Ota yhteyttä Kirjaudu Avautuu uuteen välilehteen
Hae sivustolta

Miltä näyttää asumisen tulevaisuus? Asiantuntijat pohtivat Suomen asuntopolitiikan kipukohtia Kuntarahoituksen tapahtumassa

Helsingin kaupungin apulaispormestari Anni Sinnemäki, Asuntosäätiön toimitusjohtaja Esa Kankainen, Kiinteistönomistajat ja rakennuttajat Rakli ry:n asumisesta vastaava johtaja Aija Tasa sekä Kuntarahoituksen asiakasratkaisuista vastaava johtaja Aku Dunderfelt ruotivat Suomen asuntopolitiikkaa ja sen kehittämistä muuttuvassa maailmassa Kuntarahoituksen 2.12. järjestämässä keskustelutilaisuudessa.

Keskustelijoiden mielestä Suomessa on onnistuttu asuntopolitiikassa kokonaisuudessaan hyvin. Suuriin kaupunkeihin on rakennettu eri hallintamuotoisia asuntoja, viime vuosina myös riittävästi.

– Asuntojen hinnat eivät ole meillä karanneet ihmisten käsistä vastaavasti kuin esimerkiksi Tukholmassa. Yhä useammalla ihmisellä on ollut mahdollisuus valita itselleen asunto kaupunkiseudulta. Tämä ei ole ihan yleistä Euroopassa, Anni Sinnemäki sanoi.

Myös MAL-järjestelmä, jossa maankäyttöä, asumista ja liikennettä suunnitellaan kokonaisuutena, sai keskustelijoilta kiitosta.

Vähähiilisyys tuottaa säästöjä pitkällä aikavälillä

Uusi rakentamislaki on parhaillaan eduskunnan käsittelyssä. Lain yhtenä keskeisenä tavoitteena on vähentää rakentamisen hiilidioksidipäästöjä.

Keskustelijat painottivat, että vähähiilisyysosaamista ja -ajattelua on tärkeää kehittää läpi koko ketjun, suunnittelusta materiaalivalintoihin. Vähähiilisyyden kehittäminen edellyttää kaikkien toimijoiden yhteistyötä ja myös asukkaiden mukaan ottamista.

– Asuntosäätiölle valmistui noin kuukausi sitten ensimmäinen Joutsenmerkki-kohde. Se valmistui täysin aikataulussa ja kustannuksiltaan suunnitellusti. Kaikki hiilijalanjäljelle asetetut tavoitteet alitettiin. Vähähiilisyys vaatii osaamisen kehittämistä niin suunnittelijapuolella kuin materiaalipuolella sekä prosessien kehittämistä, Esa Kankainen korosti.

Sääntelyn pitäisi jättää tilaa myös innovoinnille.

– Olisi toivottavaa, ettei lainsäädännössä ohjattaisi keinoilla vaan tavoitteilla. Asetettaisiin reunaehtoja ja jätettäisiin alalle mahdollisuus innovoida ja tehdä asioita, miettiä, mitkä ovat parhaat tavat tehdä, Aija Tasa painotti.

Aku Dunderfelt muistutti, että vähähiilisen rakentamisen taloudelliset hyödyt kertyvät pitkällä aikavälillä. Puurakentamista saadaan hyvällä suunnittelulla ja toteutuksella tehtyä kilpailukykyisesti jo nyt.

Anni Sinnemäki peräänkuulutti rohkeutta.

– Puurakentamisen osalta pitäisi päästä sellaisen laakson yli, jossa rakentamisen omat prosessit, osaaminen, standardit ja ketjut ikään kuin nousisivat paremmalle tasolle. Puurakentamisen ei ole syytä olla kalliimpaa, mutta se on nyt kalliimpaa, koska kaikkea joudutaan miettimään vähän enemmän. Tämän laakson ylittämiseen meillä pitäisi Suomessa olla rohkeutta, Sinnemäki sanoi.

Valtion tukemassa asuntotuotannossa hankintojen raja-arvot nousevat joskus esteeksi vähähiilisyyden kehittämiselle ja innovoinnille. Aralta toivottiin joustoa kunnianhimoisesti vähähiilisiä ratkaisuja kehittäville toimijoille.

– Jos innovoidaan uutta ja halutaan satsata kestävään kehitykseen, se aina lisää kustannuksia. Kestävän kehityksen hanke torpataan, jos se ei mahdu raameihin. Asunnot tehdään vuosikymmeniksi, säästöt syntyvät vuosikymmenien aikana, Esa Kankainen muistutti.

Alueiden eriytyminen huolettaa

Voimistuva alueiden eriytymiskehitys huolestutti keskustelijoita. Eriytyminen näkyy asuntopulana kasvukeskuksissa ja laskevina hintoina niiden ulkopuolella.

Keskustelijat painottivat, että alueiden eriytymistä kaupunkien sisällä ei voi ratkaista pelkästään asuntopolitiikalla, vaikka eri hallintamuotoisten asuntojen sekoittaminen yksi keino muiden joukossa onkin. Eriytymisen pysäyttäminen vaatii monitahoista ja monipuolista yhteistyötä kaavoituksesta nuorisotyöhön.

Asuntopolitiikan kehittämiskohteiksi asiantuntijat nostivat kaavoituksen asettamien hidasteiden ja esteiden purkamisen ja sääntelyn tarkoituksenmukaisuuden. Kankainen toivoi Suomeen omaa asuntoasioiden ministeriötä.

Anni Sinnemäen mielestä Suomen pitäisi tavoitella mallimaan asemaa vähähiilisessä rakentamisessa.

­– Toivon, että rakentamisen päästöt saataisiin alas ja rakentamisesta ala, josta voisimme olla ylpeitä myös kestävyysnäkökulmasta, Sinnemäki päätti.

Kestävä asuminen – valtion tukeman asuntotuotannon nykytila ja näkymät
Kuntarahoitus toteutti keväällä 2022 kyselyn, jossa yhtiö kartoitti asuntosektorin asiakkaidensa näkemyksiä valtion tukemasta asuntotuotannosta. Kyselyn tuloksia käsitellään keskustelupaperissa, jossa Kuntarahoitus yhdessä ulkopuolisten asiantuntijoiden kanssa nostaa esiin kolme suositusta Suomen asuntopolitiikkaan.Lue lisää ja lataa julkaisu

KuntarahoitusTapahtumatVastuullisuus

Anni Sinnemäki: Rakennusteollisuuden on pakko uudistua

Rakentaminen on ollut sektori, jossa toimintatavat ja tuottavuus ovat kehittyneet hitaasti, sanoo Helsingin kaupunkiympäristöstä vastaava apulaispormestari Anni Sinnemäki. Nyt kuitenkin muun muassa digitalisaatio ja kiertotalous ovat luoneet paineen uudistaa rakennusteollisuutta.

– Ne ovat alan kehityksen kannalta hyviä tehokkuustekijöitä, painottaa Sinnemäki.

Suomen ilmastotavoitteet myös pakottavat alan tehostamiseen, koska juuri rakentamisen ympäristövaikutukset ovat suuria.

Helsingin kaupunki on ottanut kansallista tasoa järeämmät toimet käyttöön energiatehokkuudessa. Tällä hetkellä rakentamisessa vaaditaan Helsingissä A-energialuokkaa ja pian ollaan siirtymässä vaatimuksiin, jotka asettavat raja-arvot rakennuksen elinkaaren hiilijalanjäljelle. Myös Espoo ja Vantaa seuraavat samoilla linjoilla.

– Nyt on käynnissä suuri muutos. Hiilineutraali Helsinki 2030 -tavoite edellyttää muun muassa sitä, että on keskityttävä esirakentamiseen, rakennusmateriaaleihin ja rakennusprosesseihin, koska käytön aikainen energiankulutus alkaa olla jo melko matala. Valmistelemme vaatimuksia, jotka asettavat tavoitteet rakennuksen koko elinkaaren aikaiselle hiilijalanjäljelle, summaa Sinnemäki.

Tavoitteiden on oltava sekä kunnianhimoisia että saavutettavia

Viime syksynä Verkkosaaren korttelista järjestettiin kilpailu, jossa suunnitelmia arvioitiin sekä arkkitehtonisen laadun että rakennuksen elinkaarenaikaisen hiilijalanjäljen näkökulmasta. Tulokset olivat toivoa antavia: parhaissa suunnitelmissa rakennusten hiilijalanjälki oli saatu ilahduttavan alas. Verkkosaaren kilpailusta saadut tulokset osoittavat, että esimerkiksi maanalaiset rakennusratkaisut ovat hiili-intensiivisiä ja pysäköintitalot olisi parempi rakentaa maan päälle kuin alle. Elinkaarenaikainen hiilijalanjälki ohjaa poispäin massiivista maanalaisista ratkaisuista.

– Tällaisilla kilpailuilla on tärkeä merkitys siinä, että rakentamisen elinkaaritavoitteet osataan asettaa sekä kunnianhimoiselle, mutta myös saavutettavalle tasolle, Sinnemäki arvioi.

Verkkosaaren kilpailu paljasti myös sen, että rakennusmateriaalit tulevat muuttumaan.

– Puun käyttö tulee varmuudella kasvamaan, mutta saadut tulokset osoittivat, että myös betoni on käyttökelpoinen vaihtoehto. Vähähiilinen betoni on haastava materiaali, mutta sitä on tullut markkinoille. Silläkin saralla tapahtuu, kertoo Sinnemäki.

Tukipolitiikan on edistettävä muutosta

Apulaispormestari Anni Sinnemäki uskoo, että uutta tavoitetasoa ja sääntelyä tarvitaan kansallisella tasolla. Aina on kilpailua ja edelläkävijöitä, mutta pelisääntöjen täytyy olla kaikille samat ja selkeät. Sääntelyn lisäksi tarvitaan tukku muita keinoja, kuten hiilijalanjälkirajan asettaminen.

– Näen kaupunkien roolin olevan yritysten yhteistyön fasilitoiminen kehittämishankkeissa. Klusteriohjelmassa ne yritykset, joilla on ideoita, voivat löytää esimerkiksi tilaisuuksia pilottikokeiluille, jotka eivät vielä ole kannattavia markkinalla, sanoo Sinnemäki.

Mutta pitäisikö julkisen vallan pyrkiä ohjaamaan rakentamista nykyistä ympäristöystävällisempiin vaihtoehtoihin?

– Kyllä pitäisi, vastaa Anni Sinnemäki. – Ajattelen niin, että sääntelyssä on eri vaiheita. Valtion tukipolitiikassa on tärkeää luoda dynaamisuutta ja miettiä, missä ja millainen tuki on tehokkainta. Elämme murrosvaihetta ja valtion rooli on viedä eri aloja sen yli.

Tukipolitiikan riskinä on, että se betonoi käytäntöjä. Siksi Sinnemäki varoittaa luomasta pysyviä tukirakenteita. Sinnemäen mukaan esimerkiksi yksityisten taloyhtiöiden kannalta energiatuet ovat hyvä kannuste.

Ympäristöteema on koko Euroopan teema

Vaikka rakentaminen ja sääntely ovat perinteisesti paikallisia ja kansallisia, osaamista voidaan saada muualtakin. Sinnemäen mukaan esimerkiksi Saksassa on hyvin samansuuntaisia suunnitelmia kuin Suomessa.

– Vaikka toimintamallit olisivat erilaisia, ne vievät silti samaan suuntaan. Sääntelyn osalta toimintaa voisi jossain määrin viedä samaan suuntaan ja yhdistää regulaatiota.


Anni Sinnemäki on toista kautta Helsingin kaupunkiympäristön toimialasta vastaava apulaispormestari. Sinnemäki on ollut keskeisessä asemassa, kun Helsinki on nostanut viime vuosina merkittävästi vuosittaisia asuntotuotantotavoitteitaan ja kiristänyt ilmastotavoitteitaan. Sinnemäki on entinen työministeri ja kansanedustaja.


Kirjoitus on julkaistu alun perin Kuntarahoituksen Kestävä asuminen -keskustelupaperissa 13.9.2022. Julkaisussa Kuntarahoitus yhdessä ulkopuolisten asiantuntijoiden kanssa nostaa esiin kolme suositusta valtion tukeman asuntotuotannon kehittämiseksi. Lue lisää ja lataa keskustelupaperi täällä! Tutustu myös Kuntarahoituksen vuonna 2021 julkaisemaan keskustelupaperiin: Päätösten aika – tienviitat kestävään kuntaan.


Kuva: Helsingin kaupungin aineistopankki / Pertti Nisonen

NäkökulmatVastuullisuus

Valtion tukema asuntotuotantojärjestelmä kaipaa uudistuksia – muuttoliike ja energiansäästötarpeet edellyttävät reagointia

Kestävä asuminen – valtion tukeman asuntotuotannon nykytila ja näkymätLataa

Suomalainen valtion tukema asuntotuotanto on ehkäissyt segregaatiota ja asunnottomuutta sekä lisännyt ihmisten tasa-arvoa tarjotessaan asuntoja muun muassa opiskelijoille, senioreille ja vammaisille ihmisille. Kansainvälisessä vertailussa suomalainen valtion tukema asuntotuotantojärjestelmä on menestystarina, mutta muuttunut toimintaympäristö edellyttää siltä myös muutoksia.

Kuntarahoitus toteutti keväällä 2022 kyselyn, jossa yhtiö kartoitti asuntosektorin asiakkaidensa näkemyksiä valtion tukeman asuntotuotannon nykytilasta ja tulevaisuudesta. Suurin osa vastaajista (73 prosenttia) koki, että järjestelmä toimii hyvin, mutta vastauksissa korostui huoli valtion tukeman asuntotuotannon tulevaisuudesta. Väestön ikääntyminen ja keskittyminen kasvukeskuksiin, muuttuvat asumistarpeet sekä rakentamisen kustannukset ja ilmastovaikutukset luovat järjestelmään painetta, johon valtion toivotaan asuntopolitiikallaan vastaavan.

Kuntarahoitus koosti kyselyn tuloksista ja asiantuntijahaastatteluista keskustelupaperin, jossa yhtiö esittää suosituksia valtion tukeman asuntotuotantojärjestelmän kehittämiseen.

Muuttotappio kurittaa harvaan asuttuja alueita – 90 prosenttia vastaajista on huolissaan asuntokannan rapistumisesta

Kuntarahoituksen kyselyssä 90 prosenttia vastaajista näki kasvukeskusten ulkopuolisen asuntokannan rapistumisen suurena tai melko suurena ongelmana. Keskustelupaperissa haastatellut Kohtuuhintaisten vuokra- ja asumisoikeustalojen omistajat – KOVA ry:n toimitusjohtaja Jouni Parkkonen ja asuntoalan vaikuttaja Juha Kaakinen peräänkuuluttavat muutoksia valtion tukemaan asuntotuotantojärjestelmään.

Kaakisen mukaan ratkaisu alueiden eriytymiseen vaatii muutoksia maan hallinnon tasolla: rakennettu ympäristö tarvitsee oman ministeriönsä.

– Enää ei riitä, että asuntoasiat ovat ympäristöministeriön osastossa – se tekee asuntopolitiikasta lyhytjänteistä. Ilmoille heitetään ajatuksia esimerkiksi välimalleista, joilla asumisen kahtiajakoa voisi vähentää, mutta esitykset jäävät usein keskeneräisiksi. Konkreettisesti tilannetta voisi parantaa yhdistämällä MAL-sopimuksen piirissä olevat asiat samaan ministeriöön, eli esimerkiksi uuteen rakennetun ympäristön ministeriöön, Kaakinen ehdottaa.

Inflaatio ja raaka-aineiden saatavuusongelmat uhkaavat pysäyttää rakentamisen

Asuntosektorin toimijat ovat erittäin huolissaan rakentamisen kustannuksista ja raaka-aineiden riittävyydestä. Kuntarahoituksen kyselyssä jopa 94 prosenttia vastaajista piti todennäköisenä, että Venäjän sotatoimet Ukrainassa lisäävät rakentamisen kustannuksia merkittävästi. Huoli voimakkaasti kohoavista materiaalikustannuksista toistui lähes jokaisessa avoimessa vastauksessa, ja osa vastaajista odotti asuntorakentamisen pysähtyvän täysin.

61 prosenttia kyselyn vastaajista näkee, että valtion tukema asuntotuotanto voisi auttaa tasaamaan suhdannekuoppaa. Rakennusteollisuus RT ry:n pääekonomisti Jouni Vihmo kuitenkin aloittaisi uudistamisen kaavoituksesta, joka nousi myös Kuntarahoituksen kyselyssä esiin merkittävänä pullonkaulana. 78 prosenttia kyselyn vastaajista oli sitä mieltä, että asuntokaavoituksen hitaus tai asunnoille kaavoitettujen alueiden puute aiheuttavat Suomelle suuria tai melko suuria ongelmia.

Kuntarahoitus kartoitti kyselyssään myös asuntosektorin toimijoiden käsityksiä rakentamisen ilmastovaikutuksista. 61 prosenttia vastaajista näki, että ilmastonmuutos huomioidaan rakentamisen materiaalivalinnoissa riittävän hyvin. Rakentamisen ja rakennusten käytön aikaiset ilmastovaikutukset ovat mittavia, mutta vähähiilisten ratkaisujen käyttöönottoa hidastavat osaltaan ARAn hyväksymien hankinta-arvojen rajat. Kuntarahoitus ehdottaa siksi, että hyväksyttyjen kustannusten arviointitapaa muutetaan.

– Keskeistä on huomioida, että energiatehokkuus ja vähähiilisyys nostavat rakentamisen kustannuksia, mutta maksavat usein itsensä takaisin rakennuksen elinkaaren aikana, sanoo Kuntarahoituksen johtaja Aku Dunderfelt.

Kuntarahoituksen kolme suositusta suomalaiseen asuntopolitiikkaan: Sujuvampaa kaavoitusta, elinkaarikustannuksia ja joustoa prosesseihin

Miten suomalaisen valtion tukeman asuntotuotannon menestystarina turvataan tulevaisuudessa? Keskustelupaperissa Kuntarahoitus nostaa esiin kolme suositusta. Suositukset perustuvat Kuntarahoituksen teettämään kyselyyn sekä keskustelupaperin asiantuntijahaastatteluihin:

  1. Kaavoituksesta on tehtävä sujuvampaa etenkin kasvukeskuksissa, missä päätöksenteon hitaus hidastaa rakentamista. Kaavoituksen yksityiskohtaisuutta tulee vähentää ja tehdä kaavoituksesta mahdollistavaa rajoittavan sijaan.
  2. Rakentamisen kustannuksia on arvioitava koko elinkaaren näkökulmasta. Energiatehokkuus ja vähähiilisyys nostavat rakentamisen kustannuksia, mutta maksavat usein itsensä takaisin rakennuksen elinkaaren aikana. Siksi ARA-kohteissa tulisi voida hyväksyä nykyistä korkeampia rakentamiskustannuksia, jos ne johtuvat energiatehokkuusinvestoinneista, jotka alentavat myös kiinteistön koko elinkaaren aikaisia kustannuksia.
  3. Valtion tukeman asuntotuotantojärjestelmän prosessien ja ehtojen on joustettava enemmän. Korkotukilainojen käsittelyprosessien on oltava nopeita ja sujuvia. Myös korkotukilainojen lyhentämisestä tulee tehdä joustavampaa.

Kestävä asuminen – valtion tukeman asuntotuotannon nykytila ja näkymätLataa

Keskustelupaperin verkkosivu

Lisätietoja:

Aku Dunderfelt, johtaja, asiakasratkaisut, Kuntarahoitus
Puh. 050 336 3914
aku.dunderfelt@kuntarahoitus.fi

Tutustu myös Kuntarahoituksen vuonna 2021 julkaisemaan keskustelupaperiin Päätösten aika – tienviitat kestävään kuntaan. Siinä kuntatalouden, johtamisen ja vastuullisuuden asiantuntijat arvioivat kuntien tilaa sekä visioivat sitä, miltä tulevaisuuden kunta näyttää.

KuntarahoitusNäkökulmatVastuullisuus