Ota yhteyttä Kirjaudu Avautuu uuteen välilehteen
Hae sivustolta

Toimistokoira Noppa terapoi rapsutuspalkalla

Noppa tulee innokkaasti ovelle tervehtimään jokaista uutta tulijaa ja osalle on tarjolla myös märkiä suudelmia. Nopan omistaja, Kuntarahoituksessa HR-asiantuntijana työskentelevä Laura Kari seuraa hymyillen Nopan edesottamuksia, yksivuotiaalta Nopalta riittää rakkautta ja huomiota jokaiselle.

– Noppa on rodultaan Stabyhoun eli alun perin hollantilainen lintukoira. Se on seurallinen, mutta kovinkaan paljon metsästysvietistä ei enää ole jäljellä. Noppa pitää ihmisistä ja siksi sopii oikein hyvin toimisto- ja terapiakoiraksi, Laura Kari kertoo.

Töihin pienestä pitäen

Haastattelun aikana Sirpalan ovi käy useaan otteeseen ja ihmiset käyvät rapsuttelemassa ja tervehtimässä Noppaa. Moni käy myös ohi kävellessään lasin lävitse moikkaamassa toimiston karvaisinta työntekijää. Noppa selvästi tunnetaan työyhteisössä hyvin. Syynä tähän on varmasti paitsi Nopan sosiaalinen luonne, niin myös varhain alkanut työura.

– Noppa oli itseasiassa ensimmäisen kerran töissä käymässä jo kahdeksan viikon ikäisenä. Olin itse silloin vielä etäpäivällä, mutta sitten piti käväistä toimistolla, niin otin Nopan mukaan. Tällä hetkellä Noppa on käynyt toimistolla noin parin viikon välein tekemässä ihan kokonaisia työpäiviä. Näin kesäaikaan jopa vähän useamminkin, kun toimistolla on hieman rauhallisempaa, Kari kertoo.

Nopan tavallinen työpäivä

Toimistotöissä ollessaan Nopan päivärytmi on melko rutiininomainen.

– Nopan tavallinen työpäivä alkaa aamusta, kun kahdeksan kieppeissä tullaan yhdessä toimistolle. Aamut ja aamupäivät ovat Nopalla aktiivisinta ja energisintä työaikaa. Silloin ihmiset käyvät paljon Noppaa moikkailemassa ja Noppa mielellään leikkii ihmisten kanssa. Yhdentoista maissa käydään vähän ulkoilemassa ja nappaamassa minulle lounasta. Iltapäivällä Noppa onkin jo sitten hieman väsynyt ja hakeutuu jossakin vaiheessa esimerkiksi minun tai työkaverini Eevan pöydän alle nukkumaan.

Väsyttävistä työpäivistä huolimatta Noppa pitää toimistokoiran roolista suuresti.

– Noppa selvästi tykkää olla täällä ja tavata ihmisiä. Tähän mennessä rapsutukset, leikki ja namit on olleet riittävä palkka Nopalle toimistokoiran työstä, Kari myhäilee.

Toimistokoira lievittää stressiä ja tiivistää ihmissuhteita

Toimistokoiria ja terapiakoiria on yhä enenevissä määrin käytössä ympäri maailmaa. Karin mukaan Noppa on vaikuttanut erityisesti toimiston ilmapiiriin ja ihmisten välisiin suhteisiin.

– Nopan kautta olen tutustunut paremmin moniin sellaisiin kollegoihin, joita en muuten ole kovin hyvin tuntenut. Koiran kanssa ihmisistä tulee esiin hyvin erilaisia puolia kuin tavallisessa toimistotyössä. Monet myös tulevat jonkin stressaavan palaverin jälkeen rapsuttelemaan Noppaa ja sanovat, että nopeakin rapsutteluhetki keventää mieltä ja saa hyvälle tuulelle.

Huoneeseen Noppaa silittämään saapunut Sirpa Kestilä komppaa sivusta Karin puheita.

– Meillä on iso toimisto ja yhteensä noin 150 työntekijää. Kun jutut käytävillä kulkevat, niin tänne Sirpalaan on tullut monta työntekijää, jotka eivät varsinaisesti itse käytä assistenttipalveluita, mutta ovat halunneet tulla paijaamaan Noppaa, Kestilä kertoo.

Toimistokoira antaa ihmisille pelkällä läsnäolollaan luvan rentoutua ja jopa hassutella.

– Moni ajattelee, että kun ollaan rahoituslaitoksessa töissä, niin täällä on kovin virallista. Mutta kun Noppa on käymässä, niin kyllä meidän ihmiset puku päällä konttailevat lattialla leikkimässä Nopan kanssa, Kari kertoo.

– Meillä on todella paljon koiraihmisiä talossa töissä ja esimerkiksi minulle, jolla ei ole enää omaa koiraa, Noppa on ikään kuin minunkin koirani, Kestilä toteaa ja rapsuttaa Noppaa.

Nopan kuulumiset kesällä 2020

Nyt jo 3-vuotissyntymäpäiviään juhlinut Noppa vieraili tähän kevääseen asti toimistolla noin kerran kuussa. Nyt kun kuntarahoituslaiset ovat suurimmaksi osaksi siirtyneet kotikonttoreille, on Nopankin työnkuva muuttunut satunnaisesta toimistokoirasta täysin kokoaikaiseksi etätoimistokoiraksi.

Omistaja Laura Karin mukaan varsinkin alussa Noppa hyödynsi oppeja toimistokoiran elämästään ja oli hakemassa vuorotellen Lauraa ja tämän avopuolisoa palloleikkeihin. Nyt virkainto on vähän jo hellittänyt, ja Noppa viihtyy päivänokosilla jommankumman heistä jaloissa.  Rapsutuksia Noppa on kuitenkin aina valmis vastaanottamaan! Kesälomalla Nopalla ihmisineen on tarkoituksena ulkoilla paljon ja käydä uimassa – mikään varsinainen uimamaisteri Noppa ei ole, mutta erityisesti kuumalla säällä kahlailu ja keppien ja käpyjen noutaminen vedestä on mukavaa puuhaa.

Noppa lähettää myös kaikille kesäterveisiä: nautitaan Suomen kesästä ja luonnosta! Jokaisessa päivässä (myös sadepäivissä) on jotain hyvää, erityisesti jos siihen liittyvät palloleikit tavalla tai toisella.

Nopan kesämenoa voit seurata myös Instagramissa: @noppathepup

Töihin meille

Sillanrakentaja

Saara Vauramo on ympäristöjohtaja, jolle toimiva joukkoliikenne on kaikki kaikessa. Silti hän joskus helpottaa arkeaan ja hyppää oman auton rattiin. Hän puhuu lähimatkailun puolesta, mutta matkustaa silloin tällöin kaukomaille auringon lämpöön. Myös jätteiden lajittelu on Vauramolle itsestäänselvyys. Silti saattavat banaaninkuoret jossakin tilanteessa lentää biojäteastian sijaan sekajätteeseen.  

Tekopyhää, sanoisi joku. Jos ei pysty elämään opettamallaan tavalla, on sitä turha odottaa muiltakaan.

Inhimillistä, vastaa puolestaan Vauramo. Lahden kaupungin ympäristöjohtajana hän korostaa esimerkin voimaa. Siksi hän korostaa myös sitä, ettei itsekään toimi aina toivotulla tavalla. Joskus kiire yksinkertaisesti pakottaa nappaamaan naulakosta ne auton avaimet.

– Hurskastelu ja täydellisyyden tavoittelu ei johda kestäviin ratkaisuihin – inhimillisyys johtaa.

Kokonaisuudessaan Vauramon elämäntavat ovat kuitenkin varsin ympäristöystävälliset, eikä hän ole valintojensa kanssa yksin: monelle lahtelaiselle ekologisuus on luonnollinen osa arkea, normaalia jokapäiväistä elämää.

Vauramo kertoo, että kaupungin strategisena tavoitteena on olla tulevaisuudessa Suomen ympäristökaupunki.

– Lahdessa mahdollisuudet ekologiseen elämään ovat erinomaiset. Täällä on tehty ympäristötyötä jo pitkään, siksi myös hyödyt ovat näkyviä ja konkreettisia.

Näkyvät teot motivoivat

Ympäristötyössä tarvitaan käytännönläheisyyttä.

Vesijärven kunnostus on Vauramon mielestä esimerkki projektista, joka hyödyttää nyt jokaista lahtelaista. 1960-luvulta lähtien Vesijärvi on ollut yksi merkittävimmistä ympäristönsuojelun kohteista paikkakunnalla. Vielä tänäkin päivänä se kuuluu maailman eniten tutkituimpien järvien joukkoon.

– 1950–1970-luvuilla moni lahtelainen koki, ettei kaupunki edes sijaitse järven rannalla, niin likaantunut ja haiseva leväpuuro järvi silloin oli. Pitkäjänteinen ekologinen kunnostus, aktiivinen tutkimustoiminta ja asukkaiden sekä alueen yritysten yhteistyö on tuonut Vesijärven lahtelaisille takaisin.

Tällä hetkellä vesiensuojelussa keskitytään erityisesti hulevesien hallintaan, mutta sen rinnalla yksi Lahden kärkihankkeista kohdistuu liikkumiseen. Vauramo kertoo innoissaan, kuinka parempiin liikkumisen ratkaisuihin tähdätään ainutlaatuisella, EU-rahoitteisella kokeilulla, jossa testataan yksityishenkilön päästökauppaa. Siinä omia liikkumisen päästöjä voi kaupata asukkaalta toiselle. Päästövähenemä on mahdollista vaihtaa esimerkiksi edullisiin bussilippuihin tai pyörähuoltoon.

– Tämä on maailmanlaajuisesti ensimmäinen kerta, kun asukkaat saavat näin konkreettisen mahdollisuuden osallistua etäisenä teemana koettuun kasvihuonekaasupäästöjen päästökauppaan, hän tähdentää.

Kansainvälisyys ja verkostoituminen ovat Vauramon mielestä nykypäivää myös ympäristönsuojelussa. Koska yhteyksien pito on helppoa, on ajatuksia ja ideoita järkevä jakaa, vaikka sitten toisella puolella maailmaa asuvien kaupunkilaisten kanssa. Laaja yhteistyö niin asukkaiden kuin yritystenkin kanssa on tärkeää.

– Huoli ympäristön tilasta on yhteinen. Siksi ideoista pitää keskustella ja niitä pitää jakaa. Nykypäivän edelläkävijyyteen tarvitaan verkostoitumista ja kykyä iloita myös toisten onnistumisista, hän muistuttaa.

Merkityksellistä työtä rakkaassa kotikaupungissa

Se, miksi ympäristökysymykset juuri Lahdessa ovat jo kauan olleet vahvasti esillä, on pitkälti Helsingin yliopiston paikkakunnalle tulon ansiota. Myös kaupunki on itse ollut edelläkävijä ympäristöasioissa jo pitkään.

Lahden ja Vauramon yhteiselo alkoi 1990-luvun lopulla, kun hän aloitti kaupungissa ympäristöekologian opinnot. Se ei ollut rakkautta ensisilmäyksellä, ja opiskeluajan jälkeen paluu takaisin Helsinkiin tuntui oikealta. Muutaman vuoden jälkeen Lahti kutsui jälleen, jatko-opiskelujen vuoksi.

– Nyt tämä on rakas kotikaupunkini. Vantaan lähiön kasvatti on löytänyt paikkansa, hän nauraa.

Yliopiston tutkimusmaailmasta Vauramo siirtyi kaupungille ensin kehityspäälliköksi ja lopulta kaksi vuotta sitten ympäristöjohtajaksi. Työssään hän kokee olevansa innostaja, joka kannustaa muita ideoimaan rohkeasti ja ennakkoluulottomasti.

Ympäristönsuojelu on Vauramolle intohimo. Maailmanlaajuiset aiheet motivoivat ja tekevät työstä merkityksellistä. Innostava työ vie helposti mukanaan: vuosia sitten oli ajanjakso, jolloin muutaman vuoden sisään hän väitteli tohtoriksi, oli mukana politiikassa ja työskenteli kaupungin kehityspäällikkönä sekä Lahden Green City -hankkeen johdossa. Oman onnellisen haasteensa kokonaisuuteen toivat vielä muutaman vuoden ikäiset kaksoset.

Rankka ja äärimmäisen kiireinen elämänvaihe, jota hän ei missään nimessä vaihtaisi pois.

– Ilman politiikkakokemusta olisi julkisen hallinnon toimintalogiikka ja päätöksenteko ollut paljon vaikeampi sisäistää. Mutta jälkeenpäin olen ihmetellyt, miten jaksoin, hän hymähtää.

Lapsuuden luontomuistot eivät unohdu

Luontoon Vauramo löysi tiensä jo lapsuudessa. Retket mustikkametsään isän kotiseudulla Itä-Suomessa ovat jääneet vahvasti mieleen.

– Minä, kannonnokka, mustikat ja isä – se muisto menee syvälle.

Jossain vaiheessa nuoruutta heräsivät myös ympäristönsuojelulliset ajatukset. Vauramo kiittelee lapsuudenperheen vaatimatonta ja ei-kulutuskeskeistä elämää, jossa ruokapöytäkeskustelut porautuivat pintaa syvemmälle, yhden ihmisen ylittäviin globaaleihin asioihin.

Nyt ympäristöasiat ovat vahvasti esillä myös omien lasten elämässä. Roskien lajittelu on selviö, samoin kuin se, ettei äidin autokyytiin sovi luottaa; kouluun kuljetaan omin avuin joko kävellen tai pyörällä.

Ja metsä – se on edelleen Vauramolle se kaikkein rakkain paikka. Nyt se on tärkeä paikka myös lapsille. Se on paikka, jossa hektinen maailma hetkeksi unohtuu, ikään katsomatta.

– Toivon, että mustikkametsien rauha tartuttaa lapsiini sen saman kiinnostuksen luontoon, joka minulle isäni opastuksella syttyi, Vauramo toteaa.

Vihreitä hankkeita arvioidaan riippumattomin asiantuntijavoimin

Saara Vauramo toimii Kuntarahoituksen vihreän rahoituksen arviointiryhmän puheenjohtajana. Hän sanoo, että työ arviointiryhmässä on hänelle mieluinen, sillä siinä pääsee hyvin näkemään sen, missä kohden kunnat ja kaupungit eri puolella Suomea ympäristöasioissa menevät.

Arviointiryhmä on riippumaton ja koostuu Kuntarahoituksen ulkopuolisista asiantuntijoista. Se arvioi kaikki ne projektit, jotka Kuntarahoitus on ensin itse valinnut mahdollisen rahoituksen saajaksi. Projektit pisteytetään ja verrataan niitä suhteessa vastaavien projektien parhaimpaan tasoon.

– Koska kehitys menee jatkuvasti eteenpäin ja vaatimukset kiristyvät myös lainsäädännön myötä, arvioinninkin pitää asettaa jatkuvasti rimaa korkeammalle. Vihreän rahoituksen ohjelmassa projektit saavat sitä enemmän korkopistealennuksia, mitä ympäristöystävällisempiä ne arvioinnin mukaan ovat, Vauramo kertoo.

Hän muistuttaa, että vihreästä rahoituksesta on hankkeen toteuttajalle myös markkinoinnillista hyötyä.

Lahden alueelta vihreää rahoitusta on myönnetty Lahden Talojen lähes nollaenergiatasoisille uudisrakentamisen kohteille. Nämä olivat ensimmäiset vihreään rahoitusohjelmaan hyväksytyt asuinrakentamisen kohteet. Vauramo jäävää itsensä arviointipäätöksistä, joissa käsitellään kohteita Lahden alueelta.

Kunta-/aluevaikuttajaVastuullisuus

Uudet palvelut vaativat yhteistä näkemystä tulevaisuuden tarpeista

Tiesin hyvin mitä pääarkkitehdin tehtäviin kuuluu: liiketoiminnan prosessien, tietojen ja tietojärjestelmien kokonaisuuden suunnittelemista siten, että Kuntarahoitus jatkossakin voisi palvelulla asiakkaitaan – joista merkittävä osa on myös omistajiamme – mahdollisimman hyvin. 

Vähitellen opin tuntemaan kollegani, käyttämämme tietojärjestelmät ja liiketoimintamme eli asiakkaille tarjottujen rahoituspalveluiden yleiset piirteet. Aloin ymmärtää, miten hankimme rahaa markkinoilta ja miten saatamme sen asiakkaidemme saataville erilaisten tuotteiden muodossa.

Ymmärsin vähitellen, miten Kuntarahoitus on kokonaisuutenaan järjestelmä, joka pyrkii ylläpitämään tasapainoa pääomamarkkinoiden ja asiakkaiden välillä kulkevien rahavirtojen kesken.

Ymmärsin myös, että pelkkä tasapaino ei riitä, vaan meidän lisäksi on pidettävä varalla säännösten määrittämä määrä omaa pääomaa ja huolehdittava tarkasti ja hyvinkin monimutkaisten algoritmien avulla rahavirtojen muodostamasta riskistä. Jos tasapaino ei vallitse määräysten mukaisesti, Kuntarahoitusta valvova Euroopan keskuspankki huolestuu ja ääritapauksessa ryhtyy ankariin toimenpiteisiin.

Tasapainon ylläpitäminen sekä asiakkaiden ja pääomamarkkinoiden tarpeet että liiketoimintaan liittyvät määräykset täyttäen ei ole helppoa. Siihen tarvitaan koko joukko tietoja, tietojärjestelmiä ja ihmisiä.

Kuntarahoitus on pitkään käyttänyt samoja, menneisyydessä hyvin tarpeet täyttäneitä tietojärjestelmiä. Valitettavasti osa niistä on vanhentunut, joten meidän on uusittava järjestelmiämme. Olemme sitä varten aloittaneet joukon projekteja, joiden myötä saamme lähivuosina käyttöön muun muassa uuden antolainojen elinkaarijärjestelmän.

Uusi järjestelmä parantaa asiakaspalveluamme monin tavoin. Se luo myös perustaa tulevaisuuden uudistuksille, joista yksi suurimmista on varmasti lainoihin liittyvien asiakastarpeiden täyttämisen automatisointi eli erilaiset digitaaliset palvelut.

Meidänkin on vähitellen aika siirtyä palvelemaan asiakkaita verkossa, automatisoida lainojen myöntämisprosessi ja vähentää lainojen hoitoon kuluvaa työmäärää – sekä meillä Kuntarahoituksessa että asiakkaidemme taloushallinnoissa.

Apuja talouden ennakointiin

Kuntarahoituksella on oma verkkopalvelunsa, Apollo, jonka avulla asiakkaamme voivat hallita laina- ja sijoitusportfolioitaan sekä analysoida markkinoiden muutosten vaikutuksia niihin. Olemme myös rakentamassa verkkojärjestelmää, jonka avulla kunta-asiakkaamme voivat ennustaa taloutensa kehitystä. Järjestelmä valmistuu syksyllä ennen vuoden 2019 taloussuunnittelun alkua. Uskon uuden järjestelmän sekä parantavan asiakkaidemme taloussuunnittelua että vähentävän siihen kuluvaa aikaa. 

Olemme siis sekä luomassa edellytyksiä asiakastyömme automatisointiin että rakentamassa järjestelmiä, joiden avulla asiakkaamme pystyvät paremmin ja pienemmällä vaivalla hallitsemaan talouttaan. Pääarkkitehtina pidän tätä velvollisuutenamme: meidän on käytettävä asiakkaiden toiminnasta kehittämämme ymmärrys asiakkaiden itsensä hyväksi.

Olemme mielestäni oikealla tiellä, mutta haluaisin nähdä useampia asiakkaitamme kulkemassa kanssamme. Haluaisin käyttää enemmän aikaa yhdessä asiakkaiden kanssa. Haluaisin luoda sähköisen keskustelupaikan, jossa Kuntarahoitus ja Kuntarahoituksen asiakkaat keskustelisivat tulevaisuudesta. Yhdessä saisimme niin paljon enemmän aikaan – hyvinvointia suomalaisille.

Matti Kinnunen
Kirjoittaja on Kuntarahoituksen pääarkkitehti
Twitter: @Matti_Kinnunen

Näkökulmat

Pilotointi vaatii rohkeutta

Jos Kivisalmen sillan kupeesta katsoo viistosti ylös ja luoteeseen, näkee vain jäätyneen Saimaan valkean selän. Mutta jos kääntää katseensa suoraan alas sillan eteen, näkeekin tummaa vettä, joka virtaa itsepäisesti pakkasesta piittaamatta. Vieressä kyltti varoittaa heikoista jäistä.

Pilkkijät ovat joutuneet etsimään uudet apajat, mutta kaiken kaikkiaan Lappeenrannan ja Taipalsaaren erottavan sillan viereen vuonna 2015 valmistunut pumppaamo on ollut suuri menestys. Pien-Saimaan ja Suur-Saimaan vesiä sekoittava pumppu on saanut fosforipitoisuuden laskemaan ja veden kirkastumaan Piiluvan- ja Sunisenselällä.

Lappeenrannan kaupunginjohtaja Kimmo Jarva on tuloksiin erityisen tyytyväinen, koska pumpun kanssa otettiin riski. Kaupunginhallitus halusi, että Kivisalmessa käytetään Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa kehitettyä uudenlaista, energiatehokasta pumpputeknologiaa, vaikka konsulttiyhtiö suositteli tyytymään jo markkinoilla olevaan pumppuun. Riski kannatti, ja samalla lappeenrantalainen cleantech-innovaatio sai tärkeän referenssin.

– Tämä on yksi esimerkki pilotoinnista, Jarva sanoo.

– Se vaatii tiettyä rohkeutta päätöksentekijöiltä, 

Ympäristöpolitiikka on elinkeinopolitiikkaa

Green reality, vihreä todellisuus. Sellaisena Lappeenranta markkinoi itseään, ja esimerkkejä riittää: pumppaamon lisäksi on yli 80-prosenttisesti uusiutuvalla polttoaineella tuotettu kaukolämpö, tuulipuisto, joiden tuottamalla sähköllä voidaan lämmittää jopa 3 000 omakotitaloa, vuoden pyöräilykaupunki 2015 -titteli, eniten aurinkopaneeleita asukaslukuun suhteutettuna ja niin edelleen.

Jarvan mukaan Lappeenrannan kaupunki alkoi tavoitella kestävän kehityksen kansainvälisen edelläkävijän roolia tosissaan noin viitisen vuotta sitten oikeastaan siksi, että se huomasi Lappeenrannan olevan jo kovaa kyytiä kehittymässä sellaiseksi. Lappeenrannan teknillinen yliopisto korosti omassa strategiassaan vihreää energiaa ja kestävää kehitystä, ja tulokset herättivät huomiota myös kansainvälisesti.

Yliopisto toi alueelle yhä enemmän cleantech-osaamista, mikä taas kiinnosti yrityksiä ja alkoi synnyttää yhä enemmän työpaikkoja.

Luontomatkailun merkitys ja kansainvälisen huomion takaava Saimaa sekä 70 kilometrin pätkä rajaa Venäjän kanssa tekivät astetta rohkeammista ympäristötavoitteista vieläkin houkuttelevampia.

Jarvan mielestä Lappeenrannan erottaa muista kaupungeista juuri se, että ilmasto- ja ympäristöpolitiikka ovat tiiviisti osa elinkeinopolitiikkaa.

Viime keväänä julkaistussa uudessa, vuoteen 2033 tähtäävässä strategiassa tavoitteet seisovat tyytyväisinä vierekkäin: hiilidioksidipäästöt -80 prosenttia vuoden 2007 tasosta, ”green reality” -työpaikat +800 paikkaa.

Tee se itse

Yksi strategian tärkeimmistä teemoista on Lappeenrannan kehittäminen täyden ympyrän kiertotaloudeksi. Tällä hetkellä kaupungin jätteistä 94 prosenttia on jollain tavalla uusiokäytettävää, ja tavoitteena on saada viimeiset prosentit samaan joukkoon. Suunnitteilla on uutta biokaasulaitosta ja jätevedenpuhdistamoa.

– Tulevaisuudenvisio on, että vesikiertokin olisi suljettu, Jarva sanoo.

Mitä kaupunki sitten voi tehdä? Jarvalta löytyy ainakin kolme keinoa.

Ensimmäinen on omistajaohjaus, joka näkyy esimerkiksi aurinkovoiman kohdalla. Kehitteillä on konsepti, jossa kaupungin omistama konserniyhtiö Lappeenrannan Energia alkaa toimittaa halukkaiden kotitalouksien katoille aurinkopaneeleita, joita kotitaloudet vuokraavat. Jos paneeli esimerkiksi kesällä tuottaa energiaa enemmän kuin kotitalous käyttää, yhtiö ostaa ylijäämäenergian kuluttajalta takaisin verkkoon.

Toinen keino on rahoitus. Lappeenrannan oma osuus suurista investoinneista on usein maltillinen, ja vähintään yhtä tärkeää onkin valtakunnallisen ja EU-rahoituksen hankkimiseen laitettu työvoima.

Esimerkiksi viime vuoden lopussa Lappeenrannan kaupunki sai kumppaniensa kanssa EU:lta yli kolmen miljoonan rahoituksen uusiutuvan, betonin korvaavan materiaalin kehittämiseen.

Kolmas keino on kaupungin omat aloitteet. Siis vaikkapa käynnissä oleva selvitys siitä, miten koulurakennusten varaus-, laskutus-, lukitus- ja valvontajärjestelmät voitaisiin automatisoida niin, että tiloja voitaisiin vuokrata kaupunkilaisten käyttöön kouluaikojen ulkopuolella ilman sen suurempia hallinnollisia ponnisteluja.

– Kaikista kalleinta on, että kallis tila on tyhjänä, Jarva sanoo.

Kiertotalousinto on herättänyt paikoin myös kritiikkiä. Kun kaupunki viime syksynä tiedotti alkavansa vuokrata omia ajoneuvojaan kaupunkilaisille virka-aikojen ulkopuolella, autonvuokrausyritykset syyttivät kaupunkia varpailleen astumisesta. Jarvan mukaan autoja on tähän mennessä vuokrattu joitakin kymmeniä kertoja. Perimmäinen tavoite on vauhdittaa kaupungin omien ajoneuvojen vaihtamista sähkö- ja kaasuautoihin siten, että kaupunki ei ole ajoneuvojen omistaja. Resurssiviisauden näkökulmasta kaupungilla on kuitenkin myös velvollisuus varmistaa nykykaluston ja kiinteistöjen tehokas käyttö.

Jarvan näkökulmasta autojen vuokraus, vaihto kaasu- ja sähkökulkupeleihin ja aurinkopaneelien asennus kaupungin kiinteistöjen katolle kertovat kaikki samaa, voimakasta viestiä: kaupunki ei pelkästään puhu vaan johtaa ja markkinoi tekemällä itse.

– Me näytämme esimerkkiä, Jarva sanoo.

Lappeenrannan kaupunginjohtaja Kimmo Jarva pitää vihreää rahoitusta houkuttelevana, ja neuvottelut sen hyödyntämiseksi kaupungissa ovat paraikaa käynnissä. Vihreän rahoituksen ehdot ovat muutoin samat kuin Kuntarahoituksen muussakin rahoituksessa, mutta vihreä rahoitus on asiakkaalle tavallista lainaa tai leasingia edullisempaa.

AsiakastarinatKuntien asiakastarinat

Kaksi huonetta ja baari

Olohuoneen lattialla on yksi, nurkassa nuottitelineen takana toinen, makuuhuoneen seinällä vielä kaksi lisää. Olkoonkin, että yksi viuluista on naapurin, yhteensä niitä on neljä, yksi asunnon jokaista kymmentä neliötä kohti. Pöydällä näkyy pari marakasseja, viherkasvi on aseteltu rummun päälle, jääkaapin viereen on pinottu päällekkäin kaksi jättimäistä kaiutinta. Täällä tosiaan taidetaan harrastaa musiikkia.

Mona Lipponen, 30, soitti viulua aktiivisesti 15 vuoden ajan. Sitten tuli muutto Abu Dhabiin lentoemännän töiden perässä, ja soittotunnit jäivät. Uudessa asunnossaan Jätkäsaaren Malagankadulla hän on vuosien tauon jälkeen alkanut soittaa omaksi ilokseen.

Tavallisessa kerrostalossa viulun tapailusta saattaisi tulla naapureilta palautetta, mutta Jallukaksi nimetyssä rakennuksessa siitä ei ole huolta. Talon 74 asunnosta kolmannes on varattu musiikkialan ammattilaisille.

Muutakin kuin pienet neliöt

Jallukka on alkujaan Elävän Musiikin Säätiön Elmun projekti, jonka tavoitteena oli luoda muusikoille kohtuuhintaisia asuntoja. Nimi on yhdistelmä Töölön taiteilijakoti Lallukkaa ja joidenkin muusikoiden lempijuomaa jaloviinaa.Y-Säätiö tuli Elmun kumppaniksi ”rokkaritalon” rakennusprojektiin kolme vuotta sitten varsin mielellään. Vuokrahinnat olivat etenkin pääkaupunkiseudulla nousseet monin paikoin pienituloisten ulottumattomiin, ja perinteisesti asunnottomuuden vähentämiseen keskittynyt säätiö viilasi juuri strategiaansa. Säätiö päätti alkaa panostaa omaan ARA-asuntokantaansa tosissaan, ja vuoden 2015 lopussa Y-Säätiö osti VVO:lta kerralla noin 8 600 asuntoa.

Samoihin aikoihin säätiössä pohdittiin oman, uudenlaisen vuokra-asumisen konseptin kehittämistä. Juha Kaakisen mukaan kehitystyön lähtökohtana oli ajatus siitä, että vaikka vuokra-asuminen olisi kohtuuhintaista, sen täytyy olla muutakin kuin pienet neliöt.

– Eivät ihmiset oikeasti halua pieniä asuntoja. Ihmiset haluavat edullisia asuntoja, hän sanoo.

Vaihtoehtoja pitäisi hänen mukaansa vain uskaltaa ajatella laajemmin kuin rakennetaanko yksiö, kaksio vai kolmio.

Hyvästi kellarin kerhohuone

Jallukan itäkulman eteen asetettu liitutaulukyltti lupaa rapusilakoita ja muusia, mutta saa sisältä myös ravintola Torista tuttuja lihapullia jallukastikkeessa. Talon kylkeen avanneen Malaga Barin ravintoloitsija Stiina Kuisma on yksi Torin ja Ysibaarin perustajista. Mona Lipponen on ehtinyt testata ravintolaa pari kertaa, ja hyvää on ollut.

Lipponen oli ollut puolisen vuotta Saksassa jatkamassa restonomin opintojaan ja asui väliaikaisratkaisussa kaverinsa luona Savelassa, kun äiti vinkkasi M2-Kotien hakevan asukkaita Jallukkaan. Talo oli valmis maaliskuun lopussa, ja suurin osa asukkaista muutti samana päivänä. Lipposen mukaan käytävillä tervehdittiin ja autettiin kantamaan naapurinkin tavaroita. Juuri sitä hän kaipasikin.

– Kun muutin tähän, ajattelin, että haluan olla enemmän tekemisissä muiden kanssa, olla osa jotain porukkaa, enkä vain yksin, hän sanoo.

Yhteisöllisyyden tarve korostui myös M2-Kotien ja tätä uuden vuokra-asumisen konseptin kehittämisessä auttaneen Demos Helsingin järjestämissä työpajoissa, joissa kirjava joukko arkkitehtejä, rakennusalan ammattilaisia, yhteiskuntatieteilijöitä, kaupunkiaktiiveja ja Y-Säätiön olemassa olevia asukkaita pohti, mitä modernilta kaupunkiasumiselta kustannusten kohtuullisuuden lisäksi kaivataan.

M2-Kotien näkökulmasta yhteisöllisyyden tukeminen tarkoittaa sitä, että talon yhteisten tilojen suunnitteluun täytyy panostaa. Talon oma baari on toki loistava paikka tavata naapureita, mutta vähempikin riittää. Kaakisen mukaan tärkeintä on, että yhteiset tilat luovat mahdollisuuksia luontevaan kanssakäymiseen.

– Jos se yhteinen tila on joku pommisuojan yhteydessä oleva kerhohuone, pelkkä ajatuskin saa miettimään, haluanko oikeasti mennä sinne, Kaakinen sanoo.

Tilojen lisäksi yhteistä voivat olla myös tavarat. Monissa taloissa tai asuinalueilla on jo Facebook-ryhmä, jossa asukkaat lainailevat milloin mitäkin tarvikkeita. Kaakinen uskoo, että tulevaisuudessa M2-Kotien asuintaloissa pääsee ajamaan myös käytön mukaan veloitettavilla yhteiskäyttöautoilla.

Kierrätystä, viljelyä ja diginäyttöjä

Työpajoissa nousivat esiin myös mahdollisuudet vaikuttaa oman asumisensa kustannuksiin. Joissakin M2-Kotien kohteissa on sittemmin kokeiltu huoneistokohtaisia mittauksia, joiden avulla voi seurata vaikkapa sitä, miten asteen nipistäminen huoneilmasta vaikuttaa energiankulutukseen.

Kaakinen uskoo, että ekologisuus ylipäätään on edelleen nouseva trendi.

– Ihmiset ovat entistä tiedostavampia asumisen ympäristövaikutusten suhteen, heillä on myös tiettyjä odotuksia. Jätehuollon järjestäminen on yksi ihan konkreettinen asia.

Muita urbaanin vuokra-asumisen trendejä ovat Kaakisen mukaan viljelymahdollisuudet katoilla ja pihoilla sekä digitaalisuus. Jälkimmäisen osalta M2-Kotien kohteissa on Kaakisen termein vasta ”vähän villoja”, muun muassa digitaalisia ilmoitusnäyttöjä ja taloyhtiön tarjoamaa internetiä. Tänä vuonna on tarkoitus pohtia tosissaan, mitä kaikkea muuta digitaalisuus voi asumisen yhteydessä tarkoittaa.

Lopulta kaikki riippuu siitä, mitä asukkaat itse haluavat. M2-Kodeissa vaikuttamaan pääsee talotoimikuntien ja alueellisten asukasryhmien kautta, mutta Kaakinen korostaa, että osallistumisen ei tarvitse olla erityisen virallista.

– Talojen kohdalla on varmaan isojakin eroja, mutta jos joku on halukas aktiivisesti toimimaan, varmasti löytyy mahdollisuuksia.

Vuokralla vapaampi

Mona Lipposelle asumisessa tärkeintä on, että koti on lämmin, talon ilmapiiri hyvä ja palvelut lähellä.

Savelassa hänen ei tullut kierrätettyä lainkaan, mutta Jallukassa kierrätyspiste on niin kätevä, että hänen mielestään olisi typerää olla hyödyntämättä sitä. Yrtit hän aikoo laittaa parvekkeelle heti, kun Suomen kevät antaa myöten. Viljely saattaisikin kiinnostaa myös yhteisissä tiloissa.

Seuraavana maanantaina Lipponen on menossa Jallukan ensimmäiseen taloyhtiön kokoukseen. Hän toivoo, että pääsisi sitä kautta jollain konkreettisella tavalla osallistumaan asuinyhteisön toimintaan.

Juha Kaakisen puheessa vilahdellut työelämän muutos kohti lyhyempiä ja vähemmän vakituisia työsuhteita saa vain osittain tukea tilastoista, mutta Lipposen kohdalla se pitää paikkansa. Tällä hetkellä hän työskentelee arkisin VR:n respassa, ja viikonloppuisin hän kouluttaa työntekijöitä Mattolaituri-kahvilassa Kaivopuistossa.

Kaakinen uskoo myös asumisen muuttuvan niin, että vuokra-asuminen yleistyy ja omistusasuminen vähenee. Hänen mukaansa erityisesti kaupungeissa asuvat nuoret kokevat omistusasumisen kustannusten vievän tuloista helposti niin suuren osan, ettei rahaa jää tarpeeksi muuhun elämiseen.

Lipponen hymyilee – aihe on puhuttanut hänen ystäväpiirissään. Hän ei koe tarvetta omistaa asuntoa ainakaan tällä hetkellä, päinvastoin asuntolaina rajoittaisi liikaa.

– Minä olen tällainen, että en halua sitoa itseäni mihinkään. Haluan olla vapaa.

 

AsiakastarinatAsuntotoimijoiden asiakastarinat