Näkökulma: Talouden kasvuluvut saattavat näyttää liiankin hyviltä

Talouden kehitys on aina epävarmaa ja usein ikävimmät yllätykset tulevat suunnista, joita ei ole osannut ajatellakaan. Silti on todettava, että vuodelle 2022 tiedossa olevien riskitekijöiden kavalkadi on poikkeuksellisen vaikuttava: Inflaatio on korkeampi kuin vuosikymmeniin, korona kuormittaa yhä sairaaloita ja Kiina kamppailee pahasti ylikuumentuneen kiinteistösektorinsa kanssa. Samaan aikaan rahapolitiikan elvytyksessä kalkkiviivat pölisevät. Ultramatalien korkojen aika voi olla päättymässä tilanteessa, jossa omaisuuserien arvostukset ovat pilvissä ja velkasuhteet korkeita.

Vuodessa 2022 on seikkailun tuntua. Vähän kuin oltaisiin Himalajalle lähdössä – ilman lisähappea. Kaiken epävarmuuden keskellä odotukset ovat kuitenkin yhä varsin selväpiirteiset: bkt-kasvu säilyy perusuraa nopeampana, inflaatiopaineet voimakkaina ja keskuspankit kiristävät rahahanoja kiihtyvään tahtiin. Tämä konsensusnäkemys suorastaan kutsuu pientä ravistelua. Pöyhäisy on hyvä aloittaa pohtimalla, mitä viime vuonna oikeastaan tapahtui.

”Vuodessa 2022 on seikkailun tuntua. Vähän kuin oltaisiin himalajalle lähdössä – ilman lisähappea.”


Talousvuoden 2021 tarinan voi tiivistää kutakuinkin näin: Kysyntä elpyi paljon nopeammin kuin tuotanto- ja toimituskyky. Erirytmisyys kohotti energian, raaka-aineiden ja erilaisten komponenttien hintoja sekä nosti kuljetuskustannuksia. Energian hintoihin vaikuttivat myös epäsuotuisat sääolosuhteet ja muut tuotantovaikeudet. Lyhytkestoiset mutta toistuvat koronasulut siirsivät kulutuksen painopistettä palveluista tavaroihin, jolloin ”aineellisessa” taloudessa hinnat nousivat entisestään. Toimitusketjujen häiriöt pistivät firmat kasvattamaan omia varmuusvarastojaan, mikä osaltaan pahensi komponenttipulaa ja kiihdytti inflaatiota. Just-in-time -ajattelun muuttuminen just-in-case -toiminnaksi lihotti varastoja – ja samalla bruttokansantuotetta.

Koska suuressa osassa länsimaita sekä bkt että työllisyys ovat jo suunnilleen pandemiaa edeltäneellä tasolla, kysynnän elpymisvauhti jäänee tänä vuonna selvästi viime vuotta hitaammaksi. Ehkäpä tuotantokapeikotkin alkavat siten hiljalleen helpottaa. Mikäli näin on, vähenee myös motiivi tilailla välituotteita tai valmistavaroita varastoon. Yritykset saattavat pikemminkin alkaa purkaa ylimääräisiä varastojaan. Samalla tarjontakitkoista johtuvat kustannuspaineet helpottaisivat, mikä osaltaan hillitsisi inflaatiota.

Tällaisilla teknisiltä kuulostavilla käyttäytymismuutoksilla voi lyhyellä aikavälillä olla yllättävän suuria vaikutuksia bkt-kehitykseen. Esimerkiksi Yhdysvalloissa viime vuoden kolmannella neljänneksellä varastojen kerryttäminen selitti bkt:n 2,3 prosentin kasvuvauhdista jopa 2,2 prosenttiyksikköä. Pinnalta katsottuna syksyn bkt-luvut näyttivät siis Yhdysvalloissa ehkä vähän liiankin hyviltä. Ylimääräinen kerma arvatenkin myös vahvisti hyvää fiilistä ja nosti odotuksia.

Tänä vuonna saatamme nähdä liikettä toiseen suuntaan: varastojen purkaminen voi hidastaa bkt-kasvua. Toki on katsottava varastosyklin läpi ja arvioitava aidon loppukysynnän kehitystä. Otsikkotason tekniset kasvupettymykset voivat kuitenkin olla haitallisia, mikäli ne vaikuttavat laajan yleisön talousluottamukseen.

Edellä kuvattu teoria toimitusketjujen pullonkaulojen oikenemisesta on kieltämättä altis monenlaisille epävarmuuksille. Ei vähiten siksi, että koronan omikronmuunnos vaikeuttaa edelleen talouden normaalia toimintaa.

Joka tapauksessa odotukset rahapolitiikan kiristystahdista ovat viime viikkoina nousseet ehkä vähän turhankin nopeasti. Talouden kasvuodotukset voivat olla viritetty liian koviksi. Euroalueen inflaatiossa avainkysymys on jo pitkään ollut, meneekö energian hintapiikki talven aikana ohi. Jos menee, euroalueen inflaatiovauhti voi jo loppuvuodesta palata EKP:n kahden prosentin tavoitetason alapuolelle.

Kirjoitus on julkaistu alun perin Kuntarahoituksen Kauppalehden kumppaniblogissa 31.1.2022.

Timo Vesala: Eurotalous kasvoi Q3:lla yllättävän vauhdikkaasti – uusi korona-aalto kääntää loppuvuoden suunnan

Karkeasti ottaen Q3-luvut kuvaavat talouden kehitystä koronapandemian ensimmäisen ja toisen aallon välisenä jaksona, joskaan Yhdysvalloissa tartunta-aallot eivät ole olleet yhtä selväpiirteiset kuin Euroopassa.

Heinä–syyskuun bkt-raportit olivat melkoista ilotulitusta. Koronakevään pohjakosketuksesta talous toipui Ranskassa huimat 18,2 prosenttia, Espanjassa 16,7 prosenttia, Italiassa 16,1 prosenttia ja euroalueella keskimäärinkin 12,7 prosenttia.

Yhdysvalloissa vuosineljänneksen bkt-muutos ilmoitetaan vuositasolle korotettuna, mikä vielä entisestään korostaa koronavuoden muutoinkin voimakasta heiluntaa. Donald Trumpilla oli viisi päivää ennen vaaleja mahdollisuus lirkuttaa Twitterissä, miten maan bruttokansantuote oli kolmannella neljänneksellä kasvanut historialliset 33,1 prosenttia! Toki häneltä jäi mainitsematta, että moisen kasvun jälkeenkin Yhdysvaltain bkt oli edelleen 3,5 prosenttia vuoden alun lähtötasoa matalammalla. Vastaavalla tavalla ilmaistuna euroalueen bkt toipui 61,3 prosentin vuosivauhdilla.

Talous toipuu rivakasti, kunhan tauti pysyy loitolla

Heinä–syyskuun hurjat kasvuluvut olivat luonnollisesti seurausta alkuvuoden ennennäkemättömästä äkkijarrutuksesta. Kun pandemiasta johtuvat talouden sulkutoimet hellittivät ja ihmiset saattoivat elää kohtalaisen normaalisti, myös taloudellinen toimeliaisuus palautui.

Bkt-raportteihin sisältyy siksi merkillepantava positiivinen viesti: talous voi toipua hyvin nopeasti, kunhan tauti pysyy loitolla. Esimerkiksi Ranskassa ja Italiassa heinä–syyskuun bkt-kasvu kuittasi koko toisella neljänneksellä syntyneen kuopan, ja vähän ylikin. Toki näissä maissa koronavirus vaikutti voimakkaasti talouteen jo ensimmäisellä vuosineljänneksellä ja molemmissa bruttokansantuote on edelleen yli 4 prosenttia vuoden lähtötason alapuolella.

Suomen kolmannen neljänneksen virallisia bkt-lukuja ei ole vielä julkaistu, mutta Tilastokeskuksen ns. kokeellisen pikaennakon perusteella kasvu lienee ollut noin 3 prosentin tuntumassa. Mikäli näin on, pysymme kuluvan vuoden bkt-kehityksessä edelleen jonkin verran sekä Yhdysvaltoja että euroalueen keskiarvoa edellä.

Loppuvuonna talous jälleen supistuu, mutta uutta jyrkkää pudotusta ei nähdä

Valitettavasti bruttokansantuotteen voimakas heilunta ei ole tähän päättymässä. Koronavirus leviää taas Euroopassa ja useat maat ovat joutuneet uudelleen rajoittamaan kokoontumisia sekä ihmisten liikkumista ja asiointia. Työllisyyden ja kokonaistuotannon kannalta erittäin merkityksellinen palvelusektori ottaa loppuvuoden aikana jälleen pahasti siipeensä.

Emme kuitenkaan ole menossa kevään kaltaiseen talouden äkkipysähdykseen. Koronan ensimmäinen aalto hyökyi nopeasti päälle ja kovia rajoitustoimia jouduttiin ottamaan käyttöön hyvin lyhyellä varoitusajalla. Tällä kertaa sulkutoimet ovat kevyempiä ja kohdennetumpia kuin keväällä. Yrityksillä ja kotitalouksilla on myös ollut enemmän aikaa sopeutua pandemian aiheuttamiin poikkeusoloihin. Oletettavasti talouden toimintoja kyetään nyt pitämään paremmin yllä. Ihmisillä on myös enemmän tietoa ja he ovat tottuneempia käsittelemään koronaan liittyvää epävarmuutta. Pandemian toisen aallon pelotevaikutus jäänee ensimmäistä aaltoa vähäisemmäksi.

Pehmentävistä tekijöistä huolimatta on varauduttava siihen, että eurotalous supistuu vuoden viimeisellä neljänneksellä muutaman prosentin. Samalla lähtötaso vuodelle 2021 laskee, joten ensi vuoden kasvuennusteita voidaan hyvinkin joutua tarkistamaan heikompaan suuntaan. Näin käy erityisesti siinä tapauksessa, että koronan toista aaltoa ei vielä loppuvuoden aikana saada hallintaan vaan sairaanhoitokapasiteetti pysyy Euroopassa kovilla vielä ensi vuoden alkupuolellakin.

Pandemian jälkeen kulutuskysyntä siivittää kasvua, mutta hidastavia tekijöitäkin on

Jos ja kun toimiva rokote saadaan ensi vuoden jälkipuoliskolla laajempaan käyttöön, käynnistyy samalla myös kestävämpi talouden elpyminen. Monille kotitalouksille on korona-aikana kertynyt säästöjä ja patoutunutta rahankäyttötarvetta. Ensi vaiheessa talous toipuukin juuri kotimaisen kulutuskysynnän voimalla.

Elpyminen tulee tuskin kuitenkaan olemaan aivan yhtä ripeää kuin viime kesän tartuntasuvannossa. Pandemian pitkittyminen on nimittäin jättänyt tuotantorakenteeseen monenlaisia arpia ja korjausvelkaa, jotka hidastavat yritystaloudessa tapahtuvaa käännettä. Valtioiden tukitoimilla on torjuttu konkurssiaaltoa ja massatyöttömyyttä, mutta samalla talouden normaali uusiutumisprosessi on häiriintynyt. Pandemian jälkeen kestää aikansa, ennen kuin toteutumattomien konkurssien suma purkautuu ja investoinnit pääsevät käynnistymään puhtaalta pöydältä.

Timo Vesala

Kirjoittaja on Kuntarahoituksen pääekonomisti.

Lue Vesalan aiempia kommentteja ja blogikirjoituksia: