Taloussuunnittelun uudet tuulet – Hyvinkää etsii vastauksia väestörakenteen murrokseen

Markus, miten Hyvinkään kaupungilla menee?

Edellisessä kuntavaikuttajan haastattelussa porilainen kollegani taisi vastata, että olosuhteisiin nähden hyvin. Ja kyllähän se paikkansa pitää täällä Hyvinkäälläkin.

Kulttuuripuolella vietetään tapahtumarikasta vuotta, kaupungin keskusta kehittyy edelleen ja osaavalle työvoimalle riittää tehtävää. Rakennus- ja kehityshankkeissa on erityisen hyvä vire päällä: entiselle asuntomessualueelle rakentuu uusi alakoulu, ja radanvarteen kohoaa lähes tuhannen oppilaan keskuslukio ja opistorakennus – kaupungin historian suurin oppilaitoshanke.

Hyvinkää ei kuitenkaan välty talouden yleisiltä trendeiltä tai väestörakenteen muutoksilta. Vuosi 2018 oli mittaushistoriassa ensimmäinen, jona kaupungin väkiluku laski. Uskomme kuitenkin, että tämä oli tilapäinen yskös­ – palveluja, asuntoja ja töitä nimittäin riittää.

Mitä uutta kaupungissa tapahtuu?

Hyvinkään tapahtumatarjonta on viime vuosina paisunut aivan uusiin mittasuhteisiin.

Kotimaisen elokuvan festivaali Red Carpet on muutamassa vuodessa noussut koko kansan tietoisuuteen, ja festivaalin kolmas kierros keräsi viime kesänä jo lähes 10 000 kävijää. Hyvinkää Soi -kaupunkifestivaali pakkaa kesä toisensa jälkeen historiallisen Villatehtaan täyteen kotimaisia huippuartisteja, ja Hyvinkääsalissa nautitaan kulttuuririennoista ympäri vuoden.

Kattavaa tapahtumatarjontaa tukee myös uudistettu Hotel Sveitsi, joka avasi pari vuotta sitten ovensa remontin jäljiltä. Sveitsin kokous- ja elämyshotelli on vakiinnuttanut paikkansa konferenssien ja yritystapahtumien keskuksena: monelle Hyvinkää-päivään jää paljon aikaa muuhunkin kuin matkantekoon.

Mikä on Hyvinkään suurin vahvuus?

Hyvinkää on juuri sopivan kokoinen kaupunki. Keskustasta fillaroi muutamassa minuutissa loistavien harrastusmahdollisuuksien ääreen: on golf-kenttiä ja futisnurmia, museoita ja konserttisali – jää- ja uimahallia unohtamatta. Kaikki on lähellä ja kaikkea on. Hyvinkää on tiivis kaupunki ilman suuren väkimäärän mukanaan tuomaa kiirettä ja ruuhkaa. Arki on mutkatonta, eikä koko elämä kulu autossa.

Entä missä asioissa kaupungilla on parantamisen varaa?

Kotiseutuylpeyttä ja tietynlaista rohkeutta tarvitaan täällä vieläkin enemmän. Hyvinkääläiset ovat melko perinteisiä suomalaisia, joilla vaatimattomuus kulkee DNA:ssa. Meillä on paljon ylpeydenaiheita, mitkä helposti unohtuvat, jos keskitytään epäkohtiin.

Nykyisessä kaupunkistrategiassa on suuri painoarvo rohkeilla kehittämishankkeilla ja tapahtumatarjonnan monipuolistamisella. Tietysti myös Hyvinkäälle jonkin uuden megaluokan elinvoimahankkeen käyntiin pyöräyttäminen olisi kaupungille lottopotti. Silläkin suunnalla kaivataan siis uskoa itseen, rohkeita ideoita ja yrittämistä.

Mistä Hyvinkääseen liittyvästä mielikuvasta haluaisit päästä eroon?

Hyvinkäältä pääsee Helsinkiin reilussa puolessa tunnissa, ja monet saattavat luulla, että täältä vain pendelöidään pääkaupunkiseudulle töihin. Hyvinkää on kuitenkin ihan oikea kaupunki, jonka työpaikkaomavaraisuus keinuu muistaakseni 95 prosentin kieppeillä.

Muutaman avainyrityksen muodostama insinöörikeskittymämme on koko maan tasolla merkittävä, ja tarve esimerkiksi ohjelmistopuolen osaajille on valtava. Työtä riittää myös lääkäreille ja hoiva-alan ammattilaisille. Keskussairaalatasoinen Hyvinkään sairaala palvelee viittä kuntaa ja lähes 200 000 asukkaan väestöpohjaa ja kattaa lähes kaikki erikoissairaanhoidon alat.

Juttusarjan edellisessä osassa Porin kaupungin konsernihallinnon talousyksikön päällikkö Tuomas Hatanpää kehui Hyvinkään kaupungin taloussuunnittelua. Mitä Hyvinkäällä on tehty toisin muihin kuntiin verrattuna?

Toistaiseksi taloussuunnittelumme on ollut melko perinteistä, mutta uudet tuulet toki puhaltavat. Pyrimme kehittämään kaupungin päätöksentekoa ja kohdentamaan käytössä olevia resursseja entistä fiksummin.

Väestön ikääntyessä muun muassa vanhustenhoidon palvelutarve kasvaa. Jotta kuntatalous pysyy hallinnassa, emme voi vain puskea lisäresursseja vanhustenhoitoon, vaan meidän täytyy myös sopeuttaa kustannuksia alueilla, joilla tarve pienenee. Esimerkiksi jos lasten ja nuorten määrä samanaikaisesti vähenee, täytyy resursseja siirtää sinne, missä volyymi ja palvelutarve on suurin. Nyt kehitettävän tuotteistukseen perustuvan taloussuunnittelumallin avulla näihin palvelutarpeen muutoksiin pyritään pääsemään entistä paremmin kiinni. Muuttuvien tarpeiden lisäksi uusi malli huomioi myös kaupungin strategiset tavoitteet: resurssipainotuksia voidaan muokata kaupungin strategian mukaan.

Uuden taloussuunnittelumallin avulla Hyvinkää tekee entistä parempia päätöksiä entistä parempaan tietoon pohjautuen.

Mitä kaikkea olet tehnyt työurallasi?

Olen istunut talousasioiden päällä oikeastaan koko urani ajan: taloussuunnittelijana, -päällikkönä ja -johtajana. Talousjohtajan tehtäviä olen tehnyt vuodesta 2011, ensin naapurikunnassa Hausjärvellä ja sittemmin täällä Hyvinkäällä.

Minkä kirjan luit viimeksi?

Jos Mitä Missä Milloin -kirjoja ei lasketa, niin viimeisimpänä yöpöytää taisi kuluttaa joululahjaksi saatu Joseph Knoxin The Smiling Man – puhdasta dekkarijännitystä siis.

Kenen kuntavaikuttajan ajatuksia haluaisit kuulla seuraavaksi

Naapurin kanssa on aina kiva vaihtaa kuulumisia. Jatketaan siis porilaislähtöisten kuntavaikuttajien linjaa ja heitetään pallo naapurikunnan Nurmijärven talousjohtajalle Ville Rajahalmeelle!


MARKUS PEEVO
Työ: Talousjohtaja, Hyvinkään kaupunki
Koulutus: Kauppatieteiden maisteri, Tampereen yliopisto
Asuu: Hyvinkäällä
Syntynyt: 1973


Lue juttusarjan aiemmat osat:


Teksti: Roope Huotari
Kuva: Hyvinkään kaupunki / Teemu Heikkilä

Talouden epävarmuus suurta – taantuma ei silti väistämätön

Yhdysvaltain ja Kiinan välisten kauppajännitteiden paheneminen suoranaiseksi kauppasodaksi on hyydyttänyt maailmankauppaa ja painanut monissa maissa teollisuustuotannon kasvun negatiiviseksi. Euroopassa lähiaikojen kehitykseen luo huomattavaa epävarmuutta myös entistä todennäköisemmäksi käyvä Britannian sopimukseton EU-ero.

Kansainvälisen talouden pitkä nousukausi on tällä hetkellä epäilemättä haavoittuvampi kuin kertaakaan finanssikriisin jälkeen. Taantuma ei kuitenkaan ole väistämätön.

Keskuspankit torjuvat taantumaa

Keskuspankit ovat määrätietoisesti reagoineet heikkenevään suhdannekuvaan ja panostavat nyt taantuman torjuntaan. Yhdysvaltain keskuspankki Fed laski heinäkuussa ohjauskorkoa ensimmäisen kerran yli 10 vuoteen ja vihjaisi koronlaskujen olevan jatkossakin mahdollisia. Markkinat odottavat myös Euroopan keskuspankin laskevan talletuskorkoa entistä enemmän negatiiviseksi (nyt -0,40 %) sekä käynnistävän viime joulukuussa lopetetut arvopaperien netto-ostot uudelleen. Euribor-korkojen ei odoteta nousevan positiivisiksi ennen kuin aikaisintaan ensi vuosikymmenen puolivälissä.

Korko-odotukset_09-2019, Kuntarahoitus_Bloomberg
Lähde: Bloomberg, Kuntarahoitus

Suomen taloudessa kasvun lähteet vähissä

Myös Suomessa bruttokansantuotteen kasvu on jo selvästi hidastunut, vaikka vienti ja teollisuustuotanto ovatkin toistaiseksi pitäneet yllättävän hyvin pintansa. Päävientimarkkinoidemme heikkous, erityisesti Saksan kasvun merkittävä hidastuminen, lisää vientisektorin tulevaisuuden epävarmuutta.

BKTn vuosimuutos 09-2019

Kotimaisen kysynnän kehitys on jo jonkin aikaa ollut pettymys. Investointien kasvu on selvästi vaimentunut ja erityisesti rakentamisessa on käsillä laskukäänne. Yllättäen myös yksityisen kulutuksen kasvu on ollut alavireistä positiivisesta työllisyys- ja tulokehityksestä huolimatta. Kotitalouksien paisunut velkalasti saattaa jo rajoittaa kulutus- ja investointihaluja. Kasvun lähteet ovat Suomessa nyt vähissä.

Työllisyystavoitteen saavuttaminen vaikeaa

Työllisyysaste on viime vuosina merkittävästi nousut ja työttömyys on laskenut. Työllisyyskasvu on kuluvan vuoden aikana kuitenkin käytännössä pysähtynyt. Työvoiman määrä on jopa kääntynyt lievään laskuun. Työmarkkinoilla kasvun rajat ovat voineet jo tulla vastaan.

Työllisyysaste 09-2019 Macrobond, Kuntarahoitus

Hallituksen asettama 75 prosentin työllisyystavoite on tarpeellinen ja pitkällä aikavälillä suorastaan välttämätön. Vuoteen 2023 mennessä se ei kylläkään ole kovin realistinen ja tavoite on mahdollista saavuttaa vain, mikäli työmarkkinoiden uudistustoimia jatketaan laajalla rintamalla ja niissä päästään liikkeelle heti hallituskauden alussa. Pelkästään näköpiirissä olevan talouskasvun voimalla työllisyys tuskin riittävästi paranee.

Hitaampi BKT-kasvu vaikeuttaa julkisen talouden tasapainottamista

Talouskasvun hidastuminen heijastuu myös julkisen talouden rahoitusaseman kehitykseen. Hallitusohjelman menolisäyksiä tehdään etupainotteisesti hallituskauden alussa mutta työllisyyskasvun positiiviset vaikutukset tulevat vasta useamman vuoden kuluessa ja niiden toteutuminen on hyvin epävarmaa. Velkaantumisen painopiste siirtyy jonkin verran valtiontalouden puolelle, koska verotulomenetykset ja lisämenot kompensoidaan täysimääräisesti kunnille. Tavoite koko julkisen talouden tasapainosta on sosiaaliturvarahastojen ylijäämien sekä 75 prosentin työllisyysasteen saavuttamisen varassa. Sotu-rahastojen ylijäämät eivät kuitenkaan suoraan vähennä valtion ja kuntien velanottotarvetta, sillä ne pitää pääosin sijoittaa uudelleen mm. tulevien eläkelupausten kattamiseksi.

Timo Vesala
Kirjoittaja on Kuntarahoituksen pääekonomisti.

Tutustu Timon aiempiin blogikirjoituksiin:

Miten heikko Saksan talouden tila todella on?

Euroopassa erityisen suurta huomiota on kiinnitetty maanosan talousmoottorina pidetyn Saksan kasvuongelmiin. Ennakollisten BKT-tietojen mukaan Saksan talous supistui kuluvan vuoden toisella neljänneksellä 0,1 % edellisestä neljänneksestä ja BKT:n vuosikasvukin oli vain 0,4 %. BKT-lukujen perusteella Saksa on Italian ohella euroalueen sairas mies. Samankaltaisessa kuopassa on myös EU-eroa tekevä Iso-Britannia, jonka kipuilu tosin on pitkälti itseaiheutettua.

Saksa kärsii teollisuuden taantumasta

Saksan talouden alavireisyys johtuu maan teollisuuden taantumasta. Saksan teollisuustuotannon vuosikasvu on jo liki vuoden ollut negatiivista. Viime kuukausina tilauskannassa on tapahtunut vakautumista mutta tuotannon pudotus jatkuu. USA:n ja Kiinan välinen kauppasota on tyrehdyttänyt maailmankaupan kasvun ja heikentänyt investointirohkeutta. Nämä tekijät heijastuvat suoraan Saksan vientiteollisuuteen.

Saksalla on myös kotikutoisia ongelmia. Maan autoteollisuudella oli suuria vaikeuksia sopeutua uusiin päästömittausstandardeihin, mikä merkittävästi leikkasi autotuotantoa vuoden 2018 jälkipuoliskolla. Tämän jälkeenkin autosektorin haasteet ovat jatkuneet.

Antavatko BKT-luvut liiankin synkän kuvan Saksan tilanteesta?

Jo pidempään jatkuneet kehnot BKT-luvut ovat kiihdyttäneet arveluja, että Saksa olisi matkalla rapsakkaan taloustaantumaan. Tilanne ei kuitenkaan ole näin yksioikoinen. Autoteollisuuden häiriö viime vuoden kolmannella neljänneksellä oli niin merkittävä, että se on aiheuttanut poikkeavuutta myös sitä seuranneiden vuosineljännesten BKT-lukuihin.

Oheisesta kuvasta nähdään kotimaisen (kulutus ja kiinteät investoinnit) ja ulkomaisen (nettovienti) loppukysynnän sekä varastomuutosten vaikutukset Saksan vuosineljännestason kasvulukuihin. Autosektorin kysyntäsokin aikaan (Q3/2018) nettoviennin kasvukontribuutio oli voimakkaan negatiivinen (-0,9 %). Tavaraa kerrytettiin varastoon, jolloin varastokysynnän pomppaamisen vuoksi BKT supistui vain marginaalisesti (-0,1 %).

Saksa, BKT:n kvartaalikasvu ja kysyntäerien kasvukontribuutiot

Vuoden 2018 viimeisen ja kuluvan vuoden ensimmäisen neljänneksen aikana varastoja on sitten purettu, mikä on vähentänyt tuotantoa ja leikannut kummallakin kvartaalilla BKT:n vuosineljänneskasvusta peräti 0,6 prosenttiyksikköä. Kotimainen loppukysyntä sen sijaan on vastaavalla jaksolla ollut vahvaa ja lisännyt BKT-kasvua yhtä paljon kuin nousukauden kuumimmassa vaiheessa alkuvuodesta 2017.

Varastovaikutuksen vaimennuttua kotimainen kysyntä voi nostaa kasvun taas positiiviseksi

Valitettavasti emme vielä tiedä tarkkaa kysyntäerittelyä kuluvan vuoden toiselta neljännekseltä eli mikä selitti 0,1 prosentin BKT-laskua. Saksan tilastoviranomaisen (Destatis) tiedotteessa kotimainen kysyntä luonnehdittiin stabiiliksi ja vienti heikoksi. Mikäli varastojen likvidointi on jatkunut myös kolmannella neljänneksellä, on se teknisesti painanut myös BKT-kasvua.

Varastojen purkaminen ei määrättömän kauan jatku, joten ilmiön vaikutus ylätason BKT-lukuihin oletettavasti vaimenee ja aitojen kysyntäerien merkitys kasvaa. Mikäli kotimarkkinasektori pysyy Saksassa voimissaan, talouskasvu voi hyvinkin palata positiiviseksi, vaikka vientiteollisuuden ongelmat jatkuisivatkin.

Timo Vesala
Kirjoittaja on Kuntarahoituksen pääekonomisti.

Tutustu Timon aiempiin blogikirjoituksiin:

Markkinakatsaus 8/2019

Maailmantalouden odotukset alkaneet uudelleen heiketä –keskuspankit lisäävät elvytystä

  • USA:n ja Kiinan välinen kauppasota on jo selvästi vaikuttanut maailmantalouden kehitykseen. Maailmankaupan kasvu on painunut nollaan ja ajoittain jopa negatiiviseksi. Kauppajännitteiden leviämisen uhka sekä riski sopimuksettomasta brexitistä ovat lisäksi heikentäneet investointien kasvua.
  • Euroalueella talouskasvu on hidastunut 1 %:n tuntumaan, mikä on hitainta vauhtia sitten vuoden 2013 lopun. USA:ssakin kasvu on hidastunut, mutta vuosikasvu (n. 2,3 %) on yhä 2010-luvun keskiarvon tuntumassa.
  • Talousodotukset ovat kesän aikana kääntyneet uudelleen heikkenevään suuntaan. Myös markkinahinnoittelu viestii riskien kasvusta: Euroopassa osakkeiden vuosituotto on painunut negatiiviseksi ja korkotaso laskenut nopeasti.
  • EKP on linjannut pitävänsä ohjauskorot nykytasoillaan vähintään vuoden 2020 alkupuolen ajan mutta viestittänyt samalla valmiudestaan uusiin elvytystoimiin. EKP:n odotetaan laskevan talletuskorkoa -0,40 %:sta -0,60 %:iin sekä käynnistävän arvopaperien netto-ostot uudelleen. Markkinat odottavat lyhyiden euribor-korkojen pysyvän negatiivisina aina vuoden 2025 kesään saakka. Myös odotus lähivuosien pitkien korkojen tasosta on alentunut, mutta korkokäyrän odotetaan kuitenkin hieman jyrkentyvän.
  • USA:n keskuspankki Fed laski heinäkuussa ohjauskorkoa 0,25 %-yksiköllä 2,00–2,25 %:n vaihteluväliin ja ilmoitti lopettavansa taseensa supistamisen. Koronlaskut ovat mahdollisia myös jatkossa. Toisaalta Fed luonnehti koronlaskua vakuutusluonteiseksi toimeksi, joka ei vielä välttämättä merkitse korkopolitiikan pysyvää käännettä.
  • Poikkeuksellisen suurista makroriskeistä huolimatta uusi taloustaantuma ei ole väistämätön. Kotimainen kulutuskysyntä on pysynyt sekä Euroopassa että USA:ssa suhteellisen vahvana. Ulkoisten riskitekijöiden purkautuminen voisi merkittävästi parantaa talouden näkymiä ja pysäyttää korkojen laskun.

Maailmankaupan hidastuminen painaa globaalia talouskasvua

Lähde: Macrobond, Kuntarahoitus

USA:n ja Kiinan välinen kauppasota sekä muut kauppa- ja geopolitiikan jännitteet ovat alentaneet maailmankaupan kasvun nollan tuntumaan.

Lähde: Macrobond, Kuntarahoitus

Maailmantaloudessa kasvuhuippu ajoittui vuoden 2017 keskivaiheille. Sittemmin kasvu on trendinomaisesti hidastunut. Vuoden 2018 jälkipuoliskolta alkaen kauppasodan negatiiviset vaikutukset BKT-kasvuun ovat selvästi voimistuneet.

Euroalueen teollisuuden näkymien heikkeneminen jatkui heinäkuussa – palvelualat jatkavat kasvussa

Lähde: Macrobond, Kuntarahoitus

Kauppasota vähentää maailmankauppaa ja investointeja, mikä heijastuu jo varsin voimakkaasti Euroalueen teollisuuden kasvunäkymiin. Suhteellisen vahva kotimainen kysyntä kuitenkin toistaiseksi tukee palvelualoja ja pitää BKT-kasvun positiivisena.

PMI ostopäällikköindeksi seuraa tuotanto- ja palvelualojen trendiä (kysely yrityksille). Se toimii hyvänä indikaattorina talouskasvusta:
PMI > 50: BKT:n odotetaan kasvavan
PMI < 50: BKT:n odotetaan supistuvan

Lähde: Macrobond, Kuntarahoitus

Euroopan komission luottamusindikaattori jatkoi kesäkuukausina trendinomaisessa laskussa. Vähittäiskaupan ja palvelualojen vedon ansiosta indikaattori on kuitenkin yhä pitkän ajan keskiarvon yläpuolella. Investointihyödykkeiden kysyntä on selvästi heikentynyt.

European Economic Sentiment -indikaattori on Euroopan Komission teollisuuden ja kuluttajakyselyyn perustuva mittari. Sen pitkän ajan keskiarvo on 100.

Fed laski ohjauskorkoa heinäkuussa –myös EKP viestittänyt valmiudesta lisätä elvytystä

Lähde: Macrobond, Kuntarahoitus

Fed laski ohjauskorkoa ensimmäisen kerran yli 10 vuoteen. USA:ssa korkosyklin huippu näyttäisi siis jääneen 2,5 prosenttiin, mikä on selvästi aiempia huippuja matalampi taso. FED kuitenkin viestitti, että toistaiseksi on kyse vakuutusluonteisesta koronlaskusta maailmantalouden riskejä vastaan eikä korkopolitiikan suunta ole välttämättä pysyvästi muuttunut.

Lähde: Macrobond, Kuntarahoitus

Markkinat kuitenkin odottavat Fedin jatkavan keventävää rahapolitiikkaa. Loppuvuodelle odotetaan vähintään kahta lisäkoronlaskua, jolloin ohjauskorko olisi vuoden lopussa 1,50–1,75 %:n vaihteluvälissä.

Euroalueen Inflaatio-odotukset huolestuttavan matalalla tasolla

Lähde: Macrobond, Kuntarahoitus

Euroalueen kuluttajahintainflaatio on viimeisen vuoden aikana selvästi hidastunut. Heiluvaisimmista hintaeristä (ruoka ja energia) puhdistettu ns. pohjainflaatio on pysynyt jo pidempään hyvin hitaana, noin 1 %:n tasolla.

Euroopan keskuspankkia huolestuttaa erityisesti tulevaisuuden inflaatio-odotukset, jotka ovat viime kuukausina jälleen alentuneet. EKP:n keskeisin mandaatti on ylläpitää hintavakautta, jossa inflaatio on keskipitkällä aikavälillä hieman alle 2 %. Tavoitetasoa matalammat inflaatio-odotukset puoltavat rahapoliittisen elvytyksen lisäämistä.

Euroalueen korot voimakkaassa laskussa

Lähde: Macrobond, Kuntarahoitus

Euroalueen pitkät korot (swap) ovat jatkaneet lähes yhtämittaista laskuaan vuoden 2018 lokakuusta lähtien. Samaan aikaan pitkät korot ovat lähestyneet lyhyiden korkojen tasoa, eli korkokäyrä on loiventunut.

Euroalueen 5v koronvaihtosopimuksen korko on laskenut -0,38 % prosenttiin. Euroalueen korkokäyrä (swap) on tällä hetkellä negatiivinen 10v asti.

Euroalueen valtioiden korkokäyrät ovat laskeneet lähes tyystin negatiiviselle alueelle. Jopa Saksan 30-vuotinen korko on käynyt hetkellisesti nollan alapuolella. Myös Italian lainakorot ovat laskeneet selvästi.

Markkinat odottavat korkotason pysyvän lähivuosina hyvin matalana

Markkinat odottavat yleisen korkotason pysyvän lähivuodet historiallisesti tarkasteltuna poikkeuksellisen matalana. Korkokäyrän odotetaan tulevina vuosina kuitenkin hieman jyrkentyvän eli pitkien korkojen nousevan lyhyitä nopeammin.

EKP:n perusskenaario on yhä, että korot pidetään nykytasoillaan vuoden 2020 puoleen väliin asti. EKP on kuitenkin viestittänyt valmiudesta lisätä talouden elvytystä. Markkinat hinnoittelevat EKP:n laskevan talletuskorkoa melko ripeällä aikataululla -0,40 prosentista 0,60 prosenttiin. 3 kk euriborin odotetaan lähestyvän nollatasoa vasta kesällä 2025.

Suomen talouden näkymä

  • Suomen talouden nousukausi on jäämässä taakse – voimakkaimman BKT-kasvun vuodet olivat 2016–17; alkuvuonna 2019 Suomen talous kasvoi noin 1 %:n vauhtia.
  • Varsinkin yksityisen kulutuksen ja investointien kasvu on huolestuttavasti taittunut. Globaalista epävarmuudesta huolimatta viennin kasvu on jatkunut kohtuullisena, mutta uhka kauppasodan laajenemisesta ja sopimuksettoman brexitin riski varjostavat vientiteollisuudenkin näkymiä.
  • Kotimaisista riskitekijöistä ehkä merkittävin on rakentamisen syklin selvä jäähtyminen –rakennusinvestoinnit ovat nykyisessä noususuhdanteessa olleet yksi keskeinen kasvun ajuri.
  • Työllisyyden kehitys on jatkunut varsin hyvänä. Viimeisen vuoden aikana työllisyyskasvu on kuitenkin painottunut osa-aikaisiin työsuhteisiin. Työvoiman kasvu on jo pysähtynyt, mikä ennakoi myös työllisyysasteen nousun olevan hidastumassa.
  • Syntyvyyden lasku jatkuu odotettuakin jyrkempänä – vuonna 2019 syntyvä ikäluokka jäämässä 45 000 tasolle.
  • Valtion ja kuntien yhteenlaskettu alijäämä on kääntynyt uudelleen kasvuun – koko julkisen talouden tasapaino on entistä enemmän sosiaaliturvarahastojen ylijäämien varassa.

Suomen talouskasvu hidastui alkuvuonna suunnilleen euroalueen keskimääräiselle tasolle

Lähde: Macrobond, Kuntarahoitus

Lähde: Macrobond, Kuntarahoitus

Globaalista epävarmuudesta huolimatta viennin ja teollisuustuotannon kasvu on pysynyt kohtuullisena –kulutuksen ja investointien kehitys pettymys

Lähde: Macrobond, Kuntarahoitus

Lähde: Macrobond, Kuntarahoitus

Rakennussyklin jäähtyminen yksi merkittävimmistä kotimaisista talouden riskitekijöistä

Lähde: Macrobond, Kuntarahoitus

Työllisyys on viime vuosina merkittävästi parantunut –työvoiman kasvun tyrehtyminen viittaa kuitenkin hidastuvaan nousuun työllisyysasteessa

Lähde: Macrobond, Kuntarahoitus

Lähde: Macrobond, Kuntarahoitus

Syntyvyyden lasku jatkunut selvästi odotettua voimakkaampana, 2019 syntyvä ikäluokka voi jäädä n. 45 000 tasolle

Lähde: Macrobond, Kuntarahoitus

Lähde: Macrobond, Kuntarahoitus

Valtion-ja kuntien alijäämä kasvoi 2018 – SoTu-rahastojen ylijäämien ansiosta julkisyhteisöjen kokonaisalijäämä kuitenkin pieneni 2018

Lähde: Macrobond, Kuntarahoitus

Lähde: Macrobond, Kuntarahoitus

Vastuunrajoitus
Tämä esitys on Kuntarahoitus Oyj:n tuottama markkinakatsaus. Materiaali on tarkoitettu vain yksityiseen käyttöön ja sen levittäminen tai kopioiminen ilman Kuntarahoitus Oyj:n kirjallista lupaa ei ole sallittua. Tämän katsauksen sisältö perustuu ulkopuolisiin lähteisiin ja vain sellaiseen informaatioon, jota Kuntarahoitus Oyj pitää luotettavana. Tämä ei kuitenkaan sulje pois mahdollisuutta, että esitetyt tiedot eivät kaikilta osin olisi täydellisiä tai virheettömiä. Kuntarahoitus Oyj ja sen palveluksessa oleva henkilöstö eivät vastaa tästä katsauksesta saatavan informaation perusteella mahdollisesti tehtyjen sijoituspäätösten taloudellisesta tuloksesta tai muista vahingoista, jotka mahdollisesti aiheutuvat Kuntarahoitus Oyj:ltä saadun informaation käytöstä. Asiakas vastaa itse sijoituspäätöstensä taloudellisesta tuloksesta. Tätä Kuntarahoitus Oyj:n tuottamaa materiaalia ei tule pitää sijoitusneuvona, sijoitustutkimuksena, sijoitussuosituksena, sijoitusstrategiasuosituksena, sijoitusstrategiaehdotuksena eikä tarjouksena tai kehotuksena ostaa tai myydä arvopapereita tai muita rahoitusvälineitä. Tätä esitystä tai sen kopioita ei saa levittää Yhdysvaltoihin eikä yhdysvaltalaisille sijoittajille vastoin Yhdysvaltojen laissa asetettuja rajoituksia. Myös muiden maiden lait ja säännökset voivat rajoittaa tämän esityksen levittämistä.

Vaaratonta velkaantumista ei ole – ei ainakaan Suomelle

Asia ei kuitenkaan ole niin yksioikoinen kuin näistä kannanotoista voisi päätellä. Kuntarahoituksen pääekonomisti Timo Vesala valottaa velkasuhteen kehityksen olennaisia taustoja ja siihen vaikuttavia tekijöitä.

– Blanchardin ja Summersin näkemykset ovat pääpiirteissään varmasti oikeaan osuvia, mutta on varottava soveltamasta niitä kritiikittömästi eri maiden tilanteisiin. Blanchardin näkemys siitä, että valtioiden velkaantuminen on nykytilanteessa melko vaaratonta, perustuu korkotason painumisesta pysyvästi talouden nimellisen kasvuvauhdin alapuolelle. Tällaisilla olosuhteissa mikä tahansa velkasuhde ennen pitkää vakautuu, Vesala selittää.

Eri maiden velkakapasiteettiin vaikuttaa kuitenkin moni tekijä, joista kolmea Vesala pitää erityisen tärkeänä: kyky pitää korkonäkymä vakaana, kyky ylläpitää vahvaa ja vakaata kasvua sekä kyky tarvittaessa sopeuttaa julkisia tuloja ja menoja perusylijäämän tuottamiseksi. Suomella menee näiden kolmen tekijän näkökulmasta kahden osalta melko hyvin, Vesala sanoo.

Vaikka Suomi onkin riippuvainen euromaiden yhteisvaluutasta ja yhteisestä rahapolitiikasta, Vesala arvioi, että euro on ollut hyväksi Suomen korkonäkymien vakaudelle.

Suomella on myös runsaasti luottamuspääomaa, ja taloudellisten sokkien aikana meillä on ollut poliittista kykyä rajuihinkin sopeutustoimiin velkakierteen pysäyttämiseksi.

– Tietysti on hieman harmillista, että nyt kuluneen nousukauden aikana emme ole kyenneet nostamaan perusjäämää kunnolla positiiviselle puolelle. Mikäli suhdannekehitys äkillisesti sakkaisi – esimerkiksi maailmantalouden taantuman vuoksi – voisimme hyvin nopeasti ajautua velkasuhteessa hallitsemattomalle kasvu-uralle. Siinä tilanteessa voisimme joutua tekemään isojakin leikkauksia julkisiin menoihin, koska veronkorotusvara on Suomessa jo valmiiksi hyvin rajallinen, Vesala sanoo.

Ongelmallisin velkakapasiteettiin vaikuttavista tekijöistä Suomen kannalta on kasvun ylläpitäminen.

– Suurin heikkous Suomen velkakapasiteetin kannalta on voimakas suhdanneherkkyys, joka vaikuttaa kasvunäkymien vakauteen ja vahvuuteen. Pienenä avotaloutena olemme alttiita ulkoisen kysynnän sokeille ja kärkiyritysten kilpailukyvyn muutoksille. Kasvupotentiaalikaan ei ole kunnossa: erittäin epäsuotuisa demografinen kehitys sekä pitkään jatkunut teollinen investointilama ja riittämättömät T&K-panostukset ovat painamassa Suomen pitkän aikavälin kasvupotentiaalin huomattavasti aiempaa matalallamme tasolle, Timo Vesala sanoo.

Haluatko ymmärtää paremmin julkisen talouden velkadynamiikkaan vaikuttavat päätekijät ja eri maiden velkakapasiteetin erot? Lue Timo Vesalan laajempi artikkeli aiheesta >

Velkakestävyys vaatii huomiota matalasta korkotasosta huolimatta

Rahapolitiikan rajoitteiden vuoksi useat vaikutusvaltaiset talousasiantuntijat ovat kehottaneet poliittisia päättäjiä valmistautumaan aiempaa rohkeampaan velkaelvytykseen. Vyörytyksen kärjessä ovat IMF:n entinen pääekonomisti Olivier Blanchard sekä tunnettu amerikkalaisprofessori Larry Summers. Blanchard on huomauttanut, että kroonisesti matalien korkojen oloissa julkisen talouden velkaantuminen ei ole kovin vaarallista. Summers (Rachel & Summers) puolestaan on todennut, että velkavetoinen julkinen kulutus voi olla ainoa keino palauttaa pääomamarkkinoiden tasapaino ja päästä nollakoroista eroon.

Blanchardin ja Summersin analyysi on varmasti pääpiirteissään oikeaan osuva, mutta on varottava soveltamasta sitä kritiikittömästi eri maiden tilanteisiin. Ennen kuin menemme potentiaalisiin vaaranpaikkoihin, on hyödyllistä kerrata julkisen talouden velkadynamiikkaan vaikuttavat päätekijät.

Julkisen talouden velkadynamiikkaan vaikuttavat tekijät

Merkitään julkisen talouden velkasuhdetta (velka/BKT) vuonna t symbolilla dt ja velkasuhteen muutosta edellisvuodesta Δdt. Velkasuhteen muutokselle voidaan melko helposti johtaa seuraava differenssiyhtälö

Δdt = dt – dt-1 = δdt-1 – bt.

Yhtälön oikealla puolella bt on julkisen talouden perusjäämän (jäämä ennen korkomenoja) BKT-suhde vuonna t ja δ=(r-g)/(1+g), missä r = on velasta maksettava nimelliskorko ja g = nimellinen BKT-kasvu.

Termi δdt-1 kuvaa siis aiemmilta vuosilta periytyvän velan vaikutusta velkasuhteeseen. Vanha velkakuorma lisää velkasuhdetta, mikäli siitä maksettava korko on talouden nimellistä kasvuvauhtia korkeampi eli r>g. Toisaalta, jos korko on kasvua alhaisempi, eli r<g, termi vaikuttaa velkasuhdetta supistavasti.

Toinen termi, bt, puolestaan kuvaa julkisen talouden perusjäämän vaikutusta velkasuhteeseen: perusylijäämä vähentää ja perusalijäämä lisää velkaa.

Differenssiyhtälön dynamiikassa ensimmäinen termi dominoi eli koron ja talouden nimelliskasvun erotus viime kädessä määrittelee, vakautuuko vai räjähtääkö velkasuhde.  Juuri tähän perustuu Blanchardin pääväittämä. Hänen arvionsa mukaan korkotason ja nimellisen BKT-kasvun ero on historiassa tyypillisesti ollut negatiivinen ja mitä todennäköisimmin on sitä tulevaisuudessakin. Näin ollen mikä tahansa velkasuhde ennen pitkää vakautuu perusalijäämän suuruudesta riippumatta.

Tällä hetkellä korkotaso on useimmissa teollisuusmaissa selvästi talouden nimellisen kasvuvauhdin alapuolella

Alla olevaan kuvaan on koottu muutamien teollisuusmaiden tämän hetken tilanne sekä koron ja nimellisen kasvuvauhdin eron (pystyakseli) että perusjäämän (vaaka-akseli) suhteen. Koska koko velkakannasta maksettava korko ei välittömästi muutu markkinahinnoittelun vaihtelun mukaan, korkotaso on arvioitu 5-vuotisen valtionlainakoron viiden vuoden liukuvana keskiarvona. Samoin nimellisen BKT-kasvun (g) satunnaisvaihtelua on tasoitettu tarkastelemalla vuosikasvun kahden vuoden liukuvaa keskiarvoa. Maiden perusjäämät ovat vuodelta 2018 ja perustuvat IMF:n tilastoihin.

Näillä hivenen tasoitetuilla mittareilla kaikki mukana olevat maat ovat pystyakselilla (r-g) mukavasti negatiivisella alueella eli korkotaso on talouden nimelliskasvun trendiä matalampi. Jopa Italian hidastunut kasvu ja poliittisten jännitteiden vuoksi viime vuonna nousseet korot eivät ole vielä heittäneet maata epästabiilille uralle. Monissa maissa myös perusjäämä on positiivinen, jolloin velkasuhde supistuu myös sitä kautta.

r<g –argumentilla on kuitenkin rajoitteensa

Blanchardin argumentti ”vaarattomasta velkaantumisesta” nimelliskasvua alhaisempien korkojen oloissa on teknisesti totta, mutta siihen liittyy monia käytännön rajoitteita. On hyvä huomata, ettei ehdon r<g täyttyminen kerro vielä mitään siitä, mille tasolle velkasuhde lopulta vakautuu. Jos perusalijäämät ovat kovin suuria, stabiloituminen voi tapahtua 150, 200 tai vaikkapa vasta 500 prosentin tasolla.

On tapana sanoa, ettei valtioiden tarvitse koskaan maksaa velkojaan pois. Velat kuitenkin erääntyvät ja ne pitää säännöllisesti rahoittaa uudelleen markkinoilta. Sijoittajat eivät välttämättä ole valmiita luottamaan, että suurien perusalijäämien vuoksi nouseva velkasuhde todellisuudessa on stabiili. Ainakin luottamuksen kyytipojaksi saatetaan alkaa vaatia korkeampaa korkoa. Silloin taas voi käydä niin, ettei talouden kasvuvauhti enää olekaan korkotasoa korkeampi ja yhtäkkiä velkasuhde ajautuu räjähtävälle uralle.

Charles Wyplosz esittää ansiokkaassa kirjoituksessaan kattavamman joukon huomioita, miksi on kyseenalaista luottaa r<g ehdon pätemiseen ja miksi perusjäämilläkin on merkitystä. Korkotason (r) ja nimelliskasvun (g) erotus on historiassa vaihdellut varsin paljon ja toisilla mailla vaihtelu on suurempaa kuin toisilla. Myös kyky sopeuttaa perusjäämää vaihtelee maittain.

Eri mailla on erilainen velkakapasiteetti

Kiteytetysti voidaan sanoa, että maan velkakapasiteettiin vaikuttaa: 1) Kyky pitää korkonäkymä vakaana, 2) kyky ylläpitää vahvaa ja vakaata kasvua sekä 3) kyky tarvittaessa sopeuttaa julkisia tuloja ja/tai menoja perusylijäämän tuottamiseksi.

Korkonäkymän (r) vakaus

Korkotaso pysyy todennäköisimmin aisoissa maissa, joiden velka on pääosin omassa valuutassa ja joiden oma keskuspankki voi arvopaperiostoilla vaikuttaa julkisten toimijoiden velkarahan hintaan. Lisävakautta tuo, jos suuri osa julkisesta velasta on kotimaisten sijoittajien hallussa. USA ja Japani ovat tyyppiesimerkkejä korkean velkakapasiteetin maista. USA:lla on toki paljon ulkomaisia velkojia, mutta dollarin asema maailman ehdottomana ykkösreservivaluuttana tekee siitä velkakapasiteetin suhteen ylivertaisen.

Kasvunäkymän (g) vahvuus ja vakaus

Myös talouden perustekijät ja suhdanneherkkyys vaikuttavat velkakapasiteettiin. Mailla, joilla on suotuisan demografian ja korkean osaamisen myötä vahva kasvupotentiaali, on velkakapasiteetti luonnollisesti korkeampi kuin mailla, joilla väestö ikääntyy, työvoima supistuu tai osaamistaso heikkenee. Myös tuotantorakenteeltaan hyvin hajautuneet kansantaloudet pystyvät todennäköisemmin torjumaan nimelliskasvun rajuja heilahteluja kuin muutamasta avainsektorista riippuvaiset taloudet.

Poliittinen kyky tuottaa tarvittaessa perussylijäämää (b)

Velkojat toki pohtivat myös, mitä on tehtävissä, jos taloutta kohtaa pidempiaikainen negatiivinen sokki ja velkasuhde uhkaa kääntyä hallitsemattomalle uralle. Silloin vaakakupissa painaa julkisen talouden kyky kerätä lisää verotuloja. Maat, joissa instituutiot ovat kunnossa, veronkanto tehokasta ja veronkorotusvaraa löytyy, ovat paremmassa asemassa kuin korruptiosta ja harmaasta taloudesta kärsivät yhteiskunnat tai valtiot, joissa veroaste on jo valmiiksi korkea.

Suhdanneherkkyys ja alhainen kasvupotentiaali rajoittavat Suomen velkakapasiteettia

Miltä Suomen velkakapasiteetti näyttää edelle kuvattujen tekijöiden valossa? Suomella ei ole omaa valuuttaa ja rahapolitiikkaa vaan euromaiden yhteisvaluutta ja yhteinen rahapolitiikka. Omalla ja yhteisellä on eroa. Toisaalta, koska Suomi on hyvin riippuvainen ulkomaisesta rahoituksesta ja maallamme on sangen ”rankka” devalvaatiohistoria, voitaneen sanoa, että Suomen korkonäkymien vakaudelle eurojäsenyys on ollut hyväksi. Suomen velkakapasiteetti lienee euron tuoman selkänojan myötä vahvistunut. Tilanne ei silti ole yhtä vahva kuin esim. USA:ssa tai suuremmissa euromaissa, joiden taloudellinen kehitys painaa yhteisen rahapolitiikan virittämisessä pieniä jäsenmaita enemmän.

Korkonäkymän vakautta suurempi heikkous liittyykin suhdanneherkkyyteen. Suomen tuotantorakenne on edelleen suhteellisen kapea ja varsin riippuvainen muutamista päätoimialoista ja niillä toimivista suuryrityksistä. Pienenä avotaloutena Suomi on altis ulkoisen kysynnän sokeille ja kärkiyritystemme kilpailukyvyn muutoksille. Kuten oheinen kuva osoittaa, voimakkaan suhdanneherkkyyden vuoksi Suomi on viimeisen 20 vuoden aikana ”matkustanut” kaikissa (r-g) / perusjäämä – nelikentän lohkoissa.

Suhdanneherkkyyden kanssa olisi helpompi elää, mikäli tulevaisuuden kasvupotentiaali olisi kunnossa. Valitettavasti näin ei kuitenkaan enää ole, sillä erittäin epäsuotuisa demografinen kehitys sekä pitkään jatkunut teollinen investointilama ja riittämättömät T&K-panostukset ovat painamassa Suomen pitkän aikavälin kasvupotentiaalin huomattavasti aiempaa matalallamme tasolle. On varauduttava siihen, että tulevaisuudessa entistä useammin r<g-stabiilisuusehto ei olekaan voimassa.

Ehkä ikävintä on, että nousukauden loppupuolellakaan emme ole kyenneet nostamaan perusjäämää kunnolla positiiviselle puolelle. Mikäli suhdannekehitys äkillisesti sakkaisi – esimerkiksi maailmantalouden taantuman vuoksi – voisimme hyvin nopeasti ajautua velkasuhteessa hallitsemattomalle kasvu-uralle. Siinä tilanteessa joutuisimme tekemään isojakin leikkauksia julkisiin menoihin, koska veronkorotusvara on Suomessa jo valmiiksi hyvin rajallinen.

Kestävyysvaje voi olla unessa mutta se on silti olemassa

Suomen taloudella on siis heikot kohtansa ja meidän on syytä pitää varamme. Toki meillä on runsaasti vuosikymmenten saatossa kerrytettyä luottamuspääomaa. Sotakorvaukset maksettiin viimeistä penniä myöten. Ja kun taloutta on runnellut ennalta-arvaamattoman voimakas sokki, meillä on ollut poliittista kykyä tehdä rajujakin sopeutustoimia hallitsemattoman velkakierteen pysäyttämiseksi.

Suomen taloudessa ei tällä hetkellä ole sellaista akuuttia uhkaa, joka vaatisi nopeita korjausliikkeitä. Kestävyysvajekin on ikään kuin unessa niin kauan kuin talous kasvaa ja nimelliskorot pysyvät matalina. Silti kestävyysvaje on olemassa ja se pitää pystyä kuromaan umpeen. Toivottavasti emme joudu tekemään sitä pakon edessä.

Timo Vesala
Kirjoittaja on Kuntarahoituksen pääekonomisti.

Rahapolitiikan uusi kevennysaalto kertoo maailmantalouden poikkeuksellisen suurista riskeistä

Käytännössä markkinat ovat tulkinneet EKP:n aikovan laskea talletuskorkoa syksyn aikana -0,40 prosentista -0,60 prosenttiin sekä käynnistävän viime joulukuussa lopetetut arvopaperien netto-ostot uudelleen.

USA:n keskuspankki Fedin suunnanmuutos on ollut vieläkin jyrkempi. Vielä viime vuoden lopussa Fed ennakoi nostavansa korkoja tänä vuonna kahdesti mutta kevään ja kesän mittaan koronlaskujen tarpeesta on viestitelty tihenevällä tahdilla. Fed laskikin heinäkuun viimeisten päivien kokouksessaan ohjauskorkoa 0,25 prosenttiyksiköllä 2,00-2,25 prosentin vaihteluväliin. Ohjauskoron lasku oli ensimmäinen sitten vuoden 2008 finanssikriisin.

Fed ilmoitti myös lopettavansa taseensa supistamisen etuajassa sekä vihjaisi koronlaskujen olevan mahdollisia myös jatkossa. Toisaalta Fed halusi viestinnällään hillitä markkinoiden kovimpia koronlaskuodotuksia. Pääjohtaja Jerome Powell luonnehti koronlaskua vakuutusluonteiseksi sopeutukseksi (”mid-cycle adjustment”), joka ei vielä välttämättä merkitse korkosyklin pysyvää käännettä. Luonnehdinta oli selvä pettymys osakemarkkinoille. Myös markkinoiden korko-odotukset maltillistuivat selvästi: vielä kokouksen alla markkinat odottivat loppuvuodelle vähintään kahta uutta koronlaskua, mutta Powellin puheen jälkeen odotettiin enää korkeintaan yhtä lisäkoronlaskua.

Fedin suunnanmuutos jopa yllättävän dramaattinen

Fedin U-käännöstä voi pitää jopa yllättävän dramaattisena, sillä USA:n talouden tila ei ole vielä kovinkaan voimakkaasti heikentynyt. Kasvu on kyllä hidastunut, mutta se on yhä suunnilleen 2010-luvun nousukauden keskimääräisellä tasolla. Vuoden toisella neljänneksellä yksityinen kulutus jopa vahvistui. USA:n työllisyys jatkaa suhteellisen hyvässä vedossa eikä inflaatiokaan kovin merkittävästi poikkea tavoitteesta.

Fedin reagointi kertookin enemmän kansainvälisen talouden riskeistä kuin kotimaan talouden ongelmista. Kauppasodan seurauksena maailmankaupan kasvu on painunut nollaan ja ajoittain jopa pakkaselle. Protektionismin lisääntyminen sekä Kiinan talouskasvun rakenteellinen hidastuminen ovat vähitellen painaneet koko maailmantalouden kasvun hitaimmilleen lähes vuosikymmeneen. Lisäksi geopoliittiset jännitteet Persianlahdella, sopimuksettoman Brexitin uhka sekä riski kauppasodan leviämisestä luovat talouteen makaaberin tunnelman, joka vähentää yritysten investointihalukkuutta.

EKP panostaa taantuman torjuntaan

Edellä luetellut riskit tulevat hyvin konkreettisesti eurooppalaisten iholle. Saksan teollisuus on jo pidempään kärsinyt kauppasodan vaikutuksista ja luisu näyttäisi viime aikoina jyrkentyneen. Saksan teollisuustuotannon voimakas jäähtyminen on huono enne myös Suomen näkymille. Erityistä huolta aiheuttaa EKP:n vähäinen elvytysvara, mikäli talous ajautuisi taantumaan. Talouden tukeminen olisi silloin aiempaa enemmän eurovaltioiden velkaelvytyksen varassa. Koordinoiduista ja riittävän mittavista toimista voi euromaiden kesken olla kuitenkin vaikea sopia.

EKP käykin nyt ennalta ehkäisevää taistelua – sen toimet ovat tehokkaimmillaan ennen taantumaa. Siltä varalta, että Iso-Britannia päätyy Boris Johnsonin johdolla sopimuksettomaan EU-eroon ja/tai Donald Trump toteuttaa uhkaamansa tullit mm. eurooppalaisille autoille, elvytysvalmiutta halutaan korottaa. Samalla euromaiden hallituksille ostetaan aikaa valmistautua elvyttävään finanssipolitiikkaan sitten, kun suhdannekuva sitä vaatii.

Toki EKP:n elvytystä on tällä hetkellä helppo perustella alhaisilla inflaatio-odotuksilla, jotka toimivat myös eräänlaisena keskuspankin uskottavuuden ilmapuntarina. Luottamusta EKP:n toimien vaikuttavuuteen ilmeisesti edelleen on, sillä inflaatio-odotukset ovat viime aikoina hienokseltaan toipuneet.

Timo Vesala
Kirjoittaja on Kuntarahoituksen pääekonomisti.

Kasvuennusteita reivataan – myös julkisen talouden näkymä muuttunut haastavammaksi

Tuoreimmat ennusteet eivät ole synkkiä vaan jopa maltillisen optimistisia

Kuluvalle vuodelle Suomen Pankki ja valtiovarainministeriö ennakoivat molemmat 1,6 prosentin BKT-kasvua. Ennustetta voi pitää jopa optimistisena, sillä talouden toteutunut kasvuvauhti on jo selvästi hiipunut. Mikäli bruttokansantuote kasvaisi loppuvuoden samalla vauhdilla kuin edellisen vuoden aikana keskimäärin, vuodelle 2019 kertyisi kasvua vain noin 1,3 prosenttia. Suomen Pankin ja valtiovarainministeriön ennusteen toteutuminen edellyttää siis joko kasvun lievää vauhdittumista tai aiempien tilastojen korjaantumista ylöspäin – tai molempia.

Vuosien 2020–2021 osalta valtiovarainministeriö on himpun verran Suomen Pankkia varovaisempi. VM odottaa BKT:n kasvavan kahden seuraavan vuoden aikana 1,2 ja 1,1 prosenttia, kun taas Suomen Pankin vastaavat luvut ovat 1,5 ja 1,3 prosenttia. Vaalikauden loppuvuosina 2022–2023 valtiovarainministeriö näkee talouskasvun hidastuvan edelleen 1,0 ja 0,7 prosenttiin.

Kuluttajien kannalta talouden perusolosuhteiden pitäisi olla kunnossa – mutta painaako velkalasti?

Viranomaisennusteiden optimistisuutta nähtävästi selittää, ettei alkuvuoden kehnoille luvuille ole laitettu vielä kovin paljon painoa – näin ainakin Suomen Pankin ennusteessa. Tämä voikin olla viisasta, sillä erityisesti yksityisen kulutuksen notkahdus tammi–maaliskuussa vaikuttaa jopa kummallisen heikolta. Hyvän työllisyyskehityksen ja palkankorotusten ansiosta palkkasumma kasvaa muhevaa 4–5 prosentin vauhtia. Kun kaiken muun hyvän lisäksi myös lainakorkojen odotetaan pysyvän erittäin matalina, talouden perusolosuhteiden pitäisi kuluttajien näkökulmasta olla varsin hyvällä tolalla.

Tässä kohden tosin herää kysymys siitä, mahtaako kotitalouksien paisunut velkalasti jo rajoittaa kulutus- ja investointihaluja. Mikäli näin on, kotimaisen kysynnän veto saattaa jäädä odotuksia vaisummaksi myös jatkossa.

Heikkenevä kasvunäkymä kiihdyttää julkisen talouden velanottoa

Talouskasvun hidastuminen heijastuu myös julkisen talouden rahoitusasemaa koskeviin ennusteisiin. Valtiovarainministeriön uusi perusura ennakoi julkisen talouden alijäämän olevan 0,7 prosenttia BKT:sta vuonna 2023, kun se ennen ennustepäivitystä oli 0,6 prosenttia. Hallituksen tavoite julkisen talouden tasapainosta vuonna 2023 muuttui ennustepäivityksen myötä pari-kolmesataa miljoonaa haastavammaksi.

Julkisen talouden kokonaisnäkymä ei ole kovin paljon muuttunut, mutta valtion- ja paikallishallinnon keskinäisissä ennusteurissa muutokset ovat vähän isompia. Valtiovarainministeriön uuden ennusteen painelaskelmassa – eli arviossa, joka ei huomioi mahdollisia tasapainottavia politiikkatoimia – paikallishallinnon nettovelanoton odotetaan selvästi kiihtyvän, kun taas valtionhallinnon osalta velanotto on aiempia arvioita maltillisempaa. Valtion- ja paikallishallintojen kumulatiivinen velkaantumispaine on vuosina 2019–2023 yli 21 miljardia, josta paikallishallinnon osuus on selvästi yli puolet.

Sosiaaliturvarahastojen ylijäämät – jotka perustuvat lähinnä eläkeyhtiöiden sijoitustoiminnan tuottoihin – auttavat pitämään julkisen talouden kokonaisuutena melko lähellä tasapainoa. On kuitenkin hyvä muistaa, etteivät sotu-rahastojen ylijäämät vähennä valtion ja kuntien velanottotarvetta. Kyseiset ylijäämät pitää nimittäin pääosin sijoittaa uudelleen, koska tuottoja tarvitaan muun muassa tulevien eläkelupausten katteeksi. Tästä syystä julkisen talouden velkasuhteen odotetaan kääntyvän uudelleen nousuun jo 2021, vaikka ennusteissa nimellinen BKT-kasvu jatkuukin lähivuosina vielä kohtuullisena.

Työllisyyskasvu paljon vartijana

Valtiovarainministeriön arvioissa työllisyysasteen odotetaan nousevan nykytasolta vuoteen 2023 mennessä noin prosenttiyksiköllä 73,3 prosenttiin. Julkisen talouden tasapainottuminen edellyttäisi työllisyysasteen nousua 75 prosenttiin, mikä onkin uuden hallituksen kunnianhimoinen tavoite. Valtionvarainministeriön perusuran ja työllisyystavoitteen välinen ero on työllisten määrällä mitattuna noin 60 000.

Tuoreimpien ennusteiden mukainen kasvu ei ole likimainkaan riittävää, jotta 75 prosentin työllisyysaste voisi toteutua. Valtiovarainministeriön laskelmien mukaan BKT-kasvun pitäisi vuosina 2020–2023 olla keskimäärin lähes kahden prosentin luokkaa, jotta työllisyystavoite olisi saavutettavissa. Tämä ei onnistu ilman merkittäviä rakenteellisia uudistuksia, joilla sekä työn tarjontaa että kysyntää saadaan lisättyä.

Timo Vesala
Kirjoittaja on Kuntarahoituksen pääekonomisti.

Talouden kaksi käännekohtaa

Kauppasota keskeisin suhdanneriski

Kauppasodan eteneminen USA:n ja Kiinan välillä on juuri nyt maailmantalouden merkittävin stressitekijä. Selkkauksen viimeisissä käänteissä Kiina on ehkä kokenut tulleensa nöyryytetyksi ja paluu ratkaisuhakuisiin neuvotteluihin saattaa olla haastavaa. Tilanteen luoma epävarmuus voi heijastua laajasti globaaliin talousluottamukseen ja yritysten investointihalukkuuteen. Kesäkuukausina kannattaakin seurata erityisesti pääomahyödykkeiden kysynnän ja talouden tunnelmamittareiden kehitystä.

Rahapolitiikan U-käännös

Vielä viime vuoden lopulla USA:n keskuspankki Fed ennakoi nostavansa tänä vuonna korkoja kaksi kertaa. Jo maaliskuussa kuitenkin vahvistettiin, ettei koronnostoja todennäköisesti tule lainkaan ja viime viikkoina vihjaukset koronlaskuista ovat tihentyneet. Markkinoilla Fedin odotetaan laskevan ohjauskorkoa vuoden loppuun mennessä vähintään 2–3 kertaa.

Euroopan keskuspankki EKP on ilmoittanut pitävänsä korkotason ennallaan ainakin vuoden 2020 kesään asti. EKP on lisäksi antanut ymmärtää, että korkoja voidaan yhä myös laskea ja rahapolitiikan jo lopetettuja poikkeustoimia tarvittaessa käynnistää uudelleen sekä kehittää uusia tukitoimia.

Periaatteessa keskuspankkien ”U-käännöksessä” ei ole mitään ihmeellistä: rahapolitiikkaa tehdään ajassa ja kun olosuhteissa tapahtuu muutoksia, keskuspankit reagoivat. Suunnanmuutos on kuitenkin pitkän aikavälin näköalojen kannalta merkittävä. Tällä hetkellä näyttää siltä, että USA:ssa koronnostosyklin huippu jäi 2,25–2,50 prosentin haarukkaan. Se on huomattavasti alhaisempi taso kuin koronnostosyklin huipuissa on tyypillisesti nähty. Korkoelvytyksen pelivara on mahdollisen taantuman sattuessa siten oleellisesti vähäisempi. Euroalueella tilanne on vielä hankalampi, koska koronlaskuvaraa ei kuluvan noususuhdanteen aikana ole ennätetty kerryttää lainkaan. 

Seuraavassa taantumassa painopiste siirtymässä velkaelvytykseen?

Talouden tukeminen nojanneekin seuraavassa taantumassa aiempaa enemmän valtioiden elvyttävään suhdannepolitiikkaan. Useat vaikutusvaltaiset talousasiantuntijat, kuten IMF:n entinen pääekonomisti Olivier Blanchard sekä tunnettu amerikkalaisprofessori Larry Summers, ovat alkaneet muokata ”älyllistä maaperää” aiempaa rohkeammalle velkaelvytykselle. Heidän mukaansa kroonisesti matalien korkojen oloissa julkisen talouden velkaantuminen ei ole kovin vaarallista ja velkavetoinen julkinen kulutus voi olla ainoa keino palauttaa pääomamarkkinoiden tasapaino ja päästä nollakoroista eroon.

Rahapolitiikassahan taloutta yritetään elvyttää ikään kuin kimmokkeella: rahan hintaa lasketaan, jotta velanotto, kulutus ja investoinnit tulisivat aiempaa houkuttelevammaksi. Julkista kulutusta lisäämällä sen sijaan kysyntään voidaan vaikuttaa suoraan. Pysyvien vaikutusten aikaansaaminen ei tosin silloinkaan ole varmaa.

Muuttuuko pitkän aikavälin inflaatio- ja korkonäkymä?

Mikäli suhdanneohjauksen orientaatio on todella muuttumassa, myös odotukset seuraavan taantuman jälkeisistä makro-olosuhteista voivat alkaa päivittyä. On alettava punnita sitäkin mahdollisuutta, että vastasyklisellä suhdannepolitiikalla todella kyetään pysyvämmin elvyttämään yksityisen sektorin tulomuodotusta ja investointirohkeutta. Säästäminen ja investoinnit saattavat silloin tasapainottua nykyistä korkeammalla korkotasolla ja myös inflaatio-odotukset voivat lähteä nousuun.

Oletettavasti myös keskustelu eri maiden kestävästä velkakapasiteetista yltyy, mikä saattaa heijastua maiden välisten korkoerojen levenemisenä.

Inflaationäkymän kannalta omaa osaansa näyttelee myös protektionismin mahdollinen pitkäkestoinen lisääntyminen. Protektionismi purkaa globalisaation kustannushyötyjä ja häiritsee suhteellisen edun periaatetta. Pitkällä aikavälillä tuottavuus kärsii. Kehittyvien talouksien integroitumisella globaaleihin arvoketjuihin on ollut teollisuusmaille deflatorinen vaikutus. Protektionismi toimii vastakkaiseen suuntaan.

Nämä ovat kuitenkin hyvin alustavia näköaloja eikä isoa muutosta korko- tai inflaatioympäristössä ole vielä näköpiirissä. Ensin on nähtävä, miten seuraavaa taantumaa todella hoidetaan ja miten elvytyspolitiikasta tullaan ulos.

Timo Vesala
Kirjoittaja on Kuntarahoituksen pääekonomisti

Markkinakatsaus 6/2019

Maailmantalouden kasvukuva jatkuu heikkona – keskuspankit jatkavat varovaista linjaa

  • Maailmanpankki ennustaa tuoreessa raportissaan maailmantalouden kasvun hidastuvan 2,6 prosenttiin (aikaisemmin 2,9 %). OECD ennustaa vastaavasti kuluvan vuoden kasvun olevan 3,2 prosenttia.
  • USA:n ja Kiinan kauppakiistat ovat suurin uhka kasvulle. Euroalue, joka on riippuvainen maailmanlaajuisesta kysynnästä, ja joka kärsii edelleen rakenteellisista ongelmista, on tilanteessa yksi suurimmista kärsijöistä. Euroalueen kuluvan vuoden kasvun odotetaan olevan 1–1,2 prosenttia.
  • Odotukset rahapolitiikan keventämisestä USA:ssa sekä euroalueella ovat kiihtyneet viime päivinä heikon kasvukuvan ja alhaisten inflaatio-odotusten seurauksena. Markkinat hinnoittelevat seuraavalle vuodelle jo kahta täysimääräistä koronlaskua Yhdysvaltojen keskuspankki FEDiltä, mikä on painanut lyhyiden maturiteettien markkinakorkoja.
  • EKP piti ohjauskorkonsa muuttumattomana 0 prosentissa, mutta viitoitti korkojen pysyvän nykytasoillaan ainakin 2020 puoleenväliin. Keskuspankki huomioi talouskuvaan liittyvien merkittävien epävarmuustekijöiden pitkittymisen (mm. kauppasota ja brexit) ja arvioi riskien olevan yhä kallellaan ennakoituakin heikomman kehityksen suuntaan.
  • Maltillisen viestinnän seurauksena euriborkoroissa on nähty viimeaikoina totuttua voimaakkampia liikkeitä alaspäin. Myös odotukset tulevaisuuden euriborkoroista ovat jatkaneet laskuaan. Esimerkiksi 12kk euribor on laskenut kuukauden aikana 7 bp.
  • Pitkät korot ovat jatkaneet voimakasta laskuaan edellä mainituista syistä sekä myös turvasatama kysynnästä johtuen, kun riskilliset sijoituskohteet, kuten osakkeet ovat laskeneet.

Euroalueen kasvuvire jatkuu vaisuna

Lähde: Bloomberg

Euroalueen talouskehitystä ennakoiva ostopäällikköindeksi PMI viitoittaa noin 1 prosentin vuosikasvua euroalueelle. Globaali, koko maailman kattava PMI laski kesäkuussa alle 50, mikä on alin taso sitten vuoden 2012.

PMI ostopäällikköindeksi seuraa tuotanto- ja palvelualojen trendiä (kysely yrityksille). Se toimii hyvänä indikaattorina talouskasvulle:
PMI > 50 : BKT:n odotetaan kasvavan
PMI < 50: BKT:n odotetaan supistuvan

Lähde: Bloomberg

Euroopan komission luottamusindikaattori kertoi euroalueen yllättävästä luottamusilmapiirin vahvistumisesta ja katkaisi yhtämittaisen reilun vuoden pituisen laskuputkensa. Indikaattorin pitkän ajan keskiarvo on 100, joten yleistä talousluottamusta kuvaava indeksi maalaa yllättävän positiivista kuvaa nykytilanteesta.

European Economic Sentiment -indikaattori on Euroopan komission teollisuuden ja kuluttajakyselyyn perustuva mittari. Sen pitkän ajan keskiarvo on 100.

Euroalueen inflaatio-odotukset matalalla

Lähde: Bloomberg

Euroalueen pohjainflaatiokehitys jäi ennakoituakin heikommaksi, mikä pitää keskuspankin edelleen varovaisena. Pohjainflaatio painui ennakoitua voimakkaammin 0,8 %:iin (v/v), joten hintapaineet eivät ole edelleenkään osoittaneet vahvistumista työmarkkinoiden kiristymisestä huolimatta – Euroalueen työttömyysaste on laskenut jo 7,6 %:iin, vastaavalla tasolla on liikuttu viimeksi elokuussa 2008.

Riskisentimentin parantuessa pitkissä koroissa voidaan nähdä korjausliikkeitä ylöspäin, mutta pitkällä tähtäimellä heikot inflaatio-odotukset pitänevät markkinakorot matalilla tasoilla.

Euroalueen korot voimakkaassa laskussa

Lähde: Bloomberg

Euroalueen pitkät korot ovat jatkaneet yhtämittaista laskuaan viime lokakuusta lähtien. Samaan aikaan pitkät korot ovat lähestyneet lyhyiden korkojen tasoa, eli korkokäyrä on loiventunut.

Euroalueen 5v koronvaihtosopimuksen korko on -0,15 % tasolla, jossa se viimeksi oli vuonna 2016. Euroalueen korkokäyrä (swap) on tällä hetkellä negatiivinen 7v asti.

Lähde: Bloomberg

Koronnosto-odotukset ovat vaihtuneet koronlaskuodotuksiin. EKP:n vallitseva ohjeistus on ylläpitää korot nykytasoillaan vuoden 2020 puoleen väliin asti, mikä poissulkee myös koronlaskut. Markkinat sen sijaan hinnoittelevat 3 kk euriborin laskevan nykyisiltä tasoiltaan ja kääntyvän positiiviseksi vasta 2023 alkuvuonna.

Euroalueen korot voimakkaassa laskussa

Lähde: Bloomberg

Historiallisesti tarkasteltuna markkinakorot ovat alhaisilla tasoilla ja korkokäyrä on loiva, ts. pitkät korot lähestyvät lyhyiden korkojen tasoja.

Tilannetta selittävät heikentyneet talouskasvuodotukset globaalisti sekä alhainen inflaatio euroalueella. Näiden johdosta Euroopan keskuspankin haasteena on ollut rahapolitiikan asettaminen tasolle, joka ruokkii kasvua sekä inflaatiota pitkällä aikavälillä.

Euroalueen inflaatio on jo pitkään ollut keskuspankin hintavakaustavoitetta (~ 2 %) vaimeampi. Tämä on lisännyt huolta, että euroalue voisi joutua samanlaiseen pitkäaikaiseen deflaatioon kuin Japani. Sijoittajat hinnoittelevat jo osittain pysyvämpiä alhaisten korkojen tasoja tulevaisuuteen.

Markkinakatsaus jää kesätauolle ja palaa uudistuneena elokuussa.

Vastuunrajoitus
Tämä esitys on Kuntarahoitus Oyj:n tuottama markkinakatsaus. Materiaali on tarkoitettu vain yksityiseen käyttöön ja sen levittäminen tai kopioiminen ilman Kuntarahoitus Oyj:n kirjallista lupaa ei ole sallittua. Tämän katsauksen sisältö perustuu ulkopuolisiin lähteisiin ja vain sellaiseen informaatioon, jota Kuntarahoitus Oyj pitää luotettavana. Tämä ei kuitenkaan sulje pois mahdollisuutta, että esitetyt tiedot eivät kaikilta osin olisi täydellisiä tai virheettömiä.

Kuntarahoitus Oyj ja sen palveluksessa oleva henkilöstö eivät vastaa tästä katsauksesta saatavan informaation perusteella mahdollisesti tehtyjen sijoituspäätösten taloudellisesta tuloksesta tai muista vahingoista, jotka mahdollisesti aiheutuvat Kuntarahoitus Oyj:ltä saadun informaation käytöstä. Asiakas vastaa itse sijoituspäätöstensä taloudellisesta tuloksesta. Tätä Kuntarahoitus Oyj:n tuottamaa materiaalia ei tule pitää sijoitusneuvona, sijoitustutkimuksena, sijoitussuosituksena, sijoitusstrategiasuosituksena, sijoitusstrategiaehdotuksena eikä tarjouksena tai kehotuksena ostaa tai myydä arvopapereita tai muita rahoitusvälineitä.

Tätä esitystä tai sen kopioita ei saa levittää Yhdysvaltoihin eikä yhdysvaltalaisille sijoittajille vastoin Yhdysvaltojen laissa asetettuja rajoituksia. Myös muiden maiden lait ja säännökset voivat rajoittaa tämän esityksen levittämistä.