Eilisen puhujasta huomisen tekijäksi

Kyselyyn vastasi 1011 Manner-Suomen päättäjää, joista 705 oli kunnanvaltuustojen jäseniä, 288 hankinnoista vastaavia virkamiehiä ja 18 valtakunnallisen tason asiantuntijoita.

Ainoastaan 30 prosenttia vastaajista piti tuotteen tai palvelun ympäristövaikutuksia hinnan jälkeen neljän tärkeimmän valintakriteerin joukossa. Vielä huolestuttavampi tulos oli eettisyyden osalta, jonka ainoastaan joka viides vastaajista nosti neljän tärkeimmän valintakriteerin joukkoon. Valtaosa julkisesta sektorista ei siis toteuta vastuullisuutta ainakaan hankintojensa kautta.

Mielenkiintoista on muuten, että 71 prosenttia vastanneista virkamiehistä ilmoitti heidän kunnallaan olevan hankintoja ohjaava strategia. Oletan virkamiesten noudattavan strategiaa, jolloin luonnollinen johtopäätös on, että hankintoja ohjaava strategia ei tue vastuullisuutta hankintakriteerinä.

Samaan aikaan kuntien strategiat vihertävät ja mainoslauseissa maalaillaan kuvaa vastuullisuudesta ja paremmasta huomisesta. Tässä on mielestäni jokin ristiriita. Voisiko sanoa, että paljon puhetta, vähän tekoja?

Kansainvälisesti sijoittajien rahat ovat jo hyvän tovin virranneet kiihtyvällä vauhdilla kohti vastuullisempia kohteita yksinkertaisesti siitä syystä, että vastuullisuuden huomioon ottaminen on edullisempaa kuin sen huomiotta jättäminen. Tästä vinkkelistä vastuullisuuden huomiotta jättäminen taloudellisista syistä ei ole perusteltua Suomen kuntien hankinnoissa.

Jos kaipaat apua, me Kuntarahoituksessa tuemme kuntia vastuullisuudessa ja voimme auttaa hankintojen ympäristönäkökulmien huomioimisessa. Ja me muuten annamme alennuksen ympäristöystävällisten hankkeiden rahoitukseen.

Miten teidän kunnassanne: oletteko eilisen puhujia vai huomisen tekijöitä?

Suomalaisen Työn Liiton tutkimus: Julkiset hankkijat ostopäätösten äärellä

Juho Paananen

Kirjoittaja työskentelee apulaisjohtajana Kuntarahoituksen tytäryhtiössä Inspirassa.

Maailman parantaminen haastaa kuntatalouden

Pasi Laitalalla on erikoinen ongelma. Espoon kestävän kehityksen johtaja on ainoa kestävän kehityksen johtaja Suomen kuntasektorilla, tai ainakaan vastaavaa titteliä kantavia ei ole vielä tullut vastaan. Kollegalle ei siis voi soittaa kysyäkseen kuulumisia tai uusia ideoita työlistalle.

– Mutta kuitenkin ne haasteet, jotka kestävän kehityksen kautta tulevat, ovat aika isoja, Laitala sanoo.

Aika isoja on lievä ilmaus. Haasteet levittäytyvät kaikille kunnan toimialoille: liikenteeseen, energiasektoriin, asumiseen, digitaalisiin palveluihin ja niin edelleen. Ne eivät useinkaan tunne toimialarajoja ja levittäytyvät surutta vuosikymmenien päähän, vaikka kunnan budjetti mieluiten katsoisi kutakin vuotta kerrallaan.

Laitalan vastuulla on muuttaa käytännön toimiksi valtuustokauden mittainen Kestävä Espoo -kehitysohjelma, jolla Espoo myös liittyi vuonna 2015 ensimmäisenä kaupunkina mukaan Suomen kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumukseen. Yhteiskuntasitoumus on keskeinen väline YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelman kansallisessa toteuttamisessa Suomessa, ja Espoolla on yli 100 sitoumusta.

Uusin harppaus kestävän kehityksen työssä otettiin heinäkuussa New Yorkissa, kun Espoo nimettiin Aalto-yliopiston kanssa viiden yliopistokaupungin joukkoon edistämään YK:n kestävän kehityksen Agenda2030-tavoitteita maailmanlaajuisesti. Nämä kaupungit sitoutuvat kestävän kehityksen edelläkävijöiksi kansalaiset mukaan ottaen saavuttamaan tavoitteet jo vuonna 2025. Kukin kaupungeista valikoituu johtamaan ainakin yhtä 17 tavoitteesta. Espoon toiminta painottuu oppimiseen, koulutukseen ja innovaatioihin.

Espoon tavoitteena on olla hiilineutraali vuoteen 2030 mennessä. Haaste on, että perinteistä, enemmän tai vähemmän siiloista rakentuvaa kuntaorganisaatiota ei varsinaisesti ole rakennettu globaalien haasteiden nopeaan ratkaisemiseen. Espoossa kuviota on ravisteltu kehitysohjelmasta vastaavalla poikkihallinnollisella ohjausryhmällä, joka mahdollistaa sen, että luottamushenkilöt pääsevät ruotimaan kehitysratkaisuja suoraan eri alojen johtavien viranhaltijoiden kanssa. Laitalan mukaan toimintamalli on ainutlaatuinen kuntakentässä kansainvälisestikin tarkasteltuna.

– Suuri osa kestävän kehityksen asioista on sellaisia, joihin kunnilla ei varsinaisesti ole mielipidettä, Laitala sanoo.

– Varmasti Espoollakin oli lainausmerkeissä päätöksenteon velkaa sillä tavalla, että emme olleet vielä osanneet käsitellä näitä asioita.

Budjettivuodesta elinkaaritarkasteluun

Sittemmin päätöksiä on syntynyt, rohkeitakin. Esimerkiksi sellainen, että talviajettava robottibussi on pysyvässä liikenteessä Espoossa kuluvan valtuustokauden loppuun mennessä. Tällaista laitetta ei päätöshetkellä ollut vielä keksitty lainkaan, mutta Espoo on mukana hankkeessa, jossa sellaista kehitetään. Otaniemessä on jo tehty kokeiluajoja ja Laitala toivoo, että ensi vuoden huhtikuussa robottibussi olisi jo valmis.

Laitala korostaakin yritysten kanssa tehtävän yhteistyön merkitystä. Energiapuolella Espoon kumppaniksi löytyi Fortum, jonka kanssa Espoo valmistautuu luopumaan kivihiilen käytöstä viimeistään reilun kymmenen vuoden päästä. Fortumin ja HSY:n kanssa on olemassa esisopimus Ämmässuolle sijoitettavasta lämpölaitoksesta, ja Kivenlahteen on tulossa biolämpölaitos.

Henkilöautopuolella Espoon agendalla ovat biokaasu- ja sähköautojen käyttöönoton edistäminen sekä biopolttoaineiden sekoitusvelvoitteet.

Kestävän kehityksen kehyksessä investoinnit ovat oma lukunsa, sillä kestävän kehityksen yhdistäminen taloudellisiin suunnittelumekanismeihin on kunnissa vielä suhteellisen uusi asia. Kuntatalouden viitekehys on perinteisesti budjettivuosi, kun taas kestävän kehityksen ratkaisuissa painottuvat elinkaarikustannukset.

– Meillä ainoa tarkastelukulma on vain arvioida, että olemassa olevan ja hankintahetkellä päätetyn ratkaisun kustannusvaikutus vaikuttaa fiksummalta. Mutta sitä ei pysty oikeastaan kirjaamaan mihinkään, Laitala sanoo.

Kokonaishyödyt euroiksi

Laitalan mielestä ensimmäinen askel on se, että kestävä kehitys tunnistetaan strategisesti tärkeäksi asiaksi aina kaupungin johtoa myöten. Sen jälkeen ei auta kuin lähteä testaamaan mekanismeja, joilla taloudellista kestävyyttä arvotetaan.

Investointilaskelmien kohdalla elinkaarivaikutus tulee Laitalan mukaan kyllä luontevasti huomioiduksi, mutta vuosibudjetissa sitä voi olla vaikeampi ennakoida. Avainsana on kokonaishyödyt. Mukaan laskelmiin pitäisi saada myös ne välilliset hyödyt, jotka saattavat jäädä perinteisten investointilaskelmien ulkopuolelle: mahdolliset uudet innovaatiot, uusi yritystoiminta ja uudet työpaikat. Kestävän kehityksen edistämisestä on todennäköisesti myös hyötyä kaupungin tai kunnan markkinoinnissa, se voi parantaa kuntalaisten arjen sujuvuutta muuttamalla palveluja sähköiseksi ja niin edelleen, Laitala listaa.

– Koko tämä vyyhti pitäisi osata laittaa elinkaarelle euroiksi. Silloin me tiedämme, kuinka paljon paremmin me teemme kuin miettimättä ollenkaan näitä arvoelementtejä.

Laitala myöntää, että kyseessä on iso haaste Espoollekin, joka sentään on voittanut maailman älykkäimmän yhteisön ja Euroopan kestävimmän kaupungin titteleitä kansainvälisissä kilpailuissa.

Vähän etukenossa

Laitalan mielestä haaste on otettava vastaan, koska kyse on julkisen toimijan velvollisuudesta kirittää yrityksiä ja organisaatioita kehittämään parempia ratkaisuja. Julkisia hankintoja tehdään Suomessa vuositasolla noin 35 miljardin euron edestä, hän muistuttaa.

– Jarrutammeko me sillä rahalla kehitystä yritystoiminnassa vai kannustammeko ja mahdollistammeko me?

Espoossa hankinnoille on selkeät ohjeet ottaa kestävän kehityksen näkökulma huomioon, mutta Laitala näkee tilaajan, hankintaorganisaation ja tuottajan vuorovaikutuksen parantamisessa mahdollisuuksia vielä tehokkaampaan positiiviseen kierteeseen.

– Arvelen, että polkua tullaan tulevina vuosina vielä rakentamaan. Että ajatus lähtee ihan alusta, jalostuu kilpailutuksessa ja kehittyy sitten koko ajan toimittajan ratkaisuissa.

Yhden asian Laitala tyrmää suoraan: kestävät ratkaisut eivät ole perinteisiä ratkaisuja kalliimpia. Hänen mielestään liian usein unohtuu se, että päästö on yleensä aina hukka, ja hukallakin on hintansa.

– Kun kaupungilla on tällainen hiilineutraaliustavoite asetettu, me jaamme tämän tavoitteen kuntalaisten ja yritysten kanssa, hän sanoo.

– Siitä syntyvät uudet ratkaisut, joissa kunnan pitää olla aktiivisesti myös itse toimijana ja esimerkkinä, vähän etukenossakin viemässä niitä eteenpäin.

Espoon menestys kasvaa verkostoissa

Miten Espoon kaupungilla menee?
Viime vuosien talouden käänne on ollut Espoon kannalta mieluisa. Maksamme kuitenkin koko valtakunnan skaalassa melkoista verotulojen tasausta muulle maalle, ja samaan aikaan sekä investointitahti että käyttötalouden menot kasvavat hurjaa vauhtia. Vuoteen 2030 asti investointibudjettimme on keskimäärin 280 miljoonaa euroa vuosittain. Erityisen vilkasta investointitahti on lähivuosina koulujen rakentamisen ja peruskorjausten sekä Länsimetron rakentamisen ja siihen liittyvien kaavoitustöiden takia.

Vaikka meillä menee yleisesti ottaen hyvin, niin tässäkin tilanteessa on oltava nöyrä. Ennakoimme jatkuvasti tulevaisuuden kehitystä ja varaudumme erilaisiin vaihtoehtoihin. Talous on pidettävä omissa käsissä myös siinä tilanteessa, että korot lähtisivät nousemaan.

Talouden ennustaminen pitkällä aikajänteellä on Espoon kaupungille melko uutta. Toimivan ennustemallin rakentaminen on aika työläs operaatio. Kaikki vaihtoehdot eivät toteudu, mutta ennustekehikko on osoittautunut tarpeelliseksi tavaksi rakentaa suunnitelmia ja tarkentaa niitä säännöllisesti.

Talouden osalta on myös hyvä tarkastella peruskaupungin sijaan konsernilukuja. Espoossa investoinnit ja velka kasautuvat tytäryhtiöihin, muun muassa Länsimetroon, ja Espoon sairaalan sekä Espoon toimitilojen kiinteistöyhtiöihin. Konsernin taloudelliset tunnusluvut ovat siten paljon huonommat kuin peruskaupungin.

Mitkä ovat Espoon vahvuudet?
Espoo on tutkitusti Euroopan kestävin kaupunki ja vuonna 2018 Espoo valittiin myös maailman älykkäimmäksi yhteisöksi datan käyttäjänä. Olemme sitoutuneet kestävään kehitykseen niin kulttuurisesta, ekologisesta, sosiaalisesta kuin taloudellisestakin näkökulmasta. Innovatiivisuus kaiken kaikkiaan on Espoolle leimallista: olemme menestyksekkäästi panostaneet paljon koulutukseen. Korkea osaaminen on Espoon tavaramerkki.

Espoossa strategia on kiteytetty kaupungin tarinaksi, Espoo-tarinaksi, ja siinä keskeistä on edelläkävijyys. Espoossa asioita tehdään verkostoitumalla, yhdessä muiden toimijoiden kanssa. Täällä yritykset ja ihmiset saavat ympärilleen yhteisön, joka tuottaa hyötyjä. Verkostoitumiseen ja yhteisöjen rakentamiseen keskittyminen johtuu siitä, että se on ainoa tapa menestyä: laitamille ei voi jäädä. Kansainväliset tunnustukset osoittavat, että tässä onnistuminen on noteerattu myös muualla.

Mitkä ovat Espoon suurimmat haasteet?
Rahoitusjohtajan vinkkelistä toivon, että taloudellinen tilannetaju paranisi. On hienoa että kaupungilla on hyvä draivi, mutta on tärkeää myös tiedostaa, että tekemisiä pitää priorisoida. Kiinteistöjen osalta olemme luvanneet saada lähivuosina kaikki koulut kuntoon. Investointikustannuksia on kuitenkin painettava alaspäin muun muassa tyyppikoulujen ja -päiväkotien avulla. Käyttötalouden menojen viimeaikainen kasvu hirvittää. Menot eivät voi pysyvästi kasvaa tuloja nopeammin.

Miten Espoossa varaudutaan sote- ja maakuntauudistuksen kiemuroihin?
Sote-valmistelussa ei ole otettu huomioon kovan investointitahdin suuria kaupunkeja: meillä on huikeat investointitarpeet sekä infra- että palvelusektorilla. Seuraavaa hallitusohjelmaakin ajatellen on aivan olennaisen tärkeää, että suurten kaupunkien investointimahdollisuudet varmistetaan. Jos meidän kasvukykymme ei säily, meidän ongelmastamme tulee koko hallituksen ja Suomen ongelma.

Sote- ja maakuntauudistuksessa on monta perustavanlaatuista ongelmaa, kuten se, kannattaako ideologisista syistä luoda 18 maakuntaa. Moni suunniteltu maakunta lähtee liikkeelle todella heikoista lähtökohdista. Jos tehdään uudistus, niin tehdään siitä hyvä. Uudistuksen alkuperäisten taloudellisten ja muiden tavoitteiden tulisi toteutua.

Mitä olet tehnyt työurallasi?
Aloitin työurani Kansallis-Osake-Pankissa kesäharjoittelijana vuonna 1985. Valmistumiseni jälkeiset kymmenen vuotta työskentelin KOPissa ja sen seuraajassa Merita Pankissa rahoitusmarkkinoiden asiantuntija- ja johtotehtävissä.

Vuonna 1998 siirryin FIMiin vuosikymmeneksi varainhoitajaksi, minkä jälkeen Gerakon sijoitusjohtajana työskennellessäni toimin samaan aikaan myös kaupunginhallituksen puheenjohtajana – se oli ajankäytöllisesti haastavaa aikaa. Espoon rahoitusjohtajana aloitin vuonna 2015. Pitkä rahoitusalan ja luottamushenkilökokemus on tässä tehtävässä erinomainen tausta. Toimintakenttä on niin laaja, että sen hallitsemista auttaa, kun tuntee avainhenkilöt sekä rahoitusmaailmasta että päättäjien keskuudesta. Ymmärrän poliittisen päätöksenteon ja valmistelun dynamiikan. Talouden ei tarvitse olla poliitikon ydinosaamista, mutta jonkinlainen kyky ymmärtää talouden lainalaisuuksia olisi tarpeen. Rahoitusjohto tukee päätöksentekoa esittämällä taloustilanteen ja talouden reunaehdot päättäjille kristallinkirkkaina.

Minkä kirjan luit tai minkä elokuvan katsoit viimeksi?
Pöydällä on tällä hetkellä kirja, jonka aloitan uudestaan ja uudestaan: Sixten Korkmanin Väärää talouspolitiikkaa. Se on erittäin mielenkiintoinen, mutta se pitäisi pystyä lukemaan yhteen menoon, ja siihen aika ei ole vielä riittänyt.

Loppuun asti olen lukenut viimeksi Tuomas Kyrön romaanin Mielensäpahoittajan Suomi: 100 tavallista vuotta. Lomalla luen paljon ja lukisin mielelläni muulloinkin enemmän, mutta työn ohella suoritettavat EMBA-opinnot vievät tällä hetkellä suurimman osan lukemiseen käytettävissä olevasta ajasta. Talouteen liittyvät jutut kiinnostavat eniten.

Olen ruotsalaisten, saksalaisten ja brittiläisten tv-dekkarien intohimoinen suurkuluttaja. Myös Sisiliaan sijoittuva dekkari Montalbano koukuttaa, samoin kaikki Bondit on tullut katsottua moneen kertaan.

Kenet kollegasi haluaisit nähdä haastateltavana seuraavassa Huomisen tekijöissä?
Haastan seuraavaksi mukaan Lahden kaupungin konsernipalvelujohtaja Mika Mäkisen.

Kesä tuo oikukkaan taloussään

Euroopassa korkotaso on talouskasvusta huolimatta pysynyt keskuspankkien toimien johdosta alhaisena. Asuntovelallista tämä ilahduttaa, mutta makrotalouden näkökulmasta katsottuna korkojen mataluus on huolestuttavaa. Tämäkin pitkään odotettu talouden nousukausi kääntyy joskus laskuksi. Jos korot ovat silloin valmiiksi alhaalla, keskuspankeilla ei ole mahdollisuutta elvyttää taloutta korkoja laskemalla. Korkojen lisäksi euroalueen inflaatio on pysynyt kahden prosentin tavoitetasoa alhaisempana, mikä lisää keskuspankkien painetta jatkaa elvyttävää politiikkaa. Miten saada inflaatio nousuun ja elvytys ajettua hallitusti alas? Tähän tulisi hakea ratkaisuja nyt hyvän taloussään aikana.

Meillä Suomessa huomio on korkojen sijaan suuntautunut järkälemäiseen sote- ja maakuntauudistukseen. Uudistuksen vaikutukset kuntatalouteen ovat vielä osittain hämärän peitossa, mutta Kuntarahoituksen soteen liittyvä lyhyen tähtäimen tavoite näyttäisi toteutuvan. Vaikuttaa siltä, että saamme pidettyä lakisääteisiltä kuntayhtymiltä maakunnille siirtyvät lainat taseessamme. Pidemmän aikavälin pyrkimyksenämme on päästä mukaan maakuntien rahoitukseen. Haluamme tulevaisuudessakin olla aktiivinen toimija suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisessa ja ylläpitämisessä.

Tähän tähtää myös Kuntarahoituksen uusi strategia, josta viime numerossa kerroimme. Pyrimme kulkemaan yhä tiiviimmin asiakkaamme kumppanina entistä pidemmän matkan, koko rahoituksen elinkaaren ajan. Näin asiakkaamme saavat mahdollisimman suuren hyödyn meille kertyneestä asiantuntemuksesta. Keskeisenä tavoitteenamme on varmistaa, että asiakkaat saavat meiltä kilpailukykyistä rahoitusta. Uusia digitaalisia ratkaisuja kehittämällä haluamme puolestaan helpottaa niin asiakkaan kuin omaakin työtämme talouden suunnittelusta jokapäiväiseen yhteydenpitoon.

Yksi digitaalinen uudistus näkyy jo käytännössä. Huomisen tekijät löytyy nimittäin tästä numerosta alkaen myös osoitteesta kuntarahoitus.fi. Aurinkoisia lukuhetkiä!

Esa Kallio
toimitusjohtaja
Kuntarahoitus Oyj

Toimeliaita tulevaisuudennäkymiä

Meillä Suomessakin talous on päässyt hyvälle kasvu-uralle, työllisyystilanne jatkaa paranemistaan ja edellytykset taloudelliseen aktiivisuuteen lisääntyvät. Kotimaan tummat pilvet liittyvät työmarkkinatilanteeseen. Vuoden alusta voimaan astunut työttömyysturvan aktiivimalli on saanut kehnon vastaanoton ja voi vaarantaa talouden hyvää kehitystä.

Työllisyystilanteen parannuttua myös kuntien viime vuoden talousluvut näyttävät odotettua paremmilta. Kuntarahoitukseen tämä heijastui rahoituksen kysynnän maltillisena kasvuna. Kunnat pystyvät vahvistamaan tasettaan ja varautumaan tulevaisuuden haasteisiin, mikä on makrotalouden kannalta hyvä asia.

Rahoitustarpeita kunnilla riittää tulevaisuudessakin, vaikka tällä hetkellä näyttää siltä, että sote-investoinnit jäävät pois kuntien kontolta. Kuntarahoituksessa tekemiemme laskelmien mukaan kuntien investointitarve sosiaali- ja terveyspalveluihin tulee kuitenkin laskemaan ennakoitua vähemmän, noin 10–15 %. Rahoitustarvetta pitävät yllä kiinteistöjen korjausvelka sekä maan sisällä tapahtuva muuttoliike, joka lisää kasvukeskusten tarvetta lisätä infrastruktuuriin kohdistuvia investointeja.

Kuntarahoitusta tarvitaan myös sote-uudistuksen ja muiden yhteiskunnallisten muutosten keskellä. Tätä ja tulevaisuutta silmällä pitäen olemme uudistaneet strategiamme, josta kerromme tarkemmin tässä lehdessä. Rahoitus on edelleen Kuntarahoituksen ydintehtävä ja siinä visiomme on olla asiakkaillemme paras asiantuntija muuttuvassa maailmassa. Olemme luotettava kumppani koko rahoituksen elinkaaren ajan, jo suunnittelusta lähtien.

Esa Kallio
vt. toimitusjohtaja
Kuntarahoitus Oyj
Twitter @EsaKallio1

Investointeja tulevaisuuteen

Vastuullisuus on aina ollut toimintamme ytimessä. Kuluneen vuoden aikana vastuullisuus on kuitenkin nostettu myös yhtiön strategiassa entistä vahvempaan asemaan. Rahoitusalalla vastuullisuus tarkoittaa muun muassa sitä, että tunnemme asiakkaidemme tilanteen niin hyvin, että osaamme auttaa tunnistamaan myös riskejä. Tarjoamme konkreettisia työkaluja talouden koko kuvan hahmottamiseen ja eri rahoitusvaihtoehtojen vaikutusten arviointiin.

Myös ympäristöarvojen merkitys kasvaa nopeasti. Viime vuonna lanseeraamamme vihreä rahoitus on ollut hyvin kysyttyä. Suomalaiskuntien mittavien ympäristötekojen mahdollistamana pystyimme laskemaan tänä syksynä liikkeeseen jo toisen vihreän bondin eli ympäristöhankkeisiin korvamerkityn joukkolainan. Se oli todellinen menestys, ja osoittautui yhtiömme tähänastisen historian kysytyimmäksi bondiksi.

Vihreän rahoituksen asiakkaamme hyötyvät ympäristöystävällisistä investoinneistaan monin tavoin. Vihreän rahoituksen piiriin hyväksytyksi tuleminen on riippumattoman arviointiryhmän tunnustus hankkeissa tehtävästä työstä. Se tekee kunnan ympäristöponnistelut näkyviksi, ja vaikutusarvioinnin ansiosta kunnat saavat myös mitattua tietoa hankkeidensa ilmastovaikutuksista. Tämä kehitys lisää läpinäkyvyyttä kuntalaistenkin suuntaan.

Kuntarahoitus saa asiakkailtaan kiitosta ennen kaikkea kahdesta asiasta: siitä, että ymmärrämme asiakkaiden toimintaympäristön ja siitä, että autamme pienelle organisaatiolle ominaisen ketterästi ja henkilökohtaisella otteella. Näistä vahvuuksista haluamme pitää jatkossakin kiinni. Me Kuntarahoituksessa olemme vuoden mittaan panostaneet merkittävästi tulevaisuuteen vahvistamalla organisaatiotamme. Lisäresursseja on haettu muun muassa riskienhallinnan tehostamiseen ja varmistamiseen, digitalisaation nopeuttamiseen ja asiakastyön kehittämiseen. Uskon, että nämä lisäsatsaukset näkyvät asiakkaillemme tehokkaina ja varmoina prosesseina ja parempana palveluna.

Haluan kiittää asiakkaitamme ja yhteistyökumppanejamme kuluneesta vahvasta vuodesta sekä omaa henkilökuntaamme muutoshalukkuudesta, sitoutumisesta ja innosta paremman huomisen rakentamiseen.

Esa Kallio
vt. toimitusjohtaja
Kuntarahoitus Oyj
Twitter @EsaKallio

Digitalisaatio muovaa rahoitusalaa uusiksi

Digitalisaatio lyö nyt läpi koko rahoitusalan. Karkeasti ottaen kaikki alan kehityshankkeet liittyvät siihen tavalla tai toisella.

Suomen PwC:n partnerin Jan Bäckströmin mukaan ei kannattaisi puhua digitalisaatiosta sinänsä, vaan laajemmin epävarmaan tulevaisuuteen varautumisesta. Kun kauas eteenpäin on vaikea nähdä, sen seurauksena esimerkiksi pankkien kehitysprojektit ovat aikaisempaa lyhytkestoisempia ja ketterämpiä.

Finanssitoimialan konsultointiin erikoistunut Bäckström nostaa esimerkiksi pankkipalveluiden integroimisen muihin palveluihin. Verkossa ostoksia tehdessään kuluttaja haluaa keskittyä itse ostamiseen, ei ostokseen liittyvien mahdollisten rahoitusmallien ja -tuotteiden miettimiseen. Asiakkaan tilanteeseen sopivan rahoituksen pitäisi hoitua ikään kuin siinä sivussa.

Sama koskee yrityksiä: niille tärkeää on saada omiin tarpeisiin sopivaa rahoitusta, ei tuntea kaikki erilaiset rahoitustuotteet. Digitalisaation kautta kulloinkin asiakkaalle parhaiten sopivien ratkaisujen tarjoaminen helpottuu.

Digitalisaatio vaikuttaa sekä kuluttajille suunnatussa vähittäispankkitoiminnassa, mutta mullistaa myös yritysten ja yhteisöjen rahoitusta.

Pankkien ja muiden rahoituslaitosten sisällä digitalisaatio muuttaa prosesseja ja yleisemmin työn tekemisen tapoja.

Rutiinitehtävät automatisoituvat yhä enemmän, ja ihmisten työpanos keskittyy niiden sijaan enemmän harkintaa ja arviointia vaativiin toimiin.

Yksi keskeinen muutos on rahoitusalan suhtautuminen riskiin. Pankkitoiminta on perinteisesti ollut riskiä välttävää, mutta epäselvän tulevaisuuden edessä pankkien on Bäckströmin mielestä pakko kokeilla uusia asioita. Kokeiluista osa varmasti epäonnistuu, mitä pitäisi oppia sietämään rahoitusalalla.

– Uudenlaiseen kulttuuriin pääseminen on vaikeaa, koska perinteisesti riskiä välttävässä kulttuurissa epäonnistumisista on rankaistu. Hieman kärjistäen: jos mokaat, niin toimilupa lähtee, Bäckström sanoo.

Sääntely vauhdittaa muutosta

Rahoitusalan sääntely eli regulaatio on kiristynyt huomattavasti viime vuosina. Regulaation tarkoituksena on varmistaa hyvät ja toimivat rahoitusmarkkinat, mikä on sekä rahoitusta tarjoavien että tarvitsevien etu.

Monet rahoitusalan toimijat pitävät lisääntyneen regulaation tuomia uusia pääomavaatimuksia ja raportointivelvoitteita taakkoina, jotka vaativat työvoimaa, kasvattavat kiinteitä kuluja ja pienentävät toiminnan katteita. Jan Bäckströmin mukaan regulaatio kannattaisi mieluummin nähdä luontevana mahdollisuutena uudistaa pankin toimintaa.

– Pankeissa kannattaisi miettiä, miten regulaatiota voi hyödyntää oman liiketoiminnan kehittämisessä. Osa alan toimijoista on jo tarttunut mahdollisuuteen, Bäckström sanoo.

– Regulaatio ja digitalisaatio kulkevat käsi kädessä ja vievät samaan suuntaan, niitä on vaikea erottaa toisistaan. Yhdessä ne varmistavat, että pankit ovat jatkossa kilpailukykyisiä, mikä taas auttaa niitä kohtaamaan tulevaisuuden yllättävät tilanteet. Sama koskee vakuutusyhtiöitä ja muita rahoitusalan toimijoita, hän jatkaa.

Lisääntyneen sääntelyn ja kiristyneen kilpailun myötä rahoituslaitokset joutuvat myös yhä tarkemmin miettimään, millaisessa toiminnassa niiden kannattaa olla mukana. Se voi johtaa erikoistumiseen.

Enemmän ja parempaa tietoa asiakkaista

Digitalisaation myötä asiakkaista on saatavilla yhä enemmän, yhä tarkempaa ja yhä totuudenmukaisempaa tietoa. Myös regulaatio ajaa täsmällisemmän asiakastiedon hankintaan, koska tietojen keruu liittyy riskien ja asiakkaan osaamisen arvioimiseen. 

Tiedonkeruuseen pohjautuva, ennakoiva riskien arvioiminen korostuu jatkossa.

Yritysten kohdalla maksukäyttäytymisen perusteella voidaan päätellä yrityksen rahoitusasema ja -tilanne, mikä auttaa ennakoimaan mahdollisia talousvaikeuksia. Yksityisasiakkaiden kohdalla kulutuskäyttäytyminen kertoo siitä, miten yksittäisen ihmisen taloudessa menee. Jos joku ostaa aina loppukuusta edullista ruokaa, se saattaa kertoa siitä, että hänen rahansa ovat tiukoilla.

– Eräät rahoituslaitokset tarjoavat rahoitusta asiakkaan some-käyttäytymisen mukaan. Asiakas antaa pankille luvan tutkia kaiken hänen sosiaalisen median käyttönsä, pankki analysoi sen ja arvioi asiakkaan riskiaseman analyysin tulosten perusteella, Jan Bäckström antaa esimerkin uudesta tiedonkeruusta.

Pankeille tarkan asiakastiedon saaminen on tärkeää myös sen vuoksi, että perinteiseen toimintamalliin perustuva asiakkaan tuntemus on rapistumassa pankkien konttoriverkostojen supistuessa. Sitä kautta pankkien mahdollisuus myydä asiakkaille muita rahoitustuotteita asiakastapaamisten ja asiakassuhteen kautta vähenee, mikä taas tietää pankeille tulojen menetystä. Uusien välineiden kautta kosketuspinta asiakkaaseen on mahdollista säilyttää.

– Tietosuojakysymykset liittyvät asiakastietojen keruuseen rahoitustoimialalla aivan kuten muillakin toimialoilla. Kukaan asiakas ei halua luovuttaa pankille kaikkia tietojaan niin, että pankki voisi käyttää niitä jatkossa mihin tahansa, Bäckström sanoo.

– Pankkien pitää nyt etukäteen miettiä, miten asiakkaista kerättävää tietoa voitaisiin käyttää tulevaisuudessa ja millaista liiketoimintahyötyä kerättävästä datasta voisi olla.

Pankit pyrkivät esimerkiksi palvelumuotoilun keinoin kehittämään toimintaansa, jotta erilaisille asiakkaille pystytään tarjoamaan sellaista palvelua, jota he todella tarvitsevat. Bäckströmin mukaan pankkien toimintamalli muuttuu tuote- ja palvelukeskeisyydestä asiakaskeskeisyyteen, ja asiakkaiden valinnanvapaus lisääntyy.

Uusia toimijoita mukaan

Vaikka rahoitusalan tulevaisuus on hämärän peitossa, Bäckströmin arvion mukaan perinteiset rahoituslaitokset ovat jatkossakin vahvoilla. Syynä on se, että niillä on kolme rahoitusalalla menestymisen avaintekijää: ne ovat suuria, luotettavia ja lähellä asiakasta.

Uusina toimijoina rahoitusalalle on tulossa Googlen ja Applen kaltaisia teknologiajättejä. Niilläkin on edellä mainitut kolme perusedellytystä, mutta rahoitusalan toimialaosaaminen puuttuu toistaiseksi.

Fintech on digitalisaatioon ja rahoitusalan murrokseen liittyvä, nopeasti kasvava ilmiö. Uusia fintech-yrityksiä on syntynyt paljon, ja isot pankit ovat ostaneet alan start-upeja runsaasti. Pankit toivovat start-upeista löytyvän ratkaisuja, jotka auttavat viemään rahoitustalot menestyksekkäästi uuteen aikaan. Pienille start-upeille pääsy rahoitusmarkkinoille taas on omin voimin hankalaa, joten ison toimijan kanssa toimiminen avaa ovia.

Digitalisaation ja kiristyneen regulaation myötä rahoitusalalle on syntynyt myös varjopankkeja. Ne keskittyvät korkean riskin rahoitustoimintaan ja tarjoavat rahoitusta esimerkiksi sellaisille tahoille, joille rahoituksen saaminen pankeista on vaikeaa. Varjopankkitoiminta on suurta esimerkiksi Kiinassa, ja alaan liittyy isoja riskejä, jotka toteutuessaan heijastuisivat talouteen laajemmin.

Jan Bäckström arvioi, että ajan myötä varjopankit tulevat vähitellen regulaation piiriin eikä rahoitusalalle jää pysyviä varjomarkkinoita. Regulaatio tulee aina hieman rahoitusalan kehityksen perässä.

– Jo nyt on merkkejä siitä, että regulaattorit ovat muuttamassa toimintaansa ja tarjoavat sääntelyn ulkopuolella oleville toimijoille mahdollisuutta kokeilla sääntelyn mukaan toimimista. Tarjotaan siis porkkanaa eikä keppiä, Bäckström sanoo.

Huomio pk-yritysten tarpeisiin

Suuret, hyvän luottoluokituksen yritykset ja yhteisöt saavat rahoitusta hyvillä ehdoilla, mutta pienempien tilanne on hankalampi. Pankit saattavat nähdä etenkin pienet ja keskisuuret yritykset liian riskialttiina rahoituskohteina.

– Pk-yritykset ovat pankkien taholta alipalveltuja Pohjoismaissa, ja nyt muun muassa tälle sektorille suunnataan runsaasti tuotekehitystä. Pk-yritysten mahdollisuus saada rahoitusta paranee huomattavasti jatkossa, Jan Bäckström arvioi.

Edellä oleva koskee Bäckströmin mukaan myös pieniä kunnallisia toimijoita. Jatkossa niille ja pk-yrityksille voi löytyä rahoitusta esimerkiksi peer-to-peer- eli vertaisrahoituksen kautta. Se tarkoittaa, että esimerkiksi pk-yritykset voivat joukolla rahoittaa toisia pk-yrityksiä. Suomessa kehitystä jarruttaa se, että maan rahoitusmarkkinoilla on vielä liian vähän toimijoita.

Rahoituslaitosten roolina voisi jatkossa olla paitsi rahoituksen tarjoajana, myös vertaisrahoituksen välittäjänä ja kokoajana toimiminen.

Suurten yritysten ja yhteisöiden rahoituksessa digitalisaation tuoma automaatio ei välttämättä näyttele yhtä suurta roolia kuin kuluttajabisneksessä. Yritysten tilanteet ovat hyvin erilaisia, mikä vaatii rahoittajilta laaja-alaisempaa palvelua ja asiakkaan tarpeiden ja riskien tarkkaa arviointia. Siinä asiantuntevan ihmisen työpanos on edelleen tärkeä, vaikka analysointiin sopivat sovellukset kehittyvät jatkuvasti.