Ota yhteyttä Kirjaudu Avautuu uuteen välilehteen
Hae sivustolta

Suomen suurin puukoulu nousee Imatralle

Mansikkalan koulukeskus on ollut hankkeena erityinen monestakin syystä. Imatran kaupungin vanha koulukiinteistökanta ja sisäilmaongelmat edellyttivät tiukkaa aikataulutusta ja vaativat paljon myös kaupungin johdolta.

– Aikataulu on ollut vaativa ja se on edellyttänyt kaikilta toimijoilta paljon töitä ja tehokkuutta. Meillä oli sellainen ikävä tilanne, että monet koulut ovat samaan aikaan käyttöikänsä päässä ja niissä oli erilaisia sisäilmaongelmia. Imatran kaupungin päättäjille nostan hattua rohkeudesta. He katsoivat koko kouluverkkokokonaisuutta rohkeasti pitkällä tähtäimellä ja päättivät uudistaa kerralla koko koulukiinteistöverkon, Mitra Imatran Rakennuttaja Oy:n toimitusjohtaja Lassi Nurmi kertoo.

Mansikkala on uusista koulukeskuksista ensimmäinen. Käytännössä ensin piti purkaa vanha koulukiinteistö, hankkia oppilaille ja henkilökunnalle sopivat väistötilat sekä suunnitella ja rakentaa tilalle neljää kertaa suurempi koulukeskus. Väliaikaistilat ovat aina kustannusten kannalta arvokkaita, joten nopeudella oli suuri taloudellinen merkitys.

Kymmenien miljoonien investoinnissa suunnitteluun, rahoitukseen ja ylläpitoon sisältyy lukuisia erilaisia vaihtoehtoja ja yksityiskohtia, joissa vaaditaan vahvaa ja laaja-alaista asiantuntemusta. Inspira toimi Imatran kaupungin konsulttina aivan hankkeen alkuvaiheista lähtien.

– Vanhoista kiinteistöistä luopuminen on aina vaikeaa. Tässä tapauksessa kuitenkin koulujen sisäilmaongelmat, väistötiloihin siirtyminen ja rakennusten teknisen käyttöiän saavuttaminen jouduttivat päätöksentekoa. Tällaiset yli kymmenien miljoonien investoinnit ovat niin monimutkaisia projekteja ja sisältävät niin suuren määrän yksityiskohtia ja huomioon otettavia asioita, että ulkopuolisen asiantuntijan käyttö oli aivan välttämätöntä. Inspira selvitti meille eri vaihtoehtoja ja on todettava, että Inspiran asiantuntemus oli alusta lähtien avainroolissa, Imatran kaupunginjohtaja Kai Roslakka kertoo.

Elinkaarimalli tuo turvaa ja vakautta

Inspira teki Imatran kaupungin toimeksiannosta esiselvityksen, jossa kartoitettiin vaihtoehtoiset toteutus- ja rahoitusmallit näin suurelle kouluhankkeelle. Esiselvityksen lopputuloksena Inspira suositteli kaupungille elinkaarihanke-mallia ja siihen leasing-rahoitusta.

– Elinkaarimalli tarkoittaa, että hankintamallissa yhdellä kilpailutuksella ja yhdellä sopimuksella tilataan ison kohteen suunnittelu, rakennuttaminen ja pitkäaikainen ylläpito. Mansikkalan tapauksessa sopimusaika on 20 vuotta. Sopimusvastapuoli tässä mallissa vastaa kaikista teknisistä hankeriskeistä sopimuskauden ajan. Käytännössä kyse on siitä kuin ostaisit koulun 20 vuoden takuulla. Normaalissa rakennushankkeessa puolestaan takuu on kutakuinkin 2 vuotta ja virhevastuu 10 vuotta, Inspiran Ville Riihinen taustoittaa.

Suureen ja vaativaan projektiin hyppääminen on haastanut tasaisesti projektijohtoa ja kaikkia mukana olleita. Mitran toimitusjohtaja ja hankkeen projektijohtajana työskennellyt Nurmi haluaa kuitenkin nostaa esiin ne opit ja oivallukset, joita projekti on tuonut tullessaan. Samalla kun vaatimustaso on ollut korkealla on saatu luotua jotakin sellaista mitä ei synny kun haetaan helppoa, tuttua ja turvallista.

– Koko Mansikkala-projekti on ollut jatkuvaa oppimista. Yksi iso oppi on ollut tämä hankemalli, meillä ei Imatralla ja luultavasti koko maakunnassa ei ole ennen kokeiltu elinkaarimallia. Olimme kuitenkin kuulleet siitä ja se vaikutti sopivalta tähän hankkeeseen. Toinen merkittävä erityispiirre tässä projektissa on ollut se, että materiaaliksi valittiin puu. Sen myötä jouduttiin miettimään monia asioista eri tavalla. Suoraan sanottuna helpommalla oltaisiin päästy, jos oltaisiin lyöty vain elementtiä toisen päälle, Nurmi sanoo.

Puunkäytöllä on lukuisia hyötyjä: se tukee hiilineutraaliutta, se on terveellinen ja turvallinen valinta käyttäjille ja lisäksi ympäristöystävällinen rakennusmateriaali.

– Puu tulee myös näkymään opetuksellisissa tiloissa. Tutkimusten mukaan puu materiaalina vaikuttaa lasten stressitasoja laskevasti. Myös sisäilman kannalta puu on erinomainen materiaali. Kokonaisekologisuutta ei ole näin isosti ehkä missään hankkeessamme otettu huomioon aiemmin. Mansikkala on Imatralle mahdollisuus rakentaa edelläkävijäroolia, uskon, että tätä kokonaisuutta, jossa yhdistyvät puurakentaminen, elinkaarimalli ja koko kouluverkon uudistaminen kerralla tullaan vielä katsomaan ympäri Suomea ja varmasti myös maailmalla tätä voi herättää kiinnostusta, Nurmi pohtii.

Mansikkalan koulukeskuksen on tarkoitus valmistua 2020.

Lue myös:

Inspiran avulla onnistuneisiin investointihankkeisiin

Tuusulalaisten uusi olohuone rakentuu hirrestä ja nousee kunnan raikkaaksi maamerkiksi

AsiakastarinatKuntien asiakastarinatNeuvonantopalvelut

Inspiran avulla onnistuneisiin investointihankkeisiin

Kuntarahoituksen ja Inspiran yhteistyön voima on kuntakentän syvällisessä asiantuntemuksessa. Tiiviissä yhteistyössä työnjako on selvä.

– Kuntarahoitus keskittyy rahoitukseen. Me Inspirassa puolestaan tarjoamme erilaisia talouteen ja rahoitukseen liittyviä neuvonantopalveluita kunnille sekä kuntien omistamille yhtiöille, Inspiran johtaja Ville Riihinen sanoo.

Aiemmin Inspirassa on palveltu asiakkaita myös laajemmalla skaalalla. Nykyisin Inspira keskittyy nimenomaan kuntakentän tarpeisiin.

– Olemme tehneet jonkin verran toimeksiantoja myös kuntasektorin ulkopuolelle. Tulevaisuudessa tulemme fokusoimaan kaikki resurssimme juuri kuntakenttään. Se on suurin strateginen muutos, joka toiminnassamme on nyt tapahtunut, Riihinen taustoittaa.

Parasta laatua parhaalla hinnalla

Inspiran tavoitteena on auttaa kuntia suoriutumaan investointihankkeista mahdollisimman tehokkaasti sekä hinnan, ajanhallinnan että laadun näkökulmista.

– Usein kunnilla on eniten rahaa kiinni juuri kiinteistöissä ja erilaisissa toimitiloissa. Me avustamme kuntia investointihankkeiden valmisteluvaiheesta aina toteutusvaiheen loppuun saakka. Autamme kilpailuttamaan hankkeita siten, että lopputulos on kokonaistaloudellisesti edullisin, Riihinen kertoo.

Inspiran osaaminen perustuu pitkäjänteiseen työhön kuntasektorin investointihankkeissa.

– Me tuomme yhteen parhaita käytänteitä ja toimintamalleja, joilla hankkeissa onnistutaan parhaalla mahdollisella tavalla. Yhdistämme oman kokemuksemme saatavilla olevaan tietoon ja monistamme esimerkiksi hankkeiden kilpailutusmalleja kaikkien kuntien käyttöön, Riihinen sanoo.

Inspira toimii useimmiten projekteissa projektijohtajana ja keskittyy tuottamaan taloudellisia asiantuntijapalveluita. Tarpeen vaatiessa projektiryhmää täydennetään esimerkiksi oikeudellisilla, teknisillä ja mahdollisesti myös muilla hankkeen kannalta keskeisillä asiantuntijoilla.

Kuntasektorin yritys- ja omaisuusjärjestelyjen neuvonantaja

Kiinteistöhankkeiden lisäksi Inspira toimii neuvonantajana myös muissa kuntasektorin merkittävissä investointihankkeissa sekä yritys- ja omaisuusjärjestelyissä.

– Tällä hetkellä olemme esimerkiksi mukana useammassa energia- ja vesiyhtiön investointihankkeessa ja rahoitusjärjestelyssä. Energiatoimialalla kilpailtujen liiketoimintojen, kuten sähkönmyynti ja -tuotanto, konsolidoituminen ja uudelleenjärjestelyt jatkuvat vilkkaana ja kiinteistökohtaiset energiaratkaisut rukkaavat toimialan rakenteita ja pelikenttää uusiksi. Kuntaomistajien on syytä olla näissä aktiivinen, Riihinen aprikoi.

Inspira on ollut myös pitkään mukana sote-sektorin järjestelyissä. Yhtiö on avustanut lukuisia kuntia sote-palveluiden ulkoistuksissa sekä hoivakiinteistöjen myynnissä. Parhaillaankin on käynnissä kuntien tukipalvelutuotantoa koskevia yritysjärjestelyitä. Sote-palveluiden tuotannon on kehityttävä riippumatta siitä, millä aikataululla sote- ja maakuntauudistus toteutuu.

Kohti varhaisen puuttumisen mallia

Ville Riihinen on tyytyväinen syventyneeseen yhteistyöhön. Tulevaisuudessa siintää kuitenkin entistä monipuolisempia yhteistyön tapoja ja sovellutuksia.

– Olemme päässeet hyvään alkuun ja meillä on ollut Kuntarahoituksen kanssa hyviä yhteistyöhankkeita. Näen kuitenkin, että voimme tarjota vieläkin kokonaisvaltaisempia palveluita esimerkiksi hankkeiden toteuttamiseen liittyen, Riihinen pohtii ja jatkaa: – Siinä, että hankkeita pystyttäisiin toteuttamaan oikea-aikaisesti, oikeaan paikkaan ja oikean kokoisena on meille paljon potentiaalia. Konseptoinnin ja palvelumuotoilun näkökulmasta tästä voisi kehittää eräänlaisen kiinteistöpuolen investointihankkeiden varhaisen puuttumisen malli.

Riihinen visioi myös täysin uusia digitaalisia palveluita, joissa yhdistyvät Inspiran ja Kuntarahoituksen vahvuudet.

– Teknologia ja keinoäly mahdollistavat paljon sellaista, mikä nyt tuntuu kaukaiselta tai mahdottomalta. Meillä voisi hyvin olla Apollo-palvelun kaltainen kiinteistöpalvelu, jossa voisi tarkastella mitä kiinteistökanta on syönyt, millaisia investointitarpeita siellä on peruskorjauksen suhteen, uudisrakentamisen suhteen ja miltä se näyttää kokonaisuutena. Ja jos halutaan tehdä joitakin muutoksia tilojen käyttöön tai esimerkiksi korvata vanhoja tiloja uusilla, niin palvelussa voisi simuloida eri vaihtoehtoja ja leikkiä ajatuksilla. Se voisi avata uusia näkökulmia kiinteistöomaisuuden hallinnointiin, Riihinen pohtii.

Lue myös:

Suomen suurin puukoulu nousee Imatralle

Tuusulalaisten uusi olohuone rakentuu hirrestä ja nousee kunnan raikkaaksi maamerkiksi

Digitaaliset palvelutNeuvonantopalvelut

Elinkaarimallin ABC – Osa 1: Mikä on elinkaarimalli?

Yksinkertaisuus on kaunista

Oletko valmiina, tässä se tulee: Elinkaarimalli on sopimuskokonaisuus, jolla rakennuksen suunnittelu, rakentaminen ja ylläpito hankitaan yhtenä kokonaisuutena. Noin, siinä se oli. Elinkaarimallin tarkoitus ja lopputulos ei ole siis lainkaan monimutkainen, ja mikäli joku toista väittää, on hän väärässä tai yrittää johtaa tarkoituksella harhaan.

Eipä olisi kuitenkaan kummoinen suoritus, ellen tarjoa yllä esitetylle määritelmälle enempää lihaa luiden ympärille. Elinkaarimallilla siis voidaan toteuttaa hankkeita – niitä rakennuksia, joita kunnat ja kaupungit tarvitsevat. Kun hanke toteutetaan elinkaarimallilla, voidaan puhua elinkaarihankkeesta. Ja se elinkaarihanke koostuu sitten kolmesta sopimuksesta: puitesopimus, urakkasopimus, palvelusopimus.

Elinkaarihankkeen kokonaisuus vaihe vaiheelta

Rakennushankkeen kulku voidaan karkeasti jakaa seuraaviin osiin: tarveselvitys, suunnittelu, rakentaminen, käyttöönotto ja takuuvaihe. Näistä vaiheista elinkaarihankkeen ulkopuolelle jää siis ainoastaan tarveselvitys ja joitakin edellä mainittuun suunnitteluun sisältyviä vaiheita kuten hankesuunnittelu.

Suunnittelu ja rakentaminen yhdessä

Rakennushankkeessaon luonnollista, että rakennuksen suunnittelu ja rakentaminen näyttelevät yhdessä toista rakennuksen elinkaaren kannalta keskeistä pääosaa (juonipaljastus: toinen on ylläpito). Elinkaarihankkeessa ei tarvitse keksiä pyörää uudestaan, koska meille on tarjolla jo valmis sopimus näiden vaiheiden toteuttamiseksi. Suositeltava sopimus elinkaarihankkeen rakentamisvaiheeseen on KVR-sopimus, eli kokonaisvastuurakentamissopimus, jossa sopimuksen toinen osapuoli – urakoitsija – suunnittelee ja rakentaa kohteen. KVR-urakoitsija siis vastaa käyttämistään suunnittelijoista ja mahdollisista käyttämistään alihankkijoista. Alihankkijahan on sellainen toimittaja, rakentaja jne., joka toteuttaa jonkin pienemmän määritellyn urakan osan.

Ylläpito vie parhaan pääosan Oscarin

Paraskaan rakennus ei kestä ilman ylläpitoa. Se on siis rakennuksen elinkaaren kannalta keskeisessä roolissa ja näin ollen myös elinkaarihankkeen keskiössä. Elinkaarimallin sopimuskokonaisuudessa rakennuksen ylläpitoon ja takuuaikaan otetaan kantaa palvelusopimuksella. Tässä vaiheessa on luontevaa ottaa käyttöön myös uusi termi: palveluntuottaja. Palveluntuottaja on se sopimuksen osapuoli, joka suunnittelee, rakentaa ja tarjoaa tarvittavat ylläpitopalvelut rakennukselle. Huomasit varmasti, että voimme hyvin puhua palveluntuottajasta ja urakoitsijasta synonyymeinä. No minä käytän tästä eteenpäin mieluummin palveluntuottajaa, ja etpähän sitten ihmettele, kun sellainen termi eteen tupsahtaa.

Nyt tarkkana, tässä tulee elinkaarihankkeen paras osa. Palvelusopimus määrittelee palveluntuottajan vastuut ja velvollisuudet, kun rakennus on valmis ja otettu käyttöön. Palvelusopimuksen ja niin ollen ylläpidon vastuun pituudeksi on vakiintunut melko lailla 20 vuotta. Tuon ajan palveluntuottaja vastaa rakennuksen kunnosta ja sen tulee tuottaa sovitut ylläpito- ja kiinteistönhoitopalvelut sovittua maksua vastaan. Palvelusopimukseen sisältyviä palveluita ovat tyypillisesti ainakin kiinteistön ylläpito ja hoito, korjaukset ja siivous. Elinkaarihankkeessa palveluntuottajan (urakoitsijan) takuuaika ja vastuu suunnittelusta ja rakentamisesta laajenee palvelusopimuksen kautta kahteenkymmeneen (20) vuoteen. Takuuaika on siis kymmenkertainen tavanomaisien urakkasopimuksien takuuaikoihin verrattuna.

Koko paketti yksissä kansissa

Sopimusteknisenä nyanssina mainittakoon vielä, että elinkaarihankkeessa KVR-urakkasopimus, siis suunnittelu ja rakentaminen, ja palvelusopimus, eli ylläpidon vastuut, nivotaan saumattomasti yhteen niin kutsutulla puitesopimuksella. Puitesopimus on elinkaarihankkeen kattosopimus, joka yhdessä urakka- ja palvelusopimuksen kanssa määrittelee palveluntuottajan kokonaisvastuun.

Sellainen se elinkaarimalli on. Seuraavassa blogissani tulen käsittelemään elinkaarimallin käyttötarkoituksia, eli milloin kunnan ja kaupungin on syytä harkita elinkaarimallin käyttämistä hankkeissaan. Niin, ja siinä taidan sitten samassa yhteydessä kertoa myös niistä elinkaarihankkeen hyödyistä.

Juho Paananen
Kirjoittaja työskentelee apulaisjohtajana mm. elinkaarihankkeiden neuvonantoa tarjoavassa Rahoituksen neuvontapalvelut Inspira Oy:ssä.

Lue myös:

Elinkaarimallin ABC– Johdanto: Lämpiöstä parrasvaloihin

Elinkaarimallin ABC – Osa 2: Mihin sitä elinkaarimallia tarvitaan?

Elinkaarimallin ABC – Osa 3: Mitä elinkaarihanke maksaa?

Näkökulmat

Elinkaarimallin ABC – Johdanto: Lämpiöstä parrasvaloihin

Nyt ei muuten olla trendikkään jutun äärellä

Suomessa on alkanut 2010-luvulla esiintyä enenevissä määrin juttuja, hashtageja ja muita viittauksia elinkaari- ja PPP (Public Private Partnership) -malleihin. Elinkaarimallin juuret ulottuvat maailmalla ainakin euroteknon kulta-ajan, 90-luvun alkuun, ja Suomessakin samaisen ysärin lopulle. Mutta ei hätää, paljettimekot ovat taas pop ja elinkaarimalli yhä ajankohtainen. Itse asiassa ajankohtaisempi kuin koskaan aikaisemmin.

Elinkaarimalli tulee englanninkielisestä termistä Public Private Partnership (PPP). PPP-mallille ei ole yhtä määritelmää, mutta useimmiten sillä tarkoitetaan hankintamallia, jossa yksityisen sektorin toimija vastaa julkisen hankkeen toteuttamisesta ja rahoittamisesta. Suomessa tällaisia elinkaarimallin hankkeita on voitu toteuttaa ainoastaan valtion väylähankkeissa (Vt 4 ja E18), koska verolainsäädäntö on ennen vuodenvaihteen 2017-2018 lakimuutosta käytännössä pakottanut toteuttamaan kuntien ja kaupunkien (kiinteistö)hankkeet julkisella rahoituksella. Osa alan toimijoista puhuukin ”ortodoksisesta elinkaarimallista” tarkoittaessaan yksityisrahoitteista elinkaarimallia. Se on minun mielestä ihan hyvä tarkennus.

Annapa kun kerron miksi elinkaarimallia aina luullaan kalliiksi

Mediassa esiintyvät ja lukijoita useimmiten kiinnostavat elinkaarimallin hankkeet ovat koskeneet lähes poikkeuksetta kuntien ja kaupunkien toteuttamia kouluja, päiväkoteja tai palvelukeskuksia. Tai niin minä ainakin luulen, kun kaikki minulle tulevat elinkaarimallikyselyt liittyvät edellä mainittuihin. Nämä hankkeet julkisen sektorin tilaaja rahoittaa itse. Näissä ei siis ole kyse ”ortodoksisesta elinkaarimallista” vaan suomalaisesta elinkaarimallin sovelluksesta. Ortodoksisen elinkaarimallin ja sen suomalaisen sovelluksen sekoittamisesta seuraa, että elinkaarimalli mielletään kalliiksi. Tämä on yksinkertaisesti väärin.

Olen työni puolesta kiertänyt usean vuoden ympäri Suomea kouluttamassa kuntia ja kaupunkeja elinkaarimallin tiimoilta, sekä osaltani kehittänyt elinkaarimallia – siis sitä suomalaista julkisrahoitteista versiota. Selvyyden vuoksi tästä eteenpäin tarkoitan elinkaarimallilla sitä meidän omaa suomalaista versiota.

Elinkaarimalli suomeksi, minulta sinulle, ilman jargonia

Keskustellessani asiasta kunnissa olen huomannut, että elinkaarimalli on terminä tuttu, mutta elinkaarimallista tiedetään itse asiassa hyvin vähän ja usein se mielletään kalliiksi. Elinkaarimalli tarjoaa monia erinomaisia ominaisuuksia kuntien ja kaupunkien kiinteistöhankkeisiin mahdollistaen myös edullisen rahoituksen, ja sen sisällyttäminen kunnan hankintamuotoihin on erittäin suositeltavaa. Tästä syystä tarjoan kaikille kiinnostuneille tietopläjäyksen ”Elinkaarimallin ABC”, jonka julkaisen blogeina syksyn aikana.

Juho Paananen
Kirjoittaja työskentelee apulaisjohtajana mm. elinkaarihankkeiden neuvonantoa tarjoavassa Rahoituksen neuvontapalvelut Inspira Oy:ssä.

Lue myös:

Elinkaarimallin ABC – Osa 1: Mikä on elinkaarimalli?

Elinkaarimallin ABC – Osa 2: Mihin sitä elinkaarimallia tarvitaan?

Elinkaarimallin ABC – Osa 3: Mitä elinkaarihanke maksaa?

Näkökulmat

Vähähiilisemmän asumisen kirittäjä

– Tämän näköistä se on ollut joskus aikoinaan, Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARAn kehittämisjohtaja Vesa Ijäs sanoo ja ojentaa kirjaa. Otsikko on Asumisen tulevaisuus: Asuntopolitiikan ja rakentamisen vaihtoehdot, julkaisuvuosi 1993. Kansikuvassa komeilee aurinkoinen lähiö ilman asukkaita.

Juuri tällainen, hivenen jämähtänyt ja kankea mielikuva monella on ympäristöministeriön alaisesta ARAsta, vaikka kehittäminen ja kehittyminen ovat nimensä mukaisesti viraston ytimessä.

– Mitä tahansa uutta asuntorakentamiseen tuodaan, se on valtion tukemassa asuntotuotannossa lähes poikkeuksetta ensimmäisenä kokeilussa, Ijäs tiivistää.

Esimerkiksi lähes kaikki vuonna 2010 ja sen jälkeen aloitetut puukerrostalokohteet on toteutettu ARA-hankkeina. Niin myös Joensuuhun paraikaa rakenteilla oleva 14-kerroksinen talo, josta tulee valmistuessaan Suomen korkein puukerrostalo. ARA on mukana myös VAV Asuntojen kanssa Vantaan Hakunilaan valmistuvassa Suomen suurimmassa Joutsenmerkki-talossa ja Vantaan Koivuhakaan suunnitellussa kohteessa, jossa kehitetään ensimmäisten joukossa geotermisen lämmön hyödyntämistä asuinkorttelin energiaratkaisuna.

Oikeastaan jokainen ARA-hanke on kehittämishanke, Ijäs sanoo.

– Tämä tarkoittaa sitä, että rakentamishankkeeseen sisältyy kehittämiselementti.

Hiilijalanjälkilaskenta ujuttautuu arkeen

Viimeisen vuosikymmenen ajan ARA-hankkeiden kehittämiselementti on yhä useammin liittynyt energiatehokkuuteen tai vähähiilisyyteen. Ijäksen mukaan kestävän rakentamisen ajattelu lähtee ARAssa siitä, että kustannusvaikutukset otetaan huomioon arvioitaessa hankkeen katsottua kustannustasoa.

– Ymmärretään se, että rakentamishetkellä pitää hyväksyä jonkin verran korkeammat kustannukset, jos ne sitten taas käyttöaikana maksavat itsensä takaisin.

Tässä vaiheessa mukaan tulee rahoittaja, joka usein on Kuntarahoitus.

Kuntarahoituksen osuus ARAn tukemasta asuntotuotannosta on lähes 80 prosenttia. Muutamassa vuodessa 13 ARA-hankkeelle on myönnetty Kuntarahoituksen vihreää rahoitusta.

Uudisrakennusten osalta tähän vaaditaan A-energialuokkaa tai esimerkiksi uusiutuvan energian käytöllä täydennettyä B- tai C-energialuokkaa. Peruskorjaushankkeiden tulee syödä vähintään neljännes rakennuksen vuosittaisesta energiankulutuksesta.

Kuntarahoituksen rahoitusasiantuntija Päivi Petäjäniemi korostaa, että vähähiilisyyden ja energiatehokkuuden kannalta paras tulos löytyy yleensä silloin, kun Kuntarahoitus, ARA ja rakennuttaja pääsevät saman pöydän ääreen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

– Silloin voidaan vielä katsoa, mihin kaikkeen voidaan vaikuttaa.

Vaikka ARAn tukema hanke ei hakisi tai saisi vihreää rahoitusta, asumisen kestävyyden arviointi kuuluu ARAn normaaliin hanketarkasteluun.

– Katsotaan hankkeen sijaintia, elinkaarta ja käyttöastetta, Ijäs kuvaa.

Arviointia myös kehitetään jatkuvasti kokonaisvaltaisemmaksi. Jos perinteisesti on pohdittu etupäässä rakennuksen energiatehokkuutta, nyt rakentamismääräyksiin ollaan tuomassa hiilijalanjälkilaskentaa, joka huomioi myös rakentamisajan, käyttöajan ja purkamisen vaikutukset.

– Meillä on nyt mallilaskentojen kautta tarkastelussa, millä tavalla me tuomme hiilijalanjälkilaskennan osaksi ARA-tarkastelua. Se ei saa olla kovin monimutkainen eikä teettää hirveästi töitä, ei hakijalla eikä aralla, Ijäs sanoo.

Komission kriteerit testissä

ARA kehittää hiilijalanjälkilaskennan kriteerejä paraikaa myös pilottihankkeissa, joissa testataan EU-komission julkaisemia uusia resurssitehokkuusmittareita. Tämän kaltaisiin isompiin kehittämishankkeisiin varataan ARAn budjetista vuosittain noin 700 000 euron siemenrahoitus.

Pilottihankkeita on kuusi. Esimerkiksi Helsingin Kuninkaanrantaan on toteutettu verrokkitalopari, kaksi samanlaista rakennusta, joista toinen on betonia ja toinen puuta. Tarkoitus on vertailla hiilijalanjälkiä lyhyellä ja pitkällä aikavälillä ja samalla kehittää hankkeiden vertailumenetelmiä.

– Pystymme yhdenmukaistamaan vertailun niin, että saamme eri hakijoiden hankkeet vertailukelpoisiksi. Pystymme näkemään esimerkiksi sen, mikä on laskennallinen hiilikuorma materiaaleista tai käytetyistä energiamuodosta, Ijäs selittää.

Laskennat ovat vasta valmistumassa, joten tuloksia Ijäksellä ei ole vielä kertoa.

Toisessa kehityshankkeessa taas tarkasteltiin ARA-kohteiden energiatehokkuuden toteutumista. Ijäksen mukaan jälkiseuranta on vielä vähäistä, vaikka alkuvaiheessa arvioidut tehokkuusvaikutukset ovat aina laskennallisia. Kaikki oppi on arvokasta, oli hanke sitten ylittänyt tai alittanut odotukset.

Ijäs innostuu visioimaan myös ARAn ja Kuntarahoituksen yhteistä hanketta, jossa pohdittaisiin konkreettisemmin vähähiilisyyden edistämisen keinoja projektoidummin kuin mihin hankerahoituksen arjessa on mahdollisuus.

– Se hyvä puolihan tällaisissa kehittämishankkeissa ja projekteissa on, että niissä on alku ja loppu ja siinä ajassa sitten tehdään jotain, katsotaan tulokset ja tehdään seuranta siitä, miten ne toteutuvat, Ijäs sanoo.

– Tokihan se olisi hienoa, että meillä olisi yhtenäinen käsitys vähähiilisyydestä Kuntarahoituksen kanssa: että ARAn kriteerit ja Kuntarahoituksen kriteerit olisivat synkassa keskenään.

Korjausrakentaminen jäänyt paitsioon

ARAn ja Kuntarahoituksen 13 vihreän rahoituksen asuntorakennuskohdetta ovat sattumoisin myös ainoat asuntorakentamisen hankkeet, joita vihreällä rahoituksella on tähän mennessä rahoitettu.

Suurin osa vihreän rahoituksen hankkeista on kouluja, päiväkoteja ja sairaaloita, Petäjäniemi kertoo.

Yhteistyö ARAn kanssa on myös Kuntarahoitukselle arvokasta, sillä asuntorakentamishankkeiden osuutta vihreästä rahoituksesta haluttaisiin nostaa. Petäjäniemen mukaan kuntien aktiivisuus ilmastotyössä näkyy koulujen ja muiden julkisten rakennusten kohdalla, mutta asuinrakentamisessa muutos on selvästi hitaampaa.

– Asuinrakentamisessa ongelma on omasta mielestäni se, että tehdään aika samalla tavalla kuin on tehty aiemminkin, Petäjäniemi sanoo.

Petäjäniemi ja Ijäs ovat samaa mieltä myös siitä, että korjaushankkeiden merkitys kestävän rakentamisen edistämisessä on jäänyt uudisrakentamisen varjoon. 13:sta vihreää rahoitusta saaneesta asuinrakentamishankkeesta vain yksi oli peruskorjaushanke. Petäjäniemi korostaa, että peruskorjauksella on valtava vaikutus kestävämmän asumisen edistämisessä, koska hankkeissa on mahdollisuus saada suuriakin energiasäästöjä ja toisaalta korjaustarvetta on paljon. Korjaus on myös siinä mielessä win-win-hanke, että se myös nostaa asunnon arvoa ja parantaa asumismukavuutta, Petäjäniemi sanoo.

ARAn näkökulmasta korjausrakentaminen ei ole ongelma pääkaupunkiseudulla ja kasvukeskuksissa, joissa korjaushankkeet ovat yleensä kustannuksiltaan kannattavia. Muualla täytyy Ijäksen mukaan usein pohtia tarkkaan, paljonko korjausvelkaa vielä jää korjauksen jälkeen ja nousevatko kokonaiskustannukset korkeammiksi kuin purkaminen ja uusi rakennus.

Ijäksen mukaan raha on usein myös syy siihen, että taloyhtiöt hidastelevat peruskorjausten kanssa, ja siksi ARA-kohteet ovat paremmassa kunnossa kuin vapaarahoitteinen kerrostaloasuntokanta.

– Vapaarahoitteisessa asuntokannassa asunto-osakeyhtiöiden hallitukset ovat kyvyttömiä tekemään päätöksiä, säästävät rahaa, laiminlyövät ylläpidot ja vaihtavat isännöintiä mahdollisesti vuosittain.

Pienissä kunnissa pienet ohjausresurssit

Ijäs ja Petäjäniemi ovat yhtä mieltä siitä, että kunnilla on iso merkitys kestävän asuntorakentamisen edistämisessä.

– Oikeastaan valtavakin merkitys, koska kunnat ovat mukana ilmastotyössä, ja sitten ne toimet valuvat asuntotuottajille ja vuokrataloyhtiöihin. Kunnat voivat olla todella suunnannäyttäjiä, Petäjäniemi sanoo.

Kuvio toimii myös toiseen suuntaan, sillä ARAlla on myös suuri merkitys kestävän asuntorakentamisen edistämisessä ja valvonnassa etenkin pienissä kunnissa.

– Mitä pienempi kunta, sitä pienemmät resurssit sillä on hankkeiden ohjaamiseen, Ijäs sanoo.

Mitä taas tulee ARAn imagoon, sitä edistetään jatkuvasti muun muassa ARAn blogissa, Twitter-tilillä ja erilaisten suunnittelukilpailujen kautta.

Ijäs nostaa mielikuvien muuttamisen keskeisimmäksi tekijäksi kuitenkin asioinnin digitalisoimisen.
Ison osan tuki- ja avustushakemuksista voi jo tehdä ARAn nettisivuilla, ja tarkoitus on kehittää verkkoasiointia edelleen myös rahoittajien suuntaan, Ijäs sanoo.

– Tietojärjestelmien digitalisoinnin kehittäminen on iso haaste ja mahdollisuus samalla.

Digitaaliset palvelut

Kiinteistöleasing yleistyy

Kiinteistöleasing on rakennusinvestoinnin rahoitusmuoto, jossa asiakas vuokraa kohteen omistavalta rahoittajalta. Leasing mielletään usein lainaa kalliimmaksi vaihtoehdoksi, mutta Kuntarahoituksen kiinteistöleasingin rahoituskustannukset ovat lähes yhtä edulliset kuin lainalla. Se onkin noussut suosituksi rahoitusmuodoksi etenkin kouluja rakennettaessa.

– Kiinteistöleasing on hyvä vaihtoehto uusia rakennuksia, kuten kouluja, hyvinvointikeskuksia tai vaikka paloasemia, rakennettaessa. Leasingilla rahoitettaessa kustannukset jakautuvat pitkälle aikavälille, eikä investointi rasita kunnan tasetta kuten taselainalla rahoitettaessa, Kuntarahoituksen leasingtuotteista vastaava rahoituspäällikkö Karl Lintukangas kertoo.

Kun rakennusinvestointi rahoitetaan kiinteistöleasingilla, kaikki kustannukset saadaan yhdelle sopimukselle. Näin usein korkeat purkukustannuksetkin voidaan jaksottaa jopa 20 vuodelle. Leasingvuokraa aletaan maksaa vasta, kun kohde on valmis.

– Monet kunnat ovat tilanteessa, jossa useita suuria rakennushankkeita täytyy käynnistää samanaikaisesti. Kun kustannukset voidaan jaksottaa pitkälle aikavälille, voidaan useitakin hankkeita toteuttaa yhtä aikaa, Lintukangas kertoo.

Kuten lainalla rahoitettaessa, kiinteistöleasingissakin asiakas vastaa kilpailuttamisesta ja urakoitsijan valinnasta.

Tukea rahoitusvaihtoehdon valintaan

Kiinteistöleasingsopimusten tyypillinen kesto on 20 vuotta. Kun leasingkausi päättyy, asiakas voi joko lunastaa kohteen, jatkaa leasingsopimusta tai osoittaa kohteelle ostajan. Kiinteistölle lasketaan jäännösarvo, josta asiakas aina vastaa.

– Jos kiinteistöllä on 30 vuoden poistoaika, leasingsopimuksen kestoksi halutaan useimmiten 20 vuotta. Tällöin jäännösarvo 33,33 prosenttia investoinnin arvosta. Asiakas pidetään jatkuvasti ajan tasalla jäljellä olevasta pääomasta kuten perinteisessä taselainassakin, Lintukangas selvittää.

Kuntarahoitus tarjoaa rahoitusmallin valinnan tueksi myös neuvontaa ja laskureita, joilla voi verrata taselainan ja kiinteistöleasingin kustannuksia. Kuntarahoitukselta saa myös mallipohjia maanvuokrasopimuksen tekemiseen tai rahoituksen kilpailutukseen. Tarvittaessa asiantuntija voi esitellä leasingvaihtoehtoa kunnanvaltuuston iltakoulussa ja samalla vastata valtuutettuja askarruttaviin kysymyksiin.

Kiinteistöleasingin myöntämisperiaatteet eivät ole taselainaa löysemmät.

–  Rahoitusmallista riippumatta arvioimme ja analysoimme jokaisen hankkeen huolellisesti. Otamme esimerkiksi kantaa siihen, minkä kokoinen rakennus kunnan kannattaa rakentaa. Myös kiinteistöleasingin yhteydessä teemme tarkat laskelmat siitä, miten investointi vaikuttaa kunnan talouteen tulevaisuudessa. Leasingrahoitusta ei siis saa lainaa löperömmin perustein, Lintukangas muistuttaa.

Digitaaliset palvelutLeasing

Vantaalla suunnataan rohkeasti uuteen

Miten Vantaan kaupungilla menee?

Vantaan talouden vahvistuminen viime vuosien aikana on melkoinen menestystarina. Kaupungin verotulot kasvavat ja työttömyys on lähtenyt laskuun. Kaupungilla menee nyt huomattavasti paremmin kuin oli ennustettu. Viime vuoden väestökasvu oli lähes 4000 asukkaan luokkaa.

Monen vuoden kulukuri tuottaa tulosta, sillä vuonna 2017 teimme historiallisen lainanlyhennyksen. Pitkäaikaisten lainojen määrä väheni yli sadalla miljoonalla eurolla alle miljardin euron rajapyykin.

Kuluvakin vuosi näyttää erittäin vahvalta. Kehäradan ja Kehä III:n isot infrainvestoinnit on saatu valmiiksi ja nyt käymme homekoulujen kimppuun.

Vantaan kouluissa on samoja sisäilmaongelmia kuin muillakin kunnilla, ja niiden ratkaiseminen on kaikkien puolueiden agendalla. Uusista kouluista Aurinkokiven monitoimitalon ensimmäinen osa on valmis ja aikaistamme sen toisen vaiheen valmistumista. 

Voimakas väestökasvu asettaa paineita kouluverkoston lisäksi myös päiväkotiverkostolle. Palvelutarpeet muuttuvat nopeasti, joten joudumme ratkaisemaan kasvaneen tilatarpeen käyttämällä vuokrattavia siirtokelpoisia rakennuksia.

Mitkä ovat Vantaan vahvuudet?

Sijainti ja yhteydet ovat Vantaan ehdottomia valtteja. Vantaalla sijaitsee Suomen ainoa oikea kansainvälinen lentokenttä ja sen ympärille rakennettu Aviapolis on loistava sijainti yrityksille. Yritysten kannalta tärkeitä ovat myös pääratayhteys ja suora E18-yhteys Vuosaaren satamaan.

Vantaalla on tarjota todella monipuolisia asuinympäristöjä. Seutulan maaseutumaisemista voi siirtyä tiiviisti rakennettuun ja jatkossa entistä korkeammaksi rakennettavaan Tikkurilaan. Tiivistä ja nopeasti kehittyvää asumista edustavat myös Kivistö, Myyrmäki ja Hakunila.

Vantaalla yhteistyö päättäjien ja virkamiesten välillä on perinteisesti sujunut hyvin. Joustava toimintatapamme ja kyky löytää konsensus poliittisten päättäjien ja virkamiesten välillä ovat saaneet kiitosta naapurikaupungeilta.

Myös kuntalaisdemokratia kehittyy koko ajan. Haluamme asukkaat mukaan kaupungin tulevaisuuden suunnitteluun. Vuoropuhelu vahvistuu kommunikointikeinojen kehittyessä. Tuotamme palveluita kustannustehokkaasti, mutta vantaalaiset antavat kaupungin palveluille hyvät arvosanat.

Mitkä ovat Vantaan suurimmat haasteet?

Kasvun hallitseminen on meille haaste. Väestö ja palvelujen kysyntä kasvavat, mutta verotulot eivät kasva samassa suhteessa.

Minkä toivoisit olevan ensimmäinen mielikuva, joka Vantaan kaupunkiin liitetään ja miksi?

Tuoreen valtuustokauden strategiamme vision mukaan olemme rohkea ja rento kaupunki, edelläkävijä ja vastuullinen kasvun keskus. Toivon, että se näkyy myös ulospäin. Kaupungilla on matala ja tehokas organisaatio, ja vakaa taloudellinen tilanne antaa tilaa keskittyä kehittämiseen.

Miten Vantaalla varaudutaan sote- ja maakuntauudistuksen kiemuroihin?

Kuntalaisten näkökulmasta on keskeistä, että palvelut toimivat sujuvasti, järjesti ja tuotti ne kuka tahansa. Vantaalle tärkein uudistukseen varautumisen tapa on ollut pyrkiä vaikuttamaan sote- ja maakuntauudistuksen sisältöön ja niihin edellytyksiin, joilla se ylipäätään voi toteutua.

Vantaa olisi yksi uudistuksen häviäjistä, koska se on pystynyt jo aiemmin hyödyntämään suuruuden ekonomian ja tuottanut sote-palveluja erittäin tehokkaasti. Uudistuksen säästöt tehdään suurten kaupunkien kustannuksella. Siihen liittyvät ongelmat ovat suurille kaupungeille yhteisiä ja se on lisännyt keskinäistä yhteistyötä.

Sote- ja maakuntauudistuksen toteutuessa kuntien tulot tulevat dramaattisesti laskemaan, ja samaan aikaan sote-kiinteistöt siirretään maakunnille korvauksetta. Tämän myötä suhteellinen velkaantuneisuus nousee rajusti ja riippuvuus valtionosuuksista kasvaa.

Sote-investointeja tehdään nyt vain jos ne ovat aivan välttämättömiä, mutta muuten olemme jatkaneet toimintaamme niin normaalisti kuin mahdollista.  Vantaalla paljon resursseja on vienyt Apotti-järjestelmän käyttöönotto, jossa kaupunki on pilottina. Hankkeen käyttökoulutus alkaa kesällä 2018 ja varsinainen käyttöönotto on vuoden 2019 alussa.

Mitä olet tehnyt työurallasi?

Halusin alun perin diplomaatiksi, mutta opiskeluaikoina tajusin, että minua kiinnostavat hauskemmat ja vaihtelevammat työt. Päädyin pankkimaailmaan ja rahoitusalalle, koska en halunnut tylsiin paperihommiin.

Urani alkoi harjoittelijana Milanossa silloisessa Cariplo-pankissa. Sieltä palasin Helsinkiin ja Citibankin dealinghuoneeseen, mistä siirryin silloiseen Kansallis-Osake-Pankkiin. Olin rakentamassa KOP:n asiakastoimintoja New Yorkissa vuoden 1994 alusta lähtien. Työnantajiin on mahtunut monta eri pankkia, osittain rahoitusalan uudelleenjärjestelyjen myötä.

Työskentelin pankkimaailmassa monessa eri tehtävässä treasuryissä, ensin suurasiakasmyynnissä ja myöhemmin salkunhoidon parissa. Vuonna 2004 siirryin töihin Vantaan kaupungille. Olen viihtynyt pöydän toisella puolella erittäin hyvin. Jotkut pitävät pelottavana niitä summia ja riskejä, joiden kanssa tässä työssä joutuu tekemisiin. Minulle riskin päällä istuminen sopii.

Minkä kirjan luit tai minkä elokuvan katsoit viimeksi?

Pidin kovasti Three billboards outside Ebbing, Missouri -elokuvasta: Frances McDormand todellakin ansaitsi Oscarinsa sen naispääosasta. En seuraa kaikkia elokuvauutuuksia ja toimintaleffoja, mutta laatuelokuvat kiinnostavat.

Luen paljon etenkin työhön liittyvää kirjallisuutta ja lehtiä, usein englanniksi. Aamut alkavat Financial Timesilla. Kirjoista vaikutuksen on viime aikoina tehnyt esimerkiksi Joan Didionin omakohtaisiin kokemuksiin perustuva The year of magical thinking -romaani.

Kenet kollegasi haluaisit nähdä haastateltavana seuraavassa Huomisen tekijöissä?

Haastan seuraavalle haastattelukierrokselle mukaan Espoon rahoitusjohtaja Ari Konttasin.

Kunta-/aluevaikuttaja

Taistelu tasapainosta

Umpipöllö uudistus. Iso harppaus menneisyyteen. Vaarantaa koko maan uudistumisen. Olisi parempi perua koko homma.

Muun muassa näin Helsingin kaupungin pormestari Jan Vapaavuori (kok.) on kuvaillut sote- ja maakuntauudistusta julkisuudessa.

Kun Vapaavuoren puoluetoverit sattumoisin istuvat hallituksessa ajamassa uudistusta läpi, Helsingin herran linjaa on kutsuttu milloin sooloiluksi, milloin kapinaksi. Vapaavuoren mukaan kyse on kuitenkin jostain sellaisesta, joka on paljon ikävämpi hyväksyä: matematiikasta.

Vapaavuori on toki kritisoinut reippain sanavalinnoin myös uudistuksen laatimisen prosessia. Hän on todennut, että maan historian suurinta hallintouudistusta on runnottu eduskunnassa eteenpäin kiireellä, niukalla enemmistöllä ja puoluepoliittiset laput silmillä. Mutta pohjimmiltaan hänen kritiikkinsä on aina palannut siihen, että kaupunki on mallintanut uudistuksen vaikutuksia erilaisilla työkaluilla nyt kahden vuoden ajan, eivätkä luvut toistaiseksi ole antaneet Helsingille aihetta juhlaan.

Vapaavuori näkee asian näin: 

– Kun uudistus heikentää kaupungin taloudellista asemaa ja kasvavan kaupungin mahdollisuuksia investoida, on vaikea löytää siitä mitään hyvää.

Kaksi vuotta sote-matematiikkaa

Helsingin kaupunginkanslian talous- ja konserniohjausyksikön sote-matematiikkaharjoitukset alkoivat toden teolla keväällä 2016. Kun sote- ja maakuntauudistuksen rahoitusmuutoksen käytännön toteutustavat alkoivat hahmottua, valtioneuvosto antoi pääkaupunkiseudun kunnille mahdollisuuden esittää pääkaupunkiseudun erillisratkaisua sote-palvelutuotannon järjestämiseen.

– Samalla täytyi mallintaa, mitä rahoitusmuutos tarkoittaa ja miten se tulee kuntien talouteen vaikuttamaan, jos se toteutuisi ilman erillisratkaisua, sanoo johtava suunnittelija Ari Hietamäki.

Pääkaupunkiseudun erillisratkaisu ei lopulta mennyt läpi, koska hallituksen mukaan siinä oli perustuslaillisia ongelmia. Sote-laskuharjoitukset kuitenkin jatkuivat.

Matkan varrella laskelmia on tehty paitsi yhdessä naapurikaupunkien, myös muiden suurimpien kaupunkien kanssa. Lisäksi muun muassa Kuntarahoitus on kehittänyt omaa laskentatyökalua kaikkien kuntien käyttöön, ja Helsinki on ollut mukana mallinnustyökalun pilottihankkeessa. Ennen kaikkea Helsingin talous- ja konserniohjausyksikkö on panostanut omiin skenaariomalleihinsa ja laskentajärjestelmiinsä.

Talouden mallintamisessa ei tietenkään ole yksikölle mitään uutta: yksikön päätehtävä on pitää Helsingin kaupungin talous tasapainossa, laatia talousarviot ja tilinpäätökset. Uudistuksen vaikutusten arvioiminen on kuitenkin ollut vähintäänkin haastavaa.

Ensinnäkin uudistus on valtavan laaja kokonaisuus, jota on valmisteltu paloittain. Mallin yksityiskohdat ovat tarkentuneet hitaasti.

– Vieläkin on ihan ratkaisevia elementtejä, joista ei ole selkeyttä, Hietamäki sanoo.

Toiseksi tietoa laskelmien pohjaksi on ollut saatavilla rajoitetusti.

– Varmaan siinä, miten tietoa on jaettu, on ollut hyvä tarkoitus, mutta ei siihen erityisen paljon resursseja ole käytetty, Hietamäki muotoilee diplomaattisesti.

Vapaavuori toteaa suorasukaisemmin, ettei hallitus ole ”juuri edes yrittänyt” arvioida uudistuksen vaikutuksia kaupunkien talouteen. Helsingin pormestaristo ja hallituksen edustajat ovat vääntäneet aiheesta keväällä myös Helsingin Sanomien mielipidesivuilla. Valtiovarainministeriön alivaltiosihteeri Päivi Nergin ja osastopäällikkö Jani Pitkäniemen mukaan kuntatalouslaskelmia on tehty kattavasti, ja valtio on myös valmis esimerkiksi hiomaan valtionosuusjärjestelmää, jos vaikkapa suurten kaupunkien tilanteessa on havaittavissa ongelmia.

Tarkennettu arviointi uudistuksen vaikutuksista kuntatalouteen käynnistetään hallituksen mukaan kuitenkin vasta eduskunnassa olevien maakunta- ja sote-uudistuksen lakien hyväksynnän jälkeen.

– On lähes pöyristyttävä ajatus, että kokonaisuudesta päätetään ennen kuin sen vaikutukset arvioidaan, Vapaavuori sivaltaa.

Investointikyky vaarassa

Millaisia tuloksia Hietamäen ja kumppanien Excel-taulukoista sitten on putkahtanut?

Vuonna 2019 Helsingin toimintamenot ovat arviolta 4,4 miljardia, toimintatulot 1,3 miljardia ja verotulot noin 3,5 miljardia. Uudistuksen myötä menoista poistuu noin kaksi miljardia, tuloista noin 200 miljoonaa ja verotulokertymästä noin 1,8 miljardia.

Kuntasektori saa tällä hetkellä 31,5 prosenttia yhteisöverotuloista, valtio loput. Kuntien osuudesta leikataan uudistuksen yhteydessä noin 10 prosenttiyksikköä valtiolle.

Laskelmien mukaan investointitaso laskee kuitenkin verrattain vähän, 720 miljoonasta 700 miljoonaan. Suurin osa kasvavan kaupungin investointitarpeista liittyy muuhun kuin soteen.

Sitten on vielä se, mitä Hietamäki kutsuu harmaaksi alueeksi. Sillä hän viittaa tehtäviin, joiden järjestämisvastuun on määrä siirtyä maakunnille, mutta joiden kustannusten siirtymisestä ei vielä ole varmuutta. Käytännössä ei siis tiedetä, kuka tehtävät jatkossa tekee vai tekeekö kukaan.

Joka tapauksessa mallinnuksen tulokset viittaavat siihen, että Helsingin vuosittainen verotulokasvu on sote- ja maakuntauudistuksen jälkeen olennaisesti pienempi kuin nyt, mutta investointeihin pitäisi silti löytää lähes saman verran rahaa.

Hankepäällikkö Juha Viljakainen korostaa, että tarvittavat investoinnit ovat kaupungin kasvun kannalta merkittäviä: pitäisi rakentaa asuntoja ja asuinalueita, pikaratikkaa ja niin edelleen.

Esimerkiksi asuntotuotantotavoite on tällä hetkellä 6000 vuodessa, ja 2019 vuonna se pitäisi saada nostettua 7000:een.

Helsingin kaupunki on jo viilannut taloudenpitoaan varovaisemmaksi laskelmien takia. Kaupungin arvion mukaan yhtälö tulee silti tarkoittamaan investointien priorisointia eli joidenkin hankkeiden viivästymistä, kaupungin velkaantumista – tai helsinkiläisten veroprosentin nousua.

Jostain rahat yhteiskunnan kannalta tarpeellisiin investointeihin on kerättävä, Viljakainen toteaa.

– Lopultahan siinä mennään kuntalaisen lompakolle.

Mitä tuleman pitää

Istuvan hallituksen tavoitteena on ollut, että eduskunta päättäisi sote- ja maakuntauudistuslaeista kesäkuussa ja lait vahvistettaisiin kesä-heinäkuun aikana. Kiirettä pitää, sillä maakuntavaalit pitäisi järjestää jo lokakuussa. Jos kaikki menee niin kuin hallitus toivoo, uudistukset astuvat yhtä kaikki voimaan vuoden 2020 alusta.

Helsingin kaupungin talous- ja konserniohjausyksikön väki vaikuttaa suhtautuvan tulevaan muutoksen hieman kuin vuodenaikoihin: muuttui ilma kylmemmäksi tai lämpimämmäksi, muutos tulee joka tapauksessa. Vaikka laskelmia hyödynnetään kaupungin edunvalvonnassa, Hietamäen mukaan mallinnuksen ensisijainen tavoite on selvittää mahdollisimman objektiivisesti, millaisia vaikutuksia uudistuksella on.

Mikä sitten selittää sen, että Helsingin kaupungin ja maan hallituksen näkemykset uudistuksen vaikutuksista ainakin jollain tasolla eroavat toisistaan?

Hietamäki pitää valtiovarainministeriön työkalujen haasteena sitä, että kuntien käytännön toimijat eivät ole olleet tiiviisti mukana tekemässä niitä. Vapaavuoren mielestä eroja syntyy myös siitä, että maakuntien rahoituksen määräytymisen periaatteita ei ole riittävällä tavalla avattu.

Lopulta kaikki palaa siihen, että pitkän aikavälin arvioihin liittyy aina riskejä. Talous- ja työllisyyskehityksen ennustaminen on aina ennustamista. Lisäksi pieneltäkin vaikuttavat yksityiskohdat voivat vaikuttaa arvioihin merkittävästi: esimerkiksi kuntien vero- ja valtionosuustulojen siirtolaskelmien onnistuminen riippuu pitkälti siitä, kuinka tarkkaa tietoa kunnat ilmoittavat laskelmien pohjana käytettävään Tilastokeskuksen Kuntataloustilastoon.

Kun Hietamäeltä, Viljakaiselta ja erityissuunnittelija Mari Paanaselta kysyy, miltä uudistuksen eteneminen poliittisine turbulensseineen heistä tuntuu, he pysyvät virkamiesmäisen tyyninä.

– Onhan meillä kuitenkin velvollisuus tehdä kaikki työ aina objektiivisen arvion mukaisesti, Paananen sanoo.

Isompi kuva

Vapaavuori painottaa, ettei kyse ole pelkästään Helsingistä. Suurten kaupunkien myönteinen kehitys ja kyky investoida ovat elinehto koko Suomen menestykselle, hän sanoo, ja siksi uudistus vaarantaa nykyisellään ”koko maan uudistumisen, vetovoiman ja kilpailukyvyn”.

Hänen mielestään kritiikki on silti mennyt kuuroille korville.

– Kritiikki on ymmärretty vastakkainasetteluna kaupunkien ja maaseudun välillä tai sitä on jopa viekkaasti kutsuttu kaupunkikapinaksi.

Vapaavuori ei tunnista väitteitä.

– Talous ei ole nollasummapeliä ja edellytysten luominen maan isoimpien kasvukeskusten menestymiselle ei ole vastakkainasettelua. Päinvastoin, hän sanoo.

– Mitä paremmin Helsinki menestyy, sitä enemmän tästä potista kanavoidaan erilaisina tulonsiirtoina koko Suomen hyväksi.

Tähän liittyy myös Vapaavuoren väite siitä, että maakuntauudistus kurkottaa tulevaisuuden sijaan menneisyyteen. Kaupungistuminen vahvistuu, ja kaupunkien elinkeinopolitiikka vaatii kaupungin eri toimialoilta tiivistä yhteistyötä, hän sanoo.

Hallituksen kaavailema maakuntauudistus vie Vapaavuoren mukaan kehitystä päinvastaiseen suuntaan, koska se ”pirstoo tehtäviä ja vastuita usealle hallinnontasolle”. Sitä hän ei kiistä, etteikö maakuntamalli voisi soveltua osaan maata. Huhtikuun alussa Vapaavuori kertoi julkisuuteen yrittäneensä alkuvuodesta vielä kertaalleen ajaa läpi ehdotusta pääkaupunkiseudun omasta maakunnasta, jotta pääkaupunkiseudun erillispiirteet voitaisiin ottaa paremmin huomioon.

Helsingin Sanomien mukaan virkamiesarvio ei tällä kertaa löytänyt ehdotuksesta merkittäviä perustuslaillisia ongelmia. Hallitus arvioi kuitenkin, ettei ehdotusta voitaisi toteuttaa erityisesti aikataulusyiden takia.

Vapaavuori joutui pettymään ja jatkamaan jo tutuksi tullutta kritiikkiään.

– Maakuntamallin keskeiset heikkoudet ovat sen irrallisuus kaikista moderneista kehitystrendeistä ja yritys yhden ratkaisun survomisesta koko maahan, joka kuitenkin koostuu monista erilaisista alueista omine vahvuuksineen ja erityispiirteineen.

Kaupunkilähtöisempää kaupunkipolitiikkaa

Mitä pidemmälle sote- ja maakuntauudistuksen valmistelu on edennyt, sitä enemmän Vapaavuoreen henkilöityvä kritiikki on kuitenkin herättänyt myös kysymyksen: jos uudistus kokonaisuudessaan todella on niin kehno kuin minä Vapaavuori sitä pitää, mitä se oikeastaan tarkoittaa? Eikö valtakunnan politiikassa ymmärretä kaupunkien merkitystä? Onko suurilla kaupungeilla liian vähän valtaa vai eivätkö ne vain ole onnistuneet käyttämään sitä?

– Kansallisen tason agendalla kaupunkipolitiikkaan ei juuri törmää eikä kaupunkien merkitystä ymmärretä, Vapaavuori aloittaa.

Hän myöntää kuitenkin, että kaupunkien täytyy myös katsoa peiliin: kaupunkipolitiikan näkymättömyys valtakunnan agendalla on myös kaupunkien oman aktiivisuuden puutetta.

Tätä aktiivisuutta vuosi sitten kesällä pormestarina aloittanut Vapaavuori onkin pyrkinyt edistämään. Syksyllä hän isännöi Suomen 21 suurimman kaupungin johtajien kokouksen, jossa päätettiin muodostaa niin sanotusta C21-verkostosta kaupunkien pysyvä edunvalvoja.

– Se piti perustaa, koska kaupunkipoliittinen keskustelu on erityisesti viime vuosina ollut maassamme varsin ohutta, ellei jopa olematonta, Vapaavuori sanoo.

Helmikuisen kokouksensa yhteydessä verkosto julkisti kannanoton, jossa kaupungit korostivat sote- ja maakuntauudistuksen heikentävän niiden investointikykyä. Kannanotto pohjautui kuuden suurimman kaupungin yhteiseen laskelmaan, jonka mukaan näiden investointien rahoituspohja leikkautuisi kumulatiivisesti yli 1,5 miljardilla eurolla seuraavien kymmenen vuoden aikana. 

Verkoston pidemmän aikavälin tavoitteena onkin ”kaupunkilähtöisemmän kaupunkipolitiikan
sisältöjen rakentaminen”.

Käytännössä tavoitteena on, että suuret ja pienemmätkin uudistukset tehtäisiin tulevaisuudessa niin, etteivät ne olisi valtion tai suurten kaupunkien johdon mielestä umpipöllöjä.

– Kaupunkivaikutuksia pitäisi entistä systemaattisemmin arvioida kaikessa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa, Vapaavuori sanoo.

AsiakastarinatKunta-/aluevaikuttaja

Kestävän kasvun kirittäjä

Täyttä vauhtia ensimmäisestä päivästä lähtien. Siten Turun kaupunginjohtaja Minna Arve kuvaa ensimmäistä kolmea kuukautta uudessa tehtävässään.

Se ei ole mikään ihme, sillä Turun seudulla menee lujaa: meriteollisuus vetää, työllisyys kohenee, väkiluku kasvaa. Kaupungin näkökulmasta tämä tarkoittaa myös enemmän verotuloja, mutta käytännössä vaikutukset julkiseen talouteen näkyvät viiveellä ja vielä tulevina vuosina kaupungin nettovelka kasvaa. Juuri nyt koilliseen osoittavat käyrät tarkoittavat ensisijaisesti kasvavaa asuntotarvetta, painetta liikenteen sujuvuudelle sekä pulaa teknologia-alan osaajista.

Näihin tarpeisiin Turun pitäisi pystyä vastaamaan samalla kun se hilaa kasvihuonekaasupäästöjään alemmas ja pyrkii kaupunkien etulinjaan ilmastonmuutoksen torjunnassa. Kokoomuksen entinen puoluesihteeri Arve uskoo, että valtiot ovat liian hitaita ja kankeita ratkaisemaan ilmastonmuutoksen haasteita.

–  Sanoisin, että ne toimijat, jotka parhaiten voivat vaikuttaa ilmastonmuutoksen torjunnassa onnistumiseen, ovat kaupungit, yritykset ja kansalaiset.

Energiassa ja liikenteessä eniten tekemistä

Ainakin Turussa ilmastotavoitteissa on kieltämättä edetty reippaasti. Turun tavoitteena on olla hiilineutraali vuoteen 2040 mennessä, mutta Arven mukaan tämä on mahdollista saavuttaa jo kymmenen vuotta etuajassa. Tavoitteita on siis syytä kiristää ja toimenpiteitä vahvistaa keväällä laadittavaan uuteen strategiaan. Oikeastaan Arve puhuisikin tavoitteita mieluummin siitä mitä kaupungissa on tehty ja tehdään niiden saavuttamiseksi.

Turun ylivoimaisesti suurin päästölähde on sen energiajärjestelmä: lämmitys ja sähkönkulutus tuottavat tällä hetkellä yhteensä 66 prosenttia Turun kokonaispäästöistä. Isojen investointien osalta tilanne on onnellinen, sillä Naantalin uusi 260 miljoonan euron monipolttoainelaitos on muutamien teknisten vaikeuksien selättämistä vaille valmis käytettäväksi. Turun Seudun Energiatuotannon laitos voi pyöriä pelkästään uusiutuvalla energialla. Arven mukaan voimala tulee vähentämään kaupungin päästöjä merkittävästi jo tänä vuonna.

– Muutos tapahtuu välittömästi, kun saamme sinne muita polttoaineita kuin hiiltä.

Toinen haastava alue on liikenne, joka tuottaa tällä hetkellä viidenneksen Turun päästöistä. Liikenteen osalta kaupunkiorganisaatio voi vaikuttaa Arven mukaan eniten kehittämällä joukkoliikennettä ja karsimalla sen päästöjä. Yksi Turun bussilinjoista kulkee jo kokonaan sähköllä, ja tulevaisuudessa sähköbusseja on tarkoitus olla ainakin puolet Turun reittejä liikennöivistä noin 250 linja-autosta. Loput kalustosta voisi toimia biokaasulla ja biodieselillä. Civitas Eccentrics -EU-hankkeen myötä Turun joukkoliikennejärjestelmä saa tänä vuonna myös koko joukon uusia kulkupelejä, nimittäin ympärivuotiset kaupunkipyörät. Myös ratikasta tehdään päätös tänä vuonna – raiteilla tai ilman, jolloin kyseessä olisi superbussijärjestelmä.

Arve kokee, että kaupunkilaiset ovat jo hyvin valveutuneita arkensa ilmastovaikutusten suhteen, mutta harva on valmis valitsemaan ympäristöystävällisempää vaihtoehtoa, jos se hankaloittaa hänen elämäänsä. Siksi joukkoliikenteen on oltava aidosti sujuvaa, nopeaa ja helppoa käyttää, Arve sanoo.

– Pyrimme varmistamaan, että reittejä on riittävästi, niissä on riittävän tiheät vuorovälit ja kalusto sekä imagoltaan että tosiasiallisesti kiinnostaa ja lisää mielenkiintoa joukkoliikennettä kohtaan.

Osaajat tervetuloa

Miten ilmastotavoitteet sitten linkittyvät kaupungin kasvutavoitteisiin?

Arve nostaa merkittävimmän keinon, joilla Turku pyrkii vähentämään työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaamisen haastetta: uusien asuntojen ja asuinalueiden rakentamisen. Esimerkiksi Skanssin rakenteilla oleva kaupunginosa on suunniteltu alusta alkaen niin, että siellä asuminen ja eläminen tuottavat mahdollisimman pienen hiilijalanjäljen. Tiet ja liikennejärjestelyt on suunniteltu joukkoliikennepainotteisesti ja lämmitysratkaisuissa on painotettu uusiutuvaa energiaa. Samoin on yliopistokampusten ja Kupittaan alueelle levittyvällä Tiedepuiston alueella, jonka kehittämiselle kaupunki on perustanut oman kärkihankkeen. Junaradan varteen rakentuvasta alueesta on määrä tulla paitsi yrityksille houkutteleva koulutus-, tutkimus- ja osaamiskeskittymä, myös Turun energiatehokkain alue.

Aivan yksin Turku ei kasvun haasteiden kanssa ole. Lounais-Suomen kasvupotentiaali on niin suurta, että sitä seurataan silmä kovana myös valtakunnan politiikan tasolla. Viime vuonna julkaistussa työ- ja elinkeinoministeriön tilaamassa selvityksessä korostetaan tarvetta yhdistää kansallisten ja alueellisten toimijoiden voimavarat ”kasvua uhkaavien pullonkaulojen estämiseksi”.

Esimerkiksi osaamisen ja työntekijöiden liikkuvuuden parantamisen osalta istuva hallitus puuhaa Helsingin ja Turun välille nopeampaa junayhteyttä samaan aikaan kun Turku pohtii miten telakan alueen liittymissä vältytään tukoksilta, kun siellä liikkuva väkimäärä tuplaantuu.

Asumisen ja liikkumisen tehostamisen lisäksi Turku pyrkii suitsimaan rakennetyöttömyyttä kehittämällä koulutustarjontaansa, tehostamalla elinkeinopalveluja sekä työllisyyskokeilulla, jossa Turku on ottanut järjestämisvastuun nuorisotyöttömyyden ja pitkäaikaistyöttömyyden osalta.

– Haluamme olla aktiivinen mahdollistaja yritysten ja korkeakoululaitosten välillä, saada oikeasti kehittymään sellaista tulevaisuutta yrityksille ja koko alueelle, että kaikki voivat menestyä, Arve sanoo.

Data avuksi

Arve myöntää, että jos jokin häntä on kaupunginjohtajan työssä yllättänyt, se on ollut se, miten laaja kirjo asioita hänen pöydälleen päätyy. Oma kysymyksensä onkin, miten kaupunkiorganisaatio rajallisine resursseineen pystyy aidosti johtamaan kokonaisuutta, jossa ilmasto- ja kasvutavoitteet jakaantuvat kaupungin arjessa lukuisiksi erilaisiksi isommiksi ja pienemmiksi hankkeiksi ja toimenpiteiksi.

Turussa uskotaan, että vastaus on data ja sen parempi hyödyntäminen. Yksi kaupungin suurimmista kehityskohteista on datalla johtamisen tehostaminen Smart and Wise Turku -kärkihankkeen alla. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, tulevaisuudessa Turun kaupungin johdon on huomattavasti helpompi seurata eri tavoitteiden ja hankkeiden toteutumista sekä viilata toimenpiteitä tulosten perusteella. Arven mukaan kyse on uudenlaisen tietoalustan luomisesta ja sen hyödyntämisestä johtamisessa.

– Uskon, että tämä tulee olemaan tulevaisuudessa yksi isoimpia juttuja, mitä me teemme.

Kunta-/aluevaikuttaja

Ilmastonmuutos ratkaistaan kaupungeissa

Asunto-, energia- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen tasapainottelee työssään isojen haasteiden keskellä. Ilmastonmuutos on globaalisti päivänpolttava ja kaikkeen vaikuttava ongelma, joka vaatii pikaisia ratkaisuja. Tiilikaisen ministerisalkun vastuualueet ovat laajoja, mutta niillä kaikilla on suoria vaikutuksia ilmastoon.

Tiilikaisen ministerikaudella Suomi on nostanut kansainvälistä profiiliaan ilmastoasioissa. Suomalaiset olivat vahvasti neuvottelemassa YK:n Pariisin ilmastosopimusta. Monen keskeisen virkamiestyöryhmän vetäjänä nähtiin suomalaisia ja ministeri Tiilikainen oli yksi EU:n ministeritason neuvottelijoista.

Vaikka Donald Trumpin valtaannousu Yhdysvalloissa on vakavasti nakertanut uskoa Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden toteutumiseen, Tiilikainen uskoo edelleen sen merkitykseen.

– Mahdollisuudet pysyä Pariisissa sovitussa alle kahden asteen lämpötilan nousun tavoitteessa ovat varmasti olemassa. Se edellyttää kuitenkin huikean päättäväistä asennetta, Tiilikainen sanoo nyt, reilut pari vuotta Pariisin ilmastosopuun pääsyn jälkeen.

– Kyseessä on mitä suurimmassa määrin kansainvälinen yhteistyöharjoitus. Suomella on kuitenkin kaikki mahdollisuudet olla ilmastokysymyksissä kokoaan suurempi toimija, kunhan kotityöt tehdään hyvin.

Tiilikaisen kaudella Suomi on aktivoitunut myös EU:n sisäisissä ilmastokysymyksissä. Suomi on vaikuttanut paljon keinoihin, joilla unioni pyrkii saavuttamaan ilmastotavoitteet. Tammikuussa Euroopan parlamentti äänesti uusiutuvan energian direktiivin käsittelyssä ministerineuvoston ehdotusta kunnianhimoisempien tavoitteiden puolesta. Parlamentin hyväksymä esitys kestävän bioenergian käytön lisäämisestä perustui Suomen ja Ruotsin näkemyksiin.

Viime syksynä Suomi kokosi yhdessä Kanadan ja Iso-Britannian kanssa Irti hiilestä -liittouman, joka kannustaa hallituksia, yritysmaailmaa ja eri organisaatioita luopumaan nopeasti perinteisestä hiilivoimasta.

– Tavoitteena on, että Suomi luopuu kivihiilestä kokonaan viimeistään 2030. Mahdollisesti irtautuminen onnistuu nopeamminkin, Tiilikainen sanoo.

Kunnat ovat muutoksen generaattoreita

Arvotutkimusten mukaan ilmastonmuutos on suomalaisten suurin huolenaihe.

– Jos ilmastokysymykset kiinnostavat suomalaisia ihmisiä, niiden täytyy kiinnostaa myös päättäjiä. Vastuu kuuluu kaikille. Valtiovallan ja poliittisten linjausten täytyy näyttää suuntaa, asettaa päämääriä ja nostaa rimaa riittävän korkealle tasolle; linjausten käytännön toimeenpano jää kuitenkin päätöksiä ja valintoja tekeville tahoille. Kun 70–80 prosenttia päästöistä syntyy kaupungeissa, niin ilmastonmuutoksen vastainen taistelukin voitetaan tai hävitään niissä.

Päällimmäisenä tavoitteena Suomessa on Tiilikaisen mukaan päästä eroon hiilestä ja muista fossiilisista polttoaineista energianlähteinä. Kunnilla on tässä ratkaiseva asema, koska ne päättävät millä tavalla kaukolämpö tuotetaan.

Energiakysymysten merkityksen takia Tiilikainen nostaa kunnissa keskeiseen päätöksentekijärooliin luottamushenkilöiden ja ylimmän virkamiesjohdon lisäksi energia-asioista ja kaukolämmön tuotantotavoista päättävät.

Uusiutuvan energian lisäksi kunnat voivat vaikuttaa ilmastovaikutuksiinsa monin eri tavoin. Tiilikainen nostaa esimerkiksi vaikkapa ledeihin siirtymisen katuvalaistuksessa sekä puurakentamisen.

– Ilmastotyö etenee eri kunnissa vaihtelevasti. Edelläkävijät ovat tärkeitä, ja siksi esimerkiksi Syken koordinoima, hiilineutraaliuteen tähtäävien Hinku-kuntien verkosto on merkittävä.

Rakentamisen valinnoilla on massiivinen vaikutus

Rakennukset ja rakentaminen aiheuttavat noin kolmanneksen Suomen kasvihuonekaasupäästöistä ja noin 40 prosenttia energiankulutuksesta. Rakentamisen ympäristövaikutusten vähentäminen on siksi keskeinen keino Suomen ilmastotavoitteiden saavuttamisessa.

– Kun kysyntä rakentamisessa on kova – kuten parhaillaan on – niin alalla ei välttämättä nähdä tarvetta tehdä muutoksia. Uskon kuitenkin, että seuraavan 10–20 vuoden aikana rakennusala kokee isoja mullistuksia, ministeri Tiilikainen povaa.

Yksi Tiilikaisen ennustamista murroksista on puurakentamisen läpilyönti. Puu on uusiutuvaa materiaalia ja rakennukset itsessään toimivat hiilinieluina.

– Vaikka osa rakennuttajista onkin jo aktivoitunut puumateriaalin käytössä, niin yleisesti puurakentamiseen suhtaudutaan vielä hymähdellen. Mutta vielä 10–15 vuotta sitten uusiutuvan energian roolia vähäteltiin ja puhuttiin naureskellen risupaketeista. Nyt harva kyseenalaistaa uusiutuvan energian merkitystä.

Rakennusalan energiatehokkuusmääräykset ovat sitovia ja energiatehokkuutta on kehitetty jo pitkään. Tiilikaiselle se ei enää riitä. Vuoden 2017 syksyllä ympäristöministeriö julkaisi julkiselle sektorille vähähiilisen rakentamisen hankintaohjeet. 

– Nyt on myös käynnistetty valmistelutyö sen pohjustamiseksi, että ensi vuosikymmenen puolivälissä rakennusten olisi saavutettava tietty elinkaaren aikainen hiilijalanjälki. Rakennuttaja voisi itse päättää tavat riittävän pienen hiilijalanjäljen saavuttamiseksi. Seuraavaksi mallia on tarkoitus pilotoida ja lopulta asettaa kokonaisvaltainen rakentamisen hiilijalanjälkinormi.

Tiilikainen näkee kunnilla ison vastuun myös rakentamisen suuntaamisessa kestävämmille urille.

– Kunnat voivat omissa rakennushankinnoissaan asettaa tiukempia ympäristövaatimuksia kuin lainsäädäntö edellyttää. Lisäksi niillä on mahdollisuus kaavoituksella edistää haluamansa kaltaista rakentamista, esimerkiksi puun käyttämistä rakennusmateriaalina.

Tuupalan uuden puukoulun rakehtaminen oli vuodenvaihteessa 2016-2017 pitkällä. Parhaillaan on käynnissä C-osan yläpohjan eristys ja B-osan elementtien asennus.

Kohtuuhintaiseen asumiseen tarvitaan valtion vetoapua

Rakennusala on tällä hetkellä onneksi vahvassa vedossa, mutta valtion tukemalla asuntotuotannolla on nykytilanteessakin iso merkitys, Kimmo Tiilikainen sanoo. Monilla alueilla on edelleen kova tarve asunnoista.

– Valtion tukeman asuntotuotannon keskeinen hyöty on se, että sen avulla pystytään varmistamaan kohtuuhintaisten asuntojen saatavuus. Asuntojen on oltava saavutettavia tavallisille palkansaajille ja niillekin, joilla ei ole työpaikkaa.

Parhaillaan ympäristöministeriössä on meneillään pitkän korkotukimallin uudistaminen. Mallia on arvosteltu kannustimien puutteesta, ja siksi uudistuksessa siihen on yritetty löytää elementtejä, joilla tehdä tukijärjestelmästä houkuttelevampi rakennuttajien kannalta. Tiilikainen pitää hyvänä aloitteena myös selvitysmies, ARAn ylijohtaja Hannu Rossilahden selvitystä asukkaiden kohtuuhintaisen asumisen osuuskuntamallista.

– Euroopassa tämän tyyppinen rakentaminen on vireämpää kuin Suomessa. Meillä on kuitenkin pitkä osuuskuntatoiminnan perinne ja asukkaiden näkökulmasta asunto-osuuskuntamalli on hyvinkin kiinnostava, joten sitä kannattaa ehdottomasti viedä eteenpäin.

Talous