Tilastokeskuksen syyskuun lopussa julkaistu väestöennuste maalaa synkän kuvan tulevaisuuden Suomesta: väestö vanhenee vauhdilla, maaseutu autioituu eikä lapsia synny riittävästi. Sanotaan, että hyvinvointiyhteiskunnan näivettyminen uhkaa seuraavina vuosikymmeninä.

Kuhmon kaupunginjohtaja, haja-alueiden rohkaisevaksi äänitorveksi profiloitunut Tytti Määttä sanoo olevansa avoimesti eri mieltä. Jos Määttä saisi päättää, hän kääntäisi oikeastaan täysin koko keskustelun suunnan.

– Suomessa tuntuu vallitsevan vahva ajatus siitä, että vain väestönkasvulla on mahdollista luoda hyvinvointia. Kaikilla kunnilla ei käsittääkseni voi olla väestönkasvua strategianaan, eikä sitä uusien ennusteiden perusteella ole edes mahdollista ottaa osaksi strategiaa.

Määtän mielestä Suomi tarvitsee nyt ennen kaikkea uutta ajattelua. Sen turvin voisi saada vastauksia siihen, miten hyvinvointia ja elinvoimaa syntyy ilman väestönkasvua.

Hän haluaa rohkaista toisenlaiseen ajatusmaailmaan.

– Missä vaiheessa ymmärrämme, että vakituisen väestön määrä ei ole mittari sille, onko alue kukoistava vai kurjistava? Kestävä elämäntapa ei voi perustua siihen, että taloudellinen hyvinvointi on kiinni väestön lisääntymisestä.

Syntyvyyskeskustelu on oma kysymyksensä. Määttä ei aivan käsitä, miksi syntyvyyden laskusta puhutaan kuin se olisi uusi ilmiö.

– Syntyvyys on ollut matalalla ennenkin: esimerkiksi 70-luvulla oltiin lähes samalla tasolla kuin nyt, mutta erona on tosin se, että tuon ajan Suomessa asui enemmän nuoria aikuisia eli potentiaalisia vanhempia.

Hän sanoo kuitenkin ehdottomasti ymmärtävänsä, mistä huoli kumpuaa.

– Se on selvää, sillä ovathan eläkejärjestelmä ja palvelut kriisissä. Myös yrittäjät miettivät, mistä saisivat osaavaa työvoimaa. On kuitenkin ristiriitaista samaan aikaan kauhistella kehitysmaiden väestön- ja kulutuksen lisääntymistä ja samaan aikaan haluta palauttaa Suomi väestönkasvun uralle.

Elinvoima ei ole kiinni paikasta

Väestöennusteen mukaan Suomessa on vuonna 2040 enää vain neljä maakuntaa, joissa väkiluvun odotetaan olevan nykyistä suurempi. Näistäkin neljästä vain Uusimaa pystyy ylläpitämään väestönkasvua vielä ennustejakson lopussa.

Määttä suhtautuu ennusteisiin kriittisesti.

– Emme voi vuonna 2019 varmuudella tietää, mitä ihmiset ajattelevat tai miltä maailma ympärillä näyttää vuonna 2040. On mahdollista, että kaikista ansiokkaista toimistamme huolimatta osa maailman alueista muuttuu elinkelvottomiksi ilmastonmuutoksen takia. Tämä voi tarkoittaa siirtolaisvirtaa esimerkiksi Suomen haja-alueille. Pitää muistaa, että tilanteet voivat kääntyä päälaelleen.

Sana elinvoima yhdistetään usein kolmen kasvukeskuksen, pääkaupunkiseudun, Turun ja Tampereen ympärille. Määttä laajentaisi tätä jaottelua.

– Elinvoimaisia alueita, yrityksiä ja ihmisiä voi olla eri puolilla Suomea, etelästä pohjoiseen. Digitalisaatio on avannut markkinoita viennille aivan uudenlaisella tavalla. Esimerkiksi pienen kuhmolaisen kivijalkakaupan markkina-alue voi tätä nykyä olla koko maailma.

Kestävä elämäntapa ei voi perustua siihen, että taloudellinen hyvinvointi on kiinni väestön lisääntymisestä.

Alueen elinvoima ja alueen ihmisten hyvinvointi pitää siis pystyä erottamaan myös kuntien taloudellisesta tilanteesta, hän jatkaa. Fakta on Määtän mukaan se, että kunnilla menee taloudellisesti huonosti Helsinkiä ja muutamaa muuta paikkaa lukuun ottamatta. Ongelmana on, että valtionosuusjärjestelmä on rakennettu pääsääntöisesti asukasperusteisesti ja kuntien verokertymä tulee pääosin kunnallisverosta.

Hän mainitsee yhtenä teemana myös palveluiden lisäämisen. Määtän mukaan hallitus on lisäämässä kuntien tehtäviä merkittävästi, vaikka tilanne rahoituspohjan osalta on vaikea väestön vähetessä.

– Kuntien järjestelmä ja hyvinvointiyhteiskunta on rakennettu täysin sen varaan, että työssäkäyviä veronmaksajia riittää kasvaneen palvelutarpeen rahoittamiseksi. Jatkossa näin ei kuitenkaan ole, joten järjestelmän pitää pystyä uusiutumaan. Ja jos yksittäisen asukkaan hyvinvointia ajatellaan, niin kuka on sanonut, että mahdollisimman suuri määrä ihmisiä ympärillä tekee automaattisesti onnelliseksi?

Ilon kautta

Määttää hämmentää yleinen negatiivisuus niin yhteiskunnallisessa keskustelussa mutta myös yksilötasolla.

– Moni sanoo, että usea pieni kunta on epäonnistunut ja alamäessä ollaan. Jos aina ajattelisimme noin synkästi, olisi aika moni matkailukeskus jäänyt avaamatta, kaivos syntymättä ja puutuoteklusteri kehittämättä. Meidän pitäisi ennemminkin rohkaista, eikä heti tuomita.

Hänen mielestään nykypäivänä tuntuu välillä siltä, ettei mikään saisi olla hauskaa.

– Vaikuttaa vähän siltä, että tärkeintä on olla mahdollisimman ahdistunut ja kulkea kuin kuolemanpelossa muun lauman mukana. Negatiivinen ilmapiiri ei ainakaan helpota tilannetta. Pelkään, että elintärkeä innovatiivisuus ja yritteliäisyys hukkuvat toivottomuuden alle.

Esimerkiksi lapsiperhearkikin on saatu näyttämään julkisuudessa varsin ankealta, hän jatkaa.

– Tämän valossa ei siis välttämättä ole mikään ihme, että niin moni ei halua lapsia. Suomalaiset tarvitsisivat iloa elämään ylipäätään. Se olisi ensimmäinen askel.

Kuntien palvelurakenne mullistuu

Konsulttitoimisto MDI:n aluetutkija Timo Aro tuntee alue- ja väestörakenteen muutoksen koukerot paremmin kuin ehkä kukaan muu Suomessa. Tilastokeskuksen syyskuinen ennuste onnistui kuitenkin yllättämään jopa Aron kaltaisen konkarin.

– Osasimme odottaa synkkiä lukuja, mutta ne olivatkin vielä odotettua synkemmät. Käyttäisin jopa sanoja karu ja jäätävä, Aro sanoo.

MDI julkaisi oman selvityksensä aiheesta alkuvuonna. Se on sisällöltään hyvin samankaltainen kuin Tilastokeskuksen vastaava. Molemmista nousee esiin alueellinen eriytyminen, josta Aro kertoo olevansa erityisen huolissaan.

– Vaikka Suomi on väestöltään pieni maa, kuilu alueiden välillä on syventynyt jo pitkään. Meillä on suuret kantokykyerot, jotka näkyvät myös maakuntien välillä ja kaupunkikuntien sisällä. Tämä myös selittää huoltosuhteissa olevia merkittäviä eroja. Kun väestö ikääntyy ja lopulta vähenee, niin huollettavia tulee enemmän, ja potentiaalisia huoltajia taas vähemmän. Siksi suppenevasta potentiaalisesta työvoimasta pitää saada niin sanotusti enemmän tehoja irti.

Väestörakenteen muutos tulee vaikuttamaan merkittävästi myös palvelurakenteeseen.

– Vaikutus näkyy ensin neuvoloiden toiminnassa, sitten varhaiskasvatuksessa ja lopulta ketjun toisessa päässä esimerkiksi korkeakoulujen aloituspaikoissa. Voidaan puhua palvelurakenteen murroksesta, jonka vaikutukset näkyvät valitettavasti etenkin sivistyksessä ja kasvatuksessa, Aro sanoo.

Samaan aikaan kuntien pitää varautua siihen, että yli 75-vuotiaiden määrä kasvaa lähes neljälläsadalla tuhannella vuoteen 2040 mennessä, mikä vaatii kunnilta ja kaupungeilta täysin erilaista palvelurakennetta kuin tällä hetkellä, huomauttaa Kuntarahoituksen pääekonomisti Timo Vesala.

– Tilanne on hyvin hankala. Ilmiö ei koske vain maaseutua tai syrjäseutua, vaan yhtä lailla ruuhka-Suomea. Esimerkiksi Espoolla ja Vantaalla vanhusväestön määrä kasvaa erittäin voimakkaasti jo ensi vuosikymmenellä, mikä aiheuttaa täysin uudenlaisia haasteita esimerkiksi soten näkökulmasta, Vesala sanoo.

Aro ja Vesala käsittelivät aihetta Kuntarahoituksen Huomisen talous -podcastissa.
Kuuntele jakso: Huomisen talous – Suoraa puhetta väestöennusteesta

Teksti: Pihla Hakala
Kuvat: Kimmo Rauatmaa & Annukka Pakarinen