Hankkeen tärkeimpiä tavoitteita on luoda kaupungille monistettavissa oleva ympäristöpoliittinen ohjelma, saada kaupungin toimialat ja sidosryhmät toimimaan kestävän kehityksen ja vähähiilisyyden ehdoilla sekä lisätä tietämystä ympäristöstandardin mukaisista toimintatavoista.

Kemin kaupunginjohtaja Tero Nissinen kuvailee hanketta kaupungin strategian kulmakiveksi.

­– Kunnissa on välillä pahana tapana, että innostutaan täysillä yhdestä ja heti perään jostain toisesta asiasta ilman kunnollisia päämääriä ja tavoitteita. Tähän olemme sitoutuneet täysillä ja pitkäaikaisesti. Määrätietoisuudesta kertoo jotain se, että lähdimme heti hankkeen käynnistyttyä tavoittelemaan ISO 14001 -ympäristösertifikaattia, jonka saimme ensimmäisenä mannersuomalaisena kuntana maaliskuussa 2019, Nissinen kertoo.

Sertifikaatti myönnettiin Kemin kaupunginkanslialle, sivistystoimialalle, sosiaali- ja terveystoimialalle ja tekniselle toimialalle, eli monipuolisesti eri toimijoille kaupungin sisällä.

– Tavoitteena on saavuttaa win–win-tilanne ympäristöllisen ja taloudellisen ajattelun osalta. Ympäristön kannalta kestävä toiminta ei mielestäni ole ristiriidassa taloudellisen toimeliaisuuden tai menestymisen kanssa. Kemi on ollut asian äärellä tosissaan vasta pari vuotta, mutta liikkeellelähtö on ollut erinomainen. ISO-sertifikaatti pitää uusia vuosittain, joten sekin haastaa meitä eteenpäin.

Tavat näkyville ja kuuluville

Nissinen käyttää mielellään termiä kestävyys, sillä se kuvaa hänen mielestään parhaiten kestäviä tavoitteita niin ympäristötekijöiden kuin talouden osalta. Myös yhteistyön pitää olla kestävää.

– Yhteistyön merkitys on valtava. Kestävyyden tehostamiseksi on olennaista, että toimialat löytävät toisensa aiempaa paremmin ja ymmärtävät, miten omat tekemiset vaikuttavat toisten tekemisiin ja miksi. Johtamisen vinkkelistä katsottuna tarvitaan tiivistä kanssakäymistä emon ja yhtiöiden kesken. Kaupunki emokonsernina määrittelee yhtiöittäin omistajaohjauksen periaatteita ja tavoitteita ja on sitä kautta edesauttamassa yhtiöiden kestäviä investointeja.

Toimenpiteiden pitää olla sellaisia, joilla kuntalaisetkin saadaan aktivoitua mukaan.

– Tarvitaan tapoja ja caseja, jotka näkyvät, kuuluvat ja ovat kuntalaisen näkökulmasta helposti lähestyttäviä. Kaupunki on tässä tärkein suunnannäyttäjä. Meillä on esimerkiksi lyhyille työmatkoille käytössä polkupyöriä, olemme lopettaneet muovipussien käytön kaupungintalolla ja muutamissa muissa keskeisissä kiinteistöissä ja järjestäneet brunsseja hävikkiruoasta. Kuntalaisen silmissä vain konkreettisilla teoilla on väliä, Nissinen toteaa.

Kestävyydestä kilpailutekijä

Kemi pyrkii noudattamaan kestävyyden periaatteen ehtoja kaikissa hankinnoissaan, mutta Nissinen myöntää, että aina hintaan ja ympäristöön liittyvät asiat eivät niin sanotusti istu samalla puolella pöytää.

– Jokainen tapaus harkitaan erikseen ja huolella. Hankintastrategiaa päivitetään aktiivisesti, jotta ympäristökriteerit saadaan mukaan hankalimpiinkin päätöksiin.

Teollisena paikkakuntana Kemin innostus kestävyyteen kumpuaa Nissisen mukaan juuri teollisuudesta.

– 96 prosenttia Suomen jätteistä tulee teollisuudesta, mutta samalla voitot saadaan sieltä, joten jotain on tehtävä. Vaikka teollisuuden kapasiteetit ovat vuosien varrella nousseet, ovat ympäristölupa-asiat vain tiukentuneet. Jos haluaa olla edelläkävijä ja toimia esimerkkinä naapurikunnille, ei voi levätä laakereillaan. Hiilijalanjälki ja päästöt ovat pienentyneet seudullamme todella rajusti, kiitos vastuullisten periaatteiden ja tavoitteiden.

Nissinen uskoo, että kestävyys on seudulle myös kilpailutekijä.

– Kestävyys on otettu osaksi elin- ja pitovoimatyötä. Ympäristöasiat puhuttelevat etenkin nuorisoa. Uudet sukupolvet ovat tietoisempia kuin edeltäjänsä, joten näemme tässä pelkästään mahdollisuuksia Kemin tulevaisuudelle. Haluaisin juhlallisesti puhua jopa teollisuuden kestävyyden renessanssista, hän päättää.

Hiilidioksidipäästöt kolmasosaan nykytasosta

Yksi esimerkki kestävistä käytännön toimista seudulla on uusi biolämpökeskus, jonka Kemin Energia ja Vesi Oy rakentaa Kemin keskustan kupeeseen samalle tontille nykyisen lämpölaitoksen kanssa. Se on tarkoitus ottaa käyttöön vuoden 2021 ensimmäisellä vuosineljänneksellä, näillä näkymin heti tammikuussa. Keskukselle on myönnetty Kuntarahoituksen vihreää rahoitusta.

Uusi keskus pystyy käyttämään polttoaineena pelkkää puuta, kun nykyiseen lämpökattilaan pitää sekoittaa turvetta mukaan. Laskelmien mukaan turpeen käyttö uuden kattilan myötä vähenee tulevaisuudessa kokonaisuudessaan jopa yhteen kolmasosaan, mikä tarkoittaa myös hiilidioksidipäästöjen vähentymistä noin kolmasosaan vuoden 2018 tasosta.

Turpeen käyttö on kallistunut verotuksen kiristyttyä ja sen tarvitsemien päästöoikeuksien hintojen noustua parissa vuodessa jopa nelin–viisinkertaisiksi. Siksi turpeen käytön vähentäminen pienentää energiakuluja selvästi.

– Uusi kattila ei yksinään riitä kemiläisten kaukolämmön tarpeeseen, joten nykyistäkin tullaan vielä tarvitsemaan. Se kuitenkin jää vähemmälle käytölle, ja uudesta kattilasta tulee niin sanotusti ykköskattila, kertoo Kemin Energia ja Vesi Oy:n toimitusjohtaja Anne Salo-oja.

Salo-ojan mukaan lämpökeskuksen kokonaiskustannusarvio on noin 12,8 miljoonaa euroa. Hänen mukaansa budjetissa on pysytty hyvin. Uuden biolämpökeskuksen kautta saatava säästö riippuu päästöoikeuksien senhetkisestä hinnasta, mutta vuositasolla liikutaan kuitenkin sadoissa tuhansissa euroissa.

Uusi laitos myös parantaa alueen kaukolämmön tuotannon omavaraisuutta, kun käytössä on kaksi kattilaa. Tällä hetkellä Kemin Energia ja Vesi Oy ostaa kaukolämpöä jonkin verran paikalliselta teollisuudelta.

– Toki olemme jatkossakin halukkaita yhteistyöhön.

Etelässä pitää kuunnella pohjoista

Miten uusi biolämpökeskus toimii käytännössä?

– Kyseessä on niin sanottu arinakattila, johon syötetään energiapuuta, joka palaa arinan päällä. Kattilan sisällä on vesiputkia, jotka kuumenevat. Vesi siirtyy lämmönvaihtimen kautta 70–115-asteisena kaukolämpöverkkoon ja asiakkaille. Lisäksi lämpökeskuksen savukaasujen lämpö otetaan savukaasupesurissa talteen, jolloin polttoaineiden energiasisältö hyödynnetään täysimääräisesti. Tämä on hyvin yksinkertainen tapa tuottaa kaukolämpöä. Vastaavia laitoksia on Suomessa kymmeniä muitakin, Salo-oja kertoo.

Uuden kattilan ansiosta yhtiö pystyy pitämään kaukolämmön hinnat kohtuullisina.

– Tälläkin hetkellä hintataso on alle valtakunnan keskiarvon. Biolämpökeskusinvestoinnin ansiosta emme joudu hiilidioksidipäästöjen kustannusten takia ainakaan nostamaan hintoja. Haluamme myös omalta osaltamme tarjota asiakkaillemme informaatiota vastuullisesta energian- ja vedenkulutuksesta.

Muuttuvat vuodenajat tietävät lisähaasteita.

– Vaihtelu vuosien välillä on suurta. Esimerkiksi tämä vuosi on alkanut todella leudosti. Lämpötiloja seurataan niin sanotulla lämmitystarveluvulla, joka toimii pohjana sähkön ja lämmön tarpeen seurannalle. Tähän asti vuotuisten lämmitystarvelukujen muutoksista ei ole voinut selvästi nähdä sitä, onko kyseessä ilmaston lämpeneminen.

Salo-oja näkee, että suomalaiset ovat erittäin tietoisia ilmastonmuutokseen liittyvistä asioista ja osaavat tehdä oikeanlaisia ratkaisuja sen torjumiseksi.

– Kuluttajien tietoisuus kasvaa mitä enemmän aiheesta puhutaan julkisuudessa. Suomessa pitää ottaa huomioon myös maantieteelliset erot: täällä Pohjois-Suomessa ihmiset kokevat esimerkiksi polttoaineiden verotukseen ja julkiseen liikenteeseen liittyvän keskustelun usein täysin eri tavalla kuin etelässä. Jokaista osapuolta pitää kuunnella, hän muistuttaa.

Teksti: Pihla Hakala
Kuvat: Teija Laurinolli / Kemin kaupunki & Anne Salo-oja