Kuntien tai kuntayhtymien tuottamat sosiaali- ja terveydenhuollon tehtäviksi laskettavat lääkinnälliset tukipalvelut, kuten laboratorio- ja kuvantamispalvelut, siirtyvät sote-uudistuksessa hyvinvointialueille. Muut, sote-palveluja ja pelastustoimea tukevat palvelut voivat vaatia uudelleenjärjestelyä monessa kunnassa, kun henkilöstöä tai palvelun käyttäjiä siirtyy hyvinvointialueille. Tällaisia palveluja ovat esimerkiksi keskitetty ruokahuolto, siivous, laitehuolto, talous- ja henkilöstöhallinnon palvelut sekä ICT-palvelut, kiinteistötoimi ja tekniset palvelut.
Tukipalveluiden uudelleenjärjestelyille ei alkuperäisessä laissa ollut määritelty siirtymäaikaa. Parhaillaan lausuntokierroksella olevassa täydentävässä hallituksen lakiesityksessä tukipalvelujen yhtiöittämiselle esitetään vuoden siirtymäaikaa, mikäli kunta on tuottanut kyseisiä tukipalveluja sosiaali- ja terveydenhuollolle ennen vuotta 2023.
– Nykymallille ei voi jäädä makaamaan. Kuntien kannattaa olla aktiivisessa vuoropuhelussa hyvinvointialueiden valmistelutyöryhmien kanssa jo nyt, mikäli asia on työtyhmän valmistelussa. Lisäksi kuntien kannattaa tehdä omaa selvitystä organisointivaihtoehdoista, jotta päätöksiä etenemismallista pystytään tekemään, Inspiran senior konsultti Tutta Pentinmikko kehottaa.
Keskitetyt ruokapalvelut yhtiöksi?
Tukipalveluista uudistus vaikuttanee eniten keskitettyyn ruokahuoltoon. Monessa kunnassa keskuskeittiö palvelee sekä sote-puolta että päiväkoteja ja kouluja.
– Mikäli halutaan, että keittiö jatkaa palvelua sote-puolelle uudistuksen astuttua voimaan, on kunnan ja hyvinvointialueen perustettava yhteinen yhtiö, joka palvelut tarjoaa, Pentinmikko sanoo.
Yhtiöittämisen hyötynä on se, että tällöin sekä kunta että hyvinvointialue voivat hankkia keittiöpalvelut ilman kilpailuttamista. Yhtiöittämisvelvoite tulee lainsäädännöstä, jonka mukaan kunta ja hyvinvointialue ovat erillisiä oikeudellisia toimijoita, ja palveluiden myynti hyvinvointialueille olisi kunnalle ulkoista myyntiä.
Kunnat voivat myös jatkaa keittiöpalvelujen tarjoamista ilman yhtiöittämistä omana tuotantona, mutta silloin ne eivät voi myydä palveluja hyvinvointialueelle.
– Tässä tapauksessa kunnan pitäisi todennäköisesti supistaa toimintaansa ja infran käyttöaste heikkenisi. Volyymien supistuminen kasvattaisi luultavasti yksikkökustannuksia. Yhteisen ratkaisun etsiminen olisi varmasti järkevintä molemmille osapuolille sekä palvelujen tuottamisen että kustannusten näkökulmasta. Koko yhteiskunnan näkökulmasta on järkevää hyödyntää jo olemassa olevaa infraa, Pentinmikko sanoo.
Kolmas vaihtoehto on keskitetty malli, jossa hyvinvointialueen sisälle perustettaisiin yksi tukitoimintoyhtiö, joka palvelisi kaikkia kuntia.
– Tämä voi olla hankala malli maantieteellisten etäisyyksien vuoksi. Monen kunnan infra vaatii ruoan toimittamisen lämpimänä. Lisäksi tällaisessa mallissa logistiikkakustannukset voisivat korottaa palvelun hintaa. Parempi ja todennäköisempi vaihtoehto täysin keskitetylle mallille on muutaman yhteisateriapalveluyhtiön perustaminen hyvinvointialueen sisälle, Pentinmikko arvioi.
Pentinmikko ei pidä ateriapalveluiden ulkoistamista kovin realistisena vaihtoehtona ainakaan harvaan asutuilla alueilla.
– Ulkoistamisen edellytyksenä on, että palveluita pystyy tarjoamaan useampi toimija. Varsinkaan reuna-alueilla ei välttämättä ole yksityisiä toimijoita, jotka palvelua pystyvät tarjoamaan. Ulkoistus voi olla taloudellisesti kannattamaton vaihtoehto.
Siirtyvästä henkilöstöstä ehdotus helmikuun loppuun mennessä
Sote-uudistuksen myötä kuntien tukipalvelujen henkilöstöä siirtyy hyvinvointialueille. Henkilö siirtyy, mikäli tosiasiallisista tehtävistä vähintään puolet on kunnan sosiaali-, terveydenhuollon tai pelastustoimen tukitehtäviä. Kuntien on määriteltävä siirtyvän henkilöstön määrä ja tehtävä ehdotus hyvinvointialueelle siirtyvästä henkilöstöstä helmikuun 2022 loppuun mennessä.
Henkilöstö siirtyy liikkeenluovutuksella vanhoina työntekijöinä, vanhat oikeudet ja velvollisuudet säilyvät.
– Kyllä tässä siirtymässä väistämättä tulee kitka- ja päällekkäiskustannuksia. Pärjääkö hyvinvointialue sillä henkilöstöllä, joka sinne siirtyy tai toisaalta jääkö kuntien tukipalveluihin henkilöstöä, jolle ei sote-palvelujen poistuttua jää riittävästi työtä? Tärkeintä on, että sekä kunnissa että hyvinvointialueilla etsitään sellaisia ratkaisuja, että molemmissa voidaan toimia vähintään yhtä hyvin kuin tähänkin asti, Pentinmikko painottaa.
Kuntarahoituksen vuoden viimeinen suhdanne-ennuste julkaistaan poikkeukselliseen aikaan, sanoo yhtiön pääekonomisti Timo Vesala. Maailmantalouden kasvu jatkuu, mutta lyhyen aikavälin suhdanneriskit ovat koholla. Etelä-Afrikassa havaittu koronaviruksen omikron-muunnos nostaa epävarmuuden uudelle tasolle. Virusmuunnoksen vaarallisuudesta, leviämisnopeudesta tai sen kyvystä kiertää rokotesuojaa on vasta hyvin alustavia tietoja, minkä vuoksi omikronin talousvaikutuksia on hankala arvioida.
– Ennusteluvuissa on huomioitu koronapandemian viimeaikainen voimistuminen, mutta niihin ei sisälly arviota uuden muunnoksen vaikutuksesta. Jos käy ilmi, että rokotteiden tarjoama suoja omikron-muunnosta vastaan on oleellisesti heikompi, voidaan joutua turvautumaan tiukempiin rajoituksiin. Silloin myös talouskasvussa otetaan takapakkia, Vesala kertoo.
Toinen ajankohtainen suhdanneriski liittyy Kiinaan, jossa ylikuumentunut kiinteistösektori jäähtyy nopeasti. Rakennusinvestoinneilla on ollut Kiinan talouskasvussa poikkeuksellisen suuri merkitys.
– Voimakas talouskasvun hidastuminen Kiinassa heijastuisi epäilemättä myös muualle maailmantalouteen, Vesala arvioi.
Toimintaympäristöä haittaa myös kustannusten nousu. Inflaation kiihtyminen heikentää kuluttajien ostovoimaa ja osaltaan verottaa talouden aktiviteettia.
Suomessa suurin ongelma on pitkän aikavälin kasvu-ura
Suomessa koronan talousvaikutukset ovat jääneet kansainvälisesti vertaillen maltillisiksi. Bruttokansantuote ylitti koronapandemiaa edeltäneen tason jo kuluvan vuoden toisella neljänneksellä. Myös työllisyys on palautunut rivakasti, ja työllisten kokonaismäärä on kohonnut jopa kaikkien aikojen ennätyslukemiin.
Odotuksia vahvemman toteutuneen kehityksen ansiosta Kuntarahoitus tarkentaa kuluvan vuoden kasvuennustettaan 3,5 prosenttiin (ed. ennuste 3,2 %). Lisääntyneen koronaepävarmuuden ja kustannusten nousun vuoksi arvio ensi vuoden bkt-kasvusta lasketaan 3,0 prosentista 2,6 prosenttiin. Kuntarahoitus pitää vuoden 2023 kasvuennusteensa 1,8 prosentissa, mikä on edelleen hieman Suomen pitkän aikavälin kasvupotentiaalia ripeämpi vauhti.
Pääekonomisti Vesala arvioi, että Suomen talouden suurin ongelma on pitkän aikavälin kasvu-ura, joka ei riitä kannattelemaan nykyisen kaltaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Korona-ajan vahinkoja minimoivasta puolustustaistelusta on vähitellen palattava talouden rohkeaan uudistamiseen.
– Meidän on luotava näkymä, jossa inhimillistä pääomaa riittää yritysten käyttöön. Ilman sitä pienen kansantalouden on vaikea houkutella kasvuinvestointeja. Tämä tarkoittaa panostuksia koulutukseen, tutkimukseen ja ulkomaisen työvoiman houkuttelemiseen. Myös vihreän siirtymän edistämisessä kannattaa olla etujoukoissa, Vesala tiivistää.
Fedin koronnostoja odotetaan jo ensi vuonna, Euroopassa edetään hitaammin
Syksyn mittaan inflaatio on kiihtynyt merkittävästi. Rahapolitiikan perussuuntaus Yhdysvalloissa ja Euroopassa on sama, mutta keskuspankit etenevät eri tahtiin. Yhdysvalloissa riski talouden ylikuumenemiseen on suurempi.
– Mikäli pandemiatilanteen heikkeneminen ei merkittävästi huononna lyhyen aikavälin näkymää, Fed joutunee nostamaan ohjauskorkojaan jo ensi vuonna, pääekonomisti Vesala ennakoi.
Inflaatioon liittyvä epävarmuus on selvästi kasvanut myös euroalueella. Vesala kuitenkin arvioi, että taustalla vaikuttavat yhä pääosin tilapäiset tekijät, kuten energian hintapiikki ja häiriöt toimitusketjuissa.
– Kun pullonkaulat purkautuvat, hintoja kohottava vaikutus voi nopeasti kääntyä laskupaineeksi ja inflaatio palata alle EKP:n tavoitteen. Keskuspankin uusi inflaatiotavoite antaa sille pelivaraa viivyttää koronnostoja ja uskon, että EKP tämän liikkumatilan käyttää.
Vesala arvioi, että EKP supistaa epätavanomaisia elvytystoimiaan jo vuoden 2022 aikana. Korkopolitiikan maltillinen normalisointi voisi alkaa vuoden 2023 lopulla.
Avokätisyyden aika on ohi, kunnille jaetaan pian niukkuutta
Lähes kaikki kuntatalouden keskeiset tunnusluvut ovat paremmassa asennossa kuin ennen koronapandemiaa ennakoitiin. Valtio on kantanut päävastuun koronan talousvaikutuksista ja varmistanut, ettei kuntatalous joudu pandemian keskellä pinteeseen.
Kriisissä julkinen talous on velkaantunut, mutta jatkossa velkasuhdetta on vakautettava.
– Avokätinen tukipolitiikka on epäilemättä vaihtumassa niukkuuden jakamiseksi, arvioi Kuntarahoituksen toimitusjohtaja Esa Kallio.
Kuntatalouden ennustettavuutta heikentää myös sote-uudistus, joka muokkaa kuntien rahoitusrakennetta merkittävästi. Vahvan veropohjan kunnat menettävät suhteessa enemmän veroeuroja kuin kunnat, joissa veropohja on ollut heikko. Lopputulos on Kallion mukaan nurinkurinen.
– Kunnat, jotka voisivat luottaa omien verotulojensa kasvuun, ovat sote-uudistuksen jälkeen riippuvaisempia valtion tulonsiirroista. Sen sijaan heikkenevän veropohjan kunnissa omien verotulojen painoarvo kasvaa. Molemmissa ryhmissä vaihdetaan varmempi tulonlähde epävarmempaan.
Sote-uudistuksen yhteydessä on myös kiinnitettävä huomiota pitkän aikavälin kasvuedellytyksiin. Nuorten koulutustaso laskee, ja korkeakoulutettujen osuudessa Suomi on pudonnut alle OECD-maiden keskiarvon. Koulutuksen järjestäminen on edelleen pitkälti kuntien vastuulla. Monissa kunnissa syntyvyyden lasku aiheuttaa oppilaskatoa, ja opetuksen yksikkökustannukset uhkaavat nousta.
– Kun sote-uudistus vielä puolittaa kuntien tehtäväkentän, vaarana on, että sopeutukset kohdistuvat juuri opetustoimeen. Kunnat tarvitsevat lisää pelimerkkejä. Toistaiseksi on epäselvää, mistä ne saadaan, Kallio tiivistää.
Pääekonomistimme Timo Vesala avaa suhdanne-ennusteen taustoja ja vuodenvaihteen talousnäkymiä Huomisen talous -podcastin syyskauden päätösjaksossa. Kuuntele jakso ja lue lisää! (linkki)
Eriytymiskehitys on ollut jo pitkään laajalti tunnistettu ilmiö suomalaisessa kuntakentässä, ja tulevaisuudessa kunnat muistuttavat yhä vähemmän toisiaan. Kuntien menestymiseen vaikuttavat paitsi ulkoiset tekijät, kuten sääntelyn tuomat vaatimukset ja taloudellinen kehitys, myös kuntien omat valinnat.
Miten Suomen pienissä ja keskisuurissa kunnissa on onnistuttu sitouttamaan kunnanvaltuusto elinkeinopolitiikkaan, kehitetty työllisyyttä ja turvattu laadukkaat palvelut? Muun muassa näihin kysymyksiin vastasivat Närpiön henkilöstöpäällikkö Marjo Österdahl, Kärsämäen kunnanvaltuuston puheenjohtaja Esko Ristinen, Kuntarahoituksen toimitusjohtaja Esa Kallio, Pyhtään kunnanjohtaja Jouni Eho, Hangon kaupunginjohtaja Denis Strandell ja Kuntaliiton hallituksen puheenjohtaja Joona Räsänen Kuntarahoituksen keskustelutilaisuudessa 21.10.2021.
Katso tapahtuman tallenne ja ota ideat talteen!
Lisää asiantuntijanäkemyksiä siitä, miltä tulevaisuuden kunta näyttää, voit lukea Kuntarahoituksen ja Demos Helsingin keskustelupaperista. Lataa julkaisu käyttöösi täällä.
”Oikeastaan aika hyvin. Uudet päättäjät aloittivat työnsä, ja valtuustossa vallitsee oikein hyvä ilmapiiri. Innostusta on ilmassa, toivon että se välittyy koko kuntaan.”
Olet toiminut Toivakan kunnanjohtajana kaksi vuotta. Miten kuvailisit tätä aikaa?
”Intensiivisenä ja työntäyteisenä. Havahduin kesällä itsekin siihen, että kohta tulee kaksi vuotta täyteen. Ensimmäinen vuosi oli älytöntä haipakkaa: kunnan talous oli vaikeassa tilanteessa, nelihenkisestä johtoryhmästä eläköityi yksi, yksi siirtyi toisiin tehtäviin ja oman koeajan päätteeksi iski koronakriisi. Nyt tilanne on jo rauhoittunut, onneksi.”
Aloitit tehtävässä poikkeuksellisen nuorena. Onko nuoresta iästä ollut kunnanjohtajan työssä hyötyä?
”Hyvin vähän sitä miettii, ei kuntaa iällä johdeta. Kokemusta kunta-alan johtotehtävistä on ehtinyt kertyä jo ennen Toivakkaa, hallinnon ja talousjohdon parissa. Eniten hyötyä nuoresta iästä on ehkä ollut tässä ’koronadigiloikassa’, etäpalaverit ja verkon yli työskentely tulivat luonnostaan.”
Mitä sellaista olet saavuttanut kunnanjohtajana, josta olet erityisen ylpeä?
”Olen todella iloinen siitä, miten hyvin olemme uuden johtoryhmän kanssa luotsanneet kuntaa koronakriisissä. Toivakassa on koko pandemian aikana todettu vain kuusi tartuntaa, kun puolen tunnin päässä Jyväskylässä tilanne on ajoittain ollut todella haastava. Tästä kuuluu iso kiitos kaikille kuntalaisille. Rajoituksia on toki jouduttu täälläkin tekemään, mutta niistä on viestitty hyvin, ja siitä on tullut kiitosta. Myös taloushaasteita on saatu hiukan ratkottua, kunnan talousarviota kehitetty ja muodostettu kattavampaa kuvaa talouden tilasta.”
Mitä tavoitteita olet asettanut loppukaudellesi?
”Soten ja työllisyysuudistuksen myötä kunnissa on isoja muutoksia edessä. Tavoitteena on viedä nämä uudistukset läpi ilman että kunnan palvelutaso heikkenee. Toivakan houkuttelevuuteen pitää myös satsata, kehittää viestintää ja markkinointia. Se on edellytys kasvulle ja sille, että kunta pysyy elinvoimaisena ja kehityksessä kiinni. Myös taloudessa riittää tekemistä, vaikka suuntaa onkin saatu hieman korjattua.”
Miltä Toivakan tulevaisuus näyttää kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua?
”Kun tehdään fiksuja ratkaisuja ja panostetaan oikeisiin asioihin, tulevaisuus näyttää oikein valoisalta. Naapurikaupunki-Jyväskylä kehittyy vauhdilla, ja siinä kehityksessä on myös Toivakalla iskun paikka. En itse näe asiaa niin, että kaupunkiseutu jyrää meidät jalkoihinsa, kunhan osaamme hyödyntää omaa sijaintiamme ja Toivakan hyviä puolia.
Koronavuonna Toivakan väkiluku on hieman noussut, asunnot ovat käyneet kaupaksi ja myös vuokramarkkinoilla käy kuhina. Päijänne on yksi Toivakan helmistä, jota ei vielä täysimääräisesti hyödynnetä. Täällä luonto on lähellä; voi veneillä, retkeillä ja kalastaa, ja silti kaupunki on ihan vieressä.”
Mitä kaikkea olet tehnyt työurallasi?
”Olen toiminut Uuraisilla talous- ja hallintopäällikkönä, sitä ennen Pihtiputaalla kunnansihteerinä. Aiemmin tein hallinnollisia töitä Keskusrikospoliisilla ja Sisä-Suomen poliisilaitoksella. Opintoihin kuuluva harjoittelu vierähti Oslossa, Suomen Norjan suurlähetystössä. Nuorempana tein paljon töitä Lapissa matkailualalla, 16-vuotiaasta kahdeksan tai yhdeksän sesonkia putkeen. Se kartutti kielitaitoa ja opetti työskentelemään erilaisten ihmisten kanssa.”
Mitä kirjaa, sarjaa, elokuvaa tai podcastia suosittelisit?
”Kirjoista suosittelisin Minna RytilahdenLempi-kirjaa. Se oli pitkästä aikaa ensimmäinen kirja, jonka ahmin melkein kertaistumalla. Tarina sijoittuu Koillismaalle sota-aikaan, se on kaunis mutta todella traaginen. Tykkään kielestä, jota Rytilahti käyttää. Sarjoista Peaky Blinders lukeutuu omiin suosikkeihin, se on hyvää vastapainoa omalle elämälle ja työlle. Hahmot ja puvustus ovat huippuluokkaa, ja 1900-luvun alun Birmingham toimii näyttämönä todella hyvin. Kunnon brittimeininkiä.”
Kenen kuntavaikuttajan mietteitä haluaisit kuulla seuraavaksi?
”Seuraavaksi heittäisin pallon kotiseudulle Lappiin, Muonion henkilöstöpäällikölle Matti Pinolalle. Tutustuimme Matin kanssa Lapin yliopistossa, jossa aloitimme samaan aikaan politiikkatieteiden opinnot. Sittemmin päädyimme molemmat kunta-alalle. Matti on nuori tekijä, joka on nähnyt alaa monesta näkökulmasta, myös päättäjän penkiltä. Olisi kiinnostavaa kuulla, miten Muoniossa menee.”
HELENA VUOPIONPERÄ-KOVANEN Työ: Kunnanjohtaja, Toivakan kunta Koulutus: Yhteiskuntatieteiden kandidaatti, Lapin yliopisto; yhteiskuntatieteiden maisteri, Tampereen yliopisto Syntynyt: 1990 Kotoisin: Enontekiöltä Asuu: Jyväskylässä
Julkiseen talouteen, kunnat mukaan lukien, korona jättää pitkän varjon, vaikka viime vuonna monen kunnan talous ylsi plussalle valtion koronatukien siivittämänä. Kuntien velkataakka on ollut selkeässä kasvussa ja usean kunnan taloustilanne haastava. Suomen väestörakenne muuttuu, eikä kaupungistuminen koronan myötä kääntäne suuntaansa. Ikäluokat pienenevät hurjaa vauhtia ja jo vuonna 2026 arvioidaan peruskoulun aloittavia lapsia olevan 15 000 vähemmän kuin vuonna 2019. Ilmastokriisi painaa päälle, ja samaan aikaan kunnissa etsitään keinoja elinvoiman ylläpitämiseen ja palveluiden rahoittamiseen.
Pahimmillaan kamppailu elinvoimasta voi johtaa palvelurakenteita pöhöttävään nollasummapeliin, jossa toisen hyöty on yleensä naapurin tappio. Uusia upeita kouluja rakennetaan uusien asukkaiden houkuttelemiseksi. Pienistä lukioista saatetaan pitää kynsin hampain kiinni, vaikka nuoret joka tapauksessa lukion jälkeen karkaisivat isompiin kaupunkeihin. Tällaiset, paikallisesti toki ymmärrettävät ratkaisut, mietityttävät julkisen talouden tehokkuuden näkökulmasta jo alueellisella tasollakin. Helsingin Sanomat uutisoi hiljattain, että Suomen koululaitoksella on edessään “massiivinen ongelma”, kun lapsia ei monessa kunnassa synny edes yhden koululuokan vertaa.
Urheilussa on Suomessa mielestäni hieno järjestelmä, josta voi ammentaa mallia myös koulutukseen. Varhaiskasvatuksessa ja peruskoulussa luodaan pohja lapsen tulevaisuudelle. Kunnat ovat ikään kuin koulutuksen kasvattajaseuroja. Niitä on ja pitääkin olla melko tiheästi ympäri maata. Tämä tärkeä tehtävä tulee jatkossakin säilymään kuntien vastuulla.
Kun kasvattajaseura on tehtävänsä hoitanut, nuoren on aika ponnistaa seuraavalle tasolle, toiselle asteelle, urheilumaailmassa alueliigaan. Alueliigajoukkueita ei ole joka paikkakunnalla, eikä edes voi tai tarvitse olla. Tämä on koulutuksessakin harkinnan paikka: mikä on se koko tai väestöpohja, jolla pystytään kouluttamaan menestyviä alueliigapelaajia? Minkä kokoisissa ja millaisissa yksiköissä on mahdollista tai järkevää tarjota kuntien yhteistyöllä sellaista toisen asteen koulutusta, jonka avulla nuorella on hyvät mahdollisuudet menestyä työelämässä tai ponnistaa haluamaansa valioliigaan?
Korkeakoulut edustavat koulumaailman valioliigaa. Kansainvälinen kilpailu on kovaa, suurten maiden maineikkaat yliopistot pärjäävät vertailuissa. Menestyminen vaatii kansainvälisten yhteyksien rakentamista ja huippuopiskelijoiden houkuttelemista, myös oman maan rajojen ulkopuolelta. En usko, että meillä kansakuntana on tulevaisuudessa varaa satsata nykyisenkaltaiseen korkeakouluverkostoon ja moneen tähtikorkeakouluun, vaan niissäkin tarvitaan keskittämistä ja erikoistumista.
Jo ennen kuin koronan ote kokonaan hellittää, on palattava pitkän aikavälin haasteiden pariin. Mitkä ovat niitä valintoja, joilla kunnat ja yhteiskunta ovat tulevaisuudessa ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestäviä? Mitä ovat ne asiat tai palvelut, joita nykyajan kuntalaiset arvostavat? Entisajan tarjonnasta tiukasti kiinni pitämisen sijaan voisi olla järkevää suunnata resurssit asioihin ja investointeihin, joilla saataisiin elinvoiman kannalta kestävämpiä tuloksia. Usean kunnan voimat yhdistämällä voisi koulutuksessakin saada aikaan enemmän ja laadukkaammin.
Esa Kallio Kirjoittaja on Kuntarahoituksen toimitusjohtaja ja jalkapallotuomari
Usein uudistustarvetta lisäävät myös rakennusten vanheneminen ja siitä johtuvat tilojen vanhanaikaisuus tai sisäilmaongelmat. Palveluverkon uudelleenjärjestely nostaa palveluiden laatua ja takaa, että opetus ja varhaiskasvatus voidaan järjestää nykyaikaisissa, toimivissa ja terveellisissä tiloissa. Palveluverkkosuunnitelman investointeja ja toiminnallisia muutoksia suunniteltaessa on syytä arvioida, miten uudistukset vaikuttavat kunnan talouteen ja sen kantokykyyn.
Palveluverkon kustannukset muodostuvat pääasiassa henkilöstökustannuksista, kiinteistökustannuksista, palveluiden ostoista sekä aineista ja tarvikkeista. Mikäli uuden palveluverkkoratkaisun kustannuksia halutaan arvioida, tulee kunnan ymmärtää, minkälaisia kustannuksia nykyinen palveluverkko tuottaa. Uuden palveluverkkosuunnitelman lisäksi on siis laskettava kustannusvaikutus nykyverkon ylläpidolle. Jos nykyverkon kustannuksia ei arvioida 5–20 vuodeksi eteenpäin, myös uuden palveluverkkosuunnitelman todelliset, pitkän aikavälin talousvaikutukset jäävät tunnistamatta.
Osaajapula ajaa kohti henkilöstötarpeen vähentämistä
Palveluverkon suurimmat kustannuserät muodostuvat henkilöstökustannuksista, joiden arvioinnissa tulee huomioida väestön kehitys ja ryhmien muodostuminen eri palveluverkkoratkaisuissa. Varhaiskasvatus- ja opetuspalveluiden kysynnän muutos vaikuttaa henkilöstötarpeeseen eri palveluverkkoratkaisuissa eri tavoin riippuen siitä, miten rajallisesti ryhmiä voidaan muodostaa. Käytännössä tilojen mitoitus kysyntää vastaavaksi parantaa mahdollisuuksia ryhmien muodostamiselle ja siten mahdollistaa henkilöstön työtuntien hyödyntämisen entistä tehokkaammin. Myös varhaiskasvatus- ja kouluyksiköiden lukumäärä vaikuttaa esimerkiksi erityisopettajien ja tukihenkilöstön työn tuottavuuteen yksiköiden välisiin matkoihin kuluvan ajan vuoksi.
Tässä kohtaa on syytä tarkentaa, ettei henkilökustannusten tehokkuudella tarkoiteta henkilöstön irtisanomisia, vaan henkilöstötarpeen vähentymistä, johon moni kunta tähtää henkilöstön huonon saatavuuden vuoksi. Varhaiskasvatus- ja perusopetushenkilöstöstä on jo nyt pulaa, eikä tutkimusten valossa nuoren väestön vähenemä itsessään riitä alentamaan kysyntää riittävästi.1, 2 Lisäksi lastentarhaopettajat, sosiaalityön erityisasiantuntijat, psykologit ja erityisopettajat ovat kaikki vuoden 2020 ammattibarometrissa työvoimapulan top 10:ssä3.
Kiinteistökustannuksissa huomioitava koko elinkaari
Toisiksi suurimmat kustannukset palveluverkossa muodostuvat kiinteistöistä. Päätöksenteon kannalta on olennaista, että kiinteistöjen peruskorjaustarve nykyverkossa ja palveluverkkosuunnitelmassa arvioidaan koko kustannusennusteen tarkastelujaksolle. Kun palveluverkkosuunnitelmassa vanhaa rakennuskantaa korvataan uudella, peruskorjausmenot todennäköisesti vähenevät nykyverkkoon verrattuna. Jos nykyverkon ja palveluverkkosuunnitelman korjausinvestointeja ei huomioida, uusi palveluverkkosuunnitelma vaikuttaa kasvattavan investointeja nykyverkkoon verrattuna huomattavasti enemmän, kuin todellisuudessa asian laita on. Myös uusien rakennusten alhaisemmat ylläpitokustannukset on otettava huomioon. Palveluverkon investointien ja ylläpitokustannusten nettomuutosten laskeminen vaatii siis uuden palveluverkon sekä nykyverkon kiinteistöjen elinkaarikustannusten arvioimisen.
Peruskorjauskustannukset on syytä arvioida käyttämällä laskennallista peruskorjausmallia, joka pohjautuu esimerkiksi tekniseen kulumaan ja jälleenhankinta-arvoon suhteutettuihin peruskorjausten kustannuksiin. Kuntokartoituksiin ja niiden yhteydessä tehtyihin investointisuunnitelmiin perustuvat palveluverkkojen kustannusvertailut sisältävät epävarmuutta, sillä kunta tuskin on laatinut kaikille rakennuksilleen ja uudisinvestoinneilleen yhdenmukaisia korjaustarvearvioita 5–20 vuoden ajalle. Teknisen arvon malli mahdollistaa myös tilojen laadun arvioinnin seuraavalle 20 vuodelle ja tarkastelujakson jälkeisten peruskorjaustarpeiden arvioinnin. Kiinteistöjen kuntoluokka korreloi tilojen laadun, toimivuuden sekä sisäilman riskien kanssa, joten kiinteistöjen kunto on oleellinen näkökulma, kun tarkastellaan eri palveluverkkoratkaisujen kustannusten ja saavutettujen hyötyjen välistä suhdetta.
Hukkatilasta luopumalla saadaan suoraan mitattavaa säästöä ylläpitokustannuksissa. Rakentamalla uusia päiväkoteja ja kouluja energiakustannukset pienenevät merkittävästi. Uusien rakennusten energiakustannuksia arvioitaessa saadaan samalla hyvää tietoa kunnan ilmastotavoitteiden täyttymisestä uudessa palveluverkkosuunnitelmassa.
Palveluverkon muut kustannukset jäävät kokonaisuuden kannalta vähäiseksi. Päätöksenteon kannalta on kuitenkin hyvä huomioida kunnalle ajankohtaisia teemoja – on parempi esittää selvitys esimerkiksi kuljetus- tai ruokapalveluiden kustannuksista, kuin jättää niiden merkityksen pohdinta kuulijalle.
Palveluverkon kustannusten huolellinen arviointi auttaa kuntaa kohdistamaan investointeja oikeisiin paikkoihin ja rakentamaan kestävää yhteiskuntaa.
Lassi Vuorela
Kirjoittaja työskentelee analyytikkona Kuntarahoituksen tytäryhtiössä Inspirassa, joka tarjoaa talouden ja rahoituksen neuvonantopalveluita kuntasektorille ja sosiaaliseen asuntotuotantoon. Hän on erikoistunut kuntien tilahankkeisiin.
“Aika kuluu pitkälti koronan parissa – yllätys, yllätys. Pirkanmaan tautitilanne on taas huonontumassa, mutta vielä sairaalassa hallinnassa. Täytyy vain toivoa, että koronan johdannaisvaikutukset ovat jatkossakin suurin huolenaihe, itse epidemian kärjistymisen sijaan.”
Mitä uutta sairaanhoitopiirissä tapahtuu?
”Tällä hetkellä valetaan perustuksia uudelle psykiatriselle sairaalalle, jonka on määrä avata ovensa vuonna 2023. Lähes sadan miljoonan euron rakennushanke korvaa vanhat tilat Nokian Pitkäniemessä ja keskittää sairaanhoitopiirin toimintoja yhteen osoitteeseen.”
Miten poikkeuksellinen vuosi on näkynyt sairaanhoitopiirin taloudessa?
”Pirkanmaalla siirryttiin hiljattain käytön mukaiseen laskutukseen, eli sairaanhoitopiiri laskuttaa kuntia palveluiden käyttöasteen mukaan. Niinpä huhtikuussa, kun sairaalan ovet laitettiin säppiin, myös tulovirrat romahtivat. Laskutus painui nolliin, mutta kulut ja investoinnit juoksivat. Samaan aikaan koulutettiin lisää henkilökuntaa ja satsattiin toimintavarmuuteen. Sairaanhoitopiiri tuotti pahimmillaan kymmeniä miljoonia euroja tappiota kuukausittain. Kesäkuun palkat maksettiin velalla.”
Ovatko talousnäkymät muuttuneet keväästä?
”Valtion tukitoimien – jo päätettyjen ja suunnitteilla olevien – ansiosta talousvaikutukset saadaan onneksi kuitattua ilman suurempia pitkäaikaisia ongelmia. Kaiken kaikkiaan koronan vaikutus on jäänyt kevään kauhukuvia pienemmäksi. Toivotaan, että linja pitää.
Kevään kriisitilanne oli koko sairaanhoitopiirille merkittävä stressitesti, jossa otettiin mittaa ei vain hoitovalmiudesta vaan myös talouden paineensietokyvystä. Vuosikymmeniin sairaanhoitopiiri ei ollut käyttänyt lainkaan lyhytaikaista rahoitusta. Yhtäkkiä tarve oli valtava, eikä kriisin kuumimpana aikana moni rahoittaja kyennyt sitä tarjoamaan. Jouduimme myös hakemaan valtuustolta uusia valtuuksia niin lyhyt- kuin pitkäaikaiseen rahoitukseen ylimääräisessä kokouksessa.”
Milloin kertynyt hoitovelka saadaan kurottua umpeen?
”Vielä elokuussa olisin väittänyt, että hoitovelkaa kuitataan vielä vuosikaudet. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että pääsemme hoitojonojen osalta takaisin lähtöruutuun jo tämän talven aikana – joillain toimialoilla jopa kuluvan vuoden puolella.
Myös hoitojaksojen määrä on palautumassa ennalleen. Ilmassa on vielä varovaisuutta, ja kynnys lähteä sairaalaan on entistä korkeampi. Haluaisin kuitenkin muistuttaa, että esimerkiksi TAYSin vuodeosastolla on tällä hetkellä 1 200 potilasta, joista vain noin prosenttia hoidetaan koronapotilaina, omalla ilmatiiviillä osastollaan. Sieltä eivät pöpöt pääse karkaamaan, eli tänne on kyllä ihan turvallista tulla.”
Uuden psykiatrisen sairaalan myötä Taysin psykiatrinen hoito saa nykyaikaiset puitteet. Uusiin tiloihin siirrytään historiallisesta Pitkäniemen sairaalasta Nokialla, jossa psykiatrisia potilaita on hoidettu 1900-luvun alusta.
Mikä on näkökulmasi sote-uudistukseen?
”Esillä oleva malli on aiempia ehdotuksia selvästi maltillisempi, ja se korjaa monta valuvikaa edellisistä esityksistä. Se ei missään nimessä ole täydellinen, mutta sen kanssa voidaan elää – kunhan esityksestä korjataan yhtiömuotoista toimintaamme koskevat esteet. Sosiaali- ja terveyssektorilla on niin merkittäviä rakenteellisia ongelmia, että jotain on pakko tehdä.”
Mitä terveisiä lähettäisit päättäjille?
”Toivon hartaasti, että sote-uudistuksen kanssa päästään nyt eteenpäin. Kompromissi ei koskaan miellytä kaikkia, joten uudistus pitäisi vain viedä maaliin. Korjataan pahimmat virheet valiokuntakäsittelyissä, ja viilataan pienempiä ongelmia toiminnan käynnistyttyä.”
Kenen kuntavaikuttajan mietteitä haluaisit kuulla seuraavaksi?
”Tykkään teemakartoista, maantieteilijä kun olen. Olen pistänyt merkille, että Pohjois-Karjalan Kontiolahti erottuu teemakartoissa aina ympäristöstään – oli aihe mikä hyvänsä. Olisi mielenkiintoista kuulla kunnanjohtaja Jere Penttilältä, mitä Kontiolahdella tehdään toisin. En ole koskaan häntä tavannut, mutta seuraan Twitterissä.”
PASI VIRTANEN Työ: Talousjohtaja, Pirkanmaan sairaanhoitopiiri Koulutus: Maantieteilijä, FM Ura: Yli 30 vuotta kunnissa ja kuntayhtymissä, taloushallinnon tehtäviä mm. Nokian ja Vammalan kaupungeilla sekä Eteläpohjanmaan liitossa Syntynyt: 1962 Asuu: Vammalassa
”Korona maalaa tummia pilviä horisonttiin, mutta pahimmilta skenaarioilta on onneksi vältytty. Pirkkala on pitkään lukeutunut Suomen vahvimpiin kasvukuntiin, ja Tilastokeskuksen vuoteen 2040 tähtäävä väestöennuste nostaa Pirkkalan jopa maan nopeimmin kasvavaksi kunnaksi – kokoonsa suhteutettuna. Kunhan kaavoitus toimii suunnitellusti niin tulokkaita riittää, koronasta huolimatta.”
Miten poikkeuksellinen vuosi näkyy kunnan taloudessa?
”Koronan välitön talousisku jäi odotettua pienemmäksi, ja kuluneesta vuodesta on selvitty yllättävän hyvin. Kuntien valtionosuuksien tilapäinen korotus tuli todella tarpeeseen ja auttoi akuutin kriisin yli. Verotuloja on kertynyt hieman vähemmän, ja myynti- ja maksutulot ovat sakanneet.”
Millä mielin Pirkkalassa tarkastellaan syksyä ja tulevaa talvea?
”Pirkanmaa on päässyt terveyskriisistä vähällä – ainakin toistaiseksi. Paljon riippuu nyt siitä, miten koronatilanne kehittyy: täällä on paljon teollisuus- ja vientiyrityksiä, joiden menestys on kytketty globaaliin markkinatilanteeseen. Pandemian pitkittyminen herättää myös huolia yritysten kantokyvystä. Pahimmassa tapauksessa korona jättää pysyvän jäljen työllisyyteen ja talouden kehitykseen.”
Mitä terveisiä lähettäisit kuntakentältä päättäjille?
”Ensiksi haluan kiittää päättäjiä nopeasta toiminnasta valtavan paineen alla. Kuntien merkitys kriisin hallinnassa ja sen suitsemisessa tunnistettiin heti pandemian puhjettua – siitä kiitos.
Jotta kriisistä tullaan vahvempina ulos, on jatkossakin tehtävä faktoihin perustuvia, johdonmukaisia linjauksia kuntien ja valtion tehtävistä sekä rahoitusvastuista. Tarvitsemme järjestelmällisen, pitkän tähtäimen suunnitelman siitä, miten talous saadaan takaisin kasvu-uralleen. Kipeitäkin päätöksiä on tehtävä, eikä politikointiin ole varaa.”
Pirkkalan uutta keskustakorttelia alettiin rakentaa syyskuussa. Työt aloitettiin kahdesta talosta Suupantien ja Koulutien kulmassa, minkä jälkeen on vuorossa 16-kerroksisen tornitalon rakennus. Kunnan ydinkeskustaan kohoaa yhteensä kuusi kerrostaloa vuoteen 2025 mennessä.
Mikä on mielestäsi Pirkkalan suurin vahvuus?
”Kunnan sijainti Tampereen kupeessa on loistava, mutta sijainti yksin ei takaa mitään. Täytyy olla myös halua uudistua ja kykyä tehdä rohkeita ratkaisuja. Pirkkalan ja pirkkalaisten vahvuus piilee kuntalaisten päättäväisessä ja eteenpäin katsovassa elämänasenteessa.
Pirkkala on vanha pitäjä, jolla on pitkät juuret ja vahva omaleimainen identiteettinsä. Tänne kotiutuu nopeasti.”
Miltä kunnan tulevaisuus näyttää pitkällä tähtäimellä – koronakriisin jälkeen?
”Pirkkalaan halutaan tulla, ja täällä halutaan myös pysyä. Niin kuntalaiset kuin yritykset ovat tyytyväisiä kunnan palveluihin, ja Pirkkala onkin nimetty maakunnan yritysystävällisimmäksi kunnaksi. Uskon, että Pirkkala vetää puoleensa myös koronakriisin jälkeisessä maailmassa. Haasteita riittää, mutta aina niistä selvitään. Positiivinen paikallisylpeys kantaa pitkälle.”
Mitä uutta Pirkkalassa tapahtuu?
”Pitkään suunniteltu keskustan kehitystyö on lähtenyt tänä syksynä käyntiin, ja kaivurit möyrivät katuja parasta aikaa. Pirkkalan keskustaan kohoaa yhteensä kuusi kerrostaloa, joista yksi on 16-kerroksinen tornitalo. Pirkkalan keskustakortteliin kaavaillaan yli kolmeasataa asuntoa ja viidestä kymmeneen uutta liiketilaa.
Uutta tapahtuu myös lentokentällä, jonne suunnitellaan kansainvälistä ilmailualan osaamis- ja kehittämiskeskusta AiRRhow-hankkeessa. Hanketta ajaa laaja kirjo eri toimijoita Tampereen yliopistosta Patriaan, Finaviaan, Pirkkalan kuntaan ja Pirkanmaan liittoon, ja keskuksesta on määrä tulla suomalaisen pilottikoulutuksen ulkomaanviennin valttikortti.”
Mitä kaikkea olet tehnyt työurallasi?
”Opiskelujen ohessa tein töitä sahalla, minkä jälkeen työura onkin kulunut julkisen sektorin hommissa: vapaassa sivistystyössä ja kunnanhallinnossa – lähinnä talouspuolen tehtävissä. Viimeiset kymmenen vuotta olen viettänyt Hattulan ja sittemmin Pirkkalan kunnan talousjohtajana.”
Minkä kirjan luit viimeksi?
”Olen lapsuudesta saakka ollut hienoinen historiafriikki, ja tämä mieltymys näkyy lukulistalla. Tällä hetkellä työn alla on Olli Beckströmin Polttolunnaat, joka kertoo 30-vuotisen sodan alkuvaiheista Euroopassa.”
Kenen kuntavaikuttajan mietteitä haluaisit kuulla seuraavaksi?
”Tässä maailmanajassa kuulisin mielelläni sote-puolen kuulumisia, ja mieleen juolahti Pirkanmaan sairaanhoitopiirin talousjohtajan Pasi Virtasen nimi. Pasi on pitkän linjan kuntavaikuttaja, jolla on oivaltavia näkökulmia aiheeseen kuin aiheeseen.”
PETRI LÄTTI Työ: Konsernihallinnon talousjohtaja, Pirkkalan kunta Koulutus: Hallintotieteiden maisteri Syntynyt: 1972 Asuu: Pirkkalassa
Suomalaiset kunnat ovat jo pitkään olleet ahdingossa, ja koronakriisi on syventänyt kuilua entisestään. Maa on lisävelkaantumisen tiellä.
Kuten
moni muu, myös Helsingin
yliopiston kaupunkitaloustieteen emeritusprofessori Heikki A.
Loikkanen seuraa tilannetta huolissaan. Loikkanen on tarkastellut kuntia ja
niiden kehitystä pitkään esimerkiksi kuntien suorituskyvyn kautta. Palataan suorituskykyyn
tarkemmin tuonnempana.
– Nyt on kyse eri tahojen sopeutumis- ja
innovaatiokyvystä uudessa tilanteessa, jossa akuutin perusongelman kestosta ei
ole varmuutta. Kaikki yhteiskunnan lohkot ovat murroksessa, jossa niin
johtamiselle, yhteistyölle kuin reformeille etsitään suuntaa tietämättä, onko
kurssia muutettava vielä useaan kertaan ennen kuin pidemmän aikavälin ongelmat
nousevat päivittäisten ongelmien rinnalle tai peräti päähuomion kohteeksi,
Loikkanen kommentoi nykyhetkeä.
Hän
on pitkän uransa aikana tutkinut myös integraatiokehitystä, alue- ja
kaupunkitaloutta, asuntomarkkinoita, koulutusta ja metsätaloutta. Juuri kuntataloutta Loikkanen on
käsitellyt muun muassa vuonna 2019 yhdessä kollegoidensa Ilkka Susiluodon
ja Michael Funkin kanssa julkaistussa artikkelissa ”Kuntien suorituskyky, politiikka ja johtaminen”.
Kustannustehokkuuden pitää olla kuntalaisten
intressissä
Kuntien tilanteesta keskustellaan paljon,
mutta keskustelu tuntuu usein pyörivän vain tiettyjen osa-alueiden ympärillä. Valtiovarainministeriön
kunta- ja aluehallinto-osaston johtaja Jani Pitkäniemi sanoi
Kuntarahoituksen haastattelussa
helmikuussa, että keskustelu menee hieman liiaksi
vallitsevien rakenteiden suojiin, kun tarvittaisiin yhteistä dialogia ja
avointa päätöksentekoa.
Miten ja mistä näkökulmasta suomalaisia
kuntia kannattaisi sitten tarkastella?
Loikkasen mukaan suomalaiset kunnat ovat verrattavissa
monialayritysten kaltaisiin palvelutuottajiin, joiden asema, johtamistapa ja
tavoitteet poikkeavat monella tapaa yritysten vastaavista. Maksuttomia tai
subventoituja palveluita tarjoavia kuntia ei voi arvioida niiden
kannattavuuden, esimerkiksi voiton avulla, mutta niiden suorituskykyä voidaan
kuitenkin tarkastella monin eri tavoin.
– Kuntalaisia ja mediaa kiinnostavat eniten
palvelutarjonta, niiden saatavuus, määrä ja laatu eli suoritteet. Esimerkiksi
lukioiden tapauksessa vanhempia ja mediaa kiinnostavat eniten koulujen
oppilaiden ylioppilaskirjoitusmenestys, josta julkaistaan paremmuusjärjestyksiä
vuosittain, Loikkanen sanoo.
Talousihmisten kiinnostus taas painottuu
budjettiasioihin, rahoitukseen sekä palveluiden kohdalla niistä aiheutuviin
menoihin, joiden taustalla ovat oman tuotannon kustannukset ja
ostopalvelumenot.
– Kumpikaan näistä näkökulmista, eli huomion
kiinnittäminen joko suoritteisiin tai menoihin ei kerro kunnan palvelusektorin
suorituskyvystä juuri mitään, hän huomauttaa.
Kunnan suorituskyvyn arviointi edellyttää
sitä, että verrataan suoritteita käytettävissä oleviin resursseihin, jolloin
saadaan esille toiminnan tehokkuus. Osa kuntien tehokkuuseroista johtuu kunnan
”olosuhdetekijöistä”, joihin kunta ei voi juuri vaikuttaa. Näihin eroihin
lukeutuu esimerkiksi syrjäinen sijainti.
– Osaan voidaan vaikuttaa omilla päätöksillä,
toimintojen järjestämisellä ja innovaatioilla, jotka onnistuessaan johtavat
suurempaan ja/tai parempaan palvelutarjontaan sen rahoittamiseksi käytettyä
rahamäärää kohti.
Pyrkimys kuntien suorituskyvyn parantamiseen
edellyttää Loikkasen mukaan tietoa siihen vaikuttavista tekijöistä. Missä
määrin kuntalaiset ja paikallispolitiikka ja kunnan johtaminen vaikuttavat
suorituskykyyn? Vai ovatko kuntien suorituskykyerot pääasiassa sellaisten
rakenteellisten tekijöiden seurausta, joihin kuntatasolla on vaikea tai
mahdoton vaikuttaa?
Näihin kysymyksiin Loikkanen kumppaneineen on
hakenut vastausta tutkimalla kuntien peruspalvelutarjonnan kustannustehokkuutta
monipalvelukokonaisuutena.
– Kunnan toimintojen kustannustehokkuus on
kuntalaisten intressissä, sillä se ratkaisee, kuinka paljon peruspalveluita kuntalaisille
saadaan niihin suunnatulla rahankäytöllä.
Kunnan koko ei ole tehokkuuden tae
Loikkanen yhteistyökumppaneineen on käyttänyt
menetelmiä, joilla on voitu arvioida yhdellä kertaa kuntien koko
peruspalvelutarjonnan kustannustehokkuutta. Tässä asetelmassa suoritteet ovat koulutus-,
sosiaali-, perusterveydenhuollon ja sivistystoimen palveluita ja panoksena niiden
tuotantoon tai hankintaan käytettyjä resurssit. Palvelutarjontaa mitataan eri
toimialoilla tuotetuilla palvelumäärillä, ja resurssi taas on koko peruspalvelutarjontaan
käytetty rahamäärä.
Vaikka nämä tutkimukset on tehty 1990-luvun
alun jälkeen, ja niiden tuloksia voidaan sanoa ”vanhoiksi”, Loikkanen katsoo
niillä olevan relevanssia nykypäivänäkin siitäkin huolimatta, että kuntakenttä
on sittemmin muuttunut.
– Kuntien kustannustehokkuuden erot
osoittautuivat verraten suuriksi. Tehottomimmat kunnat saivat suhteellisesti
vain noin 60 prosenttia tehokkaimpien suoritteista aikaan. Pieniä kuntia oli
sekä tehokkaimpien että tehottomimpien joukossa ja monet suuret kunnat puolestaan
olivat keskitason alapuolella, joten kuntakoko ei takaa tehokkuutta, hän sanoo.
Loikkasen mukaan korkeaa kustannustehokkuutta
selittävät kuntalaisten korkea koulutustaso, kunnan tiivis yhdyskuntarakenne,
kunnan työntekijöiden ikärakenne sekä yksityiseltä sektorilta ostettujen
palvelujen korkea osuus.
Alhaisesta kustannustehokkuudesta taas
kielivät kuntalaisten korkea tulotaso, syrjäinen sijainti, laaja
palveluvalikoima, korkea työttömyys ja ostot kuntayhtymiltä ja muilta kunnilta.
– Jo edellä mainittu kuntakoko, siis väestömäärä, ei selitä tehokkuuseroja tilastollisissa malleissa. Sama koskee myös politiikkamuuttujia, kuten monin eri tavoin mitattuja valtuustojen voimasuhteita ja äänestysaktiivisuutta.
Loikkanen on tarkastellut kuntia ja niiden kehitystä pitkään.
”Eivät johtamisen ammattilaisia edes yhdellä
toimialalla”
Ihmisten äänestyskäyttäytymisellä ei näytä
olevan vaikutusta kuntien palvelutarjonnan kustannustehokkuuteen. Tätä hän
luonnehtii kiusalliseksi asiaksi demokratian näkökulmasta.
– Toisaalta, kun tarkastellaan kuntien kokonaismenoja
asukasta kohti tai palvelusektorikohtaisia menoja, poliittisilla voimasuhteilla
on merkitystä. Nämä ilmentävät sitä, että kunnallispoliitikot ovat verraten
kaukana palvelusektorien organisatorisista ratkaisuista, jotka jäävät
kaupunginjohtajien ja muun virkamieskoneiston valmisteltaviksi.
Mitä suurempi kunta on, sitä vaikeampi
valtuutettujen on hallita eri sektorien tietoja ja kehittämismahdollisuuksia,
joiden varaan palvelujärjestelmät rakentuvat. Useimmat valtuutetut eivät
myöskään ole johtamisen ammattilaisia edes yhdellä kunnan toimialalla,
Loikkanen huomauttaa.
Heidän äänestyskäyttäytymisensä
kunnanvaltuustossa heijastelee äänestäjäkunnan intressejä ja huolen aiheita,
joita huomioon ottaessaan he edistävät uudelleenvalintaansa.
– Tässä asetelmassa on ymmärrettävää, että
valtuutettujen päärooli on tehdä pääasiassa rahaa koskevia budjettipäätöksiä
kuin organisatorisia ratkaisuja, jotka uusien innovaatioiden tai toimintojen
järkeistämisen kautta parantaisivat palvelutarjonnan kustannustehokkuutta. Näin
resurssien käytöllä saataisiin enemmän ja/tai parempia palveluja, Loikkanen
sanoo.
Kunnanjohtajamarkkinoilla positiivinen sana
yltää kauas
Kuntien kustannustehokkuuteen vaikuttavat myös kunnanjohtajan
henkilökohtaiset ominaisuudet, kuten koulutustaso, verkostoituminen ja yhteistyökyky
kunnan poliittisten päättäjien ja sen
työntekijöiden kanssa.
Sen
sijaan esimerkiksi kunnanjohtajan sukupuolella ja sillä, oliko tämä asunut
aiemmin kunnassa ei havaittu olevan yhteyttä tehokkuuden kanssa.
– Mitä paremmin kouluttautunut ja verkostoitunut
kunnanjohtaja on, sitä tehokkaammaksi kunta on mahdollista saada. Monilla
kunnanjohtajilla on kunnallistieteiden ja johtamisen opintoja takanaan, mikä edesauttaa
kunnanjohtajan mahdollisuuksia suoriutua tehtävässään. Sen tuloksena kuntalaiset
voivat saada enemmän ja parempia palveluita kunnan rahankäytön tuloksena, hän
sanoo.
Toisin
kuin osakeyhtiöissä, kunnissa on vaikea tehdä palkitsemisjärjestelmiä, jotka kannustavat
kunnanjohtajaa yhä parempiin suorituksiin. Mikä siis motivoi kunnanjohtajaa
tekemään aidosti parhaansa kunnan eteen?
Etenemismahdollisuus
on yksi tekijä. Kuntansa tehokkaaksi saaneiden ja kunnan väestömäärään nähden
alipalkatut kunnanjohtajat ylenevät
avoimiin hakuihin perustuvilla valtakunnallisilla kunnanjohtajamarkkinoilla todennäköisemmin
kuin muut.
–
Toisin sanoen urakannustinmekanismi toimii ja edistää tehokasta toimintaa
aikaansaaneiden kunnanjohtajien etenemistä urallaan. Kunnanjohtajamarkkinat
siis ohjaavat parhaita kykyjä pienistä kunnista suuriin, joissa palkat ja muut
edutkin paranevat.
Toisaalta
kunnanjohtajien iän karttuessa urakannustimet hiipuvat ja alttius jatkaa
samassa kunnassa kasvaa.
– Se, että kustannustehokkuus näyttää
välittyvän viranhakuprosesseihin vaikuttavana tekijänä on hämmästyttävää
sikäli, että kuntien kustannustehokkuudesta ei ole mitään tilastoa tai
säännöllistä tutkimustietoa tarjolla. Suoritteiden tietoperustakin on edelleen
osin heikossa jamassa ja alihyödynnetty, Loikkanen sanoo.
Näiltä osin positiivinen viesti voi kiiriä kauas: kun hakija on saanut kunnassa hyvää aikaiseksi, palvelusektorit toimivat ja talous on kunnossa, niin mahdollisuus tulla valituksi isompaan kuntaan kasvaa ja tällöin palkkakin nousee.
”Oppositio ei grillaa vallassaolijoita”
Viime
vuosina osassa kuntia on siirrytty pormestarijärjestelmään vaihtelevissa
muodoissaan.
–
Jos pormestari valitaan kunnanvaltuuston jäsenistä, asetelma poikkeaa huomattavasti kaupunginjohtajajärjestelmästä
sikäli, että avoimen valtakunnallisen kilpailun sijasta ehdokkaiden joukko
rajoittuu aivan olennaisesti. Samalla kuntien ylimpien virkamiesten asema
muuttuu ja kuntasektoriin liittyvät virkamiesten urakannusteet heikkenevät,
Loikkanen sanoo.
Laajasti
omaksuttu pormestarijärjestelmä voi hänen mukaansa heikentää myös kannusteita
kunnallistieteiden ja julkisjohtamisen opintoihin, kun parhaat kuntasektorin
virkapaikat katoavat.
–
Siitä, miten pormestarimallit ja uudet johtamisjärjestelmät vaikuttavat kuntien suorituskykyyn Suomessa ei ole tietääkseni empiiristä tutkimustietoa
ja tapauksiakin on vielä vähän. Toisaalta virkamies-kunnanjohtajan aseman voi
sanoa Suomessa olevan liian vahva demokratian kannalta.
Useissa
muissa maissa kunnanhallituksen ja valtuuston asemia on parannettu tekemällä
niiden johdossa olevista
päätoimisia. Toisaalta, toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa, Suomessa
kaikki puolueet ovat edustettuina kunnanhallituksessa valtuutettujensa
suhteessa. Naapurimaassa paikallispolitiikassa on tyypillisesti
hallitus-oppositioasetelma, hän jatkaa.
Mikä
vaikutus hallitus-oppositioasetelman puuttumisella on suorituskykyyn: edistääkö
tällainen kilpailun rajoitus kuntien innovatiivisuutta ja suorituskyvyn
paranemista pitkällä aikavälillä?
–
Suomessa kunnanhallituksessa ovat kaikki edustettuina, mikä tarkoittaa sitä,
että kaikki ovat vastuussa
kaikesta. Oppositio ei myöskään grillaa vallassaolijoita ja esitä
vaihtoehtojaan. Myös tapa käydä kunnallisvaalikamppailuja muuttuu, jos on vaara
jäädä oppositioon, Loikkanen sanoo.
Jos suorituskykyä vielä mietitään, niin miten tämänhetkistä tilannetta voisi peilata sen näkökulmasta?
– Suorituskyvystä puhuminen voi alkuun tuntua väärältä nykyisessä tilanteessa, mutta tämä on väärä diagnoosi. Nyt jos koskaan tarvitaan kotitalouksien, yritysten ja julkisen sektorin puolella keinoja selvitä ja saada niukentuneesta resurssipohjasta enemmän irti suoritteita ja vaikuttavuutta, ja osin jatkuvasti uusin keinoin, Loikkanen summaa.
Kulttuuripuolella vietetään tapahtumarikasta vuotta,
kaupungin keskusta kehittyy edelleen ja
osaavalle työvoimalle riittää tehtävää. Rakennus- ja kehityshankkeissa on
erityisen hyvä vire päällä: entiselle asuntomessualueelle
rakentuu uusi alakoulu, ja radanvarteen kohoaa lähes tuhannen oppilaan keskuslukio
ja opistorakennus – kaupungin historian
suurin oppilaitoshanke.
Hyvinkää ei kuitenkaan välty talouden yleisiltä trendeiltä
tai väestörakenteen muutoksilta. Vuosi 2018 oli mittaushistoriassa ensimmäinen,
jona kaupungin väkiluku laski. Uskomme kuitenkin, että tämä oli tilapäinen yskös –
palveluja, asuntoja ja töitä nimittäin riittää.
Mitä uutta kaupungissa tapahtuu?
Hyvinkään tapahtumatarjonta on viime vuosina paisunut aivan uusiin
mittasuhteisiin.
Kotimaisen elokuvan festivaali Red Carpet on muutamassa
vuodessa noussut koko kansan tietoisuuteen, ja festivaalin kolmas kierros
keräsi viime kesänä jo lähes 10 000 kävijää. Hyvinkää Soi
-kaupunkifestivaali pakkaa kesä toisensa jälkeen historiallisen Villatehtaan
täyteen kotimaisia huippuartisteja, ja Hyvinkääsalissa nautitaan
kulttuuririennoista ympäri vuoden.
Kattavaa tapahtumatarjontaa tukee myös uudistettu Hotel Sveitsi, joka avasi pari vuotta sitten
ovensa remontin jäljiltä. Sveitsin kokous- ja elämyshotelli on vakiinnuttanut
paikkansa konferenssien ja yritystapahtumien keskuksena: monelle
Hyvinkää-päivään jää paljon aikaa muuhunkin kuin matkantekoon.
Mikä on Hyvinkään suurin vahvuus?
Hyvinkää on juuri sopivan kokoinen kaupunki. Keskustasta
fillaroi muutamassa minuutissa loistavien harrastusmahdollisuuksien ääreen: on
golf-kenttiä ja futisnurmia, museoita ja konserttisali – jää- ja uimahallia
unohtamatta. Kaikki on lähellä ja kaikkea on.
Hyvinkää on tiivis kaupunki ilman suuren väkimäärän mukanaan tuomaa kiirettä ja
ruuhkaa. Arki on mutkatonta, eikä koko elämä kulu autossa.
Entä missä asioissa kaupungilla on parantamisen varaa?
Kotiseutuylpeyttä ja tietynlaista rohkeutta tarvitaan täällä vieläkin enemmän. Hyvinkääläiset ovat melko
perinteisiä suomalaisia, joilla vaatimattomuus kulkee DNA:ssa. Meillä on paljon
ylpeydenaiheita, mitkä helposti unohtuvat, jos keskitytään epäkohtiin.
Nykyisessä kaupunkistrategiassa
on suuri painoarvo rohkeilla kehittämishankkeilla ja tapahtumatarjonnan
monipuolistamisella. Tietysti myös
Hyvinkäälle jonkin uuden megaluokan
elinvoimahankkeen käyntiin pyöräyttäminen olisi kaupungille lottopotti.
Silläkin suunnalla kaivataan siis uskoa
itseen, rohkeita ideoita ja yrittämistä.
Mistä Hyvinkääseen liittyvästä mielikuvasta haluaisit
päästä eroon?
Hyvinkäältä pääsee Helsinkiin reilussa puolessa tunnissa, ja monet
saattavat luulla, että täältä vain pendelöidään pääkaupunkiseudulle töihin.
Hyvinkää on kuitenkin ihan oikea kaupunki,
jonka työpaikkaomavaraisuus keinuu muistaakseni 95 prosentin kieppeillä.
Muutaman avainyrityksen muodostama insinöörikeskittymämme on
koko maan tasolla merkittävä, ja tarve esimerkiksi ohjelmistopuolen osaajille
on valtava. Työtä riittää myös lääkäreille ja hoiva-alan ammattilaisille.
Keskussairaalatasoinen Hyvinkään sairaala palvelee viittä kuntaa ja lähes
200 000 asukkaan väestöpohjaa ja kattaa lähes kaikki erikoissairaanhoidon
alat.
Juttusarjan edellisessä osassa Porin kaupungin konsernihallinnon
talousyksikön päällikkö Tuomas Hatanpää kehui Hyvinkään kaupungin
taloussuunnittelua. Mitä Hyvinkäällä on tehty toisin muihin kuntiin verrattuna?
Toistaiseksi taloussuunnittelumme on ollut melko perinteistä,
mutta uudet tuulet toki puhaltavat. Pyrimme kehittämään kaupungin
päätöksentekoa ja kohdentamaan käytössä olevia resursseja entistä fiksummin.
Väestön ikääntyessä muun muassa vanhustenhoidon palvelutarve
kasvaa. Jotta kuntatalous pysyy hallinnassa, emme voi vain puskea
lisäresursseja vanhustenhoitoon, vaan meidän täytyy myös sopeuttaa kustannuksia
alueilla, joilla tarve pienenee. Esimerkiksi jos lasten ja nuorten määrä
samanaikaisesti vähenee, täytyy resursseja siirtää sinne, missä volyymi ja
palvelutarve on suurin. Nyt kehitettävän tuotteistukseen
perustuvan taloussuunnittelumallin avulla näihin palvelutarpeen muutoksiin
pyritään pääsemään entistä paremmin
kiinni. Muuttuvien tarpeiden lisäksi uusi malli huomioi myös kaupungin
strategiset tavoitteet: resurssipainotuksia voidaan muokata kaupungin
strategian mukaan.
Uuden taloussuunnittelumallin avulla Hyvinkää tekee entistä
parempia päätöksiä entistä parempaan tietoon pohjautuen.
Mitä kaikkea olet tehnyt työurallasi?
Olen istunut talousasioiden päällä oikeastaan koko urani
ajan: taloussuunnittelijana, -päällikkönä ja -johtajana. Talousjohtajan
tehtäviä olen tehnyt vuodesta 2011, ensin naapurikunnassa Hausjärvellä ja
sittemmin täällä Hyvinkäällä.
Minkä kirjan luit viimeksi?
Jos Mitä Missä Milloin -kirjoja ei lasketa, niin viimeisimpänä yöpöytää taisi kuluttaa joululahjaksi saatu Joseph Knoxin The Smiling Man – puhdasta dekkarijännitystä siis.
Kenen kuntavaikuttajan ajatuksia haluaisit kuulla seuraavaksi
Naapurin kanssa on aina kiva vaihtaa kuulumisia. Jatketaan siis porilaislähtöisten kuntavaikuttajien linjaa ja heitetään pallo naapurikunnan Nurmijärven talousjohtajalle Ville Rajahalmeelle!
MARKUS PEEVO Työ: Talousjohtaja, Hyvinkään kaupunki Koulutus: Kauppatieteiden maisteri, Tampereen yliopisto Asuu: Hyvinkäällä Syntynyt: 1973
