Kestävän kasvun kirittäjä

Täyttä vauhtia ensimmäisestä päivästä lähtien. Siten Turun kaupunginjohtaja Minna Arve kuvaa ensimmäistä kolmea kuukautta uudessa tehtävässään.

Se ei ole mikään ihme, sillä Turun seudulla menee lujaa: meriteollisuus vetää, työllisyys kohenee, väkiluku kasvaa. Kaupungin näkökulmasta tämä tarkoittaa myös enemmän verotuloja, mutta käytännössä vaikutukset julkiseen talouteen näkyvät viiveellä ja vielä tulevina vuosina kaupungin nettovelka kasvaa. Juuri nyt koilliseen osoittavat käyrät tarkoittavat ensisijaisesti kasvavaa asuntotarvetta, painetta liikenteen sujuvuudelle sekä pulaa teknologia-alan osaajista.

Näihin tarpeisiin Turun pitäisi pystyä vastaamaan samalla kun se hilaa kasvihuonekaasupäästöjään alemmas ja pyrkii kaupunkien etulinjaan ilmastonmuutoksen torjunnassa. Kokoomuksen entinen puoluesihteeri Arve uskoo, että valtiot ovat liian hitaita ja kankeita ratkaisemaan ilmastonmuutoksen haasteita.

–  Sanoisin, että ne toimijat, jotka parhaiten voivat vaikuttaa ilmastonmuutoksen torjunnassa onnistumiseen, ovat kaupungit, yritykset ja kansalaiset.

Energiassa ja liikenteessä eniten tekemistä

Ainakin Turussa ilmastotavoitteissa on kieltämättä edetty reippaasti. Turun tavoitteena on olla hiilineutraali vuoteen 2040 mennessä, mutta Arven mukaan tämä on mahdollista saavuttaa jo kymmenen vuotta etuajassa. Tavoitteita on siis syytä kiristää ja toimenpiteitä vahvistaa keväällä laadittavaan uuteen strategiaan. Oikeastaan Arve puhuisikin tavoitteita mieluummin siitä mitä kaupungissa on tehty ja tehdään niiden saavuttamiseksi.

Turun ylivoimaisesti suurin päästölähde on sen energiajärjestelmä: lämmitys ja sähkönkulutus tuottavat tällä hetkellä yhteensä 66 prosenttia Turun kokonaispäästöistä. Isojen investointien osalta tilanne on onnellinen, sillä Naantalin uusi 260 miljoonan euron monipolttoainelaitos on muutamien teknisten vaikeuksien selättämistä vaille valmis käytettäväksi. Turun Seudun Energiatuotannon laitos voi pyöriä pelkästään uusiutuvalla energialla. Arven mukaan voimala tulee vähentämään kaupungin päästöjä merkittävästi jo tänä vuonna.

– Muutos tapahtuu välittömästi, kun saamme sinne muita polttoaineita kuin hiiltä.

Toinen haastava alue on liikenne, joka tuottaa tällä hetkellä viidenneksen Turun päästöistä. Liikenteen osalta kaupunkiorganisaatio voi vaikuttaa Arven mukaan eniten kehittämällä joukkoliikennettä ja karsimalla sen päästöjä. Yksi Turun bussilinjoista kulkee jo kokonaan sähköllä, ja tulevaisuudessa sähköbusseja on tarkoitus olla ainakin puolet Turun reittejä liikennöivistä noin 250 linja-autosta. Loput kalustosta voisi toimia biokaasulla ja biodieselillä. Civitas Eccentrics -EU-hankkeen myötä Turun joukkoliikennejärjestelmä saa tänä vuonna myös koko joukon uusia kulkupelejä, nimittäin ympärivuotiset kaupunkipyörät. Myös ratikasta tehdään päätös tänä vuonna – raiteilla tai ilman, jolloin kyseessä olisi superbussijärjestelmä.

Arve kokee, että kaupunkilaiset ovat jo hyvin valveutuneita arkensa ilmastovaikutusten suhteen, mutta harva on valmis valitsemaan ympäristöystävällisempää vaihtoehtoa, jos se hankaloittaa hänen elämäänsä. Siksi joukkoliikenteen on oltava aidosti sujuvaa, nopeaa ja helppoa käyttää, Arve sanoo.

– Pyrimme varmistamaan, että reittejä on riittävästi, niissä on riittävän tiheät vuorovälit ja kalusto sekä imagoltaan että tosiasiallisesti kiinnostaa ja lisää mielenkiintoa joukkoliikennettä kohtaan.

Osaajat tervetuloa

Miten ilmastotavoitteet sitten linkittyvät kaupungin kasvutavoitteisiin?

Arve nostaa merkittävimmän keinon, joilla Turku pyrkii vähentämään työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaamisen haastetta: uusien asuntojen ja asuinalueiden rakentamisen. Esimerkiksi Skanssin rakenteilla oleva kaupunginosa on suunniteltu alusta alkaen niin, että siellä asuminen ja eläminen tuottavat mahdollisimman pienen hiilijalanjäljen. Tiet ja liikennejärjestelyt on suunniteltu joukkoliikennepainotteisesti ja lämmitysratkaisuissa on painotettu uusiutuvaa energiaa. Samoin on yliopistokampusten ja Kupittaan alueelle levittyvällä Tiedepuiston alueella, jonka kehittämiselle kaupunki on perustanut oman kärkihankkeen. Junaradan varteen rakentuvasta alueesta on määrä tulla paitsi yrityksille houkutteleva koulutus-, tutkimus- ja osaamiskeskittymä, myös Turun energiatehokkain alue.

Aivan yksin Turku ei kasvun haasteiden kanssa ole. Lounais-Suomen kasvupotentiaali on niin suurta, että sitä seurataan silmä kovana myös valtakunnan politiikan tasolla. Viime vuonna julkaistussa työ- ja elinkeinoministeriön tilaamassa selvityksessä korostetaan tarvetta yhdistää kansallisten ja alueellisten toimijoiden voimavarat ”kasvua uhkaavien pullonkaulojen estämiseksi”.

Esimerkiksi osaamisen ja työntekijöiden liikkuvuuden parantamisen osalta istuva hallitus puuhaa Helsingin ja Turun välille nopeampaa junayhteyttä samaan aikaan kun Turku pohtii miten telakan alueen liittymissä vältytään tukoksilta, kun siellä liikkuva väkimäärä tuplaantuu.

Asumisen ja liikkumisen tehostamisen lisäksi Turku pyrkii suitsimaan rakennetyöttömyyttä kehittämällä koulutustarjontaansa, tehostamalla elinkeinopalveluja sekä työllisyyskokeilulla, jossa Turku on ottanut järjestämisvastuun nuorisotyöttömyyden ja pitkäaikaistyöttömyyden osalta.

– Haluamme olla aktiivinen mahdollistaja yritysten ja korkeakoululaitosten välillä, saada oikeasti kehittymään sellaista tulevaisuutta yrityksille ja koko alueelle, että kaikki voivat menestyä, Arve sanoo.

Data avuksi

Arve myöntää, että jos jokin häntä on kaupunginjohtajan työssä yllättänyt, se on ollut se, miten laaja kirjo asioita hänen pöydälleen päätyy. Oma kysymyksensä onkin, miten kaupunkiorganisaatio rajallisine resursseineen pystyy aidosti johtamaan kokonaisuutta, jossa ilmasto- ja kasvutavoitteet jakaantuvat kaupungin arjessa lukuisiksi erilaisiksi isommiksi ja pienemmiksi hankkeiksi ja toimenpiteiksi.

Turussa uskotaan, että vastaus on data ja sen parempi hyödyntäminen. Yksi kaupungin suurimmista kehityskohteista on datalla johtamisen tehostaminen Smart and Wise Turku -kärkihankkeen alla. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, tulevaisuudessa Turun kaupungin johdon on huomattavasti helpompi seurata eri tavoitteiden ja hankkeiden toteutumista sekä viilata toimenpiteitä tulosten perusteella. Arven mukaan kyse on uudenlaisen tietoalustan luomisesta ja sen hyödyntämisestä johtamisessa.

– Uskon, että tämä tulee olemaan tulevaisuudessa yksi isoimpia juttuja, mitä me teemme.

Toisenlainen koulu

Lunta on tuskin tupruttanut nimeksikään maahan, mutta se ei estä tyrnäväläisen Rantaroustin alakoulun oppilaita laskemasta sydämensä kyllyydestä alas pieneltä kukkulalta koulun pihalla.

Kukkulan säilymisestä oltiin koulun rakentamisen yhteydessä huolissaan. Siksi kukkula säästettiin ja varustettiin varta vasten oppilaiden iloksi ja liikkumisen aktivoimiseksi. Kukkulan säilyminen oli oppilaille tärkeämpää kuin kiipeilyhäkkyröiden ja laitteiden hankkiminen.

– Oppilaat ovat tässäkin asiassa asiantuntijoita. Halusimme kuunnella, mitä he kouluunsa haluavat ja otimme toiveet myös huomioon, sanoo Rantaroustin koulun rehtori Jani Alakangas.

Uusia ratkaisuja

Elokuussa 2017 käyttöön otettu Rantaroustin alakoulu on monella tavoin poikkeuksellinen. Oikeastaan on helpompi sanoa, että siellä juuri mikään ei ole kuin perinteisessä koulussa.

Ruokasalia, käytäviä ja perinteisiä luokkahuoneita ei ole. Sen sijaan on oppimisalueita ja -tiloja, joissa opetus tapahtuu. Oppilaat ruokailevat pyöreiden pöytien ääressä koulun keskellä olevassa monikäyttöisessä yleistilassa. Musiikinopetuksen tila on ”talo talossa” eli sen rakenteet ovat irti muusta rakennuksesta, jolloin musiikin äänet eivät kulkeudu rakenteita pitkin resonoimalla toisiin tiloihin.

Avoimen oppimisympäristön toimivuuden takia erittäin tärkeä äänisuunnittelu tehtiin huolellisesti mallintamalla. Koulurakennuksessa on käytetty paljon akustisia materiaaleja, jotka pitävät huolen korvia miellyttävästä äänimaailmasta. Lisäksi niin lasten kuin aikuisten äänenkäyttöä ohjeistetaan värikartastolla, joka kertoo, minkä sortin volyymilla kyseisessä tilassa oppimista tulisi harjoittaa.

Rantaroustin koulusta ei löydä perinteisiä pulpetteja. Sen sijaa löytyy pöytäryhmiä, liikutettavia katsomorakenteita, säkkituoleja, sohvia, penkkejä ja huopaseinäisiä oppimismökkejä, joista oppilas voi valita omaan oppimiseensa parhaiten sopivan ratkaisun. Yhtenäiset tilat on jaettu hyllyillä, säilytyskaapeilla ja tekstiileillä pienempiin alueisiin. Opettajainhuonetta ei ole, on vain kaikille koulun työntekijöille yhteinen sosiaalinen tila.

– Talon erikoisuuksista voisi luennoida koko päivän. Sanottakoon, ettei mitään ole tehty erikoisuuden tavoittelua varten, vaan kaikki perustuu visioomme tämän päivän opettamisesta ja oppimiseen perustuvasta koulusta, selvittää Alakangas.

Koko kunnan yhteinen haaste

Jani Alakangas on toiminut Tyrnävällä alakoulun rehtorina viitisen vuotta. Aiemmin hyvinkin perinteisenä opettajana ja rehtorina itseään pitänyt Alakangas porukoineen alkoi miettiä uusiksi koulun, opettamisen ja oppimisen kolmiyhteyttä palattuaan kotikulmille Oulunseudulle ja Tyrnävälle Kirkkomännikön alakoulun rehtoriksi.

Tyrnävällä oli jo ennen Alakangasta tehty rohkeita ratkaisuja opetuksen uudistamiseksi. Uskallus kyseenalaistaa opetusmenetelmät tekivät Alakankaaseen vaikutuksen.

– Suomessa käsitys koulusta ja opetuksesta perustuu edelleen siihen yli sata vuotta sitten omaksuttuun malliin, jossa opettaja seisoo luokan edessä ja opettaa pulpetissa istuvia oppilaita. 2010-luvun oppilaat ovat jo itse sen mallin toimivuuden kyseenalaistaneet, heillä on omiakin keinoja hankkia tietoa. Kun Tyrnävällä tuli ajankohtaiseksi rakentaa kokonaan uusi koulu 3.–6.-luokkalaisille, lähdimme kunnassa yhteistuumin miettimään koko paletin uusiksi. Oli hieno huomata, että suuri osa oppilaiden vanhemmista sanoi luottavansa visioomme, vaikka varmasti siinä riitti purtavaa. Uudistusten tekeminen vaatii koko kunnalta yhteistä uskoa onnistuneeseen lopputulokseen, Alakangas kertoo.

Muutos lähtee Alakankaan mukaan siitä, että oppilaisiin suhtaudutaan kuten asiakkaisiin.

– Suomessa on oppivelvollisuus, mutta se ei saa olla motivaationa kouluun tulemiselle, vaan halu oppia. Kun oppilaan mieltää asiakkaaksi, ymmärtää, että asiakasta on palveltava ja kohdeltava hyvin. Ilman heitä ei meillä opettajillakaan ole töitä, muistuttaa Alakangas.

Oppilaiden tarpeet oppia muuttuvat maailman mukana. Siksi Alakangas ei enää usko, että oppiminen tapahtuu pulpetissa istumalla.

– Ei missään ammatissakaan tietääkseni istuta pulpetissa. Jos oppilas oppii matematiikkaa paremmin säkkituolissa pöydän alla, niin oppikoon, kunhan se vain tapahtuu koulun määrittelemän toimintakulttuurin puitteissa. Opettajan tehtävä on olla oppilaalle mahdollistaja sekä innostaja. Me valmistamme alakoululaisia tulevaisuuden työuria varten, joita ei ole vielä olemassakaan. Oppimisen, opettamisen ja johtamisen filosofiassa korostuu vastuullisuus, jaettu opettajuus ja jaettu johtajuuskin, sanoo Alakangas.

Tyrnävän suurin investointi

Tyrnävän kunnanjohtaja Marjukka Manninen on ylpeä esitellessään Rantaroustin alakoulua vieraille. Koulurakennus uusine opetusmenetelmineen on tuonut Tyrnävälle uteliaita vieraita niin kotimaasta kuin ulkomailta.

– Rantaroustin koulu nostaa osaltaan Tyrnävän maailmankartalla, sillä moni asia on koulussa sen verran ainutlaatuista. Tähän asti Tyrnävä on tunnettu parhaiten huippuluokan perunoistaan, sanoo Manninen.

Rantaroustin koulu on Tyrnävän kunnan historian suurin investointi. 500 oppilaan koulun suunnittelun, rakentamisen, kalustamisen ja muiden hankintojen kokonaiskustannukset olivat kaikkiaan 14,8 miljoona euroa. Koulu rakennettiin tulevaisuuden tarpeet huomioiden. Lähes 7000 asukkaan Tyrnävä on poikkeuksellisen nuori kasvukunta. Peräti 20 prosenttia Tyrnävän väestöstä on alle kouluikäisiä.

– Kouluun siirtyi reilut 400 oppilasta, mutta jatkossa siinä voi toimia isompikin määrä lapsia. Käytimme hyödyksemme kaikki mahdollisuudet, jota kunnan historian suurin investointi meille tarjosi, selvittää Manninen.

Koulun rakentaminen perinteiseen tapaan olisi tullut Tyrnävälle vieläkin kalliimmaksi.

– Pyrimme minimoimaan tilat, jotka ovat vähällä käytöllä ja eivät vaikuta oppimiseen. Kun kouluun ei rakennettu ruokalaa, käytäviä eikä erityisiä varastotiloja, tilan tarve putosi 7800 neliöstä 6500 neliöön. Se merkitsi arviolta 2,5 miljoonan euron säästöä rakennuskuluissa. Ennen kaikkea halusimme rakentaa turvallista, terveellistä ja tehokkaasti toimivaa koulutilaa, sanoo Manninen.

Suunnittelua tiiviissä yhteistyössä

Koulun rakensi elinkaarimallisopimuksella NCC, joka vastaa seuraavat 20 vuotta myös koulun ylläpidosta.

– Avoin vuoropuhelu ja reaaliaikainen 3D-mallinnos mahdollistivat koulun suunnittelun tiiviissä yhteistyössä käyttäjän ja rakentajan kanssa erinomaisessa kumppanuushengessä ilman turhia rajapintoja, kertoo Manninen.

Koulun yhteyteen rakennettiin myös koko kuntaa palveleva liikuntakeskus ja se valmistui koulua hieman myöhemmin, jotta materiaalit ovat saaneet tarpeen mukaan kuivua rauhassa.

– Halvimmat ja nopeimmat ratkaisut eivät ole Suomessa tuoneet kunnille säästöä. Koulu on pitkäaikainen sijoitus, siksi ratkaisutkin tulee miettiä kestämään aikaan, muistuttaa Manninen.

Rantaroustin koulu on varustettu kattavasti erilaisilla antureilla, jotka keräävät dataa muun muassa energiankulutuksesta ja veden käytöstä, lämpötiloista sekä sisäilman laadusta. Tieto jalostetaan hyödynnettäväksi eri tavoilla oppilaiden ja opettajien hyötykäyttöön yhteistyössä NCC:n kanssa kehitetyllä MySchool-käyttöliittymällä.

– Tätä kautta kestävään kehitykseen, terveyteen ja energiantalouteen liittyvä tietotaito siirtyy meidän laatumukuloiden kautta joka pirttiin, sanoo Manninen.

Tasapainotusohjelma oikaisi Lappeenrannan talouden

Mitkä ovat Lappeenrannan johtamisen päälinjat lähivuosina?

Tärkeintä on käyttää kaikki keinot siihen, että saamme käännettyä nousuun työssäkäyvien määrän, jotta saamme kaupungin veropohjan kuntoon.

Parhaillaan varaudumme maakuntauudistukseen valmistelemalla mittavia omaisuusjärjestelyjä. Lappeenrannassa on myös tehty massiivinen talouden tasapainotusohjelma, jossa kaupungin absoluuttinen lainamäärä on vähentynyt yli 20 miljoonaa euroa viimeisten kolmen vuoden aikana. Talouden rakenne on kunnossa ja nyt pitää uskaltaa käyttää budjetin vähäinen liikkumavara investoimalla kasvuun.

Kolmas päälinja on digitaalisaation tuomien mahdollisuuksien nopea hyödyntäminen.

Mitkä näet Lappeenrannan suurimpina haasteina?

Meillä on paljon luontaisia vahvuuksia, mutta kaupungin väestö ikääntyy nopeasti. Veropohjan kasvuun kääntäminen on meille iso haaste, jossa pitää onnistua, mutta meillä on hyvät edellytykset ratkaista se. Ensisijaista on purkaa yritysten kasvun esteet. Lappeenranta on menettänyt paljon teollisuuden työpaikkoja, ja nyt pitää synnyttää työpaikkoja, jotka kestävät meneillään olevan rakennemuutoksen yli.

Mikä tekee Lappeenrannasta erikoisen?

Lappeenranta on valtavan kaunis kaupunki. Itärajan läheisyys tuo mukanaan kiinnostavia ja eksoottisia mausteita: sekä kasvupotentiaalia että kiinteää yhteistyötä venäläisten osapuolten kanssa.

Miltä sote- ja maakuntauudistuksen kiemurat näyttävät Lappeenrannan silmin? Miten kaupunki varautuu niihin?

Kaikki sosiaali- ja terveyspalveluihin liittyvät toiminnot ovat olleet Eksotessa jo pitkään, joten olemme hyvin valmiita uuteen toimintamalliin. Tuleva organisaatiorakenne ja kunnan uusi rooli, jossa johtosuhde muuttuu yhteistyöksi maakunnan kanssa, näkyy siksi selkeämmin kuin muualla.

Kaupunki panostaa vahvasti uuden kunnan kehittämiseen. Jos sote- ja maakuntauudistus menee maaliin, on tärkeää, ettei sen toteutuksessa päädytä nyt kaavailtuun omaisuuden ryöstömenettelyyn. On surullista ja epäreilua, jos valtio kahmii omaisuudesta tuottavuuspotentiaalin ja jättää roskat kuntien siivottavaksi aiheuttaen leikkauksia opetukseen ja päivähoitoon.

Mikä sinua motivoi työssäsi?

Kunnat voisivat viestiä paremmin kuntatyön mielenkiintoisuudesta. Työ on laaja-alaista ja monipuolista, kun tehtäviin kuuluvat esimerkiksi sekä energiakonsernin että terveydenhuollon kysymykset. Minulle on tärkeää tietää, että jos saan aikaan esimerkiksi edullisempia ratkaisuja hallinnossa, niin se tietää lisävaroja tärkeisiin asioihin, kuten kouluihin.

Minkä kirjan luit viimeksi?

Raimo Sailaksen Laman taittaja -elämäkerran sain lahjaksi, ja samaa kirjatyyppiä ihan erilaisesta kohteesta edusti samoihin aikoihin lukemani Apulannan bändihistoriikki Kaikki yhdestä pahasta. Ajatuksia herättävä oli myös Mandi Gardemeisterin Medici-ilmiö, joka kertoo siitä, miten parhaat oivallukset syntyvät eri alojen välimaastossa.

Kenet kollegasi jostain muualta Suomesta haluaisit nähdä seuraavassa Huomisen tekijöissä?

Olisi kiinnostavaa kuulla millaisena Hämeenlinnan talousjohtaja Jussi Oksa näkee kaupunkinsa lähitulevaisuuden.

Ennakointi ja elinkaaren hallinta – lääkkeet rakentamisen laatuongelmiin

Elinkaarirakentamisesta on Suomessa puhuttu pitkään, mutta elinkaarimallilla on rakennettu koko maassa vasta muutamia kymmeniä rakennuksia. Espoo on suomalaiskaupunkien joukossa poikkeus: käytössä on jo kahdeksan elinkaarimallilla rakennettua koulua, yhdeksäs on valmistumassa ja neljästä uudesta elinkaarihankkeesta on jo sovittu.

Espoo on soveltanut elinkaariajattelua myös muissa kuin täysin puhdasoppisissa elinkaarihankkeissa. Esimerkiksi iso sairaalahanke toteutettiin kevennettynä elinkaarihankkeena. Hanke toteutettiin suunnittele ja rakenna -urakkana. Urakkaan kuuluva 10-vuotinen ylläpitosopimus on perinteistä elinkaarimallia lyhyempi.

Miksi Espoo luottaa elinkaarimalliin?

– Tavoittelemme elinkaarimallilla kiinteistöriskin jakamista ja parempaa rakentamisen laatua. Kun urakoitsija vastaa myös ylläpidosta, se tekee laadukkaita ja itselleen helposti ylläpidettäviä kohteita. Elinkaarisopimus sitoo myös toteutuksen aikataulua: kohteet valmistuvat ajallaan, sanoo Espoon Tilapalvelut-liikelaitoksen toimitusjohtaja Maija Lehtinen.

– Usein ajatellaan, että elinkaarihanke on perinteistä urakointia kalliimpi. Me kuitenkin haemme elinkaarimallilla paitsi laatua, myös kokonaistaloudellisuutta. Se on toteutunut, kun huomioi että kokonaisuuteen sisältyvät ylläpito ja pitkän tähtäimen suunnitelman mukaiset työt. Rakentaja kantaa myös riskin suunnittelusta ja toteutuksesta, minkä arvo on meille merkittävä.

Elinkaarimalli on käyttäjien mieleen

Espoon ensimmäinen elinkaarihanke oli vuonna 2003 valmistunut Kuninkaantien lukio ja liikunta- ja uimahalli.

– Vielä meillä ei ole kokemusta siitä, mitä tapahtuu elinkaarijakson päättyessä. Kaupungin kannalta isoin riski on siinä, että rakennuksen jäännösarvo alenee merkittävästi sopimuksen päätyttyä, Lehtinen sanoo.

Tähän mennessä kaikki kokemukset ovat olleet positiivisia. Lehtisen mukaan sekä päättäjät että tilojen käyttäjät uskovat, että elinkaarihankkeissa kiinteistöjen ylläpito on korkeatasoisempaa kuin muissa kohteissa. Toisaalta elinkaarihankkeiden ylläpitoon budjetoidaan huomattavasti enemmän kuin kaupungin omien kohteiden ylläpitoon.

– Kuninkaantie saa edelleen erittäin hyvää palautetta käyttäjiltä. Samaa viestiä olemme saaneet kaikista muistakin elinkaarikohteista. Rakentamisen ja ylläpidon yhteen nivominen selvästikin toimii: kukapa nyt itselleen huonoa tekisi?

Tulipalojen sammuttelusta ennakointiin

– Meidän tehtävänämme on varmistaa, että tilat ja niiden pihaympäristöt ovat tarkoituksenmukaisia ja käyttäjien toiminnallisten vaatimusten mukaisia, helposti huollettavia, muuntojoustavia ja elinkaareltaan pitkäikäisiä.  Uuden opetussuunnitelman myötä koulutilahankkeissa korostuu vahvasti muuntojoustavuus. Reunaehtoja suunnittelulle ja rakentamiselle asettavat myös muun muassa energiatehokkuusmääräykset, kaupungin ilmasto-ohjelma ja esteettömyysohjelma, Maija Lehtinen kuvaa Espoon tilainvestointien suunnittelua.

– Elinkaarihankkeista omaksuttua aktiivista ja ennakoivaa ylläpitoajattelua pitää laajentaa muihinkin rakennuksiin. Laadukas ylläpito ja oikein ajoitettu pitkän tähtäimen kunnossapitosuunnitelma takaa tilojen pysymisen terveenä.

Espoossa ennakoivaan ylläpitoon on panostettu muun muassa ottamalla käyttöön kaikissa kaupungin tiloisssa sähköinen huoltokirja, johon kirjataan kaikki tehdyt toimenpiteet ja huoltosuunnitelmat. Myös kuntoarvioita ja -tutkimuksia tehdään tilannekuvan pohjaksi jatkossa enemmän kuin aiemmin – jo ennen kuin ongelmia havaitaan.

Homekoulukeskustelu ryöpsähti keskusteluun kevään kuntavaalien mittaan. Lehtinen muistuttaa, että vaikka sekä kuntalaiset että poliitikot ovat aktivoituneet aiheen suhteen, virkamiehen on pidettävä pää kylmänä.

– Espoossakin sisäilmaongelmiin reagoiminen on ollut tulipalojen sammuttelua. Nyt on hyväksyttävä se, ettei kaikkia ongelmia voi ratkaista heti. Sisäilmaongelmat ovat vakava asia, ja ne hoidetaan parhaiten, kun tilanne ja kohteiden kunto kartoitetaan ensin kunnolla ja sitten suunnitellaan korjaustoimenpiteet, jotka todella vaikuttavat ongelmien perimmäiseen syyhyn.

Espoo on mukana Kuivaketju10-verkostossa, jossa pyritään estämään kosteusvaurioiden syntyminen rakennusprosessin kaikissa vaiheissa.

– Sisäilmaongelmat ovat koko Suomen laajuinen ongelma. Tähän asti jokainen kunta ja kaupunki on pohtinut samoja ongelmia. Osaamista on kertynyt paljon, ja tietoa jakamalla meillä kaikilla olisi paljon voitettavana ja työtä säästettävänä, Lehtinen sanoo. Yhteistyötä tulisi lisätä myös tämän ongelman ratkaisemisessa.

Tiukka budjetti ohjaa etsimään vaihtoehtoja

Rakennushankkeiden suunnittelua Espoossa ohjaa talousarvion yhteydessä tehtävä kymmenen vuoden investointiohjelma. Investointiohjelmassa on tiukka investointikatto, joka rajoittaa erityisesti toimitilahankkeiden toteuttamista.

Tämän vuoksi kaikki Espooseen rakennettavat uusinvestoinnit, korjaukset ja peruskorjaukset priorisoidaan tarkasti. Kaupungin lähivuosien investoinnit ovatkin pääosin kouluja ja päiväkoteja.

– Elinkaarimalli kuuluu varmasti jatkossakin meidän hankkeiden toteutusvalikoimaamme. Kun investointiohjelma on tiukka, etsimme kuitenkin jatkuvasti uusia ratkaisuvaihtoehtoja välttämättömille tilatarpeille. Kaikki vaihtoehtoiset mallit – vuokraaminen, rahastomalli, leasing sekä yksityisen ja julkisen toimijan kumppanuuteen perustuvat PPP-mallit – ovat selvityksen alla, Lehtinen sanoo.