”Palaako maailma koronan jälkeen ennalleen vai siirrymmekö uuteen normaaliin?” Tältä kysymykseltä ei ole voinut vuoden mittaan välttyä. 

Tulevaisuudentutkija ja yritysvalmentaja Ilkka Halava tyrmää ajatuksen heti kättelyssä: Entiseen ei ole paluuta, koska mitään vanhaa normaalia ei koskaan ollutkaan. 

– Meillä oli vain kestämättömiä järjestelmiä, niin yhteiskuntien kuin planeetan kannalta. Tuleville sukupolville nämä näyttävät yhtä vanhentuneilta kuin telefaksit nyt. 

Halavan mukaan uusi normaali on koko ajan tehnyt tuloaan, koronan myötä matkanteko vain nopeutuu. Pandemia on katalyytti, joka saa vuosien saatossa muhineet kehityssuunnat turbovaihteelle. 

Suuren muutoksen sijaan Halava puhuu mieluummin murrosvuosikymmenistä: 20–30 vuoden mittaisesta ajanjaksosta, jonka varrella koronakriisi on ensimmäinen merkittävä epäjatkuvuuskohta. Tästä edespäin on syytä varautua mutkiin matkassa.  

– Jos kuvittelee, että koronan jälkeen kehitys rullaa taas mukavasti eteenpäin, tulee pettymään. Yksinkertaista etenemistä ei ole luvassa. 

Politiikasta puuttuu tulevaisuus 

Halavan mukaan moni koronan kaltainen epäjatkuvuuskohta todellisuudessa kiihdyttää muutosta, eikä käännä laivan suuntaa. Esimerkkinä hän nostaa globalisaation: Pandemian myötä kansallisvaltiot nauttivat uudenlaista arvostusta, mutta niiden rooli on ollut kasvussa jo pitkään. 

– Ensin Brexit, sitten Kiinan ja Yhdysvaltain kauppasota ja nyt vielä korona. Muutos on tehnyt koko ajan tuloaan, nyt otettiin vain harppaus eteenpäin kohti kansallista omavaraisuutta.

Haasteeksi ei Halavan mukaan niinkään nouse tulevaisuuden ennakointi vaan siihen varautuminen. Tässä suhteessa on paljon petrattavaa.

– WHO varoitti seitsemän vuotta sitten SARSin kaltaisesta uudesta viruksesta, ja pandemiasta on puhuttu tulevaisuudentutkijoidenkin keskuudessa jo kymmenen vuotta. Silti, kun kriisi iski päälle, oli liikkeellelähtö todella tahmeaa. 

Osasyyllisenä puutteelliseen ennakointiin Halava pitää politiikan muuttunutta luonnetta. Tulevaisuudentutkijan mukaan puolueista on tullut reaktiivisia koneita, jotka siirtyvät vaalista toiseen kannatusmittaus kerrallaan.

– Mietitään esimerkiksi SDP:n juuria Forssan puoluekokouksessa: siellähän visioitiin tulevaisuuden yhteiskuntaa! Kahdeksantuntinen työpäivä, yleinen ja yhtäläinen äänioikeus ja kirkon ja valtion erottaminen toisistaan – kaikki radikaaleja ajatuksia siihen maailmanaikaan. Viimeisen neljänkymmenen vuoden aikana tällainen tavoiteyhteiskunta-ajattelu on jäänyt taka-alalle. 

Halava uskoo, että ennakoinnin ja varautumisen haasteet juontuvat myös osin yhteiskunnan rakenteista. Pohjoismainen hyvinvointivaltio on pullollaan tahoja, joiden olemassaolo perustuu vallitsevan tilanteen jäädyttämiseen ja saavutettujen etujen pönkittämiseen. 

– Otetaan esimerkiksi Posti: Onko todella järkeä pitää postinkantajia töissä viisi päivää viikossa, kun jaettavaa postia riittää ehkä yhdelle päivälle? Onko edunvalvonnasta enemmän haittaa kuin hyötyä, jos se ylläpitää kestämättömiä rakenteita ja estää ihmisiä siirtymästä uusiin työn muotoihin? 

Syökö talouden syöksykierre luovan tuhon hyödyt? 

Taloustieteilijät uskovat, että koronapandemian kaltaiset kriisit kiihdyttävät luovaa tuhoa – ilmiötä, jossa yritykset ja jopa kokonaiset ammattikunnat häviävät ja tekevät tilaa uusille, entistä tehokkaammille työnteon muodoille. Konsulttiyhtiö Deloitten kyselyssä 14 prosenttia yritysjohtajista uskoo, ettei yrityksen työntekijöiden määrä enää palaa pandemiaa edeltävälle tasolle. 

Lasku yhtäällä voi kuitenkin johtaa nousuun toisaalla. Finanssialan mukaan korona-aika on lisännyt sähköisten pankkipalveluiden käyttöä jopa kymmenillä prosenteilla.  

Kriisin keskellä tuhosta voi kuitenkin puuttua luovuus, ja talouden syöksykierre voi viedä mukanaan myös vankalla pohjalla seisovia yrityksiä. Yhteiskunnan kannalta haasteeksi nousee kestävän toiminnan tunnistaminen. Erotammeko nousevat alat laskevista, kun koko maailmantalous sakkaa?  

Halavan mukaan on turha kuvitella, että konkursseilta ja yritysten kaatumisilta voitaisiin välttyä. Nyt pitäisi huolehtia siitä, että uusi järjestelmä on pystyssä, kun vanhat rakenteet romahtavat. 

– Kun agraaritaloudesta siirryttiin tehtaisiin, työ odotti tekijäänsä. Tehtaat olivat jo pystyssä, ja maanviljelijät pääsivät suoraan tuotantolinjastoille töihin. Nyt yritetään roikkua vanhoissa rakenteissa kiinni, eikä kehitetä korvaavaa järjestelmää tilalle. Todellisuudessa vain pidennämme luovan tuhon aikaansaamia työttömyysjaksoja. 

Lisäkierteen luovan tuhon pyörteeseen antaa kiihtyvä automaatio, jonka ennustetaan etenevän pandemian myötä harppauksittain. Jos tulevaisuuden työ on robottien käsissä, onko Halavan peräänkuuluttamassa seuraavassa järjestelmässä enää sijaa ihmiselle?

–On totta, että jonain päivänä ihminen ei ole enää osa tavarantuotantoa. Robotisaation vaikutukset alkavat kuitenkin näkyä toden teolla vasta muutaman vuosikymmenen päästä. Uusien rakenteiden pystyttäminen vaatii aina enemmän työtä kuin niiden ylläpito, joten lyhyellä aikavälillä työn määrä tulee lisääntymään. 

Halavan mukaan siirtymä tulevaisuuden työntekoon ei tapahdu ilman kasvukipuja. Onnistuminen riippuu pitkälti siitä, miten yhteiskunta sopeutuu järjestelmään, jossa ihminen ei olekaan enää työnteon keskiössä. Tarvitaan uusia tapoja tasata varallisuutta ja hyvinvointia. 

– Poliittisen suunnittelutyön pitäisi olla jo käynnissä.  

Uutta arkea luomassa 

Pandemian pitkittyessä sen hopeareunukset käyvät ohuemmiksi. Inhimillinen hinta on kova, ja myös talouden elpyminen kärsii, kun toinen tautiaalto nostaa päätään. 

Tästä huolimatta poikkeusaika on johtanut myös positiivisiin oivalluksiin. Lisääntyneen etätyön myötä työnteko on joustavampaa ja työn ja arjen yhteensovittaminen helpompaa. Tarpeeton matkustaminen on vähentynyt, ja digitaaliset palvelut järkeistäneet työntekoa. Kaikki, mikä lisää työn tuottavuutta, on pitkässä juoksussa hyväksi. 

Halavan mukaan pysähdys on tuonut myös inhimillisiä hyötyjä: vanhan maailman arkikäytänteet hellittävät ja antavat tilaa etsiä uudenlaista merkitystä. 

– Asioita on laitettu uuteen tärkeysjärjestykseen. Perheet eivät enää eroa aamulla ja liiku ruuhkissa eri suuntiin päätyäkseen ikävämpiin ympäristöihin tekemään vähemmän mielekkäitä asioita. 

Tulevaisuudentutkijat ovat pyrkineet arvioimaan, jääkö muutos pysyväksi vai tekeekö vanha arki vielä paluun. Eri näkemysten mukaan vain noin 15 % työpaikoista saattaa palata takaisin vanhaan normaaliin. Muut äänestävät uuden huomisen puolesta. 

Kun ihmiset saavat päättää, miltä uusi normaali näyttää, tulee siitä Halavan mukaan entistä ehompi. 

– Lockdownin lahja ihmiskunnalle, tulevaisuudentutkija kiteyttää.

Halava vieraili syyskuussa Kuntarahoituksen Huomisen talous -podcastissa. Kuuntele jakso!

Teksti: Roope Huotari
Kuva: Ilkka Halava

Sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamon päällimmäinen huoli on ihmisryhmät, joiden ongelmat ovat jääneet eristystoimien varjoon. Mitä suomalaiskotien seinien sisällä tapahtuu? Miten käy ihmisille, jotka ovat aiemmin osallistuneet esimerkiksi yhteiskunnan tarjoamaan ryhmätoimintaan, jota ei poikkeusaikana ole mahdollista järjestää? Entä ihmiset, jotka ovat jo ennen tätä tilannetta kärsineet yksinäisyydestä? Joillakin ihmisillä voi myös olla aito huoli riittävän ravinnon saamisesta, jos he eivät itse kykene tai uskalla käydä ruokakaupassa. 

– Monelle uusi arki ja siihen liittyvä ahdistus on riittävän suuri haaste jo itsessään. Vasta kun akuutti kriisi on oikeasti ohi, voimme katsoa tilannetta laajemmin ja tarkastella sen todellisia vaikutuksia, Hiilamo sanoo. 

Hän muistuttaa, että yksilölle on nyt ensisijaista huolehtia omasta ja läheisten terveydestä. Yhteiskunnan taas pitää ottaa koppia siitä, että myös heikommassa asemassa olevat ihmisryhmät tulevat kuulluiksi päätöksenteossa.

– Valtiolla on tässä suhteessa merkittävä vastuu. On oikeutettua odottaa, että valtio on valmiina lieventämään niitä haittavaikutuksia, jotka ovat syntyneet sen tekemien suojelutoimenpiteiden seurauksena. Palkansaajien, työnantajien ja yrittäjien kaltaisilla eturyhmillä on jo valmiiksi paremmat mahdollisuudet vaikuttaa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon kuin monella marginaaliryhmällä. 

Tällaisia ryhmiä ovat esimerkiksi päihdeongelmaiset, syrjäytyneet tai ylivelkaantuneet ihmiset. 

– He ovat jo ennen kriisiä olleet altavastaajan asemassa yhteiskunnassa, Hiilamo toteaa. 

Mitä voimme tästä oppia? 

Hiilamon mukaan kansallisvaltiot ovat menestyksekkäästi osoittaneet voimansa kriisin vastaisissa toimissa, mutta EU:n ja YK:n toimille hän ei anna kovinkaan korkeita pisteitä. Nyt ei kuitenkaan ole oikea hetki etsiä yksittäisiä syyllisiä, vaan jokaisen osapuolen tulisi ymmärtää kansainvälisen yhteistyön merkitys kriisissä. Ilman yhteispeliä koronan kaltaisia pandemioita ei voi torjua. 

– Kaikille pitäisi viimeistään tässä vaiheessa olla päivänselvää, että koronan kaltaiset virukset pitäisi pystyä tukahduttamaan synnyinsijoilleen mahdollisimman nopeasti. Vain näin voimme estää pandemioita syntymästä. Pelkät valtiolliset toimet eivät siihen riitä, hän muistuttaa. 

Hiilamo kertoo myös pohtineensa, olisiko nyt herätyksen hetki ihmiskunnalle. Vuosikymmenistä toiseen on puhuttu erilaisista tuomiopäivän ennusteista, profetioista ja uhkista, mutta niistä huolimatta elämä on silti kehittynyt suhteellisen positiivisesti, talous kasvanut ja elintaso noussut, eikä vastaavia globaaleja kriisejä ole tullut. 

– Siksi koronakriisi on paitsi todellinen epäjatkuvuuskohta, myös aika herätykselle siinä mielessä, että tällaiset uhat saattavat oikeasti toteutua, jos niihin ei puututa ajoissa. Sama ajattelu pätee esimerkiksi ilmastonmuutokseen, hän sanoo. 

Koronakriisiin on liittynyt myös jälkiviisautta. 

– Tilanteeseen reagoitiin liian myöhään. Virukseen olisi pitänyt puuttua kansainvälisemmin ja päättäväisemmin heti silloin, kun virus lähti liikkeelle Kiinassa. Näin tilanne ei olisi mennyt niin pahaksi kuin se nyt on mennyt. 

Voimasuhteet muuttuvat 

Olennainen kysymys on myös se, mitä kansainvälisillä rahamarkkinoilla tapahtuu, ja miten maailma reagoi julkisen velan rajuun kasvuun. Talouden globalisaatiolla voi olla vaikutusta perinteiseen kansainväliseen keskinäisriippuvuuteen. 

– Saatamme nähdä aiempaa enemmän hajautettua paikallista toimintaa. Tähän asti on ollut valloillaan vahvasti verkostoitunut tuotantomalli, jossa luotetaan muutamaan isoon kansainväliseen toimijaan. Kriisin myötä on nähty, että malli voi olla yllättävänkin haavoittuva, Hiilamo sanoo. 

Kriisi voi ravisuttaa ja muuttaa myös valtioiden välisiä voimasuhteita. 

– Tällä hetkellä näyttää siltä, että Kiina on vahvistamassa asemaansa ja tarjoaa apuaan muille maille. Yhdysvaltojen osalta on mielenkiintoista nähdä, kuinka toimintakykyinen maa on poliittisesti kriisin jälkeen. Tulevaisuus näyttää, kumpi jää peruskertomukseksi tapahtuneesta: varsinainen virus ja sitä seurannut pandemia vai lama, joka sai alkunsa pandemian suojelutoimista, Hiilamo summaa. 

Heli Knutars: Kunnat eivät ole erillisessä leirissä muihin nähden 

Kuten kaikki muutkin kunnat, myös pieni Posion kunta Lapissa on fyysisesti kiinni: kunnantalon, kirjaston ja suurelta osin koulunkin ovet ovat toistaiseksi säpissä. Koulutyöhön palataan hallituksen linjausten mukaisesti 14. toukokuuta alkaen. Työt hoituvat etänä. Yt-neuvottelut käytiin kunnassa maaliskuun puolella, ja ne johtivat alle viiden hengen maltillisiin lomautuksiin. Helppoja päätöksiä eivät maltillisetkaan päätökset ole koskaan. 

Nyt ei auta kuin seurata tarkasti mitä tuleman pitää, huokaa Posion kunnanjohtaja Heli Knutars. Tulevaisuus herättää huolta. Mitä Posion tilanteeseen tulee, hän sanoo olevansa eniten huolissaan kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien puolesta. Posiolla asuu paljon ihmisiä, jotka tarvitsevat runsaasti palveluja ja erityistä tukea. Ongelmat saattavat nyt kärjistyä entisestään. 

– Meillä on esimerkiksi paljon ikäihmisiä, jotka kuuluvat pelkästään ikänsä puolesta viruksen riskiryhmään. Sairastavuusindeksi on jo lähtökohtaisesti muuta maata korkeampi. Nyt on ensisijaisen tärkeää, että tilanne pysyy hallinnassa, eivätkä ongelmat ryöpsähdä silmille myöhemmin. Rajoituksia tarvitaan, mutta mietin silti, olisiko valtion pitänyt toimia vieläkin aiemmin. Meillä Lapissakin oli pitkään hiihtokeskukset täynnä porukkaa normaalisti lomanvietossa, Knutars sanoo. 

Ihmisten tiedonjano on kova, ja varsinkin yrittäjiltä tulee kunnalle paljon yhteydenottoja. Hätä yritysmaailmassa on valtava, mikä näkyy pienessäkin kunnassa. 

– Paljon on kysytty siitä, miten kunta voisi auttaa yrittäjiä eteenpäin. Pyrimme neuvomaan ja auttamaan niin hyvin kuin mahdollista. Kenelläkään ei kuitenkaan vielä ole selkeää vastausta kaikkeen. 

Kaikki samassa sopassa 

Koronakriisi ei ole ainakaan helpottanut kuntien pitkään jatkunutta ahdinkoa. Knutars haluaa muistuttaa, että kuntien tilanne kytkeytyy suoraan koko valtion tilanteeseen ja siten maailmantalouteen. 

– Ei ole mitään erillisiä leirejä kuntien ja muiden toimijoiden välillä, vaan kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kuntatalous on ollut todella tiukilla viime vuodet, ja yt-neuvotteluita on riittänyt jo ennen koronaakin. Tilanteella on kauaskantoiset seuraukset, joiden laajuutta ja vakavuutta on vaikea edes arvioida vielä, hän painottaa. 

Vaikutukset kuntatalouteen näkyvät suoraan vähentyvien verotulojen kautta. Myös irtisanomiset rokottavat kunnallisverokertymää maanlaajuisesti. 

– Yritysten vaikeudet taas näkyvät vähenevissä yhteisöveroissa. Kulut sen sijaan väistämättä nousevat. Olemme antaneet erilaisia huojennuksia kunnan tiloissa oleville yrityksille. Jos tilanne pitkittyy, jää tuottoja saamatta runsaasti. 

Sote-menot nousevat kriisin myötä. Ihmiset ovat huolissaan tehohoidon kapasiteetin riittävyydestä, eikä huolta helpota se, että matka lähimpään sairaalaan voi olla pohjoisessa hyvinkin pitkä. Tätä ei aina etelässä ymmärretä. 

– Leviäminen tänne – ja täällä – voi olla hitaampaa. Samalla pitää muistaa, että resurssit ovat pohjoisessa rajalliset. Posion kunnassa sote-palvelut tuottaa Coronaria-ryhmittymä, jonka kanssa yhteydenpitoa on tässä tilanteessa tiivistetty entisestään. Olemme hyvin tietoisia mitä tapahtuu ja missä mennään. 

Tulevaa voi jo suunnitella 

Knutars toivoo hallitukselta konkreettisia toimia kuntien kasvaneen ahdingon helpottamiseksi. 

– Ymmärrän hyvin, että hallitus keskittyy nyt yrittäjien ja yritysten tukemiseen. Kuntienkin kautta tukea ohjataan yritysmaailmaan, mikä on hyvä askel. On luvattu, että apua tulee suoraan kuntiinkin, mutta toistaiseksi on vielä hieman epäselvää, mitä toimenpiteet konkreettisesti ovat. Nyt täytynee vain edetä askel kerrallaan, hän sanoo.  

Vaikka nyt on vaikeaa, Knutarsilla on vahva luotto tulevaisuuteen. Hän uskoo, että Lappi säilyttää taikansa poikkeustilanteen yli. 

– Ihmisten keskusteluja kuunnellessa huomaa, että moni suunnittelee jo koronan jälkeistä aikaa. Mietitään matkoja ja matkakohteita. Lapin vetovoimatekijät tuskin muuttuvat miksikään kriisiä edeltävästä ajasta. Luonto ja rauha viehättävät varmasti vielä aiempaakin enemmän, hän pohtii. 

Kun pahimmasta selvitään, Lapin matkailu kehittynee hyvässä myötätuulessa – kuten ennen poikkeustilaa. 

– Näin haluamme uskoa. Iso kriisi on nyt selätettävänä, mutta kunhan tämän yli selvitään, niin Lapin matkailu saattaa kokea jopa piikin, Knutars sanoo toiveikkaana. 

Teksti: Pihla Hakala
Kuvat: Heikki Hiilamon kuva: Wilma Hurskainen, Heli Knutars: haastateltava