Elokuu alkoi markkinoilla erittäin hermostuneissa tunnelmissa. Vaikka voimakkain kurssiheilunta rauhoittui nopeasti, epävarmuus myllerryksen merkityksestä voi kalvaa pidempään.

Lähtölaukauksen markkinakorjaukselle pamautti Japanin keskuspankki, jonka heinäkuun lopun yllätyskoronnosto säikäytti sijoittajat ja käynnisti Aasiassa massiivisen riskipositioiden purkamisaallon. Lomakauden ohkainen markkinalikviditeetti vielä voimisti hintaliikkeitä. Samaan rytäkkään osuivat myös USA:n odotuksia heikommat työllisyysluvut sekä kärjistynyt uhka koston kierteestä Israelin ja Iranin välillä.

Markkinapaniikkeja tulee ja menee eivätkä ne aina välttämättä kerro talouden lähestyvistä suhdanneongelmista. Varsinkin Yhdysvalloissa teknologiayhtiöiden arvostuskertoimet olivat karanneet niin tolkuttoman korkeiksi, että korjausliike odotti vain sopivaa katalyyttiä. Sytykkeitä saatiin lyhyen ajan sisällä niin rahapolitiikasta, makroluvuista kuin geopolitiikastakin.

Markkinoiden hieman pidemmän aikavälin kehityksen kannalta suurin riskipotentiaali liittyy USA:n talousdatan heikkenemiseen. Työttömyysasteen nousu rikkoi heinäkuussa jopa niin sanotun Sahmin taantumaindikaattorin* raja-arvon. Markkinoilla pelätään, että Fed on jo viivytellyt koronlaskujen aloittamisen kanssa liian pitkään eikä taantumaa välttämättä ehditä enää estämään.

Onneksi taantumariskit eivät vielä näy USA:n talousluvuissa kovin laaja-alaisesti. Työllisyys on aidosti heikentynyt, mutta taustalla on pitkä, poikkeuksellisen vahva jakso. Työttömyys painui pandemian jälkeen matalimmalle tasolleen yli 50 vuoteen. Vaikka USA:n työmarkkinoiden kovin imu on selvästi laantunut, Yhdysvalloissa on edelleen avoimia työpaikkoja enemmän kuin työttömiä työnhakijoita. Sitä paitsi työmarkkinoiden ja palkkapaineiden hallittu jäähdyttäminen on ollut keskuspankin politiikan tietoinen päämäärä.

Vaikkei USA-vetoinen taantuma olekaan vielä mikään perusskenaario, on se Suomen suhdannetoiveiden kannalta selkäpiitä karmiva riski. Talouden korkoherkkyyden vuoksi olemme kärsineet taloustaantumasta jo parin vuoden ajan. Jos ulkomaan kysynnän heikkenemisen myötä negatiivinen paine talouteen edelleen voimistuu, matalasuhdanteesta voi tulla todella pitkä korpivaellus. Silloin kotimaan työttömyysennusteet menisivät uusiksi ja myös julkisen velkasuhteen taittuminen lykkääntyisi entistä kauemmaksi tulevaisuuteen.

Toisaalta on hyvä muistaa, että vipuvaikutukset toimivat molempiin suuntiin. Jos Fed ja EKP laskevat korkoja vähintään odotetulla tahdilla, hyötyy Suomi kevennyksistä useimpia muita maita enemmän. Ja jos koronlaskut vahvistavat kysyntätekijöitä globaalisti, myös suhdanneherkkyys sataa meidän laariimme.

Suomen vinkkelistä maailmantalouden pelitilanne näyttääkin nyt poikkeuksellisen kaksijakoiselta. USA:n mahdollinen taantuma olisi todella ikävä liukutaklaus Suomen ja koko Euroopan kauan odotetulle elpymiselle. On kuitenkin yhä täysin mahdollista, että keskuspankkien rahapolitiikkapäätökset osuvat lopulta varsin hyvin lankulle, inflaatio asettuu tavoiteltuun uomaansa ja koronlaskut tukevat talouden nousukäännettä.

Suomen bkt-kasvu on pitkään alittanut odotukset. Toivottavasti ensi vuonna alkaisi olla jo positiivisten yllätysten vuoro.

*Sahmin säännön mukaan USA:n talous on taantuman kynnyksellä, mikäli työttömyysasteen kolmen kuukauden liukuva keskiarvo ylittää edellisen 12 kuukauden pohjatason enemmän kuin 0,5 %-yksikköä.

Kirjoitus on julkaistu alun perin Kauppalehdessä Kuntarahoituksen yhteistyöblogissa 19.8.2024.