Minna Karhunen luotsaa Kuntaliittoa monien muutosten edessä

Minna Karhunen valittiin marraskuussa Kuntaliiton uudeksi toimitusjohtajaksi. Valinnan perusteina olivat vahva kuntaosaaminen sekä julkishallinnon tuntemus. Karhusta perusteellisemmin ei juuri kunta-alaan ja julkishallintoon voisi perehtyäkään. Hän on toiminut urallaan niin kunnassa, kuntayhtymässä kuin valtiolla sekä luottamushenkilön että virkamiehen roolissa.

Kuntaliittoon Karhunen siirtyi Etelä-Suomen aluehallintoviraston ylijohtajan tehtävästä ja on ensimmäinen nainen liiton johdossa. Karhunen haki tehtävään, sillä hän näkee Kuntaliiton toimitusjohtajan työn suomalaisessa yhteiskunnassa ja paikallisyhteisöjen näkökulmasta merkityksellisenä.

– Olen pohjimmiltani ja sielultani kuntaihminen. Kulunutta neljää vuotta ja kansanedustaja-aikaa lukuun ottamatta olen tehnyt lähes koko urani kuntapuolella. Kunta-asiat ovat minulle tärkeitä ja Kuntaliiton toimitusjohtajana voin hyödyntää kaikkea kokemustani minulle tärkeiden asioiden eteen.

Kehittyviä palveluita kentän eriytyviin tarpeisiin

Kuntaliiton rooli on Karhusen mukaan muutoksessa, johon vaikuttavat paitsi kuntakentän eriytyminen, myös maakunta- ja soteuudistuksen tuleva kohtalo. 

–  Tietysti me kaikki jännitämme, miten maakunta- ja soteuudistuksen kanssa käy. Se määrittelee pitkälti kuntakentän ja Kuntaliiton tulevaisuutta. Maakuntien Suomi olisi hyvin erilainen kuin tämän päivän kuntien Suomi, Karhunen sanoo.

Uudistuksen toteutuessa yksi ratkaistava seikka on myös se, miten mahdollisten maakuntien edunvalvonta ja asiantuntijatuki tulevaisuudessa järjestetään ja mikä on Kuntaliiton suhde tuleviin maakuntiin.

– Se on ristiriitainen kysymys, johon en ole halunnut ottaa vielä kantaa. Toisaalta olisi hölmöä hukata se osaamispohja, mikä on tehty maakuntien sosiaali- ja terveyspalveluita varten, mutta on myös pohdittava, onko kunnilla ja maakunnilla kovin erilaiset intressit, Karhunen miettii.

Maakunta- ja soteuudistuksen ohella jo pitkään jatkunut kuntakentän eriytyminen tuo haasteita Kuntaliiton tehtävään edunvalvojana. Esimerkiksi julkisuudessa on noussut keskusteluun se, ajaako Kuntaliitto enää kaikkien jäsentensä asiaa.

Karhunen näkee, että Kuntaliiton olemassaololla on vain yksi tavoite: palvella jäseniä mahdollisimman hyvin. Jotta tämä toteutuisi, tarvitaan uudistumista, jolla varmistetaan, että tarjottavat palvelut vastaavat entistä paremmin toimintaympäristön vaateisiin ja kuntakentän erilaisiin tarpeisiin.

– Meidän on muututtava, jotta voimme palveluillamme tuottaa lisäarvoa jokaiselle kunnalle. Ei ole järkevää luopua kuntien yhteistoiminnasta ja asiantuntijuuden rakentamisesta Kuntaliittoon, mutta asiakaspalvelun tavat tulevat olemaan tulevaisuudessa hyvin erilaisia.

Karhunen painottaa, että Kuntaliiton uudistus- ja kehitystyö tehdään yhdessä kuntien kanssa. Hän nimeääkin tärkeäksi tulevaisuuden tehtäväkseen dialogin lisäämisen.

– Tarvitaan keskustelua jäsenien kanssa siitä, mitä he haluavat. Me haluamme tarjota Suomen parhaan asiantuntemuksen niihin haasteisiin, joita kunnat tulevaisuudessa kohtaavat. Välillä on tunne, että kunnat unohtavat, että Kuntaliitto on yhtä kuin kunnat. Jos toimintaamme ollaan tyytymättömiä, sitä pitäisi muuttaa sisältä päin, hän muistuttaa.

Karhunen katsoo, että esimerkiksi kuntaverkostot ovat tulevaisuudessa yksi avain Kuntaliiton palveluiden kehittämiseen kuntien erilaisia haasteita vastaaviksi.

– Kuntaliitto toimii jo nyt suurten kaupunkien, seutukaupunkien, kehyskuntien ja maaseudun kuntien muodostamien kuntaverkostojen fasilitaattorina. Tätä toimintaa tulemme tulevaisuudessa vahvistamaan ja palvelemaan erilaisia verkostoja, hän selventää.

Hyvinvointi luodaan lähellä ihmistä jatkossakin

Puhuttaessa kuntasektorin tulevaisuudesta, Karhunen innostuu, sillä hän näkee kuntien tulevaisuuden valtavan mielenkiintoisena. Monien kuntaihmisten ripotellessa maakunta- ja sotetuhkaa päälleen, antaa mahdollinen uudistus Karhusen mielestä kunnille myös resursseja panostaa elinvoimaisuuteen ja kuntalaisten hyvinvointiin sekä tilaa mielenkiintoisten paikallisyhteisöjen kehittymiselle.

– Jos ajatellaan, että suomalainen elinvoima ja hyvinvointi on rakennettu kunnissa, niin se rakennetaan mielestäni niissä vastakin. Ihmisten, erityisesti lasten ja nuorten hyvinvointi luodaan kunnissa, lähellä ihmistä. Peruskunnassa tehtävät ratkaisut perheiden tukemisessa, osaamisen kehittämisessä, yhdyskuntasuunnittelun, -tekniikan ja infrastruktuurin kysymyksissä ovat kauhean tärkeitä koko Suomen tulevaisuuden kannalta. Kyllä kuntapäättäjille siis jatkossakin löytyy mielenkiintoisia haasteita, Karhunen vakuuttaa.

Myös globaalit muutokset heijastuvat suomalaiseen kuntasektoriin. Karhunen viittaa Ruotsin vastikään uudelleenvalitun pääministerin Stefan Löfvenin hallitusohjelmaa esittelevään puheeseen, jossa hän nimesi maan hallituksen suurimmiksi haasteiksi ilmastonmuutoksen ja maahanmuuton kysymykset.

– Nämä haasteet ovat isoja myös meillä Suomessa ja ne ratkotaan nimenomaan kunnissa. Jos ajattelemme esimerkiksi ilmastokysymyksiä, ne liittyvät vahvasti infrastruktuuriin, rakentamiseen ja liikenteeseen. Niiden ratkaisut ovat kuntien käsissä esimerkiksi kaavoituksen, joukkoliikenteen ja ympäristöluvituksen kautta.

Samoin pakolaisuuden ja työperäisen maahanmuuton kysymyksiin voidaan Karhusen mielestä vaikuttaa kotouttamisen ja osaamisen kehittämisen kautta ratkaisevasti juuri kunnissa.

– Reunaehdot kaikelle tälle luo tietysti elinkeinoelämän ja työllisyyden tilanne globaalissa taloudessa, jotka määräävät sen, millaisia työpaikkoja ja verotuloja kuntiin kehittyy, hän huomauttaa.

Tulevaisuudessa tarvitaan rohkeita päätöksiä

Karhusen mielestä kunnissa pitää pystyä tekemään tulevina vuosina esimerkiksi ilmastonmuutosta ajatellen sellaisia vaikeita päätöksiä, jotka ovat välttämättömiä, ja joita ihmiset odottavat.

– Olen itse kriittinen kuluttaja, mutta odotan, että siellä missä ratkaistaan isoja kysymyksiä, pystytään tekemään vielä vaikuttavampaa ympäristötyötä, kuin mitä itse teen pienillä valinnoilla arjessa. Oikeasti maailma pelastetaan siellä, missä syntyy teollinen tuotanto ja yhdyskuntarakenteen sekä liikkumisen ratkaisut.

Muutenkin Karhunen peräänkuuluttaa kuntapäättäjiltä lisää rohkeutta tehdä päätöksiä, jotka eivät välttämättä miellytä kaikkia.

– Esimerkiksi kustannusrakenteemme ei kestä sitä, että kaikissa kunnissa on tulevaisuudessa kaikki palvelut, vaan palvelurakenteen pitäisi pystyä joustamaan sen mukaan, millainen väestötilanne on. Nämä ovat vaikeita kysymyksiä, eikä helppoja päätöksiä ole luvassa, hän sanoo.

Myös valtakunnan päättäjille Karhunen lähettää samoja terveisiä.

– Mikäli maakunta- ja soteuudistus toteutuu suunnitellusti, toivon, että se myös toimii suunnitellusti ja vähentäisi palveluiden kustannuksia.

Tämä vaatii hänen mukaansa rakennemuutosten ohella myös vastuullista päätöksentekoa. – Kyllä ihmisillä, jotka ovat lähteneet viemään maakunta- ja soteuudistusta eteenpäin, on myös iso vastuu tavoitteiden toteutumisessa. Ne eivät toteudu pelkkiä rakenteita muuttamalla, vaan vaativat kipeitä päätöksiä.

Yhteistyöllä kohti parempaa ymmärrystä

Karhusen mukaan yhteistyö kuntia palvelevien organisaatioiden välillä on tärkeää, sillä eri tavoitteisiin perustetuilla kuntakentän toimijat ovat toisilleen elintärkeitä.

– Kuntaperhe on juuri oikea termi kuvaamaan kuntia palvelemaan perustettuja organisaatioita, sillä kaikkien työ on sidoksissa toisiinsa. Yhteistyön on kuitenkin oltava aitoa, rehellistä ja luottamukseen perustuvaa, hän painottaa.

Tulevaisuudessa yhteistyön kuntakentän toimijoiden välillä korostuu etenkin tiedon ja osaamisen jakamisessa.

– Meidän on toimittava samansuuntaisesti. Yhdessä pystymme tukemaan toisiamme, tunnistamaan tulevaisuuden haasteita sekä rakentamaan käsityksen toimintaympäristön muutoksesta, Karhunen pohtii.

 

Kuopaksen uudet opiskelijatalot näyttävät suuntaa opiskelija-asumisen trendeissä

Kuopion Puijonlaaksoon Samoilijantielle on rakentunut vuoden 2018 aikana viisi uutta opiskelijataloa. Vanhojen asuntoloiden tilalle rakennetut, arkkitehtonisesti vaikuttavat rakennukset sijaitsevat Puijon ulkoilualueen kupeessa, Kallaveden järvimaisemissa, reilun 10 minuutin kävelymatkan ja muutaman minuutin pyörämatkan päässä yliopiston kampusalueelta.

Kuntarahoituksen rahoittamissa viidessä rakennuksessa on yhteensä 254 yksiötä kuudessa kerroksessa. Kuopaksella yksiöiden tarve on ollut suuri, sillä yhtiön aiempi asuntotuotanto on keskittynyt pääosin 80-luvulle, jolloin valtion tuki edellytti soluasuntojen rakentamista.

– Neljän hengen solut yksine saniteettitiloineen ja keittiöineen eivät kuitenkaan täytä parhaiten tämän päivän opiskelijoiden toiveita yksityisyydestä, kertoo Kuopaksen toimitusjohtaja Tuula Vartiainen.

Peruskorjauksen tarpeessa olleet vanhat soluasuntolat päätettiin siksi purkaa uudisrakennusten tieltä.

– Rakenteista johtuen vanhoja soluasuntoja ei ollut mahdollista muuttaa yksiöiksi. Myös yhteisöllisyyttä, jota halusimme rakennuksissa lisätä, ja jota ARAkin tuessaan korostaa, olisi ollut vaikea luoda 80-luvun kellaritiloihin, Vartiainen taustoittaa.

Lopulta peruskorjaukselle ei löytynyt taloudellisiakaan edellytyksiä, sillä vuokrataso pysyi uudisrakennuksissa samana.

Viihtyisät yhteistilat houkuttelevat ajanviettoon ja opiskeluun yhdessä

Kuopaksella uusien rakennusten suunnittelun lähtökohtana oli asumisen yhteisöllisyyden parantaminen, mikä on tutkitusti opiskelijataloissa nouseva trendi.

– Opiskeluasunto on usein nuoren ensimmäinen oma koti, jonne saatetaan muuttaa kaukaakin. Kestää aikansa, ennen kuin ystäväpiiri uudelle paikkakunnalle rakentuu. Yhteisöllisyyttä lisäämällä haluamme ehkäistä opiskelijoiden yksinäisyyttä ja parantaa asumisen viihtyvyyttä, Vartiainen kertoo.

Asukkaiden kohtaamista rakennuksessa on mietitty kulkureittien kautta alusta loppuun. Arkkitehtiopiskelijat ovat suunnitelleet ja sisustaneet rakennuksen jokaiseen kerrokseen opiskelijoiden tarpeet huomioiden yhteiskäytössä olevat tilat, joilla kullakin on oma teemansa: yksi on suunniteltu oleskeluun, toinen pelaamiseen, kolmas kuntoiluun ja neljäs elokuvien katseluun. Viidennessä tilassa on mahdollista viettää aikaa ystävien kesken tai järjestää vaikka syntymäpäiväjuhlia. Myös yhteiseen opiskeluun soveltuvia tiloja löytyy rakennuksista useampi.

Modernisti nimettyjen ja sisustettujen tilojen seinät on tehty lasista, jotta kynnys niiden käyttöön olisi mahdollisimman matala. Myös postit on sijoitettu kerrokseen, josta yhteiset tilat alkavat. Kuntosalia lukuun ottamatta kunkin tilan yläkerrassa on lisäksi hyvin varusteltu keittiö, jossa voi kokata ja ruokailla yhdessä. Pesutiloista voi siirtyä odottamaan pyykinpesun tai kuivumisen valmistumista muihin viihtyisämpiin tiloihin.

Helppoa asumista ja yhteistä vastuunkantoa

Opiskelijoiden tarpeet on asunnoissa huomioitu myös muilla tavoin. Yksiöt ovat osittain valmiiksi kalustettuja, mikä tuo helpotusta muuttoon.

– Jokaisessa asunnossa on tilava parvisänky, joka vapauttaa asuntojen lattiapinnan muuhun käyttöön. Valmiina asunnoissa ovat lisäksi valaisimet, työpöytä ja hyllyköt. Osittainen kalustus auttaa myös kansainvälisiä opiskelijoita asettumaan uuteen kotimaahansa, Vartiainen näkee.

Kulkemista helpottaa kiinteistön tuntumassa sijaitsevat bussipysäkit, joista pääsee mutkattomasti linja-autolla kampukselle tai kaupungin keskustaan. Rakennuksissa on huomioitu myös opiskelijoiden suosima polkupyöräily, ja kulkuvälineille on varattu riittävästi tilaa. Vuokraan sisältyy lisäksi Kuopaksen hankkima yhteinen sähköauto, jolla opiskelijat voivat taittaa matkan esimerkiksi pidemmällä sijaitseviin huonekaluliikkeisiin.

Kuopiossa uudet asuintilat on otettu Vartiaisen mukaan erinomaisen hyvin vastaan. Opiskelijoiden välillä on alkanut syntyä aitoa yhteisöllisyyttä, jota pidetään yllä myös opiskelijatalojen omissa WhatsApp- ja Facebook-ryhmissä.

– Naapureilta voi hyvin matalalla kynnyksellä kysyä lainaksi jauhoja tai vaikka työntöapua lumihankeen juuttuneelle autolle, ja apua on ollut myös nopeasti tarjolla.

Myös alun perin mietityttänyt vastuu yhteisistä tiloista on kasvanut ajan saatossa.

– Jos jollain jää jäljet siivoamatta, ryhmissä siitä kyllä huomautetaan ja laiminlyönteihin puututaan tilanteiden vaatimalla tavalla. Yhteisesti pidetään myös huolta tiloista, Vartiainen summaa.

Varjoista valoon

Se alkoi vuonna 2009. Nokia irtisanoi Oulussa 200 työntekijää – ja se oli vasta alkua. Seuraavina vuosina Oulun seudulla nähtiin ennennäkemätön irtisanomisten aalto tieto- ja viestintäteknologian eli ICT-alan suuryritysten vähentäessä väkeä ja lakkauttaessa toimintojaan.

Raskain isku koettiin vuonna 2014, kun Nokian matkapuhelintoiminnat ostanut Microsoft ja puolijohdepiirejä valmistava Broadcom Corporation osoittivat ovea yhteensä tuhannelle työntekijälle. Kaikkiaan Oulusta hävisi vuosina 2009–2014 noin 3 500 ICT-alan työpaikkaa. Kortistot täyttyivät huippukoulutetuista ihmisistä.

Jos Oulussa oli koko 2000-luvun ajan iloittu teknologiateollisuuden kasvuhuumasta, 2010-luvulla pudottiin valosta varjoihin. Oulun kaupungissa mietittiin otsasuonet sykkien miten sieltä päästäisiin pois.

Tilanne oli haastava. Nokian imussa kaupungin yhteisöverotulot olivat 2000-luvun lopulla parhaimmillaan 75 miljoonaa euroa. Viidessä vuodessa niistä katosi kaksi kolmasosaa. Rajusti kasvanut työttömyys lisäsi tuntuvasti kaupungin sosiaali- ja terveysmenoja. Samaan aikaan kaupungin piti suoriutua kuntaliitoksesta, kun Haukipudas, Kiiminki, Oulunsalo ja Yli-Ii liittyivät Ouluun.

Nopeaa reagointia rakennemuutokseen

Teknologiateollisuuden raju rakennemuutos ei kuitenkaan iskenyt Oulun kaupunkia kanveesiin. Kaupungin kassa oli hyvässä kunnossa pitkän nousukauden jäljiltä ja velkaa oli vain vähän. Palveluja ei tarvinnut lähteä ajamaan alas samoin tein. Oulun kaupungin strategia vuosille 2013–2020 tehtiin varmistamaan kuntaliitoksen onnistuminen, teollisuuden rakennemuutos oli siinä vielä vähemmällä huomiolla.

Kaupunki kuitenkin reagoi nopeasti talouden tapahtumiin. Oulun seutua varten perustettiin vuonna 2010 Business Oulu, johon yhdistettiin erillään seutukunnalla toimivat työllisyyttä ja elinkeinoja edistävät organisaatiot. Samana vuonna aloitettiin Nokian luovuttamiin patentteihin ja innovaatioihin nojautuva Innovation Mill -ohjelma tukemaan alueen työllisyyttä ja yritystoimintaa sekä Terva-ryhmä koordinoimaan rakennemuutoksen vastatoimia.

Irtisanomisten kiihtyessä Oulun seutukunta hakeutui vuonna 2012 äkillisen rakennemuutoksen alueeksi. Se toi valtiolta ja EU:lta 36 miljoonaa euroa uuden nousun rakentamiseen. Samana vuonna perustetun Nothern Startup Fundin kautta päästiin tukemaan aloittelevia yrityksiä.

– Olihan se tilanne pahimmillaan hurja. Hetken aikaa tuntui, että jääkö tehtäväksemme vain valojen sammuttaminen. Nopeasti tahtotila muuttui taistelevaksi. Oulussa on aina ollut sellainen henki, että tilanne katsotaan ja sitten käydään töihin sen korjaamiseksi. Tärkeää oli ymmärtää, että työtä vaille jääneet osaajat on saatava pysymään Oulun seudulla kaikin keinoin, kertoo Oulun kaupungin talousjohtaja Jukka Weisell.

Nyt Weisell voi tarkastella takavuosien kurimusta helpottunein mielin. Tieto- ja viestintäteknologia työllistää Oulun seudulla enemmän ihmisiä kuin vuosikymmen sitten. Muutaman suuryrityksen sijaan kenttä koostuu suuresta joukosta pieniä ja keskisuuria alan yrityksiä.

– Voi sanoa, että kaikki munat eivät ole samassa korissa. Siinä mielessä tilanne on terveempi kuin ennen. Yhteisöverotuotoissa olemme vielä kaukana huippuajoista, sillä uudet yritykset käyttävät voittonsa kasvuun ja investointeihin. Oulun työllisyystilanne on kuitenkin parantunut huomattavasti, mikä näkyy positiivisesti kuntataloudessa. Hyvinvointi vähentää pahoinvointia ja siitä koituvia moninaisia kuluja. Oulun konsernivelka asukasta kohden on nyt alle 4000 euroa, mitä voi pitää terveenä tilanteena, sanoo Weisell.

Veto- ja pitovoimaa

Oulun kaupungin uusi vuosille 2020–2026 ulottuva strategia hyväksyttiin kaupunginvaltuustossa keväällä 2018. Siitä paistaa läpi optimismi. Strategiassa Oulusta halutaan tehdä veto- ja pitovoimainen kaupunki.

– Haemme kasvua ja haluamme myös saada ihmiset pysymään ja viihtymään Oulussa, kiteyttää Weisell.

Strategia on syntynyt eri osapuolten jatkuvan vuoropuhelun tuloksena.

– Emme miettineet eri strategioita, joista sopivin valitaan. Tärkeämpää oli asioiden priorisointi, minkä mukaan mentiin aina eteenpäin. Uutta strategiaa voi pitää orgaanisen kehityksen tuloksena, Weisell kertoo.

Oulu profiloituu uudessa strategiassa kulttuurikaupunkina.

– Työ on ihmiselle tärkeää, muttei kaikki kaikessa. Kulttuurin merkitystä ei voi vähätellä, se on keskeinen osa ihmisten viihtyvyyttä. Emme ole lähteneet leikkaamaan kulttuurimenoja. Olemme pitäneet kiinni isosta sinfoniaorkesterista ja tasokkaasta kaupunginteatterista. Siihen meillä on ollut velvollisuuskin pohjoisen Suomen keskuskaupunkina. Oulussa nähdään, että kulttuuri antaa ihmisille enemmän kuin ottaa, sanoo Weisell.

Kaupunki panostaa vahvasti koulutukseen. Ammattikorkeakoulu on muuttamassa Linnanmaan kampukselle, missä se voi toimia kiinteässä yhteydessä Oulun yliopiston kanssa. Tavoite on raja-aitoja kaatamalla tarjota opiskelijoille enemmän ja entistä laadukkaampia opiskelumahdollisuuksia, vahvistaa kumpaakin korkeakoulua sekä vahvistaa ja lisätä Oulun kansainvälistymistä.

– Jos haluamme jatkaa kasvun tiellä, yritysten on saatava enemmän koulutettuja osaajia. Arvioiden mukaan teknologiateollisuus työllistää lähivuosina tuhatkunta ihmistä vuodessa, mutta koulutuksen kautta työtehtäviin valmistuu 300–400 henkeä. Jos ennen oli vaikea löytää koulutusta vastaavaa työtä, nyt haaste on löytää työtä vastaavia koulutettuja työntekijöitä. Olemme Oulussa oppineet puhaltamaan yhteen hiileen, joten kyllä tähänkin ongelmaan lääkkeet yhdessä löydetään, sanoo Weisell.

Aistit auki maailmalle, fokus omassa kentässä

Yhdysvaltojen taloudella menee lujaa, mutta kasvun odotetaan hidastuvan. Vaikka oppositiopuolue demokraatit saavutti marraskuisissa vaaleissa enemmistön edustajainhuoneessa, tämä tuskin saa presidentti Trumpia muuttamaan linjaansa. Poliittiseen maailmanrauhaan liittyvä epävarmuus kasvaa siis todennäköisesti edelleen. Rahan hinta seuraa rauhattomuutta ja korkotaso tullee nousemaan.

Eurooppaan epävakautta tuo velkainen Italia, jonka budjettiehdotuksen Euroopan komissio hylkäsi lokakuussa liian suuren alijäämän vuoksi. Korkeampi velkasuhde euroalueen maista on vain valtavat hätälainat saaneella Kreikalla. Italia on euroalueen kolmanneksi suurin talous. Mikäli Italia ei pysty löytämään EU:ta tyydyttävää ratkaisua, markkinat saattavat reagoida voimakkaasti, mikä heijastuisi väistämättä myös Suomeen.

Toinen suuri kysymysmerkki Euroopassa on Brexit. Vielä ei ole varmuutta, saadaanko sopimus EU:n kanssa aikaan ennen kuin ero Euroopan unionista maalikuussa koittaa. Mahdollinen ero ilman sopimusta heijastuu suomalaistenkin vientiyritysten toimintaan, kun kauppaan vaikuttaisivat WTO:n sääntöjen mukaiset tullit, mikä aiheuttaisi yrityksille lisää kuluja. Brittiyritykset ovat jo varautuneet hintojen nousuun ja jotkut niistä etsivät tuontituotteille kotimaisia vaihtoehtoja.

Kotimaassakin jännitysmomentteja riittää. Epävarmuus maakunta- ja soteuudistuksen toteutumisesta jatkuu. Vaikka sote menisi läpi nykyisellä ehdotuksella, kuntien investointitarve pysyy lähes ennallaan.

Kasvavien keskusten tarve panostaa kaupunkisuunnitteluun ja infraan ei vähene, päinvastoin.

Asuntoja, myös kohtuuhintaisia tarvitaan, jotta yritysten työvoiman saatavuus turvataan. Kaavoituksella ja varmistamalla monipuolinen asumisrakenne voidaan myös ehkäistä alueiden eriarvoistumista kasvavissa kaupungeissa. Yhdenvertaisuudesta ponnistavassa Suomessa asuinalueiden ympärille ei kaivata muureja.

Talouskasvu tehdään kunnissa ja kaupungeissa, jotka luovat edellytykset yritysten toiminnalle – yritysten menestyksestähän Suomen taloudellinen menestys pitkälti riippuu. Kaiken epävarmuuden keskellä tulee varmistaa, että kunnat pystyvät jatkamaan investointejaan, pitämään huolta elinvoimastaan ja yritysten toiminnan edellytyksistä. Näihin asioihin voimme vaikuttaa – synkältä näyttävä tilannekin voidaan nopealla reagoinnilla ja oikeilla strategisilla valinnoilla muuttaa valoisaksi, kuten tässä lehdessä kerrottu Oulun esimerkki osoittaa.

Kiitän asiakkaitamme, yhteistyökumppaneitamme ja henkilökuntaamme antoisasta ja menestyksekkäästä vuodesta 2018. Tulevaisuudessa on paljon kysymysmerkkejä, mutta me jatkamme työtämme yhdessä hyvinvoivan yhteiskunnan rakentamiseksi myös ensi vuonna.

 

Esa Kallio
toimitusjohtaja
Kuntarahoitus Oyj

Janakkala, Joensuu ja Vantaa jatkavat Klash-kilpailussa: jaossa jopa miljoona euroa kehitykseen

Jatkoon valittujen kuntien ongelmat ovat sellaisia, joihin on haastekilpailun kautta mahdollista löytää ratkaisu, mutta ne jättävät sopivasti tilaa myös ideoinnille ja innovoinnille.

–  Tavoitteena on, että ongelmien ratkaisut hyödyttävät koko kuntakenttää, kertoo Klash-­kisan projektipäällikkö Maritta Mäkelä. 

Janakkalan haasteena on julkisen liikenteen saatavuuden ja kannattavuuden turvaaminen sekä taloudelliset ja ympäristöystävälliset yhteistyömallit. Kunnan tavoitteena on luoda palvelumalli, jossa yhdistyvät kunnan, yritysten ja asukkaiden liikenteen tarjonta ja käyttö. Joensuun kaupunki hakee haastekilpailun kautta toimintamalleja ja työkaluja kuntalaisten yhteisöllisyyden ja osallistamisen parantamiseksi sekä hyvinvoinnin ja elinvoiman lisäämiseksi. Vantaan johdolla etsitään ratkaisuja toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa olevien opintojen keskeyttämisasteen pienentämiseen.

– Haasteiden isäntäkunnat muodostavat kokoluokaltaan kiinnostavan läpileikkauksen suomalaisista kunnista. Mihinkään ongelmista ei ole ilmiselvää vastausta eikä mikään niistä ratkea pelkästään teknisellä ratkaisulla kuten sovelluksen tai teknisen alustan rakentamisella. Toisaalta vastaus haasteeseen voi olla yksinkertainenkin, sanoo Klash-tuomaristossa vaikuttava Kuntarahoituksen asiakkuuspäällikkö Rami Erkkilä.

Jatkoon päässeistä ongelmista muotoillaan haasteet, joiden ratkaisuun voivat osallistua 15.1.2019 lähtien myös ulkopuoliset tiimit ja työryhmät, kuten pk-yritykset, start upit, yhdistykset ja opiskelijat. Kilpailun vaiheesta valitaan jatkoon kuusi ratkaisuehdotusta, joille Klashin yhteistyökumppanit tarjovat mentorointia ideoiden jalostamiseen.

Voittaja julkistetaan joulukuussa 2019, ja voittaneiden ratkaisujen jatkokehittämiseen ja käyttöön on varattu jopa miljoonan euron tuki. Rahoittajina kilpailussa toimivat Kuntaliitto, Suomen Kuntasäätiö, Kuntarahoitus, Keva, FCG, KL-Kuntahankinnat sekä KL-Kustannus. 

Seuraa kilpailun etenemistä Twitterissä: @kunta_klash ja #kuntaklash sekä verkkosivuilla www.klash.fi

Herkkien asioiden äärellä

Perinteinen talkoohenki on edelleen voimissaan, vaikka vapaaehtoistoiminta muuttaakin muotoaan yhteiskunnan muuttuessa.

– Arki on hektistä ja nykyisin lähdetään mielellään mukaan erilaisiin lyhytkestoisiin, pop up -tyyppisiin tehtäviin. Vapaaehtoistoimintaan osallistumisen pitää olla helppoa ja kokonaisuudesta halutaan löytää se itselle sopiva palanen, Hope Yhdessä & Yhteisesti ry:n toiminnanjohtaja Eveliina Hostila kuvailee.

Hope ry:n toiminnan ytimen muodostavat autettavat perheet, vapaaehtoiset ja lahjoittajat. Auttaa voi monenlaisin tavoin, eikä vapaaehtoisuus vaadi erityistaitoja. Hopen varastolla otetaan vastaan lahjoituksia, lajitellaan ja hyllytetään tavaroita ja kootaan avustuspaketteja. Lisäksi voi osallistua asiakkaiden kohtaamiseen, lasten ja nuorten harrastustoiminnan tukemiseen tai vaikka kampanjasuunnitteluun.

Eveliina Hostilan mukaan monet sitoutuvat edelleen myös pitkäaikaiseen auttamistyöhön ja Hope-yhdistyksenkin riveihin on kymmenen toimintavuoden aikana liittynyt jatkuvasti lisää vapaaehtoisia. Yhteistä kaikille on halu nähdä, että apu menee perille ja että sillä on oikeasti vaikutusta toisen ihmisen elämään. Parhaimmillaan vapaahtoistoiminta rikastuttaa omaa arkea.

–Auttaminen ei onneksi ole koskaan pois muodista. Ihmiset kaipaavat merkityksellisyyden ja yhteenkuuluvuuden kokemuksia, ja niitä vapaaehtoistoiminta pystyy tarjoamaan. Meillä avuntarve ja vapaaehtoisten määrä ovat kohdanneet hyvin, mistä olemme iloisia ja kiitollisia, Hostila sanoo.

Perheiden ääni esiin

Perinteisen joulusesongin ohella syksy ja kevät ovat Hopen väelle kiireistä aikaa. Silloin monissa vähävaraisissa lapsiperheissä on kova tarve uusille vaatteille ja toisaalla taas laitetaan pieneksi jääneet vaatteet kiertoon.

–Tavarat ja vaatteet halutaan kierrättää jo ekologisistakin syistä, ja tavaralahjoituksista on tullut suosituin tapa auttaa. Tämä on erinomainen asia, sillä on perheitä, joilla ei ole varaa hankkia esimerkiksi vaatteita edes kirppikseltä.

Autettavien perheiden tilanteet ovat aina erilaisia ja niin myös perhettä kohdanneiden vaikeuksien takana olevat syyt.

– Osalle on todella vaikeaa pyytää apua, häpeän tunne esimerkiksi köyhyyden ympäriltä on vasta poistumassa. Tärkeä tehtävämme on nostaa perheiden ääni esiin yhteiskunnassa. Avuntarvetta on todella paljon ja asiasta pitäisi puhua enemmän, Hostila peräänkuuluttaa.

Myös Hope pyrkii vastaamaan uudenlaisiin avuntarpeisiin.

– Vapaaehtoisemme kuulostelevat avoimin korvin kentältä kantautuvia viestejä ja tiimeissä ideoidaan ja kokeillaan uusia toiminnan muotoja. Esimerkiksi moni vähävarainen opiskelija on ollut vaarassa joutua keskeyttämään opintonsa, ja osaa heistä olemme pystyneet tukemaan taloudellisesti, Eveliina Hostila kertoo.

Pieni suuri apu

Kuntarahoituksen joululahjoitus ohjataan Hopessa lasten ja nuorten harrastustoiminnan sekä perheiden yhteisen vapaa-ajan toiminnan tukemiseen. Hostila muistuttaa, että tilanteet perheissä ovat hyvin herkkiä, ja pienet asiat ja apu arjessa voivat olla todella merkityksellisiä. Hopen ensisijainen avun kohde on aina lapsi.

– On esimerkiksi tilanteita, joissa lapsi on vaarassa joutua lopettamaan pitkään jatkuneen, tärkeän harrastuksen perhettä kohdanneen vaikean tilanteen vuoksi. Silloin hän jäisi syrjään myös tutusta kaveripiiristä. Tai nuori ei kehtaa pyytää vanhemmilta rahaa vaikkapa keikkalippuun, kun tietää miten tiukilla perheessä ollaan, eikä myöskään sanoa kavereille, miksi ei voi tulla mukaan. Lahjoittamamme jäsenmaksu, harrastusvarusteet tai pääsylippu on siinä tilanteessa iso asia perheelle, eikä kenenkään tarvitse tietää, mistä se on peräisin.

Hostilan mieltä lämmittää yhä monen vuoden takainen joulumuisto.

– Tapasin viisilapsisen perheen yksinhuoltajaäidin, joka haaveili voivansa viedä lapset edes kerran elokuviin. Leffaliput mahdollistivat tälle perheelle aivan uuden, yhteisen kokemuksen. Iloinen hetki voi kannatella eteenpäin pitkän aikaa.

Yksintyöstä yhteistyöhön

Luulen, ettei kovin moni palannut muisteloissaan matikan tiistaitunnille.

Yhteistyöstä ja sen tärkeydestä puhutaan paljon työelämässä. On kuitenkin olemassa aliarvostettu yhteistyömuoto, jota sallisi hyödynnettävän laajemminkin – nimittäin yhteistyö koulujen ja oppilaitosten kanssa.

Jokainen meistä on kuluttanut koulunpenkkiä ja varmasti jossain vaiheessa tuskaillut sitä, mitä tosielämän hyötyä opituilla asioilla on. Ja varmasti moni on myös työelämässä tuskaillut, kun uusien näkökulmien, kokeilujen tai työn merkityksellisyys puuttuu. Samaan aikaan kun työelämässä puuhaillaan neljän seinän sisällä, koulumaailmassa puuhaillaan neljän seinän sisällä. Tästä yksintyöskentelyn asetelmasta on rationaalista pyrkiä pois.

Koulumaailman ja työelämän yhteistyöllä saavutetaan hyötyjä, joita ei yksin saataisi. Tapoja toteutukseen on lukemattomia: työpajasta innovointikilpailuun tai teemapäivästä yritysvierailuun.

Työelämässä hyödytään tuoreista ajatuksista, näkemyksellisyydestä ja innokkaista tekijöistä. Koulu- ja oppilaitosyhteistyön kautta voi saavuttaa jopa mainetta ja kunniaa ja lisätä yhteiskunnallista vaikuttavuuttaan. Koululaiset ja opiskelijat hyötyvät saadessaan konkretiaa oppikirjasisältöihin, työelämäkontakteja ja -kokemusta. Arvokas hyöty on myös tunne oman aherruksen merkityksellisyydestä.

Toinen asia, jonka puolesta liputan, ovat vierailijaluennot. Nämä voivat olla suunnattuja mille tahansa koulutusasteelle aina ala-asteesta yliopistoon ja korkeakouluun. Käytännön toteutus voi olla esimerkiksi oppiainekohtainen luento tai vierailu opotunnilla. Kolmas mielenkiintoinen mahdollisuus yhteistyöhön on mentorina toimiminen opiskelijoille.

Näistä kaikista yhteistyön keinoista on arvokasta hyötyä ja oppimisen iloa niin opiskelijoille kuin mukaan ryhtyvälle ammattilaiselle tai yritykselle. Vai kuinka monta kertaa on jälkikäteen todettu, ettei yhdessä tekeminen ja keskustelu kannattanutkaan?

Käytännössä yhteistyö voi olla esimerkiksi tällaista: Kuntarahoitus on mukana Yrityskylä-toiminnassa sekä tekee aktiivisesti yhteistyötä yliopistojen kanssa. Uutukaisena esiin voi nostaa Helsingin yliopiston kanssa toteutettavan kokonaisuuden, johon kuuluu tutkijatyöpajoja, opiskelijoiden kanssa järjestetty monitieteinen hackathon ja lukuvuoden kestävä yhteiskehittämisohjelma, jossa opiskelijat ratkovat tulevaisuuden Suomen hyvinvoinnin elementtejä.

Haluan myös antaa kontribuutioni. Ajatuksenani on mennä joskus puhumaan ja vierailemaan omiin opinahjoihini, esimerkiksi pikkuiseen kyläkouluun Kautialan ala-asteelle ja Kangasalan lukioon – siellä ei tosin vielä tiedetä aikeistani vierailla. Myös yliopiston alumnitoiminta kiinnostaa.

Mitä työelämän ja koulumaailman yhteistyö voi siis parhaimmillaan ja eri muodoissa toteutettuna antaa? Uusia ajatuksia, arvokasta kokemusta, näkyvyyttä, konkretiaa, positiivista mielikuvaa, tulevia työntekijöitä ja paljon muuta. Tiivistettynä: yhdessä tekeminen koululaisten ja opiskelijoiden kanssa kannattaa – ovathan juuri he huomisen tekijöitä. Mahdollisuuksia on runsaasti, kunhan kääntää kiviä, käyttää mielikuvitusta ja uskaltaa uskaltaa. Mikä voisi olla sinun tai työpaikkasi tapa yhteistyöhön?

Eeva Toivonen

Kirjoittaja työskentelee analyytikkona Kuntarahoituksen yhteiskuntavastuutiimissä.


Pienen on varjeltava timanttejaan

Samaan aikaan suuret ikäluokat ovat jäämässä eläkkeelle, eniten palveluammateista. Työmarkkinoilla on jo nyt kohtaamisongelma: matalapalkka-aloille ei tahdo löytyä työntekijöitä. Jotta näihin töihin saadaan tekijöitä, on heille tarjottava mahdollisuus kohtuuhintaiseen ja laadukkaaseen asumiseen. Pelkkä vapaarahoitteinen asuntotuotanto ei riitä vastaamaan tähän kysyntään, vaan sitä on täydennettävä julkisesti tuetulla asuntotuotannolla.

Kysynnän perässä laahaava asuntotuotanto jarruttaa talouskasvua. Valtion tukemalla asuntotuotannolla pidetään omalta osaltaan talouden rattaat pyörimässä, torjutaan eriytymistä ja ylläpidetään pohjoismaista hyvinvointimallia. Onkin tärkeää huolehtia, että valtion tukema asuntotuotantojärjestelmä pysyy maailman muutoksessa mukana ja toimii myös tulevaisuudessa hyvinvoivan yhteiskunnan yhtenä tukirankana.

Toinen suomalaisen yhteiskunnan tukipilareista on koulutusjärjestelmämme. Se on tarjonnut mahdollisuuden menestyä elämässä lähtökohdista riippumatta ja on kiistatta myös tärkeä osa pohjoismaista hyvinvointimallia. Se on myös asia, jonka kohtaamani ulkomaiset sijoittajat ovat usein nostaneet esiin ja ihastelleet.

OECD on huomioinut Suomen koulutuksen mallimaana, vaikka viimeisimmissä PISA-testeissä Suomen sijoitus on ollut laskusuunnassa. Siitä, kertovatko PISA- ja muut testit todella koulutuksemme tasosta, voidaan olla montaa mieltä, mutta Suomen menestyksen kannalta koulutuksemme taso ei ole yhdentekevä. Se on kilpailutekijä, jonka avulla pienenä yhteiskuntana voimme pärjätä myös tulevaisuudessa. Siksi meidän on varmistettava, että korkea koulutuksen taso säilyy myös jatkossa.

Tässä Huomisen tekijöiden numerossa käsittelemme laajasti vastuullisuutta. Esillä ovat muun muassa yleishyödyllisen asuntotuotannon ja kestävän rakentamisen teemat. Vastuullisuus on kuitenkin meille myös paljon muuta. Se on läsnä päivittäisessä toiminnassamme ja päätöksenteossamme. Hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminen on Kuntarahoituksen olemassaolon lähtökohta.

Esa Kallio
toimitusjohtaja
Kuntarahoitus Oyj

Klash etsii ratkaisuja kuntien haasteisiin

Syksyn aikana kilpailussa haetaan haasteita ja isäntäkuntia. Tavoitteena on löytää kuntia, joiden haasteiden ratkaiseminen tuo koko Suomen kuntakenttään mahdollisimman laaja-alaisia positiivisia vaikutuksia.

Kunnat voivat ilmoittaa oman haasteensa mukaan 31.10. mennessä. Marraskuun aikana raati valitsee 4­–6 haastetta ja isäntäkuntaa, joulukuussa haasteet kirkastetaan yhdessä valittujen isäntäkuntien kanssa.

Haastekilpailu avataan erilaisille organisaatioille ja työryhmille, kuten pk- ja startup-yrityksille, yhdistyksille ja opiskelijoille 15.1.2019. Toisen vaiheen päätteeksi jatkoon valitaan 8–12 kilpailijaa ratkaisuehdotuksineen.

Syksyllä 2019 vuorossa on loppukilpailuvaihe. Voittajat julkistetaan 15.12.2019.

– Suomalaiskunnat ovat keskellä valtavaa murrosta. Suomen kaltaisessa maassa ratkaistavat ongelmat ovat kuitenkin monelle yhteisiä, ja siksi niiden ratkaisutkin kannattaa kehittää yhdessä ja skaalata myös muiden käyttöön. Klash on tähän innostava ja konkreettinen lähestymistapa, sanoo Kuntarahoituksen toimitusjohtaja Esa Kallio.

Hankkeen rahoittajia ja yhteistyökumppaneita ovat Suomen Kuntasäätiö, Kuntaliitto, Keva, Kuntarahoitus, KL-Kuntahankinnat, KL-Kustannus sekä FCG Finnish Consulting Group.

Lue lisää: klash.fi

Toimistokoira Noppa terapoi rapsutuspalkalla

Noppa tulee innokkaasti ovelle tervehtimään jokaista uutta tulijaa ja osalle on tarjolla myös märkiä suudelmia. Nopan omistaja, Kuntarahoituksessa HR-asiantuntijana työskentelevä Laura Kari seuraa hymyillen Nopan edesottamuksia, yksivuotiaalta Nopalta riittää rakkautta ja huomiota jokaiselle.

– Noppa on rodultaan Stabyhoun eli alun perin hollantilainen lintukoira. Se on seurallinen, mutta kovinkaan paljon metsästysvietistä ei enää ole jäljellä. Noppa pitää ihmisistä ja siksi sopii oikein hyvin toimisto- ja terapiakoiraksi, Laura Kari kertoo.

Töihin pienestä pitäen

Haastattelun aikana Sirpalan ovi käy useaan otteeseen ja ihmiset käyvät rapsuttelemassa ja tervehtimässä Noppaa. Moni käy myös ohi kävellessään lasin lävitse moikkaamassa toimiston karvaisinta työntekijää. Noppa selvästi tunnetaan työyhteisössä hyvin. Syynä tähän on varmasti paitsi Nopan sosiaalinen luonne, niin myös varhain alkanut työura.

– Noppa oli itseasiassa ensimmäisen kerran töissä käymässä jo kahdeksan viikon ikäisenä. Olin itse silloin vielä etäpäivällä, mutta sitten piti käväistä toimistolla, niin otin Nopan mukaan. Tällä hetkellä Noppa on käynyt toimistolla noin parin viikon välein tekemässä ihan kokonaisia työpäiviä. Näin kesäaikaan jopa vähän useamminkin, kun toimistolla on hieman rauhallisempaa, Kari kertoo.

Nopan tavallinen työpäivä

Toimistotöissä ollessaan Nopan päivärytmi on melko rutiininomainen.

– Nopan tavallinen työpäivä alkaa aamusta, kun kahdeksan kieppeissä tullaan yhdessä toimistolle. Aamut ja aamupäivät ovat Nopalla aktiivisinta ja energisintä työaikaa. Silloin ihmiset käyvät paljon Noppaa moikkailemassa ja Noppa mielellään leikkii ihmisten kanssa. Yhdentoista maissa käydään vähän ulkoilemassa ja nappaamassa minulle lounasta. Iltapäivällä Noppa onkin jo sitten hieman väsynyt ja hakeutuu jossakin vaiheessa esimerkiksi minun tai työkaverini Eevan pöydän alle nukkumaan.

Väsyttävistä työpäivistä huolimatta Noppa pitää toimistokoiran roolista suuresti.

– Noppa selvästi tykkää olla täällä ja tavata ihmisiä. Tähän mennessä rapsutukset, leikki ja namit on olleet riittävä palkka Nopalle toimistokoiran työstä, Kari myhäilee.

Toimistokoira lievittää stressiä ja tiivistää ihmissuhteita

Toimistokoiria ja terapiakoiria on yhä enenevissä määrin käytössä ympäri maailmaa. Karin mukaan Noppa on vaikuttanut erityisesti toimiston ilmapiiriin ja ihmisten välisiin suhteisiin.

– Nopan kautta olen tutustunut paremmin moniin sellaisiin kollegoihin, joita en muuten ole kovin hyvin tuntenut. Koiran kanssa ihmisistä tulee esiin hyvin erilaisia puolia kuin tavallisessa toimistotyössä. Monet myös tulevat jonkin stressaavan palaverin jälkeen rapsuttelemaan Noppaa ja sanovat, että nopeakin rapsutteluhetki keventää mieltä ja saa hyvälle tuulelle.

Huoneeseen Noppaa silittämään saapunut Sirpa Kestilä komppaa sivusta Karin puheita.

– Meillä on iso toimisto ja yhteensä noin 150 työntekijää. Kun jutut käytävillä kulkevat, niin tänne Sirpalaan on tullut monta työntekijää, jotka eivät varsinaisesti itse käytä assistenttipalveluita, mutta ovat halunneet tulla paijaamaan Noppaa, Kestilä kertoo.

Toimistokoira antaa ihmisille pelkällä läsnäolollaan luvan rentoutua ja jopa hassutella.

– Moni ajattelee, että kun ollaan rahoituslaitoksessa töissä, niin täällä on kovin virallista. Mutta kun Noppa on käymässä, niin kyllä meidän ihmiset puku päällä konttailevat lattialla leikkimässä Nopan kanssa, Kari kertoo.

– Meillä on todella paljon koiraihmisiä talossa töissä ja esimerkiksi minulle, jolla ei ole enää omaa koiraa, Noppa on ikään kuin minunkin koirani, Kestilä toteaa ja rapsuttaa Noppaa.

Nopan kuulumiset kesällä 2020

Nyt jo 3-vuotissyntymäpäiviään juhlinut Noppa vieraili tähän kevääseen asti toimistolla noin kerran kuussa. Nyt kun kuntarahoituslaiset ovat suurimmaksi osaksi siirtyneet kotikonttoreille, on Nopankin työnkuva muuttunut satunnaisesta toimistokoirasta täysin kokoaikaiseksi etätoimistokoiraksi.

Omistaja Laura Karin mukaan varsinkin alussa Noppa hyödynsi oppeja toimistokoiran elämästään ja oli hakemassa vuorotellen Lauraa ja tämän avopuolisoa palloleikkeihin. Nyt virkainto on vähän jo hellittänyt, ja Noppa viihtyy päivänokosilla jommankumman heistä jaloissa.  Rapsutuksia Noppa on kuitenkin aina valmis vastaanottamaan! Kesälomalla Nopalla ihmisineen on tarkoituksena ulkoilla paljon ja käydä uimassa – mikään varsinainen uimamaisteri Noppa ei ole, mutta erityisesti kuumalla säällä kahlailu ja keppien ja käpyjen noutaminen vedestä on mukavaa puuhaa.

Noppa lähettää myös kaikille kesäterveisiä: nautitaan Suomen kesästä ja luonnosta! Jokaisessa päivässä (myös sadepäivissä) on jotain hyvää, erityisesti jos siihen liittyvät palloleikit tavalla tai toisella.

Nopan kesämenoa voit seurata myös Instagramissa: @noppathepup