Professori: ”Olen luottavainen talven suhteen” – energiapula ei ole Suomessa todennäköinen
Sähkön hinta on noussut Euroopassa ennätyslukemiin, ja kuluttajat ovat monin paikoin kovilla. Syyskuussa sähkö maksoi Suomessa keskimäärin 215 euroa megawattitunnilta, kun kaksi vuotta aiemmin hinta oli alle 40 euroa. Hinnannousu on ollut vielä suurempaa Saksassa, jossa sähkön kuukausikeskihinta kohosi syyskuussa 346 euroon megawattitunnilta.
Sähkön hintaa nostavat tuotannon pullonkaulat, joista keskeisin on Venäjän sota Ukrainassa ja siitä seurannut energiakaupan alasajo, eritoten kaasutoimitusten keskeytys. Yksin sotaa energiakriisistä ei silti ole syyttäminen, sanoo LUT-yliopiston energiamarkkinoiden professori Samuli Honkapuro. Euroopan energiamarkkinoihin on iskenyt ”täydellinen myrsky”.
– Aika lailla kaikki mittarit ovat osoittaneet väärään suuntaan. Pohjoismaissa on takana pari kuivaa vuotta, mikä nostaa vesivoiman hintaa. Ranskan ydinvoimaongelmat ovat piinanneet Keski-Eurooppaa, ja pieni vaikutus on myös päästöoikeuksilla. Sitten on tietysti tämä sota, Honkapuro listaa.
Pohjoismaissa tilanne on muuta Eurooppaa parempi. Suomessa energiantuotantoa on hajautettu järjestelmällisesti ja ohjattu pois fossiilisista tuotantomuodoista, kuten maakaasusta. Energiapaletti ei ole liikaa yksittäisten tuotantomuotojen varassa.
– Sähköstä noin neljännes tuotetaan ydinvoimalla, parikymmentä prosenttia vesivoimalla ja kymmenesosa tuulivoimalla. Noin neljäsosa on sähkön ja lämmön yhteistuotantoa ja loput tuontisähköä, Honkapuro kertoo.
Tuontisähköstä noin neljäkymmentä prosenttia tuli viime vuonna Venäjältä, loput Pohjoismaista. Venäjän-tuonti on sittemmin korvattu täysin pohjoismaisella tai Baltiasta tuodulla sähköllä.
Suomessa asuinrakennusten lämmitykseen kuluu vuosittain 40–45 TWh energiaa, josta yli 80 prosenttia tuotetaan kaukolämmöllä, puulla tai sähköllä. Vuonna 2021 yli puolet kaukolämmöstä tuotettiin uusiutuvalla energialla tai hukkalämmöllä, hieman yli neljännes fossiilisilla polttoaineilla: maakaasulla (12 %), kivihiilellä (11 %) tai öljyllä (3 %). Suomen käyttämä maakaasu on tuotu lähes yksinomaan Venäjältä, mutta sen merkitys sähkön- ja lämmöntuotannossa on ollut pieni. Venäjän putkikaasu on korvattu Balticconnector-yhdysputken kautta ja meriteitse tuodulla nesteytetyllä maakaasulla. Ero on suuri esimerkiksi Saksaan, jossa valtaosa taloista lämpenee kaasulla.
– Suomessa tehtiin aikanaan päätös rakentaa kaukolämpöverkkoja, Saksa päätyi kaasuun. Meillä kaasua käytetään lähinnä teollisuudessa, eikä sielläkään paljon.
Vaikka Suomi ei ole kaasun suurkuluttaja, leviää hintapaine siirtoverkkoja pitkin myös tänne. Maakaasu lukeutuu Keski-Euroopan sähkön- ja lämmöntuotannon kulmakiviin, ja sen hinta sanelee energian hinnanmuodostusta koko maanosan alueella. Vaikutusta hillitsee rajallinen siirtokapasiteetti, jonka johdosta suurin hintapaine Pohjoismaissa rajautuu Norjan eteläosiin.
– Etelä-Norja on integroitunut tiiviisti eurooppalaiseen energiamarkkinaan, sieltä on vedetty kaapelit Saksaan, Hollantiin ja Britanniaan. Etelä-Norjassa sähkö on moninkertaisesti kalliimpaa kuin pohjoisessa, Honkapuro kertoo.
Suomea suojaa kysyntäjousto – kotimaiset energiamarkkinat Euroopan kärkeä
Rajalliset siirtoyhteydet suojaavat siis Suomea pahimmilta hintapaineilta. Hintapiikkejä tasaa myös kysyntäjousto, joka toimii Suomessa hyvin. Energiantuotanto ja -kysyntä pidetään tasapainossa kantaverkkoyhtiö Fingridin hallinnoimilla markkinapaikoilla, kuten reservi- ja säätösähkömarkkinoilla. Monissa Euroopan maissa näille markkinoille osallistuvat vain sähköntuottajat, Suomessa myös käyttäjät.
– Monet teollisuuden ja tuotannon prosessit osallistuvat siihen, esimerkiksi kasvihuoneiden valaistus. Lähes kaikki Suomen suurimmat kasvihuoneet ovat mukana häiriöreservissä, mikä tarkoittaa, että niiden valaistus saatetaan katkaista hetkellisesti kovimpien kysyntäpiikkien aikana. Fingrid maksaa tästä sitten korvauksen, Honkapuro selittää.
Tulevaisuudessa yhä suurempi osa Suomen sähköstä tuotetaan tuulivoimalla. Vuonna 2021 Suomessa rakennettiin ennätykselliset 141 tuulivoimalaa, ja tänä vuonna ennätys rikottiin alle puolessa vuodessa. Vuoden 2025 lopussa tuulivoimalat tuottavat noin 32 terawattituntia vuodessa, ennustaa kantaverkkoyhtiö Fingrid. Määrä on lähes puolet Suomen viime vuoden sähköntuotannosta.
Kun tuulivoiman osuus kasvaa, kasvaa myös tuotannon vaihtelu. Kysynnän tulee siis joustaa jatkossakin.
– Meillä on paljon automaatioteknologiaa, jonka avulla voidaan säädellä esimerkiksi toimistorakennusten ilmanvaihtoa sähkön hinnan mukaan. Sitä on vaan vielä aika vähän käytössä. Sähkö on ollut niin halpaa, että remontteja on lykätty.
Suomesta vihreän sähkön suurvalta
Professori näkee energiakriisissä myös hopeareunuksen. Korkea sähkön hinta hoputtaa vihreää siirtymää ja kannustaa valtioita ja yrityksiä satsaamaan energiatehokkuuteen ja kysyntäjoustoon. Suomen energiamarkkinoiden tulevaisuus on valoisa, sanoo Honkapuro, ja se povaa hyvää koko maan taloudelle.
– Esimerkiksi uuden tuulivoiman tuotantokustannus on Suomessa 20–30 euroa megawattitunnilta, kun Saksassa se on noin 70 euroa. Suomessa tuotetaan muutaman vuoden päästä niin paljon edullista uusiutuvaa energiaa, että sen luulisi houkuttelevan teollisuutta ja investointeja.
Ensin on silti edessä vaikea talvi. Senkin suhteen Honkapuro on luottavainen.
– Syksyn aikana on huomattu, että korkea sähkön hinta leikkaa kulutusta jopa yllättävän paljon. Kun hinta tästä vielä nousee, niiaa kulutuskin enemmän. En usko, että sähköpulaan joudutaan.
Jos näin kävisi, ja sähkönkysyntä Suomessa uhkaisi ylittää tarjonnan, säätelisi kantaverkkoyhtiö Fingrid sähkön kulutusta. Kotitalouksille sähköpula tarkoittaisi ennalta määrättyjä parin tunnin sähkökatkoja, jotka kiertäisivät eri puolilla Suomea. Pelikirja on siis olemassa, myös pahimman varalle.
– Tulisipa testattua sekin, Honkapuro hymähtää. – Meillä on hyvät valmiudet.
Lue myös:
Teksti: Roope Huotari
Kuvat: iStock, LUT-yliopisto
