Ota yhteyttä Kirjaudu Avautuu uuteen välilehteen
Hae sivustolta

Mari Tyster: Sääntely auttaa muuttamaan maailmaa – valuvioista huolimatta

Sääntelyn vauhti rahoitusalalla on kiihtynyt 80-luvun lopulta alkaen ja finanssikriisi lisäsi kierroksia entisestään. Kehitys ei ole aina ollut mutkatonta, saati edes loogista. Näkyvimmät muutokset ovat tuoneet toimintaamme, asiakkaille sekä markkinoille kuitenkin turvaa ja vakautta – valuvioista huolimatta.

Kiristyneet pääoma- ja likviditeettivaatimukset

Rahoitusmarkkinoiden vakauden merkitys on korostunut pandemian aikana. Pankit ovat osoittaneet toimintakykynsä koronakriisissä, ja tässä varmasti yhtenä tekijänä ovat olleet vaatimusten mukaiset hyvät pääoma- ja likviditeettipuskurit. Toisaalta talous itsessään ei ole kärsinyt niin paljon kuin pelättiin.

Vaatimusten harmonisointi on tuonut selkeyttä pankkitoiminnan vaatimusten kokonaiskuvaan, mutta haasteena on erilaisten liiketoimintamallien erityispiirteiden huomioiminen.

Riskienhallintaan ja raportointiin liittyvät vaatimukset

Tavat tunnistaa, käsitellä ja huomioida riskejä ovat kehittyneet merkittävästi. Riskienhallinnan merkitys ymmärretään läpi pankkiorganisaatioiden. Asiat tosin alkavat olla niin monimutkaisia, että kokonaiskuvan hahmotus on vaikeaa.

Viranomaisraportointi on jo oma taiteenlajinsa, eikä yleinen taloushallinnon osaaminen enää yksinkertaisesti riitä. Viranomaisraportointia tehdään nimenomaan viranomaisnäkökulmasta, eikä se sellaisenaan palvele liiketoiminnan johtamista. Tämän seurauksena samoja asioita raportoidaan tehottomasti moneen kertaan. Toiveeni tulevaisuudelta olisikin raportoinnin yksinkertaistaminen ja päällekkäisyyksien poistaminen, mutta tämänhetkistä sääntelyn kehityskarttaa katsomalla se ei ole toteutumassa.

Sijoituspalvelujen tarjoamisen vaatimukset

Sijoituspalvelujen tarjoamiseen liittyy melkoinen määrä raportointia ja tiedon jakamista viranomaisten, asiakkaiden ja muiden markkinaosapuolien välillä. Sääntelyn mukaisten toimien tavoitteena on antaa turvaa kaikille markkinoilla toimijoille ja toisaalta auttaa viranomaisia valvontatyössä markkinoiden vakauden edistämiseksi.

Tietoähky voi johtaa siihen, että kokonaiskuva hämärtyy tässäkin. Tämä tuskin on ollut sääntelyn tavoite. Ratkaisu voisi olla legal design, jossa sääntelyä ja sen nojalla laadittua dokumentaatiota muotoillaan käyttäjäystävällisemmäksi.

Kuntarahoituksessa sijoituspalveluja tarjotaan suhteellisen pienessä mittakaavassa, mutta uusi sääntely on silti vaikuttanut meihin laajasti – jopa ehkä laajemmin kuin lainsäätäjän tarkoitus on ollut.

Pakko on usein hyvä kirittäjä. Edellä kuvatut asiat olisivat saattaneet kehittyä myös markkinoiden itsenäisen kehittymisen kautta, mutta tahti olisi voinut olla hitaampi ja vaihdella suuresti eri toimijoiden kesken.

Kiihtyvä globalisoituminen haastaa perinteiset toimintamallit

Kiihtyvä globalisoituminen asettaa lainsäädäntökehityksen perinteisille toimintamalleille suuria haasteita. Asiat ovat enää harvoin vain kansallisia. Nähtäväksi jää, onko tulevaisuudessa enää edes mahdollista toteuttaa sääntelyä tiukkoihin maantieteellisiin rajoihin perustuen.

Euroopan unioni on osittain ratkaissut ongelmaa luomalla eurooppalaiset markkinat. Euroalue ja Europan unioni eivät kuitenkaan ole sama asia, mikä tuo jo monta lisänyanssia sääntelyrintamalle. Karttaan piirretyt rajat eivät pysäytä maailmaa ja sen ilmiöitä. Tästä hyvä esimerkki on ilmastonmuutos sekä EU:n kestävän rahoituksen taksonomia, jolla pyritään vauhdittamaan ilmastotavoitteiden toimeenpanoa kytkemällä rahoitus investointien ympäristövaikutuksiin.

Tulevaisuudessa sääntelytuskaa tuottavat paitsi ilmastoriskit myös kybertuvallisuus. Tietoturvahyökkäys voi yllättäen iskeä mistä päin maailmaa tahansa. Maailmamme kehittäminen sääntelyn kautta on mahdollista, mutta jatkossa sitä olisi tehtävä entistä enemmän globaalissa yhteistyössä.

Me Kuntarahoituksessa seuraamme omaan toimintaamme liittyvää sääntelykehitystä tarkasti ja pyrimme vaikuttamaan mahdollisiin ongelmakohtiin. Muuttuvassa maailmassa tuskin kenelläkään on yksin avaimia käsissään, mutta avoimen dialogin ja yhteistyön kautta voimme saada aikaan yhteiskuntaa aidosti eteenpäin vievää sääntelyä.

Mari Tyster

Kirjoittaja on Kuntarahoituksen Lakiasiat ja viestintä -toiminnon johtaja, toimitusjohtajan sijainen sekä johtoryhmän jäsen.

Kuva: Sami Lamberg

KuntarahoitusNäkökulmatVastuullisuus

Ainutlaatuista arkkitehtuuria kohtuuhintaan – Helsingin asuntotuotannon ja Hekan palkittu kohde kirittää Mellunmäen kehitystä

Pyhätunturintien suunnittelun lähtökohdat eivät olleet helpoimmasta päästä. Kaava oli vaativa, eikä tonttia ollut alun perin tarkoitettu vuokra-asuntorakentamiseen. Lopputulosta Ara kuvaa palkintoperusteissaan ”kehittämisotteeltaan esimerkilliseksi”. Mitä kaikkea tämä esimerkillinen kehittämisote pitää sisällään?

– Hankesuunnitelmavaiheessa teimme paljon kehitystyötä. Kaava sisälsi monenlaisia kommervenkkejä, joihin haimme poikkeamaa. Esimerkiksi julkisivumateriaali vaihdettiin rappauksesta tiiliverhoiluun ja sisäpihan puolella alumiiniin, projektipäällikkö Sari Koukku Helsingin kaupungin asuntotuotannosta kuvailee.

Kaavan vaatimusten taustalla oli tavoite laadukkaan asumisen tuomisesta kehittyvälle alueelle. Ympäristöstään erottuvan kohteen on suunnitellut arkkitehtitoimisto Lahdelma & Mahlamäki Oy, pääsuunnittelijana toimi Rainer Mahlamäki.

– Meille Ara-rakennuttajana laatuvaatimukset toivat melkoisia haasteita. Jouduimme jumppaamaan suunnitelmia aika lailla, jotta hinta ja laatu saatiin kohtaamaan. Tässä taitava arkkitehti on pystynyt puhaltamaan kohteeseen ainutlaatuista henkeä, vaikka kustannusraami oli tiukka, Helsingin kaupungin asuntotuotannon johtaja Seidi Kivisyrjä kiittelee.


Helsingin kaupunkiympäristön projektipäällikkö Sari Koukku hymyilee lumipeitteisellä pihalla.
Helsingin kaupungin asuntotuotantopäällikkö Seidi Kivisyrjä modernissa toimistohuoneessa.
Kuvasa on Hekan toimitusjohtaja Jaana Närö.
Helsingin kaupungin asuntotuotannon projektipäällikkö Sari Koukku, kaupungin asuntotuotantopäällikkö Seidi Kivisyrjä ja Hekan toimitusjohtaja Jaana Närö.


Yksityiskohdat sävellettiin paikan päällä

Kesällä 2021 valmistuneeseen Pyhätunturintie 2 -kokonaisuuteen kuuluu seitsemän- ja kolmikerroksinen talo. Asuntojen keskipinta-ala on 53,6 m2, mikä on Helsingin asuntotuotannon uudistuotannon keskivertoa, mutta moniin kovan rahan kohteisiin verrattuna suuri.

– Emme tee taloja, joissa on vain yhdenkokoisia asuntoja. Kaikissa kohteissamme asuntojakauma on monipuolinen, seniorikohteita lukuun ottamatta. Eri kokoisilla asunnoilla pyritään saaman taloon mahdollisimman heterogeeninen asukaskunta, Hekan toimitusjohtaja Jaana Närö kertoo.

Kaikissa asunnoissa on lasitetut parvekkeet, pienkerrostalon huoneistoista lähes kaikki ovat kaksikerroksisia. Talojen asuntopohjat ovat monimuotoisia ja osittain jopa erikoisia huoneiden vinoine kulmineen. Erilaisia perhe- ja elämäntilanteita on ajateltu – osassa asunnoista on alkovisoppi, johon voi sijoittaa vaikka työpisteen tai sängyn.

– Yksi tärkeä suunnittelun perusasia on huomioitu joka asunnossa – kun huoneistoon astuu sisään, on suora näkymä ulos. Tämä luo kotiin heti hyvän ja avaran tunnelman, Koukku sanoo.

– Asunnot on hyvin suunniteltu ja ne voi kalustaa monella eri tavalla, tämä ei aina toteudu nykypäivän asuntotuotannossa, Närö jatkaa.

Rakennuksissa oli niin runsaasti yksityiskohtia, että suunnittelua tehtiin poikkeuksellisen paljon vielä työmaavaiheessa.

– Jouduttiin niin sanotusti säveltämään paikan päällä. Oli onni, että suunnittelijaporukka pystyi tähän. Iso kiitos siitä heille! Yleensähän suunnitelmat ovat toteutusvalmiita, kun hanke siirtyy urakkavaiheeseen, Koukku jatkaa.


Hekan ja Helsingin kaupungin Pyhätunturintien kohteen julkisivua. Vaaleanharmaa kerrostalo, jossa paljon lasipintaa ja epäsäännöllisiä muotoja.


Hekan ja Helsingin kaupungin Pyhätunturintien kohteen piha-aluetta. Edessä leikkiteline nurmipäällysteisellä pihalla, taustalla vaaleanharmaa, moderni kerrostalo.


Muutakin kuin kaunis ulkokuori

Ara kiitteli palkinnon perusteluissaan myös vähimmäistasoa korkeampaa laatua. Se näkyy asuntojen lisäksi yhteisissä tiloissa.

Maan alle sijoitetusta pysäköintihallista on yhteys sisäkautta taloihin, myös polkupyörille ja ulkoiluvälineille on varattu runsaasti turvallista tilaa. Asukkailla on käytössään kahteen osaan jaettava kerhohuone, pesula, kuivaushuone ja kaksi saunaa, joista molemmista pääsee suoraan ulos vilvoittelemaan. Kokonaisuus pihapiireineen on erittäin viihtyisä.

Uudenkarheat seinät kätkevät sisäänsä laatua, joka ei näy asukkaille, mutta on tärkeää omistajalle. Helsingin asuntotuotannon ohjeistus rakennusteknisissä ratkaisuissa on tiukka. Esimerkiksi kantaville rakenteille ja teräksen laadulle on tarkat vaatimukset, julkisivuissa ei käytetä rapattua eristeseinää vaan seinä muurataan ja sen päälle tehdään rappaus.

Palkittu kohde on rahoitettu Kuntarahoituksen vihreällä rahoituksella.

– Talojen energiatehokkuus yltää jopa parempaan lukuun kuin vihreän rahoituksen hakuvaiheessa. A-talon E-luku on 74 kWh/m2 vuodessa, B-talon 86 kWh/m2, Koukku kertoo.

Talo lämpenee kaukolämmöllä, lisäksi korkeamman talon katolle on asennettu aurinkopaneelit ja ilmanvaihdosta otetaan lämpö talteen.

Naiset ovat selvästi ylpeitä palkitusta kohteesta. Yhtälö tuntuu mahdottomalta: mielenkiintoista arkkitehtuuria Suomen kalleimpaan kaupunkiin Ara-hintaan. Miten tämä on mahdollista?

– Olemme hyvässä asemassa, suunnittelukilpailuihimme osallistuu hyviä toimistoja ja kokeneita arkkitehteja. Hankkeitamme pidetään kiinnostavina, Kivisyrjä iloitsee.

– Mellunmäen kehittämistä käynnistellään parhaillaan. Olimme vähän etunojassa, kun meillä on siellä jo näin upea uusi kohde, Närö myhäilee.


Teksti: Hannele Borra
Kuvat: kohde: Arno de la Chapelle
Sari Koukku ja Seidi Kivisyrjä: haastateltavat
Jaana Närö: Heka / Aleksi Poutanen

Asuntotoimijoiden asiakastarinatVastuullisuusVihreä rahoitus

Sekasin-chat kuuntelee nuoria myös jouluna

Sekasin-chatissa nuori voi keskustella anonyymisti sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten sekä monista eri järjestöistä tulevien vapaaehtoisten kanssa. Diagnoosia tai lähetettä ei tarvita: oma tunne keskustelun tarpeesta riittää.

Sekasin-chat sai alkunsa vuonna 2016 osana Ylen samannimistä mielenterveyskampanjaa ja tv-sarjaa. Chat avattiin ensin tilapäisesti, mutta yhteydenottojen määrä kasvoi nopeasti. Tarve pysyvämmälle palvelulle oli ilmeinen, joten toiminta jatkui.

Chattia tuottaa ja ylläpitää useiden toimijoiden muodostama, alkuvuodesta 2021 perustettu Sekasin Kollektiivi. Kollektiivin toimintaa koordinoivat pääasiassa MIELI Suomen Mielenterveys ry, Suomen Punainen Risti, Setlementtiliitto sekä SOS-lapsikylä.

Korona on koetellut nuorten jaksamista

Sekasin Kollektiivin toiminnanjohtaja Satu Raappanan mukaan useimmat chat-keskustelut lähtevät liikkeelle nuorten pahasta olosta. Monet nuoret kertovat ahdistuksesta, masennuksesta, peloista, tai vain epämääräisestä pahan olon tunteesta. Noin joka kymmenes keskustelu liittyy itsetuhoisiin ajatuksiin, tunteisiin tai tekoihin.

Vuonna 2020 Sekasin-chattiin otettiin yhteyttä ennätykselliset 170 000 kertaa. Päivittäisten yhteydenottojen määrä liikkuu 400:n ja 700:n välillä, mutta kaikki keskusteluapua kaipaavat eivät valitettavasti pääse läpi. Erityisen kiireistä on alkuvuodesta sekä syksyllä koulujen alkaessa, mutta hiljaisia kausia Sekasin-chatilla ei käytännössä ole: paha olo on yhtä yleistä keskikesällä kuin syystalven pimeydessäkin.

– Viimeisten kahden vuoden aikana arjessa selviytymiseen liittyvät kysymykset ovat korostuneet: työt, opiskelu, ihmissuhteet, Raappana kertoo. – Korona-aikana moni nuori on joutunut olosuhteiden pakosta muuttamaan takaisin vanhempiensa luokse. Myös ennestään mielenterveyshaasteista kärsineet nuoret ovat kokeneet suurta kuormitusta: osa pärjäsi helpommin ennen poikkeusajan alkua, mutta nykytilanne käy heidän voimilleen.

Raappanan mukaan useimmat aikuiset pystyvät suhteuttamaan poikkeusajan koettelemukset elämänkokemuksen tuoman perspektiivin avulla. Nuorille näköalan löytäminen poikkeusajan yli on haastavampaa. Monien usko tulevaisuuteen on ollut koetuksella.

– Moni nuori on joutunut elämään valtaosan opinnoistaan etäkoulun, epävarmuuden ja sulkutilojen ristipaineessa. Nuoruus on aikaa, jolloin ihmisen identiteetti muovautuu ja kehittyy. Nyt tavallinen arki on vaihtunut usean nuoren mielessä huoliin siitä, valmistuuko hän ajoissa tai kuinka kaverisuhteet kestävät sosiaalisen kontaktin puutteessa.

Matalan kynnyksen keskustelukanavia tarvitaan

Mielenterveystyö tarvitsee matalan kynnyksen kanavia, Raappana kertoo. Monelle pahasta olosta kärsivälle ensimmäinen yhteydenotto on hyvin vaikeaa.

– Ihmisestä ei useimmiten näe, onko hän ahdistunut tai henkisesti uuvuksissa. Siksi myös oman voinnin ottaminen puheeksi voi olla nuorille vaikeaa, Raappana kuvailee. – Sekasin-chatin tarkoitus on tehdä keskustelu mahdollisimman helpoksi: nuori voi kertoa tilanteestaan anonyymisti ja luottamuksellisesti sillä hetkellä, kun on siihen itse valmis.

Sekasin-chat toimii vuoden ympäri ja pitää linjansa auki normaaliin tapaan myös jouluna. Monille chattiin yhteyttä ottaville joulu tarjoaa tervetulleen hengähdystauon, mutta toisille se tuo uusia paineita. Miten pärjätä stressaavan juhlakauden yli? Uskaltaako isovanhempia tai muita riskiryhmään kuuluvia läheisiä tavata kasvotusten?

Raappana haluaa valaa uskoa siihen, että jokainen saa viettää itsensä näköistä joulua.

– Sekin on sallittua, jos haluat unohtaa suorituspaineet, istua kotisohvalla verkkareissa ja syödä maksalaatikkoa. Ei ole yhtä oikeaa tapaa viettää pyhiä: hyvä joulu on se, joka tuntuu itsestä hyvältä.


Lahjoitukset mahdollistavat Sekasin-chatin toiminnan ja kehittämisen. Lahjoituksia voi tehdä mm. MIELI Suomen Mielenterveys ry:n verkkosivujen kautta tai osana Pidä huolta -kampanjaa. Myös kaikki Spotify-suoratoistokorvaukset kampanjan versioimasta Pave Maijasen Pidä huolta -kappaleesta ja sen musiikkivideon YouTube-katselukerroista menevät toiminnan tukemiseen.

Sekasin-chat on avoinna 12–29-vuotiaille nuorille ja nuorille aikuisille arkisin klo 9–24 ja viikonloppuisin klo 15–24 osoitteessa sekasin.fi.


Teksti: Tuomas Mäkinen
Kuva: Mia Järvisalo

KuntarahoitusVastuullisuus

Rahoitusta hyvinvoinnin rakentajille

Kuntarahoitus myöntää yhteiskunnallista rahoitusta hankkeisiin, jotka tuottavat laaja-alaista yhteiskunnallista hyötyä. Tavallista lainaa tai leasingia edullisempaa yhteiskunnallista rahoitusta on tarjottu vuodesta 2020. Kuntarahoitus on ensimmäinen yhteiskunnallista rahoitusta tarjoava rahoituslaitos Pohjoismaissa. Myös yhteiskunnallisten joukkovelkakirjalainojen liikkeeseenlaskijana yhtiö on ensimmäisten eurooppalaisten rahoituslaitosten joukossa.

Yhteiskunnallisen rahoituksen hankkeet jaetaan kolmeen osa-alueeseen, joita ovat asuminen, hyvinvointi ja koulutus. Rahoitettavien hankkeiden joukossa on niin kouluja ja päiväkoteja kuin erityisryhmien asuntoja, kohtuuhintaista vuokra-asumista sekä sosiaali- ja terveydenhuollon tiloja. Yhteistä hankkeissa on, että ne edistävät yhdenvertaisuutta, yhteisöllisyyttä, hyvinvointia ja alueiden elinvoimaa.

– Yhteiskunnallisilla investoinneilla on paljon laajempia vaikutuksia kuin usein ajatellaan. Esimerkiksi kirjasto tai uimahalli vaikuttaa monin eri tavoin ihmisten kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja alueensa yhteisöön, kertoo Kuntarahoituksen rahoituksesta vastaava johtaja Aku Dunderfelt.

Videolla Sairaala Novan johtajaylihoitaja Heljä Lundgrén-Laine, MVH-Kiinteistöhallinnointi Oy:n toimitusjohtaja Kimmo Vanhala ja Setlementtiasunnot Oy:n kehityspäällikkö Marja Mesimäki esittelevät yhteiskunnallisen rahoituksen kohteita ja kertovat niiden merkityksestä alueella.

Katso video ja tutustu hankkeisiin Kuntarahoituksen Ratkaisupankissa:



Lue lisää Kuntarahoituksen yhteiskunnallisesta rahoituksesta:

Tutustu myös:

KuntarahoitusVastuullisuusYhteiskunnallinen rahoitus

Rankkasateita, tulvia ja vellovia vesimassoja – miten muuttuvaan ilmastoon pitäisi varautua?

Suomen ilmastopaneeli julkaisi syyskuussa pysäyttävän raportin ilmastonmuutoksen vaikutuksista Suomessa. Päästövähennykset näkyvät viiveellä, ja ilmasto muuttuu lähivuosikymmeninä vääjäämättä. Raportin mukaan Suomessa suurin muutos nähdään vesimäärissä: talvet ovat sateisempia, rankkasateet voimistuvat ja tulvariskit kasvavat.

– Lämmin ilma sitoo enemmän kosteutta. Jossain vaiheessa sen on pakko tulla sateena alas, kertoo johtava vesitalousasiantuntija Antti Parjanne maa- ja metsätalousministeriöistä.

Maa- ja metsätalousministeriön johtava vesitalousasiantuntija Antti Parjanne.
Antti Parjanne on tutkinut tulvariskejä Suomen ympäristökeskus SYKEssä 12 vuotta. Nykyisin hän toimii johtavana vesitalousasiantuntijana maa- ja metsätalousministeriössä.

Etulinjassa etelärannikon suuret kaupungit

Vaara kasvaa eniten etelärannikolla. Etulinjassa ovat Suomenlahden isot kaupungit, kuten Helsinki, Espoo, Hamina, Kotka, Loviisa ja Turun seutu. Länsirannikolla maankohoaminen hillitsee rannikkotulvariskejä, mutta helpotuksesta ei voida huokaista missään. Riskit kasvavat idästä länteen, etelästä pohjoiseen.

– Lapissa voidaan nähdä suurempia kevättulvia, jos talvet ovat sateisempia, mutta lämpötila pysyy pakkasen puolella. Sateet tulevat lumena, joka sulaa keväällä kerralla pois. Vesistötulvien ennakoidaan yleistyvän myös Saimaan, Päijänteen, Kokemäenjoen ja Kemijoen alueilla, Parjanne luettelee.

Parjanne tutki tulvariskejä Suomen ympäristökeskus SYKEssä 12 vuotta. Ministeriön tehtäviin hän siirtyi vuoden alussa.

– Jos riskeihin ei varauduta, tulvavahinkojen todennäköisyys kasvaa arviolta kaksin- tai kolminkertaiseksi vuosisadan loppuun mennessä.

Pohjoisilla alueilla ilmasto lämpenee kaksin verroin nopeammin kuin maailmanlaajuisesti. Päästövähennyksillä on suuri vaikutus siihen, miten tulvariskit kehittyvät tulevina vuosikymmeninä. Rakentamisessa ja kaavoituksessa suunnitelmat pitäisi ulottaa vuosisadan loppuun. Ennakoida pitää, mutta kuinka paljon?

– Se on todella hankala kysymys. Ei varmasti kannata rakentaa varmuuden vuoksi 10–15 metriä yli nykyisten tulvakorkeuksien, mutta ei myöskään voi olla tekemättä mitään, Parjanne pohtii.

Parasta varautumista on jättää vaara-alueet rakentamatta

Tulvariskien toteutumisesta on nähty varoittavia esimerkkejä Suomessakin. Maan historian pahin hulevesitulva tapahtui Porissa vuonna 2007. Kolmessa tunnissa kaupunkiin satoi enemmän vettä kuin koko kuussa keskimäärin. Viemäriverkosto täyttyi nopeasti ja kadut alkoivat tulvia. Yli tuhat kiinteistöä, niiden irtaimisto ja suuri määrä ajoneuvoja kärsi vesivahingoista. Taloudelliset vahingot kasvoivat yli 20 miljoonaan euroon.

Tulvavahingoilla on usein myös pitkä häntä. Elokuun 2019 rankkasateissa vettä pääsi Helsingin Rautatientorin metroasemalle, ja metroliikenne katkesi. Tulva vaurioitti pääkaupungin vilkkaimman metroaseman hissejä pahasti. Asema oli suljettuna kaksi päivää, mutta hissien korjaaminen vei yli puoli vuotta.

– Monelle liikuntarajoitteiselle tai lastenrattaiden kanssa kulkevalle tämä tarkoitti, että koko asema oli pois käytöstä, Parjanne muistuttaa.

Miten kasvaviin tulvariskeihin sitten pitäisi varautua? Parjanne suosittelee sopeutuvia toimenpiteitä ja täydentäviä suojautumisratkaisuja.

– Riskialueille voidaan rakentaa pysyvää suojausta, esimerkiksi tulvapengertä. Ainakin pitäisi varmistaa, että jotain on tehtävissä, jos tulva iskee. Rakennuksissa pitäisi olla hiekkasäkkejä tai muovisuojia.

Vaihtoehtona on myös antaa tulvan tulla.

– Etenkin kellarien pitäisi olla sellaisia, että ne kestävät kastumista. Lämpökattila kannattaa siirtää korkeammalle remontin yhteydessä. Ja kyllä asuinkerroksissakin sietää näitä asioita pohtia. Voiko esimerkiksi pistorasioita tai kodinkoneita siirtää ylös lattiatasosta? Nämä ovat pieniä päätöksiä, mutta pidemmän päälle niistä voi olla suuri ilo, Parjanne vinkkaa.

Kaikkein tärkeintä on kuitenkin kaavoitus. Parjanne vetoaa päättäjiin: ohjatkaa rakentamista pois tulvariskialueilta.

– Rakentamatta jättäminen on parasta varautumista. Jos alue tulvii, mutta siellä ei kukaan asu, jäävät vahingot pieniksi.

Jos vaara-alueelle rakennetaan tai on jo rakennettu, tulee kasvaviin riskeihin varautua.

– Pitäisi välttää pintoja, joista vesi ei pääse läpi. Asfaltin sijaan kannattaa suosia vaikkapa laatoitusta, joka läpäisee paremmin vettä. Piha-alueille on myös tärkeää jättää riittävästi painanteita, joihin vesi voi keräytyä ja imeytyä maaperään. Ei riitä, että vesi ohjataan putkia pitkin muualle. Kaavoittajat ja arkkitehdit miettivät usein esteettisiä arvoja, mutta näitä asioita pitäisi pohtia kokonaisvaltaisemmin, Parjanne kehottaa.

Kuntarahoituksen Sustainability Manager Kalle Kinnunen
Ilmastonmuutos maksaa joko varautumisena tai vaurioina, muistuttaa Kuntarahoituksen vastuullisuuspäällikkö Kalle Kinnunen.

Säilyykö riskikohteiden rahoitus- ja vakuutuskelpoisuus?

Ilmastonmuutoksen riskit näkyvät jo pankkien ja rahoituslaitostenkin toiminnassa. Kuntarahoituksen omassa ESG-riskikartoituksessa tulvariskien kohoaminen nousi selvästi esiin.

– Pankeille ja rahoituslaitoksille tämä on riskibisnestä. Tulvariskit voivat vaikuttaa merkittävästi esimerkiksi kohteen vakuusarvoon, sanoo Kuntarahoituksen vastuullisuuspäällikkö Kalle Kinnunen.

Ilmastonmuutoksen edetessä kohteiden rahoittaminen ja vakuuttaminen riskialueilla tulee entistä kalliimmaksi. Esimerkiksi Pohjanmaalla on jo alueita, joita ei voida tulvariskin vuoksi vakuuttaa. Maailmalla tilanne on pahempi.

– Aihe on ajankohtainen jo nyt. Ei tarvitse katsoa viime kesää kauemmas muistaakseen tuhoa aiheuttaneet Keski-Euroopan tulvat, Kinnunen huomauttaa.

Myös EU-taksonomia ja muu uusi sääntely ajavat finanssialaa sopeutumaan muuttuvaan ilmastoon. Sääntely velvoittaa pankit ja muut rahoitusalan toimijat julkistamaan tietoja lainakantojensa ja sijoitustensa kestävyydestä sekä kestävyysriskeistä. Taksonomiasääntely ohjaa pääomia ilmastonmuutoksen hillintään ja siihen sopeutumiseen sekä neljään muuhun ympäristötavoitteeseen.

– Ilmastonmuutos tulee joka tapauksessa maksamaan: joko niin että sen vaikutuksiin varaudutaan tai siten, että kohteita vaurioituu muun muassa tulvissa ja rankkasateissa. Kysymys kuitenkin kuuluu, miten pystymme minimoimaan näitä kustannuksia. Myös suomalaisten kuntien olisi hyvä arvioida, millaisia ilmastoriskejä ne kohtaavat ja miten niihin kannattaa varautua, Kinnunen summaa.

Mallia Alankomaiden jättipadoista ja Kiinan pesusienikaupungeista

Vaikka riskit kasvavat, on syytä muistaa, että maailman mittapuulla Suomi selviää vähällä. Järvet pidättävät vettä, ja tasaisilla pinnanmuodoilla hulevedet jakautuvat laajemmille alueille. Maankohoaminen hillitsee meritulvien vaikutusta.

– Sekin auttaa, että Suomi on melko harvaanasuttu maa. Lääniä riittää, eikä riskialueille ole niin kova paine rakentaa, maa- ja metsätalousministeriön Parjanne lisää.

Maailmalla tulvariskien kanssa on eletty pitkään ja niihin varautuminen on paikoin huippuluokkaa. Parjanteen katse kääntyy Alankomaihin, joka on tunnettu tulvaosaamisestaan. Maa on jaettu yli 30 pengeralueeseen, ja hulevedet johdetaan pois laajoilla kanava- ja pumppujärjestelmillä. Valtavat padot suojaavat tärkeää infrastruktuuria, ja jokien väliin on jätetty tulva-alueita hallittua tulvimista varten. Patojärjestelmä on mitoitettu kestämään kerran 10 000 vuodessa toistuvat tulvat.

– Padot ovat laajoja penkereitä, ja niitä voi myös korottaa, jos ilmastonmuutos kiihtyy, Parjanne lisää.

Kuten ilmastokeskustelussa yleisesti, myös tulvien hallinnassa painopiste siirtyy torjunnasta sopeutumiseen. Parjanne kertoo Kiinan ”pesusienikaupungeista”, jotka suunnitellaan imemään vettä. Sen sijaan, että hulevedet johdettaisiin pois, ne pyritään pidättämään muodostumispaikoilla ja imeyttämään maaperään. Myös Ruotsissa on hyviä kokemuksia tämänkaltaisesta luonnonmukaisesta hulevesien hallinnasta.

Euroopassakin opetellaan elämään tulvien kanssa. Kaikkia pelimerkkejä ei enää satsata torjuntaan.

– Alankomaissa tulvastrategian nimi on ”Room for the river”, tilaa joelle, Parjanne kertoo.


Teksti: Roope Huotari
Kuvat: iStock, haastateltavat

IlmiötVastuullisuus

Rami Erkkilä, mistä EU:n kestävän rahoituksen taksonomiassa on kyse?

Rami, mikä on taksonomia?

”Taksonomia on EU:n kestävän rahoituksen luokittelujärjestelmä, joka pyrkii yhdenmukaistamaan käsitystä siitä, millaisia ovat kestävät aktiviteetit. Taksonomian avulla EU:n komissio pyrkii suuntaamaan rahoituksen vipuvoiman aidosti kestäviin investointeihin sekä vauhdittamaan päästövähennyksiä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.”

Millaisia toimijoita taksonomia koskee?

”Tuleva taksonomia koskee rahoittajia, suuria yrityksiä sekä EU:n jäsenvaltioita. Se on osa sääntelykokonaisuutta, johon viitataan useiden raportointivaateiden yhteydessä. Toisin sanottuna taksonomian vaikutukset ovat siis myös välillisiä, koska raportointi edellyttää sääntelyn huomiointia.”

Milloin se tulee voimaan?

”Taksonomia-asetus astui voimaan 12.7.2020. Sitä ja EU:n kestävän rahoituksen strategiaa vahvistettiin julkaisemalla kestävän kehityksen rahoituspaketti 21.4.2021. Yritysten pitää raportoida asetuksen vaatimusten mukaisesti ensimmäisen kerran vuoden 2022 loppuun mennessä.”

Millainen investointi on taksonomian mukainen?

”Jotta jokin hanke tai toimenpide on taksonomian mukainen, sen on edistettävä merkittävästi vähintään yhtä ympäristötavoitetta kuudesta sekä olla tuottamatta merkittävää haittaa jäljelle jääville tavoitteille (do no significant harm -periaate). Lisäksi sen on oltava YK:n, OECD:n ja ILO:n eettisten työ- ja ihmisoikeusperiaatteiden mukainen (minimum social safeguards).”

Millaisia vaikutuksia taksonomialla tulee olemaan?

”Tällä hetkellä rahoittajien omat viitekehykset määrittelevät hankkeen kestävyyden. Taksonomia pyrkii harmonisoimaan nämä määritelmät. Samalla rahoituksen välittäjävoima saadaan vauhdittamaan vihreää siirtymää ja ilmastoriskit liitetään tarkemmin rahoituksen hintaan. Uskon, että kestävästä rahoituksesta tulee tällaisten kehitysaskeleiden myötä enemmän sääntö kuin poikkeus. Taksonomia tulee dynaamisesti muuttumaan ajan myötä, kun sitä päivitetään toimialojen kehittyessä.”

Onko taksonomiassa kritisoitavaa?

”No ainakin kriteeristössä on vielä paljon tulkinnanvaraa, mutta se tarkentunee markkinavuoropuhelun ja käytännön kautta. Ei myöskään voida suoraan vetää johtopäätöstä, että joku hanke, joka ei ole täysin taksonomian mukainen, olisi haitallinen ympäristölle. Näkisin, että markkinoilla on tilaa tulevaisuudessa kestäville hankkeille, jotka eivät täysin läpäise uutta kriteeristöä. Hieman huolestuttavaa on myös se, että mikäli raportointi osoittautuu liian raskaaksi, voi se etenkin pienemmissä hankkeissa lisätä tavanomaisempien rahoituslähteiden käyttöä. On lisäksi tärkeää varmistaa, että kansallinen ja toimialakohtainen sääntely on linjassa taksonomian kriteerien ja tavoitteiden kanssa.”

Miten Kuntarahoitus valmistautuu taksonomiaan?

”Me emme ole vielä tehneet päätöstä siitä, miten taksonomia vaikuttaa vihreän rahoituksen hankkeiden arviointiperusteisiin. Lisäämme omaa ymmärrystämme käymällä aktiivisesti vuoropuhelua sidosryhmiemme kanssa niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin. Sääntelyn muutoksen myötä olemme valmistautuneet myös raportoimaan yksityiskohtaisemmin rahoittamiemme hankkeiden ympäristövaikutuksista. Kehitys on menossa siihen suuntaan, että rahoituksen saajilta vaaditaan yhä laajempaa ja yksityiskohtaisempaa tietoa hankkeiden ympäristövaikutuksista. Uusi näkökulma investointien tarkasteluun tulee vaikuttamaan myös keskusteluihin asiakkaidemme kanssa.”

Mitä terveisiä asiakkaillemme?

”Asiakkaidemme on hyvä valmistautua raportoimaan tarkemmin investointiensa ympäristövaikutuksista, vaikka taksonomian raportointivaateet eivät suoranaisesti kosketakaan. Taksonomia kuitenkin vaikuttaa välillisesti asiakkaisiimme rahoituslaitoksien lisätietotarpeiden myötä.”

”Nyt viimeistään on kokeiltava rohkeasti uutta ja laittaa parhaat innovaatiot jakoon. Vihreä rahoituksemme toimii näiden parhaiden käytäntöjen näyteikkunana. Taksonomian mukainen rahoitus luo selkeän yhteyden asiakkaidemme ilmastotavoitteiden ja EU:n ilmastotavoitteiden välille. Asiakkaillamme on ehdottoman tärkeä rooli koko Suomen päästöjen vähentämisessä.”

Rami Erkkilä työskentelee Kuntarahoituksessa vastuullisen rahoituksen erityisasiantuntijana. Hän vastaa Kuntarahoituksen vihreän ja yhteiskunnallisen rahoituksen tuotekehityksestä.

Lue vihreästä rahoituksestamme

VastuullisuusVihreä rahoitus

Sukupolvien talo – Jyväskylän Kankaalla opiskelijat ja varttuneempi väki asuvat saman katon alla

Koasin toimitusjohtaja Matti Tanskanen hymyilee kuulokkeet päässä.
Koasin toimitusjohtaja Matti Tanskanen

Jyväskylän Kankaalle, keskustan koillislaidalle, valmistui keväällä kahdeksankerroksinen talo, jossa kokeillaan uudenlaista asumista. L-kirjaimen muotoinen rakennus on Keski-Suomen Opiskelija-asuntosäätiö Koasin ja yli 55-vuotiaille asumisoikeusasuntoja tarjoavan Jason yhteishanke, jossa opiskelijat ja ikäihmiset asuvat saman katon alla.

Kankaan ”monisukupolvitalon” erikoisuus ovat sen yhteiset tilat, jotka ovat molempien asukasryhmien käytössä. Jaetusta sisääntuloaulasta on käynti oleskelutilaan, yhteiselle kuntosalille ja talopesulaan. Sauna- ja lounge-tilat sijaitsevat ullakkokerroksessa, josta avautuu näkymä kattojen yli Jyväskylän keskustaan ja pitkälle Jyväsjärvelle.

Puitteet ovat hulppeat, ja siitä on kiittäminen yhteistyötä, kertoo Koasin toimitusjohtaja Matti Tanskanen.

– Kun kustannukset jaetaan kahden toimijan välillä, voidaan tehdä suurempaa ja paremmin. Se palvelee kaikkia.

Ohjenuorana yhteisöllisyys, joka ei jää sanahelinäksi

Jason toiminnanjohtaja Anna Maunula kuvattuna monisukupolvitalon parvekkeella. Taustalla ruskan värittämä syysmaisema.
Jason toiminnanjohtaja Anna Maunula

Hienot tilat ovat plussaa, mutta yksin niiden takia yhteiskohdetta ei rakennettu. Ajatus monisukupolvitalosta sai alkunsa jaetuista arvoista. Yhteisöllinen asuminen on Koasille ja Jasolle tärkeä teema, joka sanelee kohteiden suunnittelua.

– Kaikissa Jason kohteissa on nimetty toiminnanohjaaja, joka neuvoo ja auttaa asukkaita. Ohjaajat eivät järjestä taloissa jatkuvaa ohjelmaa, vaan asukkaita kannustetaan kehittämään toimintaa itse. Ohjaaja toimii tarvittaessa apuna käytännön järjestelyissä, Jason toiminnanjohtaja Anna Maunula kertoo.

Maunulan mukaan tekemistä riittää, eikä Jason kohteissa yhteisöllisyys jää paperille.

– Joka päivä kokoonnutaan yhteisille kahvihetkille. On käsityöpiiriä ja erilaisia peliporukoita. Joissain taloissa asukkailla on yhteisiä remonttiryhmiä, jotka auttavat arjen askareissa, Maunula luettelee.

Koasilla yhteisöllisyys näkyy jaetuissa tiloissa ja asuntokohteiden palveluissa. Opiskelijoilla on käytössään yhteiskäyttöauto ja sähköpyörä. Uusiin ja remontoituihin kohteisiin on tuotu lisää yhteistä työskentelytilaa opiskelua ja ryhmätöitä varten. Etäaikana on panostettu myös virtuaaliseen yhteisöllisyyteen.

– Meillä on oma Naapuriapu-sovellus. Siellä opiskelijat voivat ilmoittautua vaikka hoitamaan toisen lemmikkiä tai pyytää apua pyöränkumin korjaukseen. Nämä ovat pieniä asioita, joilla on iso merkitys, Tanskanen kertoo.

Ensimmäisiä monisukupolvitaloja Suomessa

Koas ja Jaso aloittivat yhteiskohteen suunnittelun pari vuotta sitten. Kaupunki oli toivonut Kankaan alueelle uudenlaisia, kokeilevia asumisratkaisuja, ja monisukupolvitalo istui tähän ajatusmaailmaan hyvin. Tilasuunnittelun tueksi järjestettiin luovia työpajoja, joissa opiskelijat ja ikäihmiset pääsivät esittämään ideoitaan ja toiveitaan. Huolellinen suunnittelu oli paikallaan, sillä vastaavia kohteita ei ole Suomeen juuri rakennettu.

– Tietääkseni vain Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiö on ollut rakentamassa tällaista monisukupolvikohdetta. Se valmistui pari vuotta sitten, Koasin Tanskanen muistelee.

Kankaan monisukupolvitalo on jaettu kahteen siipeen. Koas Kankaan asunnot sijoittuvat Ailakinkadulta katsottuna talon vasempaan päätyyn ja Jason Kankaan Ilonan asunnot oikeanpuoleiseen päätyyn.

Molemmat kohteet täyttivät Kuntarahoituksen vihreän rahoituksen kriteerit, ja ne rahoitettiin pitkällä korkotukilainalla. Rahoituksen neuvotteluvaiheessa 2019 Kuntarahoitus ei ollut vielä tuonut yhteiskunnallista rahoitusta markkinoille. Tätä nykyä monisukupolvitalo vastaisi yhteiskunnallisen rahoituksen vaatimuksiin erinomaisesti, kertoo Kuntarahoituksen asiakkuuspäällikkö Sari Sistonen.

– Tämä on hieno kohde, jossa yhdistyvät sekä ympäristöasiat että yhteiskunnalliset arvot. Näitä ei Suomessa montaa ole, Sistonen kehuu.

Seuraavaksi työn alla on suuri yhteinen sisäpiha, jota kaikki Kankaan alueen asukkaat voivat vapaasti käyttää. Monisukupolvisuus jatkuu naapuritontilla, jossa toimii kieli- ja taidepainotteinen päiväkoti Touhula Fabriikki.


Monisukupolvitalon pohjakerroksen oleskelutiloja. Etualalla nojatuoliryhmä, taustalla TV ja pöytä.
Monisukupolvitalon pohjakerroksen oleskelutiloja.


Ullakkokerroksen yhteiset saunatilat. Ikkunoista avautuu maisema Jyväskylän keskustaan ja Jyväsjärvelle.
Ullakkokerroksen yhteisistä saunatiloista näkee pitkälle.


IT-tukea, villasukkia ja aamuun asti juhlimista

Kankaan monisukupolvitalon 168 asuntoa menivät kuumille kiville, ja talon molemmat siivet täyttyivät päivissä. Korona on varjostanut yhteiskohteen käyttöönottoa, mutta askel kerrallaan suunta on kohti normaalia. Seuraavaksi suunnitellaan yhteistä tekemistä, kun asukastoimikuntaelimet pääsevät vauhtiin.

– Meillä on yhteinen biljardipöytä ja kovia bilispelaajia Jason puolella. Ehkä saamme turnauksen pystyyn, Maunula pohtii.

Ideoita tulee talon molemmista siivistä.

– Eräs opiskelija oli jo ilmoittautunut vapaaehtoiseksi IT-tueksi vanhemmalle väelle. Myös villasukankutomiskurssia on toivottu, Maunula iloitsee.

Poikkipuolista palautetta ei Maunulan tai Tanskasenkaan korviin ei ole kantautunut. Asumisjärjestelyyn ollaan tyytyväisiä kautta linjan. Koasin opiskelijat ovat saaneet Jason Kankaan Ilonan asukkailta suitsutusta reippaasta asenteestaan ja huolellisuudestaan. Siisteys on tuonut lisäpisteitä.

– Jason hississä on kuulemma välillä roskia lattialla, mutta Koasin hissi on aina tip top -kunnossa. Näin minulle kerrotaan, Maunula naurahtaa.

Opiskelijoille monisukupolvitalo on turvallinen ja rauhallinen asuinympäristö. Yhteiskohteen tavoitteena oli törmäyttää eri sukupolvia ja siinä on Koasin Tanskasen mukaan onnistuttu.

– Ehkä se osaltaan laajentaa opiskelijoiden maailmankuvaa. Kun asutaan vierekkäin, ymmärretään, että tämä on yhteinen talo ja yhteinen kaupunki. On tärkeää, ettei mikään ryhmä asu omassa kuplassaan, Tanskanen pohtii.

Hankkeen alkuvaiheissa pohdittiin, sopivatko ikäihmiset ja railakas opiskelijaelämä saman katon alle. Jo ensimmäisissä työpajoissa kävi ilmi, että huoli on turha.

– Siellä vanhempi väki totesi, että ei huolta. Aiemmissa seniorikohteissa on kuulemma juhlittu ihan aamuun asti, Tanskanen naurahtaa.


Teksti: Roope Huotari
Kuvat: Koas & Jaso

Asuntotoimijoiden asiakastarinatVastuullisuusVihreä rahoitus

Kuntarahoituksen monipuolisuus yllätti: Adiel Mekonen työskenteli rahoituspalveluiden johtajan työparina Job Shadow -päivässä

Seitsemättä kertaa järjestetyssä Job Shadow -päivässä 30 eri alan johtajaa saivat nuoren työparikseen päivän ajaksi. Nuoret ovat eri puolelta Suomea ja he ovat kaikki osallistuneet Nuori Yrittäjyys ry:n Vuosi yrittäjänä -ohjelmaan. Toista vuotta Etu-Töölön lukiota käyvä Adiel Mekonen pääsi tutustumaan Kirsi Räbinän työpäivään toimistollamme.

Aamu alkoi tutustumalla Kuntarahoituksen vastuulliseen rahoitukseen vihreästä ja yhteiskunnallisesta rahoituksesta vastaavan Rami Erkkilän opastuksella.

— Oli hienoa huomata, että Kuntarahoituksessa panostetaan niin paljon ilmastonmuutoksen torjumiseen sekä yhteiskunnan kehittämiseen. Useissa yrityksissä nämä asiat ovat vain sanahelinää, Mekonen kertoo.

— Itse ilahduin siitä, että lukion opetuksessa puhutaan nykyään vastuullisuudesta. Omina kouluaikoina sanaa ei tainnut vielä olla edes olemassa. Ehkä meillä on kuitenkin vielä nuorten ansiosta toivoa, vaikka ilmastotavoitteisiin pääsy onkin hankala haaste, Räbinä sanoo.

Päivään mahtui myös palavereja, jotka sattuivat kaikki onneksi olemaan fyysisiä palavereita toimistolla Teams-palavereiden sijaan.

— Osallistuimme esimerkiksi asiakkuustiimin suunnittelupäivään sekä tiimini viikkopalaveriin, jossa käytiin läpi laina- ja leasingtiimien ajankohtaisia asioita, Räbinä kertoo.

— Lounaalla seuraamme liittyi Heli Kärki, jolta sain kuulla Treasuryn sijoitustoiminnasta sekä siitä, miten Kuntarahoitus hankkii varansa kansainväliltä pääomamarkkinoilta. Kuntarahoituksen toiminnan monipuolisuus yllätti täysin, se ei olekaan pelkkää rahan lainaamista kunnille, sanoo Mekonen.

Kirsi Räbinä vastaa työssään Kuntarahoituksen rahoituspalveluista, eli kaikkiin rahoitustuotteisiin sekä digitaalisiin palveluihin liittyvistä prosesseista, asiakaspalvelusta ja kehityksestä. Toimenkuvaan kuuluu suuressa roolissa henkilöstöjohtaminen sekä tiimin työtyytyväisyydestä huolehtiminen.

— Isosta tiimistä ja useasta tuotteesta ja palvelusta vastaaminen vaikuttaa mielestäni haasteelliselta tehtävältä, sanoo Mekonen.

— Minullakin on sama tunne, että sumplittavaa riittää ja aina on monta palloa yhtä aikaa ilmassa. Tylsää päivää ei ainakaan ole tähän mennessä ollut, Räbinä hymyilee.

Mekonen on ollut aina kiinnostunut yrittäjyydestä ja valitsi lukionsa juuri yrittäjyyskurssien monipuolisuuden takia.

— Kursseja Etu-Töölön lukiossa oli toistakymmentä erilaista, joista valitsin tämän Vuosi yrittäjänä -kurssin. Sen kautta pääsin osallistumaan Job Shadow -päivään. Osallistuimme aiemmin Cool Candy -suklaayrityksellämme Uskalla yrittää -kilpailuun, ja kokemus oli opettavainen. Yrittäjyys voi olla stressaavaa, ja siinä tulee huomioida todella laajasti eri asioita, mikä sai harkitsemaan myös muita uravaihtoehtoja.

Lukion jälkeen Mekonen suunnittelee käyvänsä armeijan ja haaveilee ensihoitajan työstä.

— Viime aikoina olen ollut enemmän ja enemmän kiinnostunut ensihoitajan työstä. Haluaisin, että tuleva työni on liikkuvaa.

Adiel Mekonen

  • Opiskelee toista vuotta Etu-Töölön lukiossa
  • Asuu Helsingin Alppikylässä
  • Harrastaa yleisurheilua: juoksua, kiekonheittoa ja kuulantyöntöä

Nuorten osaamisen tukeminen ja syrjäytymisen estäminen ovat tärkeä osa Kuntarahoituksen yhteiskuntavastuuta. Kuntarahoitus onNuori Yrittäjyys ry:nyhteistyökumppani, minkä lisäksi tuemme myös Talous ja Nuoret TATinYrityskylä-toimintaa.

Teksti ja kuva: Jenni Heikkilä

KuntarahoitusVastuullisuus

EU-direktiivi sähköistää kuntien ajoneuvohankinnat – biopolttoaineet jäämässä taka-alalle

Elokuussa voimaan astunut laki ajoneuvo- ja liikennepalveluhankintojen ympäristö- ja energiatehokkuusvaatimuksista velvoittaa kuntia ja valtiota lisäämään vähäpäästöisten ajoneuvojen osuutta hankinnoissaan. Laki panee täytäntöön EU:n puhtaita ajoneuvohankintoja koskevan direktiivin vaatimukset, ja se on osa hallituksen fossiilittoman liikenteen ohjelmaa.

Kuntien osalta lain vaatimukset vaihtelevat alueittain: sääntely on kireämpää etelässä, ja tiukimmat tavoitteet kohdistuvat maan 17 suurimpaan kaupunkiin. Laki jakaa vaatimukset kolmeen ajoneuvoluokkaan ja kahdelle hankinta-ajanjaksolle. Vaatimuksia sovelletaan, kun kunta ostaa, vuokraa, leasing-vuokraa, maksaa osamaksulla ajoneuvon tai hankkii tiettyjä liikennepalveluita.

– Esimerkiksi 17 suurimmassa kaupungissa vähintään 50 prosenttia henkilöautoista ja kevyistä hyötyajoneuvoista on oltava täyssähköautoja tai lataushybridejä. Muissa kunnissa osuus on 20:n ja 35 prosentin välillä, alueesta riippuen, Kuntaliiton kehittämispäällikkö Johanna Vilkuna kertoo ensimmäisen hankinta-ajanjakson vaatimuksista.

Venyykö kalusto tiukkoihin vaatimuksiin?

Vilkuna on seurannut lainsäädännön etenemistä sen EU-käsittelystä nykyhetkeen ja vetää Kuntaliiton puhtaiden ajoneuvojen verkostoa, jossa kunnat vaihtavat tietoa ja jakavat kokemuksia vähäpäästöisten ajoneuvojen hankinnoista. Lain tarkoitus on Vilkunan mielestä hyvä, mutta sen toimeenpanosta ei tule helppoa lähivuosina. Yksi ongelma-alue piilee palveluhankinnoissa.

Kuntaliiton liikenneasiantuntija Johanna Vilkuna.
Kuntaliiton liikenneasiantuntija Johanna Vilkuna harmittelee, että biopolttoaineet jäivät EU-direktiivissä taka-alalle.

– Kunnat hankkivat paljon koulukuljetuksia, sote-kuljetuksia ja muita lakisääteisiä henkilökuljetuksia yksityisiltä toimijoilta. Isoissa kaupungeissa puolet näistä kuljetuksista pitäisi hoitaa sähköisillä ajoneuvoilla. Onko esimerkiksi taksiyrityksillä tarjota sopivaa kalustoa? Vilkuna pohtii.

Laki koskee vain hankintoja, jotka ylittävät EU:n hankintalainsäädännön kynnysarvon. Tavara- ja palveluhankinnoissa tämä tarkoittaa 214 000 euroa vuodessa. Tätä pienemmät ostokset eivät siis auta kuntia saavuttamaan niille asetettuja tavoitteita.

– Esimerkiksi muutaman sähköajoneuvon hankinta jää alle kynnysarvon: sitä ei lasketa kunnan eduksi, kun lain toteutumista seurataan. Palveluhankinnat taas ovat kokoluokaltaan niin suuria, että ne ylittävät kilpailutusrajat heittämällä. Niihin siis kohdistuu suhteessa enemmän painetta, Vilkuna selventää.

Paine kasvaa myös kuntataloudessa. Sähköisten ajoneuvojen lisäksi kuntien ja kaupunkien on sijoitettava latausverkkoon. Kuntarahoitus tukee asiakkaitaan nollamarginaalilla: kunnat ja kuntayhtymät saavat rahoitusta uusien päästöttömien ajoneuvojen ja niiden vaatiman infran hankintaan markkinakorolla. Negatiivisten korkojen vallitessa rahoituksen kokonaiskustannus jää nollaan.

– Täyssähköautojen määrän lisääminen vaatii valtavasti latausinfraa, jota ei vielä ole. Työsarkaa riittää, ja haluamme auttaa kuntia ja kaupunkeja talkoissa, kertoo Kuntarahoituksen vihreästä rahoituksesta vastaava Rami Erkkilä.

Pakit biopolttoaineille

Kunnat ja kaupungit lähtevät päästövähennystalkoisiin hyvin erilaisista asemista. Esimerkiksi Helsingissä liikennöi jo lähes 200 sähköbussia. Vuoteen 2030 mennessä sähköbussien osuuden on katettava 60 prosenttia kaikista HSL:n linja-autoista. Vaikka joukkoliikenteen sähköistyminen on pääkaupunkiseudulla pitkällä, ei vaatimuksen toteutuminen ole itsestään selvää. Laki näet edellyttää, että mukaan lasketaan kaikki sopimukset: myös lyhytaikaiset ja poikkeustilanteita koskevat järjestelyt.

Lappeenrannan ilmastokoordinaattori Petri Kero aurinkoisella auringonkukkapellolla.
Lappeenrannassa suurimmat päästövähennystarpeet kohdistuvat liikenteeseen, kertoo kaupungin ilmastokoordinaattori Petri Kero.

Monessa kunnassa liikenteen päästöjä on pyritty vähentämään toista kautta: sähkön sijaan biopolttoaineilla. Näin on tehty esimerkiksi Lappeenrannassa, jossa perinteisiä polttomoottoriautoja on korvattu biokaasuautoilla.

– Vuodesta 2017 kaupunkikonserni on hankkinut pääasiassa biokaasulla toimivia henkilö- ja pakettiautoja. Täällä liikennöi myös pari biokaasubussia, kertoo Lappeenrannan kaupungin ilmastokoordinaattori Petri Kero.

Biopolttoaineisiin on panostanut myös Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksote, joka on hankkinut työntekijöidensä käyttöön biokaasulla toimivia autoja. Siinä missä linja-autoissa laki vielä mieltää biopolttoaineet puhtaaksi käyttövoimaksi, huomioidaan henkilöautojen ja kevyiden hyötyajoneuvojen kategoriassa pelkkä sähköautojen osuus. Sairaanhoitopiirin on siis jatkossa satsattava sähköön.

Ilmastokoordinaattori Kero harmittelee linjausta.

– Etelä-Karjalan Jätehuollolla on Lappeenrannassa oma biokaasulaitos, joka tuottaa polttoainetta paikallisesta raaka-aineesta. Puhdasta biokaasua olisi täällä saatavilla runsaasti.

Se, että biopolttoaineet jäivät direktiivissä taka-alalle, on Suomen lobbaustyöltä epäonnistuminen, sanoo Kuntaliiton Vilkuna.

– Monet kunnat ovat jo panostaneet biokaasuun. On todella valitettavaa, että se rajattiin henkilöautojen ja kevyiden hyötyajoneuvojen kategoriassa ulos. Suomen lisäksi tämä oli Ruotsille tärkeää, mutta muut jäsenmaat eivät ehkä ymmärrä ongelmaa, Vilkuna kertoo.

EU viitoittaa tietä julkissektorin johdolla

Epäkohdista huolimatta sekä Vilkuna että Kero liputtavat uudistuksen puolesta. Suomen kokonaispäästöjä direktiivin toimeenpano ei juuri laske, mutta Kuntaliiton Vilkuna uskoo, että esimerkin voima voi osoittautua mittareita mahtavammaksi.

– Vaikka päästövaikutus jää pieneksi, kyllä tämä muutosta vauhdittaa. Toisaalta muutos tapahtuu markkinaehtoisesti joka tapauksessa ja kunnissa niiden omat ilmastotavoitteet vauhdittavat kehitystä.

Lappeenrannassa liikenteen päästöjen vähentäminen on osoittautunut haastavaksi. Direktiivin toimeenpano asettaa riman korkealle, mutta hyvä niin, sanoo Kero.

– Sääntely pakottaa julkiset toimijat liikkeelle, se on hyvä.

Liikenne- ja viestintäministeriö tekee väliarvion lain toimeenpanosta vuoden 2024 loppuun mennessä. Tuolloin ministeriö tarkastelee, miten kuntien erisuuruiset tavoitteet ovat vaikuttaneet hankintoihin ja arvioi, onko rajapyykkejä syytä siirtää. Direktiivin toisella hankinta-ajanjaksolla, vuodesta 2026 vuoteen 2030, sääntely kiristyy entisestään.

– Voi olla, että joudumme tekemään lyhyempiä kilpailutussopimuksia, jotta palveluntarjoajat ehtivät hankkia lisää sähköisiä ajoneuvoja, Kero kertoo.

Lappeenrannalla on ympäristöasioissa edelläkävijän maine. Kaupunki on juuri uusinut ilmasto-ohjelmansa seuraavalle kymmenelle vuodelle, tavoitteena on hiilineutraalius vuoteen 2030 mennessä. Suurimmat päästövähennystarpeet kohdistuvat juuri liikenteeseen. Työsarkaa riittää, mutta niin riittää tahtoakin, sanoo ilmastokoordinaattori Kero.

– Ikuisena optimistina uskon, että kyllä tässä maaliin päästään.


FAKTA

Laki ajoneuvo- ja liikennepalveluhankintojen ympäristö- ja energiatehokkuusvaatimuksista vahvistettiin 15. heinäkuuta 2021, ja se astui voimaan 2. elokuuta 2021. Lailla pannaan täytäntöön EU:n puhtaita ajoneuvohankintoja koskevan direktiivin vaatimukset. Se velvoittaa julkisia hankintayksiköitä kuten kuntia ja valtiota hankkimaan tietyn osuuden vähä- ja nollapäästöisiä ajoneuvoja, kun ne tekevät uusia hankintoja.

Vähä- ja nollapäästöisten hankintojen vähimmäisvaatimukset on jaoteltu kolmeen eri ajoneuvoluokkaan: henkilöautoihin ja kevyihin hyötyajoneuvoihin, kuorma-autoihin sekä linja-autoihin. Velvoitteet on jaettu kahdelle hankinta-ajanjaksolle: 2021–2025 ja 2026–2030. Toisella hankinta-ajanjaksolla lain vähimmäisvaatimukset kiristyvät ensimmäisestä.

Vaatimuksia sovelletaan, kun hankintayksikkö ostaa, vuokraa, leasing-vuokraa, maksaa osamaksulla ajoneuvon tai hankkii tiettyjä liikennepalveluita. Sääntely koskee vain uusia hankintoja.

Lue lisää: Lisää vähäpäästöisiä ajoneuvoja Suomen teille – EU-direktiivi toimeenpanoon elokuussa (linkki, aukeaa uuteen ikkunaan)


Tutustu myös:


Teksti: Roope Huotari
Kuvat: Kuntaliitto, Lappeenrannan kaupunki ja haastateltavat

IlmiötNäkökulmatVastuullisuusVihreä rahoitus

Vastuullisen sijoittamisen viitekehys kokoaa yhteen likviditeettisijoitustemme vastuullisuuden periaatteet

Vastuullisuus on toimintamme ytimessä. Tarjoamallamme rahoituksella mahdollistamme yhdessä asiakkaidemme kanssa suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan jatkuvuuden ja kehityksen.

– Olemme aktiivinen ja kansainvälisesti tunnustettu vihreiden ja yhteiskunnallisten joukkovelkakirjojen liikkeeseenlaskija, jonka rahoituksella rakennetaan ympäristön kannalta kestäviä ja yhteiskunnallisesti vastuullisia kohteita, kuten julkisen liikenteen hankkeita, kestävää rakentamista, sairaaloita ja terveyskeskuksia, päiväkoteja ja kouluja sekä erityisryhmien asumista. Nyt julkaistu viitekehys konkretisoi läpinäkyvästi myös sijoitustoimintamme vastuullisuuden periaatteet ja vahvistaa entisestään asemaamme vastuullisena toimijana, kertoo yksikönjohtaja Pasi Heikkilä Treasury ja pääomamarkkinapalveluista.

Julkaisemamme viitekehys määrittelee kolme pääperiaatetta vastuulliselle likviditeetinhallinnalle vastuullisuuspolitiikkaamme pohjautuen. Ensimmäinen periaate on sijoituskohteiden seulonta, jossa sijoituskohteiden valintakriteerinä on niiden ESG-arvo, jonka on portfoliotasolla ylitettävä markkinoiden vastaava keskimääräinen viitearvo. Toiseksi poissuljemme sijoituskohteet, jotka eivät ole vastuullisuusperiaatteidemme mukaisia. Kolmantena sijoitamme tietyn osuuden erityisen vastuullisiin sijoituskohteisiin, joilla edistetään kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista.

– Vastuullisuutemme jatkuva kehittäminen on strategiamme pääperiaatteita. Vastuullisen sijoittamisen viitekehyksen julkaiseminen on yksi näkyvä osoitus tästä pitkäjänteisestä työstä. Sen avulla lisäämme avoimuutta ja edistämme vastuullista sijoittamista toimialallamme. Seuraavaksi keskitymme sijoituksiemme ESG-riskien hallinnan kehittämiseen, kertoo Kuntarahoituksen vastuullisuuspäällikkö Kalle Kinnunen.

Tutustu vastuullisen sijoittamisen viitekehykseemme täällä.

Lue myös: Overview of sustainability results in liquidity portfolio June 2021.

Lisätietoja

Pasi Heikkilä, yksikönjohtaja, Treasury ja pääomamarkkinapalvelut
050 328 8837

Kalle Kinnunen, vastuullisuuspäällikkö, Varainhankinta ja vastuullisuus
0400 489 425

KuntarahoitusVastuullisuus