Kestävä rahoitussuunnittelu, osa 3: Kestävyystavoitteet ohjaavat Joensuussa myös rahoitusta

Kaupungin rahoitussuunnittelu kytkeytyy tiiviisti talouden muuhun suunnitteluun, työtä tehdään pienellä porukalla. Suunnittelua ohjaavat vuoteen 2021 ulottuvan konsernistrategian tavoitteet sekä pidemmän aikavälin investointeja koskeva suunnitelma. 

Suunnittelussa pyritään pitkäjänteisyyteen, työtä tehdään yhdessä eri toimialojen, esimerkiksi yhdyskuntasuunnittelun ja talonrakennuksen, kanssa.  

– Keskeisiä tavoitteitamme ovat menokasvun sopeuttaminen tulokasvun mahdollistavalle tasolle sekä investointien mitoittaminen kestävälle tasolle. Nämä tavoitteet ohjaavat talouden kokonaissuunnittelua. Konsernistrategiassa on myös laajempia linjauksia, jotka on huomioitava talouden ja rahoituksen suunnittelussa. Esimerkiksi kestävyystavoitteet vaikuttavat investointien toteuttamiseen, mitoitukseen ja resurssien käyttöön, Joensuun kaupungin talousjohtaja Satu Huikuri kertoo. 

Kestävän talouden periaatteet on kuvattu tarkemmin talousarviossa, joka tuo konsernistrategian linjaukset konkretiaan. 

– Meillä tavoitteet on asetettu niin, että tarkastelemme aina kokonaisvastuita. Tavoitteet koskevat siis sekä omaan taseeseen tehtäviä investointeja että leasingrahoituksella ja vuokrakohteena toteutettavia hankkeita. Kun hankkeita toteutetaan muualle kuin omaan taseeseen, se vaikuttaa omistamisen riskien lisäksi rahoitusriskien hallintaan, kassavirtaan ja jälleenrahoitukseen, Huikuri täsmentää. 

Rahoitussuunnittelun linjaukset on määritelty kaupunginvaltuuston hyväksymissä varainhankinnan periaatteissa. Dokumentissa on kuvattu, mitä rahoitusinstrumentteja voidaan käyttää, määritelty riskienhallintaa sekä lainojen suojaamisen periaatteita. 

– Pyrkimyksenä on, että talouden ja rahoituksen suunnittelu pohjautuisi pitkäjänteiseen ja suunnitelmalliseen toimintaan.

Pitkäjänteisyys helpottaa toteutusta

Joensuussa investointitaso on ollut korkea, viime vuosina on uudistettu paljon koulu- ja päiväkotiverkkoa ja yhdyskuntatekniikkaa. Investointitasoa pyritään nyt systemaattisesti laskemaan, jotta kokonaisvastuiden kasvu saataisiin pysähtymään. Rahoitussuunnitelma perustuu pidemmän aikavälin arvioon tarvittavista investoinneista. 

– Rahoituksen suunnittelussa pyritään luomaan näkymä tulevaisuuteen ja saamaan investoinneista ja niissä käytettävistä rahoitusmuodoista jo hyvissä ajoin suunnitelmaa, vaikka päätökset tehdäänkin vasta, kun hankkeet alkavat konkretisoitua. Pyrimme varmistamaan sen, että kaikkea ei tehtäisi kaupungin omaan taseeseen eli rahoitusinstrumenttina käytettäisiin muitakin vaihtoehtoja kuin taselainaa. 

Kunkin investoinnin rahoitusmuoto valitaan tapauskohtaisesti, ja harkinnassa huomioidaan arvio palvelutarpeen kehityksestä, rahoituskustannuksista ja kohteen käyttöajasta.  

Huikuri korostaa useaan otteeseen pitkäjänteisyyden merkitystä rahoituksen suunnittelussa. 

– Kuntataloudessa on ollut isoja heilahduksia jo ennen koronaa. Pitkäjänteinen suunnittelu lisää vakautta ja varmuutta ja helpottaa toteutusta. Esimerkiksi sote-uudistuksen mukanaan tuomat muutokset on nyt jo huomioitava tulevien vuosien suunnittelussa, hän sanoo. 

Suunnittelua ohjaavia linjauksia päivitetään tarpeen mukaan. Viime vuosina erityisesti korkoriskin hallintaan on kiinnitetty huomiota, kun lainakanta on kasvanut ja investointitarpeita on näkyvissä myös lähitulevaisuudessa. 

– Linjauksissa on huomioitu se, että pystymme pienentämään kasvaneeseen lainakantaan liittyvää riskiä. Myös maturiteettien kestoa on nostettu jonkin verran vastaamaan nykyisiä jälleenrahoitustarpeitamme. Osana päivittäistä toimintaa olemme lisäksi pohtineet, miten voisimme parantaa maksuvalmiuden seurantaa ja siihen liittyviä prosesseja. 

Joensuussa konsernin talouspalveluissa työtä tehdään pienellä porukalla tiiviissä yhteydessä toiminnan suunnittelun kanssa. 

– Meillä on etuna se, että esimerkiksi kaupunginjohtaja ja tilakeskuksen johtaja ovat hyvin perillä kaupungin taloudesta ja heillä on vahva talouden osaaminen. Tapauskohtaisesti hyödynnämme suunnittelussa myös ulkopuolista osaamista. 

Pitkän aikajänteen suunnittelussa tukeudutaan pitkälti Exceliin, lainasalkun hallinnassa käytetään Kuntarahoituksen lainasalkkusovellusta.

Hiilineutraaliustavoite ohjaa myös investointeja

Joensuun tavoitteena on olla hiilineutraali vuonna 2025. Tämä ohjaa vahvasti myös investointeja. 

–Pyrimme tekemään energiatehokkaita tai vähähiilisiä ratkaisuja ja myös miettimään, minkälaisia edullisempia rahoituskanavia voisimme käyttää tällaisten hankkeiden toteuttamiseen. Esimerkiksi Kuntarahoituksen vihreää rahoitusta olemme hyödyntäneet useammassa hankkeessa. Resurssiviisaat teot ovat usein myös taloudellisesti järkeviä, Huikuri painottaa. 

Joensuun tavoitteena on saada kaupungin talous tasapainoon vuodesta 2021 eteenpäin. Koronaepidemian myötä tulopohja on kuitenkin heikentynyt, mikä korostaa rakenteellisten ja toiminnallisten muutosten toteuttamisen tarvetta entisestään. 

– Näyttää pahasti siltä, että suunnitellut tasapainotustoimet eivät riitä tavoitteen saavuttamiseen, uusia toimenpiteitä tullaan tarvitsemaan, kun valtion kuntatalouden tukitoimien vaikutus päättyy. Uuden konsernistrategian laatimisen yhteydessä valmistellaan pidemmän tähtäimen linjauksia talouden kasvavan epäsuhdan ratkaisemiseksi. Tämä vaikuttaa myös rahoituksen suunnitteluun – minkälaiselle investointitasolle rahoitusta suunnitellaan, mitä hankkeita voidaan toteuttaa. Yhtenä vaikuttavana tekijänä on tietysti myös sote-uudistus. 

Huikuri toivoo, että talouden näkymät selkiytyisivät, jotta pitkän aikavälin suunnittelu olisi tukevammalla pohjalla. 

– Onneksi kevään pahimmat skenaariot eivät toteutuneet. Kuntataloudessa on haasteita riittänyt muutenkin, Huikuri huokaa.


Artikkelisarjan edellisissä osissa organisaationsa rahoitussuunnittelua ovat avanneet valtion lainanotosta vastaavan Valtiokonttorin toimialajohtaja Teppo Koivisto sekä Kuntarahoituksen Pääomamarkkinat-toiminnosta vastaava johtaja Joakim Holmström sekä Turun rahoituspäällikkö Kim Moisiolinna.

Kestävä rahoitussuunnittelu, osa 1: Opportunistista toimintaa vai harkittua hajauttamista?

Kestävä rahoitussuunnittelu, osa 2: Turun rahoitussuunnittelu elää ajassa, raamien rajoissa 

Teksti: Hannele Borra
Kuva: haastateltava 


Kuntarahoituksen suhdanne-ennuste: Talouden koronataantuma on jäämässä pelättyä lievemmäksi

Kuntarahoituksen suhdanne-ennusteen luvut 2.12.2020

Kuntarahoituksen tuoreessa suhdanne-ennusteessa vuoden 2021 bkt-kasvun ennakoidaan jäävän kahteen prosenttiin vuoden jälkipuoliskon ripeästä elpymisestä huolimatta. Vuositason kasvuhuippu tulee vuonna 2022, jolloin kasvun odotetaan nousevan 3,5 prosenttiin.

– Suomen talouskehitys on kuluvana vuonna jaksanut kerta toisensa jälkeen yllättää myönteisesti. Uusimpien neljännesvuositilinpitolukujen mukaan Suomen kokonaistuotanto supistui kevään koronakriisissä aiempia arvioita vähemmän ja elpyi kesäkuukausina odotuksia vahvemmin. Vuoden alusta lukien Suomen bkt on supistunut vain 2,2 prosentilla, mikä on kansainvälisesti vertaillen hyvin maltillinen pudotus. Tärkein syy Suomen talouden iskunkestävyydelle on ollut useimpia muita maita rauhallisempi epidemiatilanne, sanoo Kuntarahoituksen pääekonomisti Timo Vesala.

Kotimaisen teollisuuden tilauskanta oli koronakriisin alkaessa kohtalaisen vahva, mikä on auttanut ylläpitämään tuotannon tasoa tilausten määrän vähentyessä. Teollisuuden jälkisyklisyys voi tulevan talven aikana osoittautua myös ongelmaksi, ja se saattaa hidastaa myös pandemian jälkeistä elpymistä. Toisaalta Suomen tärkeimmillä vientimarkkinoilla taloustilanne on pysynyt keskimääräistä parempana.

Kuntarahoituksen ennuste perustuu oletukseen, että kattava rokotesuoja saavutetaan ensi kesään mennessä. Jos aikuisväestön riittävä rokottaminen saadaan vietyä läpi jo aiemmin, myös talouden elpyminen aikaistuu ja vuoden 2021 bkt-kasvu voi olla tuntuvastikin ennustettua ripeämpää.

Työllisyys on toipunut kevään koronashokista odotettua paremmin. Kuntarahoitus arvioi nyt keskimääräisen työttömyysasteen nousevan vuonna 2021 vain hieman kuluvan vuoden 7,9 prosentin tasosta 8,2 prosenttiin ja laskevan vuonna 2022 7,8 prosenttiin. Samaan aikaan kuitenkin pitkäaikaistyöttömien määrä on kääntynyt selvään nousuun, ja heitä on jo yli 80 000.

Katse on siirrettävä jo pandemian jälkeiseen aikaan: kuntataloudessa pitkän aikavälin ongelmat yhä ratkaisematta

– Alun elpymisvaiheen jälkeen konkurssisuman purkaminen sekä pitkäaikaistyöttömyyden nousu voivat tuoda pidemmäksi aikaa kitkaa talouskasvulle. Elvytyspolitiikan viritystä onkin järkevää enenevässä määrin suunnata uudenlaisen liiketoiminnan syntymisen tukemiseen, pääekonomisti Vesala sanoo.

Kuntatalouden kannalta vuosi 2020 tulee valtion koronatuet huomioiden olemaan merkittävästi edellisvuotta parempi. Tulonsiirrot kuitenkin hämärtävät kokonaistilannetta. Kuntasektorin pitkän aikavälin ongelmat eivät kuitenkaan ole korona-aikana hävinneet, päinvastoin.

– Koronakriisi on radikaali poikkeustilanne, ja sen lisäksi näkymää sumentavat mahdollisesti eteenpäin nytkähtävän sote-uudistuksen vaikutukset. Koronapandemia ja sote-uudistus aiheuttavat tilastopoikkeamia, joiden ei pidä antaa hämätä, sanoo Kuntarahoituksen toimitusjohtaja Esa Kallio.

– Korona on aiheuttanut kunnille merkittäviä tulojen menetyksiä sekä kuntaverojen että etenkin maksutuottojen vähenemisen kautta. Vaikka valtio korvaa suuren osan menetyksistä, julkiselle taloudelle niistä aiheutuu mittava menoerä. Lisäksi sote-uudistuksen myötä kuntien rahoituksen rakenteet muuttuvat ääripäissä: vahvimman veropohjan kunnat joutuvat luopumaan suhteellisesti enemmän verotuloistaan ja saavat tasoitukseksi valtiolta tulonsiirtoja. Heikoimman veropohjan kunnissa käy päinvastoin.

– Sote-palvelujen siirtyessä hyvinvointialueiden vastuulle kuntatalouden vastuulle jäävien alijäämien tasapainottamiseen jää entistä vähemmän vaihtoehtoja. Yhtälön ratkaiseminen vaatii kunnilta innovatiivisia ratkaisuja, esimerkiksi uudenlaisia yhteistoimintamalleja ja keskinäisten resurssien jakamista. Samaan aikaan kunnat ovat tällä vuosikymmenellä ennennäkemättömän suuren palvelurakenteen uudistustarpeen edessä, kun varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen tarve vähenee, mutta vanhuspalveluiden tarve kasvaa rajusti, Kallio sanoo.

Lisätietoja:

Timo Vesala, pääekonomisti, 050 532 0702, timo.vesala@kuntarahoitus.fi
Esa Kallio, toimitusjohtaja, 050 337 7953, esa.kallio@kuntarahoitus.fi

Kestävä rahoitussuunnittelu, osa 2: Turun rahoitussuunnittelu elää ajassa, raamien rajoissa

Kaupungin rahoituksen suunnittelu on pääasiallisesti kahden henkilön harteilla. 

– Suunnittelu on hyvin ajassa liikkuvaa. Kassapäällikkö suunnittelee lyhyen aikavälin rahoitusta kolmen kuukauden syklillä. Hän kerää tietoa konsernin rahoitustarpeista, tuloista ja menoista. Lyhyen aikavälin tilanne vaikuttaa myös pidempiaikaisiin rahoitustarpeisiin, joiden suunnittelu puolestaan on minun vastuullani, rahoituspäällikkö Kim Moisiolinna kertoo. 

Moisiolinnan vastuulla on koko konsernin pitkän aikavälin rahoitus eli konserniemon lisäksi konsernin tytäryhtiöiden rahoitus. Turun kaupungin talous on alijäämäinen. 

– Se on selvää, että velkaantuminen jatkuu. Mutta kuinka voimakkaana, sitä on vielä vaikea sanoa. 

Suunnitelmaa seuraten, huolellisesti hajauttaen

Rahoitussuunnittelun liittyviä linjauksia on neljässä eri asiakirjassa: kaupungin talousarviossa, sijoitustoiminnan periaatteissa, konserniohjeissa sekä lainannosto- ja sijoitussuunnitelmassa. Kaupungin talousarviossa on määritelty lainanoton maksimimäärät neljäksi vuodeksi eteenpäin. Lisäksi dokumentissa on eritelty konsernin tytäryhtiöille antama antolainaus yhtiöittäin. Kaupunginvaltuuston hyväksymistä rahoitus- ja sijoitustoiminnan periaatteista löytyvät linjaukset rahoituslähteille sekä riskienhallinnalle. 

Tärkein Moisiolinnan työtä ohjaava asiakirja on kaupunginhallituksen hyväksymä lainannosto- ja sijoitussuunnitelma

– Vuosittain tehtävässä suunnitelmassa käydään yksityiskohtaisesti läpi kyseisen vuoden lainannostoa, rahoitusta ja suojauksia sekä markkinanäkemystä ja hintatasoa. Tämän dokumentin määrittelemissä rajoissa nostan lainoja, teen suojauksia ja myönnän lainoja tytäryhtiöille, Moisiolinna kertoo. 

Kaupunginvaltuuston hyväksymissä konserniohjeissa taas määritellään, miten tytäryhtiöiden tulee toimia konsernirahoituksen piirissä ja mitä keinoja niillä on käytössään. 

Rahoitussuunnittelun ohjausta kehitetään koko ajan. Moisiolinna on toiminut tehtävässään vuoden alusta ja huomannut tarpeen esimerkiksi korkosuojausten tarkemmalle määrittelylle. 

– Suojausasteen määrittely pitkälle tulevaisuuteen on haasteellista nykyisillä tunnusluvuilla. Lainannostosuunnitelmassa suojauksia ei katsota riittävästi tulevaisuuteen, se kertoo vain nykytilanteen, siitä kuinka paljon meillä on kiinteä- ja kuinka paljon vaihtuvakorkoista lainaa. Meillä on työn alla skenaarioanalyysi ja tunnuslukujen määrittäminen, joiden avulla suojausta pystyisi tarkastelemaan pidemmälle tulevaisuuteen. 

Jokaisessa neljässä rahoitussuunnittelua ohjaavassa dokumentissa on kirjauksia myös riskeihin liittyen. Hajauttaminen on Turun kaupungin riskienhallinnan avainsana.  

– Pyrimme hajauttamaan lainojen erääntymistä, eli jälleenrahoitusriski on ajallisesti hajautettu. Mitään valuuttariskiä emme ota, kaikki lainat ovat euromääräistä ja korkoriski taklataan ottamalla tällä hetkellä kiinteäkorkoisia lainoja. Toki kiinteäkorkoisiin lainoihin liittyy hinnanmuutoksen riski, mutta tätä ei tarvitse ilmoittaa taseen liitetiedoissa. Aiemmin on myös nostettu vaihtuvakorkoisia lainoja, jotka on kiinnitetty koronvaihtosopimuksilla, mutta tällä hetkellä ne eivät ole kilpailukykyisiä, koska rahoittajat määrittelevät viitekoron tason vähintään nollaksi, vaikka ne ovat negatiivisia. Kunnan tulisi saada vaihtuvakorkoista rahoitusta negatiivisella viitekorolla, mutta näin ei tapahdu, Moisiolinna kuvailee. 

Vastapuoliriski minimoidaan sijoittajapohjan hajauttamisella. 

”Investointiameeba” elää ajassa

Moisiolinna tunnistaa haasteita sekä lyhyen että pitkän aikavälin rahoitustarpeen ennustamisessa. 

– Konsernin kassan likviditeetin ennustaminen on haasteellista. Maksut kassasta saattavat kuukauden aikana olla jopa sata miljoonaa euroa, joten tulot ja menot pitäisi pystyä ennustamaan päiväkohtaisesti. Jos monen tytäryhtiön ennuste on pielessä, on hyvin vaikea optimoida kassan tasoa. Olemme harkitsemassa Kuntarahoituksen kassaennustesovelluksen käyttöönottoa, jotta maksuvalmiuden ennustaminen olisi helpompaa. Koska lyhytaikainen rahoitus on ilmaista kunnille, korkotulojen menettämisestä ei ole suurta pelkoa. Toisaalta liian suurta kassaa ei kannata pitää, koska tietyn saldon yrittävästä osasta joutuu nykyään maksamaan sakkokorkoa pankille. Lyhytaikaisten sijoitusten tuotot ovat myös sulaneet, niitäkään ei ole järkeä pitää. 

Pitkän aikavälin suunnittelua vaikeuttaa hankkeiden epävarmuus. 

– Turkuun on suunnitteilla muun muassa ratikka, joka toteutuessaan toisi mukanaan satojen miljoonien investointitarpeet. Hankkeiden epävarmuudesta johtuen pidemmän aikavälin suunnittelu on haasteellista. Pari vuotta eteenpäin sitä voidaan tehdä melko realistisesti, mutta siitä eteenpäin näkyvyys on aika sumuinen, Moisiolinna sanoo. 

Esimerkiksi kaavavalitukset voivat viivästyttää hankkeiden käynnistymistä tai hankkeiden valmistuminen voi muista syistä viivästyä.  

– Meillä voi olla suunnitelma, mutta sitä joudutaan jatkuvasti muuttumaan. Voisi sanoa, että investointitynnyri on kuin ajassa liikkuva ameeba, jonka pitkän aikavälin liikkeitä on vaikea ennustaa, Moisiolinna kuvailee. 

Hän myös kokee, että pitkän aikavälin strategialle ja suunnittelulle on arjessa niukasti aikaa. 

– Aikaa menee esimerkiksi osavuosikatsaukseen, johdannaisten miettimiseen, sijoitusten hallintaan ja juoksevien asioiden hoitamiseen. Pitkän aikavälin suunnittelulle olisi hyvä olla enemmän aikaa, hän sanoo. 

Suunnittelussa hyödynnetään Kuntarahoituksen digitaalisten palveluiden laina- ja sijoitussalkkusovelluksia ja rinnalla Exceliä. Markkinan seurantaan ja korkokauppoihin Moisiolinna käyttää Bloombergin päätettä. 

– Lainaa otetaan tarpeen mukaan. Hinnan lisäksi tarkastelemme maturiteettia: mikä on meille kustannustehokas laina-aika ja mikä sopii meidän tilanteeseemme. Jälleenrahoitukseen haemme pääsääntöisesti tällä hetkellä yli kymmenen vuoden lainoja, koska pitkät korot ovat todella matalalla tasolla. 

Nousevatko korot, tuleeko sote?

Moisiolinna näkee, että halpojen korkojen aika jatkuu vielä pitkään. 

– Tilanne rahoitusmarkkinoilla on todella erikoinen. Jos keskuspankit eivät olisi pelastamassa, maailmantalous olisi jo kriisiytynyt pahasti. Mutta miten ja milloin tästä tilanteesta päästään ulos, se on täysi kysymysmerkki. Mihin negatiivisten korkojen aika johtaa, hän pohtii. 

Ilmainen raha ei hänen mielestään ohjaa investointeja oikealla tavalla. 

– Pitkällä aikavälillä rahan halpa hinta voi johtaa ongelmiin ja kupliin pääomamarkkinoilla. Jos korot vaikka kymmenen vuoden päästä ovat nousseet kolmeen prosenttiin, kestääkö talous? Ei meillä ole oikein näkyvyyttä siihen, minkälaiset rahoituskulut toiminnan rahavirta tulevaisuudessa kestää. 

Kuntien taloudessa on monta liikkuvaa osaa, jotka vaikeuttavat ennustamista. Yksi kuuma peruna on sote-uudistus, joka vaikeuttaa Turunkin taloudellista tilannetta. 

– Kunnat ovat jo valmiiksi talouskriisissä, sote-uudistus vie meidän tapauksessamme karkeasti puolet toiminnan volyymista pois. Velat jäävät, mutta velanhoitokyky heikkenee olennaisesti. Ei ole oikein selkeää käsitystä, onko mahdollista saada rahoitusta yhtä kustannustehokkaasti kuin nyt, jos velanhoitokyky heikkenee dramaattisesti, Moisiolinna sanoo.


Artikkelisarjan ensimmäisessä osassa valtion lainanotosta vastaavan Valtiokonttorin toimialajohtaja Teppo Koivisto sekä Kuntarahoituksen Pääomamarkkinat-toiminnosta vastaava johtaja Joakim Holmström avaavat organisaationsa rahoitussuunnittelua. Artikkelin voit lukea täältä.

Teksti: Hannele Borra
Kuva: haastateltava

Kestävä rahoitussuunnittelu, osa 1: Opportunistista toimintaa vai harkittua hajauttamista?

Valtiokonttori vastaa valtion velanhallinnasta. Sen tehtävänä on turvata Suomen valtion maksuvalmius eli pitää huolta siitä, että valtion kassassa on riittävästi rahaa maksuvelvoitteiden hoitamiseksi.

Tänä vuonna valtion bruttomääräinen lainanottotarve on noin 40 miljardia euroa. Määrä on koronapandemian aiheuttamien lisämenojen sekä tulojen pudotuksen vuoksi lähes kaksinkertainen edellisiin vuosiin verrattuna. Kuntarahoitus puolestaan tekee pitkäaikaista varainhankintaa noin 7 miljardia euroa vuodessa. Tänä vuonna määrän odotetaan kasvavan yli 10 miljardiin euroon. Kummassakin organisaatiossa lainanottoa suunnitellaan pitkäjänteisesti ja sitä määrittävät erilaiset strategiat, politiikat ja ohjeistukset.

Valtion velanoton keskeinen raami on määritelty jo Suomen perustuslaissa.

– Perustuslain mukaan valtion lainanoton tulee perustua eduskunnan suostumukseen. Tällä hetkellä eduskunta on valtuuttanut valtioneuvoston ottamaan lainaa niin, että valtionvelka saa nousta enintään 150 miljardiin euroon. Tänä vuonna valtionvelan arvioidaan kasvavan noin 125 miljardiin euroon, Valtiokonttorin toimialajohtaja Teppo Koivisto kertoo.

Velanhallinnan ja lainanoton strategisen ohjeistuksen Valtiokonttori saa valtiovarainministeriöltä. Dokumentissa kuvataan lainanoton tavoitteet ja periaatteet, mitä instrumentteja lainanotossa voidaan käyttää ja asetetaan rajat riskeille. Valtiovarainministeriö on valtuuttanut Valtiokonttorin toteuttamaan lainanoton ja myös valvoo ohjeistuksen noudattamista.

Laadukas toteutus vaatii hyvän taustatyön

Kuntarahoituksen koko toiminnan perusta on rahoituksen turvaaminen. Holmström korostaa raamien ja pelikentän määrittelyn tärkeyttä rahoitussuunnittelussa.

– Kun on etukäteen hyväksytty politiikka tai ohjeistus, varainhankinnan toteuttaminen on helpompaa. Silloin on selkeää, miten työtä tehdään käytännössä.

Kuntarahoituksen varainhankintaa ohjaavat yhtiön strategia ja varainhankintastrategia sekä riskiviitekehys.

– Riskiviitekehys ulottuu kaikkeen toimintaamme, ei pelkästään varainhankintaan. Tämä ohjeistus tulee yhtiön hallitukselta ja siinä on keskeisiä rahoitukseen liittyviä mittareita, kuten maksuvalmiusvaatimus ja likviditeetin riittävyys. Osa mittareista tulee regulaatiosta, osa on yhtiön hallituksen määrittelemiä, Holmström kuvailee.

Rahoitussuunnittelua Kuntarahoituksessa tehdään vuosi kerrallaan likviditeetti- ja varainhankintasuunnitelman muodossa. Se on osa koko liiketoiminnan ohjausta ja toimintasuunnittelua. Varainhankintaa sekä likviditeetin riittävyyttä tarkastellaan 3–4 vuotta eteenpäin.

– Ennen varsinaista suunnittelua muodostetaan ensin näkemys markkinoiden tulevasta kehityksestä. Tässä pääekonomistillamme on tärkeä rooli, Holmström kuvailee.

Hän korostaa makro- ja markkinanäkemyksen tärkeyttä hyvän suunnittelun perustana.

– Skenaario markkinoiden kehityksestä on pohjana eri asiantuntijoidemme arvioidessa sitä, miten esimerkiksi korot, marginaalit, valuuttakurssit ja asiakkaiden rahoitustarpeet kehittyvät tulevaisuudessa. Nämä kaikki näkemykset tarvitaan, jotta suunnittelu on mahdollisimman laadukasta.

Varainhankintaa toteutetaan hallituksen hyväksymän likviditeetti- ja varainhankintasuunnitelman mukaisesti. Toteutuksesta raportoidaan kvartaaleittain, tarpeen mukaan suunnitelmaa päivitetään. Näin tapahtui esimerkiksi keväällä 2020 koronaepidemian ravisuttaessa rahoitusmarkkinoita.

Ei kaikkia munia samaan koriin

Sekä Valtiokonttoria että Kuntarahoitusta voi kuvailla riskinotossa konservatiiviseksi. Organisaatiot hahmottavat riskejä hieman eri tavoin.

Valtiokonttori tarkastelee rahoitusriskiä kahtena komponenttina, lyhytaikaisena maksuvalmiusriskinä ja pitkäaikaisena jälleenrahoitusriskinä.

– Meidän on varmistettava valtion maksuvalmius kaikissa olosuhteissa. Jos kassassa on ylimääräisiä varoja, niitä voidaan sijoittaa tai tarvittaessa ottaa lyhytaikaista lainaa rahamarkkinoilta, Koivisto kertoo.

Maksuvalmiutta ja lyhyttä lainanottotarvetta pyritään ennakoimaan kassaennustejärjestelmän avulla, johon kaikki valtion tilivirastot syöttävät tulo- ja menoennusteensa.

Jälleenrahoitusriski pyritään minimoimaan hajauttamalla varainhankintaa eri maturiteetteihin ja instrumentteihin. Lisäksi tähdätään siihen, että valtiolle lainaavat tahot edustavat eri sijoittajatyyppejä ja maantieteellisiä alueita.

– Eri juoksuaikoihin hajauttamisella pyritään välttämään lainojen erääntymisen keskittyminen. Sijoittajatyyppien hajonta ja maantieteellinen hajauttaminen puolestaan auttavat valtion viitelainojen jälkimarkkinaa. Kun on ostajia ja myyjiä, jotka haluavat käydä kauppaa lainoilla eri aikaan, saadaan riskiä tasoitettua.

Myös Holmström korostaa hajauttamista jälleenrahoitusriskin hallinnassa.

– Ei pidä laittaa kaikkia munia samaan koriin. Kunnankin kannattaa yhden ison talousarviolainan sijaan hajauttaa velka useisiin lainoihin ja eri maturiteetteihin.

Kuntarahoituksen riskinottoa määrittää jo aiemmin mainittu riskiviitekehys. Jälleenrahoitusriskin kannalta yksi keskeinen mittari on likviditeetin riittävyys.

– Meillä täytyy olla koko ajan riittävästi likviditeettiä eli valmiutta hoitaa uusi antolainaus ja velkojen takaisinmaksu ainakin 12 kuukautta eteenpäin, Holmström painottaa.

Riskienhallintaperiaatteidensa mukaisesti Kuntarahoitus suojaa korko-, valuuttakurssi- ja muut markkina- ja hintariskit johdannaisilla.

Perusta kuntoon hyvinä aikoina

Valtion pitkä, yli vuoden mittainen varainhankinta nojautuu viitelainastrategiaan, jossa pääpaino on euromääräisissä viitelainoissa. Koivisto kertoo valtion olevan tylsä liikkeeseenlaskija, mikä on sijoittajien näkökulmasta hyvä asia.

– Meidän toiminnassamme tarve läpinäkyvyyteen ja ymmärrettävyyteen korostuu. Sijoittaja haluaa ymmärtää, millä todennäköisyydellä saa rahansa takaisin lainan erääntyessä. Me toistamme vuodesta toiseen saman tyyppistä varainhankinnan strategiaa, joka ei aiheuta yllätyksiä. Läpinäkyvyys, ymmärrettävyys ja luottamus kulminoituvat sijoittajan silmissä pitkäjänteisyyteen, Koivisto painottaa.

Myös Kuntarahoitukselta odotetaan läpinäkyvyyttä ja ymmärrettävyyttä.

– Suunnitelmallisuus ja ennustettavuus ovat sijoittajille tärkeitä, mutta pitkäjänteisyys ja pidempi horisontti myös helpottavat omaa suunnittelua, Holmström sanoo.

Sekä Kuntarahoituksessa että Valtiokonttorissa varainhankinnan kanaviin liittyvät järjestelyt ovat keskeinen osa rahoituksen suunnittelua. Niin valtion maksuvalmius kuin Kuntarahoituksella rahoituksen saatavuus pitää pystyä turvaamaan myös markkinoiden tai talouden stressitilanteissa.

– Kanavia täytyy rakentaa hyvinä aikoina. Kattavalla kanavavalikoimalla mahdollistetaan sijoittajapohjan hajauttaminen sekä se, että valittavana on eri tilanteisiin sopivia sijoitusinstrumentteja, Koivisto korostaa.

Erääntymisprofiilin suunnittelu korostuu kummankin haastateltavan puheessa useaan kertaan.

– Kun velan määrä kasvaa nopeasti, erääntymisiä joudutaan väistämättä ulottamaan entistä pidemmälle tulevien veronmaksajien maksettavaksi. Hyvällä suunnittelulla pyritään välttämään yksittäisiä päiviä, kuukausia tai vuosia, jolloin lainoja tulee maksettavaksi suuria määriä. Tasaisuus on tärkeää! Ja sitä myös luottoluokittajat valtion osalta seuraavat, Koivisto sanoo.

Valtio pyrkii aina kustannustehokkaimpaan ratkaisuun varainhankinnassa, mutta silloin ei aina ole kysymys hinnasta.

– Päivän hinta ei välttämättä ole pitkällä aikavälillä kustannustehokkain. Halpa hinta voi tulla pitkällä aikavälillä kalliiksi. Jos aina otettaisiin lainaa hinta edellä, se voisi johtaa konsentraatioon eli lainat olisivat aina samassa maturiteetissa ja samoilta sijoittajilta. Tällöin voi syntyä lainojen erääntymispiikkejä ja sijoittajapohja voi jäädä kapeaksi, mikä voi pidemmällä aikavälillä kostautua. Kustannustehokkuutta täytyy tarkastella myös riskien näkökulmasta, Koivisto painottaa.

Kuntarahoitus taas pyrkii optimoimaan kustannustehokkuuden ja rahoituksen saatavuuden varmistamisen. Varainhankintaohjelman perustana ovat julkiset viitelainamarkkinat, joiden kautta varmistetaan rahoituksen saatavuus kaikissa markkinaolosuhteissa. Kustannussäästöjä haetaan taktisten, enemmän räätälöityjen, transaktioiden kautta.

– Velanotto on joka tapauksessa pitkäaikainen sitoumus. Se mitä tekee tänään, vaikuttaa huomisenkin tekemiseen, Holmström muistuttaa.

Korona ravisti markkinaa

Koivisto kuvaa kevään tilannetta rahoitusmarkkinoilla tyypilliseksi shokkitilanteeksi. Mutta samalla hyvin poikkeukselliseksi.

– Maalis-huhtikuussa pyrimme kasvattamaan kassapuskurin mahdollisimman suureksi koronamenojen ja toisaalta putoavien verotulojen vuoksi. Ensivaiheessa merkittävä osa varainhankinnasta oli lyhytaikaista. Pidempien viitelainojen liikkeeseen lasku oli haastavampaa kuin normaalissa markkinatilanteessa.

Holmström sanoo tilanteen vaikutusten Kuntarahoituksen varainhankinnalle olleen jälkikäteen katsottuna vähäinen.

– Kaikkien velanottajien korot ja marginaalit kasvoivat sijoittajien varovaisuuden ja pankkien epäluottamuksen takia. Kunnille suurimmat haasteet olivat lyhyessä varainhankinnassa, Kuntarahoitus oli keväällä lähes ainoa kuntatodistusten ostaja.

Euroopan keskuspankki EKP kuitenkin reagoi nopeasti ja toi markkinoille mittavia tukitoimia, jolloin tilanne alkoi parantua.

– Keskuspankkien toimet palauttivat luottamuksen, mikä sai marginaalit ja korot laskuun. Marginaalit eivät kuitenkaan ole vielä palanneet kriisiä edeltävälle tasolle.

Holmström uskoo, että EKP tulee tekemään kaikkensa, että kevään kaltaista markkinahäiriötä ei tule, vaikka tauti edelleen jyllää maailmalla.

– Asiakkaamme voivat nukkua yönsä rauhassa. Rahoituksen saatavuus on turvattu, enkä usko, että marginaaleissa nähdään massiivisia liikkeitä lähiaikoina.


Artikkelisarjan seuraavissa osissa Joensuun kaupungin talousjohtaja Satu Huikuri ja Turun kaupungin rahoituspäällikkö Kim Moisiolinna kertovat oman organisaationsa rahoitussuunnittelusta.

Teksti: Hannele Borra
Kuvat: Valtiokonttori ja Annukka Pakarinen

Kuntarahoituksen markkinakatsaus 11/20 on julkaistu – ”Rokoteuutinen tuo valoa ensi vuoteen”

Osakekursseja heiluttaneen Yhdysvaltojen presidentinvaalitaiston jälkeen tilanne markkinoilla on tasaantunut ja huomio kiinnittyy jälleen koronapandemian terveys- ja talousvaikutuksiin. Loppuvuoden keskeinen kysymys on, miten hyvin Eurooppa ja Yhdysvallat selviävät ennakoitua pahemmaksi äityneestä toisesta aallosta.

– Euroopassa tulemme näkemään miinusmerkkisen viimeisen neljänneksen, ja talvi on vaikea. Taloudet ovat kuitenkin jo ehtineet sopeutua toimimaan epidemian oloissa, ja oletettavasti tuotantoa kyetään toisen tartunta-aallon aikana pitämään paremmin yllä. Kevään kaltaista jyrkkää pudotusta tuskin on luvassa, analysoi Kuntarahoituksen pääekonomisti Timo Vesala.

Myös talous tarvitsee rokotetta

Taloudessa elää rinnakkain kaksi kehityskulkua: pandemia kiihtyy ja aiheuttaa epävarmuutta, mutta viime päivien positiiviset rokoteuutiset tuovat valoa ensi vuoden näkymiin.

– Rokoteuutinen luo toivoa, mutta ei pelasta toiselta aallolta. Uutisilla on ensi vuoden kannalta kuitenkin suuri merkitys, sillä ne valavat yrityksille uskoa liiketoiminnan palautumiseen ja voivat antaa rohkeutta tehdä investointeja. Koska tulevaisuudennäkymillä on suuri merkitys sekä yritysten että kuluttajien taloudellisille päätöksille, positiivisia vaikutuksia voi alkaa näkyä jo alkuvuodesta eli selvästi ennen kuin rokote saadaan laajasti jakoon, Vesala sanoo.

Pandemian aiheuttama epävarmuus ei ole ohi

Aika näyttää, miten toimet pandemian hillitsemiseksi toimivat ja miten syvältä taloudessa joudutaan vielä koukkaamaan ennen kuin rokote tuo helpotuksen. Koronaiskun todellinen mittaluokka Suomen teollisuuteen ja vientiin on myös vielä epävarma.

– Teollisuuden tilaukset ja tuotanto eivät ole kääntyneet nousuun, ja siellä piilee vielä negatiivisten yllätysten mahdollisuus. Onneksi tärkeimmillä vientimarkkinoillamme, kuten Saksassa, Kiinassa ja USA:ssa, tilanne on kohentunut, joten perusedellytykset toipumiselle ovat meilläkin olemassa, Vesala kertoo.

Millaisia vaikutuksia koronalla on ollut kuntatalouteen ja miltä kuntatalous näyttää juuri nyt? Lue Kuntarahoituksen marraskuun markkinakatsauksesta.


Lisätietoja

Timo Vesala, pääekonomisti
p. 050 5320 702

Timo Vesala: Eurotalous kasvoi Q3:lla yllättävän vauhdikkaasti – uusi korona-aalto kääntää loppuvuoden suunnan

Karkeasti ottaen Q3-luvut kuvaavat talouden kehitystä koronapandemian ensimmäisen ja toisen aallon välisenä jaksona, joskaan Yhdysvalloissa tartunta-aallot eivät ole olleet yhtä selväpiirteiset kuin Euroopassa.

Heinä–syyskuun bkt-raportit olivat melkoista ilotulitusta. Koronakevään pohjakosketuksesta talous toipui Ranskassa huimat 18,2 prosenttia, Espanjassa 16,7 prosenttia, Italiassa 16,1 prosenttia ja euroalueella keskimäärinkin 12,7 prosenttia.

Yhdysvalloissa vuosineljänneksen bkt-muutos ilmoitetaan vuositasolle korotettuna, mikä vielä entisestään korostaa koronavuoden muutoinkin voimakasta heiluntaa. Donald Trumpilla oli viisi päivää ennen vaaleja mahdollisuus lirkuttaa Twitterissä, miten maan bruttokansantuote oli kolmannella neljänneksellä kasvanut historialliset 33,1 prosenttia! Toki häneltä jäi mainitsematta, että moisen kasvun jälkeenkin Yhdysvaltain bkt oli edelleen 3,5 prosenttia vuoden alun lähtötasoa matalammalla. Vastaavalla tavalla ilmaistuna euroalueen bkt toipui 61,3 prosentin vuosivauhdilla.

Talous toipuu rivakasti, kunhan tauti pysyy loitolla

Heinä–syyskuun hurjat kasvuluvut olivat luonnollisesti seurausta alkuvuoden ennennäkemättömästä äkkijarrutuksesta. Kun pandemiasta johtuvat talouden sulkutoimet hellittivät ja ihmiset saattoivat elää kohtalaisen normaalisti, myös taloudellinen toimeliaisuus palautui.

Bkt-raportteihin sisältyy siksi merkillepantava positiivinen viesti: talous voi toipua hyvin nopeasti, kunhan tauti pysyy loitolla. Esimerkiksi Ranskassa ja Italiassa heinä–syyskuun bkt-kasvu kuittasi koko toisella neljänneksellä syntyneen kuopan, ja vähän ylikin. Toki näissä maissa koronavirus vaikutti voimakkaasti talouteen jo ensimmäisellä vuosineljänneksellä ja molemmissa bruttokansantuote on edelleen yli 4 prosenttia vuoden lähtötason alapuolella.

Suomen kolmannen neljänneksen virallisia bkt-lukuja ei ole vielä julkaistu, mutta Tilastokeskuksen ns. kokeellisen pikaennakon perusteella kasvu lienee ollut noin 3 prosentin tuntumassa. Mikäli näin on, pysymme kuluvan vuoden bkt-kehityksessä edelleen jonkin verran sekä Yhdysvaltoja että euroalueen keskiarvoa edellä.

Loppuvuonna talous jälleen supistuu, mutta uutta jyrkkää pudotusta ei nähdä

Valitettavasti bruttokansantuotteen voimakas heilunta ei ole tähän päättymässä. Koronavirus leviää taas Euroopassa ja useat maat ovat joutuneet uudelleen rajoittamaan kokoontumisia sekä ihmisten liikkumista ja asiointia. Työllisyyden ja kokonaistuotannon kannalta erittäin merkityksellinen palvelusektori ottaa loppuvuoden aikana jälleen pahasti siipeensä.

Emme kuitenkaan ole menossa kevään kaltaiseen talouden äkkipysähdykseen. Koronan ensimmäinen aalto hyökyi nopeasti päälle ja kovia rajoitustoimia jouduttiin ottamaan käyttöön hyvin lyhyellä varoitusajalla. Tällä kertaa sulkutoimet ovat kevyempiä ja kohdennetumpia kuin keväällä. Yrityksillä ja kotitalouksilla on myös ollut enemmän aikaa sopeutua pandemian aiheuttamiin poikkeusoloihin. Oletettavasti talouden toimintoja kyetään nyt pitämään paremmin yllä. Ihmisillä on myös enemmän tietoa ja he ovat tottuneempia käsittelemään koronaan liittyvää epävarmuutta. Pandemian toisen aallon pelotevaikutus jäänee ensimmäistä aaltoa vähäisemmäksi.

Pehmentävistä tekijöistä huolimatta on varauduttava siihen, että eurotalous supistuu vuoden viimeisellä neljänneksellä muutaman prosentin. Samalla lähtötaso vuodelle 2021 laskee, joten ensi vuoden kasvuennusteita voidaan hyvinkin joutua tarkistamaan heikompaan suuntaan. Näin käy erityisesti siinä tapauksessa, että koronan toista aaltoa ei vielä loppuvuoden aikana saada hallintaan vaan sairaanhoitokapasiteetti pysyy Euroopassa kovilla vielä ensi vuoden alkupuolellakin.

Pandemian jälkeen kulutuskysyntä siivittää kasvua, mutta hidastavia tekijöitäkin on

Jos ja kun toimiva rokote saadaan ensi vuoden jälkipuoliskolla laajempaan käyttöön, käynnistyy samalla myös kestävämpi talouden elpyminen. Monille kotitalouksille on korona-aikana kertynyt säästöjä ja patoutunutta rahankäyttötarvetta. Ensi vaiheessa talous toipuukin juuri kotimaisen kulutuskysynnän voimalla.

Elpyminen tulee tuskin kuitenkaan olemaan aivan yhtä ripeää kuin viime kesän tartuntasuvannossa. Pandemian pitkittyminen on nimittäin jättänyt tuotantorakenteeseen monenlaisia arpia ja korjausvelkaa, jotka hidastavat yritystaloudessa tapahtuvaa käännettä. Valtioiden tukitoimilla on torjuttu konkurssiaaltoa ja massatyöttömyyttä, mutta samalla talouden normaali uusiutumisprosessi on häiriintynyt. Pandemian jälkeen kestää aikansa, ennen kuin toteutumattomien konkurssien suma purkautuu ja investoinnit pääsevät käynnistymään puhtaalta pöydältä.

Timo Vesala

Kirjoittaja on Kuntarahoituksen pääekonomisti.

Lue Vesalan aiempia kommentteja ja blogikirjoituksia:

Markkinakatsaus 10/2020

Koronapandemia yhä akuutti riski maailmantaloudelle

Koronakevät suisti maailmantalouden syvään taantumaan. Voimakkaimmin bkt supistui alkuvuonna maissa, joissa epidemiatilanne oli vaikein ja riippuvuus palvelusektorista suuri. Maailmantalouden pohja saavutettiin kuitenkin melko nopeasti jo huhti–toukokuussa. Kesäkuukausista alkaen yksityinen kulutus, teollinen tuotanto ja maailmankauppa ovat selvästi piristyneet.

Teollisuuden globaali toipuminen jatkuu, mutta tartuntojen uusi aalto painaa palvelualoja

Koronatartuntojen lisääntyminen ja uudet paikalliset rajoitukset vaikeuttavat erityisesti palvelualojen toipumista. Makrotalouden riskit ovat yhä alasuuntaiset. Suurin riski liittyy koronapandemian mahdolliseen uuteen eskaloitumiseen, jolloin uudet rajoitustoimet voisivat pysäyttää elpymisen ja kääntää maailmantalouden uudelleen laskuun. Muita keskeisiä lähiajan riskitekijöitä ovat USA:n vaalit, jotka voivat vaikuttaa kotimaan elvytyspolitiikan suuntaan ja kansainvälisten kauppasuhteiden kehitykseen, sekä EU:n ja Iso-Britannian neuvottelut tulevista kauppasuhteista. EKP ennustaa euroalueen bkt:n supistuvan 8 % vuonna 2020 ja kasvavan 5 % vuonna 2021.

Korko-odotukset laskeneet, vaikka elvytys kanavoituu aiempaa suoremmin reaalitalouteen

Koronakriisin pitkittyminen on johtanut korko-odotusten laskuun entistäkin alemmaksi. Euron vahvistuminen on lisännyt lyhyen aikavälin deflaatioriskejä. Julkistalouksien velkataakat kasvavat merkittävästi, mikä voimistaa tarvetta pitää politiikkakorot matalalla. EKP:n elvytystoimet – erityisesti pankkien rahoituksen saatavuutta tukeva TLTRO-ohjelmat – ovat painaneet euribor-korot hyvin mataliksi ja lyhyet jopa EKP:n talletuskoron alapuolelle.

Pandemian sitkeyden vuoksi EKP saattaa lähikuukausina yhä lisätä elvytystä. Lisäkoronlaskut eivät kuitenkaan enää vaikuta todennäköisiltä. Toisaalta EKP:n korkopolitiikassa ei odoteta myöskään kiristyksiä ennen kuin aikaisintaan vuoden 2023 paikkeilla ja senkin jälkeen korkojen odotetaan nousevan hyvin hitaasti. Käytännössä rahamarkkinakorkojen uskotaan pysyvän negatiivisina 2020-luvun puolivälin yli.

Korko-odotukset voivat muuttua nopeasti mikäli inflaatio- tai kasvunäkymässä tapahtuu positiivista kehitystä. Toisin kuin finanssikriisin jälkeen, nyt merkittävä osa elvytyksestä kanavoituu valtioiden koronatukien kautta suoraan reaalitalouteen – siksi mahdollisuudet kysyntäinflaation elpymiselle ovat paremmat. Mikäli EU:n elvytyspaketin avulla onnistutaan vauhdittamaan talouden rakennemuutosta, pitkän aikavälin kasvupotentiaali vahvistuu ja tasapainokorot voivat sitä kautta kääntyä nousuun.

Pandemian toinen aalto on pitänyt osakemarkkinat ja yrityslainojen riskilisät sivuttaisliikkeessä.

Suomen talous on toistaiseksi selvinnyt koronakriisistä hyvin – vaara ei kuitenkaan ole ohi

Suomen bkt selvisi kevään kriisistä suhteellisen pienin vaurioin, koska epidemia ja talouden rajoitustoimet pysyivät maltillisina. Toisaalta maailmanmarkkinoiden heikkous välittyy meille viiveellä ja siksi Suomen elpyminen on verrokkimaita hitaampaa.

Viennin ja investointien vaikeudet ovat pääosin vasta edessä. Pandemian pitkittyminen hidastaa myös kuluttajien luottamuksen toipumista.

Talouteen jää pitkäkestoisia arpia – Suomen pitkän aikavälin kasvupotentiaali 1,5 prosentin tuntumassa

Tämän hetken perustrendien perusteella voimakasta uutta bkt-pudotusta ei olisi enää tulossa. Varmaa se ei kuitenkaan ole, sillä osa koronavaikutuksista voi kyteä piilossa ja kasautua. Jollain toimialoilla voidaan nähdä konkurssiaaltoja. Koronakriisi jättää talouteen pitkäaikaisia arpia. Työttömyys saavuttaa huippunsa vasta ensi vuonna, ja palautuminen kriisiä edeltävälle työllisyyden tasolle kestää vuosia.

Julkinen talous velkaantuu voimakkaasti, vuosina 20202022 jopa yli 40 miljardia euroa, jolloin julkisen talouden velkasuhde nousee lähivuosina voimakkaasti. Velkaantuminen on perusteltua ja tarpeellista talouden toimintakyvyn ylläpitämiseksi ja suurtyöttömyyden estämiseksi. Kansainvälisessä vertailussa velkasuhde pysyy edelleen kohtuullisen maltillisena. Velkaantuminen painottuu valtiontalouteen kuntien saadessa valtiolta merkittävää koronatukea. Velkaantuminen saadaan aikanaan hallintaan mikäli osaamista, työllisyyttä ja julkisten palveluiden tuottavuutta parantavia rakenneuudistuksia kyetään riittävästi tekemään.

Kuntataloudelle merkittävää koronatukea 2020–2021 – vaikuttaa rahoitusalijäämään pienentävästi

Kuntatalouden näkymä on valtion uusien koronatukien ansiosta vuosien 202021 osalta hieman aiempia arvioita parempi. Kuntatalouden velkaantumisvauhti pysyy pidemmällä aikavälillä kuitenkin 22,5 miljardin haarukassa. Mittavia sopeutustoimia tarvitaan ja kuntaliitoksia nähdään.

Lataa markkinakatsaus

Lisätietoja

Timo Vesala, pääekonomisti
p. 050 5320 702

Timo Vesala: Talouden uudistuminen käynnistyy kunnolla vasta pandemian jälkeen – uudistumiskykyä silti vahvistettava jo nyt

Koronapandemian talousvaikutusten lievittämisessä on toistaiseksi keskitytty tuotantokapasiteetin varjelemiseen. Pyrkimyksenä on ollut, että talouden perusrakenteet eli yritykset ja työpaikat saataisiin säilymään epidemian yli edes suunnilleen samanlaisessa iskussa kuin kriisiin tultaessa.

Tämä on hyvä peruslinjaus niin kauan kuin pandemian akuutti vaihe jatkuu – tarpeetonta konkurssiaaltoa ja työttömyyden nousua on nykyisessä suhdannetilanteessa järkevää torjua. Samanaikaisesti on kuitenkin siirrettävä katse myös pandemian jälkeiseen aikaan. Koronakriisi voi pysyvästi muuttaa monia kulutustottumuksia ja talouden toimintamekanismeja. Siksi tuotantorakennetta ei voi pitkäkestoisesti yrittää jäädyttää pandemiaa edeltäneeseen muotoonsa vaan talouden uudistuminen on saatava käyntiin.

Tuottavuuskasvua ja kestävää kehitystä edistävillä julkisilla investoinneilla on eittämättä oma roolinsa, samoin panostuksilla ihmisten osaamiseen ja syrjäytymisen ehkäisyyn. Lisäksi erityistä huomiota on kiinnitettävä tuotantorakenteen markkinaehtoiseen uudistumiskykyyn. Yksityisten yritysten teknologiavalintoja ja liiketoimintamalleja ei voi julkisen vallan taholta liikaa ohjailla. Tarmoa kannattaa keskittää siihen, että yritysten innovaatio- ja investointitoiminnalle olisi mahdollisimman otolliset olosuhteet.

Suomessa yritysrakenteen uudistumiskyky tarvitsee tuekseen toimintaympäristön uudistuksia. Rakenneuudistusten tarve kohdistuu ainakin sosiaali- ja terveyspalveluihin, sosiaaliturvaan, verotukseen, koulutusjärjestelmään sekä työmarkkinoihin. Tehtävää siis riittää eikä onnistuminen ole helppoa. Poliittisesti rakenneuudistusten vaikeusastetta lisää, että lyhyellä aikavälillä reformit saattavat heikentää joidenkin väestöryhmien asemaa mutta tuottavat koko yhteiskuntaa hyödyttäviä tuloksia vasta ajan kanssa. 

Lähivuosien tärkeimpiä kysymyksiä onkin, missä määrin uudistuspolitiikassa onnistutaan. Koko Euroopan tasolla on ilmeinen riski, että finanssipolitiikka päätyy samanlaiseen pattitilanteeseen, johon rahapolitiikka on jo ajautunut. Rakenteita säilyttävästä syömävelkakierteestä ei luovuta, koska siitä ei lyhyen aikavälin haasteiden vuoksi uskalleta päästää irti. Puhutaan Japanin tiestä: talouden kasvupotentiaali kuihtuu ja velkataakka kasvaa.

EU:n elvytyspaketti tarjoaa jäsenmaihin satojen miljardien edestä uutta pelivaraa seuraavien kolmen vuoden aikana. Näiden varojen järkevä, tulevaisuuden kasvuedellytyksiä vahvistava käyttö on EU-maille todellinen näytön paikka. Toivokaamme, että Euroopassa talouden uudistuminen saa vihdoin kaipaamansa piristysruiskeen.

Merkittävistä makroriskeistä huolimatta pörssikurssien trendinomainen toipuminen on kesäkuukausina jatkunut. Osakemarkkinat arvioivat, että talouden pahin sukellus on jo ohi, ja rokotteesta saataneen viimeistään ensi vuonna apua pandemian hallinnassa. Negatiiviset (reaali-)korot ovat myös ylläpitäneet markkinoiden riskinottohalukkuutta. Viruksen toinen aalto on silti omaisuusarvojenkin kannalta keskeisin riskitekijä.

Timo Vesala

Kirjoittaja on Kuntarahoituksen pääekonomisti.


Lue Vesalan aiempia kommentteja ja blogikirjoituksia:

Kuntarahoituksen suhdanne-ennuste: Koronakriisin talousvaikutukset osuvat Suomeen muuta maailmaa pienempinä mutta useampina iskuina

Taulukko: Kuntarahoituksen Suomen talouden ennuste, syyskuu 2020

– Tuoreimpien tietojen valossa Suomen bkt-kehityksen profiili on varsin erilainen kuin alkukesästä näytti. Koronakriisin välitön vaikutus oli Suomen kansantalouteen selvästi odotettua lievempi. Toisaalta viennin ja investointien jälkisyklisyys on ennakoitua voimakkaampi ja näiden kysyntätekijöiden heikkous painaa Suomen bkt-kehitystä aiempia arvioitamme pidempään. Pandemian pitkittyminen hidastaa myös kuluttajien luottamuksen ja siten yksityisen kulutuksen toipumista, sanoo Kuntarahoituksen pääekonomisti Timo Vesala.

– Viennin näkymien suhteen avainkysymys on se, miten pitkään globaali investointilama jatkuu. Olosuhteet eivät tue yritysten investointirohkeutta ja siten eväät teollisuuden pitkäkestoisille ongelmille ovat olemassa. Toisaalta Kiinan, Saksan ja USA:n yllättävänkin rivakka toipuminen on toiveita herättävää, Vesala arvioi.

Suomen talouden kehityksen kannalta ratkaisevaa on se, miten hyvin kotimainen kysyntä kompensoi viennin hidastumista. Erityisen suuri merkitys on työllisyyden kehityksellä. Viimeaikaisista henkilöstövähennysuutisista huolimatta Kuntarahoitus arvioi työttömyyden nousevan hieman maltillisemmin kuin aiemmassa ennusteessa. Työttömyysasteen arvioidaan saavuttavan huippunsa vuonna 2021 noin 8,5 prosentin tasolla.

– Lomautettuna olevien määrä on kevään huippulukemista karkeasti ottaen puoliintunut ja työssä olevien kokonaismäärä on hienoisesti noussut huhti–toukokuun pohjalukemista. Valitettavasti näiden myönteisten makrotason tilastojen ohella alkava syyskausi on jo tuonut mukanaan tukun yt-uutisia. Näissä työpaikkojen menetyksissä on osin kyse koronakevään heijastusvaikutuksista eivätkä alkusyksyyn osuneet useat samanaikaiset ilmoitukset henkilöstövähennyksistä välttämättä ole merkki talouden elpymisen keskeytymisestä, Vesala sanoo.

Korona nopeuttaa uudistumistarvetta

– Monet koronakriisin runtelemat yritykset ovat ensimmäisen puolen vuoden aikana selvinneet julkisen tuen sekä omien varojensa avulla. Pandemian pitkittyessä yhä useampi yritys voi kuitenkin ajautua tilanteeseen, jossa taloudellisia puskureita ei enää ole ja luottamus liiketoiminnan pitkän aikavälin edellytyksiin katoaa. Kokonaisten toimialojen perusinfra voi joutua uhatuksi. Matkailuala lienee ilmeisin esimerkki erityisen riskialttiista toimialasta, Vesala sanoo.

Korona voi pysyvästi muuttaa kulutustottumuksia sekä talouden toimintaa laajemminkin. Osa nykyisistä yrityksistä ja työpaikoista ei ole pitkällä aikavälillä elinkelpoisia.

– Lyhyen aikavälin tukipolitiikka ei välttämättä tue uudistumista vaan on perusluonteeltaan säilyttävää ja turvaavaa. Elvytyspolitiikan viritystä onkin järkevää enenevässä määrin suunnata uudenlaisen liiketoiminnan syntymisen tukemiseen. Samalla on tärkeää viedä läpi talouden rakenneuudistuksia. Sosiaali- ja terveyspalveluiden, sosiaaliturvan, koulutusjärjestelmän sekä työmarkkinoiden rohkea uudistaminen antaisi vipua kasvuun ja tuotantorakenteen uusiutumiseen, kun koronakriisistä aikanaan päästään yli, Vesala sanoo.

Kaavio: Suomen BKT-kasvu ja Kuntarahoituksen ennuste 2020-2021

Koronan todelliset vaikutukset näkyvät kunnissa vasta vuonna 2021

Koronan vaikutukset ovat siirtyneet asteittain kuntatalouteen. Etulinjassa iskun ovat ottaneet vastaan sairaanhoitopiirit.

Merkittävä osa koronan vaikutuksista nähdään kunnissa vasta 2021. Ensimmäisessä vaiheessa kunnat ovat osin hyötyneet muun muassa kiireettömän terveydenhoidon lykkäämisestä, koulujen sulkemisista sekä palvelujen aukiolorajoituksista. Vuonna 2021 tilapäiset hyödyt jäävät pois, ja muut talousvaikutukset korostuvat. Valtion koronatuet erääntyvät pääosin vuoden 2020 lopussa, ja sitä myötä koronan talousvaikutukset tulevat täysimääräisesti näkyviksi kunnissa.

– Vuoden 2021 kuntavaalit käydään ennennäkemättömän haasteellisessa taloustilanteessa. Kuntien ja kuntayhtymien talous tulee olemaan ensi vuonna poikkeuksellisen alijäämäinen, sanoo Kuntarahoituksen toimitusjohtaja Esa Kallio.

Kuntien osuus yhteisöverosta laskee ensi vuonna, tuotossa nähtäneen valtakunnallisia ja paikallisia heilahteluita työllisyyskehityksen mukaisesti. Lisäksi kuntia kuormittavat sairaanhoitopiireille koronasta syntyneet lisäkustannukset. Valtio on sitoutunut kattamaan näitä kustannuksia 200 miljoonalla eurolla, mutta ylimenevä osa kuluista jää sairaanhoitopiirien ja siten kuntien maksettavaksi.

– Kuntien ja kuntayhtymien lainakanta tulee väistämättä nousemaan ensi vuonna merkittävästi. Nykyisten ja uusien kuntapäättäjien on varauduttava löytämään ja toteuttamaan taloutta vahvistavia toimia omissa kunnissaan tehokkaasti valtuustokauden vaihtumisesta huolimatta, Kallio sanoo.



Lisätietoja:

Timo Vesala, pääekonomisti, puh. 050 532 0702
Esa Kallio, toimitusjohtaja, puh. 050 337 7953

Sijainti vaikuttaa, koko ei – kunnan kustannustehokkuus on kiinni monesta tekijästä

Suomalaiset kunnat ovat jo pitkään olleet ahdingossa, ja koronakriisi on syventänyt kuilua entisestään. Maa on lisävelkaantumisen tiellä.

Kuten moni muu, myös Helsingin yliopiston kaupunkitaloustieteen emeritusprofessori Heikki A. Loikkanen seuraa tilannetta huolissaan. Loikkanen on tarkastellut kuntia ja niiden kehitystä pitkään esimerkiksi kuntien suorituskyvyn kautta. Palataan suorituskykyyn tarkemmin tuonnempana.

– Nyt on kyse eri tahojen sopeutumis- ja innovaatiokyvystä uudessa tilanteessa, jossa akuutin perusongelman kestosta ei ole varmuutta. Kaikki yhteiskunnan lohkot ovat murroksessa, jossa niin johtamiselle, yhteistyölle kuin reformeille etsitään suuntaa tietämättä, onko kurssia muutettava vielä useaan kertaan ennen kuin pidemmän aikavälin ongelmat nousevat päivittäisten ongelmien rinnalle tai peräti päähuomion kohteeksi, Loikkanen kommentoi nykyhetkeä.

Hän on pitkän uransa aikana tutkinut myös integraatiokehitystä, alue- ja kaupunkitaloutta, asuntomarkkinoita, koulutusta ja metsätaloutta. Juuri kuntataloutta Loikkanen on käsitellyt muun muassa vuonna 2019 yhdessä kollegoidensa Ilkka Susiluodon ja Michael Funkin kanssa julkaistussa artikkelissa ”Kuntien suorituskyky, politiikka ja johtaminen”.

Kustannustehokkuuden pitää olla kuntalaisten intressissä

Kuntien tilanteesta keskustellaan paljon, mutta keskustelu tuntuu usein pyörivän vain tiettyjen osa-alueiden ympärillä. Valtiovarainministeriön kunta- ja aluehallinto-osaston johtaja Jani Pitkäniemi sanoi Kuntarahoituksen haastattelussa helmikuussa, että keskustelu menee hieman liiaksi vallitsevien rakenteiden suojiin, kun tarvittaisiin yhteistä dialogia ja avointa päätöksentekoa.

Miten ja mistä näkökulmasta suomalaisia kuntia kannattaisi sitten tarkastella?

Loikkasen mukaan suomalaiset kunnat ovat verrattavissa monialayritysten kaltaisiin palvelutuottajiin, joiden asema, johtamistapa ja tavoitteet poikkeavat monella tapaa yritysten vastaavista. Maksuttomia tai subventoituja palveluita tarjoavia kuntia ei voi arvioida niiden kannattavuuden, esimerkiksi voiton avulla, mutta niiden suorituskykyä voidaan kuitenkin tarkastella monin eri tavoin.

– Kuntalaisia ja mediaa kiinnostavat eniten palvelutarjonta, niiden saatavuus, määrä ja laatu eli suoritteet. Esimerkiksi lukioiden tapauksessa vanhempia ja mediaa kiinnostavat eniten koulujen oppilaiden ylioppilaskirjoitusmenestys, josta julkaistaan paremmuusjärjestyksiä vuosittain, Loikkanen sanoo.

Talousihmisten kiinnostus taas painottuu budjettiasioihin, rahoitukseen sekä palveluiden kohdalla niistä aiheutuviin menoihin, joiden taustalla ovat oman tuotannon kustannukset ja ostopalvelumenot.

– Kumpikaan näistä näkökulmista, eli huomion kiinnittäminen joko suoritteisiin tai menoihin ei kerro kunnan palvelusektorin suorituskyvystä juuri mitään, hän huomauttaa.

Kunnan suorituskyvyn arviointi edellyttää sitä, että verrataan suoritteita käytettävissä oleviin resursseihin, jolloin saadaan esille toiminnan tehokkuus. Osa kuntien tehokkuuseroista johtuu kunnan ”olosuhdetekijöistä”, joihin kunta ei voi juuri vaikuttaa. Näihin eroihin lukeutuu esimerkiksi syrjäinen sijainti.

– Osaan voidaan vaikuttaa omilla päätöksillä, toimintojen järjestämisellä ja innovaatioilla, jotka onnistuessaan johtavat suurempaan ja/tai parempaan palvelutarjontaan sen rahoittamiseksi käytettyä rahamäärää kohti.

Pyrkimys kuntien suorituskyvyn parantamiseen edellyttää Loikkasen mukaan tietoa siihen vaikuttavista tekijöistä. Missä määrin kuntalaiset ja paikallispolitiikka ja kunnan johtaminen vaikuttavat suorituskykyyn? Vai ovatko kuntien suorituskykyerot pääasiassa sellaisten rakenteellisten tekijöiden seurausta, joihin kuntatasolla on vaikea tai mahdoton vaikuttaa?

Näihin kysymyksiin Loikkanen kumppaneineen on hakenut vastausta tutkimalla kuntien peruspalvelutarjonnan kustannustehokkuutta monipalvelukokonaisuutena.

– Kunnan toimintojen kustannustehokkuus on kuntalaisten intressissä, sillä se ratkaisee, kuinka paljon peruspalveluita kuntalaisille saadaan niihin suunnatulla rahankäytöllä.

Kunnan koko ei ole tehokkuuden tae

Loikkanen yhteistyökumppaneineen on käyttänyt menetelmiä, joilla on voitu arvioida yhdellä kertaa kuntien koko peruspalvelutarjonnan kustannustehokkuutta. Tässä asetelmassa suoritteet ovat koulutus-, sosiaali-, perusterveydenhuollon ja sivistystoimen palveluita ja panoksena niiden tuotantoon tai hankintaan käytettyjä resurssit. Palvelutarjontaa mitataan eri toimialoilla tuotetuilla palvelumäärillä, ja resurssi taas on koko peruspalvelutarjontaan käytetty rahamäärä.

Vaikka nämä tutkimukset on tehty 1990-luvun alun jälkeen, ja niiden tuloksia voidaan sanoa ”vanhoiksi”, Loikkanen katsoo niillä olevan relevanssia nykypäivänäkin siitäkin huolimatta, että kuntakenttä on sittemmin muuttunut.

– Kuntien kustannustehokkuuden erot osoittautuivat verraten suuriksi. Tehottomimmat kunnat saivat suhteellisesti vain noin 60 prosenttia tehokkaimpien suoritteista aikaan. Pieniä kuntia oli sekä tehokkaimpien että tehottomimpien joukossa ja monet suuret kunnat puolestaan olivat keskitason alapuolella, joten kuntakoko ei takaa tehokkuutta, hän sanoo.

Loikkasen mukaan korkeaa kustannustehokkuutta selittävät kuntalaisten korkea koulutustaso, kunnan tiivis yhdyskuntarakenne, kunnan työntekijöiden ikärakenne sekä yksityiseltä sektorilta ostettujen palvelujen korkea osuus.

Alhaisesta kustannustehokkuudesta taas kielivät kuntalaisten korkea tulotaso, syrjäinen sijainti, laaja palveluvalikoima, korkea työttömyys ja ostot kuntayhtymiltä ja muilta kunnilta.

– Jo edellä mainittu kuntakoko, siis väestömäärä, ei selitä tehokkuuseroja tilastollisissa malleissa. Sama koskee myös politiikkamuuttujia, kuten monin eri tavoin mitattuja valtuustojen voimasuhteita ja äänestysaktiivisuutta.


Loikkanen on tarkastellut kuntia ja niiden kehitystä pitkään.

”Eivät johtamisen ammattilaisia edes yhdellä toimialalla”

Ihmisten äänestyskäyttäytymisellä ei näytä olevan vaikutusta kuntien palvelutarjonnan kustannustehokkuuteen. Tätä hän luonnehtii kiusalliseksi asiaksi demokratian näkökulmasta.

– Toisaalta, kun tarkastellaan kuntien kokonaismenoja asukasta kohti tai palvelusektorikohtaisia menoja, poliittisilla voimasuhteilla on merkitystä. Nämä ilmentävät sitä, että kunnallispoliitikot ovat verraten kaukana palvelusektorien organisatorisista ratkaisuista, jotka jäävät kaupunginjohtajien ja muun virkamieskoneiston valmisteltaviksi.

Mitä suurempi kunta on, sitä vaikeampi valtuutettujen on hallita eri sektorien tietoja ja kehittämismahdollisuuksia, joiden varaan palvelujärjestelmät rakentuvat. Useimmat valtuutetut eivät myöskään ole johtamisen ammattilaisia edes yhdellä kunnan toimialalla, Loikkanen huomauttaa.

Heidän äänestyskäyttäytymisensä kunnanvaltuustossa heijastelee äänestäjäkunnan intressejä ja huolen aiheita, joita huomioon ottaessaan he edistävät uudelleenvalintaansa.

– Tässä asetelmassa on ymmärrettävää, että valtuutettujen päärooli on tehdä pääasiassa rahaa koskevia budjettipäätöksiä kuin organisatorisia ratkaisuja, jotka uusien innovaatioiden tai toimintojen järkeistämisen kautta parantaisivat palvelutarjonnan kustannustehokkuutta. Näin resurssien käytöllä saataisiin enemmän ja/tai parempia palveluja, Loikkanen sanoo.

Kunnanjohtajamarkkinoilla positiivinen sana yltää kauas

Kuntien kustannustehokkuuteen vaikuttavat myös kunnanjohtajan henkilökohtaiset ominaisuudet, kuten koulutustaso, verkostoituminen ja yhteistyökyky kunnan poliittisten päättäjien ja sen työntekijöiden kanssa.

Sen sijaan esimerkiksi kunnanjohtajan sukupuolella ja sillä, oliko tämä asunut aiemmin kunnassa ei havaittu olevan yhteyttä tehokkuuden kanssa.

– Mitä paremmin kouluttautunut ja verkostoitunut kunnanjohtaja on, sitä tehokkaammaksi kunta on mahdollista saada. Monilla kunnanjohtajilla on kunnallistieteiden ja johtamisen opintoja takanaan, mikä edesauttaa kunnanjohtajan mahdollisuuksia suoriutua tehtävässään. Sen tuloksena kuntalaiset voivat saada enemmän ja parempia palveluita kunnan rahankäytön tuloksena, hän sanoo.

Toisin kuin osakeyhtiöissä, kunnissa on vaikea tehdä palkitsemisjärjestelmiä, jotka kannustavat kunnanjohtajaa yhä parempiin suorituksiin. Mikä siis motivoi kunnanjohtajaa tekemään aidosti parhaansa kunnan eteen?

Etenemismahdollisuus on yksi tekijä. Kuntansa tehokkaaksi saaneiden ja kunnan väestömäärään nähden alipalkatut kunnanjohtajat ylenevät avoimiin hakuihin perustuvilla valtakunnallisilla kunnanjohtajamarkkinoilla todennäköisemmin kuin muut.

– Toisin sanoen urakannustinmekanismi toimii ja edistää tehokasta toimintaa aikaansaaneiden kunnanjohtajien etenemistä urallaan. Kunnanjohtajamarkkinat siis ohjaavat parhaita kykyjä pienistä kunnista suuriin, joissa palkat ja muut edutkin paranevat.

Toisaalta kunnanjohtajien iän karttuessa urakannustimet hiipuvat ja alttius jatkaa samassa kunnassa kasvaa.

– Se, että kustannustehokkuus näyttää välittyvän viranhakuprosesseihin vaikuttavana tekijänä on hämmästyttävää sikäli, että kuntien kustannustehokkuudesta ei ole mitään tilastoa tai säännöllistä tutkimustietoa tarjolla. Suoritteiden tietoperustakin on edelleen osin heikossa jamassa ja alihyödynnetty, Loikkanen sanoo.

Näiltä osin positiivinen viesti voi kiiriä kauas: kun hakija on saanut kunnassa hyvää aikaiseksi, palvelusektorit toimivat ja talous on kunnossa, niin mahdollisuus tulla valituksi isompaan kuntaan kasvaa ja tällöin palkkakin nousee.

”Oppositio ei grillaa vallassaolijoita”

Viime vuosina osassa kuntia on siirrytty pormestarijärjestelmään vaihtelevissa muodoissaan.

– Jos pormestari valitaan kunnanvaltuuston jäsenistä, asetelma poikkeaa huomattavasti kaupunginjohtajajärjestelmästä sikäli, että avoimen valtakunnallisen kilpailun sijasta ehdokkaiden joukko rajoittuu aivan olennaisesti. Samalla kuntien ylimpien virkamiesten asema muuttuu ja kuntasektoriin liittyvät virkamiesten urakannusteet heikkenevät, Loikkanen sanoo.

Laajasti omaksuttu pormestarijärjestelmä voi hänen mukaansa heikentää myös kannusteita kunnallistieteiden ja julkisjohtamisen opintoihin, kun parhaat kuntasektorin virkapaikat katoavat.

– Siitä, miten pormestarimallit ja uudet johtamisjärjestelmät vaikuttavat kuntien suorituskykyyn Suomessa ei ole tietääkseni empiiristä tutkimustietoa ja tapauksiakin on vielä vähän. Toisaalta virkamies-kunnanjohtajan aseman voi sanoa Suomessa olevan liian vahva demokratian kannalta.

Useissa muissa maissa kunnanhallituksen ja valtuuston asemia on parannettu tekemällä niiden johdossa olevista päätoimisia. Toisaalta, toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa, Suomessa kaikki puolueet ovat edustettuina kunnanhallituksessa valtuutettujensa suhteessa. Naapurimaassa paikallispolitiikassa on tyypillisesti hallitus-oppositioasetelma, hän jatkaa.

Mikä vaikutus hallitus-oppositioasetelman puuttumisella on suorituskykyyn: edistääkö tällainen kilpailun rajoitus kuntien innovatiivisuutta ja suorituskyvyn paranemista pitkällä aikavälillä?

– Suomessa kunnanhallituksessa ovat kaikki edustettuina, mikä tarkoittaa sitä, että kaikki ovat vastuussa kaikesta. Oppositio ei myöskään grillaa vallassaolijoita ja esitä vaihtoehtojaan. Myös tapa käydä kunnallisvaalikamppailuja muuttuu, jos on vaara jäädä oppositioon, Loikkanen sanoo.

Jos suorituskykyä vielä mietitään, niin miten tämänhetkistä tilannetta voisi peilata sen näkökulmasta?

– Suorituskyvystä puhuminen voi alkuun tuntua väärältä nykyisessä tilanteessa, mutta tämä on väärä diagnoosi. Nyt jos koskaan tarvitaan kotitalouksien, yritysten ja julkisen sektorin puolella keinoja selvitä ja saada niukentuneesta resurssipohjasta enemmän irti suoritteita ja vaikuttavuutta, ja osin jatkuvasti uusin keinoin, Loikkanen summaa.


Teksti: Pihla Hakala
Kuvat: Sami Lamberg