Näkökulma: Talous kyllä sopeutuu, mutta Euroopan umpiperäksi Suomen ei kannata jäädä

Viime viikkoina julkaistujen talousennusteiden perusviesti on varsin yhdenmukainen: Venäjän hyökkäys Ukrainaan on Suomen taloudellekin tuntuva kolaus, mutta taantumaa ei ole näköpiirissä. Viimeksi valtiovarainministeriö arvioi, että sota puolittaa kuluvan vuoden talouskasvun 1,5 prosenttiin.

Bkt-kehityksen osalta vauriot ovat siis jäämässä sangen pieniksi. Ainakin ne ovat aivan mitättömiä verrattuna hävitykseen, jota Ukrainassa joudutaan kokemaan. Maltillisiin kasvuvaikutuksiin lienee pari keskeistä selitystä: ensinnäkin, Venäjän vientimarkkinoiden merkitys Suomelle on vuoden 2014 jälkeen huomattavasti pienentynyt. Toiseksi suhdanteen perusvire on vahva ja työllisyystilanne parempi kuin vuosikymmeniin.

Vaikka lähiaikojen suhdannekuva ei Venäjän hyökkäyssodan seurauksena kovin pahasti järkkyisikään, voi kriisillä silti olla merkittäviä pitkän aikavälin vaikutuksia talouden suorituskykyyn. Maanpuolustuksen ja huoltovarmuuden vahvistaminen sekä tarve auttaa sotaa pakenevia kiihdyttävät julkisten menojen kasvua. Lisäpanostukset vaikuttavat julkisen talouden rahoitusasemaan miljardiluokassa, mikä oleellisesti kaventaa talouspolitiikan muuta liikkumavaraa.

Samaan aikaan menoleikkauksia ja rakenneuudistuksia pelätään, koska ne vaativat jostain luopumista. Talouden sopeutumiskykyä kuitenkin helposti aliarvioidaan. Koronakriisissäkin saimme huomata, että yritykset ja kuluttajat löytävät nopeasti vaihtoehtoisia toimintatapoja. Bkt:n koronakuoppa jäi lopulta huomattavasti pelättyä matalammaksi. Sama lienee totta rakenneuudistusten osalta. Ehkä kriisien karaisemina opimme hiljalleen luottamaan siihen, että sopeutumiskykyä kyllä tarvittaessa löytyy.

”Vaikka Suomi on kauan sitten integroitunut länteen, olemme silti hyötyneet solmukohtana idän ja lännen markkinoiden välissä. Tämä sillanrakennus on nyt käynyt mahdottomaksi.”

Julkisen talouden haasteitakin merkittävämpää voi olla muutos maamme talousmaantieteellisessä asemassa. Vaikka Suomi on kauan sitten integroitunut länteen, olemme silti hyötyneet solmukohtana idän ja lännen markkinoiden välissä. Venäjän julman sotapolitiikan seurauksena tämä sillanrakennus on käynyt mahdottomaksi. Solmukohta on muuttumassa umpiperäksi.

Huoltosuhteen nousun ja ohenevien osaamisresurssien vuoksi hyvinvointimme nojaa tulevaisuudessa entistä enemmän kykyymme houkutella ulkomaista työvoimaa ja investointeja. Ukrainan kriisi seurannaisvaikutuksineen tuskin ainakaan parantaa Suomen kilpailuasemaa. Emme sitä paitsi ole tarpeinemme yksin. Demografinen vastatuuli pyyhkäisee tulevina vuosikymmeninä lähes kaikkien kehittyneiden maiden yli ja kansainvälinen kilpailu osaajista kiristyy.

Suurvaltapolitiikan muutoksille emme mitään mahda, mutta niiden vaikutuksia voimme yrittää lievittää. On hyväksyttävä, että myös turvallisuuspolitiikasta on tulossa talouteenkin vaikuttava argumentti. Kansalaisten turvallisuus ja mielenrauha ovat tietysti tärkeintä, mutta eipä meillä taida taloudenkaan näkökulmasta olla muuta vaihtoehtoa kuin hakea Naton jäsenyyttä. Muuten yritykset ja koulutettu työvoima voivat alkaa sopeutua kohonneeseen maariskiin sijoittumalla toisaalle.

P.S. Globalisaation ottaessa taka-askelia Euroopan unioni on Suomelle entistäkin tärkeämpi viiteryhmä. Parikymmentä vuotta sitten oli tapana sanoa, että vahva EU on pienen maan etu. Ehkäpä moinen ajattelu tulee vielä joskus uudelleen muotiin?

Timo Vesala
Kirjoittaja on Kuntarahoituksen pääekonomisti. Löydät Timo Vesalan myös Twitteristä: @TimoVesala!


Kirjoitus on julkaistu alun perin Kuntarahoituksen Kauppalehden kumppaniblogissa 25.4.2022.

Suhdannekuva on ottanut kolauksen, mutta globaali taantuma ei näytä todennäköiseltä – Kuntarahoituksen markkinakatsaus 04/2022 on julkaistu

Venäjän hyökkäys on ajanut maailmantalouden ahdinkoon. Häiriöt maailmanlaajuisissa tuotantoketjuissa nostavat hyödykkeiden hintoja ja nakertavat kotitalouksien ostovoimaa. Epävarmuus syö talousluottamusta kautta linjan. Maailmantalouden suhdannenäkymä on ottanut kolauksen, mutta taantuma ei vielä näytä todennäköiseltä, toteaa Kuntarahoituksen pääekonomisti Timo Vesala yhtiön huhtikuun markkinakatsauksessa.

– Venäjän osoittamien julmuuksien vuoksi Eurooppakin tulee todennäköisesti pysäyttämään Venäjän kanssa käymänsä energiakaupan. Tämän välttämättömyyden seurauksena taantumariskit Euroopassa kasvavat.

Stagflaation uhka syö keskuspankkien liikkumavaraa

Länsimaissa hinnat ovat nousseet odotuksia nopeammin jo huomattavan pitkään. Korkotaso on noussut merkittävästi, ja rahapolitiikan odotetaan kiristyvän poikkeuksellisen ripeästi. Hintavakauden turvaaminen on nyt keskuspankkien ehdoton prioriteetti, arvioi pääekonomisti Vesala.

– Yhdysvalloissa keskuspankki Fed on jo aloittanut koronnostot ja ennakoi nostavansa ohjauskorkoa kuluvan vuoden aikana vielä kuusi kertaa. Euroopan keskuspankki saattaa myös aloittaa koronnostot vuoden jälkipuoliskolla.

Kun hinnat nousevat ja talouskasvu laantuu, kasvaa myös stagflaation uhka. Talouden ohjauksen kannalta kehitys on ongelmallinen.

– Inflaatiota on hankala hillitä hidastamatta kasvua lisää. Kasvua taas on vaikea elvyttää lisäämättä samalla hintapaineita, Vesala selventää.

Rahapolitiikan kiristysvauhti riippuu lopulta siitä, kuinka paljon sota vaikuttaa talouteen.

– Jos konflikti laajenee tai energiakauppa Venäjän ja Euroopan välillä pysähtyy, hidastuu myös korkojen nousu.

Suomen talous suuntaa kriisiin koronaa paremmista lähtökohdista

Sota Ukrainassa vaikuttaa laajasti myös Suomen talouteen. Kauppa Venäjän kanssa tyrehtyy, hintojen nousu nakertaa kotitalouksien ostovoimaa ja epävarmuus syö yritysten investointihaluja. Moni tekijä kuitenkin pehmentää sodan välittömiä vaikutuksia.

– Koronapandemia iski laskevaan talouteen, mutta uuteen kriisiin mennään hyvin vahvasta suhdannevaiheesta. Työllisyydessä tilannekuva on parempi kuin kenties vuosikymmeniin. Hintojen nousu on kotitalouksille ongelma, mutta heikoimmassa asemassa olevia tukee sosiaalietuuksien indeksisuoja. Keski- ja hyvätuloisille puolestaan on kertynyt korona-ajalta ylimääräisiä säästöjä, pääekonomisti Vesala luettelee.

Julkistaloudessa kriisi iskee ensimmäisenä valtiontalouteen, mutta epävarmuus kasvaa myös kunnissa. Kustannusten nousu lisää kuntien menopaineita ja vaikeuttaa investointien läpivientiä. Myös sotaa pakenevien auttaminen on kunnille mittava haaste.

– Onneksi kuntataloudessa on takana kaksi normaalia vahvempaa vuotta. Valtio myös jälleen kantanee päävastuun kriisiin varautumisesta, Vesala arvioi.

Kiristynyt turvallisuustilanne vaatii lisäpanostuksia puolustukseen ja huoltovarmuuteen. Samalla valtion on varauduttava ilmastonmuutoksen ja väestön ikääntymisen vaikutuksiin. Paisuvat menotarpeet ovat välillinen riski myös kuntien valtionrahoitukselle.

– Suomen geopoliittinen asema on myös muuttumassa eikä kansainvälinen kilpailu investoinneista ja osaajista ainakaan helpotu. Kansainvälisiin vetovoimatekijöihin on kaupunkiseuduillamme oletettavasti panostettava lisää, Vesala lisää.

Näkökulma: Kuntaverojen sote-leikkauksen kohdistaminen efektiivisiin veroasteisiin olisi tuonut kolme merkittävää etua

Kuntaverojen sote-leikkausten pohjaaminen bruttoveroasteelle muuttaa merkittävästi kuntien rahoitusrakennetta, heikentää niiden taloudenpidon ennustettavuutta sekä vaikeuttaa maakuntaveron käyttöönottoa.

Sote-uudistuksessa kaikkien kuntien bruttoveroasteita leikataan noin 12,4 prosenttiyksiköllä. Leikkaus johtaa varsin suuriin muutoksiin kuntien rahoitusrakenteessa ja hieman kummalliseen lopputulokseen, arvioi Kuntarahoituksen pääekonomisti Timo Vesala.

Kasvavan väestön ja vahvan veropohjan kunnat, jotka voisivat luottaa omien verotulojensa kasvuun, tulevat aiempaa riippuvaisemmiksi valtion tulonsiirroista. Heikkenevän veropohjan alueilla puolestaan valtionosuuksien merkitys vähenee ja epävarmojen omien verotulojen painoarvo kasvaa, Vesala analysoi.

– Bruttoveroasteiden tasaleikkauksen sijaan vastaavat tulot olisi sote-uudistuksessa voitu kerätä kuntien efektiivisen veroasteen tasasuuruisella alentamisella. Tällöin bruttoveroasteet olisivat alentuneet heikon veropohjan kunnissa enemmän ja vahvan veropohjan kunnissa vähemmän. Maksuunpannut asukaskohtaiset verotulot olisivat kuitenkin vähentyneet kaikkialla yhtä paljon, Vesala kirjoittaa.

Näillä kolmella tavalla efektiiviseen veroasteeseen perustuva leikkaus olisi muuttanut kuntien asemaa: 

1. Sote-uudistuksen vaikutukset kuntien rahoitusrakenteeseen olisivat jääneet huomattavasti pienemmiksi.
Kasvavissa ja suhteellisen vahvan veropohjan kunnissa omien verotulojen merkitys rahoituksessa olisi säilynyt korkeana ja toiminnan rahoitus pysynyt vahvemmin kunnan omassa kontrollissa. Toisaalta kunnat, joiden oma veropohja on heikkenevällä trendillä, olisivat jatkossakin saaneet enemmän tukea valtion tulonsiirroista.

2. Kuntien bruttoveroasteiden vaihteluväli olisi merkittävästi kaventunut.
Tämä olisi edistänyt eri puolilla Suomea asuvien veronmaksajien yhdenvertaisuutta.

3. Myös maakuntaveron käyttöönotto olisi helpottunut.
Yksi keskeisimpiä argumentteja maakuntaveroa vastaan on ollut pelko verotuksen alueellisen eriarvoisuuden kasvusta. Mikäli kuntaverojen eroja olisi sote-uudistuksen yhteydessä kavennettu, kynnys maakuntaveron käyttöönotolle olisi samalla madaltunut.

Kuntarahoituksen suhdanne-ennuste: Venäjän talous horjuu kuilun partaalla, sota vavisuttaa myös maailmantalouden näkymää – Suomen bkt-kasvu puolittumassa

Taulukko: arvio Ukrainan kriisin vaikutuksista Suomen talouden keskeisiin tunnuslukuihin.

Länsimaat ovat vastanneet Venäjän hyökkäykseen poikkeuksellisen yksituumaisesti. Venäjään on kohdistettu mittavia pakotteita, ja maan rahoituslaitokset ja yritykset on käytännössä suljettu kansainvälisten markkinoiden ulkopuolelle. Venäjälle pakotteiden yhteisvaikutus on dramaattinen: maan talous horjuu syvän taantuman partaalla, arvioi Kuntarahoituksen pääekonomisti Timo Vesala yhtiön vuoden ensimmäisessä suhdanne-ennusteessa.

– Ruplan ostovoiman nopea hupeneminen on saanut kansalaiset joukolla nostamaan pankeista säästöjään. Talletuspaot voivat koitua yksittäisten pankkien kohtaloksi. Myös riski valtion maksukyvyttömyydestä on ulkomaisten velkojen osalta kasvanut.

Kriisin talousvaikutukset tuntuvat myös muualla, erityisesti Euroopassa. Pakotetoimet ja Venäjän talouden syöksy aiheuttavat luottotappioita ulkomaisille pankeille ja yrityksille. Epävarmuus energiantoimituksista nostaa energiakustannuksia, ja myös elintarvikehuolto voi vaikeutua, sillä Ukraina ja Venäjä ovat keskeisiä viljantuottajia.

– Häiriöt teollisten raaka-aineiden saatavuudessa voivat kärjistää myös maailmantalouden komponenttipulaa. Ylilentokiellot ja muut liikkumisen esteet saattavat pahentaa toimitusketjujen pullonkauloja, Vesala lisää.

Epävarmuus kalvaa rahoitusmarkkinoita – keskuspankkien inflaatioahdinko kasvaa

Riskejä liittyy myös kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden vakauteen. Talouspakotteiden mittaluokka on niin poikkeuksellinen, että niiden vaikutusta on syytä seurata huolella, sanoo Kuntarahoituksen toimitusjohtaja Esa Kallio.

– Venäjä on ollut erilaisten rahoitus- ja hyödykemarkkinalinkkien kautta kiinteästi kytköksissä globaaliin talousjärjestelmään. Siksi maan totaalinen eristäminen voi aiheuttaa myös ennalta-arvaamattomia seurauksia. Tappioiden leviämistä erilaisten luotto- ja vastapuoliriskien välityksellä on seurattava tarkasti.

Taloudelle haitallisinta lienee silti perustavanlaatuinen epävarmuus, arvioi pääekonomisti Vesala.

– Sota järkyttää kotitalouksien ja yritysten talousluottamusta. Tulevaisuuteen suuntautuvat investointipäätökset joutuvat nyt uudenlaiseen puntariin.

Rahapolitiikan kannalta Venäjän hyökkäys Ukrainaan ajoittuu erittäin hankalaan saumaan. Kriisi nostaa hintapaineita entisestään, ja akuutti inflaatio-ongelma rajoittaa keskuspankkien liikkumavaraa. Päätöksiä ei voida enää tehdä pelkän hintavakauden ehdoilla, vaan keskuspankit joutuvat huomioimaan myös talouskasvuun ja rahoitusmarkkinoiden vakauteen liittyvät riskit.

– Rahapolitiikan lähivuosien näkymä tuskin vielä tyystin muuttuu, mutta kiristyksiä on luvassa selvästi verkkaammin kuin ennen Ukrainan kriisin kärjistymistä arvioitiin, Vesala jatkaa.

Talousvaikutusten mittakaava hämärän peitossa – Suomessa kuluvan vuoden bkt-kasvu uhkaa puolittua

Erittäin suuren epävarmuuden vuoksi Kuntarahoitus ei tuota maaliskuun suhdanne-ennusteessaan uusia ennustelukuja Suomen talouden kehityksestä. Sen sijaan yhtiö esittää ensimmäisen arvionsa siitä, miten paljon kriisi voi Suomen bkt-kehitykseen vaikuttaa.

Ennen Venäjän hyökkäystä Suomen talouden odotettiin yltävän 2022 vielä lähes kolmen prosentin kasvuun. Ukrainan kriisin negatiivinen kokonaisvaikutus bkt-kasvuun voi kuluvana vuonna olla noin 1–1,5 prosenttiyksikön luokkaa. Kasvuvauhti olisi näin ollen suunnilleen puolittumassa. Kuntarahoitus arvioi Suomen bkt-kasvun asettuvan kuluvana vuonna 1–2 prosentin haarukkaan ja putoavan vuonna 2023 nollan ja yhden prosentin välille.

– Arvio perustuu näkymään, ettei sodalle ole toistaiseksi odotettavissa nopeaa ratkaisua, mutta ettei se myöskään laajene Nato-maiden ja Venäjän suoraksi keskinäiseksi konfliktiksi. Arvio ei toistaiseksi sisällä skenaariota, jossa Venäjän energiatoimituksia Eurooppaan ajettaisiin merkittävästi alas. Energiatoimitusten katkeaminen johtaisi taloudessa todennäköisesti merkittävästi heikompaan kehityskulkuun. Nykyisten talouspakotteiden oletamme pysyvän voimassa koko ennustejakson 2022–2023 ajan, pääekonomisti Vesala kertoo ennusteen taustoista.

Nykytiedon valossa myös inflaatio on kiihtymässä odotettua enemmän. Kuntarahoitus arvioi kuluttajahintojen nousun kasvavan tänä vuonna 3,7 prosenttiin ja laskevan 2,0 prosenttiin vuonna 2023.

– Nämä alustavat laskelmat ovat luonnollisesti hyvin epävarmoja – arvioita joudutaan vuoden edetessä tarkentamaan mahdollisesti tuntuvastikin, kun geopoliittisen kriisin kehityksestä ja talousvaikutusten suuruudesta saadaan enemmän tietoa, Vesala muistuttaa.


Lisätietoja:

Soili Helminen, vs. viestintäpäällikkö
ext-soili.helminen@kuntarahoitus.fi
puh. 0400 204 853

Keskuspankit haluavat inflaation kuriin, vaikka kasvun paras terä onkin ehkä jo taittumassa – Kuntarahoituksen markkinakatsaus 02/2022 on julkaistu

Koronaviruksen omikronvariantti sai teollisuusmaat jälleen kiristämään rajoitustoimiaan. Talous on silti jatkanut kasvuaan, joskin hidastuvasti. Kuluvan vuoden bkt-ennusteita on laskettu, ja kasvu näyttää jaksottuvan arvioitua enemmän vuodelle 2023, pohtii Kuntarahoituksen pääekonomisti Timo Vesala yhtiön vuoden toisessa markkinakatsauksessa. Epävarmuustekijöitä kuitenkin riittää: Kiinan talous on vaikeuksissa, rahapolitiikka kiristyy kautta linjan ja tulenarka geopoliittinen tilanne uhkaa äityä sodaksi Euroopassa.

Viime aikoina talouskeskustelua on hallinnut inflaatio. Yhdysvalloissa ja Euroopassa hintojen nousuvauhti on kiihtynyt lukemiin, joita ei ole nähty vuosikymmeniin.

– Tasaantumista piti tapahtua jo viime vuoden lopulla, varsinkin Euroopassa. Hintatason nousu heikentää kuluttajien ostovoimaa ja riski inflaatio-odotusten voimistumisesta uhkaa talouden tasapainoista kehitystä, Vesala arvioi.

Keskuspankkien kelkka kääntyy nopeasti

Pääekonomistin mukaan rahapolitiikka muuttuu nyt vauhdilla. Viime viikkoina keskuspankit ovat kertoneet lopettavansa talouden elvyttämisen selvästi ennakoitua nopeammin.

– Rahapolitiikka viritetään nyt hintavakauden ehdoilla, vaikka kasvun paras terä alkaakin taittua.

Yhdysvalloissa keskuspankki Fedin odotetaan nostavan ohjauskorkoaan tänä vuonna vähintään kuusi kertaa eli ainakin 1,50 prosenttiyksiköllä. Fedin uskotaan myös supistavan tasettaan vuoden puolivälistä lähtien, mikä kiristäisi rahoitusolosuhteita entisestään. Paine kasvaa myös Euroopassa.

– Euroopan keskuspankin arvellaan aikaistavan netto-ostojen lopettamista ja aloittavan koronnostot mahdollisesti kuluvan vuoden loppupuolella.

Muutos rahapolitiikan suunnassa näkyy jo nousevina markkinakorkoina. Vesalan mukaan koronnostojen vauhtia on kuitenkin vaikea ennakoida: paljon riippuu siitä, miten talouskasvu ja rahoitusmarkkinat reagoivat koronnosto-odotuksiin ja miten keskuspankit suhtautuvat näihin reaktioihin.

– Terävän aloituksen jälkeen keskuspankkien viestintä saattaa vuoden edetessä pehmetä, mikäli talousluottamus ja kasvu heikkenevät liikaa. Korkomarkkinoiden tilannekuva voi tänä vuonna muuttua vielä moneen kertaan.

Pandemian loppulaskua vasta arvuutellaan

Talouden tarjontapuoli jatkaa toipumistaan, ja reaalitaloudessa riittää epävarmuuksia ilman kiristyvää rahapolitiikkaakin.

– Toimitusketjut ovat olleet ajoittain pahasti jumissa, eikä konttiliikenne toimi vieläkään normaalisti, pääekonomisti Vesala luettelee.

Toistaiseksi yritysten koronatuet ovat pitäneet konkurssimäärät ja pankkien luottotappiot poikkeuksellisen matalina, mutta yrityssektorin on hiljalleen alettava tulla toimeen omillaan.

– Samaan aikaan yrityksissä joudutaan miettimään, mitkä liiketoimintaympäristön muutokset jäävät pysyviksi ja miten korona-aikana otetut digiloikat saadaan parhaiten hyödynnettyä, Vesala lisää.

Useimmissa maissa myös julkista taloutta on alettava tasapainottaa massiivisen koronaelvytyksen jälkeen. Silti yhteiskuntien perustoiminnot, kuten koulutus, terveydenhuolto ja sosiaalipalvelut, voivat yhä vaatia erityistä tukea.

– Kansanterveyteen ja ihmisten työkykyyn aiheutuneita ruhjeita parannellaan vielä pitkään. Pandemian loppulasku nähdään ehkä vasta vuosien päästä. Se, miten hyvin jälkihoidossa onnistutaan, voi vaikuttaa jopa eri maiden kilpailukykyyn.

Näkökulma: Rahapolitiikan suunta muuttuu nyt nopeasti

Vaikka kumpikaan ei tehnyt merkittäviä uusia päätöksiä, markkinat ovat puheista ja muista eleistä tulkinneet, että rahapolitiikan näkymä on oleellisesti muuttumassa. Rahatalouden arvellaan nyt kiristyvän huomattavasti nopeammin kuin vielä pari kuukautta sitten näytti.

Rahoitusmarkkinoiden itseohjautuvuus jäähdyttää jo taloutta

Viime aikoina rahapolitiikkanäkymän muutos on nostanut markkinakorkoja selvästi. Tämä markkinoiden itseohjautuvuus jäähdyttää taloutta jo ennen kuin keskuspankit ovat varsinaisesti puuttuneet peliin. Rahoitusolosuhteiden omaehtoinen kiristyminen tarjoaa keskuspankeille tärkeää palautetta siitä, miten reaalitalous reagoi korkotason nousuun. Mikäli markkinakorkojen nousu puree vahvasta kysynnästä johtuvaan inflaatioon, keskuspankit saattavat välttyä rajuilta kiristystoimilta.

Markkinoiden reaktiot ja niiden takaisinkytkentä keskuspankkien päätöksiin tekee koronnostojen nopeuden ennakoinnista hyvin vaikeaa. Tämä on erityisen totta nyt, kun keskuspankkien viestinnässä on lyhyessä ajassa tapahtunut huomattavan suuria muutoksia ja markkinaliikkeet ovat olleet voimakkaita.


Graafi valtioiden 10-vuotisten lainakorkojen kehityksestä.


Keskuspankkien hapuilu hermostuttaa markkinoita

Koronapandemia on aiheuttanut voimakkaan häiriön talouden toimitusketjuihin, kuluttajien käyttäytymiseen sekä työmarkkinoiden toimintaan. On vielä hankala arvioida, mitkä muutokset ovat pysyviä ja mitkä ohimeneviä. Inflaation voimakas kiihtyminen nähtiin pitkään luonnollisena ja jopa odotettuna seurauksena koronan aiheuttamista häiriöistä. Nyt keskuspankkien sisällä on selvästi kasvanut pelko, että itseään ruokkiva hintojen nousu voi olla käynnistymässä ja rahapolitiikka jo pahasti myöhässä inflaation taltuttamisessa.

Huoli on erityisen suuri Yhdysvalloissa, jossa työvoimapula on pahentunut ja palkkojen nousu kiihtynyt. Euroopassa inflaation tasohyppäys on yhä selittynyt pääosin energian kallistumisella. Palkkojen ja palvelujen hintojen kehitys on toistaiseksi pysynyt suhteellisen maltillisena. Aiemmin vallinneen käsityksen mukaan euroalueen inflaation olisi kuitenkin pitänyt ohittaa huippunsa jo loppusyksystä. Näin ei ole tapahtunut, vaan vuosi-inflaation kiihtyminen jatkui myös tammikuussa.

EKP:n torstaisessa lehdistötilaisuudessa kävi selväksi, että myös keskuspankki on nyt hintadynamiikan luonteesta ymmällään. Oletettavasti EKP:n ja muiden keskuspankkien sisällä on myös tavallista enemmän erimielisyyttä inflaatioriskien vakavuudesta. Keskuspankkien hapuileva punninta inflaationäkymään vaikuttavista tekijöistä lienee yksi keskeinen syy markkinoiden hermoiluun: politiikkavirheiden mahdollisuus on nyt poikkeuksellisen suuri.

Inflaation torjunnan nousu ykkösprioriteetiksi on suhdanneriski

Riskimarkkinoiden kannalta huolestuttavinta lienee, että inflaatiokierteen torjunta on noussut selvästi keskuspankkien ykkösprioriteetiksi. Rahapolitiikka viritetään nyt hintavakauden ehdoilla, vaikka suhdannenäkymä ottaisikin siipeensä. Markkinat odottavat Yhdysvaltain keskuspankin nostavan tänä vuonna korkoja vähintään viisi–kuusi kertaa eli yhteensä 1,25–1,50 prosenttiyksiköllä. EKP:n puolestaan arvellaan aikaistavan arvopaperien netto-ostojen lopettamista ja aloittavan koronnostot jo kuluvan vuoden lopulla. Keskuspankit joutuvat aiemman viivyttelynsä vuoksi kiiruhtamaan tekemättä jääneitä säätötoimia. Terävän aloituksen jälkeen keskuspankkien viestintä saattaa vuoden edetessä uudelleen pehmetä, mikäli talousluottamus ja kasvu heikkenevät liikaa. Korkomarkkinoiden tilannekuva voi tänä vuonna muuttua vielä moneen kertaan.


Timo Vesala
Kirjoittaja on Kuntarahoituksen pääekonomisti. Löydät Timo Vesalan myös Twitteristä: @TimoVesala!

Näkökulma: Talouden kasvuluvut saattavat näyttää liiankin hyviltä

Talouden kehitys on aina epävarmaa ja usein ikävimmät yllätykset tulevat suunnista, joita ei ole osannut ajatellakaan. Silti on todettava, että vuodelle 2022 tiedossa olevien riskitekijöiden kavalkadi on poikkeuksellisen vaikuttava: Inflaatio on korkeampi kuin vuosikymmeniin, korona kuormittaa yhä sairaaloita ja Kiina kamppailee pahasti ylikuumentuneen kiinteistösektorinsa kanssa. Samaan aikaan rahapolitiikan elvytyksessä kalkkiviivat pölisevät. Ultramatalien korkojen aika voi olla päättymässä tilanteessa, jossa omaisuuserien arvostukset ovat pilvissä ja velkasuhteet korkeita.

Vuodessa 2022 on seikkailun tuntua. Vähän kuin oltaisiin Himalajalle lähdössä – ilman lisähappea. Kaiken epävarmuuden keskellä odotukset ovat kuitenkin yhä varsin selväpiirteiset: bkt-kasvu säilyy perusuraa nopeampana, inflaatiopaineet voimakkaina ja keskuspankit kiristävät rahahanoja kiihtyvään tahtiin. Tämä konsensusnäkemys suorastaan kutsuu pientä ravistelua. Pöyhäisy on hyvä aloittaa pohtimalla, mitä viime vuonna oikeastaan tapahtui.

”Vuodessa 2022 on seikkailun tuntua. Vähän kuin oltaisiin himalajalle lähdössä – ilman lisähappea.”


Talousvuoden 2021 tarinan voi tiivistää kutakuinkin näin: Kysyntä elpyi paljon nopeammin kuin tuotanto- ja toimituskyky. Erirytmisyys kohotti energian, raaka-aineiden ja erilaisten komponenttien hintoja sekä nosti kuljetuskustannuksia. Energian hintoihin vaikuttivat myös epäsuotuisat sääolosuhteet ja muut tuotantovaikeudet. Lyhytkestoiset mutta toistuvat koronasulut siirsivät kulutuksen painopistettä palveluista tavaroihin, jolloin ”aineellisessa” taloudessa hinnat nousivat entisestään. Toimitusketjujen häiriöt pistivät firmat kasvattamaan omia varmuusvarastojaan, mikä osaltaan pahensi komponenttipulaa ja kiihdytti inflaatiota. Just-in-time -ajattelun muuttuminen just-in-case -toiminnaksi lihotti varastoja – ja samalla bruttokansantuotetta.

Koska suuressa osassa länsimaita sekä bkt että työllisyys ovat jo suunnilleen pandemiaa edeltäneellä tasolla, kysynnän elpymisvauhti jäänee tänä vuonna selvästi viime vuotta hitaammaksi. Ehkäpä tuotantokapeikotkin alkavat siten hiljalleen helpottaa. Mikäli näin on, vähenee myös motiivi tilailla välituotteita tai valmistavaroita varastoon. Yritykset saattavat pikemminkin alkaa purkaa ylimääräisiä varastojaan. Samalla tarjontakitkoista johtuvat kustannuspaineet helpottaisivat, mikä osaltaan hillitsisi inflaatiota.

Tällaisilla teknisiltä kuulostavilla käyttäytymismuutoksilla voi lyhyellä aikavälillä olla yllättävän suuria vaikutuksia bkt-kehitykseen. Esimerkiksi Yhdysvalloissa viime vuoden kolmannella neljänneksellä varastojen kerryttäminen selitti bkt:n 2,3 prosentin kasvuvauhdista jopa 2,2 prosenttiyksikköä. Pinnalta katsottuna syksyn bkt-luvut näyttivät siis Yhdysvalloissa ehkä vähän liiankin hyviltä. Ylimääräinen kerma arvatenkin myös vahvisti hyvää fiilistä ja nosti odotuksia.

Tänä vuonna saatamme nähdä liikettä toiseen suuntaan: varastojen purkaminen voi hidastaa bkt-kasvua. Toki on katsottava varastosyklin läpi ja arvioitava aidon loppukysynnän kehitystä. Otsikkotason tekniset kasvupettymykset voivat kuitenkin olla haitallisia, mikäli ne vaikuttavat laajan yleisön talousluottamukseen.

Edellä kuvattu teoria toimitusketjujen pullonkaulojen oikenemisesta on kieltämättä altis monenlaisille epävarmuuksille. Ei vähiten siksi, että koronan omikronmuunnos vaikeuttaa edelleen talouden normaalia toimintaa.

Joka tapauksessa odotukset rahapolitiikan kiristystahdista ovat viime viikkoina nousseet ehkä vähän turhankin nopeasti. Talouden kasvuodotukset voivat olla viritetty liian koviksi. Euroalueen inflaatiossa avainkysymys on jo pitkään ollut, meneekö energian hintapiikki talven aikana ohi. Jos menee, euroalueen inflaatiovauhti voi jo loppuvuodesta palata EKP:n kahden prosentin tavoitetason alapuolelle.

Kirjoitus on julkaistu alun perin Kuntarahoituksen Kauppalehden kumppaniblogissa 31.1.2022.

Talouden vahvaa perustrendiä varjostaa liuta riskitekijöitä – saavatko keskuspankit inflaation kuriin? Kuntarahoituksen markkinakatsaus 01/2022 on julkaistu

Maailmantalouden kasvu hidastuu, mutta suhdannekuva säilyy varsin myönteisenä, arvioi Kuntarahoituksen pääekonomisti Timo Vesala yhtiön vuoden ensimmäisessä markkinakatsauksessa. Työllisyys kasvaa ja yritysten investointiaikeet elpyvät samalla kun kotitaloudet kuluttavat säästöjään. Talouden vetoa varjostaa kuitenkin liuta toisiinsa kytkeytyviä riskitekijöitä.

– Omikron-virusmuunnoksen aiheuttama voimakas tartunta-aalto lisää väestön samanaikaista sairastavuutta ja voi aiheuttaa häiriöitä tuotannossa. Kiinassa tiukka koronapolitiikka johtaa myös helposti toimitusketjuja häiritseviin sulkutoimiin. Maan kiinteistösektorin ongelmat ovatkin jo oma suhdanneriskinsä, Vesala arvioi.

Pääekonomistin mukaan häiriöt tuotannossa ja toimitusketjuissa voivat kiihdyttää kustannusinflaatiota, mikä saattaa nopeuttaa rahapolitiikan kiristymistä. Korkotason nousu on haaste erityisesti velkaisimmille maille.

Ennusteiden villi kortti on Ukraina, jonka geopoliittisessa kriisissä on potentiaalia ainakin merkittävään markkinahäiriöön.

– Yleisen luottamuksen heikkenemisen kautta Ukrainan tilanteesta voi koitua myös laajempia talousvaikutuksia, Vesala lisää.

Suomessa velkaantuminen vähenee, mutta vain hetkellisesti

Suomen talouskasvu jatkui loppuvuonna 2021 vahvana. Vaikeasta koronatilanteesta huolimatta vuoteen 2022 lähdetään varsin hyvistä asemista.

– Erityisesti työllisyyden elpyminen on lyönyt kaikki odotukset laudalta, vaikka pitkäaikaistyöttömyydestä onkin kehkeytymässä oma sitkeä ongelmansa, Vesala pohtii.

Teollisuudessa tuotantomäärät ovat jatkaneet tasaista kasvuaan, ja uusien tilausten määrä on pysynyt erittäin hyvällä tasolla. Viimeisimpien ennusteiden perusteella Suomi ylittää jo kuluvana vuonna bkt:n kehitysuran, jolla olimme ennen koronapandemiaa.

Voimakas talouskasvu on kääntänyt julkisen talouden velkasuhteen laskuun, mutta suunnanmuutos uhkaa jäädä väliaikaiseksi.

– Rakenteelliset rajoitteet painavat Suomen talouskasvua samalla kun väestö ikääntyy ja julkisten menojen kasvu voimistuu. Muutaman vuoden sisällä bkt:n kasvutrendi vajoaa 1,0–1,5 prosentin tuntumaan ja velkaantuminen jatkuu.

Rahapolitiikan suunta on muuttunut – Yhdysvalloissa Fed jo kiristää vyötä, EKP seuraa hiljalleen perässä

Keskuspankkipolitiikassa on viime kuukausina tapahtunut selvä suunnanmuutos. Yhdysvalloissa inflaatio on kiihtynyt jo seitsemään prosenttiin, ja hintojen nousu on varsin laaja-alaista. Työmarkkinoilla on huomattavaa työvoimapulaa, ja palkat nousevat nopeasti. USA:n keskuspankki Fed on jo aloittanut rahapolitiikan kiristämisen vähentämällä arvopaperiostoja markkinoilta.

– Arvopaperien netto-ostot loppunevat kokonaan jo kevään aikana, ja vuoden edetessä Fedin taseen annetaan myös supistua. Fed itse arvioi nostavansa ohjauskorkoa kolmesti vuoden 2022 aikana, mutta markkinat ennakoivat hieman nopeampaa korkopolitiikan kiristymistä, Vesala kertoo.

Euroalueella inflaatio on toistaiseksi pysynyt maltillisempana ja kapea-alaisempana kuin Yhdysvalloissa.

– Mikäli energian hintapiikki menee alkuvuoden aikana ohi, euroalueen inflaatiovauhti voi loppuvuodesta palata EKP:n tavoitetason alapuolelle. Heikkenevä euro kuitenkin tukee talouden elpymistä. Rahapolitiikan suunnanmuutos on tapahtumassa myös Euroopassa.

Vesala arvioi, että EKP supistaa epätavanomaisia elvytystoimiaan merkittävästi jo kuluvan vuoden aikana. Ensimmäiset koronnostot nähtäneen vuonna 2023.

– Käänne rahapolitiikan suunnassa vahvistaa näkymää korkotason nousevasta trendistä.

Kuntien uudet tiet: Pyhtää pitää kustannukset kurissa ulkoistuksilla – aikaa vapautuu tulevaisuuden suunnitteluun

Kunnanjohtaja Jouni Eho, mitä kaikkea Pyhtää on ulkoistanut?

”Isoimpana ulkoistuksena on sote, joka haukkaa kunnan 30 miljoonan vuosibudjetista yli puolet. Kiinteistöjen huolto ja ylläpito on ulkoistettu noin 2,5 miljoonalla eurolla, ja Cursor Oy kehittää kunnan matkailua ja tuottaa muita elinkeinopalveluita noin 230 tuhannella eurolla. Lisäksi kunta ostaa eri tukipalveluita, kirjanpitoa ja palkanlaskentaa 200 tuhannella eurolla vuodessa. Myös ICT-palvelut hankintaan talon ulkopuolelta, tämäkin kustantaa hieman alle 200 tuhatta euroa. Kaavoitusta ostetaan 70 tuhannella eurolla, ja kuntamarkkinointia hoitaa Filmbutik 50 tuhannella eurolla vuodessa. Näiden lisäksi kuntalaisille tarjotaan vuosittain noin 700 tuhannen euron edestä palveluseteleitä. Vuonna 2020 ostopalveluiden osuus kunnan menoista oli noin 69 prosenttia.”

Mistä ajatus palveluiden laajamittaisesta ulkoistuksesta sai alkunsa?

”Taustalla on kustannuskehitys: 2010-luvun alkupuolella Pyhtään kulut kasvoivat noin 10 prosentilla vuodessa. Kuntapäättäjät totesivat, että näin ei voi jatkua. Kunnan palvelustrategia uusittiin silloisen kunnanjohtajan Olli Nuuttilan johdolla. Silloin päätettiin, että jos kumppani tuottaa palvelua paremmin ja kustannustehokkaammin, ei kunnan kannata tehdä sitä itse.”

Mitä hyötyjä laajoilla ulkoistuksilla on saavutettu?

”Tavoitteena oli, että kustannusten nousu rajoitettaisiin kolmeen prosenttiin vuodessa. Todellisuudessa kasvu on jäänyt alle prosenttiin vuodessa, eli 10 prosentin vuosivauhdista on tultu reippaasti alaspäin. Asukkaat ovat myös erittäin tyytyväisiä palveluihin: esimerkiksi vuonna 2017 tyytyväisyys silloiseen sote-kumppaniin Attendoon oli kyselyissä 4,61 asteikolla yhdestä viiteen. Sopimus kannustaa satsaamaan palvelun laatuun: hyvästä asiakastyytyväisyydestä maksetaan palkkio, huonosta saa sanktion.”

Miten toimintaa kehitetään jatkossa? Vieläkö on ulkoistettavaa?

”On vaikea nähdä, että kunnan itse tuottamia palveluja tästä enää rankasti supistettaisiin. Rakennusvalvonnassa tosin saattaa olla tehtäviä, joita voisi ostaa muualta: esimerkiksi valmistelevia tehtäviä voitaisiin täydentää ostopalveluilla. Näin voisimme varmistaa, että saamme jatkossakin osaajia kilpailluilla työmarkkinoilla. Pula osaajista on kova, ja pienen kunnan on hankala kilpailla isojen työnantajien kanssa. Samalla käytännönläheisellä linjalla jatketaan: jos saamme parempaa palvelua muualta halvempaan hintaan, ei sitä kannata tuottaa itse.”

Voisiko ’Pyhtään malli’ sopia muille kunnille?

”Ilman muuta. Kustannuspaineet ovat valtakunnallinen ongelma: väestö ikääntyy kaikkialla ja verotulojen kasvuvauhti hiipuu. Ei tämä toki ole mikään yksi tie onneen. Varmasti on myös ulkoistuksia, jotka eivät ole vähentäneet kustannuksia. Meillä se on kuitenkin toiminut. Vuosi vuodelta sopimuksia on opittu kilpailuttamaan paremmin ja kumppaniverkoston johtaminen sujuu sutjakasti.

Kunnanjohtajalle ulkoistukset raivaavat aikaa keskittyä kunnan tuloihin kustannusten sijaan. Lähes neljä viidesosaa työajastani kuluu elinkeinopolitiikkaan, joka on yksi kunnanjohtajan tärkeimpiä tehtäviä. Pyhtään merkittävin elinkeinohanke on lentokenttä, jonka kehittämiseen valtio satsaa 2,5 miljoonalla eurolla. Pyhtäästä tehdään Suomen sähköisen ilmailun keskus. Myös tonttikauppa käy kuumana: tänä vuonna on myyty yli 20 omakotitonttia, mikä on kaikkien aikojen ennätys. Hyvänä vuonna jäädään keskimäärin 5–7 kieppeille.”

Minkä kunnan uudesta tavasta toimia haluaisit kuulla sarjassa?

”Turun seutukunta Lieto on pitkään ollut Suomen yritysmyönteisimpien kuntien kärjessä ja oman kokoluokkansa ykkössijalla. Olisi hienoa kuulla, miten Liedossa on satsattu kunnan ja elinkeinoelämän yhteispeliin.”


Kuntien uudet tiet -juttusarjassa esittelemme konkreettisia esimerkkejä siitä, miten Suomen kunnissa on onnistuttu kehittämään elinvoimaa toimintaympäristön muutosten ja taloudellisten paineiden ristitulessa. Sarja jatkaa Kuntarahoituksen keväällä 2021 julkaistun Päätösten aika – tienviitat kestävään kuntaan -keskustelupaperin teemaa. Tutustu keskustelupaperiin täällä! (linkki)

Sote vaikuttaa kuntien tukipalveluihin – uudelleenjärjestelyillä alkaa olla kiire

Kuntien tai kuntayhtymien tuottamat sosiaali- ja terveydenhuollon tehtäviksi laskettavat lääkinnälliset tukipalvelut, kuten laboratorio- ja kuvantamispalvelut, siirtyvät sote-uudistuksessa hyvinvointialueille. Muut, sote-palveluja ja pelastustoimea tukevat palvelut voivat vaatia uudelleenjärjestelyä monessa kunnassa, kun henkilöstöä tai palvelun käyttäjiä siirtyy hyvinvointialueille. Tällaisia palveluja ovat esimerkiksi keskitetty ruokahuolto, siivous, laitehuolto, talous- ja henkilöstöhallinnon palvelut sekä ICT-palvelut, kiinteistötoimi ja tekniset palvelut.

Tukipalveluiden uudelleenjärjestelyille ei alkuperäisessä laissa ollut määritelty siirtymäaikaa. Parhaillaan lausuntokierroksella olevassa täydentävässä hallituksen lakiesityksessä tukipalvelujen yhtiöittämiselle esitetään vuoden siirtymäaikaa, mikäli kunta on tuottanut kyseisiä tukipalveluja sosiaali- ja terveydenhuollolle ennen vuotta 2023.  

– Nykymallille ei voi jäädä makaamaan. Kuntien kannattaa olla aktiivisessa vuoropuhelussa hyvinvointialueiden valmistelutyöryhmien kanssa jo nyt, mikäli asia on työtyhmän valmistelussa. Lisäksi kuntien kannattaa tehdä omaa selvitystä organisointivaihtoehdoista, jotta päätöksiä etenemismallista pystytään tekemään, Inspiran senior konsultti Tutta Pentinmikko kehottaa.

Keskitetyt ruokapalvelut yhtiöksi?

Tukipalveluista uudistus vaikuttanee eniten keskitettyyn ruokahuoltoon. Monessa kunnassa keskuskeittiö palvelee sekä sote-puolta että päiväkoteja ja kouluja.

– Mikäli halutaan, että keittiö jatkaa palvelua sote-puolelle uudistuksen astuttua voimaan, on kunnan ja hyvinvointialueen perustettava yhteinen yhtiö, joka palvelut tarjoaa, Pentinmikko sanoo.

Yhtiöittämisen hyötynä on se, että tällöin sekä kunta että hyvinvointialue voivat hankkia keittiöpalvelut ilman kilpailuttamista. Yhtiöittämisvelvoite tulee lainsäädännöstä, jonka mukaan kunta ja hyvinvointialue ovat erillisiä oikeudellisia toimijoita, ja palveluiden myynti hyvinvointialueille olisi kunnalle ulkoista myyntiä.

Kunnat voivat myös jatkaa keittiöpalvelujen tarjoamista ilman yhtiöittämistä omana tuotantona, mutta silloin ne eivät voi myydä palveluja hyvinvointialueelle.

– Tässä tapauksessa kunnan pitäisi todennäköisesti supistaa toimintaansa ja infran käyttöaste heikkenisi. Volyymien supistuminen kasvattaisi luultavasti yksikkökustannuksia. Yhteisen ratkaisun etsiminen olisi varmasti järkevintä molemmille osapuolille sekä palvelujen tuottamisen että kustannusten näkökulmasta. Koko yhteiskunnan näkökulmasta on järkevää hyödyntää jo olemassa olevaa infraa, Pentinmikko sanoo.

Kolmas vaihtoehto on keskitetty malli, jossa hyvinvointialueen sisälle perustettaisiin yksi tukitoimintoyhtiö, joka palvelisi kaikkia kuntia.

– Tämä voi olla hankala malli maantieteellisten etäisyyksien vuoksi. Monen kunnan infra vaatii ruoan toimittamisen lämpimänä. Lisäksi tällaisessa mallissa logistiikkakustannukset voisivat korottaa palvelun hintaa. Parempi ja todennäköisempi vaihtoehto täysin keskitetylle mallille on muutaman yhteisateriapalveluyhtiön perustaminen hyvinvointialueen sisälle, Pentinmikko arvioi.

Pentinmikko ei pidä ateriapalveluiden ulkoistamista kovin realistisena vaihtoehtona ainakaan harvaan asutuilla alueilla.

– Ulkoistamisen edellytyksenä on, että palveluita pystyy tarjoamaan useampi toimija. Varsinkaan reuna-alueilla ei välttämättä ole yksityisiä toimijoita, jotka palvelua pystyvät tarjoamaan. Ulkoistus voi olla taloudellisesti kannattamaton vaihtoehto.

Siirtyvästä henkilöstöstä ehdotus helmikuun loppuun mennessä

Sote-uudistuksen myötä kuntien tukipalvelujen henkilöstöä siirtyy hyvinvointialueille. Henkilö siirtyy, mikäli tosiasiallisista tehtävistä vähintään puolet on kunnan sosiaali-, terveydenhuollon tai pelastustoimen tukitehtäviä. Kuntien on määriteltävä siirtyvän henkilöstön määrä ja tehtävä ehdotus hyvinvointialueelle siirtyvästä henkilöstöstä helmikuun 2022 loppuun mennessä.

Henkilöstö siirtyy liikkeenluovutuksella vanhoina työntekijöinä, vanhat oikeudet ja velvollisuudet säilyvät.

– Kyllä tässä siirtymässä väistämättä tulee kitka- ja päällekkäiskustannuksia. Pärjääkö hyvinvointialue sillä henkilöstöllä, joka sinne siirtyy tai toisaalta jääkö kuntien tukipalveluihin henkilöstöä, jolle ei sote-palvelujen poistuttua jää riittävästi työtä? Tärkeintä on, että sekä kunnissa että hyvinvointialueilla etsitään sellaisia ratkaisuja, että molemmissa voidaan toimia vähintään yhtä hyvin kuin tähänkin asti, Pentinmikko painottaa.

Tutustu myös:

Sote Huomisen talous -podcastissa:


Muokattu 13.12.2021. Lisätty linkki Radio Suomen haastatteluun.