Lännen viimeinen pysäkki – riittääkö Suomella vetovoimaa, kun naapurissa kuohuu arvaamaton itä?
Venäjän hyökkäys Ukrainaan jatkuu jo kahdeksatta kuukautta. Venäjän rintamalinjat rakoilevat ja ”kolmen päivän kirurginen erikoisoperaatio” on muuttunut väestön osittaiseksi liikekannallepanoksi. Lännen tukema Ukraina on viime aikoina ottanut voittoja, mutta kaikki merkit viittaavat siihen, että Venäjä ei tavoitteistaan hevillä luovu.
Venäjän aloittama sota on muuttanut myös Suomen asemaa politiikan ja talouden näyttämöllä. Siinä missä Suomea voitiin ennen pitää porttina Venäjän-markkinoille, onkin itänaapurissa nyt vastassa kansainvälisen yhteisön laajasti tuomitsema hylkiö. Natoon hakeutuva Suomi on muuttunut idän ja lännen solmukohdasta läntisen maailman reuna-alueeksi.
Kuntarahoituksen pääekonomisti Timo Vesala ja Finnveran pääekonomisti Mauri Kotamäki keskustelivat Suomen uudesta talousmaantieteellisestä asemasta Huomisen talous -podcastissa. Kasvaville ja kansainvälistyville yrityksille lainoja, takauksia ja takuita myöntävän Finnveran asiakaskunnassa kriisi näkyy selvästi.
– Moni yritys on lähtenyt Venäjältä, ja moni joutuu myös hakemaan uusia markkinoita. Hyvä uutinen on, että moni on niitä löytänytkin, Kotamäki sanoi.
Suomen vientiin voi tulla miljardien lovi
Finnvera arvioi elokuussa, että talouden epävarmuus voi leikata Suomen viennistä neljästä viiteen miljardia euroa. Venäjän-kauppaa on käyty täällä muita vilkkaammin, mutta muilta osin Suomen talous on verrokkimaita valmiimpi Venäjän haasteeseen.
– Suomen inflaatiovauhti ja sähkön hinnankehitys ovat olleet maltillisempia kuin muualla. Teollisuusyrityksetkin ovat pystyneet siirtämään kustannuspainetta eteenpäin jopa yllättävän hyvin, Vesala kommentoi.
Huolena kuitenkin on, että kriisi iskee teollisuuteen ja vientiin viiveellä.
– Täältä viedään jonkin verran hevosta suurempaa laitetta. Sopimukset ovat pitkiä, ja näissä tuotteissa vaikutus tulee jälkijättöisesti. Niin kävi finanssikriisissäkin, muistutti Kotamäki.
Vaikkei kriisi romuttaisi kuvaa Suomesta investointikohteena, voi se heikentää maamme hohtoa kansainvälisen työvoiman silmissä.
– Pula osaajista on hirvittävän suuri. Ajatellaanko Keski-Euroopassa tai muualla, että tänne ei enää kannata tulla? Vesala pohti.
– Haaste on aikamoinen, lisäsi Kotamäki. – Kun ihmiset lähtevät etsimään töitä, Suomi ei varmastikaan ole ensimmäisten joukossa. Työmarkkinat ovat ohuet ja kieli vaikea. Moni jää lähemmäs kotimaataan, missä omaa viiteryhmää on enemmän.
– Monelta osin tulemme kilpailuun takamatkalta. Tämä tosiasia ei ole mihinkään muuttunut, ei ainakaan parempaan suuntaan, Vesala harmitteli. – Toisaalta Nato-jäsenyys voi tuoda tänne yhteistyöhön liittyviä investointeja ja henkilöstöä.
Onko euroalueen talousveturilta loppunut löpö?
Vesala ja Kotamäki olivat yhtä mieltä siitä, että sodan myötä Suomi menettää osan kilpailukyvystään. Venäjän-kauppa on painunut murto-osaan entisestä eikä itänaapurin yli lennetä. Suomen maariskissä Venäjän läheisyys ei kuitenkaan korostu.
– Esimerkiksi luottoluokittajat eivät juuri huomioi sitä. Arvioissa puhutaan tutuista ongelmista, kuten väestön ikääntymisestä ja julkisen talouden alijäämästä, Kotamäki totesi.
Euroopan talouskriiseissä on yleistä, että pienempien euromaiden korkoerot Saksaan kasvavat. Niin on käynyt nytkin, mutta Suomessa korkomarkkinat eivät näe ylimääräistä riskiä.
– Korkoeron kasvaminen Saksaan ei sinänsä yllätä, mutta tietyssä mielessä Saksan talouden tila on Suomea huolestuttavampi. Ja siitä huolimatta korkoero kasvaa. Se on mielestäni mielenkiintoinen ilmiö, Kotamäki pohti.
– Herää jopa kysymys, onko Saksan rautainen kilpailukyky osin perustunut halpaan venäläiseen fossiilienergiaan, Vesala lisäsi. – Ja nyt paljastuu, että keisarilla ei ole vaatteita.
Kuuntele Vesalan ja Kotamäen keskustelu Huomisen talous -podcastissa:
Teksti: Roope Huotari
Kuvat: Mauri Kotamäki, Finnvera; Timo Vesala, Kuntarahoitus
