Talous Archives - Page 18 of 18

Digitalisaatio muovaa rahoitusalaa uusiksi

11.9.2017

Digitalisaatio lyö nyt läpi koko rahoitusalan. Karkeasti ottaen kaikki alan kehityshankkeet liittyvät siihen tavalla tai toisella.

Suomen PwC:n partnerin Jan Bäckströmin mukaan ei kannattaisi puhua digitalisaatiosta sinänsä, vaan laajemmin epävarmaan tulevaisuuteen varautumisesta. Kun kauas eteenpäin on vaikea nähdä, sen seurauksena esimerkiksi pankkien kehitysprojektit ovat aikaisempaa lyhytkestoisempia ja ketterämpiä.

Finanssitoimialan konsultointiin erikoistunut Bäckström nostaa esimerkiksi pankkipalveluiden integroimisen muihin palveluihin. Verkossa ostoksia tehdessään kuluttaja haluaa keskittyä itse ostamiseen, ei ostokseen liittyvien mahdollisten rahoitusmallien ja -tuotteiden miettimiseen. Asiakkaan tilanteeseen sopivan rahoituksen pitäisi hoitua ikään kuin siinä sivussa.

Sama koskee yrityksiä: niille tärkeää on saada omiin tarpeisiin sopivaa rahoitusta, ei tuntea kaikki erilaiset rahoitustuotteet. Digitalisaation kautta kulloinkin asiakkaalle parhaiten sopivien ratkaisujen tarjoaminen helpottuu.

Digitalisaatio vaikuttaa sekä kuluttajille suunnatussa vähittäispankkitoiminnassa, mutta mullistaa myös yritysten ja yhteisöjen rahoitusta.

Pankkien ja muiden rahoituslaitosten sisällä digitalisaatio muuttaa prosesseja ja yleisemmin työn tekemisen tapoja.

Rutiinitehtävät automatisoituvat yhä enemmän, ja ihmisten työpanos keskittyy niiden sijaan enemmän harkintaa ja arviointia vaativiin toimiin.

Yksi keskeinen muutos on rahoitusalan suhtautuminen riskiin. Pankkitoiminta on perinteisesti ollut riskiä välttävää, mutta epäselvän tulevaisuuden edessä pankkien on Bäckströmin mielestä pakko kokeilla uusia asioita. Kokeiluista osa varmasti epäonnistuu, mitä pitäisi oppia sietämään rahoitusalalla.

– Uudenlaiseen kulttuuriin pääseminen on vaikeaa, koska perinteisesti riskiä välttävässä kulttuurissa epäonnistumisista on rankaistu. Hieman kärjistäen: jos mokaat, niin toimilupa lähtee, Bäckström sanoo.

Sääntely vauhdittaa muutosta

Rahoitusalan sääntely eli regulaatio on kiristynyt huomattavasti viime vuosina. Regulaation tarkoituksena on varmistaa hyvät ja toimivat rahoitusmarkkinat, mikä on sekä rahoitusta tarjoavien että tarvitsevien etu.

Monet rahoitusalan toimijat pitävät lisääntyneen regulaation tuomia uusia pääomavaatimuksia ja raportointivelvoitteita taakkoina, jotka vaativat työvoimaa, kasvattavat kiinteitä kuluja ja pienentävät toiminnan katteita. Jan Bäckströmin mukaan regulaatio kannattaisi mieluummin nähdä luontevana mahdollisuutena uudistaa pankin toimintaa.

– Pankeissa kannattaisi miettiä, miten regulaatiota voi hyödyntää oman liiketoiminnan kehittämisessä. Osa alan toimijoista on jo tarttunut mahdollisuuteen, Bäckström sanoo.

– Regulaatio ja digitalisaatio kulkevat käsi kädessä ja vievät samaan suuntaan, niitä on vaikea erottaa toisistaan. Yhdessä ne varmistavat, että pankit ovat jatkossa kilpailukykyisiä, mikä taas auttaa niitä kohtaamaan tulevaisuuden yllättävät tilanteet. Sama koskee vakuutusyhtiöitä ja muita rahoitusalan toimijoita, hän jatkaa.

Lisääntyneen sääntelyn ja kiristyneen kilpailun myötä rahoituslaitokset joutuvat myös yhä tarkemmin miettimään, millaisessa toiminnassa niiden kannattaa olla mukana. Se voi johtaa erikoistumiseen.

Enemmän ja parempaa tietoa asiakkaista

Digitalisaation myötä asiakkaista on saatavilla yhä enemmän, yhä tarkempaa ja yhä totuudenmukaisempaa tietoa. Myös regulaatio ajaa täsmällisemmän asiakastiedon hankintaan, koska tietojen keruu liittyy riskien ja asiakkaan osaamisen arvioimiseen.

Tiedonkeruuseen pohjautuva, ennakoiva riskien arvioiminen korostuu jatkossa.

Yritysten kohdalla maksukäyttäytymisen perusteella voidaan päätellä yrityksen rahoitusasema ja -tilanne, mikä auttaa ennakoimaan mahdollisia talousvaikeuksia. Yksityisasiakkaiden kohdalla kulutuskäyttäytyminen kertoo siitä, miten yksittäisen ihmisen taloudessa menee. Jos joku ostaa aina loppukuusta edullista ruokaa, se saattaa kertoa siitä, että hänen rahansa ovat tiukoilla.

– Eräät rahoituslaitokset tarjoavat rahoitusta asiakkaan some-käyttäytymisen mukaan. Asiakas antaa pankille luvan tutkia kaiken hänen sosiaalisen median käyttönsä, pankki analysoi sen ja arvioi asiakkaan riskiaseman analyysin tulosten perusteella, Jan Bäckström antaa esimerkin uudesta tiedonkeruusta.

Pankeille tarkan asiakastiedon saaminen on tärkeää myös sen vuoksi, että perinteiseen toimintamalliin perustuva asiakkaan tuntemus on rapistumassa pankkien konttoriverkostojen supistuessa. Sitä kautta pankkien mahdollisuus myydä asiakkaille muita rahoitustuotteita asiakastapaamisten ja asiakassuhteen kautta vähenee, mikä taas tietää pankeille tulojen menetystä. Uusien välineiden kautta kosketuspinta asiakkaaseen on mahdollista säilyttää.

– Tietosuojakysymykset liittyvät asiakastietojen keruuseen rahoitustoimialalla aivan kuten muillakin toimialoilla. Kukaan asiakas ei halua luovuttaa pankille kaikkia tietojaan niin, että pankki voisi käyttää niitä jatkossa mihin tahansa, Bäckström sanoo.

– Pankkien pitää nyt etukäteen miettiä, miten asiakkaista kerättävää tietoa voitaisiin käyttää tulevaisuudessa ja millaista liiketoimintahyötyä kerättävästä datasta voisi olla.

Pankit pyrkivät esimerkiksi palvelumuotoilun keinoin kehittämään toimintaansa, jotta erilaisille asiakkaille pystytään tarjoamaan sellaista palvelua, jota he todella tarvitsevat. Bäckströmin mukaan pankkien toimintamalli muuttuu tuote- ja palvelukeskeisyydestä asiakaskeskeisyyteen, ja asiakkaiden valinnanvapaus lisääntyy.

Uusia toimijoita mukaan

Vaikka rahoitusalan tulevaisuus on hämärän peitossa, Bäckströmin arvion mukaan perinteiset rahoituslaitokset ovat jatkossakin vahvoilla. Syynä on se, että niillä on kolme rahoitusalalla menestymisen avaintekijää: ne ovat suuria, luotettavia ja lähellä asiakasta.

Uusina toimijoina rahoitusalalle on tulossa Googlen ja Applen kaltaisia teknologiajättejä. Niilläkin on edellä mainitut kolme perusedellytystä, mutta rahoitusalan toimialaosaaminen puuttuu toistaiseksi.

Fintech on digitalisaatioon ja rahoitusalan murrokseen liittyvä, nopeasti kasvava ilmiö. Uusia fintech-yrityksiä on syntynyt paljon, ja isot pankit ovat ostaneet alan start-upeja runsaasti. Pankit toivovat start-upeista löytyvän ratkaisuja, jotka auttavat viemään rahoitustalot menestyksekkäästi uuteen aikaan. Pienille start-upeille pääsy rahoitusmarkkinoille taas on omin voimin hankalaa, joten ison toimijan kanssa toimiminen avaa ovia.

Digitalisaation ja kiristyneen regulaation myötä rahoitusalalle on syntynyt myös varjopankkeja. Ne keskittyvät korkean riskin rahoitustoimintaan ja tarjoavat rahoitusta esimerkiksi sellaisille tahoille, joille rahoituksen saaminen pankeista on vaikeaa. Varjopankkitoiminta on suurta esimerkiksi Kiinassa, ja alaan liittyy isoja riskejä, jotka toteutuessaan heijastuisivat talouteen laajemmin.

Jan Bäckström arvioi, että ajan myötä varjopankit tulevat vähitellen regulaation piiriin eikä rahoitusalalle jää pysyviä varjomarkkinoita. Regulaatio tulee aina hieman rahoitusalan kehityksen perässä.

– Jo nyt on merkkejä siitä, että regulaattorit ovat muuttamassa toimintaansa ja tarjoavat sääntelyn ulkopuolella oleville toimijoille mahdollisuutta kokeilla sääntelyn mukaan toimimista. Tarjotaan siis porkkanaa eikä keppiä, Bäckström sanoo.

Huomio pk-yritysten tarpeisiin

Suuret, hyvän luottoluokituksen yritykset ja yhteisöt saavat rahoitusta hyvillä ehdoilla, mutta pienempien tilanne on hankalampi. Pankit saattavat nähdä etenkin pienet ja keskisuuret yritykset liian riskialttiina rahoituskohteina.

– Pk-yritykset ovat pankkien taholta alipalveltuja Pohjoismaissa, ja nyt muun muassa tälle sektorille suunnataan runsaasti tuotekehitystä. Pk-yritysten mahdollisuus saada rahoitusta paranee huomattavasti jatkossa, Jan Bäckström arvioi.

Edellä oleva koskee Bäckströmin mukaan myös pieniä kunnallisia toimijoita. Jatkossa niille ja pk-yrityksille voi löytyä rahoitusta esimerkiksi peer-to-peer- eli vertaisrahoituksen kautta. Se tarkoittaa, että esimerkiksi pk-yritykset voivat joukolla rahoittaa toisia pk-yrityksiä. Suomessa kehitystä jarruttaa se, että maan rahoitusmarkkinoilla on vielä liian vähän toimijoita.

Rahoituslaitosten roolina voisi jatkossa olla paitsi rahoituksen tarjoajana, myös vertaisrahoituksen välittäjänä ja kokoajana toimiminen.

Suurten yritysten ja yhteisöiden rahoituksessa digitalisaation tuoma automaatio ei välttämättä näyttele yhtä suurta roolia kuin kuluttajabisneksessä. Yritysten tilanteet ovat hyvin erilaisia, mikä vaatii rahoittajilta laaja-alaisempaa palvelua ja asiakkaan tarpeiden ja riskien tarkkaa arviointia. Siinä asiantuntevan ihmisen työpanos on edelleen tärkeä, vaikka analysointiin sopivat sovellukset kehittyvät jatkuvasti.

Talous Vastuullisuus

Yhteinen varainhankintajärjestelmä

13.6.2017

Kuntarahoitus on selvä markkinajohtaja omassa asiakaskunnassaan. Tämä kertoo rahoituksen kilpailukyvystä, sillä asiakkaat kilpailuttavat hankkimansa rahoituksen. Kilpailukykyinen hinta on seurausta monesta tekijästä, muun muassa mittavasta ja tehokkaasta kansainvälisestä varainhankinnasta, vahvasta luottoluokituksesta – joka on seurausta kuntien vahvasta taloudesta – sekä lainakannan nollariskisyydestä.

Yhteinen varainhankintajärjestelmä on osoittautunut monella mittarilla menestykseksi. Järjestelmä on varmistanut rahoituksen saamisen myös kriisitilanteissa ja tarjonnut kilpailukykyistä rahoitusta kaikissa markkinaolosuhteissa. Kauppalehden tuoreessa pankkiselvityksessä Kuntarahoituksen tehokkuus todetaan erinomaiseksi.

On koko julkisen talouden etu, että paikallishallinnolla on oma erikoistunut rahoittaja. Paikallishallinnon yhteinen varainhankintajärjestelmä perustuu rahoitus- ja takausjärjestelmään, johon ei sitoudu valtion pääomia ja jonka hyöty koituu osakkaiden ja asiakkaiden lisäksi kaikille suomalaisille veronmaksajille.

Kuntarahoituksen toiminnan edellytykset perustuvat lakiin Kuntien takauskeskuksesta. Kaikki manner- Suomen kunnat ovat Kuntien takauskeskuksen eli KTK:n jäseniä. KTK takaa Kuntarahoituksen varainhankinnan. Kunnat eivät takaa toistensa lainoja.

Järjestelmä – ja miten se toimii

KTK-lain mukaan KTK:n takaamalla varainhankinnalla voidaan rahoittaa kuntia, kuntayhtymiä, kuntien määräysvallassa olevia yhtiöitä ja valtion tukeman sosiaalisen asuntotuotannon yleishyödyllisiä toimijoita (yhtiöitä, säätiöitä ja yhdistyksiä). Sote- ja maakuntauudistuksen myötä hallitus on ehdottanut KTK-lakiin muutosta, jonka mukaan olemassa olevat, kunta- yhtymien Kuntarahoitukselta ottamat lainat voivat siirtyä valtion takaamina maakunnille.

Kuntarahoitus on määritelty systeemisesti merkittäväksi eurooppalaiseksi rahoituslaitokseksi. Sen toimintaa valvoo Euroopan keskuspankki EKP stressitesteineen ja saatavien laadun arviointeineen. Kuntarahoituksen vakavaraisuus ylittää moninkertaisesti EKP:n asettaman minimivaatimustason.

Kuntarahoitus kehittää jatkuvasti palveluvalikoimaansa asiakaskuntansa tarvitsemien kokonaisratkaisujen mukaiseksi. Lainatarjontaa täydentävät leasingrahoitus, ympäristöystävällisille hankkeille tarjottu vihreä rahoitus, erilaiset korkosuojaus- ratkaisut ja rahoituksen hallintaa tukeva Apollo- palvelu sekä tytäryhtiö Inspiran neuvonantopalvelut.

Kuntarahoitus Talous

Asuntorakentamisen palapelissä on monta osaa

5.6.2017

Asuntorakentamisen rakenteellisiin ongelmiin ei ole pikaratkaisuja, vaan kysynnän ja tarjonnan kohtaamisen parantaminen vaatii pitkäjänteistä työtä ja suunnitelmallista rakentamista. Rakentamisen krooninen hankaluus näyttää olevan se, että asuntojen uudistuotanto on liian vähäistä tai liian ailahtelevaa. Sen seurauksena asunnoista voi välillä olla pulaa paikasta ja ajankohdasta riippuen.

Liian vähäinen rakentaminen ja toisaalta rakentamisen ylilyönnit aiheuttavat molemmat harmaita hiuksia. Asuntorakentamisen tulisi vastata todelliseen tarpeeseen, mutta talouden kriisit ja asuntomarkkinoiden mahdollinen ylikuumeneminen vaikeuttavat tasapainon löytämistä. Asuntorakentaminen ei ole irrallinen saareke vaan yhteiskunnan ja talouden yleisestä kehityksestä riippuvainen ala.

Asuntorakentamisella ja asumisella on merkittäviä ilmastovaikutuksia, joihin kiinnitetään yhä enemmän huomiota. Uudisrakentamisessa normit ovat jo jonkin aikaa olleet tiukat, ja nyt myös korjausrakentamisen vaatimuksia on kiristetty.

Sirpaloituminen uusi ilmiö

Kaupungistuminen on merkittävin asuntorakentamiseen vaikuttava tekijä Suomessa ja muualla. Ihmisten kasaantuminen kaupunkeihin aiheuttaa lumipalloefektin: kun osaajat ovat keskittyneet kasvukeskuksiin, myös yritysten on tultava niihin haluamansa työvoiman perässä. Ja kasvavien ja keskittyvien alojen työntekijöille tarvitaan erilaisia palveluita, mikä taas kiihdyttää palvelualojen yritysten keskittymistä asukaspaljouden yhteyteen.

Pääkaupunkiseutu on oma lukunsa asuntomarkkinoilla, mutta myös muut kasvukeskukset kuten Oulu, Tampere ja Jyväskylä vetävät ihmisiä. Muuttotappioseuduilla asuntojen arvo taas laskee, koska kysyntä hiipuu.

Kotimaan asuntomarkkinoiden mustavalkoinen kuva on saanut viime aikoina uusia sävyjä, kun markkinat ovat sirpaloituneet myös kuntien sisällä. Kasvukeskuksissa erottuu alueita, joissa asuntojen arvo nousee ympäristöä enemmän. Hyvin pärjääville alueille on tunnusomaista asuntomarkkinoiden aiempi hyvä tilanne, hyvät liikenneyhteydet ja työpaikkojen läheisyys. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla raideliikenteen varrella olevat alueet ovat voittajia.

Jakautunut tilanne kohtelee yksittäisiä ihmisiä eri tavoin. Joidenkin asunnon arvo nousee, toisilla taas se sulaa. Jos pienen paikkakunnan iso työllistäjäyritys lähtee muualle, se voi tietää asukkaalle hankalaa tuplaharmia eli työn menettämistä ja omistusasunnon arvon laskua.

Pääkaupunkiseudulla rakennusbuumi

Helsingissä ja sen lähialueilla on viime vuosina rakennettu runsaasti. Jos rakentaminen jatkuu nykytasolla, valmistuvien asuntojen määrän pitäisi riittää kasvavan pääkaupunkiseudun asuntotarpeen tyydyttämiseen.

Pääkaupunkiseudun kovan asuntokysynnän vuoksi on herännyt epäilyksiä siitä, onko asuntomarkkina ylikuumenemassa eli asuntojen hinnat karkaamassa. Olosuhteet ovat nyt otolliset ylikuumenemiselle, koska talous on kääntynyt kasvuun mutta korot ovat edelleen nollatasossa, työllisyys toipuu ja ihmisten luottamus talouteen on korkealla tasolla.

Ylikuumenemista ei kuitenkaan ole tapahtunut, vaan alkuvuonna asuntojen hinnoissa ei pääkaupunkiseudulla ole tapahtunut suuria muutoksia. Selitys saattaa olla se, että uusia asuntoja valmistuu nyt niin paljon, että se tyydyttää kovaa kysyntää. Riittävä uudistuotanto siis tasoittaa markkinoita ja ehkäisee ylikuumenemista.

Ailahteleva rakentaminen synnyttää kuoppia

Rakentamisen suhdanneluonteisuus luo kuoppia ja huippuja asuntotarjontaan. Vuosina 2008–2009 finanssikriisi säikäytti asuntorakentamisen rahoittajia ja samaan aikaan rakentajat karsivat riskinsä mahdollisimman pieniksi. Lopputuloksena kasvukeskusten asuntorakentamiseen tuli kuoppa.

Jatkuva ja pitkäjänteinen, riittävällä tasolla pysyvä rakentaminen on avainasia asuntojen kysyntään vastaamisessa. Nyt kasvukeskuksissa rakennetaan ahkerasti ja kiritään umpeen finanssikriisin aikaista notkahdusta. Asuntotarjonnan kuoppa ei kuitenkaan täyty vuoden tai parin kiivaalla rakentamisella.

Rakentamisen tukea uudistetaan

Valtion tuki on yksi asuntorakentamiseen vaikuttava tekijä. Asuntorakentamisen tukea ollaan uudistamassa, kun ympäristöministeriö hahmottelee vuokra- ja asumisoikeusasuntojen tuotantoa koskevaa uutta pitkää 40 vuoden korkotukimallia. Mallilla on tarkoitus tukea kohtuuhintaisten, sosiaalisin perustein valituille asukkaille tarkoitettujen vuokra- ja asumisoikeusasuntojen rakentamista, hankintaa ja perusparantamista. Lisäksi pitkäaikaisia korkotukilainoja myönnetään erityisryhmille tarkoitettujen vuokra-asuntojen tuotantoon.

Valtion tuotantotuista voidaan olla montaa mieltä. Jotkut näkevät ne hyvin tarpeelliseksi, toisten mielestä taas markkinat itse hoitavat riittävän asuntorakentamisen ja tuet voivat vääristää tilannetta. Jos toimivassa markkinatilanteessa asuntorakentamista vielä tuetaan voimakkaasti valtion taholta, vaarana voi olla ylituotanto.

Kiistämätöntä lienee se, että poikkeustilanteissa valtion tuilla on merkittävä rooli asuntorakentamisen ylläpitäjänä. Finanssikriisin aikana asuntorakentamisen tuet toimivat suhdannepoliittisesti rakentamista ylläpitävänä voimana.

Joka tapauksessa jatkossakin tarvitaan erilaisia asuntoja, koska sekä omistus- että vuokra-asumiselle on molemmille kysyntää. Lisäksi erityisryhmien kuten opiskelijoiden, vanhusten ja vammaisten asumismahdollisuudet pitää varmistaa. Eri asumismuotoja voidaan tukea harkinnan mukaan, ja on poliittinen arvovalinta, mitä asumisessa loppujen lopuksi tuetaan.

Uusia käyttötarkoituksia syrjäseutujen asunnoille

Muuttotappioseuduilla asuntojen kysyntä on vaisua, mikä näkyy asuntojen arvon laskuna. Jatkossa tyhjilleen jäävien asuntojen käyttötarkoituksen muutosten voi ennakoida lisääntyvän. Jos asuinkiinteistö soveltuu esimerkiksi päiväkodiksi tai muuhun vastaavaan käyttöön, käyttötarkoituksen muutos antaa mahdollisuuden jatkaa rakennuksen käyttöä.

Käyttötarkoituksen muutoksia on asuntojen kohdalla tehty Suomessa toistaiseksi vähän. Usein sitä harkitaan vasta pakon edessä viimeisenä vaihtoehtona. Jos uutta käyttötarkoitusta ei löydy, vanhat asuintalot voivat jäädä rapistumaan hoitamattomina.

Taantuville seuduille uusia mahdollisuuksia avaa se, että Suomesta on tulossa kakkos- ja kolmosasuntojen luvattu maa. Isot asuntomassat siirtyvät perintönä suurilta ikäluokilta seuraaville sukupolville, jotka saattavat käyttää vanhoja asuntoja kesämökkeinään tai kakkoskoteinaan.

Kuntien kaavoitus avainasemassa

Kaavoitus on asuntotuotannon pullonkaula monella paikkakunnalla. Suuren asuntokysynnän kanssa eläviä kasvukeskuskuntia on arvosteltu liian varovaisesta kaavoittamisesta. Nyt kuntien kaavoituksessa on nähtävissä käänne aktiivisempaan suuntaan, kun kunnissa on ymmärretty, että väestökehitys on paikkakunnan elinvoimaisuuden keskeisiä tekijöitä.

Kaavoitus kuuluu kunnille, mutta valtio on pyrkinyt omilla toimillaan vauhdittamaan kaavoitusta. Valtio on ikään kuin käyttänyt keppiä ja porkkanaa tulemalla mukaan merkittävin infrahankkeisiin sillä ehdolla, että paikkakunnat lisäävät kaavoitusta ja asuntorakentamista. Valtio voi antaa asuntorakentamishankkeiden käynnistysvaiheessa työntöapua, jota kautta hankkeita saadaan liikkeelle.

Taloyhtiöiden lainat kasvussa

Taloyhtiöiden lainamäärän kasvu on viime vuosien suuri murros asuntorahoituksessa. Vuoden 2011 jälkeen taloyhtiöiden lainataakka on kasvanut vuosittain yli kymmenen prosenttia.

Aiemmin asuntojen omistajat tyypillisesti maksoivat asuntolainallaan myös lainaosuutensa taloyhtiölainasta pois, nyt lainaosuus jää yhä useammin rahoitusvastikkeella maksettavaksi. Ilmiön taustalla on useita syitä kuten asuntolainan korkovähennysoikeuden leikkaaminen, 1960- ja 1970-luvuilla rakennettujen asuinkerrostalojen laajojen peruskorjausten rahoittaminen, ja asuntosijoittajien tulo mukaan uudisasuntomarkkinoille.

Muutoksen myötä taloyhtiöiden hallitusten ja isännöitsijöiden taloudellisen johtamisen ja suunnittelun merkitys korostuu. Taloyhtiön taloudenhoito kiinnostaa asuntojen ostajia yhä enemmän.

Eri alueiden erot tulevat esiin taloyhtiöiden rahoituksen saatavuudessa. Muuttotappioalueilla taloyhtiöllä voi olla vaikeaa saada lainaa korjauksiin järkevillä ehdoilla. Asuntojen arvon laskiessa rakennuksessa ei välttämättä enää ole riittävää vakuusarvoa, jotta pankki voisi rahoittaa taloyhtiötä.

Korjausrakentamisella iso rooli ilmastovaikutuksissa

Kokonaisvaltaista ja kattavaa tutkimusta nimenomaan asuntorakentamisen ilmastovaikutuksista ei ole Suomessa tehty. Selvää kuitenkin on, että asuntorakentamisella ja asumisella on merkittävät ilmastovaikutukset. Suomessa on pitkäjänteisesti tehty työtä asuinrakennusten ilmastovaikutusten pienentämiseksi etenkin energiankulutuksen suhteen.

Asumisen osuus energian loppukäytöstä on keskimäärin 20 prosenttia. Asumisen ekologiseen kestävyyteen vaikuttaa oleellisesti se, minkälaista energiaa asuintaloissa käytetään sekä millä ja kuinka kauas asunnosta liikutaan eli asunnon sijainti. Lisäksi on yhä enemmän tarvetta tutkia, mitkä ovat rakennusmateriaalien ilmastovaikutukset ja materiaaleihin sitoutuneen energian määrä.

Suuri osa Suomen asuinkerrostaloista on rakennettu 1960–1980-luvuilla, ja taloissa on niiden iän vuoksi paljon korjaustarpeita. Korjausrakentamisen ilmastovaatimukset ovat tiukentuneet, mikä vaikuttaa korjausten toteuttamiseen. Hyvin suunnitteluilla hankkeilla voidaan saada merkittäviä parannuksia asumisen ilmastovaikutusten suhteen.

Uudisrakentamista koskevat normit ovat jo jonkin aikaa olleet tiukat. Asumista myös suunnitellaan aikaisempaa alueellisemmasta näkökulmasta ja laajempina kokonaisuuksina, mikä vaikuttaa myönteisesti ilmastovaikutuksiin.

Ilmastoratkaisut myös taloudellisia

Ympäristöasioiden huomioon ottaminen ei vielä näy asuinrakennusten arvossa, mutta jatkossa tilanne saattaa muuttua. Jos talon ilmastovaikutus osaltaan vaikuttaa asuntojen hintoihin, se nostaa ympäristöystävällisyyden merkitystä asuntoa myydessä ja ostettaessa. Jatkossa asuntolainojen ehdot saattavat alkaa heijastella rakennuksessa tehtyjä ilmastoystävällisiä parannuksia.

Kun asuintalojen energiatehokkuus paranee, talojen käyttökustannukset laskevat. Tekniset parannukset antavat edellytykset kustannusten laskulle, mutta tilojen arjen käyttö ratkaisee lopputuloksen.

Artikkelia varten on haastateltu Hypon pääekonomisti Juhana Brotherusta ja Green Building Council Finlandin projektipäällikkö Sami Lankiniemeä.

Talous

Sote ei horjuta kuntavaaliehdokkaiden uskoa kuntatalouteen

3.4.2017

81 prosenttia kaikista vastaajista uskoo kuntansa talouden aseman vahvistuvan tai pysyvän ennallaan tulevan valtuustokauden aikana. Kaikkein optimistisimmin tulevaisuuteen suhtautuu nuorten kuntavaaliehdokkaiden ryhmä: 18–35-vuotiaista 46 prosenttia uskoo taloudellisen aseman vahvistuvan, kun kaikkien vastaajien keskiarvo on 37 prosenttia.

Nuoret kuntavaaliehdokkaat uskovat myös muita vahvemmin investointien kasvuun. 18–35-vuotiaista 58 prosenttia uskoo investointien määrän lisääntyvän, jos sote-investointien kokonaisuus jätetään huomioimatta. Kaikkien vastaajien keskuudessa osuus oli 48 prosenttia.

Kuntakoko vaikuttaa vahvasti näkemyksiin

Positiivisimmin talouden tulevaa kehitystä arvioivat keskisuurten eli 50 000–100 000 asukkaan kaupunkien ehdokkaat, joista 49 prosenttia uskoo kuntansa taloudellisen aseman vahvistuvan. Pienimpien eli alle 5 000 asukkaan kuntien ehdokkaista vain 24 prosenttia uskoo positiiviseen kehitykseen.

Vastaavanlainen jaottelu pienten ja suurten kuntien välillä näkyy myös käsityksissä investointien kehityssuunnasta. Kun sote-investointeja ei huomioida, 57 prosenttia suurimpien kaupunkien ehdokkaista uskoo investointien määrän kasvavan, mutta pienimpien kuntien ehdokkaista vain 30 prosenttia.

Varhaiskasvatus ja peruskoulu uuden kunnan ykkösprioriteetteja

Ehdokkaat uskovat, että sote- ja maakuntauudistuksen jälkeen kuntien kehityspanoksia suunnataan ennen kaikkea varhaiskasvatukseen ja peruskouluun. Tämä osa-alue on kaikissa vastaajaryhmissä tärkeimmäksi koettu tulevien panostusten kohde.

Muuten uuden kunnan tärkeimmissä panostuksissa on kunta- ja vastaajakohtaisia eroja. Pienten kuntien ehdokkaiden näkemyksissä korostuu kunnan rooli kilpailukyvyn varmistajana: yritystoiminnan ja matkailun edistäminen on selvästi tärkeämpi kehittämisalue kuin suurissa kaupungeissa. Niissä puolestaan korostuvat kaavoitus ja aluekehitys sekä kohtuuhintainen asuntotuotanto.

Virkamiehiltä kunnallisvaaliehdokkaat toivovat kuntalais- ja asiakaslähtöisyyttä. Tämä korostuu erityisesti suurissa kunnissa ja naisehdokkaiden keskuudessa, kun taas miesehdokkaat painottavat talouskurin merkitystä.

Mainettaan isommat vaalit

“Kävi sote- ja maakuntauudistuksen toteutuksen kanssa miten tahansa, seuraava valtuustokausi on kunnille jättimäisen murroksen aikaa”, sanoo Kuntarahoituksen toimitusjohtaja Pekka Averio.

Keskustelu sote-uudistuksen myötä kaventuvasta kunnan roolista on turhaan ruokkinut käsitystä kuntavaalien pienemmästä merkityksestä.

”Näissä vaaleissa valittavat valtuutetut tekevät pitkävaikutteisia päätöksiä, kun kuntien rakenteet mullistuvat. Uusia investointeja tullaan tarvitsemaan uuden kunnan toimintoja rakennettaessa. Talouskuri on keskeisessä roolissa, mutta oikeat investointikohteetkin pitää pystyä tunnistamaan”, Averio sanoo.

Kuntavaaliehdokkaiden näkemyksiä kartoittaneen kyselytutkimuksen toteutti Kuntarahoituksen toimeksiannosta Aula Research, ja siihen vastasi 1871 kuntavaaliehdokasta. Kyselyn otos kerättiin 7.–14.3.2017 verkkotutkimuksena. Kaikkien vastaajien tasolla virhemarginaali on suurimmillaan noin kolme prosenttiyksikköä. Tutkimusraportti Kunta soten jälkeen: Kuntavaaliehdokkaiden näkemykset kuntien taloudesta ja kehityskohteista löytyy liitetiedostona alta.

Talous

kunnat ja kuntayhtymät

Talouden rakenne muuttuu bitti kerrallaan

27.3.2017

Valmistava teollisuus ei suinkaan ole katoamassa. Kun elinkeinorakenteessa painotus muuttui maataloudesta teolliseen tuotantoon, eivät tilalliset kadonneet. Maatiloista tuli sen sijaan fiksumpia ja satapäisen karjan lypsystä huolehtii usein robotti. Se, miten lisäarvo teollisuudessa muodostuu, on muuttumassa.

Autovalmistaja saa voittonsa korin ja vaihteiston sijaan automatiikasta ja ohjelmista, joiden avulla auto havaitsee ympäristöään, ohjaa itse itseään ja varoittaa liian matalasta rengaspaineesta, kuvailee Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun taloustieteen professori Matti Pohjola.

Kansantalouden suhteellinen etu

Elinkeinorakenne määräytyy kansantalouden suhteellisen edun perusteella.

– Sen mukaan markkinataloudessa kannattaa jokaisen yrityksen – ja siten kansantalouden – erikoistua sellaisten tuotteiden valmistamiseen, johon sen tuotannolliset voimavarat parhaiten soveltuvat eli jossa kokonaiskustannukset ovat suhteellisesti pienimmät. Kansantalouden suhteellisen edun määräävät näin ollen kaikki ne tekijät, jotka vaikuttavat tuotantokustannuksiin: luonnonvarojen, energian, työvoiman, aineellisen ja henkisen pääoman määrä ja hinta sekä tuottavuuden ja teknologian taso.

– Suhteellinen etu ei välttämättä myöskään säily vakiona ajan kuluessa, vaan muuttuu teknologian kehittyessä, pääoman ja osaamisen karttuessa sekä tuotteiden ja tuotantopanosten hintojen muuttuessa. Tukemalla koulutusta sekä tutkimus- ja kehitystoimintaa julkinen valta voi myös vaikuttaa siihen, millaisessa tuotannossa kansantaloudella on suhteellinen etu.

Pohjola sanoo, että ilman t&k-toiminnan mahdollistamia innovaatioita ei synny visiota, jolla varmistetaan tulevien vuosikymmenten talouskasvu. Sekä yritysten että julkisen sektorin tulisi panostaa koulutukseen ja aloittaviin tietointensiivisten alojen yrityksiin.

Mutta mistä resurssit, kun maailmantalous on epävarma ja taantuma sitkeä?

– Yritykset jakavat ennätysosinkoja, joten rahaa kyllä on. Se, mistä on puute, on rohkeus ja pitkän aikajänteen suunnittelu. Jos nykytilanne tuo omistajille rahaa, ei heillä ole tarvetta muutokseen. Ongelmana on se, että kvartaalitaloudessa lyhyen aikavälin voitto tulee nopeasti, mutta toisaalta puuttuu näkemys siitä, mistä tekijöistä voitto tulee muodostumaan 20 vuoden kuluttua.

Kasvukelpoisia ideoita on tuettava

Julkisen vallan rooli innovoinnissa ja tutkimuksessa on varmistaa, että niistä koituvat hyödyt jakautuvat oikeudenmukaisesti.

– Aloittavalla yrityksellä on tuote- ja liiketoimintariski. Liiketoimintariski on yrityksen oma eikä sitä tule kustantaa veronmaksajilla. Tuoteriskin olemus on erilainen: onko tuote onnistunut vai ei, pystyvätkö muut yritykset heti kopioimaan sen. Tuoteriskiä voi verrata koulutukseen. Julkinen valta tukee kaikkialla maailmassa koulutusta, koska sen johdosta yksilön osaaminen koituu parhaassa tapauksessa koko yhteiskunnan hyödyksi. On laskennallisesti kannattavaa tukea sitä.

Toisaalta julkisia tutkimus- ja kehitysinvestointeja supistetaan nyt tilanteessa, jossa yritykset ovat leikanneet omia investointejaan 30 prosenttia kymmenessä vuodessa. T&k-investointien osuus kokonaistuotannosta on Suomessa jo noin prosenttiyksikön alempi kuin Ruotsissa, kun se vielä kymmenen vuotta sitten oli samaa noin neljän prosentin luokkaa.

– Julkisia investointeja tutkimukseen ja kehittämiseen tulisi kasvattaa, sillä niiden positiiviset vaikutukset muuhun talouteen ovat suuria. Kun niiden yksityiset tuottoasteet ovat 20–30 prosenttia, ovat yhteiskunnalliset tuottoasteet jopa 50–100 prosenttia suuremmat.

Myönteistä Pohjolan mukaan talouspolitiikassa on se, että digitalisaation merkitys talouden muutosvoimana on ymmärretty ja että julkinen sektori nähdään sen mahdollistajana. Kansallinen palveluväylä, liikennekaari ja digitaalinen sote-uudistus ovat hyviä esimerkkejä.

Maaperä digitaalisten palveluiden rakentamiselle on sekin periaatteessa otollinen: moni pelialan yritys on saanut alkunsa pienestä, asiastaan innostuneiden koodarien joukosta, jonka alkuinvestointina on ollut läppäri ja työpiste. Toisaalta viihdesoftan osuus kokonaistuotannosta on liian pieni, jotta se voisi yksinään nostaa koko kansantalouden nousuun. On toinenkin ongelma:

– Start-up-yrityksiä on Suomessa tällä hetkellä ehkä määrällisesti vähemmän kuin aiemmin, mutta laatu on entistä korkeampi. Osittain tästä johtuen myös suomalaiset ohjelmistoalan kasvuyritykset pyrkivät jalkautumaan Piilaaksoon, missä sekä rahoitus että asiakkaatkin ovat.

Rakennemuutos vaatii ajattelun muutosta

Pohjolan mukaan Suomen yritysverotus ja -verokanta ovat Euroopan mittakaavassa maltillinen ja yrittämistä koskeva sääntely on sekin muuttumassa yhdenmukaisempaan suuntaan. Toimintaympäristö ei siis ole yrittämisen jarru. Piilaakson vetovoima näkyy kaikkialla Euroopassa, ja globalisaatio ja digitalisaatio tuovat mukanaan väistämättä myös suuremman liikkuvuuden ja toimintaympäristöjen moninaisuuden.

Suomen kansantalous kasvoi vuosien 2001 ja 2008 välillä yli 20 prosenttia, mistä liki puolet syntyi tehdasteollisuudessa. Kasvu oli jopa Ruotsia nopeampaa. Sen jälkeen bruttoarvonlisäys on supistunut Suomessa niin, että koko ajanjakson kasvuksi jää vain 14 prosenttia ja tehdasteollisuuden osuudeksi 2 prosenttiyksikköä. Vuonna 2015 kokonaistuotanto oli vuoden 2006 tasolla.

– Vaikka kokonaistuotanto ei ole Suomessa kasvanut kymmeneen vuoteen, ei talouskasvu ole loppunut, sillä markkinapalvelut ovat pitäneet sitä kaiken aikaa yllä. Markkinapalveluita ovat kauppa, kuljetus ja varastointi, majoitus- ja ravitsemistoiminta, informaatio ja viestintä, rahoitus ja vakuutus, ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta sekä hallinto- ja tukipalvelutoiminta.

Markkinapalvelujen kasvusta puolestaan runsas puolet on syntynyt tietointensiivisissä palveluissa. Tässä tarkastelussa niitä ovat informaatio ja viestintä, rahoitus ja vakuutus sekä ns. liike-elämän palvelut eli ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta sekä hallinto- ja tukipalvelut. Lähes 60 prosenttia informaation ja viestinnän bruttoarvonlisäyksestä syntyy meillä tietojenkäsittelypalveluissa.

– Teollisuus supistuu, koska elintason noustessa teollisten tavaroiden osuus kotitalouksien kulutuksessa vähenee ja palvelujen kasvaa. Väestön ikääntyminen vaikuttaa samaan suuntaan. Lisäksi tieto- ja viestintäteknologian sekä digitalisaation nopea kehitys laskevat tietointensiivisten palvelujen suhteellisia hintoja, jolloin niiden kysyntä sekä kulutuksessa että tuotantopanoksina kasvaa.

Talouden rakennemuutoksessa ei ole kyse ainoastaan palvelualustoista tai bittivirroista. On osattava mukautua siihen, mitä megatrendit tuovat.

– Jos ollaan tarkkoja, niin Nokiankin menestys lähti alun perin olemassa olevan idean kopioinnista ja soveltamisesta. Maailmalla oli kehitetty uusi tapa jalostaa puuhioketta, ja tätä ideaa lähdettiin soveltamaan Suomen oloihin. Nokian rakentaminen vaati vuosikymmeniä ja useita eri tuoteperheitä, Pohjola huomauttaa ja jatkaa:

– Esimerkiksi paperille ei maailmalla enää ole kysyntää, sen sijaan kartonki elää ja voi hyvin. Pakkauksia ja kertakäyttöastioita tarvitaan ja jatkossa erityisesti älykkäät pakkaukset ovat valokeilassa. Pitää siis yhdistää biomassaa ja teknologiaa ja käyttää puukuitua uudella tavalla, ja juuri tämän uuden tavan löytäminen tutkimuksen ja kehityksen kautta on kilpailukyvyn avain.

Jutussa on hyödynnetty Matti Pohjolan artikkelia ”Kansantalouden rakennemuutos ja talouskasvu”, joka julkaistaan kevään aikana Digitaalinen Suomi -julkaisuhankkeen verkkosivuilla.

Talous

talous

Anders Borg Kuntarahoituksen vieraana: työllisyyden ongelmat ratkaistava

22.3.2017

Ruotsin entinen valtiovarainministeri Anders Borg vieraili 22.3.2017 Helsingissä Kuntarahoituksen kutsumana. Suomen ja Ruotsin talouden, kilpailukyvyn ja kasvunäkymien eroja vertaillut Borg kehotti suomalaiskaupunkien johtoa keskittymään työllistymisen ongelmien ratkaisemiseen. Ruotsiin verrattuna Suomi jää selvästi jälkeen erityisesti yli 55-vuotiaiden miesten ja 25-34-vuotiaiden naisten työllistymisessä.

Suomen vahvuuksina Borg pitää koulujärjestelmää ja opettajien arvostusta sekä keskinäiseen luottamukseen ja sopimiseen perustuvaa kulttuuria. Suomalaisten vahvuudeksi työelämässä Borg näkee sen, ettei teknologiaa nähdä uhkana.

Talous