Ota yhteyttä Kirjaudu Avautuu uuteen välilehteen
Hae sivustolta

Timo Vesala: VM:n talousennuste on ensivaikutelmaa karumpi

Vuoden 2020 ennuste voi äkkiseltään tuntua maltilliselta, jopa optimistiselta, jos sitä vertaa moniin muihin viime aikoina julkaistuihin laskelmiin. Esimerkiksi IMF ennustaa, että euroalueen BKT laskisi vuonna 2020 7,5 prosenttia ja kaikkien kehittyneiden talouksien BKT keskimäärin yli 6 prosenttia.

Toki VM esitteli myös vaihtoehtoisen riskiskenaarion, jossa talous syöksyisi tänä vuonna peräti 12 prosenttia. Peruslaskelma on kuitenkin se, jonka mukaan mennään.

Sulkutoimien suorien vaikutusten arvioidaan olevan Suomessa keskimääräistä pienemmät…

Peruslaskelman taustaoletukset ovat hyvin samankaltaiset kuin vastaavissa muissakin skenaarioennusteissa: yhteiskunnan sulkutoimet jatkuvat noin kolme kuukautta, minkä jälkeen vuoden kolmannelta neljännekseltä alkaen talouden asteittainen normalisoitumisen käynnistyy ja kasvu elpyy.

Arvio verrokkimaita maltillisemmasta talouden supistumisesta vuonna 2020 perustuu olettamaan, että tuotantorakenteemme kestää sulkutoimia hieman teollisuusmaiden keskiarvoa paremmin. Yritykset, joilla on vähän pidemmälle ulottuvat tilauskirjat ja joiden liiketoiminta ei perustu päivittäisiin transaktioihin, ovat Suomessa keskimääräistä suuremmassa roolissa. Myös julkisen palvelutuotannon suurehkolla osuudella lienee oma merkityksensä.

…mutta maailmantalouden taantuman heittämä peräaalto iskee meihin muita kovemmin

VM:n ennusteen optimistisuus on kuitenkin vain näennäistä. Peruslaskelma luo varsin apaattisen kuvan talouden pidemmän aikavälin kehityksestä: VM ennustaa vuosille 2021 ja 2022 vain 1,3 prosentin kasvua. Tämä on sikäli yllättävää, että talouden voimakkaan mutta lyhyen pudotuksen jälkeen olisi luontevaa odottaa BKT:n kasvavan seuraavana vuonna huomattavasti keskimääräistä vauhdikkaammin. Loppuvuonna käynnistyvän elpymisen luulisi tuottavan vuodelle 2021 muhevasti kasvuperintöä. Esimerkiksi IMF odottaakin ensi vuodelle teollisuusmaihin yleisesti 4–5 prosentin kasvua.

VM:n peruslaskelmassa elpyminen ja kasvuperintö jäävät vaisuiksi. Jos on Suomen talous keskimääräistä vastustuskykyisempi koronan ensimmäisen aallon vaikutuksille, on se valitettavasti muita haavoittuvaisempi vientiin iskevälle peräaallolle. Olemme hyvin riippuvaisia kansainvälisen kaupan ja globaalin investointikysynnän imusta. Maailmantalous on koronan vuoksi syöksymässä yhtäaikaiseen taantumaan, mikä on myrkkyä vientiteollisuutemme näkymille.

Toinen Suomen talouden toipumista hidastava tekijä on rakentamisen jäähtyminen. Rakentaminen oli jo muutenkin muuttumassa kasvun lähteestä kasvun jarruksi. Koronakriisi entisestään synkentää rakennusinvestointien näkymää ainakin seuraavan parin vuoden sihdillä.

Peruslaskelmassa BKT ja työllisyys ovat vielä vuonna 2024 viime vuotta alempana

VM:n peruslaskelman synkeyttä kuvaa, että siinä bruttokansantuotteen odotetaan vielä vuonna 2024 olevan viime vuoden tason alapuolella. Asukasta kohden laskettu BKT olisi vuonna 2024 lähes 2 prosenttia pienempi kuin 2019. Elintaso jäisi siis pitkäkestoisesti koronakriisiä edeltävää aikaa matalammaksi.

Koronakriisin syvyyteen nähden työllisyysvaikutusten odotetaan jäävän sangen maltillisiksi. Työttömyyden VM arvioi nousevan noin 8 prosentin tuntumaan ja kääntyvän lievään laskuun vuonna 2022. Työllisyysaste painuu vuonna 2020 71,2 prosenttiin, mutta alkaa hitaasti elpyä jo ensi vuonna. Työllisyysaste jää kuitenkin pitkäkestoisesti alle 72 prosentin ja on vuonna 2024 arviolta 71,8 prosenttia. VM:n ennusteen perusteella voidaan arvioida, että työllisten määrä laskee tänä vuonna noin 50 000:lla. Talouden hitaan toipumisen vuoksi työllisten määrä on vuonna 2024 edelleen lähes 40 000 pienempi kuin vuonna 2019.

Valtion ja kuntien yhteenlaskettu velka paisuu yli 200 miljardiin euroon vuoteen 2024 mennessä

Koronakriisistä syntyy valtavia tappioita, joita veronmaksajat joutuvat merkittävissä määrin ottamaan kontolleen. Näin pitääkin olla, sillä jos julkinen talous ei nyt tekisi kaikkea voitavaansa talouden tuotantokyvyn turvaamiseksi, seurauksena olisi paljon syvempi lama ja suuremmat julkisen talouden menetykset myöhempinä vuosina.

Silti VM:n laskelmassa julkisen talouden velkaantumisluvut ovat kylmäävää luettavaa. Valtion ja kuntien yhteenlaskettu velka paisuu vuoteen 2024 mennessä noin 60 miljardilla yli 200 miljardiin euroon.

Koronasta tulee jälkipolville mittava lasku entuudestaan suurena ammottavan kestävyysvajeen lisäksi.

Timo Vesala

Kirjoittaja on Kuntarahoituksen pääekonomisti.

Lue Vesalan aiempia kommentteja ja blogikirjoituksia:

NäkökulmatPääekonomistiTalous

Kuntarahoituksen markkinakatsaus 4/2020

Koronakriisin aiheuttama talouden äkkipysähdys vastaa mittaluokaltaan vähintäänkin vuosien 2008–2009 kokemusta.

2008 finanssikriisi vaikutti ensi vaiheessa voimakkaimmin investointeihin ja vasta viiveellä kuluttajasektoriin, nyt vaikutukset koko talouteen tulevat nopeammin. Myös työttömyys nousee samanaikaisesti lähes kaikkialla.

Talouspolitiikan elvytystoimissa on edetty ennennäkemättömän ripeästi ja mittavasti. Epidemian akuutissa vaiheessa suurikaan elvytys ei tosin nopeasti auta, koska tavara ei liiku eivätkä kuluttajat kykene kuluttamaan palveluja normaalisti. Ensivaiheessa tukitoimien keskeisin tehtävä on vähentää voimakkaimpien rajoitustoimien tarvetta ja kestoa sekä kannatella talouden perusrakenteita akuutin kriisin yli. Myöhemmässä vaiheessa elvytystoimilla pyrittävä tukemaan talouden kasvupotentiaalin toipumista.

Suurin epävarmuus koskee sitä, miten kauan akuutti pandemia kestää ja tuleeko uusia epidemia-aaltoja. Toimitusketjut ja maailmankauppa toipuvat vasta, kun pandemia on globaalisti selätetty. Vaikka epidemian hidastamisessa ja tartuntaketjujen jäljittämisessä onnistuttaisiinkin niin, että eristystoimia voitaisiin alkaa purkaa, uhka eristystoimien uudesta kiristämisestä haittaa talouden toiminnan normalisoitumista.

Maailmantaloudessa erittäin jyrkkä käänne heikompaan suuntaan – syvä, mutta toivottavasti lyhytaikainen taantuma on väistämätön

Koronakriisin ensimmäinen isku tuntuu nopeasti työmarkkinoilla

IMF:n tuoreet ennusteet – BKT supistuu samanaikaisesti sekä kehittyneissä että kehittyvissä talouksissa

Elvytystoimien kolme vaihetta

Elvytys 1: Poikkeustila niin lyhyt kuin mahdollista
Investoinnit terveydenhuollon kapasiteettiin, varusteisiin, tartuntaketjujen selvittämiseen jne.

Elvytys 2: Pyritään säilyttämään tuotantokyky niin hyvässä iskussa kuin mahdollista
Yritysten rahoituksen turvaaminen
Suora julkinen tuki

Elvytys 3: Akuutin kriisin jälkeen tuetaan talouden kasvupotentiaalia Arvioitava tarkkaan kysynnän ja tarjonnan elpymistä, ettei julkista kulutusta kasvateta liikaa talouden tuotantokykyyn nähden (inflaatioriski)

Keskuspankkien tukitoimet vahvistavat luotonvirtausta reaalitalouteen ja tukevat julkistalouksien velanottokykyä

Euriborien noususta huolimatta pitkän aikavälin korko-odotukset hyvin maltilliset – talouden elpyessä tosin inflaatio-odotusten merkitys korkonäkymälle kasvaa

EKP:n hätärahoitusohjelma (PEPP) vakautti eurovaltioiden lainamarkkinoita – lisätoimia tarvitaan

Osake- ja yrityslainamarkkinat ovat viimeisen parin viikon aikana hieman rauhoittuneet

Suomen talouden näkymä

Koronakriisi on muuttanut täysin myös Suomen talouden näkymän. Tutkimuslaitosten perusskenaarioissa Suomen BKT supistuu 4–6 % vuonna 2020, ja erilaisissa pitkittyneen taantuman skenaarioissa BKT:n on arvioitu supistuvan jopa yli 10 %.

OECD:n maakohtaisissa arvioissa Suomen tuotantorakenne on teollisuusmaiden joukossa keskimääräistä vastustuskykyisempi eristystoimien suorille talousvaikutuksille. Toisaalta kansainvälisen talouden yhtäaikainen taantuma on historian valossa Suomen vientiteollisuudelle erityisen suuri riski. Myös rakentaminen oli jo ennen koronakriisiä muuttumassa kasvun lähteestä jarruksi.

On oletettavaa, että talouden toimintaa haittaavia eristystoimia voidaan purkaa vain asteittain, ja mikäli tartuntamäärät kääntyvät liian voimakkaaseen kasvuun, niitä voidaan joutua ajoittain uudelleen tiukentamaan. Epidemian hallintaan liittyvä epävarmuus heikentää kuluttajien luottamusta ja hidastaa talouden elpymistä.

Koronakriisin välttämättömissä torjuntatoimissa Suomen julkisen talouden rahoitusasema heikkenee merkittävästi. Valtion tuki varsin pitkälle kompensoi koronan vaikutukset kuntatalouteen vuonna 2020, mutta ensi vuoden osalta näkymä on vielä auki.

OECD:n arvio suorista vaikutuksista: yksi kuukausi eristystoimia leikkaa 2020 BKT-kasvusta keskimäärin noin kaksi prosenttiyksikköä

Suomessa eristystoimien suorat vaikutukset ovat hieman keskimääräistä vaimeampia. Silti tuotantomenetysten arvo on noin 150 miljoonaa euroa päivässä, noin miljardi euroa viikossa, yli neljä miljardia euroa kuukaudessa ja noin 13 miljardia euroa vuosineljänneksen aikana.

Suomenkin työmarkkinoiden näkymä nopeasti heikentynyt – tavaraviennin laskussa korona ei vielä edes juuri näy

Myös rakentaminen oli muuttumassa kasvun jarruksi jo ennen koronakriisiä

Asuntomarkkinoilla kauppavolyymit usein joustavat nopeammin ja enemmän kuin hinnat – mikäli taantuma on lyhytkestoinen, hintakorjaukset voivat jäädä maltillisiksi

Koronakriisin vaikutukset julkistalouteen – mittaluokka oletettavasti finanssikriisin kokemuksia vastaava

Valtion ja kuntien nettovelanotto kasvaa kahdessa vuodessa noin kymmenen prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen eli noin 25 miljardia euroa. Koronakriisissä vaikutukset tulevat hieman etupainotteisemmin kuin finanssikriisissä, isku on voimakkaimmillaan vuonna 2020.

Koronakriisin vaikutukset kuntatalouteen valtionapu huomioiden

8.4. julkistettu yli miljardin tukipaketti ja kuntien verotulojen tasaaminen 2020–2021 kesken vaimentavat merkittävästi koronaviruksen vaikutuksia kuntatalouteen vuonna 2020:

  • Sairaanhoitopiireille aiheutuvien lisäkustannusten korvaus
  • Peruspalvelujen valtionosuuksien ja harkinnanvaraisen VOS:n määräaikainen korotus
  • Kuntien yhteisövero-osuuden määräaikainen korotus
  • Paine kuntatalouteen ilman tukea vuonna 2020 n. 1,5–2 miljardia – tukien jälkeen arviolta 0–400 miljoonaa
  • Kuntien verotulomenetysten korvaus liittyen verotuksen maksujärjestelyihin (547 milj.) on valtiolle kustannusneutraali 2020 – 2021 eli vastaava vähennys kunnille vuonna 2021.

Kuluvaa vuotta suurempi vaikutus kuntatalouteen voi tullakin vasta vuonna 2021, koska verotulomenetyksiä on edelleen ja sairaanhoitopiirien kustannukset painottuvat elektiivisen hoidon lykkäämisen vuoksi vasta 2021.

Hallituksen 8.4. linjauksen mukaan olisi loogista, että syksyn budjettiriihessä sairaanhoitopiireille osoitetaankin uusi tukipaketti vuodelle 2021. Tämä todennäköinen tukikin huomioiden kuntatalouden velanottotarve voi koronan vuoksi kasvaa lähes miljardilla vuonna 2021.

Kuntarahoituksen markkinakatsaus_04-2020Lataa

Lisätietoja

Timo Vesala, pääekonomisti, Kuntarahoitus
puh. 050 5320 702

KuntarahoitusPääekonomistiTalous

Timo Vesala: Terveys on nyt tärkeintä – silti talouden sairastuminenkin on huomioitava

Koronaviruksen vastaisessa taistelussa juuri nyt on tärkeintä hidastaa epidemian etenemistä, jotta sairaalahoitoa samanaikaisesti vaativien potilaiden määrät kyetään pitämään riittävän pieninä. Jokaisella kansalaisella on suuri vastuu annettujen määräysten, suositusten ja ohjeistusten noudattamisessa.

Päättäjät joutuvat tekemään ratkaisuja suuren epävarmuuden vallitessa. Onneksi he ovat myös parhaiten ja laajimmin informoituja. Työtaakka on silti valtava. Akuutissa terveyskriisissä kansalaiset odottavat päättäjiltä ensisijaisesti hoivaa ja suojelua. Samanaikaisesti hallitus joutuu pitämään katseen myös siinä, miten yhteiskunnan nopea toipuminen voidaan varmistaa, kun epidemian akuutti vaihe menee aikanaan ohi. Talouden sairastumistakin pitää hoitaa, koska syvä taantuma aiheuttaa suuria hyvinvointitappioita, vaikkei välittömästi henkeä uhkaakaan.

Taantumaa ei voi estää, mutta tuotantokyvystä on yritettävä pitää huolta

Hyvinvointi syntyy työstä – siitä, että tuotamme tavaroita ja palveluita itsellemme ja toisillemme kulutettavaksi. Koronavirus on iskenyt tähän talouden perusfunktioon. Erityisesti monilla palvelusektorin toimialoilla virus on estänyt hyvinvointia synnyttävän työnteon.

Nämä tuotantomenetykset lienevät suurelta osin peruuttamattomia, koska palvelukokemukset ovat usein ainutkertaisia. On epätodennäköistä, että kaikki nauttimatta jääneet aamulatet tai elokuvissakäynnit täysimääräisesti kompensoituvat normaalia suurempana kulutuksena, kun yhteiskunta palautuu normaaliin päiväjärjestykseen. Toki osa kulutuksesta korvautuu jo akuutin kriisin aikana alhaisemman arvonlisän tuotteilla: esimerkiksi aamulaten sijaan nautimmekin kupin itse keitettyä suodatinkahvia. Yhtä kaikki, arvonlisää jää syntymättä ja talouteen syntyy lovi.

Hyvä uutinen toisaalta on, että palvelusektorilla on myös hyvät edellytykset toipua rivakasti. Kun koronarajoitusten jälkeen ihmiset alkavat jälleen käyttää matkailu-, ravintola- ja viihdepalveluja, kysyntätilanne voi nopeastikin normalisoitua.  

Väliaikaiseen taantumaan johtavia tuotantomenetyksiä emme siis voi estää, koska läheskään kaikkia reaalitalouden normaaleja liiketoimia ei nyt poikkeusoloissa yksinkertaisesti voida toteuttaa. Siksi päähuomio talouden tukemisessa on pistettävä tuotantokyvyn varjelemiseen. Parhaassa tapauksessa talouden perusrakenteet, yritykset ja työpaikat, saadaan säilymään epidemian yli suunnilleen samanlaisessa iskussa kuin koronakriisiin tultaessa.

Millaista talouden tukea nyt tarvitaan?

Talous yritetään ikään kuin väliaikaisesti nukuttaa ja kiikuttaa sitten nopeasti heräämöön, kun kansanterveydelliset olosuhteet sen sallivat. Mitkä tukitoimet tätä tavoitetta parhaiten edistäisivät?

Talouden häiriöissä viranomaisten nopein selkäydinreaktio on yleensä lainarahan virtaamisen turvaaminen reaalitalouteen. Keskuspankkien rooli on tässä keskeinen, mutta usein valtiotkin lisäävät kapasiteettia taata avoimen sektorin luottoja. Näin on nytkin toimittu: keskuspankit ovat lisänneet erittäin voimakkaasti rahatalouden elvytystä ja muun muassa Suomen hallitus todennut, että ”Finnvera takaa ja pankit jakaa”.

Normaalissa taantumassa nämä ovatkin tehokkaita toimia. Nyt ei kuitenkaan olla tekemisissä normaalin taantuman, vaan talouden ennennäkemättömän äkkipysähdyksen kanssa. Vieläpä niin, että suurin isku kohdistuu pieniin ja keskisuurin palvelusektorin yrityksiin, joilla on pienet puskurit ja vähän pelivaraa. Tämän tuotantorakenteen ja sen työpaikkojen säilyttäminen ei pelkästään velkaa lisäämällä onnistu. Ja vaikka onnistuisikin, kasvanut velkalasti heikentäisi näiden yritysten investointi- ja kehitysnäkymiä ja levittäisi koronakriisin negatiivisia vaikutuksia pitkälle tulevaisuuteen.

Siksi nyt tarvitaan ensisijaisesti yrityksiä ja kotitalouksia suoraan tukevia toimia. Onneksi näitä päätöksiä on jo tehty ja niitä varmasti tullaan tekemään lisää. Kotitalouksien kannalta hyvinvointivaltion sosiaaliturva toimii varsin hyvin. Tärkeä päätös oli sisällyttää pienyrittäjät työttömyysturvan piiriin. Yritysten akuuttia tilannetta helpottavat myös verojen ja muiden maksujen lykkäykset.

Yritysten kannalta suomalainen lomautusjärjestelmä on näissä oloissa erityisen kullanarvoinen mekanismi: sen avulla yritykset säilyttävät kontaktin tärkeimpään resurssiinsa eli työntekijöihinsä, mutta voivat väliaikaisesti vapautua palkkakustannuksista. Järjestelyn toimeenpanoa on lisäksi pyritty joustavoittamaan. Tärkeää on myös huolehtia, että lomautetut työntekijät saavat heille kuuluvat etuudet mahdollisimman kitkatta. Tanskassa lomautusidean virtaviivaistaminen on viety huippuunsa, kun sikäläinen hallitus on lupaamassa kattaa automaattisesti 75 % yritysten palkkakuluista niiltä työntekijöiltä, joiden työt ovat koronaviruksen vuoksi loppuneet.

Yrityksillä on toki muitakin kiinteitä kuluja, kuten vuokria ja lainanlyhennyksiä, jotka vaikeuttavat kriisistä selviämistä. Näissä kysymyksissä ollaan toistaiseksi pitkälti pankkien ja vuokraisäntien neuvotteluhalukkuuden varassa.

Tukitoimet ovat välttämättömiä, mutta ilmainen lounas ne eivät ole

Julkisen talouden on nyt kannettava päävastuu koronan aiheuttaman talouskriisin tappioista, koska viruksen puhkeaminen ei ole yksityisen sektorin holtittomuuden vika. Valtioiden velkakapasiteetti on myös yksityistalouksiin verrattuna ylivertainen. Julkisen talouden rahoitusasema tuleekin tässä rytäkässä heikkenemään rajusti ja velkasuhde kääntymään voimakkaaseen nousuun.

Kuntatalous on erityisen kovassa paineessa, koska terveyskriisin akuutti hoito on pääosin niiden harteilla, mutta talouden sairastuminen rapauttaa nopeasti niiden tulopohjaa. Kuntaliiton tuoreen arvion mukaan koronakriisi merkitsee noin 1,5 miljardin iskua kuntatalouteen. Valtio joutuu yritysten ja kotitalouksien lisäksi tukemaan voimakkaasti myös kuntia.

Tulevaisuudessa, kun taloudella on jälleen kovaa maata jalkojen alla, julkinen talous pitää taas tasapainottaa. Ne ovatkin haastavat talkoot, koska koronakriisin aiheuttaman laskun lisäksi julkisessa taloudessa on merkittävä rakenteellinen kestävyysvaje.

Pistäkäämme tämäkin asia merkille, mutta älkäämme murehtiko sitä nyt.

Timo Vesala

Kirjoittaja on Kuntarahoituksen pääekonomisti.

Lue Vesalan aiempia kommentteja ja blogikirjoituksia:

NäkökulmatPääekonomistiTalous

Kuntarahoituksen markkinakatsaus 3/2020

Koronaviruksella on jo ollut dramaattinen vaikutus Kiinan talouteen. Muut maat seuraavat äkkijarrutusta muutaman viikon viiveellä. Rahoitusmarkkinoiden voimakkaat liikkeet kertovat talouden toimitusketjujen haavoittuvuudesta ja mahdollisesta halvaantumisesta pandemian vastaisen taistelun vuoksi.

Erityisen vakavasti korona vaikuttaa kuluttajapalveluihin, jotka ovat työllisyyden ja globaalin kulutuskysynnän kannalta erittäin merkittävä sektori. 

Koronaviruksen vuoksi monia kulutuspäätöksiä perutaan tai lykätään. Osittain näitä päätöksiä tehdään konkreettisen tartuntariskin tähden, osittain varovaisuussyistä kaiken varalta. Ilmiö tekee koronan käyttäytymisvaikutusten arvioimisen hankalaksi ja lisää huomattavasti talouden alasuuntaisia riskejä.

Pahimmillaan ”varmuuden vuoksi” -ilmiö johtaa varsin klassiseen taantumadynamiikkaan: yksilön kannalta järkevä varovaisuus summautuu kansantalouden tasolla kulutuskysynnän pudotukseksi, jota pahimmillaan seuraa työttömyyden kääntyminen nousuun ja kysynnän alentuminen entisestään.

Talouspolitiikan tehtävänä on pyrkiä estämään tällainen talouden itseään ruokkiva negatiivinen kierre. Keskuspankit ovat jo toimineet ripeästi ja mittavasti. Suurin epävarmuus on nyt: mikäli tavara ei liiku tai edes valmistu tai jos ihmiset eivät kykene kuluttamaan palveluja, suurikaan elvytys ei nopeasti auta.

Talouden ennustettavuus on tällä hetkellä erittäin heikko. Pääosa makrotalouden tunnusluvuista kuvaa edelleen tilannetta ennen koronaviruksen puhkeamista ja voi kestää parikin kuukautta, ennen kuin talousvaikutusten todellinen mittaluokka alkaa selvitä.

Mitä koronaviruksen edessä voidaan tehdä?

Alkuvaiheessa tärkeintä on jakaa tietoa ja ohjeita, hillitä viruksen leviämistä sekä vahvistaa hoitokapasiteettia.

Kysyntävaikutusten pahentuessa tullaan enenevässä määrin käyttämään finanssipoliittista elvytystä sekä erilaisia yrityksiä tukevia täsmätoimia.

Rahapolitiikan pääasiallinen tehtävä on turvata markkinoiden likviditeetti ja yritysten rahoituksen jatkuvuus sekä pyrkiä vahvistamaan tulevaisuuden odotuksia.

Talouden toimintahäiriöitä voitaisiin lievittää myös purkamalla kauppasodassa asetettuja tulleja ja muita kaupan esteitä sekä lievittämällä pankkijärjestelmän sääntelyä.

Maailmantalouden suhdannekuva oli kirkastumassa, mutta koronavirus käänsi tilanteen päälaelleen – Kiinan esimerkki  osoittaa, että isku palvelualoille on teollisuuttakin syvempi

OECD-indikaattorit eivät vielä huomioi koronaviruksen vaikutusta.

PMI-ostopäällikköindeksit seuraavat teollisuuden ja palvelualojen trendiä (kysely yrityksille). Ne toimivat hyvinä indikaattoreina talouskasvusta:
PMI > 50 : sektorin odotetaan kasvavan, PMI < 50: sektorin odotetaan supistuvan.

Fed ja Englannin keskuspankki tekivät harvinaisen ”hätäkoronlaskun” – EKP:ltä laaja elvytyspaketti

Fed on tehnyt jo kaksi ”hätäkoronlaskua” (-0,50 ja -1,00 %-yksikköä) ja painanut korot käytännössä nollaan. Fed lisäksi tukee voimakkaasti rahamarkkinoiden likviditeettiä ja aloittaa arvopaperiostot uudelleen.

EKP jätti politiikkakokouksessaan 12.3. ohjauskorot ennalleen, mutta ilmoitti lukuisista muista elvytystoimista: EKP turvaa pankkien likviditeetin riittävyyttä ja pankit voivat lainata rahaa uusista LTRO-operaatioista aiempaa edullisemmin, nyt -0,50 %:lla.

EKP tukee reaalitalouden rahoitusta tekemällä TLTRO-ohjelmista entistä houkuttelevampia: pankkien kanavoidessa rahoitusta yrityksille pankit saavat EKP:ltä rahaa -0,75 %:lla. EKP kasvattaa arvopaperiostojen määrää 120 miljardilla eurolla vuoden loppuun mennessä. Lisäksi EKP:n pankkivalvonta kevensi väliaikaisesti pankkien sääntelyä. 

Korkomarkkinat signaloivat talouden voimakasta jäähtymistä

Markkinat ennakoivat korkojen – myös pitkien – pysyvän negatiivisina ainakin vuosikymmenen puoliväliin asti

Osakemarkkinat laskeneet rajusti – koronan lisäksi öljyn hinnassa näkyy Saudi-Arabian ja Venäjän valtapeli

Suomen talouden näkymä

Suomen talouden kasvunäkymä on lyhyessä ajassa oleellisesti heikentynyt. Muutoksen taustalla on erityisesti kaksi tekijää: 1) koronaviruksen puhkeaminen ja 2) talouskasvun ennakoitua voimakkaampi jäähtyminen viime vuoden lopulla.

Kotimaassa rakentaminen on myös muuttumassa kasvun ajurista taloutta hidastavaksi tekijäksi.

Olemattoman ennustenäkyvyyden vuoksi Kuntarahoitus ei päivitä maaliskuussa Suomen talouden numeerisia ennusteita.

Tällä hetkellä näyttää todennäköiseltä, että Suomen BKT supistuu ainakin vuoden 2020 alkupuoliskolla. Mikäli koronaviruksen aiheuttamat käyttäytymisvaikutukset laantuvat loppukevään aikana, tuotantomenetyksiä voidaan vuoden jälkipuoliskolla osittain kuroa takaisin.

Väliaikaiseksikin jäävä korona-häiriö yhdistettynä viime vuoden negatiiviseen kasvuperintöön riittäisi jo painamaan kuluvan vuoden talouskasvun kutakuinkin nollaan. Taantuman riski on todellinen ja on varauduttava myös työttömyyden nousuun.

Kasvunäkymän jäähtyminen on kunnille ja koko julkiselle taloudelle merkittävä riskitekijä. Koronavirus lisää tilapäisesti julkisen talouden kustannuksia ja kasvun nopea hidastuminen heikentää verotulojen kertymistä.

Vuoden 2019 kasvuilluusio hävisi äkillisesti, kun alkuvuoden BKT-lukuja korjattiin alas ja Q4 osoittautui alustavassa arviossa erittäin heikoksi

Risteilyalustoimitus pullisti nettoviennin kasvu –kontribuutiota loppuvuonna, mutta yleisesti ottaen tavaraviennin näkymä heikentynyt jo ennen koronaa

Rakentaminen muuttumassa kasvun jarruksi

Työllisyyskasvu ylittänyt odotukset, mutta koronaviruksen vaikutuksesta työllisyystilanne saattaa nopeastikin heiketä

Ikääntyvässä taloudessa työllisyysaste ei ole kovin hyvä mittari hyvinvoinnin rahoituspohjan vahvuudelle – työllisten väestösuhde voi laskea, vaikka työllisyysaste nousisi

Suhdanneongelmat ovat ikävä lisä kuntien rakenteellisten haasteiden jatkoksi

Rakenteelliset haasteet TOP-3

  1. Ikääntyminen lisää kalliiden palvelujen kysyntää
    Vanhushuoltosuhde heikkenee voimakkaasti
    Sote-henkilökunnan tarve kasvaa seuraavan 10–20 vuoden aikana
  2. Ikärakenteen muutos aiheuttaa voimakasta sopeutustarvetta kuntien palvelurakenteeseen
  3. Epäsymmetrinen muuttoliike rapauttaa muuttotappiokuntien veropohjaa

Kuntien ahdinko kääntänyt koko julkisen talouden heikkenevälle uralle – velkasuhde voi alkaa nousta jo 2020

Kuntatalouden* heikkenemisen pääsyynä toimintamenojen ja investointitarpeiden kasvu

*Kuntatalous = Manner-Suomen kunnat ja kuntayhtymät

Kuntarahoituksen markkinakatsaus 03-2020Lataa

Lisätietoja:

Timo Vesala, pääekonomisti
puh. 050 5320 702

PääekonomistiTalous

Kuntarahoituksen suhdannekatsaus: Koronaviruksella arvaamattomat talousvaikutukset, kuntatalouden tilanne entistäkin uhatumpi

Näkymän heikkenemisen taustalla on erityisesti kaksi tekijää: koronaviruksen puhkeaminen ja talouskasvun ennakoitua voimakkaampi jäähtyminen viime vuoden lopulla. Varsinkin koronaviruksen talousvaikutuksiin liittyy tässä vaiheessa erittäin suurta epävarmuutta.

Koronaviruksen vuoksi matkustamista ja muitakin kulutuspäätöksiä perutaan tai lykätään. Osittain näitä päätöksiä tehdään konkreettisen tartuntariskin tähden, osittain varovaisuussyistä kaiken varalta. Varmuuden vuoksi -ilmiö tekee koronan käyttäytymisvaikutusten arvioimisen hankalaksi. Ilmiö voi johtaa varsin klassiseen taantumadynamiikkaan: yksilön kannalta järkevältä näyttävä varovaisuus summautuu kansantalouden tasolla kulutuskysynnän pudotukseksi, jota seuraa työttömyyden kääntyminen nousuun ja kysynnän alentuminen entisestään.

Talouspolitiikan tehtävänä on pyrkiä estämään tällainen talouden itseään ruokkiva negatiivinen kierre. Sekä finanssipolitiikan että rahapolitiikan elvytystä tullaan lähikuukausina lisäämään.

– Toimitusketjujen häiriöitä voisi globaalisti lievittää purkamalla kauppasodan yhteydessä asetettuja tulleja ja muita kaupan esteitä. Näissä päätöksissä tosin USA:n hallinto on keskeisin toimija eikä kauppasodan nopea peruutus vaikuta realistiselta odotukselta, Timo Vesala sanoo.

Ennustenäkyvyys olematon – väliaikaiseksikin jäävä korona-häiriö painaisi Suomen talouskasvun nollaan vuonna 2020

Olemattoman ennustenäkyvyyden vuoksi Kuntarahoitus ei päivitä maaliskuussa Suomen talouden numeerisia ennusteita.

Viime joulukuussa Kuntarahoitus arvioi BTK:n kasvavan 0,9 % vuonna 2020 ja 1,0 % vuonna 2021. Tuolloin odotettiin vuoden 2019 suhdannevedon siirtävän tälle vuodelle tuntuvasti positiivista kasvuperintöä, mutta sen jälkeen BKT:n todettiin supistuneen loka–joulukuussa vuosineljännestasolla 0,7 % huolimatta risteilylaivatoimituksen siivittämästä nettoviennin positiivisesta kasvuvaikutuksesta.

Suhteessa edelliseen ennusteeseen BKT:n lähtötasomuutoksen vaikutus vuoden 2020 kasvunäkymään on noin -0,5 prosenttiyksikköä. Tämän lisäksi väliaikaiseksikin jäävä koronan aiheuttama häiriö leikkaisi kuluvan vuoden kasvua Kuntarahoituksen arvion mukaan noin puoli prosenttiyksikköä. Näiden yhteenlaskettu vaikutus riittäisi jo painamaan kuluvan vuoden talouskasvun kutakuinkin nollaan. Taantuman riski on todellinen, pääekonomisti Timo Vesala arvioi.

Näyttää todennäköiseltä, että Suomen BKT supistuu vuoden 2020 alkupuoliskolla. Jos koronaviruksen aiheuttamat käyttäytymisvaikutukset laantuvat loppukevään aikana, tuotantomenetyksiä voidaan vuoden jälkipuoliskolla osittain kuroa takaisin.

Kasvun jäähtyminen uhkaa kiihdyttää julkisen talouden velkaantumista

Kasvunäkymän jäähtyminen on kunnille ja koko julkiselle taloudelle ikävä uutinen.

Erityisesti kuntien rahoitusasema on väestön ikääntymisen ja epäsymmetrisen muuttoliikkeen vuoksi rakenteellisesti heikentynyt. Tämä on jo näkynyt kuntatalouden ongelmien kärjistymisenä 2018–2019, vaikka yleinen suhdannetilanne onkin ollut kohtuullisen hyvä.

Talouskasvun nopea hidastuminen vaikuttaisi negatiivisesti verotulojen kertymiseen ja pahentaisi kuntien entuudestaankin voimakasta velkaantumiskehitystä.

Julkisen talouden suunnitelmassa esitettyjen herkkyyslaskelmien mukaan jo yhden prosenttiyksikön alenema talouskasvussa kiihdyttäisi merkittävästi koko julkisen talouden velkaantumista. Näyttää siltä, että ainakin vuoden 2020 osalta näin on käymässä ja hallituksen tavoite julkisen talouden tasapainottamisesta vuoteen 2023 mennessä karkaa entistä kauemmaksi, Timo Vesala arvioi.

– Tilanne on kuntatalouden näkökulmasta huolestuttava. Kunnat ovat jo ennen koronan aiheuttamaa sokkia budjetoineet tilanteessa, joissa talous on vaatinut määrätietoisia tasapainottavia toimia. Jos näiden budjettien perustana ollut arvio talouskehityksestä on vaarassa toteutua merkittävästi heikompana, herää kysymys, onko kuntien mahdollista vain omilla sopeuttamistoimilla vastata muuttuneeseen tilanteeseen, sanoo Kuntarahoituksen toimitusjohtaja Esa Kallio.

Kuntarahoituksen suhdannekatsaus 03-2020Lataa

Lisätietoja

Esa Kallio, toimitusjohtaja, puh. 050 337 7953

Timo Vesala, pääekonomisti, puh. 050 532 0702

KuntarahoitusPääekonomistiTalous

Timo Vesala: Koronaviruksen odotettua vakavampi luonne syventää epidemian talousvaikutuksia

Viruksen luonne vaikuttaa oleellisesti odotettavien talousvaikutusten syvyyteen

WHO julkaisi 3.3.2020 päivitetyn näkemyksen koronaviruksen luonteesta. Sen mukaan Covid-19 ei ole yhtä tarttuva kuin normaali kausi-influenssa, täysin oireettomia potilaita ei juuri ole eivätkä oireettomat tyypillisesti levitä tautia. Toisaalta kuolleisuus on selvästi kausi-influenssaa korkeampi (> 3 % vs. < 1 %). Laaja epidemia on vaarallinen myös siksi, että Covid-19 on uusi virus eikä sille vastustuskykyisiä ihmisiä ole.

WHO:n uusimmat tiedot muuttivat jonkin verran aiempia käsityksiä koronaviruksen luonteesta. Talouden kannalta keskeinen johtopäätös WHO:n uusista arvioista on, että voimakkaita rajoitustoimia, kuten karanteeneja, yleisötilaisuuksien peruutuksia ja koulujen sulkemisia tullaan oletettavasti jatkamaan sitä mukaa kuin uusia tartuntapesäkkeitä esiintyy. Covid-19 tulee siis todennäköisesti häiritsemään talouden normaalia toimintaa aiempia arvioita pidempään.

Vaikutukset ulottuvat koko maailmantalouteen

Jo nyt tiedetään, että koronaviruksella on ollut dramaattinen vaikutus Kiinan talouteen. Kansainvälisten toimitusketjujen ja kaupan häiriöiden sekä yleisen talousluottamuksen rapautumisen kautta Kiinan äkkijarrutus välittyy myös koko maailmantalouteen.

OECD julkaisi 2.3.2020 ensimmäisen laajan arvion koronan kasvuvaikutuksista. OECD:n perusnäkemyksen mukaan viruksen leviäminen on vielä saatavissa hallintaan ja myös Kiinan talouden voimakas notkahdus rajoittuu alkuvuoteen. OECD:n perusennusteessa koko maailmantalouden kasvu jää vuonna 2020 noin 0,5 prosenttiyksikköä alhaisemmaksi kuin ennen koronaviruksen puhkeamista arvioitiin. Kiinan ohella voimakkaimmin koronaviruksesta ovat kärsimässä muut Aasian maat ja raaka-aineiden tuottajat sekä maat, joissa laajempia tartuntaketjuja esiintyy. Kasvuvaikutukset USA:ssa ja Euroopassa ovat keskimääräistä vähäisempiä.

Ennuste-epävarmuus on kuitenkin suurta ja globaalin taantuman riski todellinen.

Talouspolitiikan rooli vahvistuu, jos kriisi syvenee

Alkuvaiheessa valtiot voivat lievittää tilannetta lähinnä jakamalla tietoa ja ohjeita sekä hillitsemällä viruksen leviämistä ja lisäämällä terveys- ja lääkintäpalveluja. Finanssipolitiikan rooli korostuu enemmän vasta jos muutamiin toimialoihin kohdistuva kysyntäsokki laajenee yleiseksi kysyntävajeeksi.

Rahapolitiikan pääasiallinen tehtävä on turvata rahoitusmarkkinoiden likviditeetti ja pankkijärjestelmän vakaus sekä pyrkiä vahvistamaan tulevaisuuden odotuksia. Yhdysvaltain keskuspankki Fedin yllättävä, 0,50 prosenttiyksikön koronlasku 3.3.2020 on nähtävä nimenomaan talousodotusten ja -luottamuksen hallintaan liittyvänä toimenpiteenä. WHO:n tilannepäivitysten perusteella Fed ilmeisesti varautuu koronan odotettua pitkäkestoisempiin talousvaikutuksiin. Vuoden 2019 hyvät kokemukset ennaltaehkäisevien koronlaskujen toimivuudesta saattoivat myös vaikuttaa päätökseen.

Euroopan keskuspankki lisännee myös rahatalouden elvytystä, mutta etsinee ensisijaisesti yleistä koronlaskua kohdennetumpia toimenpiteitä. Kynnys talletuskoron laskulle on korkea, mutta siihenkin valmius on olemassa.

Suomen kasvunäkymän riskit selvästi kasvaneet

Runsaasti ulkomaankauppaa käyvänä avotaloutena Suomi on länsimaiden joukossa keskimääräistä alttiimpi kansainvälisten toimitusketjujen häiriöille, minkä vuoksi myös negatiiviset kasvuvaikutukset voivat olla Suomessa keskimääräistä suurempia. Julkisen talouden – erityisesti kuntatalouden – kannalta kasvunäkymän jäähtyminen on merkittävä riskitekijä. Kuntien rahoitusasema on rakenteellisten haasteiden eli väestön ikääntymisen ja maan sisäisen muuttoliikkeen vuoksi jo muutenkin heikentynyt. Äkilliset suhdanneongelmat vaikuttaisivat negatiivisesti verotulojen kertymiseen ja pahentaisivat entuudestaankin voimakasta velkaantumiskehitystä.

Timo Vesala

Kirjoittaja on Kuntarahoituksen pääekonomisti.

Lue Vesalan aiempia kommentteja ja blogikirjoituksia:

NäkökulmatPääekonomistiTalous

Timo Vesala: Työllisyysaste ei ole paras hyvinvoinnin rahoituspohjan mittari

Työllisyysaste mittaa, kuinka suuri osa työikäisistä eli 15–64-vuotiaista on töissä. Hyvinvoinnin rahoituspohjan kannalta oleellista kuitenkin on, miten työllisten suhde koko väestöön kehittyy. Mikäli väestön ikärakenteessa ei tapahtuisi merkittäviä muutoksia, työllisyysaste ja työllisten väestösuhde kulkisivat käsi kädessä. Suomessa väestön ikärakenne on kuitenkin voimakkaassa murroksessa. Jo viime vuosikymmenellä siirryimme vaiheeseen, jossa työikäisten määrä kääntyi laskuun, vaikka koko populaatio edelleen kasvaa. Erityisesti vanhusten suhteellinen osuus väestöstä nousee voimakkaasti.

Ikääntyminen on jo viimeisen kymmenen vuoden aikana näkynyt työllisyysasteen ja työllisten väestösuhteen eriytymisenä: työllisyysaste on noussut lähelle 1990-luvun lamaa edeltäneitä huipputasoja, mutta työllisten väestösuhde ei ole historiallisessa vertailussa mitenkään erityisen korkea. 15–74-vuotiaiden työllisten osuus koko väestöstä on tällä hetkellä alle 47 %, joka on edelleen noin prosenttiyksikön alempi kuin juuri ennen finanssikriisiä vuonna 2008.

Sama eriytyminen näkyy vielä voimakkaammin maakuntien tasolla. Vuosina 2011–2019 laskennallinen työllisyysaste nousi kaikissa maakunnissa varsin reippaasti, mutta samalla tarkastelujaksolla työllisten väestösuhde laski kahdeksassa maakunnassa ja nousi maltillisesti kymmenessä maakunnassa. Eräänlainen ääriesimerkki on Keski-Pohjanmaa, jossa työllisyysaste nousi 2011–2019 peräti 6,7 %, mutta samana ajanjaksona työllisten väestösuhde laski 1,3 %.

Työllisten väestösuhde vääjäämättä laskee, ellei työllisyysaste merkittävästi nouse

Jatkossa riittävän korkean työllisten väestösuhteen ylläpito vaikeutuu entisestään. 15–64-vuotiaiden laskennallisen työllisyysasteen (nyt 73,4 %) on jatkettava merkittävää nousuaan, mikäli työllisten väestösuhde aiotaan pitää edes kutakuinkin nykyisellä tasollaan. Tilannetta hieman helpottaa se, että aiempaa useampi yli 65-vuotias jatkaa työelämässä. 65–74-vuotiaiden työllisyysaste on 2000-luvulla noussut varsin mukavasti, ja on parin viime vuoden aikana asettunut noin 11 %:n tuntumaan. Suomessa 65–74-vuotiaita työllisiä on tällä hetkellä noin 75 000.

Tulevaisuuden haastavuutta kuvaa Tilastokeskuksen väestöennusteeseen perustuva laskelma, jonka mukaan työllisten väestösuhde laskee 2070 mennessä alle 42 %:iin, mikäli 15–­­64- ja 65–74-vuotiaiden työllisyysasteet pysyvät nykyisillä, historiallisesti katsottuna varsin korkeilla tasoillaan. Työllisyydessä on siis juostava hirvittävän paljon lujempaa, jotta pysyisimme edes paikallamme.

Oikeastaan nykyinen työllisten väestösuhde on matalahko siihen nähden, että vanhusten määrä kasvaa erittäin voimakkaasti ja hoivamenojen nousupaineet ovat kovat. Työllisten väestösuhde olisi hyvä nostaa ainakin edelliselle, vuoden 2008 huipputasolle noin 48 %:iin. Tämä tavoite toteutuu esimerkiksi niin, että 15–64-vuotiaiden työllisyysaste yltää vuoteen 2040 mennessä 78 %:iin ja 65–74-vuotiaista jatkaa työelämässä suunnilleen yhtä moni kuin nykyisin. Vuoteen 2070 mennessä 15–64-vuotiaiden työllisyysasteessa pitäisikin sitten päästä jo selvästi yli 80 %:n.

Onko työllisyyden jatkuva nousuvaade mahdoton tehtävä?

On aivan selvää, että työllisyysaste(id)en nousutarve on valtava haaste taloudelle ja koko yhteiskuntamallillemme. Pitkävaikutteisia uudistuksia tarvitaan monella rintamalla. Kirjoitin näistä uudistustarpeista laajemmin edellisessä työllisyysaiheisessa blogikirjoituksessani, joten en nyt mene niihin tarkemmin. Sen sijaan tarkastelen seuraavaksi lyhyesti, millaiset lähtökohdat ikärakenteen muutokset työikäisten ryhmän sisällä antavat tulevaisuuden työllisyystavoitteille.

Väestöennusteiden mukaan työikäisten (15–64-vuotiaat) kokonaismäärä jatkaa jo 2010-luvulla alkanutta laskuaan, ja lasku jyrkkenee 2040-luvulla suoranaiseksi luisuksi. Työikäisten väheneminen johtuu yhtäältä nuorten ja nuorten aikuisten (alle 35-vuotiaat) ja toisaalta seniorityöikäisten (55–64-vuotiaat) määrän supistumisesta. Myös 65­–74-vuotiaiden määrä laskee, kun suuret ikäluokat pikkuhiljaa poistuvat tästä ikäryhmästä. Aktiivi-ikäisissä on kuitenkin myös ikäryhmiä, joiden koko kasvaa vielä hyvän aikaa: 35–44-vuotiaiden määrä kasvaa seuraavan kymmenen vuoden aikana lähes neljällä prosentilla. 45–54-vuotiaiden määrä puolestaan laskee ensin muutaman vuoden, mutta kääntyy varsin reippaaseen nousuun vuonna 2024. Sitä seuraavan vajaan parinkymmenen vuoden aikana 45–54-vuotiaiden määrän odotetaan kasvavan peräti yli kymmenellä prosentilla.

Kaikeksi onneksi 35–54-vuotiaiden keskuudessa työllisyysaste on yleensä korkeimmillaan. 45­–54-vuotiaiden työllisyysaste on tällä hetkellä peräti 87,6 % ja 35–44-vuotiaillakin 86,0 %. Ne ovat huomattavasti korkeampi lukemia kuin nuorten aikuisten (25–34-vuotaat) ikäryhmässä (78,9 %), 15–24- (44 %) ja 55–64-vuotiaista (67,4 %) puhumattakaan.

Työikäisyyden sisällä tapahtuva eri ikäryhmien suhteellisten osuuksien muutos siis tukee kokonaistyöllisyyden kasvua, koska keski-ikäisissä väestöryhmissä (35–54-vuotiaat) työllisyysaste on tyypillisesti muita ikäryhmiä korkeampi. Viime vuosina nuorten aikuisten (25–34-vuotiaat) työllisyyskehitys on jossain määrin jäänyt keski-ikäisten ikäryhmien jalkoihin. Tähän on ehkä syytä alkaa kiinnittää enemmän huomiota, ettei työllistymisen mahdolliset ongelmat kroonistu ja seuraa iän karttuessa mukana vanhempiin ikäryhmiin.

Työllisyyskasvun kannalta erityisen tärkeäksi on usein mainittu, että 55–64-vuotiaiden työllisyysastetta saataisiin edelleen nostetuksi ja yli 65-vuotiata lykkäämään eläkkeelle jäämistä. Nämä ovat sinänsä kannatettavia pyrkimyksiä. On kuitenkin hyvä huomata, että 55–74-vuotiaiden absoluuttinen määrä laskee seuraavan 10–20 vuoden aikana varsin tuntuvasti, eikä näiden ikäryhmien korkeampi työllisyysaste voi yksin kokonaistyöllisyyden nousutarvetta ratkaista.

Timo Vesala
Kirjoittaja on Kuntarahoituksen pääekonomisti.

Lue muita Timon blogikirjoituksia:

KuntarahoitusNäkökulmatPääekonomistiTalous

Pääekonomisti Timo Vesala: Koronaviruksen vaikutusmekanismit talouteen

Tilanne on periaatteellisesti samankaltainen kuin lakkojen tai luonnonmullistusten tapauksessa. Erona on kuitenkin, että korona aiheuttaa hyvin laaja-alaisesti tuotantohäiriöitä – varsinkin, jos/kun se leviää pandemiaksi. Lakot, tulvat, tsunamit tai hirmumyrskyt ovat yleensä varsin rajattuja, paikallisia ja lyhytkestoisia. Laajenemisen uhkan vuoksi koronalla on ollut tiettyihin toimialoihin jo selviä kysyntävaikutuksiakin, muun muassa matkailuun ja etenkin lentoyhtiöihin.

Talouspolitiikalla ei välittömästi voida lievittää tällaisten tarjontasokkien vaikutusta – muuten kuin jakamalla tietoa ja ohjeita, hillitsemällä viruksen leviämistä ja lisäämällä terveys- ja lääkintäpalveluja.

Talouspolitiikan rooli korostuu enemmän vasta jos alkuperäinen shokki pitkittyy ja muuttuu vakavaksi kysyntäongelmaksi. Tähän vaiheeseen siirrytään, jos voimakkaat viruksen leviämistä ehkäisevät toimet jatkuvat ja yritysten ja kuluttajien tulomuodostus häiriintyy useiksi viikoiksi tai kuukausiksi. Länsimaissa finanssipolitiikan automaattiset vakauttajat kuten erilaiset tulonsiirrot ja sosiaalietuudet lievittävät kysyntäshokkia. Julkista kysyntää voidaan tilapäisesti yrittää myös lisätä. 

Rahapolitiikan pääasiallinen tehtävä on turvata rahoitusmarkkinoiden likviditeetti ja pankkijärjestelmän vakaus. Tämä on sitä tärkeämpää, mitä laajemmin pitkittynyt kysyntäshokki aiheuttaa konkursseja ja luottotappioita.

Mikäli kaikista vastatoimista huolimatta kuluttajien ja yritysten tulevaisuuden odotukset heikkenevät niin paljon, että kulutuskysyntä ja investoinnit kääntyvät trendinomaiseen laskuun, taantumaan johtavaa negatiivista kierrettä on vaikea pysäyttää. Emme ole vielä siinä pisteessä.

Timo Vesala
Kirjoittaja on Kuntarahoituksen pääekonomisti.

Lue Timon blogikirjoituksia:

PääekonomistiTalous

Timo Vesala: Näyttävä on vaikuttavan pahin vihollinen

Näyttävä on vaikuttavan pahin vihollinen! Ajatus syntyi, kun kuuntelin Osmo Soininvaaran haastattelua Ylen Ykkösaamussa (18.2.2020). Haastattelussa Soininvaara kyseenalaisti hallituksen niin sanotun ilmastorahaston mielekkyyden ja piti sitä ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta pahimmillaan jopa haitallisena. Soininvaaran koko argumentointi on kuunneltavissa Ylen Areenassa tai luettavissa hänen blogistaan.

Soininvaara tunnistaa, taloustieteellisen tutkimuskirjallisuuden tapaan, perusongelmaksi sen, ettei fossiilitalous itse kärsi riittävästi tuottamistaan negatiivisista ulkoisvaikutuksista eli päästöistä. Siksi maailmanlaajuisen hintamekanismin luominen hiilelle – esimerkiksi päästökaupan laajentamisen tai globaalin hiiliveron avulla – pitäisi olla ensisijainen tavoite. Tällöin voitaisiin, ainakin periaatteellisesti, vaikuttaa kerralla kaikkien uusien investointien kannustimiin edistää hiilivapaata taloutta. Vastaavan vaikuttavuuden saavuttaminen yksittäisiä ilmastoystävällisiä hankkeita subventoimalla olisi paitsi äärettömän epävarmaa myös hirvittävän kallista. Siinä pelissä muutamalla sadalla miljoonalla eurolla ei olisi juuri merkitystä.

Miksi sitten aidosti vaikuttavia ja kustannustehokkaita ilmastotoimia on vaikea saada aikaiseksi, mutta monimutkaisia ja kalliita subventiomekanismeja kyllä kehitellään? Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehnin vastaus A-studiossa 18.2.2020 oli poliittinen realismi: maailmanlaajuinen hiilivero on vielä niin pitkässä kuusessa, että toistaiseksi on pakko tyytyä paikallisempiin ja mahdollisesti kalliimpiin toimiin. Soininvaara puolestaan itse arveli, että yksi syy on tukipolitiikan miellyttävyys. Poliitikoille on mukavampi jakaa rahaa yksittäisiin ilmastoinvestointeihin kuin rangaista koko fossiilitaloutta uusilla kustannuksilla.

Vaivatta tulee mieleen liuta muitakin esimerkkejä, joissa kestävä ongelmanratkaisu jää näyttävän mutta tehottoman ratkaisumallin jalkoihin. Ajatellaanpa vaikka työllisyyskasvua edistäviä politiikkatoimia. Työttömien palvelujen ja palkkatuen lisääminen voivat sinänsä olla hyviä ja tarpeellisia keinoja. Näyttäviäkin ne ovat ja tuntuvat hyviltä, mutta pitkän aikavälin vaikuttavuuden ja kustannustehokkuuden kannalta ne eivät ehkä ole aivan kärkipään reformeja. Muun muassa palkkatuen työllisyysvaikutusten haasteista löytyy hyvä Palkansaajien tutkimuslaitoksen kiteytys.

Pitkäjänteisen työllisyyskasvun kannalta tärkeintä olisi päästä käsiksi työmarkkinoiden rakenteisiin, kohtaanto-ongelmien juurisyihin ja työnteon kannustimiin. Niihin puuttuminen on kuitenkin vaikeaa ja epämiellyttävää. Työmarkkinauudistuksissa ajaudutaan helposti törmäyskurssille työmarkkinajärjestöjen kanssa ja kannustimista taas on todella vaikea edes keskustella ilman, että keskustelun virittäjää syytetään vähempiosaisten syyllistämisestä.

Näyttävän niskalenkki vaikuttavasta taitaa vaivata monia kuntatalouden ongelmien ratkaisumallejakin.  Osassa kunnista koetaan houkutusta panostaa erilaisiin vetovoimatekijöihin siinä toivossa, että ikääntymisen ja kaupungistumisen megatrendit voitaisiin ainakin paikallisesti kääntää toiseen suuntaan. Yhtäällä investoidaan hienoihin kouluihin ja urheiluhalleihin, toisaalla luvataan lapsibonuksia tai jaetaan lukiolaisille ilmaisia läppäreitä. Toimenpiteet ovat näyttäviä, mutta niiden vaikuttavuus on hyvinkin epävarmaa, varsinkin jos (ja kun) naapurikunnat päätyvät tekemään suunnilleen vastaavia vetovoimainvestointeja.

Lopputuloksena voi hyvinkin olla, että megatrendit eivät käänny eivätkä investoinnit maksa itseään takaisin. Vaikuttavinta voisi monessa tapauksessa olla kuntarakenteet ylittävä yhteistyö, vaikka se vähän kipuilua aiheuttaisikin. Katsottaisiin porukalla, miten palvelujen kohtuullinen saavutettavuus voidaan kustannustehokkaasti turvata siinäkin tapauksessa, että väestöennusteiden synkempi laita toteutuu.

Timo Vesala
Kirjoittaja on Kuntarahoituksen pääekonomisti.

Tutustu Vesalan aiempiin blogikirjoituksiin:

KuntarahoitusNäkökulmatPääekonomistiTalous

Kuntarahoituksen markkinakatsaus 2/2020

Maailmantalouden suhdanneodotusten paraneminen näkyy varsin laaja-alaisesti talouden indikaattoreissa. Kasvu näyttäisi voimistuvan jo vuoden 2020 aikana.

Suhdannekuvaajat olivat edellisen kerran nykyisen kaltaisessa tilassa syyskesällä 2016. Silloin seuraavan vuoden aikana

  • USA:ssa, euroalueella ja koko maailmantaloudessa BKT-kasvu kiihtyi noin prosenttiyksiköllä
  • pitkät korot nousivat noin 60-80 korkopistettä, korkokäyrä jyrkkeni selvästi.

Jokainen sykli on kuitenkin erilainen ja vuosiin 2016–17 verrattuna taloutta uhkaa nyt merkittävä satunnainen epävarmuustekijä eli koronavirus, joka ei vielä näy viimeisimmissä makroluvuissa.

Koronavirusepidemia vaikuttaa alkuvuonna voimakkaasti Kiinan talouteen. Kiinan osuus maailmantalouden kasvusta on lähes 30 %, joten koronavirus aiheuttaa merkittävän negatiivisen kysyntävaikutuksen koko globaaliin talouteen. Tilanteesta koituu varmuudella häiriöitä myös kansainvälisiin toimitusketjuihin.

Rahapolitiikan viritys – erityisesti FED:n osalta – on tällä hetkellä elvyttävämpi kuin 2016–17, mikä oletettavasti jarruttaa korkotason syklistä nousupainetta.

Mikäli koronavirusepidemia saadaan lähiviikkoina hallintaan eikä se laajene pandemiaksi, suhdannenäkymän vahvistuminen ja korkotason maltillinen nousutrendi todennäköisesti jatkuvat.


Teollisuustuotannon pohjakosketus ohitettu – ostopäällikkö-indeksit ennakoivat piristyvää kasvua myös palvelualoille

PMI-ostopäällikköindeksit seuraavat teollisuuden ja palvelualojen trendiä (kysely yrityksille).
Ne toimivat hyvinä indikaattoreina talouskasvusta:

PMI > 50 : sektorin odotetaan kasvavan
PMI < 50 : sektorin odotetaan supistuvan


OECD:n suhdannekuvaajien perusteella maailmantalouden kasvu nopeutuu selvästi jo vuonna 2020 (Huom: Kuvaajat eivät vielä huomioi koronaviruksen vaikutuksia)


Kasvunäkymän muutoksen suhteen vastaavissa olosuhteissa oltiin viimeksi 08-09/2016 – silloin seuraavan vuoden aikana kasvu vauhdittui ja pitkät korot nousivat


Koronaviruksen vuoksi Kiinan talouskasvu hidastuu alkuvuonna merkittävästi – toimitusketjujen ja kansainvälisen kaupan välityksellä vaikutukset leviävät laajalle


Pitkät korot laskivat varsin voimakkaasti korona-epidemian puhkeamisen jälkeen – osakkeissa epäyhtenäisempi reaktio


Pitkän aikavälin korko-odotuksissa ei enää juuri hinnoitella EKP:n lisäkoronlaskuja – toisaalta keskuspankkielvytyksen odotetaan jatkuvan entistä pidempään


FED:n rahapolitiikan viritys selvästi elvyttävämpi kuin vastaavissa suhdanneolosuhteissa 2016-17


Suomen talouden näkymä

Suomessa talouskasvu oli vuoden 2019 kolmella ensimmäisellä neljännekselä selvästi muuta euroaluetta vahvempaa. Kotimainen kulutus on jo pidemmän aikaa ollut keskeisin kasvun ajuri.

Ennakkotiedot vuoden 2019 viimeisen neljänneksen kasvuluvuista kuitenkin viittaavat kansainvälisen talouden ongelmien olevan lopulta välittymässä myös Suomeen. Alustavan arvion mukaan BKT supistui 0,4 % edellisestä neljänneksestä.

Kenties myönteisin yllätys on ollut odotettua selvästi vahvempi työllisyyskasvu – nykyisellä vauhdilla hallituksen 75 %:n työllisyysastetavoite vuoden 2023 loppuun mennessä on saavutettavissa.

Työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmien paheneminen (avoimien työpaikkojen määrä kasvaa voimakkaasti mutta työttömien määrä ei vastaavasti laske) kuitenkin merkitsee, että työllisyyden kasvu ennen pitkää pysähtyy ilman merkittäviä uusia työllisyystoimia.

Rakentamisen jäähtyminen sekä kansainvälisen talouden suhdanneongelmien tarttuminen viiveellä Suomeen painavat kuluvan vuoden BKT-kasvua. Odotamme Suomen talouden kasvavan 2020 0,9 % ja 1,0 % vuonna 2021.

Tilastokeskuksen ennakollisen neljännesvuositilinpidon mukaan kuntatalouden heikkeneminen jatkui vuonna 2019. Manner-Suomen kuntien ja kuntayhtymien tilikauden tulos painui yhteensä noin 200 milj. negatiiviseksi ja velkaantuminen kiihtyi. Tulos on erittäin heikko, vaikkakin jonkin verran odotettua parempi. Kuntatalouden heikkenemisen taustalla on erityisesti toimintamenojen ja investointitarpeiden kasvu.


Kotimainen kulutus pitänyt Suomen talouskasvun euroaluetta vahvempana – nettoviennin ja investointien kasvukontribuutio vaisu


Teollisuustuotannon ja tavaraviennin viimeaikainen heikkeneminen viittaa maailmantalouden ongelmien olevan tarttumassa lopulta myös Suomeen


Työllisyyskasvu ylittänyt odotukset: 5 vuodessa työllisyysaste noussut lähes 5 prosenttiyksikköä – nousua eniten 55-64 -vuotiaissa


Jatkossa työllisyyden kasvupotentiaali riippuu entistä enemmän siitä, miten hyvin työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmia onnistutaan lievittämään


Rakentamisen jäähtyminen ja kv-suhdanneongelmien välittyminen viiveellä Suomeen painavat BKT-kasvun vuonna 2020 pitkän aikavälin trendin alapuolelle


Kuntatalouden heikkeneminen jatkui 2019 – pääsyynä toimintamenojen ja investointitarpeiden kasvu

Kuntatalous = Manner-Suomen kunnat ja kuntayhtymät


Manner-Suomen kuntien ja kuntayhtymien tilikauden tulos negatiivinen, lainakanta kasvoi voimakkaasti


Kuntarahoituksen markkinakatsaus-02_2020Lataa

PääekonomistiTalous