Ota yhteyttä Kirjaudu Avautuu uuteen välilehteen
Hae sivustolta

Näkökulma: Käytämme lähes Bidenin infrapaketin verran rahaa hävittäjiin

Yhdysvalloissa syksyn kuuma poliittinen vääntö on ollut, menevätkö presidentti Bidenin suurisuuntaiset investointi- ja uudistusohjelmat kongressista läpi. Liikenneväyliä ja tietoliikenneyhteyksiä parantava 1200 miljardin dollarin infrapaketti sai sinettinsä jo marraskuun alussa. Käsittelyssä on vielä Build Back Better -uudistuspaketti, jonka tarkoituksena on vahvistaa sosiaaliturvaa ja koulutusta sekä edistää vihreää siirtymää. Ohjelman hintalappu on kymmenen vuoden aikana noin 1750 miljardia dollaria.

Bidenin hankkeiden mittaluokka on historiallisen suuri. Myös suomalaisessa talousuutisoinnissa niitä on kuvattu ”jättimäisiksi” – ikään kuin summat olisivat niin tähtitieteellisiä, ettei sellaiseen rahankäyttöön olisi meillä mitään mahdollisuuksia. Yhdysvallat on kuitenkin valtava maa eikä ole aivan helppoa mieltää, miten jättimäisistä rahamääristä oikeastaan puhutaan.

Suhteutetaanpa siis vähän. Yhdysvallat on noin 80 kertaa Suomea suurempi talous. Kun vielä dollarit muutetaan euroiksi, voidaan sanoa, että Bidenin infrainvestoinnit olisivat Suomen mittakaavassa noin 13 miljardia ja sosiaaliturvaohjelman menolisäykset kymmenessä vuodessa noin 19 miljardia.

Luvut ovat eittämättä suuria, mutteivät kuitenkaan aivan mahdottomia. Julkisiin investointeihin uppoaa tällä vuosikymmenellä Suomessakin huomattavia summia. Käytämme yksistään hävittäjähankintoihin (noin 10 miljardia) miltei Bidenin infrapaketin verran rahaa. Toinen useamman miljardin satsaus on kaavaillut raideinvestoinnit, vaikka ne tuskin täysimääräisesti toteutuvatkaan. Hallitusohjelman ”tulevaisuusinvestoinneissa” puhutaan noin kolmen miljardin euron mittaluokasta. Lähes miljardi voi lähivuosina kulua myös sote-uudistuksen muutoskustannuksiin.

Vihreän siirtymän investoinneissa olemme vasta pääsemässä alkuun. Suomea noin kymmenen kertaa suurempi Ranska aikoo investoida 30 miljardia vetytalouteen. Vastaava ambitiotaso merkitsisi meillä noin kolmen miljardin investointeja. Ylipäänsä tutkimus- ja kehitysinvestointien bkt-osuus haluttaisiin Suomessa nostaa pysyvästi neljään prosenttiin. Vaikka pääosin kyse onkin yksityisen t&k-rahoituksen houkuttelemisesta, tavoitteen toteutuminen edellyttänee myös julkisen tutkimusrahoituksen huomattavaa kasvattamista.

Build Back Better -uudistusohjelmaa on hankalampi suhteuttaa, koska siinä investoinneiksi miellettävät panostukset ja käyttötalouden menolisäykset sekoittuvat. Agendan perusteella kyse on enemmän pysyvistä menolisäyksistä kuin investoinneista. Mikäli uudistushanke menee senaatissa sellaisenaan läpi, vuositasolla ohjelma kasvattaa budjettimenoja noin 175 miljardilla dollarilla. Valkoisen talon mukaan lisämenot rahoitetaan täysin verokiristyksillä ja paremmalla talouskasvulla (kongressin budjettitoimisto CBO ei tosin ole ihan samaa mieltä).

Suomen kontekstissa vastaavat panostukset tarkoittaisivat noin 1,9 miljardin euron vuotuisia menolisäyksiä, mitä voi verrata hallituskauden menoratkaisuihin. Hallitusohjelman mukaan valtionhallinon menoihin ollaan tekemässä 1,4 miljardin edestä pysyviä lisäyksiä. Talouspolitiikan arviointineuvoston mukaan uudet päätökset ovat lisäksi nostaneet pysyvää menotasoa yli 200 miljoonalla. Kokonaissaldo liikkuu siis 1,6 miljardin tietämillä. Hieman epävarmaa myös on, miten paljon ”tulevaisuusinvestoinneista” jää pysyvää menopainetta. Lisämenojen rahoitus nojaa verotulojen ja työllisyyden kasvuun.

Yllä kuvattu ynnäily osoittaa, ettei Bidenin infrapaketti ole mitenkään käsittämättömän suuri, ja mittaluokaltaan vastaavat julkiset investoinnit ovat meilläkin putkessa. Hyvinvointia edistävissä menolisäyksissä emme ehkä yllä aivan Bidenin suunnitelmien tasolle, mutta melko lähelle niissäkin päästään.

Kirjoitus on julkaistu alun perin Kuntarahoituksen Kauppalehden kumppaniblogissa 30.11.2021.

NäkökulmatPääekonomistiTalous

Noususuhdanne jatkuu, mutta maailmantalouden veturi yskii – selviääkö Kiina vaikeuksistaan? Kuntarahoituksen markkinakatsaus 11/2021 on julkaistu

Kuntarahoituksen markkinakatsaus, marraskuu 2021Lataa

Maailmantalous on yhä suotuisalla perusuralla, mutta lyhyen aikavälin kasvunäkymät ovat heikentyneet. Koronapandemian lisäksi kasvuvauhtia hidastavat Kiinan yskivät kiinteistömarkkinat sekä sitkeät häiriöt toimitusketjuissa. Syksyn kuluessa suhdanneriskit ovat selvästi kasvaneet, arvioi Kuntarahoituksen pääekonomisti Timo Vesala marraskuun markkinakatsauksessaan.

– Kiinan kiinteistömarkkinat ovat jäähtyneet nopeasti, mikä voi vaikuttaa merkittävästi maan kasvuedellytyksiin. Kiina on maailman suurimpia talouksia, ja sen yskähteleminen on huomattava riski koko globaalille taloudelle. Myös toimitusketjujen pullonkaulat ovat osoittautuneet huomattavasti ennakoitua sitkeämmiksi, mikä lisää pitkittyneen kustannusinflaation riskiä. Lommoja kuluttajien ostovoimaan on jo tullut.

Oman lukunsa maailmantalouden kasvunäkymiin kirjaavat lähtökuopissaan olevat tukipaketit. Yhdysvalloissa kongressi hyväksyi hiljattain noin 1 200 miljardin dollarin investoinnit infrastruktuuriin, ja suunnitteilla on myös mittavia panostuksia sosiaaliturvaan ja vihreään siirtymään.

– On hyvä muistaa, että monia pitkävaikutteisia talouden kasvupotentiaalia vahvistavia investointiohjelmia on vasta lähdössä liikkeelle. EU:ssa talous saa lähivuosina merkittävää tukea yhteisestä elvytysrahastosta, Vesala lisää.

Korkomarkkinoiden vuoristorata jatkuu, keskuspankeilta vaaditaan pelisilmää

Korkomarkkinoilla vuosi on muistuttanut vuoristorataa. Alkuvuonna rokotusohjelmat etenivät vauhdilla, ja pandemian lopullinen nujertaminen näytti mahdolliselta. Pitkät korot nousivat ja korkokäyrä jyrkkeni. Kesän aikana ärhäkät virusmuunnokset sekoittivat pakkaa, ja suhdannekuva kääntyi synkemmäksi. Syksyn kuluessa inflaatioriskit ovat nousseet markkinahinnoittelun keskiöön.

– Näkymä rahapolitiikan asteittaisesta kiristämisestä puoltaa korkotason trendinomaista nousua. Rahapolitiikan oikeasuhtainen viritys on kuitenkin melkoista tasapainoilua: tulevaisuuden inflaatio-odotukset on pidettävä aisoissa, mutta talouden toipumista ei saisi keskeyttää, pohtii pääekonomisti Vesala.

Yhdysvalloissa keskuspankki Fed ajaa jo elvytystä alas pienentämällä kuukausittaisia arvopaperiostojaan.

– Ohjauskoron nostot lienevät nekin Fedin ohjelmassa jo ensi vuonna, Vesala epäilee.

Euroalueella hintapaineet ovat Yhdysvaltoja vähäisemmät. Kokonaiskysyntä elpyy verkkaammin, ja Euroopan keskuspankin sopii odottaa liikkuvan selvästi Fediä hitaammin. Kiinan vaikeudet nostavat globaaleja suhdanneriskejä, mikä lisännee EKP:n varovaisuutta entisestään.

– Markkinoiden likviditeettiä tukevia epätavanomaisia toimia EKP alkaa näillä näkymin purkaa jo ensi vuonna, mutta koronnostoihin tuskin päästään vielä pariin vuoteen, Vesala ennakoi.

Suomessakin kasvu hidastuu mutta syksy tuonut myös positiivisia yllätyksiä

Myös Suomessa talouden kovin kasvu näyttää taittuneen. Toisaalta merkkejä suhdanteen oleellisesta jäähtymisestä ei vielä ole. Syksyn mittaan teollisuustuotannon ja uusien tilauksien määrät ovat kehittyneet jopa odotettua paremmin.

– Maailmanlaajuinen komponenttipula näyttäisi haitanneen Suomen teollisuutta keskimääräistä vähemmän, Vesala arvioi.

Kasvu jatkuu myös työllisyydessä, tosin aiempaa verkkaammin. Vesala huomauttaa, että työllisyysluvuissa voi tulla myös takapakkia, mikäli työvoimaan väliaikaisesti osallistuneet henkilöt poistuvat työmarkkinoilta olojen normalisoituessa.

– Tällaisia voivat olla esimerkiksi eläkkeellä olevat hoitoalan ammattilaiset, jotka palasivat tilapäisesti töihin.

Syksyn edetessä vuoden 2022 bkt-ennusteet ovat vakiintuneet kolmen prosentin tuntumaan. Vuonna 2023 talouskasvun odotetaan jo selvästi hidastuvan.

– Näillä näkymin Suomen bkt saavuttaa koronapandemiaa edeltäneen kasvu-uransa vuoden 2023 kuluessa, pääekonomisti arvioi.

Kuntarahoituksen markkinakatsaus, marraskuu 2021Lataa

IlmiötPääekonomistiTalous

Näkökulma: Ilman laajaa uudistusohjelmaa pieni tuloveroale jää yksittäiseksi karkkipäiväksi

Syksyn budjettiriihen jälkeen valtiovarainministeri Saarikko väläytti mahdollisuutta ansiotuloverojen kevennyksiin vielä tällä vaalikaudella. Monet avaus yllätti kuin oikea koukku. Tuoreeltaan ehdotus kirvoitti kriittisiä arvioita suhdannepoliittisesta näkökulmasta: ennusteiden mukaan vuonna 2023 ollaan korkeasuhdanteessa ja resurssien käyttöaste lähestyy rakenteellista kattoa, jolloin ajoitus veronalennuksille ei ole paras mahdollinen.

Mutta ei nyt takerruta suhdannepoliittiseen säätöön vaan puhutaan pitkän aikavälin tavoitteista. Tällä hetkellä Suomi on suhteellisen korkean tuloverotuksen maa, jossa tuottavuuden kasvu on ollut pitkään hidasta ja taloudellisen huoltosuhteen heikkeneminen vaikeuttaa oleellisesti annettujen hyvinvointilupausten lunastamista. Varmasti monet meistä haluaisivat elää toisenlaisessa talouden tasapainossa, jota luonnehtisi korkeampi työllisyys, rivakampi hyvinvoinnin kasvu ja hyvässä lykyssä myös hieman keveämpi tuloverotus. Moinen tasapainosiirtymä on kuitenkin kovan ja vaikean työn takana.

Matalampi tuotantopanosten verotus toki parantaa kannustimia, mutta käytettävissä olevien resurssien absoluuttiset rajat tulevat äkkiä vastaan. Jos ei ole työvoimaa ja riittävää henkistä pääomaa, siirtymä dynaamisempaan tasapainoon jää toteutumatta. Talouden rakenteelliset perusongelmat on joka tapauksessa ratkaistava, ja monet niistä vaativat isoja satsauksia.

Lista on pitkä. Työmarkkinoille siirtyvien ikäluokkien keskimääräinen koulutustaso on Suomessa jo nyt vajonnut OECD-maiden keskiarvon alapuolelle. Toisen asteen koulutukseen ja yliopistojen aloituspaikkoihin pitäisi investoida huomattavasti lisää. Tutkimus- ja tuotekehityspanostusten bkt-suhde tuskin itsestään nousee neljään prosenttiin vaan tavoitteen saavuttaminen todennäköisesti edellyttää myös suurempia julkisia t&k-panostuksia. Emme myöskään houkuttele riittävästi ulkomaisia osaajia emmekä saa maahan jo muuttaneiden työvoimapotentiaalista parasta tehoa irti. Kotouttaminen kaikkine vieraskielisine palveluineen vaatii – yllätys, yllätys – lisää julkista rahaa.

Eivätkä investointitarpeet tähän lopu. Edessämme on ennennäkemätön väestöllinen keinulauta, jossa seuraavan parinkymmenen vuoden aikana alle 15-vuotiaiden määrä merkittävästi vähenee ja yli 75-vuotiaiden määrä puolestaan kasvaa aivan valtavasti, lähes 60 prosenttia. Julkinen palvelurakenne on viritettävä täysin uuteen uskoon, mikä alkuvaiheessa nielee resursseja. Kustannussäästöt tulevat vasta paljon myöhemmin, kuten sote-uudistuksesta tiedämme.

Ja sitten on tietysti ilmastonmuutos, joka on yhteiskunnille suorastaan eksistentiaalinen riski. Sen torjuntaan kannattaa, pitää ja on pakko investoida. Kaiken päälle tulevat vielä kymmenen miljardin hävittäjähankinnat.

Mitä tästä kaikesta pitäisi siis ajatella? Kestävä siirtymä vahvempaa kasvua tukevaan tasapainoon edellyttää pitkäjänteistä politiikkaa sekä rohkeita uudistuksia ja investointeja, eikä onnistuminen sittenkään ole varmaa. Tavoitteiden saavuttaminen vie väistämättä vuosia, ellei vuosikymmeniä. Valitettavasti vaadittavat satsaukset voivat ensi vaiheessa kasvattaa julkisen talouden alijäämiä niin paljon, että tarvitaan myös säästöjä. Voimme joutua väliaikaisesti tinkimään joistain eduista, jotta talouden kantokykyä vahvistava siirtymä olisi mahdollista. Tässä kontekstissa veronalennusten perustelu ei ole ihan helppoa.

Kaiken kaikkiaan edellä kuvattu rakenteellinen korjausvelka pistää veronalennuskeskustelua perspektiiviin. Mikäli yleisö ei usko, että useamman vaalikauden mittaisiin uudistusohjelmiin pystytään sitoutumaan, veronalennukset uhkaavat jäädä yksittäiseksi karkkipäiväksi, jonka seuraava hallitus voi hyvinkin peruuttaa. Mitään oleellista muutosta silloin tuskin tapahtuu.

Kirjoitus on julkaistu alun perin Kauppalehden yhteistyöblogissa täällä. Löydät Timo Vesalan myös Twitteristä!

KuntarahoitusPääekonomisti

Talouden ripeä kasvuspurtti hiipuu – miten inflaation kanssa käy, pääekonomisti Timo Vesala? Kuntarahoituksen markkinakatsaus 10/2021 on julkaistu

Kuntarahoituksen markkinakatsaus, lokakuu 2021Lataa

Alkuvuoden rivakan kiihdytyksen jälkeen maailmantalous on selvästi hidastumassa. Suhdanteen perusviritys on edelleen myönteinen ja talousennusteet varsin optimistisia, mutta tuotantoketjujen pullonkaulat ovat osoittautumassa yllättävän sitkeiksi. Pulaa on erityisesti raaka-aineista ja energiasta, erilaisista komponenteista sekä välituotteista, ja monella alalla myös työvoimasta. Saksassa ja Ruotsissa teollisuustuotannon volyymi on autonvalmistajien komponenttipulan vuoksi kääntynyt jopa laskuun.

Maailmantalouden veturi yskii – kasvavatko inflaatiopaineet?

Maailmantalouden merkittävä riskikeskittymä on tällä hetkellä Kiina, jonka tiukka koronastrategia voi jatkossakin aiheuttaa toimitusketjuihin häiriöitä, mikäli paikallisia epidemia-aaltoja esiintyy. Viime viikkoina otsikoissa olleet velkaisten kiinteistöyhtiöiden ongelmat ovat oma lukunsa, toteaa Kuntarahoituksen pääekonomisti Timo Vesala.

– Ne tuskin uhkaavat maailmantaloutta rahoitusjärjestelmän horjumisen vuoksi, mutta voivat aiheuttaa negatiivisen kysyntäshokin. Ylikuumentuneen kiinteistömarkkinan jäähdyttäminen on iso urakka, ja rakentamisen sekä asuntohintojen laskun myötä Kiinan talouskasvu voi hidastua odotuksia enemmän. Maailmantalouden veturi siis yskii, ja tuotanto-ongelmiensa vuoksi Kiina osaltaan voimistaa maailmantalouden inflaatiopaineita.

Talouden ennustaminen entistäkin vaikeampaa

Talous ei vielä ole suistunut elpyvältä perustrendiltä, mutta tarjontapuolen pullonkaulat ja kasvava kustannuspaine aiheuttavat lyhyen aikavälin bkt- ja inflaationäkymään huomattavaa epävarmuutta.

– Tempoileva vaihtelu makrotalouden keskeisissä tunnusluvuissa heikentää talouden ennustettavuutta ja vaikeuttaa talouspolitiikan oikeasuhtaista virittämistä, Vesala sanoo.

Kohonnut inflaatio ja tulevaisuuden inflaatio-odotusten nousu ovat jo näkyneet muutamissa maissa maissa rahapolitiikan kääntymisenä kiristävään suuntaan. Osakemarkkinoilla on viime viikkoina virinnyt huolta stagflaation omaisesta kehityksestä, jossa voimistunut inflaatio nostaa korkoja, mutta reaalitalouden kasvu jää odotettua hitaammaksi. Myös korkomarkkinoilla pitkät korot ovat kesän pudotuksen jälkeen kääntyneet uudelleen nousuun.

– En pidä vakavaa ja pitkäkestoista inflaatio-ongelmaa vielä kovin merkittävänä uhkakuvana. Suurempi riski on, että inflaatiopiikki pakottaa keskuspankit nyt nähtyä laajemmin vetäytymään elvytyksestä ja asteittain kiristämään rahapolitiikkaa. Tällöin reaalitalouden kasvuodotukset voisivat kääntyä jyrkemmin laskuun. Se taas voisi johtaa uuteen matalasuhdanteeseen ja pikemminkin deflaatioon kuin inflaation uhkaan, Vesala arvioi.

Myönteinen työllisyyskehitys tuo nostetta kuntatalouteen

Suomessa talouden suhdannenäkymä on pysynyt suhteellisen vahvana, ja alkusyksyn aikana kasvuennusteita on säännönmukaisesti nostettu. Ennustehaarukka on kuitenkin selvästi leventynyt, erityisesti ensi vuoden kasvuarvioiden osalta. Palautumisvaiheen ripeä kasvu vaimenee vuoden 2022 aikana, ja vuonna 2023 bkt-kasvun odotetaan jo selvästi hidastuvan.

Valtiovarainministeriön päivitetyn kuntatalousohjelman perusteella kuntatalouden näkymä on hieman kohentunut viime keväästä.

– Kuntatalouden positiivisen ennustemuutoksen taustalla on ennakoitua myönteisempi työllisyyskehitys ja verotulojen kasvu, Vesala sanoo.

Kuntatalouden kehityksen iso kuva ei kuitenkaan anna syytä huokaista helpotuksesta. Suomen väestökehitys käy läpi seuraavan 20 vuoden aikana radikaalin ikärakenteen muutoksen, mikä asettaa myös kuntien sopeutumiskyvyn koetukselle – tämä käy ilmi myös tuoreesta Tilastokeskuksen väestöennusteesta, Vesala muistuttaa.

Kuntarahoituksen markkinakatsaus, lokakuu 2021Lataa

IlmiötPääekonomistiTalous

Talous voi ajautua tempoilevaan liikkeeseen, jota on vaikea ohjata

Välillä taloudessa tapahtuu asioita, joita on osattu odottaa, mutta jotka kuitenkin pääsevät yllättämään. Koronataantuman jälkeinen kysynnän ja tarjonnan eritahtinen elpyminen on esimerkki tällaisesta ilmiöstä. Jo koronakriisin alkuvaiheessa pohdittiin, mitä mahtaa tapahtua, kun rajoitusten hellitettyä patoutunut kulutuskysyntä alkaa purkautua. Ymmärrettiin, että kun talouden tuotantokyky laitetaan useaksi kuukaudeksi pakkaseen, sulattaminen kestää hyvän tovin ja hinnat saattavat nousta – ainakin väliaikaisesti.

Tuotannon pullonkaulat ja inflaatiopulssi ovat kuitenkin osoittautumassa selvästi ennakoitua pitkäkestoisemmiksi. Toki matkan varrella on ollut odottamattomia ilmiötä vahvistavia tekijöitä. Uudet virusvariantit ja paikalliset epidemia-aallot kansainvälisten arvoketjujen solmukohdissa ovat pahentaneet tuotantokapeikkoja. Myös Ever Given -konttialuksen juuttuminen maaliskuussa poikittain Suezin kanavaan häiritsi pitkään tavaratoimituksia.

Kasvu- ja inflaatioluvuissa edessä normaalia suurempaa aaltoliikettä?

Kysynnän kova alkukiihdytys on joka tapauksessa pistänyt toimitusketjut yllättävän lujille: on pulaa konteista ja komponenteista, raaka-aineista ja energiasta, ja myös työvoimasta. Lisäksi talous tulee pandemiasta hieman erilaisena ulos. Muutostrendit, kuten etätyön yleistyminen, digiloikat sekä liikenteen sähköistyminen, muovaavat kysynnän rakennetta eli mitä halutaan kuluttaa. Rakennemuutoksen vuoksi joissain raaka-aineissa ja komponenteissa kysynnän ja tarjonnan epätasapaino voi jatkua vielä pitkään.

Maailmantalous saattaakin olla ajautumassa pumppausliikkeeseen, jollaiseen ei ole vähään aikaan totuttu. Bkt-kasvu on juuri nyt vauhdikasta, kun kysyntä virkoaa ja kova menekki tyhjentää varastoja. Lähitulevaisuudessa yritykset pyrkinevät myös kasvattamaan varastojaan varautuakseen kasvun jatkumiseen. Kun tarjonnan pullonkaulat aikanaan helpottavat, myös varastojen kerryttämisen motiivi pienenee, millä saattaa hetkellisesti olla yllättävän suuri negatiivinen vaikutus bkt-kasvuun. Kasvuvauhdissa tapahtuvat lyhyen aikavälin heilahtelut voivatkin merkittävästi kasvaa.

Samanlaista aaltoliikettä nähtäneen inflaatiossa. Varsinkin Yhdysvalloissa koronaherkimmät hintaerät, kuten hotellihuoneiden, lentolippujen sekä käytettyjen autojen hinnat, ovat terävän nousupiikin jo kokeneet, ja niissä on edessä kenties huomattavaakin laskua. Vaikka hintatason nousu alkaisi lähikuukausina osoittaa tasaantumisen merkkejä, ei inflaatioriskejä kannata silti unohtaa. Energian hintakehitys näyttää juuri nyt aika ikävältä, ja myös monissa jäykästi reagoivissa hintaerissä on yhä sisällä huomattavaa nousupainetta.

Talouden heikentynyt ennustettavuus lisää talouspolitiikan haasteita

Koronakriisi on ollut maailmantaloudelle järistys, jonka akuutti vaihe jäi sittenkin aika lyhytaikaiseksi, mutta jonka jälkimainingeissa talous heiluu normaalia enemmän. Syksyn aikana julkaistuista Suomen talouden ennusteistakin jo näkee, että näkemyserot tulevasta kehityksestä ovat kasvamaan päin. Bkt-kasvun ja inflaation ennustettavuuden heikkeneminen häiritsee talouspolitiikan oikeasuhtaista virittämistä. On normaaliakin hankalampaa arvioida, milloin on turvallista lopettaa velkaelvytys.

Rahapolitiikan puolella ei ole yhtään helpompaa. Vaikutusviiveiden vuoksi rahapolitiikkatoimia joudutaan virittämään noin vuoden päässä siintävien odotusten varassa. Makromuuttujien tempoilu vaikeuttaa olennaisesti tehtävän onnistumista.

Kun tie on kuoppainen ja näkyvyys huono, ohjaustoimilta odotetaan malttia ja johdonmukaisuutta, mutta myös reagointikykyä. Jatkossa talouspolitiikan onnistunut viestintä epäilemättä korostuu, sillä äkkinäiset markkinahinnoittelun muutokset ovat jo sinänsä riski talouden vakaalle kehitykselle.


Kirjoittaja on Kuntarahoituksen pääekonomisti.

NäkökulmatPääekonomistiTalous

Kuntarahoituksen suhdanne-ennuste: Elpyminen ylitti odotukset, osa-aikatyöt pönkittävät työllisyyslukuja – Kuntarahoitus nostaa bkt-ennustettaan

Kuntarahoituksen suhdanne-ennuste, syyskuu 2021Lataa
Taulukko: Kuntarahoituksen ennuste Suomen talouden keskeisimpien tunnuslukujen kehityksestä vuosina 2020–2023.

Kotimainen kysyntä on elpynyt rivakasti maaliskuun sulkutilan jälkeen, arvioi pääekonomistimme Timo Vesala Kuntarahoituksen vuoden kolmannessa suhdanne-ennusteessa. Pandemiaa edeltänyt bkt-taso saavutettiin ennakoitua nopeammin, ja myös investointirohkeus on toipunut vauhdilla.

Alkuvuoden odotettua voimakkaamman kasvuhumauksen vuoksi nostamme arviotamme vuoden 2021 bkt-kasvusta 3,2 prosenttiin. Kuluvan vuoden kasvuperinnön siivittämänä bkt-kasvun odotetaan yltävän 3,0 prosenttiin vuonna 2022 ja hidastuvan 1,8 prosenttiin vuonna 2023.

Kansainvälisesti näkymä ei ole yhtä seesteinen: maailmantalouden suhdannekuvaajat ennakoivat, että kasvuhuippu on jo ohitettu. Kyse ei välttämättä silti ole dramaattisesta muutoksesta, pääekonomisti Vesala huomauttaa.

– Näyttää siltä, että maailmantalous toipui pandemiasta odotettua etupainotteisemmin. Toisaalta voi olla, että talouden tarjontapuolen ”palautumiskitkoja” on aliarvioitu.

Osa-aikaiset työtehtävät selittävät työllisten määrän nopeaa toipumista – työtunneissa palautuminen vielä kesken

Työllisyys on ollut talousvuoden suurimpia yllättäjiä. Työllisyysasteen trendiluku on noussut pandemiaa edeltäneelle huipputasolle 72,7 prosenttiin, ja avoimia työpaikkoja on ennätysmäärä. Rivakkaa elpymistä selittää osa-aikaisten työtehtävien kasvu, kertoo pääekonomisti Vesala.

– Kokonaisuutena tehdyt työtunnit ovat edelleen pandemiaa edeltäneen tason alapuolella. Työ jakaantuu siis useammalle tekijälle.

Talouden nopea toipuminen on luonut työmarkkinoille merkittäviä pullonkauloja: monilla aloilla akuutti työvoimapula rajoittaa jo tuotannon kasvua.

– Osittain kyse on osaamisvajeesta. Pandemian aikana hävinneiden työpaikkojen tilalle syntyy uusia, mutta hieman erilaisia työpaikkoja. Samalla osaamisvaatimukset muuttuvat, Vesala kertoo.

Talouden uudistuminen voi vauhdittaa alueiden eriytymistä

Kartta: Avoimien työpaikkojen määrä maakunnittain, 12 kk liukuva keskiarvo. Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriön työnvälityksen kuukausitilasto.

Työvoiman tarpeessa on myös alueellisia eroja. Työmarkkinoiden imu on muuta maata vaimeampaa Kaakkois-Suomessa ja Pohjois-Karjalassa, kun taas väestöpohjaan suhteutettuna eniten avoimia työpaikkoja on Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla, Kainuussa sekä Lapissa. Kunnissa ja kuntayhtymissä työvoiman tarve on viimeisen vuoden aikana kasvanut jopa yksityisiä aloja enemmän.

– Pohjanmaalla kyse on nimenomaan työvoimapulasta, sillä työttömyys on koko maan keskiarvoa selvästi matalampi. Kainuussa ja Lapissa työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmat näyttävät erityisen vaikeilta: avoimia työpaikkoja on paljon, mutta niin on myös työttömiä.

Kun talous uudistuu, alueiden erot voivat kasvaa entisestään.

– Alueet, joilla on paljon koulutettua aktiiviväestöä, saavat alkavasta nousukaudesta eniten irti, Vesala arvioi.

Soten käytännön kysymykset sotkevat kuntatalouden näkymää

Suhdannetilanteen koheneminen heijastuu positiivisesti myös kuntatalouteen: työllisyys ja palkkasumma ovat kehittyneet odotettua paremmin, ja verotuloja kertyy ennakoitua enemmän. Vaikka suhdannetilanne on suotuisa, eivät kuntien rakenteelliset haasteet ole hävinneet mihinkään, muistuttaa toimitusjohtajamme Esa Kallio.

– Väestön ikärakenteen voimakas muutos ja aktiiviväestön väheneminen ovat monissa kunnissa krooninen uhka talouden kantokyvylle.

Myös sote-uudistus ja sen käytännön läpivienti ovat kuntataloudelle iso urakka.

– Epävarmuutta liittyy niin kuntakohtaisiin vaikutusarvioihin kuin toimintojen siirtoon. Samalla kuntien pitäisi kiinnittää verotuksen taso jo uudistuksen jälkeiseen aikaan, vuodelle 2023 asti. Tämä on erittäin hankala tehtävä. Uudistus ei myöskään vähennä kuntien investointitarpeita läheskään niin paljon kuin se pienentää käyttötaloutta. Jatkossa kuntien pitkän aikavälin investointikyvystä huolehtiminen on entistä tärkeämpää, Kallio tiivistää.


Kuntarahoituksen suhdanne-ennuste, syyskuu 2021Lataa


Lisätietoja:

Heidi Penttinen, viestintäpäällikkö
heidi.penttinen@kuntarahoitus.fi
puh. 045 139 3229

KuntarahoitusPääekonomistiTalous

Globaali talous jatkaa kasvua, palaavatko korot kasvu-uralle? – Kuntarahoituksen markkinakatsaus 8/2021 on julkaistu

Kuntarahoitus_Markkinakatsaus_082021Lataa

Kesäkauden aikana on nähty mielenkiintoisia markkinaliikkeitä. Pitkät korot ovat laskeneet tuntuvasti, mutta osakemarkkinoilla alkuvuoden vahva veto on vain jatkunut. Yhdysvalloissa pitkien korkojen lasku alkoi jo maaliskuussa, Euroopassa vasta myöhemmin keväällä. Taustalla on korkosijoittajien pelko talouskasvun ennenaikaisesta jäähtymisestä.

– Alkuvuodesta suhdanneodotukset kieltämättä vahvistuivat hieman liian nopeasti. Koronapandemiasta toipuminen on pitkä prosessi eikä palautuminen tapahdu kitkatta. Lisäksi uudet virusmuunnokset ovat voimistaneet talouden lyhyen aikavälin riskejä. Nämä riskit kohdistuvat erityisesti kehittyviin talouksiin, joissa rokotesuoja on merkittävästi teollisuusmaita heikompi. Kiinan asema globaalien toimitusketjujen solmukohtana on erityisen merkittävä ja siksi Kiinan paikallisilla epidemia-aalloilla voi olla vaikutusta koko maailmantalouteen, Kuntarahoituksen pääekonomisti Timo Vesala pohtii.

Kasvu jatkuu, Euroopassa jopa odotettua vahvempana

Vaikka maailmantalous on jo ohittamassa toipumisvaiheen kasvuhuippunsa, globaalin suhdanteen perustrendi on yhä hyvin myönteinen. Kasvu jatkuu laajalla rintamalla, Euroopassa jopa odotuksia vahvempana. Vuoden toisella neljänneksellä Yhdysvaltain bkt-luvut olivat ennakoitua vaisummat, mutta lievä pettymys selittyi pääosin varastojen supistumisella. Kotimainen kulutuskysyntä jatkoi Yhdysvalloissa voimakkaassa kasvussa.

Maailmantalouden pidemmän aikavälin kasvunäkymä on myös vahvistumassa.

– Pandemia on edistänyt digitalisaatiota ja tarjonnut yrityksille mahdollisuuden etsiä entistä tehokkaampia toimintatapoja. Valtiot panostavat nyt julkisiin investointeihin, joilla pyritään parantamaan yhteiskuntien perusinfraa ja julkisten palvelujen tehokkuutta sekä edistämään vihreää siirtymää. Keskuspankit ovat uudistaneet rahapolitiikkastrategioitaan siten, että ne tukisivat paremmin hintavakaustavoitteen toteutumista ja avaisivat mahdollisuuden korkoympäristön normalisoitumiselle, Vesala perustelee.

Maailmantalouden keskipitkän aikavälin perusviritys on siis varsin positiivinen. Toki kustannusten nousu on lisännyt stagflaation eli inflaation ja aneemisen talouskasvun yhdistelmän mahdollisuutta, mutta se on vain yksi mahdollinen skenaario, eivätkä esimerkiksi osakemarkkinat näytä tällä hetkellä olevan stagflaatiosta kovin huolissaan. Vallitseviin suhdanneolosuhteisiin nähden kesän aikana tapahtunut korkotason lasku vaikuttaa ylimitoitetulta.

– Mikäli maailmantalouden kasvunäkymä säilyy loppuvuonna likimain odotetun kaltaisena, koroissa nähtäneen käänne takaisin nousutrendille, Vesala ennakoi.

Olemme aiemmin arvioineet, että Euroopan keskuspankki saattaisi käynnistää korkotason asteittaisen normalisoinnin vuoden 2023 loppupuolella.

– Heinäkuussa julkaistun strategiauudistuksen ja sitä seuranneen rahapolitiikkaohjeistuksen perusteella tämä aikataulu vaikuttaa ehkä liian varhaiselta. Toisaalta reaalitalouden pitkän aikavälin skenaarioissa ei ole tapahtunut kovin oleellisia muutoksia, Vesala arvioi.

Suomen talouden kasvu jatkuu, työllisyysluvut jymy-yllätys

Suomen talouden tunnusluvut ovat pysyneet vahvoina.

– Ennakkotiedot vuoden toiselta neljännekseltä lupaavat sen verran voimakasta kasvua, että vuoden 2021 bkt-ennusteita saadaan luultavasti edelleen korjata ylöspäin. Teollisuudessa tilauskanta on vahvistunut erittäin hyvälle tasolle ja keskeisimmät vientimaamme näyttäisivät olevan jo vahvassa noususuhdanteessa, Vesala sanoo.

Ehkä suurimmat positiiviset yllätykset on kesän aikana nähty työmarkkinoilla. Työllisyysasteen trendi on noussut jo selvästi 72 prosentin ja työttömyysastekin on painunut alle 8 prosenttiin.

– Erityisen hämmästyttävää on ollut työvoiman voimakkaana jatkuva kasvu: työmarkkinoille aktiivisesti osallistuvia 15–74-vuotiaita henkilöitä on jopa viitisenkymmentä tuhatta enemmän kuin ennen koronapandemiaa. Ilmiö on mielenkiintoinen, sillä yleensä taloustaantumat pikemminkin vähentävät työmarkkinoille osallistumista kuin lisäävät sitä. Osallistumisasteen nousu on toki erittäin tervetullutta, sillä monilla aloilla, varsinkin palveluissa ja rakentamisessa, kärsitään jo noususuhdanteen tässä vaiheessa työvoimapulasta, Vesala jatkaa.

PääekonomistiTalousTapahtumat

Talous nyt: Positiivinen vire jatkuu, vaikka virusvariantit sekoittavat pakkaa

Euroopan komissio julkaisi vastikään uudet ennusteensa EU-maiden talousnäkymistä. Komission odotus vuosien 2021–22 kehityksestä on hyvin samanhenkinen kuin muutkin viime kuukausina julkaistut ennustepäivitykset. Sekä bkt- että inflaatioennusteita on tarkistettu ylöspäin – ensiksi mainittua tuntuvammin ja jälkimmäistä hieman maltillisemmin. Komissio iloitsee EU-maiden päässeen jo vahvasti takaisin kasvun syrjään kiinni. Alkuvuoden tartunta-aallosta johtunut pieni takapakki näyttäisi sekin jääneen pelättyä vaimeammaksi.  

Suomen talous selvisi viime vuodesta hyvin, mutta jatkossa valahdamme EU:n keskikastin alapuolelle 

EU-komission laskelmissa vuoden 2021 maakohtaiset kasvuennusteet vaihtelevat Suomen 2,7 prosentin ja Romanian 7,4 prosentin välillä. Kuluvana vuonna Suomi on siis jäämässä 27 EU-maan joukossa peränpitäjäksi.  

Suomen ei toki voi odottaakaan kasvavan yhtä nopeasti kuin maat, joissa vuoden 2020 koronakuoppa oli paljon syvempi kuin meillä. Toisaalta EU-komission ennusteiden kokonaistarkastelu paljastaa, ettei Suomi yllä vuosien 2020–22 kumulatiivisessa bkt-kehityksessä EU:n keskimääräiselle tasolle. Pandemiaa edeltäneeseen tasoon verrattuna Suomen bkt-kasvu oli viime vuonna EU:n kuudenneksi parasta. Elpymisvaiheen aikana kuitenkin valahdamme jälleen alempaan keskikastiin ja Suomen bkt:n kumulatiivinen kehitys vuosina 2020–22 oikeuttaa 27 EU-maan sisäisessä vertailussa vasta sijalle 18. 

Kalenterivuosille laskettavat kasvuennusteet vetävät mutkia suoriksi 

Vuositason bkt-ennusteet pyrkivät hahmottamaan ”isoa kuvaa”, jolloin talouden lyhyen aikavälin värinä tasoittuu siistiltä näyttäväksi trendiksi. Yleensä bkt-uran nyanssien puuttuminen ei erityisemmin haittaa, pikemminkin päinvastoin. Koronavirus on kuitenkin ollut taloudelle niin merkittävä shokki, että tällä kertaa vuosineljännestason värinä voi olla normaalia voimakkaampaa, ja siksi myös talouden ennusteriskit ovat poikkeuksellisen suuria.  

Yksi kompastuskivi saattaa olla olettamus, että pandemian hellittäessä talouden aktiviteetti palautuu nopeasti kutakuinkin entiselleen ja työnsä väliaikaisesti menettäneet pääsevät kitkattomasti takaisin työelämään mukaan. Yrityksille korona on kuitenkin ollut kuin pakollinen tuumaustauko, jonka aikana on voinut rauhassa miettiä oman liiketoiminnan syvintä olemusta. Samalla on pitänyt pohtia, miten digiloikat muuttavat kuluttajien käyttäytymistä ja miten omaa bisnestä voisi pyörittää tehokkaammin.  

Koronapandemia on hyvinkin saattanut kylvää entistä voimakkaamman tuottavuuskasvun siemenen, mikä pitkällä aikavälillä parantaa hyvinvoinnin edellytyksiä. Ensivaiheessa tuotannon tehostuminen ja uudistuminen voivat kuitenkin näkyä osaamistarpeiden muuttumisena, työmarkkinoiden pahentuneina kohtaanto-ongelmina ja odotuksia hitaampana työllisyyskasvuna. Mikäli palkkasumman kasvu hidastuu, myös kysynnän toipuminen voi pettää odotukset, kunnes alkuvaiheen kitkatekijöistä päästään yli. Emme myöskään ole vielä kovin hyvin selvillä, miten suuri lasku koronasta lopulta lankeaa yritysten konkursseina ja pankkien luottotappioina.  

Toinen talousennusteisiin liittyvä ilmiselvä riskitekijä on edelleen itse koronapandemia. Positiivinen uutinen on, että Euroopassa ja Yhdysvalloissa rokotekattavuus alkaa jo olla varsin korkealla tasolla. Koska parhaat rokotteet näyttäisivät tehoavan hyvin myös virusmuunnoksiin, terveyskriisi saataneen länsimaissa lähikuukausina hallintaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö talous voisi edelleen kohdata vakaviakin häiriöitä. Kehittyvät maat ovat yhä kaukana riittävästä rokotekattavuudesta. Virus kiertää maailmalla vielä pitkään ja paikalliset epidemia-aallot voivat jatkossakin aiheuttaa monenlaista haittaa globaaleille toimitusketjuille.  

Varoittavatko korkomarkkinat jo kasvun (väliaikaisesta) hidastumisesta? 

Pitkät korot ovat viime viikkoina laskeneet erityisesti Yhdysvalloissa, jossa pitkien korkojen aleneminen alkoi jo maaliskuussa. Näinkin voimakas suunnanmuutos voi äkkiseltään tuntua yllättävältä, sillä samanaikaisesti inflaatio on ylittänyt odotukset ja reaalitalouden kasvuennusteita on systemaattisesti tarkistettu ylöspäin.  

Markkinat ehkä kertovat, että alkuvuoden korkojen nousu oli talouden perustekijöihin nähden hieman liian nopeaa eikä elpyminen ehkä olekaan niin tasaista ja vahvaa kuin vuositason bkt-ennusteet antavat ymmärtää. Korkoliike kertoo myös, ettei pandemia ole ohi vaan elämme yhä sen keskellä. Vaikka länsimaissa terveyskriisi alkaisikin jo olla hallinnassa, maailmanlaajuisesti ei tautia ole vielä selätetty. 

Kirjoittaja on Kuntarahoituksen pääekonomisti.

KuntarahoitusNäkökulmatPääekonomistiTalous

Näkökulma: Avaako talouden noususuhdanne EKP:lle ikkunan päästä eroon negatiivisista koroista?

Yhdysvallat nousee koronataantumasta sen verran kovalla voimalla, että maan keskuspankki Fed on jo joutunut vihjaamaan tulevista rahapolitiikan kiristyksistä. Tällä hetkellä Fed näkee nostavansa ohjauskorkoja vuonna 2023, mutta talouden kasvu- ja inflaatioennusteista päätellen näkemys tulee vielä siirtymään aikaisemmaksi. Määrällistä elvytystä eli keskuspankin arvopaperiostoja voidaan hyvinkin alkaa vähentää jo reilun puolen vuoden päästä. Ruodin Fedin haastavaa tasapainoilua elvytyksen ja talouden ylikuumenemisen torjumisen välillä viime viikkoisessa blogikirjoituksessani Rahapolitiikan nuorallatanssi on alkanut.

Euroalueella talous toipuu huomattavasti Yhdysvaltoja hitaammin. Inflaatio on väliaikaisten kitkatekijöiden vuoksi meilläkin kiihtymässä, mutta riski talouden ylikuumenemisesta on huomattavasti vähäisempi kuin USA:ssa. Euroalueen rahapolitiikassa ei olekaan vielä näköpiirissä nopeaa suunnanmuutosta.

Silti myös Euroopan keskuspankin viestintä on jo muuttunut aiempaa optimistisemmaksi: talouden elpyminen nähdään odotuksia voimakkaampana ja kasvuennusteita on selvästi nostettu. EKP arvioi euroalueen bkt:n kasvavan sekä tänä että ensi vuonna yli 4,5 prosentin vauhdilla. EKP:n johtokunnan jäsen Isabel Schnabel totesi jokin aika sitten valoisasti, että euroalue on saavuttanut merkittävän ”käännekohdan”.

Myönteisestä kehityksestä huolimatta pandemia ei ole vielä ohi. Vaikka Eurooppa on lähes kirinyt rokotekattavuudessa USA:n kiinni, koronaviruksen delta-muunnoksen leviäminen on ainakin lyhyellä aikavälillä merkittävä riskitekijä ja taloudessa on yhä varauduttava takapakkeihin. Sitä mukaa kun molemmat rokoteannokset saaneiden osuus väestöstä kasvaa, yhteiskunnan normaalia toimintaa pitkäkestoisesti rajoittavien sulkutilojen riski kuitenkin pienenee. Siksi talouden perusvirityksen voidaan sanoa osoittavan jo kohti parempia aikoja.

Alkava noususuhdanne voi avata Euroopan keskuspankille ikkunan päästä eroon negatiivisista koroista, jotka pitkäkestoisena ilmiönä voivat aiheuttaa talouteen haitallisia sivuvaikutuksia. Viimeisimpien ennusteiden mukaan euroalueen bruttokansantuote lähestyy vuonna 2023 kehitysuraa, jolla oltiin ennen pandemiaa. Koronakriisistä jää eittämättä yhteiskuntaan monenlaisia arpia, mutta tuotannon volyymiin ei pysyvää pudotusta ole näillä näkymin syntymässä. Vuosi 2023 saattaa lopulta olla EKP:lle sopiva ajankohta aloittaa korkopolitiikan asteittainen normalisointi.

Viimeisen viiden–kuuden vuoden aikana euroalueen riskittömien pitkien korkojen (Saksan lainakorot) suhdanneluontoinen vaihtelu on tapahtunut suunnilleen -0,80 ja +1,00 prosentin haarukassa. Näin alhainen pitkien korkojen taso on ollut oire ”sekulaarisesta stagnaatiosta”, jossa säästetään enemmän kuin investoidaan, deflaatio uhkaa ja tuottavuuskasvu on kituliasta.

Seuraavan parin vuoden aikana koronakriisistä toipuminen ja varovaiset muutokset EKP:n rahapolitiikassa nostanevat euroalueen pitkät korot edellä mainitun vaihteluvälin ylälaitaan. Merkittävästi ylemmälle tasolle murtautuminen edellyttäisi kuitenkin uutta tasapainoa, jossa tuottavuuskasvun voimistuminen nostaisi talouden pitkän aikavälin kasvupotentiaalia.

EKP:n rahapolitiikan ja EU:n elvytysrahaston yhteispelillä tällaista siirtymää nyt yritetään. Saavutettujen tulosten kestävyyttä tosin voitaneen arvioida kunnolla vasta kuluvan vuosikymmenen jälkipuoliskolla.

Lue Timo Vesalan blogisarjan ensimmäinen osa Yhdysvaltojen korkonäkymistä täällä.

NäkökulmatPääekonomistiTalous

Näkökulma: Rahapolitiikan nuorallatanssi on alkanut – mitä Fedin tuoreesta korkoennusteesta pitäisi ajatella?

Yhdysvaltain keskuspankki Fedin avomarkkinakomitean viime viikkoinen kokous tarjosi odotuksia vahvemman signaalin rahapolitiikan tulevasta kurssimuutoksesta. Vielä maaliskuussa Fed ei nähnyt koronnostoille tarvetta ennen vuotta 2024, eikä keskustelua arvopaperiostojen vähentämisen aikataulusta pidetty ajankohtaisena. Fedin uuden ennusteen mukaan korkopolitiikan kiristykset aloitettaisiin vuonna 2023 kahdella koronnostolla. Lisäksi ennustepaneelin 18 jäsenestä seitsemän oli sitä mieltä, että korkoja voitaisiin nostaa jo ensi vuonna.

Myös määrällisen elvytyksen oikeaa mitoitusta on alettu puntaroida. Rahapolitiikan kiristyminen todennäköisesti käynnistyykin juuri arvopaperiostojen vähentämisellä – jos ei vielä tänä vuonna niin mahdollisesti ensi vuoden alkupuolella.

Muutokset Fedin linjauksissa kertovat Yhdysvaltain kasvunäkymän vahvistumisesta: omassa ennustepäivityksessään Fed nosti arvionsa kuluvan vuoden bkt-kasvusta peräti 7 prosenttiin. Inflaation Fed odottaa kiihtyvän tänä vuonna 3,4 prosenttiin. Fed siis lienee herännyt myös talouden ylikuumenemisriskeihin, joita Bidenin hallinnon voimakas kysyntäelvytys on ruokkinut.

Tuoreeltaan Fedin melko jyrkkä suunnanmuutos säikäytti markkinoita – varsinkin osakemarkkinoita, joilla keskuspankkien ultrakevyt rahapolitiikka on tukenut vahvaa kurssinousua. Omalla tavallaan Fedin viesti markkinoille on kuitenkin myös huojentava: kun data muuttuu, keskuspankki reagoi ja toimii loogisesti uuden tiedon mukaisesti.

Tasapainoisen kehityksen kannalta on oleellista, että keskuspankin reaktiot ovat ennakoitavia. Tällöin markkinahinnoittelu sopeutuu jo ennen varsinaisia ilmoituksia uusista rahapolitiikkatoimista ja äkkinäisiltä korkotason heilahteluilta vältytään. Ennakoitavuuden vahvistamisessa Fedillä on edelleen tehtävää. Esimerkiksi se, mitä tuore strateginen muutos inflaatiotavoitteessa (tavoitellaan tiettyä yli ajan laskettua keskimääräistä inflaatiovauhtia) käytännössä tarkoittaa, on vielä osittain epäselvää.

Talouden luotsaaminen kovan alkukiihdytyksen jälkeen tasapainoiselle kasvu-uralle on joka tapauksessa Fedille erittäin vaativa tehtävä: Yhtäältä rahapolitiikkaa ei saa kiristää liian nopeasti, etteivät yritysten ja kotitalouksien tulevaisuuden odotukset jäähdy ennen aikojaan. Toisaalta, jos talous pääsee ylikuumenemaan, käsissä voi olla inflaatio-ongelma, jonka tainnuttamiseen tarvitaan niin kovia kiristystoimia, että niiden seurauksena myös reaalitalous vaipuu uuteen taantumaan.

Fed on aloittanut nuorallatanssin, jonka ensimmäinen askel taisi lopulta sujua kohtalaisen hyvin. Korkokokouksen jälkeen keskipitkät korot nousivat eli viesti tulevista ohjauskoron nostoista meni perille. Toisaalta korkokäyrän pitkä pää kääntyi ensipompun jälkeen laskuun – pisimmät korot jopa varsin tuntuvasti. Positiivisesti tulkittuna markkinat uskovat Fedin pitävän inflaation kurissa. Mikäli pisimpien korkojen lasku jatkuu, se voi kertoa huolesta, että oraalla oleva nousukausi jää kiristyvän rahapolitiikan vuoksi odotettua lyhyemmäksi. USA:n talouden lähivuosien veto näyttää kyllä kuitenkin niin vahvalta, että hieman pidemmässä katsannossa koko korkokäyrälle on jäljellä selvää nousupotentiaalia.

Mitä tapahtuu rahapolitiikalle Euroopassa? Timo Vesalan blogisarjan jatko-osa euroalueen talouden ja korkomarkkinoiden näkymistä julkaistaan viikolla 26.

NäkökulmatPääekonomistiTalous