Palkittu futuristi ja tietokirjailija Elina Hiltunen puhuu koronakriisistä villinä korttina. Virus itsessään ei kuitenkaan ole se villi kortti, sillä viruksia on levinnyt maailmassa pandemiaksi asti lukuisia kertoja aiemminkin. 

Villillä kortilla hän viittaa sen sijaan tasoon, jolla virus on pystynyt vaikuttamaan elämään. Volyymi on onnistunut yllättämään Hiltusen kaltaisen kokeneenkin tutkijan. 

Korona on kriisiyttänyt terveydenhuollon lisäksi pahasti myös talouden. Siksi varsinkin yritysten kannattaisi varautua vastaaviin villeihin kortteihin jo ennakkoon. Hiltunen antaa käytännön esimerkkinä tulipalot, koska kuten koronan kaltaisten kriisien, myös tulipalojen etenemistä ja voimakkuutta on vaikea tarkkaan arvioida. Viranomaiset tekevät paloharjoituksia, jotta ne pystyvät varautumaan erilaisiin, hyvin vaativiinkin tilanteisiin. Samaa ajattelua Hiltunen toivoisi enemmän myös yritysmaailmaan. 

– Sellaisella organisaatiolla, joka on tehnyt varautumissuunnitelman, on paremmat mahdollisuudet selvitä villistä kortista kuin sellaisella, joka ei ole tehnyt minkäänlaista ennakointia. Yritys voi lähteä liikkeelle ihan perusasioiden läpikäynnillä: mitkä ovat yrityksemme toiminnan kivijalat, ja mitä jos näille kävisi jotain. Näitä kivijalkoja ovat esimerkiksi henkilöstö, toimitilat, asiakkaat, tuotteet, alihankkijat ja niin edelleen. Ennakoinnin tarkoituksena on tuottaa varasuunnitelma, jos jokin kivijalka pettää. 

Varautuminen tarkoittaa myös taloudellista ennakointia. 

– Usein varautumisen hoitaneilla yrityksillä on sitä kuuluisaa puskuria. Toisin kuin ehkä nykyään, vanhalla kansalla oli tapana varautua kriiseihin. Säilöttiin ruokaa ja tehtiin muita käytännön toimenpiteitä. Nykypäivänä varautumistoiminta tuntuu yritystasolla olevan harvinaisen nihkeää, Hiltunen harmittelee. 

Kriisit eivät lopu tähän 

Kriisinaikaiset tunteet ja kokemukset helposti unohtuvat, kun tilanne alkaa normalisoitua. Ihmisellä on taipumus toimia näin, mikä on joissain olosuhteissa hyväkin asia, mutta tulevaisuuden kannalta on tärkeää, että mahdollisia kriisejä myös uskalletaan ajatella etukäteen, sanoo Hiltunen. 

– Ymmärrän hyvin riemastuneen fiiliksen, että hei me selvittiin tästä. Koronan jälkeen edessämme on kuitenkin paljon isompi, jatkuvasti käynnissä oleva kriisi, ilmastonmuutos. Sen osalta emme ole selvinneet vielä mihinkään suuntaan, hän painottaa. 

Hiltunen käyttää aiheesta puhuessaan mielellään metaforaa kiehuvasta sammakosta: koronakriisi on kuin sata-asteinen vesi, johon heitetään sammakko. Se reagoi sata-asteiseen veteen, toimii ja yrittää päästä kuumasta vedestä nopeasti pois, koska tietää, että se tappaa. Ilmastonmuutos taas on kuin 20-asteista vettä, jota kuumennetaan vähitellen, jolloin sammakko tottuu pieniin veden lämpötilan muutoksiin, eikä viitsi reagoida. Tässä tilanteessa sammakko ei ymmärrä toimia, vaikka ympäristö lopulta tulee olemaan sille kohtalokas. 

– Näkökantamme tulevaisuuteen on usein kovin rajallinen, jos keskitymme vain ja ainoastaan tähän hetkeen. Elämämme voi olla jo parinkymmenen vuoden päästä yhtä selviytymistaistelua ilmastonmuutoksen takia. Jatkuvat myrskyt riepottelevat, ilmastopakolaisten sekä äärimmäisten sääilmiöiden määrä kasvaa ja tuholaishyönteisten määrä lisääntyy. Sadot pienenevät ja ruuan saanti vaarantuu. Emme voi sulkea silmiämme vielä suuremmalta tuholta, vaikka vallitseva tilanne olisi kuinka kamala tahansa, hän sanoo. 

Suomi ei ole erillään muista 

Hiltunen toivoo, että protektionismin kaltaiset lieveilmiöt eivät kriisin myötä nosta päätään, kuten julkisessa keskustelussa on toisinaan povattu. 

– Viimeistään tässä tilanteessa suomalaisille pitäisi olla päivänselvää se, että emme ole vain Suomessa yksin suomalaisina, vaan olemme osa globaalia yhteisöä. Emme voi koskaan sulkea rajojamme täysin. Nyt jos koskaan on aika avata silmät sille, mitä maailmassa tapahtuu. Vain yhteistyöllä pystymme ennakoimaan kriisien liikkeitä, hän korostaa. 

Maailman terveysjärjestö WHO on jo vuosia varoitellut koronan kaltaisista pandemioista. Maailmalla on paljon ”mätäpaiseita”, ikäviä kehityssuuntia, jotka voivat eskaloitua globaalistikin – ja vaikuttaa meidän suomalaistenkin elämään. 

– Korona on tästä hyvä esimerkki. Jos suljemme itsemme muulta maailmalta, olemme tietämättömiä tällaisista mätäpaiseista. Meidän suomalaisten pitää yrittää vaikuttaa omalta osaltamme koko maailman suuntaan ja kehitykseen, jotta saamme jatkossakin elää turvallisessa Suomessa, Hiltunen jatkaa protektionismista. 

Kaikkialla ei ole yhtä hyvin 

Jos jotain positiivista on kriisin keskeltä haettava, voi poikkeustilanne olla hedelmällinen alusta uusille innovaatioille. Uutta tarvitaan silloin, kun totutuista toimintamalleista pitää luopua. Esimerkiksi sota-aikana onnistuttiin kehittelemään niin korvikekahvi kuin Molotovin cocktailit. 

– Normaali elämä kulkee yleensä eteenpäin junan lailla, eikä siinä tarvitse paljoa ylimääräisiä miettiä. Kunhan tekee ja suorittaa. Poikkeusoloissa tilanne on eri, jos esimerkiksi työ menee alta. Yksilöiden ja yritysten on pakko pysähtyä pohtimaan uudenlaisia mahdollisuuksia toimia, Hiltunen sanoo. 

Suomessa on myös varsin hyvät mahdollisuudet innovoida, kiitos hyvinvointiyhteiskunnan rakenteiden, hän muistuttaa. Poikkeustilanne kohtelee epäreilusti ihmisiä maailmassa. 

– Jokainen elää nyt epävarmassa tilanteessa, jossa tulevasta ei ole varmaa tietoa. Suomessa asiat ovat kuitenkin aika hyvin, jos vertaa oloja vaikkapa pakolaisleireihin Kreikassa ja taudin leviämiseen niissä olosuhteissa, Hiltunen muistuttaa. 

Hiltusen oma kalenteri tyhjeni pitkälti ainakin syksyyn asti poikkeustilanteesta johtuvien peruuntumisien takia. Tulevaisuus herättää huolta, mutta hän haluaa nyt yrittää suhtautua asioihin positiivisesti. 

– Terveys tulee tässä tilanteessa ensin. Niin sen pitäisi tulla kaikilla. Nyt on tärkeintä, että tauti saadaan kuriin ja selvitään eteenpäin mahdollisimman vähillä ihmisuhreilla. Siitä lähdetään, muu on nyt toissijaista. 

Minkä asian futuristi vielä nostaisi kriisistä esille? 

– Olen viime aikoina pohtinut Yhdysvaltojen tilannetta ja maan tulevaisuutta. Amerikkalaiset ovat käytännössä kriisin keskellä alkaneet suojella omia terveystuotteitaan ja menevät setelinippu kourassa ostamaan maskeja muiden nenän edestä. Trumpin tempaus katkaista WHO:n rahoitus oli ehkä radikaalein teko tähän mennessä. Tällainen itsekeskeinen käytös voi tehdä syvääkin lovea Yhdysvaltojen ja muun maailman välille. Aiemminhan Amerikka on ollut suunnannäyttäjä niin taloudellisesti kuin kulttuurillisesti. Nähtäväksi jää, syntyykö nyt jonkinlainen vastarinta Amerikkaa kohtaan, Hiltunen lopettaa. 

Timo Vesala: Työiässä olevien ja tulevien polvien maksutaakka hirvittää 

Kansantaloudelle koronakriisi on valtava stressi, sanoo Kuntarahoituksen pääekonomisti Timo Vesala. Vesalan mukaan tähän mennessä on jo melko uskottavasti ehditty analysoida rajoitustoimien suoria talousvaikutuksia ja tuotantomenetyksiä.  

– Epäilen kuitenkin, että epäsuoria vaikutuksia vielä aliarvioidaan. Nythän koko globaali markkina jäähtyy ennennäkemättömän yhtäaikaisesti ja voimakkaasti. Koronakriisin ensimmäinen aalto osui voimakkaasti palvelusektoriin, mutta globaalin taantuman seurannaisvaikutukset iskevät investointeihin ja vientiin. Pelkään, että nämä vaikutukset Suomelle ovat myös mittavia ja niihinkin on alettava varautua, Vesala sanoo. 

Myös siihen liittyy paljon epävarmuutta, kuinka nopeasti ja missä mitassa rajoitustoimia kyetään purkamaan, ja miten suuri on vaara, että niitä pitää hetken päästä taas kiristää. Tällainen haitariliike olisi Vesalan mukaan tietysti myrkkyä yritysten toiminnan suunnittelulle.  

Oma kysymyksensä on kriisin mahdolliset vaikutukset yhteiskuntien ja talouksien organisoitumiseen ja yksilönvapauksiin. Vesala nostaa esille taloustoimittaja ja ekonomisti Martin Wolfin Financial Timesin kolumnit, jotka Wolf aloitti jo jokin aika sitten puhuttelevasti ”History accelerates in crisis.”  

– Tulkitsin hänen huomionsa niin, että jo vallalla olleet trendit voivat kriisin varjolla voimistua ja nopeutua. Trumpismi eli kansallismielisyys ja kansallinen itsekkyys, globalisaation kritiikki, protektionismi, Kiinan pelko, yksilöiden valvonta, nyt muutamia mainitakseni. 

Vesalan mukaan koronakriisi voi antaa näille trendeille eväitä, koska pandemian ja talousvaikutusten nopea eteneminen ovat osaltaan juuri globalisaation ja talouksien voimakkaan keskinäisriippuvuuden seurausta.  

– Huoltovarmuuden kanssa kamppailu voi lisätä kansainvälisessä toiminnassa ”jokainen on oman onnensa seppä” -ajattelua. Pidän näitä näköaloja huolestuttavina, koska paremmalla kansainvälisessä koordinaatiolla tämänkin kriisin hoitoon olisi paljon paremmin ja nopeammin päästy kiinni. Toki on ymmärrettävää, että kansakunnat ja yritykset joutuvat miettimään itselle kriittisten toimitusketjujen resilienssiä ja mahdollisesti vahvistamaan niitä.  

Silti Vesala pitää surullisena sitä, jos koronakriisi johtaa voimakkaaseen protektionistiseen aaltoon ja kansalliseen itsekkyyteen. 

– Emme me keskinäisriippuvuutta nykymaailmassa kuitenkaan pakoon pääse. Ihmisten, tavaroiden ja ideoiden mahdollisimman vapaa liikkuvuus on teknologisen kehityksen ja tuottavuuden kannalta aivan ehdottoman tärkeitä perusedellytyksiä. Ilman rivakkaa tuottavuuskasvua on vaikea samanaikaisesti ylläpitää korkeaa elintasoa ja ratkaista aikamme megahaasteita: ilmastonmuutosta ja väestön ikääntymiseen liittyviä ongelmia, hän toteaa. 

Kasvotusten kohtaamista tarvitaan jatkossakin 

Vielä on melko aikaista arvioida, mikä kaikki muuttuu kriisin jäljiltä. Selvää on kuitenkin se, että moni toimija on joutunut koronakriisin yhteydessä ottamaan melkoisen digiloikan työtavoissaan. 

– Digiloikan myötä voi jäädä elämään tapoja, jotka laventavat toimintamahdollisuuksia ja vähentävät fyysisen liikkumisen tarvetta. Tämä voi olla ympäristön kannalta erittäinkin hyvä uutinen, Vesala sanoo.  

Hän kuitenkin uskoo, että niin liiketoiminta kuin vaikkapa tieteellinen luovuus tulevat jatkossakin tarvitsemaan ihmisten fyysisiä kohtaamisia. Paljon riippuu nyt myös siitä, kuinka pitkään ja millaisina liikkumisrajoitukset jatkuvat. 

– Jos rokotteen saaminen yleiseen jakoon kestää pitkään, matkailualan murros voi olla iso. Ylipäänsä esimerkiksi ravintola- ja erilaisten viihdepalvelujen tuottajat voivat joutua entistä tarkemmin miettimään, miten tuote saadaan kuluttajan ulottuville ilman noutopöytäjonotuksia ja isojen ihmisjoukkojen kokoontumisia, hän jatkaa.  

Talouden sairastumisella pitkät vaikutukset 

Nyt lienee syytä varautua siihen, ettei yhteiskunnan normaali toiminta palaudu täysin entiselleen kovinkaan nopeasti, Vesala sanoo. Esimerkiksi julkisen talouden rahoitusasema heikkenee näissä talkoissa todella paljon. 

– Sitä on kuitenkin nyt sinänsä turha surkutella, koska vaihtoehto olisi vielä kauhistuttavampi. Silti en voi kieltää, etteikö nyt työiässä olevien ja tulevien polvien maksutaakka hirvittäisi. Meillä on muutenkin mittava kestävyysvaje ja sen päälle lankeaa nyt vielä tämä koronalaskukin. 

Yhteiskunnan kannalta Vesalassa herättää huolta se, miten hyvin terveys- ja talouskriisin samanaikainen hoito onnistuu. Ihmiset ymmärrettävästi odottavat nyt ensisijaisesti suojaa ja huolenpitoa, mutta samalla on pakko huomioida, että talouskin sairastuu. 

– Ja sillä on suuri ja mahdollisesti pitkäkestoinen vaikutus koronan jälkeiseen aikaan. Yhteiskunnan turvaverkot auttavat, mutta monet ihmiset menettävät työnsä ja riski sosiaalisen eriarvoisuuden kasvusta on ilmeinen. 

Juttusarjan toisessa osassa mukana ovat sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo ja Posion kunnanjohtaja Heli Knutars. Se julkaistaan ensi viikon tiistaina 5. toukokuuta.

Teksti: Pihla Hakala
Kuvat: haastateltavat