Ota yhteyttä Kirjaudu Avautuu uuteen välilehteen
Hae sivustolta

Näkökulma: Rahapolitiikan nuorallatanssi on alkanut – mitä Fedin tuoreesta korkoennusteesta pitäisi ajatella?

Yhdysvaltain keskuspankki Fedin avomarkkinakomitean viime viikkoinen kokous tarjosi odotuksia vahvemman signaalin rahapolitiikan tulevasta kurssimuutoksesta. Vielä maaliskuussa Fed ei nähnyt koronnostoille tarvetta ennen vuotta 2024, eikä keskustelua arvopaperiostojen vähentämisen aikataulusta pidetty ajankohtaisena. Fedin uuden ennusteen mukaan korkopolitiikan kiristykset aloitettaisiin vuonna 2023 kahdella koronnostolla. Lisäksi ennustepaneelin 18 jäsenestä seitsemän oli sitä mieltä, että korkoja voitaisiin nostaa jo ensi vuonna.

Myös määrällisen elvytyksen oikeaa mitoitusta on alettu puntaroida. Rahapolitiikan kiristyminen todennäköisesti käynnistyykin juuri arvopaperiostojen vähentämisellä – jos ei vielä tänä vuonna niin mahdollisesti ensi vuoden alkupuolella.

Muutokset Fedin linjauksissa kertovat Yhdysvaltain kasvunäkymän vahvistumisesta: omassa ennustepäivityksessään Fed nosti arvionsa kuluvan vuoden bkt-kasvusta peräti 7 prosenttiin. Inflaation Fed odottaa kiihtyvän tänä vuonna 3,4 prosenttiin. Fed siis lienee herännyt myös talouden ylikuumenemisriskeihin, joita Bidenin hallinnon voimakas kysyntäelvytys on ruokkinut.

Tuoreeltaan Fedin melko jyrkkä suunnanmuutos säikäytti markkinoita – varsinkin osakemarkkinoita, joilla keskuspankkien ultrakevyt rahapolitiikka on tukenut vahvaa kurssinousua. Omalla tavallaan Fedin viesti markkinoille on kuitenkin myös huojentava: kun data muuttuu, keskuspankki reagoi ja toimii loogisesti uuden tiedon mukaisesti.

Tasapainoisen kehityksen kannalta on oleellista, että keskuspankin reaktiot ovat ennakoitavia. Tällöin markkinahinnoittelu sopeutuu jo ennen varsinaisia ilmoituksia uusista rahapolitiikkatoimista ja äkkinäisiltä korkotason heilahteluilta vältytään. Ennakoitavuuden vahvistamisessa Fedillä on edelleen tehtävää. Esimerkiksi se, mitä tuore strateginen muutos inflaatiotavoitteessa (tavoitellaan tiettyä yli ajan laskettua keskimääräistä inflaatiovauhtia) käytännössä tarkoittaa, on vielä osittain epäselvää.

Talouden luotsaaminen kovan alkukiihdytyksen jälkeen tasapainoiselle kasvu-uralle on joka tapauksessa Fedille erittäin vaativa tehtävä: Yhtäältä rahapolitiikkaa ei saa kiristää liian nopeasti, etteivät yritysten ja kotitalouksien tulevaisuuden odotukset jäähdy ennen aikojaan. Toisaalta, jos talous pääsee ylikuumenemaan, käsissä voi olla inflaatio-ongelma, jonka tainnuttamiseen tarvitaan niin kovia kiristystoimia, että niiden seurauksena myös reaalitalous vaipuu uuteen taantumaan.

Fed on aloittanut nuorallatanssin, jonka ensimmäinen askel taisi lopulta sujua kohtalaisen hyvin. Korkokokouksen jälkeen keskipitkät korot nousivat eli viesti tulevista ohjauskoron nostoista meni perille. Toisaalta korkokäyrän pitkä pää kääntyi ensipompun jälkeen laskuun – pisimmät korot jopa varsin tuntuvasti. Positiivisesti tulkittuna markkinat uskovat Fedin pitävän inflaation kurissa. Mikäli pisimpien korkojen lasku jatkuu, se voi kertoa huolesta, että oraalla oleva nousukausi jää kiristyvän rahapolitiikan vuoksi odotettua lyhyemmäksi. USA:n talouden lähivuosien veto näyttää kyllä kuitenkin niin vahvalta, että hieman pidemmässä katsannossa koko korkokäyrälle on jäljellä selvää nousupotentiaalia.

Mitä tapahtuu rahapolitiikalle Euroopassa? Timo Vesalan blogisarjan jatko-osa euroalueen talouden ja korkomarkkinoiden näkymistä julkaistaan viikolla 26.

NäkökulmatPääekonomistiTalous

Esa Kallio: Kestävä kunta ponnistaa paikallisista vahvuuksista

Pandemian alle hautautuneet rakenteelliset ongelmat odottavat yhä ratkaisemistaan ja huomiota on vaatimassa myös tiukasti aikataulutettu sote-uudistus, mikäli eduskunta ehtii sen ennen kesälomia hyväksyä. 

Maailmanlaajuiset trendit, kuten teknologinen murros, kaupungistuminen ja väestörakenteen muutos, kohtelevat kuntia hyvin eri tavoin ja vauhdittavat kuntien keskinäistä erilaistumista. Ihmisten ja taloudellisen elinvoiman keskittyminen asutuskeskuksiin vaikuttaa joka ikiseen kuntaan. 

Toukokuussa julkaistussa keskustelupaperissamme pohdimme kuntien vaihtoehtoisia tulevaisuuksia. Julkaisussa jaoimme kunnat kasvun mahdollisuuksien näkökulmasta kolmeen kategoriaan: ilmiselviin kasvajiin, työvoittajiin ja uuden tien tavoittelijoihin. Kasvavat kaupunkiseudut kilpailevat myös kansainvälisten verrokkien kanssa, ja erityisesti kahden muun ryhmän pitäisi löytää se kunnan omaleimainen asia tai vahvuus, jolla asukkaat saataisiin pidettyä ja luotua tai houkuteltua uutta liiketoimintaa. 

Kasvu ei ole itseisarvo tai taloudellisen vakauden mittari, eikä kutistuva talous tarkoita ikuista alamäkeä. Suomessa on nähty tuhkasta yhä uudelleen nousevia feenikslintuja, joiden vuosikausia rakentama hyvinvointi on toimintaympäristön muutosten vuoksi lyhyessä ajassa romahtanut. Nämä paikkakunnat, esimerkiksi Oulu ja Salo, ovat kuitenkin aina tehneet uuden tulemisen, eikä se ole sattumaa. Onnistuneen käännöksen taustalla saattaa olla kaupungin- ja poliittisen johdon hyvä paikallinen keskusteluyhteys sekä yhdessä määritetty pitkäjänteinen maali. Pitkälle aikavälille laadittua strategiaa myös toteutetaan määrätietoisesti. Kaupungeissa ymmärretään yritysten tarpeita, ja päätöksenteko on loogista ja läpinäkyvää. Nämä periaatteet kannattaa uusien kuntapäättäjienkin painaa mieleensä. 

Joissain kunnissa positiivista näkyvyyttä on pystytty luomaan kunnanjohtajan persoonan peliin laittamisella ja seutukunnan vahvalla yhteistyöllä. Kroonistuneen taloustilanteen ratkaisu vaatii myös valtiotasoisia uudistuksia, mutta osin sen ja monen muunkin ratkaisun avaimet voivat löytyä kunnan omasta yhteisöstä ja verkostoista. Yhteistyö kantaa hedelmää kaikille, mikäli se on avointa, tavoite on yhteinen ja osaoptimointi ja politikointi unohdetaan. 

Kaikissa kunnissa uusien asukkaiden tai uuden yritystoiminnan houkuttelu ei syystä tai toisesta ole mahdollista. Sekin on tärkeää myöntää. Tällöin katseen kääntäminen kunnan omiin vahvuuksiin voi olla ratkaiseva tekijä ja jopa ainoa vaihtoehto elinkelpoisuuden säilyttämiseksi. Mitkä ovat niitä asioita, jotka sitouttavat asukkaat kuntaan? Mitkä asiat ovat heille merkityksellisiä? Mikä paikkakunnan erityisominaisuus lisää heidän elämänlaatuaan? Mistä syntyy se kotiseuturakkaus ja mikä saa heidät palaamaan muualla vietettyjen vuosien jälkeen? 

Tosiasioiden tunnustaminen voi olla kipeää, mutta kestävää tulevaisuutta ei synny ilman sitä. Keskittyminen huonosti oleviin asioihin harvoin kannustaa luovuuteen tai uudistumiseen. Siksi kannattaa keskittyä vaalimaan ja kasvattamaan olemassa olevaa hyvää. Näin vähenevän väkimäärän kunnalla voi tulevaisuudessakin olla edellytykset toteuttaa päätehtävänsä erinomaisesti – olla hyvä paikka asua. 

Esa Kallio 
Kirjoittaja on Kuntarahoituksen toimitusjohtaja

Kestävä kuntaKuntarahoitusNäkökulmatVastuullisuus

Näkökulma: Tasavertaiset hyvän elämisen mahdollisuudet ovat arvovalinta

Kuntarahoituksen ja Demos Helsingin Päätösten aika – tienviitat kestävään kuntaan -julkaisu on aiheellinen ja perusteltu keskustelunavaus kuntavaalien alla ja kunnioitettava yritys fokusoida kuntavaalien keskustelua kunnallispolitiikan ytimiin ja reunaehtoihin. Juuri niihin asioihin, joista kunnissa päätetään. Kiitokset tästä.

Kuntavaaleja käydään poikkeuksellisena ajankohtana, jossa on perusteellinen epäselvyys siitä, millaiseen toimintaympäristöön ehdokkaat pyrkivät. Siirtyykö sote-palveluiden tuottaminen maakuntatasolle vai jääkö se kuntien hoidettavaksi? Epäselvyyttä on vielä varsin paljon myös mahdollisen siirron yksityiskohdista. 

Harvoja varmoja asioita, joista kuntapoliitikot tulevat jatkossakin päättämään, ovat perusopetus ja varhaiskasvatus, jotka ovat kunnan keskeisimpiä lähipalveluita. Julkaisu ei näitä asioita juuri käsittele paria mainintaa enempää. Tämä asia lukijan pitää itse oivaltaa. 

Julkaisun tarkastelussa ovat kuntien talous, vastuullisuus ja johtaminen, joiden haastavuuden lähtökohtana kuvataan muutamia megatrendejä: ikärakenteen muutos, kestävyyskriisit, kaupungistuminen ja teknologian kehittyminen. Nämä vaikuttavat kiistatta toimintaympäristöön kunnissa, kuten kaikkialla muuallakin. Ovatko nämä kuitenkaan erityisesti juuri kuntien haasteita, on pohtimisen arvoinen kysymys. Ja jos ovat, miksi?

Ikärakenteen muutos on trendinä Suomessa varsin nuori ilmiö. Kasvun ikäpyramidi on kääntynyt ympäri ja kuvaa supistumista. Se haastaa rakenteita, jotka on luotu kasvulle. Ympäristön näkökulmasta kehitys on menossa kohti kestävämpää ja vastuullisempaa suuntaa. Kun ihminen joutuu valitsemaan ympäristön ja itsensä väliltä, ehdoton enemmistö valitsee itsensä. Kestävyyskriiseissä kysymys on pitkälle tästä valinnasta. Mutta onko tämäkään todellisuudessa juuri kunnallinen ilmiö?

Kaupungistuminen on yksi megatrendien äideistä, joka on vaikuttanut ilmiönä ihmispopulaatiossa jo tuhansia vuosia. Ihminen on sosiaalinen laumaolento, joka hakeutuu lajitovereiden läheisyyteen muodostaen perheitä, heimoja ja kansoja. Suomessa, jos missä, on osaamista ja kokemusta tämän ilmiön jarruttamisesta. Silti se toteutuu, koska vastustaminen on ollut kallista ja rahat loppuvat. Asfalttia on levitetty tasaisesti ympäri maata, vaikka liikennettä ei olekaan joka niemeen ja notkoon riittänyt. Kaupungistuminen on myös mahdollisuus ja yksi luonnollinen ratkaisu, jolla ihmislaji yrittää yksilöinä selviytyä, mutta se on monin tavoin myös ympäristön kannalta ratkaisu kestävään ja vastuulliseen elämään. Julkaisussa se nähdään enimmäkseen ongelmana, joka kohtelee kuntia eriarvoisesti. 

Teknologian kehittyminen on vääjäämätön ja myös tuhansia vuosia vaikuttanut megatrendi. Ihmislaji rakentaa kaiken aikaa ympärilleen lisää teknologiaa, jolla se pyrkii helpottamaan omaa elämäänsä ja paikkaamaan puutteellisia ominaisuuksiaan. Suomessa suurin osa ihmisistä elää suurimman osan elämästään lähes täysin ihmisen rakentamassa teknologisessa ympäristössä ja samaan aikaan perusopetuksen oppisisällöistä on vähennetty teknologisia sisältöjä. Teknologinen kehitys on tähän asti ollut ihmislajin tärkein tapa selviytyä ja mitä luultavimmin se on sitä tulevaisuudessakin. Julkaisussa tätä megatrendiä kuvataan oppimisen, muutoksen ja toimintojen sopeuttamisen haasteena, vaikka todellisuudessa tämä on lähes yksinomaan mahdollisuus ratkaista uusia ongelmia.

Julkaisun näkökulman heikkous piilee ehkä siinä, että tarkastelun itsestään selvänä lähtökohtana pidetään nykyistä muuttumatonta kuntarakennetta sekä muutos- ja päätöskyvytöntä valtakunnallista päätöksentekoa. Julkaisun ajankohdan ja tavoitteiden näkökulmasta valinta on kuitenkin ymmärrettävä, sillä tällä rakenteella kuntavaalit käydään. Globaalit kestävää kehitystä haastavat megatrendit tulisi nähdä pikemminkin valtioiden tai koko ihmiskunnan haasteina lähinnä siksi, että oleellisimmat ratkaisut tulisi saavuttaa tällä tasolla ja sen seurauksena ohjata kuntien ja ihmisten toimintaa.

Kuntien taloudellinen tila on täysin rakenteellinen ja suomalaisten ihmisten itse luoma keinotekoinen järjestelmä. Muunkinlaisia malleja on. On tekopyhää osoittaa kuntia sormella talousongelmista, jotka valtiovalta on päätöksillään aiheuttanut. Yhtäältä kuntien eriarvoistumiskehitys ja myös taloudellinen eriytyminen ovat täysin valtakunnallisessa päätösvallassa olevia asioita. Julkaisu toteaakin yhdeksi keskeiseksi kysymykseksi sen, miten hyödyt ja haitat jakautuvat, vaikka ratkaisun avaimet löytyisivät siitä, kuinka hyödyt ja haitat jaetaan.

Kuntien talousnäkymä on todella heikko. Julkaisu keskittää huomiota tärkeään asiaan. Silti koen välttämättömänä korostaa kokonaisuuden näkökulmaa, jossa ongelman syy ei ole ainoastaan siellä, missä ongelma näkyy. Julkinen talous on laajempi asia kuin vain kuntien talous. Kuntien toimeenpaneva rooli ihmisten arjessa on merkittävä ja kunnissa tehdään tärkeimpiä arvopäätöksiä erittäin haastavissa, usein pakottavissa tilanteissa. Arvovalintojen tulisi perustua eettisiin lähtökohtiin ja edustaa laajaa näkemystä. Aina ei näytä näin tapahtuvan. 

Hieman kaukaa haettu vertaus päättäköön tämän kirjoituksen. Jos oletetaan valtion päättäjät kuntien opettajiksi, vanha opettajan määritelmä koululaisen suusta kertoo paljon: ”Opettajat ovat henkilöitä, jotka auttavat meitä ratkaisemaan ongelmia, joita meillä ei olisi ilman heitä”.


Niku Tuomisto
Kirjoittaja on OAJ:n kehittämispäällikkö, joka ei ole löytänyt yhtäkään järkevää syytä lomauttaa opetus- ja kasvatushenkilöstöä kunnista.

Kestävä kuntaKuntarahoitusNäkökulmat

Kunnat jatkavat eriytymistään – valitettavasti vai onneksi?

Samalla nimikkeellä puhutaan lähes kaksi kertaa Islannin kokoisesta Helsingistä kuin pienistä alle tuhannen asukkaan paikkakunnista, joissa asuu vähemmän ihmisiä kuin Helsingin Eirassa. Samoin kuntien palvelutarjonta vaihtelee paitsi kuntakoon myös maantieteellisen sijainnin ja väestöprofiilin mukaan.

Kaupungistuminen ei kohtele kuntakenttää tasa-arvoisesti. Suurimpien kaupunkiseutujen kasvu vaikuttaa jatkuvan. Kun suuri osa muuttajista vielä on työikäisiä ja lapsiperheitä, eriytyvät kuntien väestö- ja elinkeinorakenteet sekä väestön palvelutarpeet entisestään. Kuntien oman toiminnan onnistumiset ja epäonnistumiset joko kiihdyttävät tai hidastavat muutoksen nopeutta. Mitkä ovat tämän eriytymisen syitä ja seurauksia kuntien päätöksenteolle ja tulevaisuudelle? Mitä valintoja kunnat voivat tehdä vaikuttaakseen itse tilanteeseensa ja miksi huhut suomalaisten kuntien taantumisesta ovat ennenaikaisia?

Kärjistäen sanottuna kaupungistumisen myötä tapahtunut muuttoliike ja taloudellisen elinvoiman liike asutuskeskuksiin muodostavat yksittäisen kunnan kannalta kohtalonkysymyksen: se, miten kunta sijoittuu suhteessa tähän muutokseen, muokkaa voimakkaasti kunnalle avoinna olevia valintoja ja tulevaisuuden polkuja. Kuten juuri julkaistussa keskustelupaperissa toteamme, kunnat voi jakaa kasvunäkymiensä mukaan karkeasti kolmeen ryhmään. Pieni osa kunnista on sellaisia, joiden kasvua pidetään lähes itsestään selvänä, toinen osa kunnista kokee kamppailevansa kasvumahdollisuuksistaan melkoisen epävarmuuden keskellä, ja moni etäisempi kunta saattaa jo kehitellä vaihtoehtoja perinteiselle kasvun tavoitteelle. Tämä ryhmittely kuulostaa nykymaailmassa dramaattiselta, mutta on johdonmukainen: vaikka kasvu on koko hyvinvointi-Suomen ajan ollut kuntajohtamisen kulmakivi, on se kunnan tehtävien osalta enemmän väline kuin itsetarkoitus. Kunnan perustehtävinä on kasvamisen sijaan asukkaiden hyvinvoinnin ja alueellisen elinvoiman edistäminen sekä kestävä palvelutuotanto.

Nyt onkin erittäin tärkeää ymmärtää, että kunnilla on edelleen monia mahdollisuuksia luoda paikalliset hyvän elämän edellytykset. Kaikkien kolmen ryhmän kunnilla on nykytilanteessa mahdollisuutensa menestyä monella tavalla ja vaikuttaa itse omaan tulevaisuuteensa. Toimivien ratkaisujen etsimisen täytyy perustua paikalliseen tilanteeseen. Kullakin kunnalla on omat vahvuutensa ja haasteensa, ja näiden huomioiminen on menestyksen avain. On siis palattava takaisin paikallisen itsehallinnon oikeutuksen juurille.

Suhteessa kunnan perustehtäviin talouden ja väkiluvun kasvusta luopuminen ei siis tarkoita kaikesta toivosta luopumista. Kunnan täytyy jatkossakin löytää keinot edistää asukkaidensa hyvinvointia ja alueensa elinvoimaa sekä järjestää asukkailleen lakisääteiset palvelut. Tämä voidaan tehdä monella tavalla, ja vaihtoehtojen kanssa ollaan Suomen kunnissa vasta alussa.

Kaikilla suomalaiskunnilla on edessään vaikeita valintoja, ja yksikään kunta ei voi luottaa siihen, että menestys tulisi ilman sen omia toimia. Paikallisdemokratian merkitys voi siten muuttua, mutta se tuskin vähenee lähitulevaisuudessa. Todellista hyvinvointia rakennetaan parhaimmillaan juuri paikallistiedon varaan, jolloin ensisijaisen tärkeää on kansalaisten tarpeet tunteva päätöksenteko. Tässä paikallisdemokratian merkitys on korvaamaton.

Eriytyminen on tosiasia. Kuntien kyky vastata siihen uudistumalla ja kehittymällä ratkaisee loppuviimein sen, onko eriytyminen valitettavaa vai onnekasta.


Juho Paananen
Kirjoittaja on pitkän linjan kuntajohdon konsultti, joka uskoo, että avoin keskustelu ja puoluerajat ylittävä ratkaisuhakuisuus tarjoavat jokaiselle kunnalle menestyksen mahdollisuuden.


Blogiteksti pohjautuu Kuntarahoituksen ja Demos Helsingin keväällä 2021 julkaistuun keskustelupaperiin kestävästä kuntataloudesta ja -johtamisesta sekä vastuullisuudesta kunnissa. Keskustelupaperi perustuu kirjalliseen aineistoon, Kuntarahoituksen asiantuntijoiden näkemyksiin sekä aiheesta keväällä 2021 tehtyihin laajoihin asiantuntijahaastatteluihin. Tutustu keskustelupaperiin: kuntarahoitus.fi/kestavakunta.

IlmiötKestävä kuntaNäkökulmat

Esa Kallio: Kuinka monta alueliigajoukkuetta Suomi tarvitsee menestyäkseen?

Julkiseen talouteen, kunnat mukaan lukien, korona jättää pitkän varjon, vaikka viime vuonna monen kunnan talous ylsi plussalle valtion koronatukien siivittämänä. Kuntien velkataakka on ollut selkeässä kasvussa ja usean kunnan taloustilanne haastava. Suomen väestörakenne muuttuu, eikä kaupungistuminen koronan myötä kääntäne suuntaansa. Ikäluokat pienenevät hurjaa vauhtia ja jo vuonna 2026 arvioidaan peruskoulun aloittavia lapsia olevan 15 000 vähemmän kuin vuonna 2019. Ilmastokriisi painaa päälle, ja samaan aikaan kunnissa etsitään keinoja elinvoiman ylläpitämiseen ja palveluiden rahoittamiseen.

Pahimmillaan kamppailu elinvoimasta voi johtaa palvelurakenteita pöhöttävään nollasummapeliin, jossa toisen hyöty on yleensä naapurin tappio. Uusia upeita kouluja rakennetaan uusien asukkaiden houkuttelemiseksi. Pienistä lukioista saatetaan pitää kynsin hampain kiinni, vaikka nuoret joka tapauksessa lukion jälkeen karkaisivat isompiin kaupunkeihin. Tällaiset, paikallisesti toki ymmärrettävät ratkaisut, mietityttävät julkisen talouden tehokkuuden näkökulmasta jo alueellisella tasollakin. Helsingin Sanomat uutisoi hiljattain, että Suomen koululaitoksella on edessään “massiivinen ongelma”, kun lapsia ei monessa kunnassa synny edes yhden koululuokan vertaa.

Urheilussa on Suomessa mielestäni hieno järjestelmä, josta voi ammentaa mallia myös koulutukseen. Varhaiskasvatuksessa ja peruskoulussa luodaan pohja lapsen tulevaisuudelle. Kunnat ovat ikään kuin koulutuksen kasvattajaseuroja. Niitä on ja pitääkin olla melko tiheästi ympäri maata. Tämä tärkeä tehtävä tulee jatkossakin säilymään kuntien vastuulla.

Kun kasvattajaseura on tehtävänsä hoitanut, nuoren on aika ponnistaa seuraavalle tasolle, toiselle asteelle, urheilumaailmassa alueliigaan. Alueliigajoukkueita ei ole joka paikkakunnalla, eikä edes voi tai tarvitse olla. Tämä on koulutuksessakin harkinnan paikka: mikä on se koko tai väestöpohja, jolla pystytään kouluttamaan menestyviä alueliigapelaajia? Minkä kokoisissa ja millaisissa yksiköissä on mahdollista tai järkevää tarjota kuntien yhteistyöllä sellaista toisen asteen koulutusta, jonka avulla nuorella on hyvät mahdollisuudet menestyä työelämässä tai ponnistaa haluamaansa valioliigaan?

Korkeakoulut edustavat koulumaailman valioliigaa. Kansainvälinen kilpailu on kovaa, suurten maiden maineikkaat yliopistot pärjäävät vertailuissa. Menestyminen vaatii kansainvälisten yhteyksien rakentamista ja huippuopiskelijoiden houkuttelemista, myös oman maan rajojen ulkopuolelta. En usko, että meillä kansakuntana on tulevaisuudessa varaa satsata nykyisenkaltaiseen korkeakouluverkostoon ja moneen tähtikorkeakouluun, vaan niissäkin tarvitaan keskittämistä ja erikoistumista.

Jo ennen kuin koronan ote kokonaan hellittää, on palattava pitkän aikavälin haasteiden pariin. Mitkä ovat niitä valintoja, joilla kunnat ja yhteiskunta ovat tulevaisuudessa ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestäviä? Mitä ovat ne asiat tai palvelut, joita nykyajan kuntalaiset arvostavat? Entisajan tarjonnasta tiukasti kiinni pitämisen sijaan voisi olla järkevää suunnata resurssit asioihin ja investointeihin, joilla saataisiin elinvoiman kannalta kestävämpiä tuloksia. Usean kunnan voimat yhdistämällä voisi koulutuksessakin saada aikaan enemmän ja laadukkaammin.

Esa Kallio
Kirjoittaja on Kuntarahoituksen toimitusjohtaja ja jalkapallotuomari

IlmiötNäkökulmat

Enää ei ole varaa tehdä kuten eilen

Vihreän rahoituksemme määrä on kasvanut tasaista vauhtia. Vuoden 2020 lopussa olimme sitoutuneet asiakkaidemme hankkeiden rahoitukseen jo yli kahdella miljardilla eurolla. Tavoitteemme, jonka mukaan vastuullisen rahoituksen määrä on 20 % pitkäaikaisesta asiakasrahoituksestamme vuonna 2024, on haastava mutta mahdollinen saavuttaa.

Rakentamisen hankkeet pitävät pintansa vihreän rahoituksen portfoliossamme. Erityisesti asuntorakentamisen osuus on edelleen kasvanut voimakkaasti. Tämä on osoitus siitä, että asiakaskunnallamme, yleishyödyllisen asuntotuotannon rakennuttajilla, on halua ja kykyä vastata ilmastotavoitteisiin ja tuleviin vaatimuksiin. Näitä vaatimuksia eivät aseta ainoastaan lainsäätäjät, vaan kasvavassa määrin myös asukkaat.

Hiilidioksidipäästöistä 40 % aiheutuu kiinteistöistä ja rakentamisesta. Näiden hankkeiden elinkaari voi olla jopa yli 100 vuotta, ja siten tänään tehtävien päätösten vaikutukset ulottuvat pitkälle tulevaisuuteen. Siksi on tärkeää, että juuri rakennetun ympäristön hankkeissa kiinnitetään huomiota energiatehokkuuteen, materiaaleihin ja koko elinkaaren ratkaisuihin. Tehokkaat teknologiavalinnat myös vähentävät elinkaaren aikaisia kustannuksia. Eilisen teknologian käyttämiseen ei yksinkertaisesti ole varaa.

Suuret muutokset, uuden teknologian hyödyntäminen ja toimintatapojen muuttaminen vaativat tahtoa ja taitoa, ja näitä ominaisuuksia asiakkaillamme kiistatta on. A-energialuokan vuokra-asunnot yleistyvät, mutta vapaarahoitteisten asuntojen joukossa A-energialuokka on vielä harvinaisuus. Asiakkaamme ovat edelläkävijöitä, mutta koko alan mukaan saaminen vaatisi vastikkeellisia kannustimia ja tarkoituksenmukaista toimialaa tuntevaa sääntelyä, jonka pitäisi jättää sijaa myös uuden kokeilulle.

Asiakaskunnallamme on valmius innovaatioiden käyttöönottoon ja uusien toimintamallien kehittämiseen. Tätä taustaa vasten seuraamme aktiivisesti EU:n kestävän rahoituksen taksonomian kehitystä. Kuntarahoitus pitää EU-taksonomiaa positiivisena ja tarpeellisena, mutta kehityksen murrosvaiheessa kansallisten eroavaisuuksien huomiotta jättämisestä voi olla myös haittaa. Ehdotettujen raskaiden raportointivaatimusten vuoksi etenkin pienemmissä hankkeissa saatettaisiin päätyä tavanomaisiin rahoituslähteisiin, mikä voisi vähentää vihreiden sijoituskohteiden tarjontaa markkinoilla ja hidastaa vihreää siirtymää.

Vihreä elvytys ja Suomen kestävän kasvun ohjelma tarjoavat asiakkaillemme mahdollisuuden vauhdittaa kestävän kehityksen mukaisia hankkeita, millä on myös positiivisia vaikutuksia koronan runtelemaan talouteen. Ajan tasalla pysyminen ja rahoitus- ja tukikanavien löytäminen vaativat kuitenkin resursseja, jotka kunnissa ovat jo valmiiksi niukat. Yhteistyö yli kuntarajojen ja projektien koordinoitu suunnittelu ja toteutus voisivat lisätä niiden kiinnostavuutta, synergiaa ja parhaimmillaan alentaa myös kustannuksia.

Asiakkaamme ovat olleet kiitettävän hyvin valmiita jakamaan kokemuksia toteutuneista hankkeista. Näen, että vihreän rahoituksen suurin arvo onkin toimia kestävien investointien näyteikkunana ja parhaiden käytäntöjen viestintä- ja oppimiskanavana. Kannustan asiakkaitamme edelleen tiiviimpään yhteistyöhön ja rohkeaan uuden kokeilemiseen. Ympäristö muuttuu vain yhdessä tekemällä.

Rami Erkkilä
Kirjoittaja työskentelee Kuntarahoituksessa erityisasiantuntijana. Hän vastaa Kuntarahoituksen vihreän ja yhteiskunnallisen rahoituksen tuotekehityksestä.


Tämä kirjoitus on ensimmäisen kerran julkaistu 4.3.2021 Kuntarahoituksen vastuullisen rahoituksen vaikutusraportissa. Lue koko raportti (PDF, aukeaa uuteen ikkunaan) tästä.

KuntarahoitusNäkökulmatVastuullisuus

Hyvinvointi on menestyksemme mittari

Ensimmäisen yhteiskunnallisen rahoituksen raportin pääkirjoituksen laatiminen on suuri ilo ja kunnia. Usean vuoden valmistelutyö eteni vuonna 2020 vihdoin konkretiaan: rahoitimme ensimmäiset hankkeet yhteiskunnallisella rahoituksella ja laskimme liikkeeseen ensimmäisen yhteiskunnallisen joukkovelkakirjalainan.

Yhteiskunnallisella rahoituksella pyrimme edistämään yhdenvertaisuutta sekä tukemaan yksilön ja yhteisön hyvinvointia.Nämä asiat tahtovat valitettavan usein jäädä numeroiden jalkoihin, taloudellisten tavoitteiden jyräämiksi. Rahoittamissamme hankkeissa nousee vahvasti esiin yksinäisyyden ja syrjäytymisen ehkäisy.

Yhteiskunnallisen rahoituksen ensimmäinen vuosi yllätti meidät positiivisesti. Asiakkaat ovat ottaneet sen hyvin vastaan, ja yhteiskunnallista rahoitusta pidetään luontevana jatkeena viisi vuotta sitten lanseeraamallemme vihreälle rahoitukselle.

Rahoitettuja hankkeita on kertynyt yhteensä noin 30, joista suurin osa liittyy asumiseen. Ilahduttavasti myös kahden muun kategorian, hyvinvoinnin ja koulutuksen, hankkeita on niin ikään rahoitettu tämän ensimmäisen vuoden aikana.Hankkeiden joukossa on suuria investointeja, kuten sairaaloita, joilla on laajoja vaikutuksia jopa satojen tuhansien suomalaisten elämään. Mukana on myös pieniä hankkeita, joilla on suuri vaikutus yksilön tai ympäröivän yhteisön elämään.

Yhteisöllisyyden ja tilojen muokattavuuden huomiointi jo suunnitteluvaiheessa nousee esiin monessa hankkeessa. Asuinrakennuksissa on mietitty yhteisten tilojen lisäksi toiminnallisuutta ja yhteisen toiminnan ohjaamista. Koulurakennuksissa muuntojoustavuuteen ja tilojen hyödyntämiseen opetuksen ulkopuolella on kiinnitetty huomiota.

Modernien sairaaloiden suunnittelua ohjaa potilas; hänen turvallisuutensa, toipumisensa sekä läheisten mahdollisuudet läsnäoloon. Yhteiskunnallisen rahoituksen hankkeet huomioivat usein myös ympäristön – vastuullisuuden tarkastelu useasta näkökulmasta on näille hankkeille ominaista.

Maailmaa muutetaan teoilla. Yhteiskunnallinen rahoitus on yksi Kuntarahoituksen tavoista rakentaa ja ylläpitää yhteiskuntamme hyvinvointia, parantaa ihmisten arkea yhdessä asiakkaidemme kanssa. Se myös auttaa kuntia ja Suomea kohti YK:n kestävän kehityksen ohjelman tavoitteita.

Hyvinvointi on menestyksemme mittari .Toivon, että asiakkaamme kertoisivat rohkeammin hienoista suunnitelmistaan ja hankkeistaan ja myös rohkeasti kokeilisivat uutta. Tämä voi inspiroida muita tavoittelemaan samaa tai asettamaan riman vielä korkeammalle.

Tavoitteenamme on tulevaisuus, jossa yhteiskunnallista rahoitusta ei tarvita, vaan kaikki rahoittamamme hankkeet täyttäisivät sen kriteerit.

Päivi Petäjäniemi
Kirjoittaja työskentelee Kuntarahoituksessa asiakkuuspäällikkönä. Hän on vastannut Kuntarahoituksen yhteiskunnallisen rahoituksen kehityksestä vuonna 2020.

Tämä kirjoitus on ensimmäisen kerran julkaistu 4.3.2021 Kuntarahoituksen vastuullisen rahoituksen vaikutusraportissa. Lue koko raportti (PDF, aukeaa uuteen ikkunaan) tästä.

NäkökulmatVastuullisuus

Hei, onko teillä hetki aikaa puhua vastuullisuudesta?

Vastuullisuudesta on puhuttu jo monta vuotta. Pääministeri Marinin ja UPM:n yhteenotto syksyllä vauhditti jälleen keskustelua yrityksien vastuullisuudesta. Itse olen jo hieman kyllästynyt aiheen käsittelyyn. Osa yrityksistä ottaa asian omaan agendaan, kun toiset korostavat asiaa juhlapuheissa ja mainoksissa. Vastuullisuudesta on tullut myyntiargumentti, koska ei haluta hävitä asiakkaista käytävää kilpailua. 

Päivittäin näkee, kuinka vastuullisuus on nuorille ja miksei vanhemmillekin tärkeä asia. Halutaan tietää, missä vaatteet on tuotettu, ja että hiilidioksidipäästöt on kompensoitu. Keskustelu vastuullisuudesta on mielestäni hieman liikaa jumittunut juuri hiilidioksidipäästöihin. Vastuullisuuteen kuuluu ympäristövastuun lisäksi myös sosiaalinen vastuu. Molemmat ovat mielestäni äärettömän tärkeitä. Mainitsin alussa vastuullisuuden olevan joillekin vain myyntiargumentti, ja se on ongelma.  

Kun aikanaan lähdin yrittäjäksi ja perustimme Oton ja Veetin kanssa Avot Groupin, oli taustalla muukin syy, kuin vain tehdä voittoa. Hain 14-vuotiaana kesätöihin ja yleisin vastaus oli, että olet liian nuori meille töihin. Ärsytti. Tiesin, että omat asiakaspalvelutaitoni riittäisivät, eikä ikä olisi este. Meillä – Avot Groupilla – on missio. Työllistää nuoria ja tarjota heille ensimmäinen työpaikka, josta he voivat saada kokemusta. En ajatellut, että meidän täytyy toimia vastuullisesti, vaan tämä ajatus oli automaattisesti mukana yrityksemme ideassa. Avot Groupin pääarvoja ovat nuorekkuus ja kehittyminen. En koe, että meidän täytyisi toimia supervastuullisesti, vaan toimia yrityksen arvojen mukaisesti. Me haluamme olla ponnahduslauta nuorille työelämään – kasvattajayritys. Tästä tarinasta pääsemme siihen, miten itse ajattelen vastuullisuuden. 

Vastuullisuuden on lähdettävä yrityskulttuurista ja arvoista ja olla osa brändiä. Sen täytyy näkyä yrityksen päivittäisessä toiminnassa, eikä olla vain irrallinen osa, jonka avulla saadaan kasvatettua myyntiä. Ikea toteuttaa vastuullisuutta juuri niin kuin sen brändi sitä kuvastaa. Ikean missio on ”parempi arki ihmisille kaikkialla maailmassa”. Sopii siis brändiin ja arvoihin, että heillä on tuotesarja HANTVERK, joka työllistää sosiaalisia yrityksiä Intiassa, Romanissa, Thaimaassa sekä Jordaniassa työllistäen muita. Ikean vastuullisuus näkyy heidän päivittäisessä tekemisessään, ja se on lähtenyt heidän arvoistaan. Toinen hyvä esimerkki on suomalainen Kotipizza, jonka missio on ”Parantaa maailmaa pizza kerrallaan”. Vastuullisuus näkyy yrityksen käyttämissä raaka-aineissa ja työpaikan sisällä. Myös Kotipizzan vastuullisuus lähtee arvoista, brändistä ja yrityskulttuurista ja se näkyy jokapäiväisessä tekemisessä. 

Vastuullisuus luo kilpailuedun ja on monille kuluttajille tärkeä seikka. Sen on kuitenkin lähdettävä yrityskulttuurista ja sisällyttävä yrityksen arvoihin ja missioon. Parhaimmillaan vastuullisuudesta tulee erottamaton osa yrityksen arkea, jolloin se luo niin asiakkaille kuin yritykselle uudenlaisen merkityksen. Vaikka kannatan yleisesti Fake it, till you make it –asennetta, vastuullisuudessa se ei toimi. Pienet teot ja aitous ovat vastuullisuudessa kaiken a ja o.  

Aatu Veikkola 

Kirjoittaja on vuonna 2019 Nuori Yrittäjyys ry:n Uskalla Yrittää-kilpailun voittaneen Avotin perustajajäsen. Kuntarahoitus on Nuori Yrittäjyys ry:n kumppaniyritys.


Kuuntele myös Huomisen talous -podcast, jossa Aatu Veikkola ja Eerika Nissiläkertovat, miten koronapandemia on iskenyt nuorten yrittäjien liiketoimintaan, ja kuinka poikkeusajan haasteista on kuorittu mahdollisuuksia.

NäkökulmatVastuullisuus

Lassi Vuorela: Kunnan talouden tasapaino huomioitava palveluverkkosuunnittelussa

Usein uudistustarvetta lisäävät myös rakennusten vanheneminen ja siitä johtuvat tilojen vanhanaikaisuus tai sisäilmaongelmat. Palveluverkon uudelleenjärjestely nostaa palveluiden laatua ja takaa, että opetus ja varhaiskasvatus voidaan järjestää nykyaikaisissa, toimivissa ja terveellisissä tiloissa. Palveluverkkosuunnitelman investointeja ja toiminnallisia muutoksia suunniteltaessa on syytä arvioida, miten uudistukset vaikuttavat kunnan talouteen ja sen kantokykyyn. 

Palveluverkon kustannukset muodostuvat pääasiassa henkilöstökustannuksista, kiinteistökustannuksista, palveluiden ostoista sekä aineista ja tarvikkeista. Mikäli uuden palveluverkkoratkaisun kustannuksia halutaan arvioida, tulee kunnan ymmärtää, minkälaisia kustannuksia nykyinen palveluverkko tuottaa. Uuden palveluverkkosuunnitelman lisäksi on siis laskettava kustannusvaikutus nykyverkon ylläpidolle. Jos nykyverkon kustannuksia ei arvioida 5–20 vuodeksi eteenpäin, myös uuden palveluverkkosuunnitelman todelliset, pitkän aikavälin talousvaikutukset jäävät tunnistamatta. 

Osaajapula ajaa kohti henkilöstötarpeen vähentämistä 

Palveluverkon suurimmat kustannuserät muodostuvat henkilöstökustannuksista, joiden arvioinnissa tulee huomioida väestön kehitys ja ryhmien muodostuminen eri palveluverkkoratkaisuissa. Varhaiskasvatus- ja opetuspalveluiden kysynnän muutos vaikuttaa henkilöstötarpeeseen eri palveluverkkoratkaisuissa eri tavoin riippuen siitä, miten rajallisesti ryhmiä voidaan muodostaa. Käytännössä tilojen mitoitus kysyntää vastaavaksi parantaa mahdollisuuksia ryhmien muodostamiselle ja siten mahdollistaa henkilöstön työtuntien hyödyntämisen entistä tehokkaammin. Myös varhaiskasvatus- ja kouluyksiköiden lukumäärä vaikuttaa esimerkiksi erityisopettajien ja tukihenkilöstön työn tuottavuuteen yksiköiden välisiin matkoihin kuluvan ajan vuoksi. 

Tässä kohtaa on syytä tarkentaa, ettei henkilökustannusten tehokkuudella tarkoiteta henkilöstön irtisanomisia, vaan henkilöstötarpeen vähentymistä, johon moni kunta tähtää henkilöstön huonon saatavuuden vuoksi. Varhaiskasvatus- ja perusopetushenkilöstöstä on jo nyt pulaa, eikä tutkimusten valossa nuoren väestön vähenemä itsessään riitä alentamaan kysyntää riittävästi.1, 2 Lisäksi lastentarhaopettajat, sosiaalityön erityisasiantuntijat, psykologit ja erityisopettajat ovat kaikki vuoden 2020 ammattibarometrissa työvoimapulan top 10:ssä3. 

Kiinteistökustannuksissa huomioitava koko elinkaari 

Toisiksi suurimmat kustannukset palveluverkossa muodostuvat kiinteistöistä. Päätöksenteon kannalta on olennaista, että kiinteistöjen peruskorjaustarve nykyverkossa ja palveluverkkosuunnitelmassa arvioidaan koko kustannusennusteen tarkastelujaksolle. Kun palveluverkkosuunnitelmassa vanhaa rakennuskantaa korvataan uudella, peruskorjausmenot todennäköisesti vähenevät nykyverkkoon verrattuna. Jos nykyverkon ja palveluverkkosuunnitelman korjausinvestointeja ei huomioida, uusi palveluverkkosuunnitelma vaikuttaa kasvattavan investointeja nykyverkkoon verrattuna huomattavasti enemmän, kuin todellisuudessa asian laita on. Myös uusien rakennusten alhaisemmat ylläpitokustannukset on otettava huomioon. Palveluverkon investointien ja ylläpitokustannusten nettomuutosten laskeminen vaatii siis uuden palveluverkon sekä nykyverkon kiinteistöjen elinkaarikustannusten arvioimisen. 

Peruskorjauskustannukset on syytä arvioida käyttämällä laskennallista peruskorjausmallia, joka pohjautuu esimerkiksi tekniseen kulumaan ja jälleenhankinta-arvoon suhteutettuihin peruskorjausten kustannuksiin. Kuntokartoituksiin ja niiden yhteydessä tehtyihin investointisuunnitelmiin perustuvat palveluverkkojen kustannusvertailut sisältävät epävarmuutta, sillä kunta tuskin on laatinut kaikille rakennuksilleen ja uudisinvestoinneilleen yhdenmukaisia korjaustarvearvioita 5–20 vuoden ajalle. Teknisen arvon malli mahdollistaa myös tilojen laadun arvioinnin seuraavalle 20 vuodelle ja tarkastelujakson jälkeisten peruskorjaustarpeiden arvioinnin. Kiinteistöjen kuntoluokka korreloi tilojen laadun, toimivuuden sekä sisäilman riskien kanssa, joten kiinteistöjen kunto on oleellinen näkökulma, kun tarkastellaan eri palveluverkkoratkaisujen kustannusten ja saavutettujen hyötyjen välistä suhdetta.  

Hukkatilasta luopumalla saadaan suoraan mitattavaa säästöä ylläpitokustannuksissa. Rakentamalla uusia päiväkoteja ja kouluja energiakustannukset pienenevät merkittävästi. Uusien rakennusten energiakustannuksia arvioitaessa saadaan samalla hyvää tietoa kunnan ilmastotavoitteiden täyttymisestä uudessa palveluverkkosuunnitelmassa. 

Palveluverkon muut kustannukset jäävät kokonaisuuden kannalta vähäiseksi. Päätöksenteon kannalta on kuitenkin hyvä huomioida kunnalle ajankohtaisia teemoja – on parempi esittää selvitys esimerkiksi kuljetus- tai ruokapalveluiden kustannuksista, kuin jättää niiden merkityksen pohdinta kuulijalle. 

Palveluverkon kustannusten huolellinen arviointi auttaa kuntaa kohdistamaan investointeja oikeisiin paikkoihin ja rakentamaan kestävää yhteiskuntaa. 


Kuvassa on Inspiran analyytikko Lassi Vuorela.


Lassi Vuorela 

Kirjoittaja työskentelee analyytikkona Kuntarahoituksen tytäryhtiössä Inspirassa, joka tarjoaa talouden ja rahoituksen neuvonantopalveluita kuntasektorille ja sosiaaliseen asuntotuotantoon. Hän on erikoistunut kuntien tilahankkeisiin. 




Lue myös: 


— 

[1] Opetushallitus, 2020, Opettajat ja rehtorit Suomessa 2019 

[2] Oulun yliopisto, 2019, Selvitys Kajaanin/Kainuun ja Iisalmen/Ylä-Savon kelpoisen opetushenkilöstön saatavuudesta 2020-luvulla 

[3] Työ- ja elinkeinoministeriö, ELY-keskus, TE-palvelut, 2020, Ammattibarometri 

InspiraNäkökulmat

VTV:n Jenni Kellokumpu: ”Sotessa on paljon pielessä, silti se pitää tehdä”

Lähes koko 2000-luvun kaavailtu sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus nytkähti jälleen pykälän eteenpäin, kun hallitus lähetti tiistaina 8. joulukuuta yli 1600-sivuisen lakipaketin eduskunnan käsittelyyn. Pöydällä oleva malli on monilta osin riisuttu versio edeltäjistään. Alueiden lukumäärä on aiempaa suurempi ja niille siirtyy entistä vähemmän tehtäviä. 

Esitystä ryöpytetään lähes joka laidalta, mutta yhdestä asiasta ollaan melko yksimielisiä: nykymalli ei ikääntyvässä ja harvenevassa Suomessa pitkälle kanna. 

Valtiontalouden tarkastusvirastoVTV:nvanhempi ekonomistiJenni Kellokumputoivoo, ettäsote-uudistus saataisiin nyt maaliin – valuvioista huolimatta.Kellokumpu vieraili Kuntarahoituksen Huomisen talous -podcastissamarraskuussa.

– Valmistelusta olisi nyt syytä päästä toimeenpanoon. Tämän jälkeen voidaan sitten seurata tilannetta ja tehdä muutoksia sitä mukaa, kun korjaustarpeita ilmenee.

Kannustimet ja keinot edellä

Väestön ikääntyessä sosiaali- ja terveyspalvelujen kustannukset kasvavat ja käytettävissä olevien verotulojen määrä pienenee. Yksi sote-uudistuksen päätavoitteista on kuroa umpeen tätä kestävyysvajetta keskittämällä vastuu sote-palvelujen ja pelastustoimen järjestämisestä entistä suuremmille yksiköille. Ajatuksena on hyödyntää taloustieteestä tuttua mittakaavaetujen periaatetta: kun volyymi kasvaa, yksikkökustannukset pienenevät. 

Alueiden lukumäärä on ollut soten kuuma peruna läpi uudistusyritysten värikkään historian. Vuonna 2005 nykyisen oikeuskansleri Tuomas Pöystin johtama virkamiesryhmä arvioi, että maan sote-palvelut voitaisiin kattavasti järjestää 5–12 alueen voimin. Sittemmin pääministeri Juha Sipilän hallitus esitti maan jakamista 18 maakuntaan. Nyt alueiden määrä on kasvanut jo 22:een ja nimi muuttunut maakunnista hyvinvointialueiksi. 

Onko esillä oleva malli yksinkertaisesti liian pöhöttynyt hillitäkseen kustannuksia riittävästi? Kellokummun mielestä ei. 

– Tärkeämpää on se, onko näillä alueilla keinoja ja kannustimia kustannusten hillintään kuin se, onko alueita lopulta viisi vai kaksikymmentäkaksi. Täytyy muistaa, että nykyjärjestelmässä meillä on parisen sataa eri palveluiden järjestäjää. 

Esimerkkinä kustannusten hillinnän keinoista Kellokumpu mainitsee hoitoketjujen optimoinnin: Kun erikoissairaanhoito, perusterveydenhuolto ja sosiaalipalvelut keskitetään saman katon alle, voidaan kokonaisuus järjestää entistä fiksummin. 

– Nykymallissa toiminnot käyttävät eri potilastietojärjestelmiä, jotka eivät keskustele keskenään. Kun perustaso ja erikoissairaanhoito saadaan samalle järjestäjälle, resurssit voidaan ohjata sinne, missä niistä saadaan eniten hyötyä. 

Kellokumpu uskoo, että uudistuksen myötä terveydenhoidon painopiste siirtyykin erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon. 

– On kaikkien intressissä, että mahdollisimman suuri osa ongelmista ratkotaan perustasolla, eikä jouduta turvautumaan kalliiseen erikoissairaanhoitoon. 

Pienempi järjestäjien määrä luo myös entistä paremmat edellytykset hyväksi koettujen hoitokäytäntöjen leviämiselle sekä digitalisaation ja johtamisjärjestelmien synnyttämille kustannushyödyille. 

– Parhaat käytännöt saadaan käyttöön laajemmin ja nopeammin, Kellokumpu lisää.

Ei säästöjä ilman maakuntaveroa 

Jotta paisuvat hoitokulut saadaan kuriin, tarvitsevat hyvinvointialueet keinojen lisäksi myös kannustimia. Sote-uudistuksen alkuvaiheessa valtio vastaa hyvinvointialueiden rahoituksesta; insentiivi kulujen karsimiseen on olematon. 

Järeämpiä kannustimia on kuitenkin luvassa. Uudistuksen yhteydessä hallitus on valmistellut myös maakuntaveron käyttöönottoa ja sitoutunut siihen, että lainsäädäntö saadaan maaliin tämän hallituskauden aikana. 

– Verotusoikeuden kautta alueet voivat jakaa kustannushyötyjä asukkailleen alemmalla veroprosentilla. Näin saadaan luotua painetta kustannusten hillintään, Kellokumpu avaa. 

Onko maakuntavero väistämätön vai voidaanko kustannushyötyjä saavuttaa ilman uutta verotuksen tasoa? 

– Kyllä se valitettavasti niin on, että ilman verotusoikeutta ei kannustinta kustannusten hillintään ole. Kun itse päätät toiminnasta, jonka joku toinen maksaa, kannustin on aika heikko. 

Kellokumpu lisää, että maakuntaveron myötä myös alueiden lukumäärä nousee väistämättä tarkasteluun.  

–  Tällä lukumäärällä alueet ovat tulopohjiltaan niin erilaisia, ettei verotusoikeus riitä pienille maakunnille. Tärkeintä olisi kuitenkin lähteä jostain lukumäärästä liikkeelle. 

Hallituksen lakiesityksessä ovi alueiden määrän supistamiseen on jätetty auki. Jos jokin alue joutuu toistuvasti turvautumaan lisärahoitukseen, voi valtioneuvosto käynnistää kuntien kriisikuntamenettelyä vastaavan arviointimenettelyn. Prosessin myötä alueita voidaan yhdistää.

Huolia niin suurissa kuin pienissä kunnissa

Kasvukeskuksissa ja suurissa kaupungeissa kannetaan huolta uudistuksen vaikutuksista kuntien investointikykyyn. Lokakuisessa kannanotossaan Suomen kuusi suurinta kaupunkia, Helsinki, Espoo, Vantaa, Turku, Tampere ja Oulu, moittivat soten rahoitusmallia kovasanaisesti. 

Uudistuksen myötä merkittävä osuus verotuloista siirtyy hyvinvointialueille; kuntien ja kaupunkien käyttötalous karkeasti ottaen puolittuu. Väkimäärän kasvaessa kuntien on kuitenkin investoitava uusiin päiväkoteihin, kouluihin ja infrarakentamiseen. Kaupunkien näkökulmasta tulot vähenevät menoja enemmän.

Kellokumpu pitää suurien kaupunkien huolta aiheellisena mutta muistuttaa, että kasvukuntien talous on muita vakaammalla pohjalla – myös uudistuksen jälkeen. 

– En näe tätä ongelmana, mikäli kaupungit saavat jatkossakin edullista investointirahoitusta markkinoilta ja lainanhoitokykyä löytyy. Yleisesti ottaen nuoren ja työikäisen väestön kanssa pärjää paremmin.

Pääkaupunkiseudun tilanne Kellokumpua kuitenkin mietityttää. Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhdistäminen on yksi sote-uudistuksen pääasiallisista keinoista kustannusten hillintään. Maan väkirikkaimmalla alueella tämä integraatio ei toteudu. 

– Päädytään samaan tilanteeseen kuin nykymallissa, jossa sairaanhoitopiirit järjestävät erikoissairaanhoidon ja päättävät mitä siellä tehdään. Kunnille jää maksajan rooli. Jää nähtäväksi, katsooko HUS-yhtymä erikoissairaanhoitoa vain omasta näkökulmastaan vai huomioidaanko suunnittelussa myös neljän hyvinvointialueen ja Helsingin kaupungin erityistarpeet.

Jos kasvukunnissa huolta kannetaan investointikyvystä, ovat pienet kunnat vielä perustavanlaatuisemman pohdinnan äärellä. Nykymallissa valtaosa pienten kuntien tehtäväkentästä nivoutuu sote-palvelujen ja peruskoulutuksen ympärille. Väestöennusteiden mukaan Suomessa nähdään lähivuosina yhä enemmän kuntia, joihin syntyy alle koululuokallinen lapsia vuodessa.  

Jos kuntien tehtäväkentästä irrotetaan vielä sosiaali- ja terveyspalvelut, mitä tehtävää näille harveneville kunnille jää? 

– En väheksyisi kuntien roolia maankäytöstä, liikenteen suunnittelusta ja infrasta vastaavina tahoina. Kaavoitushan vaikuttaa asumisen hintaan, ja mitä enemmän kuntalaiset maksavat asumisestaan, sitä vähemmän on varaa muuhun kulutukseen. Korona-aika on myös muistuttanut meille, kuinka tärkeää vaikkapa puistot, luonto- ja kuntopolut ja luistelukentät tai kunnan tiloissa tapahtuva harrastustoiminta hyvinvoinnillemme on. Kunnilla on valtava vaikutus siihen, miltä kuntalaisten elämä näyttää – myös uudistuksen jälkeen. 

Kellokumpu painottaa myös varhaiskasvatusta ja esi- ja perusopetusta, joiden järjestäminen on jatkossakin kuntien kontolla. 

– Jokainen pienen lapsen vanhempi, minä mukaan lukien, tietää miten tärkeitä nämä palvelut ovat työn ja perhe-elämän yhteensovittamisessa.

Sote-uudistus ei kuitenkaan pelasta pieniä väestöään menettäviä kuntia. 

– Valtionosuusjärjestelmän kriteerejä ja painotusta tarve-erojen ja tulopohjan erojen tasauksessa on varmaan syytä uudistuksen toteutuessa arvioida ja jopa pohtia, pitäisikö valtion rahoitusta kunnille lisätä. Kyllähän demografiset trendit viittaavat siihen, että kuntaliitoksia on tulossa.

Kompromissien kautta käytäntöön

Kaikista valuvioistaan huolimatta hallituksen kattava lakipaketti kiertää monta aiempien esitysten kompastuskiveä. Lukuisten kompromissien kautta soten läpimeno näyttää entistä todennäköisemmältä.

Täydellistä mallia on turha toivoa, mutta jostain on lähdettävä liikkeelle. Mitä uudistuksen osa-alueita Kellokumpu muuttaisi ensi sijassa?  

– Verotusoikeus on ehdottomasti ensimmäinen asia, joka alkuvaiheessa puuttuu. Tästä seuraa sitten väistämättä kysymys alueiden lukumäärästä. 

Entä mitä muuta Kellokumpu haluaisi nähdä tulevaisuuden sotessa? 

–Toivon,ettäsotepysyy ajassa kiinni.Lääketiede ja teknologia kehittyvät huimaa vauhtia, ja uusien hoitomuotojen myötä myös hoidon kustannukset muuttuvat. Ontodellatärkeää, ettähoitokustannuksista tuotetaan jatkuvasti uutta tietoa ja että tämä tieto huomioidaan myös siinä, mitensosiaali- ja terveyspalvelut rahoitetaan.


Kuuntele Kellokummun ja Kuntarahoituksen pääekonomistin Timo Vesalan keskustelu sote-uudistuksesta: Huomisen talous: Epätäydellinen ja elintärkeä sote


Teksti: Roope Huotari
Kuva: haastateltavalta

NäkökulmatTalous