Ota yhteyttä Kirjaudu Avautuu uuteen välilehteen
Hae sivustolta

Okko Rostedt: Onnistunut kassaennustaminen edellyttää suunnitelmallisuutta ja yhteispeliä

Kassaennustaminen on tärkeää jokaiselle kunnalle ja kuntayhtymälle kokoon katsomatta. Sopivan työkalun, selkeiden tavoitteiden, jatkuvan kehittämisen ja yhteistyön kautta maksuvalmiutta voidaan ennustaa ja hallita pitkällekin tulevaisuuteen, kirjoittaa digitaalisten palveluiden asiantuntija Okko Rostedt.

Vuoden 2020 keväästä olin mukana 25 kunnan ja kuntayhtymän kassaennustesovelluksen käyttöönotossa, kun pilottiasiakkaamme pääsivät kokeilemaan uutta sovellusta käytännössä. Kaikki asiakkaamme jakoivat saman perusajatuksen ennustamisen tärkeydestä, mutta lähtötasossa ja tavoitteissa oli suuria eroja.

Parin erikoisen koronavuoden jälkeen on soteuudistuksen vuoro luoda painetta asiakkaidemme kassojen riittävyydelle, joten ajattelin avata muutamaa käyttöönotoissa esiin tullutta edellytystä kassaennustamisessa onnistumiselle.

Selkeät tavoitteet

Kassaennustamisen aloittaminen vaatii ensin selkeät tavoitteet. Sopivaa tavoitetasoa voi hakea esimerkiksi seuraavien kysymysten avulla:

  • Millainen kassaennustamisen prosessi nyt on käytössä?
  • Kuinka pitkälle halutaan ennustaa?
  • Kuinka tarkka ennusteen tulisi olla?
  • Halutaanko ennustetta laajentaa merkittäviin konserniyhtiöihin?

Resurssit ja yhteistyön merkitys

Kassaennustamista tehdään tyypillisesti muutamaksi viikoksi eteenpäin reskontrasta saataviin tietoihin perustuen. Lyhyellä aikavälillä tämä toimii kohtuullisen hyvin, mutta tiedossa oleviin maksuihin reagointi ei ole varsinaista aktiivista ennustamista eikä anna näkymää kassan riittävyydestä pidemmällä tähtäimellä.

Onnistuneen pidemmän aikavälin likviditeetin ennustamiseen tarvitaan sopivan työkalun lisäksi henkilöresursseja. Prosessien automatisointi on tavoiteltavaa aina kun se on mahdollista ja järkevää, mutta vaikka kassaennusteen kaikki data saataisiin automaattisesti muista palveluista, tarvitaan ihminen ennusteen seuraamiseen ja arviointiin.

Tietojen läpinäkyvyyden ja ajantasaisuuden tarve korostuu, mikäli ennustamisessa halutaan siirtyä konsernitasolle. Yhteisen työkalun lisäksi tarvitaan selkeät säännöt siitä miten, millä tarkkuudella ja kuinka usein ennuste pyritään toteuttamaan. Onnistuminen edellyttää sitoutumista läpi organisaation. Ennustaminen konsernitasolla tuo mukanaan omat haasteensa tarvittavien tietojen saatavuudessa, mikä kannattaa huomioida huolellisesti heti alussa. 

Tärkeimpien kassavirtojen tunnistaminen ja prosessin jatkuvuus

Tavoitteiden asettamisen ja resurssien varmistamisen jälkeen on tunnistettava oleellisimmat kassavirrat sekä helpoimmat keinot tuoda ne kassaennusteelle. Jatkuvasti toistuvat tulot ja menot kuten verot ja valtionosuudet, palkat tai palveluostot ovat kaikkein ennustettavimpia, toki kausiluontoista vaihtelua voi esiintyä. Lyhyemmän aikavälin ennustamisessa toistuvien tapahtuminen merkitys korostuu, kun taas keskipitkällä aikavälillä painopiste muuttuu kohti suurempien epäsäännöllisten tulo- ja menoerien, kuten investointien maksuerien ennakointia.

Ennusteen halutussa tarkkuudessa voi olla suuriakin eroja riippuen siitä, halutaanko ennustaa rahoitustarvetta lähitulevaisuudessa vai investointimenojen paineessa olevan ylijäämäisen kassan kestävyyttä seuraavan vuoden aikana. Molemmat tavoitteet voivat elää myös samalla ennusteella rinnakkain ja jopa toisiaan täydentäen.

Ennusteiden onnistumista tulee seurata ja kehittää tiliotteen toteutumiin vertaamalla. Jatkuvan parantamisen kautta maksukäyttäytymisen vaihteluita ja epäsäännöllisyyksiä on mahdollista ennustaa yhä paremmin ja pidemmälle.

Okko Rostedt

Kirjoittaja työskentelee Kuntarahoituksessa digitaalisten palveluiden senior-asiantuntijana.

Digitaaliset palvelumme tarjoavat ratkaisun asiakkaidemme rahoitussalkun hallintaan ja talouden suunnitteluun. Kehitämme tarjontaa jatkuvasti käyttäjiemme toiveiden mukaisesti. Uusimman kassaennustesovelluksen asiakaspilotointi alkoi keväällä 2020, ja kaikkien asiakkaidemme saatavilla palvelu on ollut viime lokakuusta lähtien.

Lue lisää kassaennustesovelluksesta ja pyydä tarjous

Kuva: Sami Lamberg

Digitaaliset palvelutKuntarahoitusNäkökulmat

Mari Tyster ja Esa Kallio: Hyvinvointialueiden rahoitusmalli turvattu – vaikeita valintoja silti edessä

Hallitus antoi helmikuun alussa eduskunnalle esityksen Kuntarahoituksen toiminnan kannalta keskeisen lainsäädännön eli Kuntien takauskeskuksesta annetun lain muuttamiseksi. Lakimuutoksen myötä Kuntien takauskeskus voisi taata Kuntarahoituksen sellaisen varainhankinnan, jota käytetään hyvinvointialueiden uusinvestointien rahoittamiseen. Ilman tätä muutosta Kuntarahoitus voisi rahoittaa vain kunnilta ja kuntayhtymiltä hyvinvointialueille siirtyviä lainoja. Voisimme siis tulevaisuudessa rahoittaa myös hyvinvointialueiden ja hyvinvointiyhtymien, niiden omistamien tai määräämisvallassa olevien yhteisöjen sekä liikelaitoksien uusinvestointeja. Lain on tarkoitus tulla voimaan 1. toukokuuta 2022.

Finanssivalvonta linjasi alkuvuonna, että hyvinvointialueiden saatavat kuuluvat valtion ja kuntien tapaan pankkien vakavaraisuussääntelyssä niin kutsuttuun nollariskiluokkaan. Tämä oli erittäin tärkeä kanta ja se asettaa hyvinvointialueet osana julkishallintoa samaan asemaan kuntien kanssa rahoituksen saatavuuden ja tehokkuuden näkökulmasta. Olemme hallituksen esitykseen ja Finanssivalvonnan linjaukseen erittäin tyytyväisiä. Mikäli esitys hyväksytään eduskunnassa sellaisenaan, on sosiaali- ja terveydenhuollon investointien rahoituksen saatavuus jatkossakin turvattu kaikissa markkinaolosuhteissa. Kun investoidaan pitkällä tähtäimellä, on myös rahoituksen syytä olla pitkäaikaista. Näin rahoitusriskejä pystytään hallinnoimaan paremmin.

Kansainvälisillä pääomamarkkinoilla tekemämme pitkäjänteisen ja määrätietoisen työn ansiosta pystymme hankkimaan rahoitusta edullisesti kaikissa markkinaolosuhteissa laajalta kansainvälisten sijoittajien verkostolta. Tämä on ainutlaatuinen vahvuutemme julkisten investointien ja yleishyödyllisen asuntorakentamisen hankkeiden rahoittajana. Mahdollisuus toimia hyvinvointialueiden rahoittajana vahvistaa asemaamme myös kansainvälisten sijoittajien silmissä. Suomalaista julkishallintoa tarkemmin tuntemattomille on selkeämpää, että Kuntarahoituksen rooli rahoittajana ei eroa hallinnon eri toimijoihin nähden.

Siirtymäaikana, ennen hyvinvointialueiden toiminnan aloittamista 1.1.2023, tehtäviin rahoituspäätöksiin liittyen lainsäädäntö ei ole kovin yksityiskohtainen. Muun muassa siirtymäajan päätösvaltuuksiin liittyy käytännön kysymyksiä, joita yritämme ratkoa yhdessä asiakkaidemme kanssa. Käymme näistä asioista myös vuoropuhelua Kuntaliiton kanssa, jotta ohjeistus meiltä ja Kuntaliitosta asiakkaidemme suuntaan olisi mahdollisimman yhtenevä.

Hyvinvointialueiden valtuustot aloittavat toimintansa haasteellisessa tilanteessa. Väestö ikääntyy, ja vanhuspalveluiden tarve kasvaa. Lisäksi korona-aika on kasvattanut hoitovelkaa entisestään, kaikki pandemian vaikutukset eivät ole vielä edes selvillä. Myös nämä kasvavat tarpeet täytyy pystyä hoitamaan ja toimintaa tehostamaan, vaikka talous on jo valmiiksi tiukalla. Vaikeita valintoja on todennäköisesti edessä.

Myös kunnanvaltuustot ovat uuden edessä. Kun hyvinvointialueet aloittavat toimintansa ja sosiaali- ja terveydenhuollon menot ja tulot poistuvat kunnilta, kuntien rahoituspohja muuttuu merkittävästi. Monet elinvoimaiset, vahvan veropohjan kunnat ovat aiempaa riippuvaisempia valtion rahoituksesta. Tämä heikentää kuntien omaa päätösvaltaa ja sillä voi olla vaikutuksia rohkeuteen ja kykyyn investoida tulevaisuuteen. Aika näyttää, mitä vaikutuksia sote-uudistuksella on julkiseen talouteen ja kuntien mahdollisuuksiin vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa.

Mari Tyster ja Esa Kallio


Tyster on Kuntarahoituksen Lakiasiat ja viestintä -toiminnon johtaja, toimitusjohtajan sijainen sekä johtoryhmän jäsen, Kallio Kuntarahoituksen toimitusjohtaja.

KuntarahoitusNäkökulmat

Mari Tyster: Sääntely auttaa muuttamaan maailmaa – valuvioista huolimatta

Sääntelyn vauhti rahoitusalalla on kiihtynyt 80-luvun lopulta alkaen ja finanssikriisi lisäsi kierroksia entisestään. Kehitys ei ole aina ollut mutkatonta, saati edes loogista. Näkyvimmät muutokset ovat tuoneet toimintaamme, asiakkaille sekä markkinoille kuitenkin turvaa ja vakautta – valuvioista huolimatta.

Kiristyneet pääoma- ja likviditeettivaatimukset

Rahoitusmarkkinoiden vakauden merkitys on korostunut pandemian aikana. Pankit ovat osoittaneet toimintakykynsä koronakriisissä, ja tässä varmasti yhtenä tekijänä ovat olleet vaatimusten mukaiset hyvät pääoma- ja likviditeettipuskurit. Toisaalta talous itsessään ei ole kärsinyt niin paljon kuin pelättiin.

Vaatimusten harmonisointi on tuonut selkeyttä pankkitoiminnan vaatimusten kokonaiskuvaan, mutta haasteena on erilaisten liiketoimintamallien erityispiirteiden huomioiminen.

Riskienhallintaan ja raportointiin liittyvät vaatimukset

Tavat tunnistaa, käsitellä ja huomioida riskejä ovat kehittyneet merkittävästi. Riskienhallinnan merkitys ymmärretään läpi pankkiorganisaatioiden. Asiat tosin alkavat olla niin monimutkaisia, että kokonaiskuvan hahmotus on vaikeaa.

Viranomaisraportointi on jo oma taiteenlajinsa, eikä yleinen taloushallinnon osaaminen enää yksinkertaisesti riitä. Viranomaisraportointia tehdään nimenomaan viranomaisnäkökulmasta, eikä se sellaisenaan palvele liiketoiminnan johtamista. Tämän seurauksena samoja asioita raportoidaan tehottomasti moneen kertaan. Toiveeni tulevaisuudelta olisikin raportoinnin yksinkertaistaminen ja päällekkäisyyksien poistaminen, mutta tämänhetkistä sääntelyn kehityskarttaa katsomalla se ei ole toteutumassa.

Sijoituspalvelujen tarjoamisen vaatimukset

Sijoituspalvelujen tarjoamiseen liittyy melkoinen määrä raportointia ja tiedon jakamista viranomaisten, asiakkaiden ja muiden markkinaosapuolien välillä. Sääntelyn mukaisten toimien tavoitteena on antaa turvaa kaikille markkinoilla toimijoille ja toisaalta auttaa viranomaisia valvontatyössä markkinoiden vakauden edistämiseksi.

Tietoähky voi johtaa siihen, että kokonaiskuva hämärtyy tässäkin. Tämä tuskin on ollut sääntelyn tavoite. Ratkaisu voisi olla legal design, jossa sääntelyä ja sen nojalla laadittua dokumentaatiota muotoillaan käyttäjäystävällisemmäksi.

Kuntarahoituksessa sijoituspalveluja tarjotaan suhteellisen pienessä mittakaavassa, mutta uusi sääntely on silti vaikuttanut meihin laajasti – jopa ehkä laajemmin kuin lainsäätäjän tarkoitus on ollut.

Pakko on usein hyvä kirittäjä. Edellä kuvatut asiat olisivat saattaneet kehittyä myös markkinoiden itsenäisen kehittymisen kautta, mutta tahti olisi voinut olla hitaampi ja vaihdella suuresti eri toimijoiden kesken.

Kiihtyvä globalisoituminen haastaa perinteiset toimintamallit

Kiihtyvä globalisoituminen asettaa lainsäädäntökehityksen perinteisille toimintamalleille suuria haasteita. Asiat ovat enää harvoin vain kansallisia. Nähtäväksi jää, onko tulevaisuudessa enää edes mahdollista toteuttaa sääntelyä tiukkoihin maantieteellisiin rajoihin perustuen.

Euroopan unioni on osittain ratkaissut ongelmaa luomalla eurooppalaiset markkinat. Euroalue ja Europan unioni eivät kuitenkaan ole sama asia, mikä tuo jo monta lisänyanssia sääntelyrintamalle. Karttaan piirretyt rajat eivät pysäytä maailmaa ja sen ilmiöitä. Tästä hyvä esimerkki on ilmastonmuutos sekä EU:n kestävän rahoituksen taksonomia, jolla pyritään vauhdittamaan ilmastotavoitteiden toimeenpanoa kytkemällä rahoitus investointien ympäristövaikutuksiin.

Tulevaisuudessa sääntelytuskaa tuottavat paitsi ilmastoriskit myös kybertuvallisuus. Tietoturvahyökkäys voi yllättäen iskeä mistä päin maailmaa tahansa. Maailmamme kehittäminen sääntelyn kautta on mahdollista, mutta jatkossa sitä olisi tehtävä entistä enemmän globaalissa yhteistyössä.

Me Kuntarahoituksessa seuraamme omaan toimintaamme liittyvää sääntelykehitystä tarkasti ja pyrimme vaikuttamaan mahdollisiin ongelmakohtiin. Muuttuvassa maailmassa tuskin kenelläkään on yksin avaimia käsissään, mutta avoimen dialogin ja yhteistyön kautta voimme saada aikaan yhteiskuntaa aidosti eteenpäin vievää sääntelyä.

Mari Tyster

Kirjoittaja on Kuntarahoituksen Lakiasiat ja viestintä -toiminnon johtaja, toimitusjohtajan sijainen sekä johtoryhmän jäsen.

Kuva: Sami Lamberg

KuntarahoitusNäkökulmatVastuullisuus

Näkökulma: Rahapolitiikan suunta muuttuu nyt nopeasti

Vaikka kumpikaan ei tehnyt merkittäviä uusia päätöksiä, markkinat ovat puheista ja muista eleistä tulkinneet, että rahapolitiikan näkymä on oleellisesti muuttumassa. Rahatalouden arvellaan nyt kiristyvän huomattavasti nopeammin kuin vielä pari kuukautta sitten näytti.

Rahoitusmarkkinoiden itseohjautuvuus jäähdyttää jo taloutta

Viime aikoina rahapolitiikkanäkymän muutos on nostanut markkinakorkoja selvästi. Tämä markkinoiden itseohjautuvuus jäähdyttää taloutta jo ennen kuin keskuspankit ovat varsinaisesti puuttuneet peliin. Rahoitusolosuhteiden omaehtoinen kiristyminen tarjoaa keskuspankeille tärkeää palautetta siitä, miten reaalitalous reagoi korkotason nousuun. Mikäli markkinakorkojen nousu puree vahvasta kysynnästä johtuvaan inflaatioon, keskuspankit saattavat välttyä rajuilta kiristystoimilta.

Markkinoiden reaktiot ja niiden takaisinkytkentä keskuspankkien päätöksiin tekee koronnostojen nopeuden ennakoinnista hyvin vaikeaa. Tämä on erityisen totta nyt, kun keskuspankkien viestinnässä on lyhyessä ajassa tapahtunut huomattavan suuria muutoksia ja markkinaliikkeet ovat olleet voimakkaita.


Graafi valtioiden 10-vuotisten lainakorkojen kehityksestä.


Keskuspankkien hapuilu hermostuttaa markkinoita

Koronapandemia on aiheuttanut voimakkaan häiriön talouden toimitusketjuihin, kuluttajien käyttäytymiseen sekä työmarkkinoiden toimintaan. On vielä hankala arvioida, mitkä muutokset ovat pysyviä ja mitkä ohimeneviä. Inflaation voimakas kiihtyminen nähtiin pitkään luonnollisena ja jopa odotettuna seurauksena koronan aiheuttamista häiriöistä. Nyt keskuspankkien sisällä on selvästi kasvanut pelko, että itseään ruokkiva hintojen nousu voi olla käynnistymässä ja rahapolitiikka jo pahasti myöhässä inflaation taltuttamisessa.

Huoli on erityisen suuri Yhdysvalloissa, jossa työvoimapula on pahentunut ja palkkojen nousu kiihtynyt. Euroopassa inflaation tasohyppäys on yhä selittynyt pääosin energian kallistumisella. Palkkojen ja palvelujen hintojen kehitys on toistaiseksi pysynyt suhteellisen maltillisena. Aiemmin vallinneen käsityksen mukaan euroalueen inflaation olisi kuitenkin pitänyt ohittaa huippunsa jo loppusyksystä. Näin ei ole tapahtunut, vaan vuosi-inflaation kiihtyminen jatkui myös tammikuussa.

EKP:n torstaisessa lehdistötilaisuudessa kävi selväksi, että myös keskuspankki on nyt hintadynamiikan luonteesta ymmällään. Oletettavasti EKP:n ja muiden keskuspankkien sisällä on myös tavallista enemmän erimielisyyttä inflaatioriskien vakavuudesta. Keskuspankkien hapuileva punninta inflaationäkymään vaikuttavista tekijöistä lienee yksi keskeinen syy markkinoiden hermoiluun: politiikkavirheiden mahdollisuus on nyt poikkeuksellisen suuri.

Inflaation torjunnan nousu ykkösprioriteetiksi on suhdanneriski

Riskimarkkinoiden kannalta huolestuttavinta lienee, että inflaatiokierteen torjunta on noussut selvästi keskuspankkien ykkösprioriteetiksi. Rahapolitiikka viritetään nyt hintavakauden ehdoilla, vaikka suhdannenäkymä ottaisikin siipeensä. Markkinat odottavat Yhdysvaltain keskuspankin nostavan tänä vuonna korkoja vähintään viisi–kuusi kertaa eli yhteensä 1,25–1,50 prosenttiyksiköllä. EKP:n puolestaan arvellaan aikaistavan arvopaperien netto-ostojen lopettamista ja aloittavan koronnostot jo kuluvan vuoden lopulla. Keskuspankit joutuvat aiemman viivyttelynsä vuoksi kiiruhtamaan tekemättä jääneitä säätötoimia. Terävän aloituksen jälkeen keskuspankkien viestintä saattaa vuoden edetessä uudelleen pehmetä, mikäli talousluottamus ja kasvu heikkenevät liikaa. Korkomarkkinoiden tilannekuva voi tänä vuonna muuttua vielä moneen kertaan.


Timo Vesala
Kirjoittaja on Kuntarahoituksen pääekonomisti. Löydät Timo Vesalan myös Twitteristä: @TimoVesala!

KuntarahoitusNäkökulmatPääekonomistiTalous

Näkökulma: Talouden kasvuluvut saattavat näyttää liiankin hyviltä

Talouden kehitys on aina epävarmaa ja usein ikävimmät yllätykset tulevat suunnista, joita ei ole osannut ajatellakaan. Silti on todettava, että vuodelle 2022 tiedossa olevien riskitekijöiden kavalkadi on poikkeuksellisen vaikuttava: Inflaatio on korkeampi kuin vuosikymmeniin, korona kuormittaa yhä sairaaloita ja Kiina kamppailee pahasti ylikuumentuneen kiinteistösektorinsa kanssa. Samaan aikaan rahapolitiikan elvytyksessä kalkkiviivat pölisevät. Ultramatalien korkojen aika voi olla päättymässä tilanteessa, jossa omaisuuserien arvostukset ovat pilvissä ja velkasuhteet korkeita.

Vuodessa 2022 on seikkailun tuntua. Vähän kuin oltaisiin Himalajalle lähdössä – ilman lisähappea. Kaiken epävarmuuden keskellä odotukset ovat kuitenkin yhä varsin selväpiirteiset: bkt-kasvu säilyy perusuraa nopeampana, inflaatiopaineet voimakkaina ja keskuspankit kiristävät rahahanoja kiihtyvään tahtiin. Tämä konsensusnäkemys suorastaan kutsuu pientä ravistelua. Pöyhäisy on hyvä aloittaa pohtimalla, mitä viime vuonna oikeastaan tapahtui.

”Vuodessa 2022 on seikkailun tuntua. Vähän kuin oltaisiin himalajalle lähdössä – ilman lisähappea.”


Talousvuoden 2021 tarinan voi tiivistää kutakuinkin näin: Kysyntä elpyi paljon nopeammin kuin tuotanto- ja toimituskyky. Erirytmisyys kohotti energian, raaka-aineiden ja erilaisten komponenttien hintoja sekä nosti kuljetuskustannuksia. Energian hintoihin vaikuttivat myös epäsuotuisat sääolosuhteet ja muut tuotantovaikeudet. Lyhytkestoiset mutta toistuvat koronasulut siirsivät kulutuksen painopistettä palveluista tavaroihin, jolloin ”aineellisessa” taloudessa hinnat nousivat entisestään. Toimitusketjujen häiriöt pistivät firmat kasvattamaan omia varmuusvarastojaan, mikä osaltaan pahensi komponenttipulaa ja kiihdytti inflaatiota. Just-in-time -ajattelun muuttuminen just-in-case -toiminnaksi lihotti varastoja – ja samalla bruttokansantuotetta.

Koska suuressa osassa länsimaita sekä bkt että työllisyys ovat jo suunnilleen pandemiaa edeltäneellä tasolla, kysynnän elpymisvauhti jäänee tänä vuonna selvästi viime vuotta hitaammaksi. Ehkäpä tuotantokapeikotkin alkavat siten hiljalleen helpottaa. Mikäli näin on, vähenee myös motiivi tilailla välituotteita tai valmistavaroita varastoon. Yritykset saattavat pikemminkin alkaa purkaa ylimääräisiä varastojaan. Samalla tarjontakitkoista johtuvat kustannuspaineet helpottaisivat, mikä osaltaan hillitsisi inflaatiota.

Tällaisilla teknisiltä kuulostavilla käyttäytymismuutoksilla voi lyhyellä aikavälillä olla yllättävän suuria vaikutuksia bkt-kehitykseen. Esimerkiksi Yhdysvalloissa viime vuoden kolmannella neljänneksellä varastojen kerryttäminen selitti bkt:n 2,3 prosentin kasvuvauhdista jopa 2,2 prosenttiyksikköä. Pinnalta katsottuna syksyn bkt-luvut näyttivät siis Yhdysvalloissa ehkä vähän liiankin hyviltä. Ylimääräinen kerma arvatenkin myös vahvisti hyvää fiilistä ja nosti odotuksia.

Tänä vuonna saatamme nähdä liikettä toiseen suuntaan: varastojen purkaminen voi hidastaa bkt-kasvua. Toki on katsottava varastosyklin läpi ja arvioitava aidon loppukysynnän kehitystä. Otsikkotason tekniset kasvupettymykset voivat kuitenkin olla haitallisia, mikäli ne vaikuttavat laajan yleisön talousluottamukseen.

Edellä kuvattu teoria toimitusketjujen pullonkaulojen oikenemisesta on kieltämättä altis monenlaisille epävarmuuksille. Ei vähiten siksi, että koronan omikronmuunnos vaikeuttaa edelleen talouden normaalia toimintaa.

Joka tapauksessa odotukset rahapolitiikan kiristystahdista ovat viime viikkoina nousseet ehkä vähän turhankin nopeasti. Talouden kasvuodotukset voivat olla viritetty liian koviksi. Euroalueen inflaatiossa avainkysymys on jo pitkään ollut, meneekö energian hintapiikki talven aikana ohi. Jos menee, euroalueen inflaatiovauhti voi jo loppuvuodesta palata EKP:n kahden prosentin tavoitetason alapuolelle.

Kirjoitus on julkaistu alun perin Kuntarahoituksen Kauppalehden kumppaniblogissa 31.1.2022.

KuntarahoitusNäkökulmatPääekonomistiTalous

Esa Kallio: Hyvän talouskehityksen jatkuminen edellyttää rakenteita ravisuttavia muutoksia

Sekä kulunut että edellinen vuosi olivat kuntasektorille talouden näkökulmasta hyviä. Valtio auttoi kuntia ansiokkaasti ja aiheellisesti koronapandemian aiheuttamissa akuuteissa ongelmissa. Myös Suomen taloudella on mennyt jopa yllättävänkin hyvin, mutta vauhti on jo hidastumassa. Tämän vuoden viimeisessä suhdanne-ennusteessamme arvioimme bruttokansantuotteen kasvuksi tänä vuonna 3,5 % ja ensi vuonna 2,6 %. Vuodelle 2023 ennustamme kasvua enää 1,8 %.

Olisi mukava pysäyttää aika tähän talouden näkökulmasta kohtalaisen hyvältä näyttävään nykyhetkeen. Kuntien talouden ennakoinnissa kaksi vuotta on kuitenkin lyhyt aika, on katsottava paljon pidemmälle tulevaisuuteen. Siellä itsestään muistuttavat pandemian väliaikaisesti alleen hautaamat pitkän aikavälin ongelmat. Suomen väestö ikääntyy, muuttoliike kaupunkeihin jatkuu, ilmastonmuutoksen hidastamiseksi on tehtävä jotain heti ja huomenna.

Suomen eurooppalaista keskiarvoa heikompi talousnäkymä tuo kuntien talouteen valitettavan vähän apuja. Talouden heikko kasvu-ura tuskin riittää kannattelemaan nykyisenlaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Myös sisäinen muuttoliike ravisuttaa kuntien taloutta ja rakenteita. Vähentyvän väkimäärän kunnissa veronmaksajien ja koulutettavien lasten määrä vähenee, kun taas muuttovoittokaupungeissa tarvitaan uusia asuinalueita ja investointeja infrastruktuuriin.

Samalla resursseja pitäisi riittää koulutukseen, jonka tason laskemista Suomen tulevaisuus ei kestä. Jo nyt Suomi on pudonnut korkeakoulutettujen osuudessa alle OECD-maiden keskiarvon. Sote-uudistuksessa kuntien tehtäväkenttä puolittuu ja uhkana on, että taloutta joudutaan tasapainottamaan juuri opetustoimen kustannuksella.

Kuntien tiet tosiaankin eriytyvät entisestään. Mutta ratkaisujakin kunnissa etsitään aktiivisesti, niistä kertoo muun muassa tässä kuussa startannut Kuntien uudet tiet -artikkelisarjamme.

Oli kunnan tilanne tai tie mikä tahansa, kesäkuussa eteenpäin nytkähtänyt sote-uudistus muuttaa sen rahoituspohjaa. Kunnat, joilla on ollut vahva veropohja, tulevat aiempaa riippuvaisemmaksi valtion tulonsiirroista. Heikkenevän veropohjan kunnat taas jäävät entistä enemmän omien verotulojen varaan. Tämä tarkoittaa lisääntyvää epävarmuutta paikalliseen päätöksentekoon ja vaatii uusien ajattelutapojen omaksumista.

Valmistelut palveluiden siirtämiseksi hyvinvointialueille ovat pitäneet kunnat kiireisenä koko syksyn ja tulevat varmasti jatkumaan koko ensi vuoden. Valmisteilla olevien lakitäydennyksien odotetaan tuovan tukipalveluidenkin järjestelyihin lisää aikaa. Kuntarahoituksessa odotamme voivamme toimia myös hyvinvointialueiden uusien investointien rahoittajana.

Toiseen suureen asiakasryhmäämme, yleishyödyllisen asuntorakentamisen tarjoajiin, koronapandemia ei juurikaan ole vaikuttanut. Asiakkaamme ovat jatkaneet panostuksiaan yhä kestävämmän rakentamisen edistämiseksi. Pilviä horisonttiin tuovat kuitenkin kasvanut työvoimapula rakennusalalla sekä raketin lailla kohonneet rakennuskustannukset. Niiden kasvun jatkuminen voi vaarantaa mahdollisuudet tuottaa kohtuuhintaista ja moniarvoista asumista tulevaisuudessa.

Haluan kiittää asiakkaitamme jälleen yhteistyöstä ja luottamuksesta! Erityisen iloinen olen siitä, että pystyimme tekemään rahoituksestamme entistäkin edullisempaa lokakuusta alkaen. Olemme tänäkin vuonna poikkeuksellisista olosuhteista huolimatta pystyneet turvaamaan asiakkaidemme rahoitushuollon ja keskeytyksettä olemaan asiakkaidemme apuna.

Lisäksi olen ylpeä siitä, miten olemme Kuntarahoituksessa vuoden aikana kehittäneet toimintatapojamme ketterämmiksi ja tehokkaammiksi, jotta pystyisimme jatkossakin luomaan aiempaakin suurempaa asiakashyötyä entistäkin vastuullisemmin. Kuntarahoituslaiset ovat laajan asiantuntemuksensa lisäksi erittäin muutoskykyinen joukko. Kiitos teille jaksamisestanne ja panostuksestanne, teidän kanssanne on ilo työskennellä.

Esa Kallio
Kirjoittaja on Kuntarahoituksen toimitusjohtaja

KuntarahoitusNäkökulmat

Sote vaikuttaa kuntien tukipalveluihin – uudelleenjärjestelyillä alkaa olla kiire

Kuntien tai kuntayhtymien tuottamat sosiaali- ja terveydenhuollon tehtäviksi laskettavat lääkinnälliset tukipalvelut, kuten laboratorio- ja kuvantamispalvelut, siirtyvät sote-uudistuksessa hyvinvointialueille. Muut, sote-palveluja ja pelastustoimea tukevat palvelut voivat vaatia uudelleenjärjestelyä monessa kunnassa, kun henkilöstöä tai palvelun käyttäjiä siirtyy hyvinvointialueille. Tällaisia palveluja ovat esimerkiksi keskitetty ruokahuolto, siivous, laitehuolto, talous- ja henkilöstöhallinnon palvelut sekä ICT-palvelut, kiinteistötoimi ja tekniset palvelut.

Tukipalveluiden uudelleenjärjestelyille ei alkuperäisessä laissa ollut määritelty siirtymäaikaa. Parhaillaan lausuntokierroksella olevassa täydentävässä hallituksen lakiesityksessä tukipalvelujen yhtiöittämiselle esitetään vuoden siirtymäaikaa, mikäli kunta on tuottanut kyseisiä tukipalveluja sosiaali- ja terveydenhuollolle ennen vuotta 2023.  

– Nykymallille ei voi jäädä makaamaan. Kuntien kannattaa olla aktiivisessa vuoropuhelussa hyvinvointialueiden valmistelutyöryhmien kanssa jo nyt, mikäli asia on työtyhmän valmistelussa. Lisäksi kuntien kannattaa tehdä omaa selvitystä organisointivaihtoehdoista, jotta päätöksiä etenemismallista pystytään tekemään, Inspiran senior konsultti Tutta Pentinmikko kehottaa.

Keskitetyt ruokapalvelut yhtiöksi?

Tukipalveluista uudistus vaikuttanee eniten keskitettyyn ruokahuoltoon. Monessa kunnassa keskuskeittiö palvelee sekä sote-puolta että päiväkoteja ja kouluja.

– Mikäli halutaan, että keittiö jatkaa palvelua sote-puolelle uudistuksen astuttua voimaan, on kunnan ja hyvinvointialueen perustettava yhteinen yhtiö, joka palvelut tarjoaa, Pentinmikko sanoo.

Yhtiöittämisen hyötynä on se, että tällöin sekä kunta että hyvinvointialue voivat hankkia keittiöpalvelut ilman kilpailuttamista. Yhtiöittämisvelvoite tulee lainsäädännöstä, jonka mukaan kunta ja hyvinvointialue ovat erillisiä oikeudellisia toimijoita, ja palveluiden myynti hyvinvointialueille olisi kunnalle ulkoista myyntiä.

Kunnat voivat myös jatkaa keittiöpalvelujen tarjoamista ilman yhtiöittämistä omana tuotantona, mutta silloin ne eivät voi myydä palveluja hyvinvointialueelle.

– Tässä tapauksessa kunnan pitäisi todennäköisesti supistaa toimintaansa ja infran käyttöaste heikkenisi. Volyymien supistuminen kasvattaisi luultavasti yksikkökustannuksia. Yhteisen ratkaisun etsiminen olisi varmasti järkevintä molemmille osapuolille sekä palvelujen tuottamisen että kustannusten näkökulmasta. Koko yhteiskunnan näkökulmasta on järkevää hyödyntää jo olemassa olevaa infraa, Pentinmikko sanoo.

Kolmas vaihtoehto on keskitetty malli, jossa hyvinvointialueen sisälle perustettaisiin yksi tukitoimintoyhtiö, joka palvelisi kaikkia kuntia.

– Tämä voi olla hankala malli maantieteellisten etäisyyksien vuoksi. Monen kunnan infra vaatii ruoan toimittamisen lämpimänä. Lisäksi tällaisessa mallissa logistiikkakustannukset voisivat korottaa palvelun hintaa. Parempi ja todennäköisempi vaihtoehto täysin keskitetylle mallille on muutaman yhteisateriapalveluyhtiön perustaminen hyvinvointialueen sisälle, Pentinmikko arvioi.

Pentinmikko ei pidä ateriapalveluiden ulkoistamista kovin realistisena vaihtoehtona ainakaan harvaan asutuilla alueilla.

– Ulkoistamisen edellytyksenä on, että palveluita pystyy tarjoamaan useampi toimija. Varsinkaan reuna-alueilla ei välttämättä ole yksityisiä toimijoita, jotka palvelua pystyvät tarjoamaan. Ulkoistus voi olla taloudellisesti kannattamaton vaihtoehto.

Siirtyvästä henkilöstöstä ehdotus helmikuun loppuun mennessä

Sote-uudistuksen myötä kuntien tukipalvelujen henkilöstöä siirtyy hyvinvointialueille. Henkilö siirtyy, mikäli tosiasiallisista tehtävistä vähintään puolet on kunnan sosiaali-, terveydenhuollon tai pelastustoimen tukitehtäviä. Kuntien on määriteltävä siirtyvän henkilöstön määrä ja tehtävä ehdotus hyvinvointialueelle siirtyvästä henkilöstöstä helmikuun 2022 loppuun mennessä.

Henkilöstö siirtyy liikkeenluovutuksella vanhoina työntekijöinä, vanhat oikeudet ja velvollisuudet säilyvät.

– Kyllä tässä siirtymässä väistämättä tulee kitka- ja päällekkäiskustannuksia. Pärjääkö hyvinvointialue sillä henkilöstöllä, joka sinne siirtyy tai toisaalta jääkö kuntien tukipalveluihin henkilöstöä, jolle ei sote-palvelujen poistuttua jää riittävästi työtä? Tärkeintä on, että sekä kunnissa että hyvinvointialueilla etsitään sellaisia ratkaisuja, että molemmissa voidaan toimia vähintään yhtä hyvin kuin tähänkin asti, Pentinmikko painottaa.

Tutustu myös:

Sote Huomisen talous -podcastissa:


Muokattu 13.12.2021. Lisätty linkki Radio Suomen haastatteluun.

IlmiötNäkökulmatTalous

Näkökulma: Käytämme lähes Bidenin infrapaketin verran rahaa hävittäjiin

Yhdysvalloissa syksyn kuuma poliittinen vääntö on ollut, menevätkö presidentti Bidenin suurisuuntaiset investointi- ja uudistusohjelmat kongressista läpi. Liikenneväyliä ja tietoliikenneyhteyksiä parantava 1200 miljardin dollarin infrapaketti sai sinettinsä jo marraskuun alussa. Käsittelyssä on vielä Build Back Better -uudistuspaketti, jonka tarkoituksena on vahvistaa sosiaaliturvaa ja koulutusta sekä edistää vihreää siirtymää. Ohjelman hintalappu on kymmenen vuoden aikana noin 1750 miljardia dollaria.

Bidenin hankkeiden mittaluokka on historiallisen suuri. Myös suomalaisessa talousuutisoinnissa niitä on kuvattu ”jättimäisiksi” – ikään kuin summat olisivat niin tähtitieteellisiä, ettei sellaiseen rahankäyttöön olisi meillä mitään mahdollisuuksia. Yhdysvallat on kuitenkin valtava maa eikä ole aivan helppoa mieltää, miten jättimäisistä rahamääristä oikeastaan puhutaan.

Suhteutetaanpa siis vähän. Yhdysvallat on noin 80 kertaa Suomea suurempi talous. Kun vielä dollarit muutetaan euroiksi, voidaan sanoa, että Bidenin infrainvestoinnit olisivat Suomen mittakaavassa noin 13 miljardia ja sosiaaliturvaohjelman menolisäykset kymmenessä vuodessa noin 19 miljardia.

Luvut ovat eittämättä suuria, mutteivät kuitenkaan aivan mahdottomia. Julkisiin investointeihin uppoaa tällä vuosikymmenellä Suomessakin huomattavia summia. Käytämme yksistään hävittäjähankintoihin (noin 10 miljardia) miltei Bidenin infrapaketin verran rahaa. Toinen useamman miljardin satsaus on kaavaillut raideinvestoinnit, vaikka ne tuskin täysimääräisesti toteutuvatkaan. Hallitusohjelman ”tulevaisuusinvestoinneissa” puhutaan noin kolmen miljardin euron mittaluokasta. Lähes miljardi voi lähivuosina kulua myös sote-uudistuksen muutoskustannuksiin.

Vihreän siirtymän investoinneissa olemme vasta pääsemässä alkuun. Suomea noin kymmenen kertaa suurempi Ranska aikoo investoida 30 miljardia vetytalouteen. Vastaava ambitiotaso merkitsisi meillä noin kolmen miljardin investointeja. Ylipäänsä tutkimus- ja kehitysinvestointien bkt-osuus haluttaisiin Suomessa nostaa pysyvästi neljään prosenttiin. Vaikka pääosin kyse onkin yksityisen t&k-rahoituksen houkuttelemisesta, tavoitteen toteutuminen edellyttänee myös julkisen tutkimusrahoituksen huomattavaa kasvattamista.

Build Back Better -uudistusohjelmaa on hankalampi suhteuttaa, koska siinä investoinneiksi miellettävät panostukset ja käyttötalouden menolisäykset sekoittuvat. Agendan perusteella kyse on enemmän pysyvistä menolisäyksistä kuin investoinneista. Mikäli uudistushanke menee senaatissa sellaisenaan läpi, vuositasolla ohjelma kasvattaa budjettimenoja noin 175 miljardilla dollarilla. Valkoisen talon mukaan lisämenot rahoitetaan täysin verokiristyksillä ja paremmalla talouskasvulla (kongressin budjettitoimisto CBO ei tosin ole ihan samaa mieltä).

Suomen kontekstissa vastaavat panostukset tarkoittaisivat noin 1,9 miljardin euron vuotuisia menolisäyksiä, mitä voi verrata hallituskauden menoratkaisuihin. Hallitusohjelman mukaan valtionhallinon menoihin ollaan tekemässä 1,4 miljardin edestä pysyviä lisäyksiä. Talouspolitiikan arviointineuvoston mukaan uudet päätökset ovat lisäksi nostaneet pysyvää menotasoa yli 200 miljoonalla. Kokonaissaldo liikkuu siis 1,6 miljardin tietämillä. Hieman epävarmaa myös on, miten paljon ”tulevaisuusinvestoinneista” jää pysyvää menopainetta. Lisämenojen rahoitus nojaa verotulojen ja työllisyyden kasvuun.

Yllä kuvattu ynnäily osoittaa, ettei Bidenin infrapaketti ole mitenkään käsittämättömän suuri, ja mittaluokaltaan vastaavat julkiset investoinnit ovat meilläkin putkessa. Hyvinvointia edistävissä menolisäyksissä emme ehkä yllä aivan Bidenin suunnitelmien tasolle, mutta melko lähelle niissäkin päästään.

Kirjoitus on julkaistu alun perin Kuntarahoituksen Kauppalehden kumppaniblogissa 30.11.2021.

NäkökulmatPääekonomistiTalous

Mitä yhteistä on Närpiöllä, Kärsämäellä, Hangolla ja Pyhtäällä? – Kuntarahoituksen tapahtumassa jaettiin vinkkejä kunnan elinvoiman kehittämiseen

Eriytymiskehitys on ollut jo pitkään laajalti tunnistettu ilmiö suomalaisessa kuntakentässä, ja tulevaisuudessa kunnat muistuttavat yhä vähemmän toisiaan. Kuntien menestymiseen vaikuttavat paitsi ulkoiset tekijät, kuten sääntelyn tuomat vaatimukset ja taloudellinen kehitys, myös kuntien omat valinnat.

Miten Suomen pienissä ja keskisuurissa kunnissa on onnistuttu sitouttamaan kunnanvaltuusto elinkeinopolitiikkaan, kehitetty työllisyyttä ja turvattu laadukkaat palvelut? Muun muassa näihin kysymyksiin vastasivat Närpiön henkilöstöpäällikkö Marjo Österdahl, Kärsämäen kunnanvaltuuston puheenjohtaja Esko Ristinen, Kuntarahoituksen toimitusjohtaja Esa Kallio, Pyhtään kunnanjohtaja Jouni Eho, Hangon kaupunginjohtaja Denis Strandell ja Kuntaliiton hallituksen puheenjohtaja Joona Räsänen Kuntarahoituksen keskustelutilaisuudessa 21.10.2021.

Katso tapahtuman tallenne ja ota ideat talteen!



Lisää asiantuntijanäkemyksiä siitä, miltä tulevaisuuden kunta näyttää, voit lukea Kuntarahoituksen ja Demos Helsingin keskustelupaperista. Lataa julkaisu käyttöösi täällä.

IlmiötKestävä kuntaKuntarahoitusNäkökulmatTalous

Miten käy kuntien sote-kiinteistöille?

Vuoden 2023 alussa kuntien omistuksessa olevat perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon sekä sosiaali- ja pelastustoimen tilat siirtyvät vuokrasopimuksella hyvinvointialueiden hallintaan kolmeksi vuodeksi. Kolmen vuoden jälkeen hyvinvointialueilla on mahdollisuus jatkaa vuokrasopimusta yhdellä vuodella niin halutessaan. Maakuntien tilakeskuksen arvion mukaan kunnilta on siirtymässä hyvinvointialueiden vuokrattavaksi noin 4 500 kunnan omistamaa rakennusta. Hyvinvointialueille vuokrattaviksi siirtyvissä tiloissa arvioidaan olevan yli neljä miljoonaa huoneistoneliömetriä. Mitä kuntien omistuksessa oleville sote-kiinteistöille tapahtuu siirtymäajan jälkeen?

Inspiran senior konsultti Juho Paananen.
Inspiran senior konsultti Juho Paananen

– Pahimman skenaarion mukaan kuntien käsiin jää iso kasa sote-kiinteistöjä. Mutta kiinteistöihin liittyen on vielä paljon epävarmuuksia. Hyvinvointialueiden palveluverkot ja palvelutuotantomuotojen suunnitelmat ja näin ollen myös kiinteistöjen tarve tarkentuvat myöhemmin. Myös lakiin odotetaan ja toivotaan tarkennuksia, Inspiran senior konsultti Juho Paananen sanoo.

Kunnan omaan käyttöönsä vuokraamien tilojen ennen vuotta 2016 tehdyt sopimukset siirtyvät hyvinvointialueille. Vuodesta 2016 alkaen laajoihin ja pitkäkestoisiin sopimuksiin sote-palvelujen ja tilojen hankkimisesta on pitänyt sisällyttää irtisanomisehto. Tällä on haluttu turvata, että hyvinvointialueella on mahdollisuus toteuttaa sote-palveluja tarkoituksenmukaisesti. Pelastustoimea laissa ei ole erikseen mainittu.

– Joidenkin tulkintojen mukaan pelastustoimen tilat siirtyvät hyvinvointialueille ilman irtisanomisoikeutta, Paananen kertoo.

Palveluntarjoajasta kiinteistösijoittajaksi?

Tämänhetkisen lainsäädännön valossa kunnista tulisi siis 3–4 vuoden kuluttua kiinteistöjen sijoittajaomistajia. Mitä vaihtoehtoja yksittäisellä kunnalla olisi tässä tilanteessa?

– Kunta voisi yrittää tarjota kiinteistöjä hyvinvointialueelle huokeammalla hinnalla, mutta tällöin se ei pystyisi kattamaan omia kulujaan ja riskejään. Kunta voisi myös myydä kiinteistöt tai kehittää kiinteistöjä ja yrittää vuokrata ne tuottavasti, Paananen sanoo

Jos kunta haluaa toimia vuokranantajana kilpaillulla kiinteistömarkkinalla, omaisuus täytyy yhtiöittää siirtymäajan kuluessa. Yhtiöittäminen on yksinkertainen toimenpide, mutta kunnan maksettavaksi tulisi 4 prosentin varainsiirtovero.

– Vuokramarkkinoilla toimimiseenkin liittyy monta kysymystä: kuuluuko kunnan tehtäviin toimia kiinteistösijoittajana, onko siihen osaamista ja kannattaako tällaiseen toimintaan liittyviä riskejä ottaa? Myyminenkin voi olla hankalaa, sillä hyvin harva sijoittaja on kiinnostunut ostamaan kuntien sote-kiinteistöjä juuri nyt, Paananen pohtii.

Monessa kunnassa ehkä pohditaan, voiko kunta vaikuttaa kiinteistöjä omistamalla siihen, missä hyvinvointialue järjestää palveluntuotantonsa.

– Jos tilat ovat hyvät ja vuokrasopimus on hyvinvointialueelle suotuisa, tällöin ehkä voi. Mutta tässäkin on hyvä miettiä, kannattaako tällaista riskiä kantaa ja onko hyvinvointialueen päätöksiin todellisia mahdollisuuksia vaikuttaa, Paananen jatkaa.

Kesäkuussa hyväksytyn lakipaketin valossa vapaaehtoisten sote-kuntayhtymien tilanne on vielä monimutkaisempi. Niiden kiinteistöomistuksia käsitellään kyllä siirtymäkauden ajan kuten kuntien kiinteistöjä, mutta omaisuuden mahdollinen yhtiöittäminen siirtymäajan päätyttyä ei onnistu yhtä suoraviivaisesti kuin kuntien tapauksessa.

– Kuntayhtymä on kuntalain alainen organisointimuoto. Sitä ei voi muuttaa suoraan osakeyhtiöksi vaan yhtymä pitää purkaa. Kuntayhtymän muuttaminen kiinteistökuntayhtymäksi on mahdollista, mutta kiinteistöjen vuokraaminen kilpailuilla markkinoilla siirtymäajan jälkeen edellyttää kuntayhtymän kiinteistöjen yhtiöittämistä, Paananen sanoo.

Kuntien kädet ovat sidotut, mutta niin ovat hyvinvointialueidenkin.

– Hyvinvointialueiden lainanottovaltuudet ja investointimahdollisuudet ovat hyvin rajalliset. Toisaalta niiden on varmistettava, että niillä on myös vuodesta 2027 alkaen riittävästi sote-palvelujen tiloja käytössään. Perusterveydenhuollon palvelut pitänee jatkossakin toteuttaa verrattain lähellä palveluja tarvitsevia asiakkaita. Tämä takaa ainakin osalle kunnista ihan kohtuulliset neuvottelumahdollisuudet, Paananen puntaroi.

Vuokrat kohdilleen

Vielä ei kuitenkaan olla edellä kuvatussa tilanteessa. Sote-uudistus astuu voimaan vuoden 2023 alussa ja sen jälkeenkin uudistukseen liittyviin lakeihin on toivottavasti tulossa täydennystä kiinteistöjen osalta. Mitä kuntien kannattaa nyt tehdä?

– Nyt kuntien kannattaa käydä läpi omien yhtiöidensä kanssa tehtyjen vuokrasopimusten ja sisäisten vuokrien tasot ja varmistaa, että vuokra on oikealla tasolla ja kattaa kiinteistön todelliset kustannukset. Olemassa olevat vuokrasopimukset siirtyvät ja sisäisiä vuokria tullaan oletettavasti käyttämään hyvinvointialueiden vuokrien määrittelyssä. Tähän kunnilla on aikaa 28.2.2022 asti, täydennyksiä voi tehdä 30.6.2022 asti, Paananen sanoo.

Kuluvan syksyn aikana odotetaan asetusta, jossa määritetään laskennallinen vuokrataso ja asetetaan vuokrille katto. Paanasen mukaan omaisuusjärjestelyihin ei vielä kannata ryhtyä, kun ei ole varmaa, mitä tapahtuu. Valmisteluja voi kuitenkin tehdä.

– Kunnissa kannattaa tehdä skenaarioita sote-kiinteistöistä, jotka mahdollisesti jäävät kunnan käsiin siirtymäkauden jälkeen. On hyvä laskea, miten kiinteistöjen vuokraaminen kokonaan tai osittain vaikuttaisi kunnan talouteen, ja varautua kunnan taloudenpidossa myös epäsuotuisien skenaarioiden mahdollisuuteen. Lisäksi on hyvä määrittää tahtotila – mitä kiinteistöille halutaan tehdä. Näin kunnassa ollaan valmiina toimimaan, kun siirtymäajan loppu lähenee, hyvinvointialueiden suunnitelmat selviävät, tai kun lakiin tulee tarkennuksia, Paananen suosittelee.


Lue lisää:

Kuuntele myös:


Editoitu 13.12.2021. Lisätty linkki Juho Paanasen haastatteluun Radio Suomessa.

Teksti: Hannele Borra

InspiraKuntarahoitusNäkökulmatTalous