Ota yhteyttä Kirjaudu Avautuu uuteen välilehteen
Hae sivustolta

Esa Kallio: Uusia ulottuvuuksia etsimässä

Olemme kuluneella vuosikymmenellä kohdanneet sekä inhimillistä että taloudellista resilienssiä ravistelleita kriisejä yksi toisensa perään. Ensin korona moninaisine vaikutuksineen, tuoreimpana Venäjän hyökkäyssota ja energiapulan uhka. Kriisien aiheuttaman inhimillisen kärsimyksen lisäksi hintojen, etenkin energian hinnan nousu, aiheuttaa huolta niin kansalaisten kuin päättäjienkin keskuudessa. Samaan aikaan kunnat ja hyvinvointialueet tekevät hartiavoimin töitä julkisen sektorin historian suurimman uudistuksen parissa.

Kuntien talous näyttää todennäköisesti kolmatta vuotta peräkkäin kohtuullisen hyvältä johtuen muun muassa valtion koronatuista ja verokorttiuudistuksesta. Pelkästään viime vuosien numeroiden tarkastelu ei näytä todellista kuvaa. Rakenteelliset ongelmat eivät ole kadonneet. Investointitarve on etenkin kasvukeskuksissa edelleen suuri, ja sote-uudistus mullistaa rahoitusrakenteen. Osa kunnista tulee aiempaa riippuvaisemmiksi valtiosta. Samaan aikaan monella paikkakunnalla jo entisestään heikko huoltosuhde huononee entisestään. Yli viidennes kuntien menoista tullaan ensi vuoden alusta alkaen kattamaan markkinatyyppisillä tuotoilla, kuten myynti-, maksu- ja osinkotuloilla. Kunnat ovat taloudenpidossa aivan uudenlaisessa tilanteessa. Laki säätelee menot, mutta tulopuolella kuntien vaikutusvalta vähenee.

Kuntien tiet ovat jo muun muassa väestörakenteen muutoksen vuoksi eriytyneet, viimeaikaiset kriisit ja sote-uudistus erilaistavat niitä entisestään. Toimintaympäristön muutokset kohdistuvat alueisiin eri tavoin. Itä-Suomessa näkyy ja tuntuu yhteyksien katkeaminen Venäjään, vaikka rajat ovatkin osittain olleet auki. Turisteja, investointeja ja vapaa-ajan asukkaita täytyy nyt tavoitella muualta.

Muuttuneessa maailmantilanteessa Suomi joutuu luomaan itsensä uudestaan. Maa kaipaa kipeästi uusia investointeja, sekä kotimaasta että maailmalta. Mikä on vetovoimatekijämme nyt, kun tänne ei enää hakeuduta vieressä sijaitsevan suuren Venäjän-markkinan vuoksi? Mistä vetovoima löytyykin, se tehdään todeksi kunnissa. Kuntien asema hyvinvointiyhteiskunnan perusyksikkönä – elämisen, asumisen ja yritysten toimimisen alustana ei ole muuttumassa. Niillä on edelleen keskeinen rooli investointeja houkuttelevien olosuhteiden luojana. Tähän kuntien pitäisi myös entistä enemmän suunnata resursseja.

Uusi tilanne vaatii kuntien johdolta uudenlaista osaamista. Myös kuntajohtajan tehtäväkenttä on viime vuosina kehittynyt. Usein kunnanjohtaja toimii paikkakuntansa kasvoina ja keulakuvana, markkinoijana ja äänitorvena, on kyse sitten elinvoimasta tai koulutuksesta. Uudenlaisessa maailmantilanteessa meillä onkin monella tasolla uusien ulottuvuuksien etsimisen paikka.

Me Kuntarahoituksessa pyrimme tarjoamaan mahdollisimman paljon tietoa ja tukea kunnille ja hyvinvointialueille myllerryksen keskellä. Haluamme myös auttaa kuntaomistajia ratkaisemaan energiayhtiöiden ongelmat itsenäisesti. Olemme varautuneet talouden kriiseihin ja pystymme rahoittamaan kuntia myös, mikäli ne tarvitsevat apua energiayhtiöidensä toiminnan jatkumisen varmistamiseen.

Toivotan kaikille voimia ja avoimuutta monin tavoin historialliseen syksyyn!

Esa Kallio

Kirjoittaja on Kuntarahoituksen toimitusjohtaja

KuntarahoitusNäkökulmat

Ville Riihinen: Huolettaako kustannusten nousu?

Samaan aikaan on hyvin epäselvää, mitä tuloille tapahtuu – heikoimmassa skenaariossa tulot pienenevät samaan aikaan kun kulut kasvavat.

Talouden ulkopuolelta tulevilla kriiseillä voi olla myös yllättäviä vaikutuksia, kuten syyskuun alussa realisoitunut energiajohdannaismarkkinoiden vakuusvaatimuksien nopea nousu. Tämän seurauksena myös kunnat energiayhtiöiden omistajina joutuvat mahdollisesti pääomittamaan tai lainoittamaan yhtiöitä nopealla aikataululla ja merkittävillä euromäärillä.

Kustannustason nopean nousun vaikutukset aiheuttavat rakennushankkeissa suhteessa suurimpia ja pitkäaikaisimpia haasteita kunnan talouteen. Tavanomaisen kouluhankkeen investointikustannus on noussut usealla miljoonalla eurolla lyhyessä ajassa. Samaan aikaan myös nollakorkoisen lainarahan aika on tullut päätökseen, joten vaikutus kunnan talouteen tulee kahta kautta. Tilanne on ollut niin vaikea, että hankkeita, jotka eivät ole välttämättömiä, on jouduttu laittamaan jäihin odottelemaan parempia aikoja. Onneksi jo nyt esimerkiksi puutavaran hinta lähtenyt laskuun. Toivoa parempien aikojen palaamisesta siis on.

Rakennushankkeiden kilpailutusmalleihin on tullut uusia ominaisuuksia kustannustason noususta johtuen. Suurissa hankkeissa, joissa rakentamisjakso kestää usean vuoden, rakennusliikkeet pyrkivät saamaan urakkasopimukseen indeksiehdon. Ehto sitoo urakkahinnan rakennuskustannusindeksin kehitykseen. Siirtämällä rakentamisen aikaisen kustannusnousun riskin tilaajalle rakennusliikkeiden pitäisi pienentää urakkatarjouksen riskivarauksia. Tärkein lähtökohta täytyy kuitenkin pitää aina kirkkaana mielessä: urakkakilpailuissa hyvä kilpailutilanne takaa aina parhaan mahdollisen lopputuloksen. Rahoitussopimuksissa ennakoitua suuremmat rakennuskustannukset voivat aiheuttaa tilanteen, jossa alkuperäistä rahoituslimiittiä pitää nostaa. Rahoituksen limiittiä ei voi sitoa indeksiin, vaan niin sanottu kasvuvara pitää sopia rahoituksen kilpailutuksen yhteydessä suurempana limiittinä.

Tulevaisuuden kehitykseen liittyy nyt poikkeuksellisen paljon epävarmuutta, mutta hyvällä valmistautumisella on mahdollisuus varautua erilaisiin skenaarioihin aina sitkeämmästä inflatorisesta ja/tai stagflatorisesta kehityksestä talouden nopeaan elpymiseen ja kriisien nopeaan ratkeamiseen.

Me Inspirassa uskomme, että tänään tehty työ vahvistaa kunnan taloutta tulevina vuosikymmeninä. Autamme kuntia ja kaupunkeja talouden suunnittelussa sekä hankkeiden että niiden rahoituksen kilpailutuksissa myös näinä haastavina aikoina.

Ville Riihinen
Huolestunut konsultti

Kirjoittaja työskentelee Inspirassa johtavana konsulttina

NeuvonantopalvelutNäkökulmatTalous

Okko Rostedt: Mitä korkokäyrät kertovat tulevasta? – Korkoriskit, osa 1

Korkokehitys on pohjimmiltaan markkinoiden yritystä tulkita ja hinnoitella talouden makrodatan muutoksia. Pääekonomistimme Timo Vesala tiivistää ansiokkaasti markkina- ja suhdannekatsauksissaan niitä tekijöitä, joita markkinoillakin yritetään tulkita.

Oheisessa kuvaajassa on malliksi syyskuun toiselta viikolta termiinikäyrät (forward curve) euribor 6 kk -viitekorosta sekä 10 vuoden swapkorosta. Euriborkorot ovat nousseet voimakkaasti vuonna 2022 ja kuvaavasta on helppo päätellä, että nousun odotetaan edelleen jatkuvan vuoden 2023 puolellakin.

Käyrän muoto kuitenkin indikoi epävarmuutta siitä, kuinka pitkään korkojen nousun odotetaan jatkuvan. Termiinihinnoittelu 6 kk euriborin osalta kääntyy laskuun jo ensi vuoden puolella, kunnes jälleen pidemmällä aikavälillä korkoennuste on tyypilliseen tapaan maltillisen nouseva.

Vastaavasti pitkä 10-vuotinen korko on jo noussut 2,5 prosentin tuntumaan, mutta pidemmälläkään aikavälillä sille ei hinnoitella merkittävää lisänousua. Molempien korkojen näkymissä on suurta epävarmuutta nyt kun euroaluetta piinaa korkean inflaation lisäksi myös energiakriisi. Euroopan keskuspankki yrittää hillitä inflaatiota kiristämällä rahapolitiikkaa, mutta samanaikaisesti eurovaltiot harjoittavat elvyttävää politiikkaa tukeakseen kansalaisia ja yrityksiä nousevia kustannuksia vastaan.

Lähde: Kuntarahoitus

Lisäselitystä ilmiölle voimme hakea tuottokäyrältä ja erityisesti sen muodosta. Tuottokäyrä kertoo markkinoiden hinnoittelusta eri korkomaturiteeteille ja oletusarvona käyrän muodon voisi mieltää loivasti nousevaksi, koska yleensä pidemmälle sitoutumiselle odotetaan korkeampaa tuottoa kuin lyhyelle. Käyrän muoto onkin tällainen tyylillisesti silloin, kun talouden odotetaan kasvavan tulevaisuudessa.

Tuottokäyrä on kuitenkin vuonna 2022 markkinakorkojen noustessa muodostunut yhä tasaisemmaksi ja nykytilanteessa 2 vuoden korko on lähes samalla tasolla kuin 10 vuoden korko. Tuottokäyrän tasoittumista pidetään yleisesti merkkinä taantumapelkojen lisääntymisestä. Tämä osaltaan selittää myös euribor-ennusteiden hinnoittelua, näkyvyyden ollessa hyvin heikko edes tulevan talven yli.

Lähde: Kuntarahoitus

Tuottokäyrä ei ole euroalueella vielä käänteinen toisin kuin Yhdysvalloissa, jossa käyrän lyhyempi pää on alkukesästä asti ollut korkeammalla kuin pidempi. Tällaista käänteistä tuottokäyrää pidetään yleisesti yhtenä selkeimmistä tulevan taantuman indikaattoreista. Tuottokäyrän liikkeet alkavat yleensä ennakoida muutoksia jo hyvin aikaisessa vaiheessa, joten aivan varmasti ja etenkään tarkasti, sekään ei tulevaa ennusta.

Moni varmasti tuntee lausahduksen ”vale, emävale, tilasto” ja samankaltainen tulkinnan haaste liittyy myös korkokäyriin. Erittäin todennäköisesti markkinakorot eivät tule toteutumaan pidemmällä aikavälillä juuri niin kuin ne tämän päivän tiedon valossa hinnoitellaan. Korkojen osalta ennustekäyrät ovat kuitenkin markkinoiden paras näkemys tulevasta kehityksestä, johon kohdistuu paljon epävarmuuksia.

Vaikka korkokäyriin ei voi orjallisesti luottaa, niitä kannattaa käyttää budjetoinnin tukena lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä. Korkoriskeiltä voi aktiivisesti suojautua muokkaamalla rahoitussalkun jakaumaa lyhyen ja pitkän koron osalta, mutta myös varautuminen nouseviin rahoituskustannuksiin on yhtä lailla suojautumisen muoto korkoriskejä vastaan.

Tulevat kirjoitukseni käsittelevät muun muassa suunnitelmallisuuden tärkeyttä korkoriskien hallinnassa sekä korkosuojauksiin ja suojausasteeseen liittyviä käytännön kysymyksiä.

Okko Rostedt

Kirjoittaja työskentelee Kuntarahoituksessa digitaalisten palveluiden ja johdannaisten senior asiantuntijana.

Tutustu myös aiempaan blogiini:

Okko Rostedt: Onnistunut kassaennustaminen edellyttää suunnitelmallisuutta ja yhteispeliä

NäkökulmatTalous

Valtion tukema asuntotuotantojärjestelmä kaipaa uudistuksia – muuttoliike ja energiansäästötarpeet edellyttävät reagointia

Kestävä asuminen – valtion tukeman asuntotuotannon nykytila ja näkymätLataa

Suomalainen valtion tukema asuntotuotanto on ehkäissyt segregaatiota ja asunnottomuutta sekä lisännyt ihmisten tasa-arvoa tarjotessaan asuntoja muun muassa opiskelijoille, senioreille ja vammaisille ihmisille. Kansainvälisessä vertailussa suomalainen valtion tukema asuntotuotantojärjestelmä on menestystarina, mutta muuttunut toimintaympäristö edellyttää siltä myös muutoksia.

Kuntarahoitus toteutti keväällä 2022 kyselyn, jossa yhtiö kartoitti asuntosektorin asiakkaidensa näkemyksiä valtion tukeman asuntotuotannon nykytilasta ja tulevaisuudesta. Suurin osa vastaajista (73 prosenttia) koki, että järjestelmä toimii hyvin, mutta vastauksissa korostui huoli valtion tukeman asuntotuotannon tulevaisuudesta. Väestön ikääntyminen ja keskittyminen kasvukeskuksiin, muuttuvat asumistarpeet sekä rakentamisen kustannukset ja ilmastovaikutukset luovat järjestelmään painetta, johon valtion toivotaan asuntopolitiikallaan vastaavan.

Kuntarahoitus koosti kyselyn tuloksista ja asiantuntijahaastatteluista keskustelupaperin, jossa yhtiö esittää suosituksia valtion tukeman asuntotuotantojärjestelmän kehittämiseen.

Muuttotappio kurittaa harvaan asuttuja alueita – 90 prosenttia vastaajista on huolissaan asuntokannan rapistumisesta

Kuntarahoituksen kyselyssä 90 prosenttia vastaajista näki kasvukeskusten ulkopuolisen asuntokannan rapistumisen suurena tai melko suurena ongelmana. Keskustelupaperissa haastatellut Kohtuuhintaisten vuokra- ja asumisoikeustalojen omistajat – KOVA ry:n toimitusjohtaja Jouni Parkkonen ja asuntoalan vaikuttaja Juha Kaakinen peräänkuuluttavat muutoksia valtion tukemaan asuntotuotantojärjestelmään.

Kaakisen mukaan ratkaisu alueiden eriytymiseen vaatii muutoksia maan hallinnon tasolla: rakennettu ympäristö tarvitsee oman ministeriönsä.

– Enää ei riitä, että asuntoasiat ovat ympäristöministeriön osastossa – se tekee asuntopolitiikasta lyhytjänteistä. Ilmoille heitetään ajatuksia esimerkiksi välimalleista, joilla asumisen kahtiajakoa voisi vähentää, mutta esitykset jäävät usein keskeneräisiksi. Konkreettisesti tilannetta voisi parantaa yhdistämällä MAL-sopimuksen piirissä olevat asiat samaan ministeriöön, eli esimerkiksi uuteen rakennetun ympäristön ministeriöön, Kaakinen ehdottaa.

Inflaatio ja raaka-aineiden saatavuusongelmat uhkaavat pysäyttää rakentamisen

Asuntosektorin toimijat ovat erittäin huolissaan rakentamisen kustannuksista ja raaka-aineiden riittävyydestä. Kuntarahoituksen kyselyssä jopa 94 prosenttia vastaajista piti todennäköisenä, että Venäjän sotatoimet Ukrainassa lisäävät rakentamisen kustannuksia merkittävästi. Huoli voimakkaasti kohoavista materiaalikustannuksista toistui lähes jokaisessa avoimessa vastauksessa, ja osa vastaajista odotti asuntorakentamisen pysähtyvän täysin.

61 prosenttia kyselyn vastaajista näkee, että valtion tukema asuntotuotanto voisi auttaa tasaamaan suhdannekuoppaa. Rakennusteollisuus RT ry:n pääekonomisti Jouni Vihmo kuitenkin aloittaisi uudistamisen kaavoituksesta, joka nousi myös Kuntarahoituksen kyselyssä esiin merkittävänä pullonkaulana. 78 prosenttia kyselyn vastaajista oli sitä mieltä, että asuntokaavoituksen hitaus tai asunnoille kaavoitettujen alueiden puute aiheuttavat Suomelle suuria tai melko suuria ongelmia.

Kuntarahoitus kartoitti kyselyssään myös asuntosektorin toimijoiden käsityksiä rakentamisen ilmastovaikutuksista. 61 prosenttia vastaajista näki, että ilmastonmuutos huomioidaan rakentamisen materiaalivalinnoissa riittävän hyvin. Rakentamisen ja rakennusten käytön aikaiset ilmastovaikutukset ovat mittavia, mutta vähähiilisten ratkaisujen käyttöönottoa hidastavat osaltaan ARAn hyväksymien hankinta-arvojen rajat. Kuntarahoitus ehdottaa siksi, että hyväksyttyjen kustannusten arviointitapaa muutetaan.

– Keskeistä on huomioida, että energiatehokkuus ja vähähiilisyys nostavat rakentamisen kustannuksia, mutta maksavat usein itsensä takaisin rakennuksen elinkaaren aikana, sanoo Kuntarahoituksen johtaja Aku Dunderfelt.

Kuntarahoituksen kolme suositusta suomalaiseen asuntopolitiikkaan: Sujuvampaa kaavoitusta, elinkaarikustannuksia ja joustoa prosesseihin

Miten suomalaisen valtion tukeman asuntotuotannon menestystarina turvataan tulevaisuudessa? Keskustelupaperissa Kuntarahoitus nostaa esiin kolme suositusta. Suositukset perustuvat Kuntarahoituksen teettämään kyselyyn sekä keskustelupaperin asiantuntijahaastatteluihin:

  1. Kaavoituksesta on tehtävä sujuvampaa etenkin kasvukeskuksissa, missä päätöksenteon hitaus hidastaa rakentamista. Kaavoituksen yksityiskohtaisuutta tulee vähentää ja tehdä kaavoituksesta mahdollistavaa rajoittavan sijaan.
  2. Rakentamisen kustannuksia on arvioitava koko elinkaaren näkökulmasta. Energiatehokkuus ja vähähiilisyys nostavat rakentamisen kustannuksia, mutta maksavat usein itsensä takaisin rakennuksen elinkaaren aikana. Siksi ARA-kohteissa tulisi voida hyväksyä nykyistä korkeampia rakentamiskustannuksia, jos ne johtuvat energiatehokkuusinvestoinneista, jotka alentavat myös kiinteistön koko elinkaaren aikaisia kustannuksia.
  3. Valtion tukeman asuntotuotantojärjestelmän prosessien ja ehtojen on joustettava enemmän. Korkotukilainojen käsittelyprosessien on oltava nopeita ja sujuvia. Myös korkotukilainojen lyhentämisestä tulee tehdä joustavampaa.

Kestävä asuminen – valtion tukeman asuntotuotannon nykytila ja näkymätLataa

Keskustelupaperin verkkosivu

Lisätietoja:

Aku Dunderfelt, johtaja, asiakasratkaisut, Kuntarahoitus
Puh. 050 336 3914
aku.dunderfelt@kuntarahoitus.fi

Tutustu myös Kuntarahoituksen vuonna 2021 julkaisemaan keskustelupaperiin Päätösten aika – tienviitat kestävään kuntaan. Siinä kuntatalouden, johtamisen ja vastuullisuuden asiantuntijat arvioivat kuntien tilaa sekä visioivat sitä, miltä tulevaisuuden kunta näyttää.

KuntarahoitusNäkökulmatVastuullisuus

Idän ja lännen rajalla – Kuhmo ja Lappeenranta etsivät paikkaansa muuttuneessa maailmassa

Viime vuosikymmeninä Suomen idänpolitiikka on rakentunut käsitykselle erityissuhteesta naapurimaa-Venäjän kanssa. Suhdetta on vaalittu tiiviillä yhteistyöllä 1 300 kilometrin rajan molemmin puolin. Ulkoministeriön arvion mukaan vuosina 1992–2012 Suomi osoitti rajan ylittävään yhteistyöhön lähes 330 miljoonaa euroa. Hankkeita on tuettu myös EU:n rahoituksella sekä kuntien omilla investoinneilla.

Nyt yhteistyö on jäissä, ja itänaapurissa nähdään mahdollisuuksien sijaan uhkia. Mitä uusi todellisuus tarkoittaa rajaseudun kunnille ja kaupungeille?

Lappeenrannassa miljoonamenetykset

Kainuun rajakaupunki-Kuhmossa rajan ylittävä yhteistyö on ollut laajaa. Kaupungin yli 120 kilometrin Venäjän vastainen raja lukeutuu Euroopan vanhimpiin, ja vuonna 2019 Kuhmon Vartiuksessa kirjattiin 383 000 rajanylitystä. Kuten monella muulla kunnalla, myös Kuhmolla on ystävyyskaupunki Venäjällä. Noin 30 000 asukkaan Kostamus sijaitsee Kuhmosta satakunta kilometriä itään. Saman verran matkaa on Kainuun maakuntakeskukseen Kajaaniin, joka vastaa kokonsa puolesta Kostamusta.

– Kostamuksella ja Kuhmolla on paljon yhteistä historiaa, moni kuhmolainen osallistui kaupungin rakentamiseen 70- ja 80-luvuilla, kertoo Kuhmon kaupunginjohtaja Tytti Määttä.

Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen Kuhmo käänsi katseensa itään. Rajan yli on solmittu tiiviitä suhteita, niin virallisissa yhteyksissä kuin henkilökohtaisesti.

– Kulttuuriyhteistyötä, yritysyhteistyötä, puistoparitoimintaa, ystävyyskaupunkisopimus, Määttä luettelee. – Monella kuhmolaisella on myös sukulaissuhteita rajan yli. Minunkin lapsillani on ystäviä, joiden isovanhemmat asuvat Karjalan tasavallan puolella.

Samaa kertoo Lappeenrannan kaupunginjohtaja Kimmo Jarva. Kaupungissa asuu noin 3 300 venäjänkielistä asukasta, ja idänmatkailun huippuaikoina Etelä-Karjalan maakuntakeskuksessa vieraili lähes kaksi miljoonaa venäläistä vuodessa. Lappeenranta on laskenut menettävänsä noin miljoonan euron turistitulot joka päivä.

– Olemme mainostaneet sijaintiamme kahden metropolin, Pietarin ja Helsingin, välissä. Elimme toivossa, että koronan jälkeen seuraa paluu entiseen, mutta toisin kävi, Jarva harmittelee.

Mitä Kuhmon ja Lappeenrannan yhteistyöhankkeille kuuluu nyt, kun sota Ukrainassa on jatkunut jo useita kuukausia?

– Käytännössä mitään ei ole voitu jatkaa, Määttä toteaa. – Luonnonsuojeluyhteistyö on selvinnyt aiemmista kriiseistä, mutta nyt sekin on tauolla. Raja-asema on auki, mutta käytännössä kaikki toiminta on jäissä.

Hyistä on myös Etelä-Karjalassa. Lappeenrannan kaupungin Pietarin-toimistossa työskenteli takavuosina jopa 20 ihmistä eri yhteistyöhankkeiden parissa. Toimiston ovet on laitettu säppiin ja loputkin hankkeet jäihin, kertoo kaupunginjohtaja Jarva.

– Näkyvimpänä on varmasti Saimaan kanavahankkeen alasajo. Se on alueelle suuri menetys, 90 miljoonan euron investointi olisi tuonut tänne kaksi tuhatta henkilötyövuotta.

Katseet käännetään länteen

Mistä rajakaupungit hakevat elinvoimaa nyt, kun sitä ei enää itänaapurista virtaa?

Kuhmon kaupunki uusi joulukuussa strategiansa. Silloin päämääränä oli panostaa yhteistyöhön ja elävään suhteeseen Kostamuksen ja Karjalan tasavallan kanssa. Nyt tavoitteita on jouduttu pohtimaan uudelleen. Vetoapua haetaan jatkossakin ulkomailta, mutta idän sijaan lännestä.

– Teemme vahvaa yhteistyötä kulttuuriverkostossa, muun muassa UNESCOn kirjallisuuskaupunkina. Tarjoamme jatkossakin lapsille ja nuorille kansainvälistymiskokemuksia, mutta työ suuntaa nyt muualle Pohjoismaihin ja Eurooppaan, Määttä kertoo kaupungin päivitetystä strategiasta.

Lappeenrannassa strategiatyö on vielä käynnissä. Epävarmuus on suurta, ja suunnitelmia uusitaan jatkuvasti. Varmaa kuitenkin on, että katseet käännetään Lappeenrannassakin länteen.

– Me olimme aiemmin portti idän ja lännen välissä. Nyt nuolet osoittavat pelkästään länteen. Kaupungilla on onneksi oma lentokenttä, josta on hyvät yhteydet Eurooppaan. Katukuvassa on näkynyt viime aikoina enemmän matkailijoita esimerkiksi Italian Bergamosta, kaupunginjohtaja Jarva kertoo. 

Rajakaupungit haluavat osansa myös kasvavan kotimaanmatkailun ja etätyön hedelmistä. Lappeenrannassa vetonaulana toimii kuvankaunis Saimaa, jonka alueella matkailuyhteistyö on tiivistä.

–  Suomalaiset ovat käyneet täällä paljon, pari viime kesää ovat olleet hyviä. Jää nähtäväksi, mihin taso asettuu koronan jälkeen.

Kuhmossa valonpilkahduksia näkyy myös muuttotilastoissa, ensi kertaa vuosikymmeniin.

– Mobiilidatasta käy ilmi, että Kuhmossa liikkuu entistä enemmän porukkaa. Rajaseudun korpiluonto vetää puoleensa, ja moni mökkiläinen on viettänyt täällä paljon aikaa. Viime vuonna Kuhmoon muutti ensimmäistä kertaa 30 vuoteen enemmän ihmisiä kuin täältä pois, kaupunginjohtaja Määttä kertoo.

Määttä uskoo, että Venäjän hyökkäyssota lisää suomalaisten kiinnostusta maan omasta sotahistoriasta. Talvi- ja jatkosodan jäljet, taistelupaikat ja puolustuslinjat näkyvät Kuhmossa selvästi.

– Matkailijoita varmasti kiinnostaa tänä kesänä rajaseudun historia kulttuurin ja luonnon lisäksi. Kuhmon talvisotamuseoon avautuu heinäkuussa näyttely, jossa esitellään uutta videomateriaalia Ylen Vaietut arktiset sodat -tv-tuotannosta. Sitä kannattaa ehdottomasti tulla katsomaan.

Pussinperäksi ei haluta jäädä

Työ- ja elinkeinoministeriö asetti hiljattain valtiosihteerityöryhmän kartoittamaan toimenpiteitä itäisen Suomen elinvoiman vahvistamiseksi. Määttä pitää avausta tärkeänä. Hän näkee, että rajakuntia yhdistää sama tavoite: pussinperäksi ei haluta jäädä.

– Täällä on paljon halua kehittyä ja pysyä ajassa kiinni. Nyt on varmasti hyvä tarkastella, mitä voimme tehdä yhteistyössä valtion kanssa.

Vaikka matkailuala joutuu keksimään itseään uudelleen, muilla talouden osa-alueilla vire on vahva. Tuoreessa tilinpäätöksessään Lappeenrannan kaupunki kirjasi 27 miljoonaa euroa ylijäämää. 2000-luvun ennätystulos ei selity valtion koronatuilla, vaan verotulojen kasvulla.

– Metsä- ja konepajateollisuudella menee todella hyvin. Verotulot kasvoivat 20 miljoonaa euroa enemmän kuin mitä odotimme, kaupunginjohtaja Jarva kertoo.

Talouden tulevaisuus ei kuitenkaan näytä yhtä ruusuiselta. Hintojen ja korkojen kilpajuoksussa myötätuuli tuskin kantaa pitkään. Myös Jarva toivoo valtiolta tukea rajaseudun haasteisiin.

– Varmasti on kaikkien yhteinen intressi, että tälläkin alueella pärjätään.

Osa Lappeenrannan yrittäjistä näkee tilanteessa myös mahdollisuuksia. Rautaesirippu nousi itärajalle pyytämättä, mutta samalla se nostaa rajaseudun merkitystä – kansallisesti ja kansainvälisesti.

– Tuoko se jopa uusia mahdollisuuksia? Se jää nähtäväksi. Oli miten oli, itärajan kunnat ja kaupungit ovat paljon vartijoina.


Teksti: Roope Huotari
Kuvat: Kuhmon kaupunki, Lappeenrannan kaupunki

IlmiötNäkökulmat

Mitä kuuluu Kevaan, toimitusjohtaja Jaakko Kiander?

Valtiotieteiden tohtori Jaakko Kiander valittiin vuosi sitten Kevan toimitusjohtajaksi. Työsarka oli valtava: Suomen suurin eläkevakuuttaja, julkisomisteinen Keva, oli määrä liittää yksityisten yhtiöiden työeläkejärjestelmään. Kianderin piti johtaa maan historian suurinta pääoman siirtoa.

Syksyllä 2021 uudistus päättyi umpikujaan. Sote-uudistus toteutui odotettua valtiovetoisemmin, ilman palvelujen laajamittaista yksityistämistä. Välitön tarve järjestelmien yhdistämiselle katosi, ja työmarkkinajärjestöt olivat erimielisiä uudistuksen hyödyistä.

Muutokselta putosi pohja, ja samalla muuttui myös Kianderin tuleva työnkuva. Keva palaa nyt juurilleen, julkissektorin eläkevakuuttajaksi.

– Muutos työeläkeyhtiöksi olisi vaatinut paljon monimutkaisia järjestelyjä. Koko organisaatio olisi käytännössä jaettu kahtia. Nyt päästään vähemmällä, ja lyhyellä aikavälillä säästyy myös rahaa, Kiander kertoo.

Pitkäjänteisyys palkitaan, kun markkinoilla myllertää

Kiander aloitti Kevan toimitusjohtajana marraskuussa. Työsarkaa on riittänyt, vaikka suuruudistus karsiutui tehtävälistalta. Keva on Suomen suurin sijoittaja, joka hallinnoi yli 60 miljardin euron eläkevaroja. Yli puolet on sijoitettu osakkeisiin.

– Markkinaturbulenssi tuottaa jännitystä, ja seuranta työllistää. Kevan sijoitukset on onneksi hajautettu hyvin, eikä meillä ole yksittäisiä riskikeskittymiä.

Julkisena toimijana Kevan vakavaraisuussääntely on eläkeyhtiöitä höllempi. Kriisimarkkinassa joustosta on apua, Kiander kertoo.

– Me kestämme lyhytaikaisia heilahteluja aika hyvin, eläkeyhtiöitä sääntely voi velvoittaa vähentämään riskejä. Kevassa sijoitustoimintaa katsotaan pitkällä tähtäimellä, ja siksi myös tuotto on hieman parempi.

Markkinakriisissä mitataan myös Kuntarahoituksen arvo. Keva on Kuntarahoituksen suurin omistaja, ja Kiander tuntee yhtiön historian hyvin.

– Esimerkiksi finanssikriisissä pankkijärjestelmä ei voinut lainoittaa kuntia. Kuntarahoitus takasi lainansaannin jatkuvuuden. Yhtiöllä on tärkeä rooli siinä, etteivät kunnat joudu kassakriisiin.

Huoltovarmuuden lisäksi Kiander painottaa kustannussäästöjä. Kuntarahoituksen kautta Manner-Suomen kunnat ovat yhteisen varainhankinnan piirissä. Lainarahan hinta on suunnilleen sama kuin Suomen valtiolla.

– Kuntien yhteinen lainanotto on sijoittajille todella riskitöntä, minkä ansiosta kunnat saavat Kuntarahoituksen kautta hyvin edullista lainaa. Viimeisen 20 vuoden aikana korkosäästö on ollut valtava. Siitä hyödymme me kaikki.

Hyvinvointivaltio kriisin partaalla

Suomen julkinen talous on suuren muutoksen edessä. Väki vanhenee, ja arviolta kolmasosa kunta-alan työntekijöistä jää eläkkeelle seuraavan kymmenen vuoden aikana. Hyvinvointivaltio ei ole kestävällä pohjalla, sanoo Kiander.

– Lasten ja työikäisten määrä vähenee, eläkeläisten osuus kasvaa. Suhde muuttuu aika epäedulliseen suuntaan. Ensi alkuun se näkyy henkilöstöpulana erityisesti sosiaali- ja terveysalalla. Mutta kyllä tässä on näkyvissä myös laajempi hyvinvointivaltion kriisi.

Kevassa muutos näkyy välillisesti asiakasyhteisöjen kautta, mutta pitkällä aikavälillä myös eläkkeiden rahoitukseen kohdistuu painetta. Ongelmaan ei ole yksioikoista ratkaisua, toteaa Kiander. Kaikkia keinoja tarvitaan.

– Työperäistä maahanmuuttoa, pidempiä työuria, ennaltaehkäisevää hoitoa, hän luettelee. – Esimerkiksi eläkeläisiä voisi kannustaa töihin verohelpotuksilla. Sehän voisi olla ihan mielekäs yhdistelmä: tehdä osa-aikaisesti töitä ilman täyden työviikon paineita.

Työelämästä tulee siis tehdä nykyistä houkuttelevampaa. Samalla on kuitenkin syytä huolehtia siitä, että siellä myös pysytään. Kianderin mukaan työkyvyttömyyseläkkeiden määrä on laskenut jo pitkään, mutta luvuissa näkyy huolestuttava muutos.

– Perinteiset sydänsairaudet ja selkävaivat ovat vähentyneet aika lailla, mutta samaan aikaan yhä useampi jää työkyvyttömäksi mielenterveysongelmien vuoksi. Masennus on suurin yksittäinen diagnoosi.

Ongelmat eivät välttämättä kumpua työyhteisöstä, mutta Kiander uskoo, että työpaikoilla voidaan tehdä paljon niiden ennaltaehkäisemiseksi. Kunta-alalla työntekijöiden jaksamista voitaisiin tukea paremmalla johtamisella, hän sanoo.

– Tavoitteenasetteluun, palautteen antamiseen ja henkilöstön tukemiseen voisi panostaa. Palkkausjärjestelmiäkin voisi kehittää niin, että huomioidaan työn vaativuus ja tavoitteiden saavuttaminen paremmin. On varmasti paljon pieniä askelia, joita voidaan ottaa.

Eläkejärjestelmien yhdistämiseen palataan vielä

Kiander on luotsannut Kevaa pian kahdeksan kuukautta. Toiminta jatkuu entisellään, julkissektorin eläkevakuuttajana. Miten työ on maittanut, kun suuret suunnitelmat jäivät toteutumatta?

– Ei se mikään kriisi ollut, tekee elämästä yksinkertaisempaa. Muutos työeläkeyhtiöksi olisi ollut aika vaativa prosessi. Nyt tehtäväkenttä on selvästi rajattu, ja sijoitustoimintaakin voidaan jatkaa samoissa raameissa.

Kiander uskoo, että eläkejärjestelmien yhdistämiseen palataan vielä. Toistaiseksi hanke on kuitenkin haudattu, eikä sitä Kevassa valmistella.

– Varmasti tämä nousee uudelleen pöydälle, luultavasti vuosikymmenen loppua kohden. Ei mikään ole pysyvää.


Teksti: Roope Huotari
Kuva: Keva

IlmiötNäkökulmat

Jani Kervinen: Siiloutumisen purkaminen parantaa rakentamisen vastuullisuutta ja laatua

Järvenpäässä Mestaritoiminta Oy hoitaa kaupungin tilakeskuksen tehtäviä. Kaupunki omistaa tilat, me vastaamme kiinteistöjen rakentamisesta ja kiinteistönpidosta. Energiatehokkuuteen olemme kiinnittäneet erityisesti huomiota vuodesta 2008, vuosien myötä vastuullisuusajattelu on laajentunut ympäristö- ja taloudellisesta vastuusta myös sosiaaliseen vastuuseen.

Määrätietoisemman työn rakentamisen ja kiinteistönpidon vastuullisuuden kehittämiseksi aloitimme vuonna 2015, jolloin myös rakensimme ensimmäisen Joutsenmerkin saaneen rakennuksen Suomessa. Strategiassamme olemme määritelleet, että haluamme olla askeleen edellä, kärkijoukoissa miettimässä, miten tulevaisuudessa toimimme entistäkin ilmastoviisaammin.

Vuodesta 2015 lähtien olemme myös arvioineet onnistumistamme. Mittaamme muun muassa korjausvelkaa, energiankulutusta ja käytön tehokkuutta. Mittaaminen ohjaa päivittäistä tekemistä toivomaamme suuntaan. Myös GRI-raportointi tuo toimintaan läpinäkyvyyttä. On kuitenkin tärkeää, että myös tilaaja asettaa tavoitteita. Me voimme nostaa kehityskohteita esiin ja luoda työkaluja tavoitteisiin pääsemiseksi.

Tilatehokkuuteen kiinnitämme erityistä huomiota. Pyrkimyksenämme on vähentää rakennettujen neliöiden määrää, sillä jokainen rakennettu neliö kuluttaa luonnonvaroja ja lisää hiilidioksidipäästöjä. Tarkastelemme kriittisesti, mitä rakennuksia palveluntuotannossa tarvitaan. Näitä rakennuksia peruskorjataan ja tarvittaessa laajennetaan – joskus vanhan tilalle on myös järkevämpää rakentaa kokonaan uusi rakennus.

Päätöksen rakennusmateriaalista teemme tilaajien toiveiden ja tarpeiden mukaan. Puurakenteisen rungon hiilijalanjälki on pienempi kuin betonirakenteisen, mutta ylläpito vaatii nykytiedon mukaan enemmän toimenpiteitä. Molemmat tavat ovat hyviä: tärkeintä on varmistaa, että rakennetaan käyttäjien tarpeiden mukaisia, turvallisia rakennuksia.

Meidän reseptimme onnistumiseen on yhteistoiminnallinen rakentamisen malli ja käyttäjän osallistaminen rakennus- tai korjaushankkeeseen aina tarveselvityksestä viimeiseen naulanlyöntiin asti. Tavoitteenamme on, että tilat ovat viihtyisiä ja rakennuksen käyttäjä pystyy toimimaan niissä mahdollisimman tehokkaasti.

Yhteistoiminnallisella mallilla varmistamme, että pelaamme kaikki samaan maaliin. Kaikissa rakennushankkeissa on ongelmia, suurempia tai pienempiä. Kun luottamus on syntynyt, vaikeatkin ongelmat on mahdollista ratkaista yhdessä. Pyrimme keskittymään laatuun, yhteistyöhön ja ammattitaitoon. ARAn päätös sulkea yhteistoiminnalliset mallit korjausrakentamisen ulkopuolelle oli meille pettymys, koska oman kokemuksemme mukaan tämä toimintatapa on paras keino ratkaista urakanaikaiset yllätykset kestävällä tavalla.

Kokemukseni mukaan suuret organisaatiot ovat heränneet vastuullisuuteen, mutta suuri osa alan toimijoista on vielä unessa. Meidän tehtävämme julkisena toimijana on herätellä muitakin mukaan ilmastoviisaaseen ja vastuulliseen rakentamiseen. Vastuullisuuteen tarvitaan tekoja, pelkät korulauseet eivät muuta toimintaa.

Viestinnällä on suuri rooli niin käyttäjien ja asukkaiden sitouttamisessa kuin operatiivisen toiminnan parantamisessakin. Viestintään panostamalla olemme saaneet muun muassa kaupunkien omistamien kiinteistöjen talopäälliköiden tyytyväisyyttä kiinteistöihin parannettua merkittävästi yhden vuoden aikana. Talopäälliköt vastaavat tiedon jakamisesta kiinteistössä ja toimintojen järjestämisestä.

Parantaminen lähtee ihmisistä niin rakennushankkeissa kuin ylläpidossakin. Koko ketjulla kaavoituksesta ja suunnittelusta koululaisen roska-astiaan heittämään banaaninkuoreen on vaikutusta jättämäämme jälkeen.

Jani Kervinen
Kirjoittaja on Mestaritoiminta Oy:n toimitusjohtaja ja yksi Ilmasto & kunnat: vähähiilinen rakentaminen -tapahtuman puhujista. Järvenpään kaupungin ja Järvenpään Mestariasunnot Oy:n omistama yhtiö vastaa omistajiensa kiinteistöjen johtamisesta, ylläpidosta ja rakennuttamisesta.


Jani Kervisen vinkit vastuulliseen rakentamiseen

  1. Pura siilot. Vanhakantainen siiloutuminen pitää saada rakentamisesta karsittua pois. On vastuutonta rakentaa omaan pikkuiseen rooteliin tuijottaen. Siiloutuminen on myös rakentamisen laadun suurin heikentäjä.
  2. Tee pitkällä tähtäimellä. Rakennukset pitäisi rakentaa niin, että ne kestävät myös tulevaisuuden olosuhteita, kuten rankkasateita ja tulvia, vaurioitumatta.
  3. Muista muunneltavuus. Käyttötarpeet todennäköisesti muuttuvat jossain vaiheessa rakennuksen elinkaarta. Tämä on syytä huomioida suunnittelussa.
  4. Perusta päätökset tietoon. Korjaaminen lisääntyy tulevaisuudessa. Oikeaan tietoon perustuen voidaan tehdä myös rakennuksen elinkaaren kannalta järkeviä päätöksiä.
  5. Hyödynnä teknologiaa. Tekoäly tekee tuloaan myös ylläpitoon ja energiatehokkuuden parantamiseen. Näiden ratkaisujen hyödyntämisessä haluamme olla kärkijoukoissa.

Ilmasto & kunnat: vähähiilinen rakentaminen 17.6.2022

Miten rakentamisen vähähiilisyyteen tällä hetkellä panostetaan ja millä aikataululla alan panostukset hiilineutraaliuteen saavat aikaan riittävän ison mittakaavan tuloksia? Tapahtumasarjamme toisessa osassa perehdytään ilmastopäästöjen vähentämiseen rakentamisessa ja kiinteistönpidossa. Mukana keskustelemassa:

  • Tytti Bruce-Hyrkäs, Head of Carbon Neutrality, Granlund Oy; Vähähiilinen rakentaminen -toimikunnan puheenjohtaja, Green Building Council Finland
  • Jani Kervinen, toimitusjohtaja, Mestaritoiminta Oy
  • Rami Erkkilä, Senior asiantuntija, vastuullinen rahoitus, Kuntarahoitus

Lue lisää tapahtumasta täältä.
Ilmoittaudu verkkotapahtumaan 17.6. klo 10.30–12.00 täällä.

NäkökulmatTapahtumatVastuullisuus

Riku Lumiaro: Ei elinvoimaa ilman luontoa

Kuntaliitto on selvittänyt, mitä asioita kuntalaiset pitävät tärkeimpinä tekijöinä asuinpaikkaa valitessaan. Tärkeimpänä kuntalaiset pitävät hyvää asuinympäristöä, toisena hyviä palveluita, ja kolmantena luonnonläheisyyttä. Viime vuosina lähiluonnon arvostus on kasvanut kohisten: korona-aikana suomalaiset liikkuivat luonnossa lähes viidesosan enemmän kuin ennen pandemiaa. Fyysisen kunnon lisäksi luonnossa ylläpidetään henkistä hyvinvointia, rentoudutaan ja hiljennytään. Trendi tuskin kääntyy, sen takaa maailman meno.

Kuntien kaavoitusmonopoli varmistaa, että niiden päätökset sanelevat viime kädessä sen, miltä kuntalaisten arvostama lähiluonto näyttää. Maankäyttö on suurin lajeja uhkaava tekijä – rakentaminen kolmanneksi suurin. Kuntalaisten silmissä ei ole yhdentekevää, onko lähiseudun viheralue yhtenäinen kymmenien hehtaarien metsä vai pienten palstojen mosaiikki. Rikas, hyvinvoiva luonto on kaikkein arvokkainta, niin viihtyisyyden kuin terveysvaikutusten kannalta.

Ilmastotoimet alkavat olla kunnissa arkipäivää. Niistä on tehty järjestelmällinen osa kaikkea päätöksentekoa. Teot luonnon monimuotoisuuden eteen ovat kuitenkin vielä hajanaisia, ja lepäävät liian usein muutaman avainhenkilön harteilla. Silti hyviäkin esimerkkejä on: esimerkiksi Lahden kaupunki, jossa luonnon monimuotoisuuden tilaa on parannettu vuosikymmenien ajan. Vesijärven kunnostaminen aloitettiin jo vuonna 1987. Lahti on myös kokeillut ekologista kompensaatiota ensimmäisenä kaupunkina Suomessa. Siinä lisärakentamisen haitat hyvitetään rauhoittamalla arvokkaita luontoalueita muualla.

Luonnon monimuotoisuus on monimutkaista. Siksi työ sen edistämiseksi vaatii valtavasti tietoa ja sitoutumista lähestulkoon kaikilta kuntaorganisaation aloilta: hallinnosta ja maankäytöstä teknisiin palveluihin, sivistys-, ympäristö- ja luonnonsuojelutoimea unohtamatta. Usein vahinkoja nimittäin sattuu, kun tieto ei leviä toimijalta toiselle. Kotikunnassani moottoritien varteen rakennettiin näyttävät meluvallit, joiden yläosa oli lasia. Lopputulos oli visuaalisesti miellyttävä, mutta alueen linnustolle kuolettava.  Lähialueella pesivä kanahaukkapari lensi päin lasia ja poikaset kuolivat pesään. Vallien lasiosiin päädyttiin lisäämään teippejä, jotta linnut huomaisivat lasireunuksen.

Monimuotoisuustyö lähtee liikkeelle luonnon monimuotoisuusohjelmasta, jossa määritellään, miten luontoarvot huomioidaan arkisessa luonnossa: talousmetsissä ja rakennetun ympäristön lomassa. Monimuotoisuutta ei nimittäin turvata suojelualueilla. Ne ovat työn ydin, mutta todellinen vaikutus syntyy, kun luonnon monimuotoisuus on jokaisen kaavoittajan, suunnittelijan ja rakentajan työpöydällä. Liikkeelle pääsee liittymällä SYKE:n Luontokunnat-verkostoon, josta saa valmiita malleja ja parhaita käytäntöjä päätöksenteon tueksi.

Ennustan, että lajikadon kiihtyessä rikas luonto nousee arvoon arvaamattomaan. Ihmisillä kun on tapana arvostaa asioita turhan myöhään. Joten kunnat, huolehtikaa luonnon hyvinvoinnista. Ilman sitä ei ole elinvoimaa.

Riku Lumiaro
Kirjoittaja on biodiversiteettiasiantuntija Suomen ympäristökeskuksessa ja yksi Ilmasto & kunnat: kunnat luonnon monimuotoisuuden vartijoina -tapahtuman puhujista.


Riku Lumiaron vinkit luonnon monimuotoisuustyöhön kunnissa:

  1. Liity Luontokunnat-verkostoon. Sieltä saat tukea työn käynnistämiseen.
  2. Aloita luonnon monimuotoisuusohjelman valmistelu. Se on työn kulmakivi.
  3. Panosta työhön: rekrytoi ympäristösihteeri tai ympäristöjohtaja. Perusta poikkihallinnollinen työryhmä. Se säästää aikaa ja rahaa.
  4. Nosta luontoasiat kunnan päätöksentekoon valtuuston ja hallituksen kokouksissa. Jos tarve vaatii, lähde liikkeelle pienin askelin. Korosta työn merkitystä, eritoten elinvoimaa.
  5. Ryhdy hommiin ja ota kuntalaiset mukaan. Suomalaisilla on vahva talkoohenki, luonnosta halutaan huolehtia.


Ilmasto & kunnat: kunnat luonnon monimuotoisuuden vartijoina

Kuinka vihreät edelläkävijäkunnat ehkäisevät luontokatoa? Uuden tapahtumasarjamme ensimmäisessä osassa perehdytään kuntien tärkeään rooliin luonnon monimuotoisuuden vartijoina. Mukana keskustelemassa:

  • Pekka Timonen, kaupunginjohtaja, Lahden kaupunki: Suomen johtavan ympäristökaupungin monimuotoisuustyö
  • Riku Lumiaro, biodiversiteetti- ja viestintäasiantuntija, SYKE: Käytännön esimerkkejä Luontokunnat-verkostosta
  • Mikko Noronen, Sustainability Analyst, Kuntarahoitus: Rahoitussektorin rooli luonnon monimuotoisuustyössä

Ilmoittaudu verkkotapahtumaan 31.5. klo 12–13.30!

NäkökulmatTapahtumatVastuullisuus

Esa Kallio: Huomenna kaikki voi olla toisin – maailman muutos voi vesittää eilisen päätökset

Suomi hakee paikkaansa muuttuneessa maailmassa. Luulimme koronapandemian olleen 2020-luvun suurin kriisi, mutta vähänpä tiesimme. Venäjä pääsi yllättämään. Emme tiedä, kuinka pitkään Venäjän hyökkäys kestää, pitkittyykö konflikti vai eskaloituuko se. Rauhanomainen ratkaisu ei valitettavasti ainakaan kovin nopeasti vaikuta todennäköiseltä.

Suomi ei enää ole silta tai kohtaamispiste idän ja lännen välillä. Siitä ei myöskään toivottavasti tule Euroopan periferia. Suomi on ideologisesti ja taloudellisesti tiivis osa länttä.

Talous on ollut kovilla koronapandemian takia, ja jo ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan inflaatio ja korot olivat nousussa. Kustannukset jatkavat kasvuaan, mikä lisää julkisen talouden tilanteen tukaluutta entisestään. Sote-uudistus ja sen vaatimat uudelleenjärjestelyt rasittavat kuntien taloutta vielä vuosia eteenpäin. Paukkuja pitäisi riittää myös ilmastokriisin ehkäisyyn ja siihen sopeutumiseen, jotta voimme hillitä sen aiheuttamia vielä suurempia kustannuksia tulevaisuudessa. Haasteet eivät kriisistä toiseen tarpovilta päättäjiltä heti lopu. Toivottavasti voimia vielä riittää.

Kysymyksiä on paljon ja tulevaisuuden suunnittelua tehdään niin julkisella sektorilla kuin yrityksissäkin melkoisessa sumussa. Pyrimme omilla talouden ennakointiin ja hallintaan liittyvillä palveluillamme auttamaan asiakkaitamme hälventämään tätä sumua niissä kohdissa, joissa pystymme. Kuntarahoituksen tytäryhtiö Inspira auttaa talousjohtoa hahmottamaan muun muassa uudistusten vaikutuksia kuntien talouteen.

Kriisinkin keskellä rahoituksen saatavuus kansainvälisillä pääomamarkkinoilla on ollut hyvä ja olemme pystyneet tekemään varainhankintaa ennakoivasti. Olemme toiminnassamme varautuneet äkillisiin taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin sokkeihin. Jo aiemmat kriisit, kuten koronapandemia ja finanssikriisi, ovat osoittaneet kykymme jatkaa varainhankintaamme ja rahoittaa asiakkaitamme keskeytyksettä myös kriisiolosuhteissa. Asiakkaidemme rahoitus on siis turvattu.

Koronapandemia ja sota Euroopassa ovat jo muuttaneet maailmaa sekä ihmisten ajattelua ja käyttäytymistä merkittävästi, kenties pysyvästi. Nato-kielteisestä kansasta tuli yhdessä yössä Nato-myönteinen. Pandemia muutti ihmisten liikkumisen, työnteon ja asumisen tarpeita ja tottumuksia.

Odottamattomalla tavalla muuttuneessa maailmassa vanhat lainalaisuudet eivät enää päde. Tulevaisuutta on päättävissä pöydissä yritettävä nyt hahmottaa uuden todellisuuden valossa. Haasteena on, että tarkastelemme asioita ”vanhan maailman” näkökulmista. Valintojen täytyy perustua tämänhetkiseen maailmantilanteeseen ja parhaaseen arvioon tulevaisuudesta. Silläkin riskillä, että tieto tulevaisuudesta on vajavainen ja huomenna kaikki voi olla toisin. Asiat ja päätökset, jotka ennen 24. helmikuuta 2022 olivat järkeviä, eivät välttämättä ole sitä enää tänään!


Esa Kallio

Kirjoittaja on Kuntarahoituksen toimitusjohtaja

KuntarahoitusNäkökulmat

Näkökulma: Talous kyllä sopeutuu, mutta Euroopan umpiperäksi Suomen ei kannata jäädä

Viime viikkoina julkaistujen talousennusteiden perusviesti on varsin yhdenmukainen: Venäjän hyökkäys Ukrainaan on Suomen taloudellekin tuntuva kolaus, mutta taantumaa ei ole näköpiirissä. Viimeksi valtiovarainministeriö arvioi, että sota puolittaa kuluvan vuoden talouskasvun 1,5 prosenttiin.

Bkt-kehityksen osalta vauriot ovat siis jäämässä sangen pieniksi. Ainakin ne ovat aivan mitättömiä verrattuna hävitykseen, jota Ukrainassa joudutaan kokemaan. Maltillisiin kasvuvaikutuksiin lienee pari keskeistä selitystä: ensinnäkin, Venäjän vientimarkkinoiden merkitys Suomelle on vuoden 2014 jälkeen huomattavasti pienentynyt. Toiseksi suhdanteen perusvire on vahva ja työllisyystilanne parempi kuin vuosikymmeniin.

Vaikka lähiaikojen suhdannekuva ei Venäjän hyökkäyssodan seurauksena kovin pahasti järkkyisikään, voi kriisillä silti olla merkittäviä pitkän aikavälin vaikutuksia talouden suorituskykyyn. Maanpuolustuksen ja huoltovarmuuden vahvistaminen sekä tarve auttaa sotaa pakenevia kiihdyttävät julkisten menojen kasvua. Lisäpanostukset vaikuttavat julkisen talouden rahoitusasemaan miljardiluokassa, mikä oleellisesti kaventaa talouspolitiikan muuta liikkumavaraa.

Samaan aikaan menoleikkauksia ja rakenneuudistuksia pelätään, koska ne vaativat jostain luopumista. Talouden sopeutumiskykyä kuitenkin helposti aliarvioidaan. Koronakriisissäkin saimme huomata, että yritykset ja kuluttajat löytävät nopeasti vaihtoehtoisia toimintatapoja. Bkt:n koronakuoppa jäi lopulta huomattavasti pelättyä matalammaksi. Sama lienee totta rakenneuudistusten osalta. Ehkä kriisien karaisemina opimme hiljalleen luottamaan siihen, että sopeutumiskykyä kyllä tarvittaessa löytyy.

”Vaikka Suomi on kauan sitten integroitunut länteen, olemme silti hyötyneet solmukohtana idän ja lännen markkinoiden välissä. Tämä sillanrakennus on nyt käynyt mahdottomaksi.”

Julkisen talouden haasteitakin merkittävämpää voi olla muutos maamme talousmaantieteellisessä asemassa. Vaikka Suomi on kauan sitten integroitunut länteen, olemme silti hyötyneet solmukohtana idän ja lännen markkinoiden välissä. Venäjän julman sotapolitiikan seurauksena tämä sillanrakennus on käynyt mahdottomaksi. Solmukohta on muuttumassa umpiperäksi.

Huoltosuhteen nousun ja ohenevien osaamisresurssien vuoksi hyvinvointimme nojaa tulevaisuudessa entistä enemmän kykyymme houkutella ulkomaista työvoimaa ja investointeja. Ukrainan kriisi seurannaisvaikutuksineen tuskin ainakaan parantaa Suomen kilpailuasemaa. Emme sitä paitsi ole tarpeinemme yksin. Demografinen vastatuuli pyyhkäisee tulevina vuosikymmeninä lähes kaikkien kehittyneiden maiden yli ja kansainvälinen kilpailu osaajista kiristyy.

Suurvaltapolitiikan muutoksille emme mitään mahda, mutta niiden vaikutuksia voimme yrittää lievittää. On hyväksyttävä, että myös turvallisuuspolitiikasta on tulossa talouteenkin vaikuttava argumentti. Kansalaisten turvallisuus ja mielenrauha ovat tietysti tärkeintä, mutta eipä meillä taida taloudenkaan näkökulmasta olla muuta vaihtoehtoa kuin hakea Naton jäsenyyttä. Muuten yritykset ja koulutettu työvoima voivat alkaa sopeutua kohonneeseen maariskiin sijoittumalla toisaalle.

P.S. Globalisaation ottaessa taka-askelia Euroopan unioni on Suomelle entistäkin tärkeämpi viiteryhmä. Parikymmentä vuotta sitten oli tapana sanoa, että vahva EU on pienen maan etu. Ehkäpä moinen ajattelu tulee vielä joskus uudelleen muotiin?

Timo Vesala
Kirjoittaja on Kuntarahoituksen pääekonomisti. Löydät Timo Vesalan myös Twitteristä: @TimoVesala!


Kirjoitus on julkaistu alun perin Kuntarahoituksen Kauppalehden kumppaniblogissa 25.4.2022.

KuntarahoitusNäkökulmatPääekonomistiTalous