Ota yhteyttä Kirjaudu Avautuu uuteen välilehteen
Hae sivustolta

Okko Rostedt: ”Pitäisikö tämä laina nyt suojata?” – Korkoriskit, osa 2

Kuulen otsikon kysymyksen tasaisin väliajoin ja vastauksen sijaan joudun esittämään vastakysymyksiä. Ihan ensimmäiseksi on tarkasteltava muutamaa muuttujaa yksittäisen suojauspäätöksen ympäriltä.  

Ennen kuin yksittäisen lainan suojaamista ja sen kustannusvaikutuksia voidaan pohtia, on tarkasteltava kokonaisuutta: millainen on rahoitussalkun kustannusrakenne ja millaisia riskejä korkoriskiasemaan sisältyy? Korkoriskin hallinta vaatii pitkäjännitteisyyttä ja suunnitelmallisuutta, ja se kannattaa aloittaa pohtimalla vastauksia seuraaviin kysymyksiin:  

  • Mihin pyrimme korkoriskin hallinnalla? 
  • Kuinka suurta korkoriskiä kestämme ja kuinka paljon korkokustannukset saavat vaihdella? 
  • Mitä instrumentteja käytämme korkosuojaamisessa? 
  • Haluammeko lisää ennustettavuutta vai pyrimmekö edullisimpaan ratkaisuun? 

Korkoriskipoliitikka lisää suunnitelmallisuutta 

Korkoriskien hallinnan suunnitelmallisuutta voi lisätä varainhankinta- ja korkoriskipolitiikan avulla. Politiikan käyttöönotto on suositeltavaa jo siitäkin syystä, että nykyään sellaisen olemassaoloa edellytetään, ainakin jossain muodossa. Yllä olevat kysymykset auttavat hahmottamaan korkoriskipolitiikan perusrakennetta. 

Politiikan avulla korkosuojaamisen horisonttia voidaan siirtää pidemmälle tulevaisuuteen ja sen antamat raamit lisäävät toiminnan suunnitelmallisuutta. Korkosuojaamista ei voidakaan tehdä tehokkaasti vain parin vuoden aikajaksoa seuraamalla. 

Varainhankinta- ja korkoriskipolitiikka voi myös auttaa delegoimaan päätöksentekoa selkeämmin. Tällöin tarvittavia toimenpiteitä pystytään tekemään joustavasti aina markkinatilanteen mukaan. Korkomarkkinan muutos on tänä vuonna ollut erittäin nopeaa, joten kyvystä nopeaan päätöksentekoon on ollut varmasti hyötyä. Pidemmän aikavälin politiikan toteuttaminen auttaa myös tehtyjen päätösten perustelua, mikäli niihin on tarve palata myöhemmin. 

Vaikka suojausasteen muutokset toteutetaankin yksittäisillä toimenpiteillä, täytyy taustalla olla ymmärrys rahoitussalkun nykytilanteesta sekä sen suunnasta tulevina vuosina. Jos esimerkiksi talousarviossa on paljon investointeja lähivuosille, on perusteltua alkaa nostamaan suojausastetta etupainotteisesti. Investointien toteutumisaikataulu voi elää, mutta se antaa silti suuntaa rahoitussalkun kehityssuunnasta. Vai pitäisikö jo nykyisten sopimusten suojausastetta nostaa paremman taloudellisen liikkumavaran takaamiseksi? 

Esimerkki varainhankintapolitiikasta lainasalkkusovelluksessamme.

”Myös se, että ei tehdä mitään, on kannanotto tulevasta”  

Otsikon sanonnan opin vuosikymmen sitten silloiselta kollegaltani, nykyiseltä esimieheltäni Jukka Leppäseltä. En tiedä onko sanonta Jukan keksimä, mutta mieleeni se on jäänyt. Jos korkosuojaus jätetään tekemättä, se on syytä tehdä riskit tiedostaen eikä sokeasti ilman suunnitelmaa. Suojautumista korkoriskeiltä voidaan tehdä myös varautumalla mahdollisiin muutoksiin budjetoinnin keinoin, mutta ilman ymmärrystä rahoitussalkun korkoriskeistä osumatarkkuus voi osoittautua heikoksi. 

Korkosuojaamisen osalta tärkeintä on tehdä määrätietoisesti päätöksiä, jotka edistävät korkoriskin hallinnalle asetettuja tavoitteita. Päätökset joudutaan aina tekemään parhaan nykytiedon valossa eivätkä markkinakorot koskaan tule käyttäytymään juuri sillä tavalla kuin ennustekäyrillä tänään hinnoitellaan. Korkomarkkinan kehitystä kalliimmiksikin osoittautuvat korkosuojaukset tuovat silti korkokustannuksiin ennustettavuutta, mikä varmasti on suojauksen tekohetkellä tavoitteena. 

Menneitä päätöksiä ei siis kannata jäädä murehtimaan. Katse kannattaa nyt suunnata tuleviin vuosiin. 

Blogisarjani seuraavassa osassa pohdin käytännön lähestymistapoja korkosuojausten tarpeellisuuden tarkasteluun ja niiden varsinaiseen toteuttamiseen.  

Okko Rostedt 

Kirjoittaja työskentelee Kuntarahoituksessa digitaalisten palveluiden ja johdannaisten senior asiantuntijana. 

Lue myös aiemmat blogini: 

Okko Rostedt: Mitä korkokäyrät kertovat tulevasta? – Korkoriskit, osa 1

Okko Rostedt: Onnistunut kassaennustaminen edellyttää suunnitelmallisuutta ja yhteispeliä  

Apua varainhankinta- ja korkoriskipolitiikan laatimiseen? 

Tutustu palveluihimme kuntien rahoitussuunnittelun tueksi.

Kuva: Sami Lamberg

NäkökulmatTalous

Professori: ”Olen luottavainen talven suhteen” – energiapula ei ole Suomessa todennäköinen

Samuli Honkapuro
Samuli Honkapuro on energiamarkkinoiden professori LUT-yliopistossa. Honkapuro tutkii sähkömarkkinoita, kysyntäjoustoa, hajautettuja energiaresursseja sekä energiayhteisöjä. Kuva: LUT-yliopisto

Sähkön hinta on noussut Euroopassa ennätyslukemiin, ja kuluttajat ovat monin paikoin kovilla. Syyskuussa sähkö maksoi Suomessa keskimäärin 215 euroa megawattitunnilta, kun kaksi vuotta aiemmin hinta oli alle 40 euroa. Hinnannousu on ollut vielä suurempaa Saksassa, jossa sähkön kuukausikeskihinta kohosi syyskuussa 346 euroon megawattitunnilta.

Sähkön hintaa nostavat tuotannon pullonkaulat, joista keskeisin on Venäjän sota Ukrainassa ja siitä seurannut energiakaupan alasajo, eritoten kaasutoimitusten keskeytys. Yksin sotaa energiakriisistä ei silti ole syyttäminen, sanoo LUT-yliopiston energiamarkkinoiden professori Samuli Honkapuro. Euroopan energiamarkkinoihin on iskenyt ”täydellinen myrsky”.

– Aika lailla kaikki mittarit ovat osoittaneet väärään suuntaan. Pohjoismaissa on takana pari kuivaa vuotta, mikä nostaa vesivoiman hintaa. Ranskan ydinvoimaongelmat ovat piinanneet Keski-Eurooppaa, ja pieni vaikutus on myös päästöoikeuksilla. Sitten on tietysti tämä sota, Honkapuro listaa.

Pohjoismaissa tilanne on muuta Eurooppaa parempi. Suomessa energiantuotantoa on hajautettu järjestelmällisesti ja ohjattu pois fossiilisista tuotantomuodoista, kuten maakaasusta. Energiapaletti ei ole liikaa yksittäisten tuotantomuotojen varassa.

– Sähköstä noin neljännes tuotetaan ydinvoimalla, parikymmentä prosenttia vesivoimalla ja kymmenesosa tuulivoimalla. Noin neljäsosa on sähkön ja lämmön yhteistuotantoa ja loput tuontisähköä, Honkapuro kertoo.

Tuontisähköstä noin neljäkymmentä prosenttia tuli viime vuonna Venäjältä, loput Pohjoismaista. Venäjän-tuonti on sittemmin korvattu täysin pohjoismaisella tai Baltiasta tuodulla sähköllä.

Suomessa asuinrakennusten lämmitykseen kuluu vuosittain 40–45 TWh energiaa, josta yli 80 prosenttia tuotetaan kaukolämmöllä, puulla tai sähköllä. Vuonna 2021 yli puolet kaukolämmöstä tuotettiin uusiutuvalla energialla tai hukkalämmöllä, hieman yli neljännes fossiilisilla polttoaineilla: maakaasulla (12 %), kivihiilellä (11 %) tai öljyllä (3 %). Suomen käyttämä maakaasu on tuotu lähes yksinomaan Venäjältä, mutta sen merkitys sähkön- ja lämmöntuotannossa on ollut pieni. Venäjän putkikaasu on korvattu Balticconnector-yhdysputken kautta ja meriteitse tuodulla nesteytetyllä maakaasulla. Ero on suuri esimerkiksi Saksaan, jossa valtaosa taloista lämpenee kaasulla.

– Suomessa tehtiin aikanaan päätös rakentaa kaukolämpöverkkoja, Saksa päätyi kaasuun. Meillä kaasua käytetään lähinnä teollisuudessa, eikä sielläkään paljon.

Vaikka Suomi ei ole kaasun suurkuluttaja, leviää hintapaine siirtoverkkoja pitkin myös tänne. Maakaasu lukeutuu Keski-Euroopan sähkön- ja lämmöntuotannon kulmakiviin, ja sen hinta sanelee energian hinnanmuodostusta koko maanosan alueella. Vaikutusta hillitsee rajallinen siirtokapasiteetti, jonka johdosta suurin hintapaine Pohjoismaissa rajautuu Norjan eteläosiin.

– Etelä-Norja on integroitunut tiiviisti eurooppalaiseen energiamarkkinaan, sieltä on vedetty kaapelit Saksaan, Hollantiin ja Britanniaan. Etelä-Norjassa sähkö on moninkertaisesti kalliimpaa kuin pohjoisessa, Honkapuro kertoo.

Suomea suojaa kysyntäjousto – kotimaiset energiamarkkinat Euroopan kärkeä

Rajalliset siirtoyhteydet suojaavat siis Suomea pahimmilta hintapaineilta. Hintapiikkejä tasaa myös kysyntäjousto, joka toimii Suomessa hyvin. Energiantuotanto ja -kysyntä pidetään tasapainossa kantaverkkoyhtiö Fingridin hallinnoimilla markkinapaikoilla, kuten reservi- ja säätösähkömarkkinoilla. Monissa Euroopan maissa näille markkinoille osallistuvat vain sähköntuottajat, Suomessa myös käyttäjät.

– Monet teollisuuden ja tuotannon prosessit osallistuvat siihen, esimerkiksi kasvihuoneiden valaistus. Lähes kaikki Suomen suurimmat kasvihuoneet ovat mukana häiriöreservissä, mikä tarkoittaa, että niiden valaistus saatetaan katkaista hetkellisesti kovimpien kysyntäpiikkien aikana. Fingrid maksaa tästä sitten korvauksen, Honkapuro selittää.

Tulevaisuudessa yhä suurempi osa Suomen sähköstä tuotetaan tuulivoimalla. Vuonna 2021 Suomessa rakennettiin ennätykselliset 141 tuulivoimalaa, ja tänä vuonna ennätys rikottiin alle puolessa vuodessa. Vuoden 2025 lopussa tuulivoimalat tuottavat noin 32 terawattituntia vuodessa, ennustaa kantaverkkoyhtiö Fingrid. Määrä on lähes puolet Suomen viime vuoden sähköntuotannosta.

Kun tuulivoiman osuus kasvaa, kasvaa myös tuotannon vaihtelu. Kysynnän tulee siis joustaa jatkossakin.

– Meillä on paljon automaatioteknologiaa, jonka avulla voidaan säädellä esimerkiksi toimistorakennusten ilmanvaihtoa sähkön hinnan mukaan. Sitä on vaan vielä aika vähän käytössä. Sähkö on ollut niin halpaa, että remontteja on lykätty.

Suomesta vihreän sähkön suurvalta

Professori näkee energiakriisissä myös hopeareunuksen. Korkea sähkön hinta hoputtaa vihreää siirtymää ja kannustaa valtioita ja yrityksiä satsaamaan energiatehokkuuteen ja kysyntäjoustoon. Suomen energiamarkkinoiden tulevaisuus on valoisa, sanoo Honkapuro, ja se povaa hyvää koko maan taloudelle.

– Esimerkiksi uuden tuulivoiman tuotantokustannus on Suomessa 20–30 euroa megawattitunnilta, kun Saksassa se on noin 70 euroa. Suomessa tuotetaan muutaman vuoden päästä niin paljon edullista uusiutuvaa energiaa, että sen luulisi houkuttelevan teollisuutta ja investointeja.

Ensin on silti edessä vaikea talvi. Senkin suhteen Honkapuro on luottavainen.

– Syksyn aikana on huomattu, että korkea sähkön hinta leikkaa kulutusta jopa yllättävän paljon. Kun hinta tästä vielä nousee, niiaa kulutuskin enemmän. En usko, että sähköpulaan joudutaan.

Jos näin kävisi, ja sähkönkysyntä Suomessa uhkaisi ylittää tarjonnan, säätelisi kantaverkkoyhtiö Fingrid sähkön kulutusta. Kotitalouksille sähköpula tarkoittaisi ennalta määrättyjä parin tunnin sähkökatkoja, jotka kiertäisivät eri puolilla Suomea. Pelikirja on siis olemassa, myös pahimman varalle.

– Tulisipa testattua sekin, Honkapuro hymähtää. – Meillä on hyvät valmiudet.


Lue myös:


Teksti: Roope Huotari
Kuvat: iStock, LUT-yliopisto

IlmiötNäkökulmat

Aija Tasa: Uudenlaiset ratkaisut tuovat asumiseen joustoa

– Kun puhutaan asumisesta Suomessa, täytyy muistaa historiallinen tausta. Suomalainen asunto-osakeyhtiömalli on ainutlaatuinen koko maailmassa, sanoo Rakli ry:n johtaja Aija Tasa.

Hänen mukaansa Suomessa asuntopolitiikassa on onnistuttu suhteellisen hyvin. Suomalainen asuntomarkkina on kuitenkin pienehkö, ja resurssit erilaisten asumisen konseptien kehittämiseen ja kokeiluihin ovat siksi rajallisia. Kaavoitus asettaa myös omat haasteensa.

– Kaavoituksen pitäisi toimia pikemminkin mahdollistajana kuin lisäsääntelyn luojana, Tasa sanoo.

Muunneltavampia asuntoja

Aija Tasan mukaan nykyisissä asuntotuottamisen malleissa asukkaiden toiveita ei huomioida riittävän hyvin, vaikka suunta on menossa parempaan. Esimerkiksi pienistä asunnoista on ollut krooninen pula ja niiden rakentaminen on perustunut kysyntään.

Asuntopolitiikassa on Tasan mielestä onnistuttu kohtuullisen hyvin: rakentamisen laatu ja asumisen taso ovat pääosin hyvällä mallilla, samoin rakennusten turvallisuus ja terveellisyys. Urakoitsijat ja rakennuttajat tekevät jatkuvasti ennusteita kysynnän muutoksista ja seuraavat analyysejä väestökehityksestä. Näiden toimien ansiosta pieniä asuntojakin ryhdyttiin rakentamaan enemmän.

Asuntojen muuntojoustosta on puhuttu pitkään, mutta kehitys on hidasta. Haasteita on myös lainsäädännön puolella, kun joudutaan pohtimaan, miten asunto-osakeyhtiöissä yhdistellään osakkeita. Aija Tasa näkee asuntojen muuntojoustossa paljon mahdollisuuksia.

– Muuntojoustossa on kyse sekä tilaratkaisujen että asunnon muuntojoustosta. On tärkeää miettiä, miten eri tilat palvelevat joustavasti arjen tarpeissa. Kotona työskentely on tuonut asumisen tilaratkaisuihin uusia vaatimuksia. Ei ole kuitenkaan hyvä, jos ratkaisuja ohjataan liiaksi määräyksin, esimerkiksi niin, että makuuhuoneessa pitää olla tilaa työpisteelle. Asukkaiden toiveet vaihtelevat paljon, eikä viranomaisen mielestäni pitäisi ohjata liian yksityiskohtaisesti.

Tasan mukaan erilaisia tapoja löytää joustavia ratkaisuja on. Kerrostalojen alakerrassa voisi esimerkiksi olla etätyöpistemahdollisuuksia. Hyvin toteutetut uudenlaiset yhteistilaratkaisut voisivat luoda joustoa elämään.

Asumisesta tulee palvelu

Aija Tasan mielestä rakentamisen tärkein kriteeri on turvallisuus ja terveellisyys. Myös laadulla on iso merkitys. Laatu on kuitenkin vaikea käsite, kun yksi arvostaa tilaa, toinen yksilöllisyyttä, kolmas sijaintia.

– Uskon, että rakentaminen kehittyy niin, että on mahdollista toteuttaa yhä enemmän erityyppisiä ratkaisuja, Tasa sanoo.

Tulevaisuudessa asuminen kehittyy palvelujen suuntaan, uskoo Tasa. Asumisen ohessa on mahdollista ostaa esimerkiksi koiran ulkoiluttamista, lastenhoitoa tai siivouspalveluita. Tällä hetkellä jo moni ammattimainen vuokranantaja tarjoaa näitä palveluita. Yhtenä haasteena tällä hetkellä on vaikeus rakentaa kustannustehokasta palvelukonseptia pieniin asunto-osakeyhtiöihin. Tasa uskookin palvelumallin toimivan paremmin vuokra-asuntoyhtiöissä, joissa yksiköt ovat isompia.

Ylipäätään Aija Tasa peräänkuuluttaa yhteistyötä asumisasioissa.

– Tarvitaan yhdessä tekemisen meininkiä, jotta vastataan erilaistuviin asumistarpeisiin. Ei pidä säännellä keinoja vaan tavoitteita, ja antaa innovaatioille tilaa. Näin turvataan edellytykset vastata tuleviin asumisen tarpeisiin.


Aija Tasa työskentelee asumisesta ja asuntopolitiikasta vastaavana johtajana Kiinteistönomistajat ja rakennuttajat Rakli ry:ssä, joka on ammattimaisten kiinteistöomistajien ja rakennuttajien järjestö. Aiemmin hän toiminut muun muassa Valtiokonttorissa asuntorahoituksen parissa. Tasan vastuualueeseen kuuluvat sekä valtion tukema että markkinaehtoinen asuntotuotanto.


Lue myös:


Kirjoitus on julkaistu alun perin Kuntarahoituksen Kestävä asuminen -keskustelupaperissa 13.9.2022. Julkaisussa Kuntarahoitus yhdessä ulkopuolisten asiantuntijoiden kanssa nostaa esiin kolme suositusta valtion tukeman asuntotuotannon kehittämiseksi. Lue lisää ja lataa keskustelupaperi täällä! Tutustu myös Kuntarahoituksen vuonna 2021 julkaisemaan keskustelupaperiin: Päätösten aika – tienviitat kestävään kuntaan.

NäkökulmatVastuullisuus

Anni Sinnemäki: Rakennusteollisuuden on pakko uudistua

Rakentaminen on ollut sektori, jossa toimintatavat ja tuottavuus ovat kehittyneet hitaasti, sanoo Helsingin kaupunkiympäristöstä vastaava apulaispormestari Anni Sinnemäki. Nyt kuitenkin muun muassa digitalisaatio ja kiertotalous ovat luoneet paineen uudistaa rakennusteollisuutta.

– Ne ovat alan kehityksen kannalta hyviä tehokkuustekijöitä, painottaa Sinnemäki.

Suomen ilmastotavoitteet myös pakottavat alan tehostamiseen, koska juuri rakentamisen ympäristövaikutukset ovat suuria.

Helsingin kaupunki on ottanut kansallista tasoa järeämmät toimet käyttöön energiatehokkuudessa. Tällä hetkellä rakentamisessa vaaditaan Helsingissä A-energialuokkaa ja pian ollaan siirtymässä vaatimuksiin, jotka asettavat raja-arvot rakennuksen elinkaaren hiilijalanjäljelle. Myös Espoo ja Vantaa seuraavat samoilla linjoilla.

– Nyt on käynnissä suuri muutos. Hiilineutraali Helsinki 2030 -tavoite edellyttää muun muassa sitä, että on keskityttävä esirakentamiseen, rakennusmateriaaleihin ja rakennusprosesseihin, koska käytön aikainen energiankulutus alkaa olla jo melko matala. Valmistelemme vaatimuksia, jotka asettavat tavoitteet rakennuksen koko elinkaaren aikaiselle hiilijalanjäljelle, summaa Sinnemäki.

Tavoitteiden on oltava sekä kunnianhimoisia että saavutettavia

Viime syksynä Verkkosaaren korttelista järjestettiin kilpailu, jossa suunnitelmia arvioitiin sekä arkkitehtonisen laadun että rakennuksen elinkaarenaikaisen hiilijalanjäljen näkökulmasta. Tulokset olivat toivoa antavia: parhaissa suunnitelmissa rakennusten hiilijalanjälki oli saatu ilahduttavan alas. Verkkosaaren kilpailusta saadut tulokset osoittavat, että esimerkiksi maanalaiset rakennusratkaisut ovat hiili-intensiivisiä ja pysäköintitalot olisi parempi rakentaa maan päälle kuin alle. Elinkaarenaikainen hiilijalanjälki ohjaa poispäin massiivista maanalaisista ratkaisuista.

– Tällaisilla kilpailuilla on tärkeä merkitys siinä, että rakentamisen elinkaaritavoitteet osataan asettaa sekä kunnianhimoiselle, mutta myös saavutettavalle tasolle, Sinnemäki arvioi.

Verkkosaaren kilpailu paljasti myös sen, että rakennusmateriaalit tulevat muuttumaan.

– Puun käyttö tulee varmuudella kasvamaan, mutta saadut tulokset osoittivat, että myös betoni on käyttökelpoinen vaihtoehto. Vähähiilinen betoni on haastava materiaali, mutta sitä on tullut markkinoille. Silläkin saralla tapahtuu, kertoo Sinnemäki.

Tukipolitiikan on edistettävä muutosta

Apulaispormestari Anni Sinnemäki uskoo, että uutta tavoitetasoa ja sääntelyä tarvitaan kansallisella tasolla. Aina on kilpailua ja edelläkävijöitä, mutta pelisääntöjen täytyy olla kaikille samat ja selkeät. Sääntelyn lisäksi tarvitaan tukku muita keinoja, kuten hiilijalanjälkirajan asettaminen.

– Näen kaupunkien roolin olevan yritysten yhteistyön fasilitoiminen kehittämishankkeissa. Klusteriohjelmassa ne yritykset, joilla on ideoita, voivat löytää esimerkiksi tilaisuuksia pilottikokeiluille, jotka eivät vielä ole kannattavia markkinalla, sanoo Sinnemäki.

Mutta pitäisikö julkisen vallan pyrkiä ohjaamaan rakentamista nykyistä ympäristöystävällisempiin vaihtoehtoihin?

– Kyllä pitäisi, vastaa Anni Sinnemäki. – Ajattelen niin, että sääntelyssä on eri vaiheita. Valtion tukipolitiikassa on tärkeää luoda dynaamisuutta ja miettiä, missä ja millainen tuki on tehokkainta. Elämme murrosvaihetta ja valtion rooli on viedä eri aloja sen yli.

Tukipolitiikan riskinä on, että se betonoi käytäntöjä. Siksi Sinnemäki varoittaa luomasta pysyviä tukirakenteita. Sinnemäen mukaan esimerkiksi yksityisten taloyhtiöiden kannalta energiatuet ovat hyvä kannuste.

Ympäristöteema on koko Euroopan teema

Vaikka rakentaminen ja sääntely ovat perinteisesti paikallisia ja kansallisia, osaamista voidaan saada muualtakin. Sinnemäen mukaan esimerkiksi Saksassa on hyvin samansuuntaisia suunnitelmia kuin Suomessa.

– Vaikka toimintamallit olisivat erilaisia, ne vievät silti samaan suuntaan. Sääntelyn osalta toimintaa voisi jossain määrin viedä samaan suuntaan ja yhdistää regulaatiota.


Anni Sinnemäki on toista kautta Helsingin kaupunkiympäristön toimialasta vastaava apulaispormestari. Sinnemäki on ollut keskeisessä asemassa, kun Helsinki on nostanut viime vuosina merkittävästi vuosittaisia asuntotuotantotavoitteitaan ja kiristänyt ilmastotavoitteitaan. Sinnemäki on entinen työministeri ja kansanedustaja.


Kirjoitus on julkaistu alun perin Kuntarahoituksen Kestävä asuminen -keskustelupaperissa 13.9.2022. Julkaisussa Kuntarahoitus yhdessä ulkopuolisten asiantuntijoiden kanssa nostaa esiin kolme suositusta valtion tukeman asuntotuotannon kehittämiseksi. Lue lisää ja lataa keskustelupaperi täällä! Tutustu myös Kuntarahoituksen vuonna 2021 julkaisemaan keskustelupaperiin: Päätösten aika – tienviitat kestävään kuntaan.


Kuva: Helsingin kaupungin aineistopankki / Pertti Nisonen

NäkökulmatVastuullisuus

Klash-hanke vähensi opintojen keskeyttämistä Vantaalla

Varian pilottihanke sai alkunsa Kuntaliiton Klash-haastekilpailusta, jonka yhteistyökumppani Kuntarahoitus on. Klashin tavoitteena oli löytää monistettavia uusia käytäntöjä kuntien määrittelemiin ongelmiin. Opintojen keskeytymisellä kokonaan voi olla laajamittaisia negatiivisia vaikutuksia yksittäisen ihmisen elämään, ja se on myös yhteiskunnallisesti merkittävä ongelma, johon kunnat aktiivisesti hakevat ratkaisuja.  

Matalan kynnyksen tukipalvelua yhteiskehitettiin Vantaan ammattiopisto Varian kanssa kaksivuotisessa hankkeessa. Siihen osallistui 4 205 opiskelijaa ja 353 ammattilaista. Hankkeessa otettiin käyttöön tukibotti Annie, joka lähestyy opiskelijaa tekstiviestitse tasaisin väliajoin tai opintojen solmukohdissa ja selvittää tarvitseeko hän tukea. Jos opiskelija kaipaa tukea, tukibotti ohjaa hänet oikealle henkilökunnan jäsenelle tuen tarpeen perusteella.

Opiskelijoiden tuen tarpeita tunnistettiin hankkeen aikana 1 167 ja viestejä opiskelijoiden ja tukibotin välisessä viestiliikenteessä kertyi 50 458.

Tukibotti otettiin laajamittaisesti käyttöön ammattiopisto Variassa vuonna 2021. Samana vuonna ammattiopistossa havaittiin vuosittaisessa eronneiden opiskelijoiden osuudessa merkittävä pudotus 14,6 prosentista 10,7 prosenttiin (27 prosentin lasku). Samaan aikaan toisen asteen ammatillisista opinnoista eronneiden osuus nousi kansallisesti 0,5 prosenttia.

– Tukibotti on yksi opiskelijoiden tukeen tehdyistä panostuksista. Tulos on rohkaiseva, ja seurantaa vaikutuksista opintojen keskeyttämiseen ja opintojen etenemiseen jatketaan edelleen, Varian rehtori Pekka Tauriainen kertoo.

Opiskelijoiden kokemus tukibotista oli positiivinen: tukea pyytäneistä opiskelijoista 100 prosenttia ja kaikista opiskelijoista 80 prosenttia halusi, että tukibotti olisi jatkossakin käytössä. Avoimissa palautteissa yleisimmät esiin nousseet teemat botin hyödyistä olivat madaltunut kynnys avun pyytämiseen, tunne että opiskelijasta välitetään sekä tietoisuus siitä, että apua on tarvittaessa saatavilla.

– Opiskelijalähtöinen tukibotti ei korvaa perinteisiä tukipalveluita, vaan tuo uuden ja nykyaikaisen lisän palveluvalikkoon, Tauriainen huomauttaa.

Klash-hankkeessa kehitetty tukibotti on tähän mennessä otettu käyttöön 16:ssa eri koulutusorganisaatiossa Suomessa.

Opiskelijoiden kommentteja:
“Sain apua opintojen etenemiseen Annie-botin avulla. Kynnys avun pyytämiseen hävisi tämän botin avulla. En valmistuisi nyt lähihoitajaksi ilman että olisin saanut mahdollisuuden pyytää apua tätä kautta.”

“Annie-botista ja erityisopettajasta on ollut minulle pelkästään hyötyä ja aina apu on saatu todella nopeasti. En usko, että omatoimisesti olisin hakenut apua, vaikka olen tiennyt sitä tarvitsevani. Kiitos.”

Näkökulmat

Juha Kaakinen: Tarvitaanko asuntoasioille oma ministeriö?

Suomen asettamat hiilineutraaliustavoitteet vaikuttavat myös asuntorakentamiseen. Asuntomarkkinoiden muutos näkyy vahvasti juuri ilmastokysymyksissä, joissa tavoitteet alkavat vaikuttaa esimerkiksi rahoituksen saatavuuteen ja ehtoihin. Asuntoalan vaikuttaja Juha Kaakinen sanoo, että muutos on niin suuri, että nyt olisi jo tarvetta erilliselle asuntoministeriölle.

– Enää ei riitä, että asuntoasiat ovat ympäristöministeriön osastossa – se tekee asuntopolitiikasta lyhytjänteistä. Ilmoille heitetään ajatuksia esimerkiksi välimalleista, joilla asumisen kahtiajakoa voisi vähentää, mutta esitykset jäävät usein keskeneräisiksi. Konkreettisesti tilannetta voisi parantaa yhdistämällä MAL-sopimuksen piirissä olevat asiat samaan ministeriöön, eli esimerkiksi uuteen rakennetun ympäristön ministeriöön.

Kaakinen nostaa yhdeksi esimerkiksi lyhytjänteisyydestä osuuskuntamallin, joka luotiin osin katteettomilla lupauksilla. Rahoittajien saaminen asunto-osuuskuntahankkeita varten on käytännössä mahdotonta, sillä Suomessa ei ole asunto-osuuskuntia koskevaa lainsäädäntöä samalla tavalla kuin on esimerkiksi asunto-osakeyhtiöille. Puuttuva lainsäädäntö estää siis käytännössä osuuskuntamallisen asuntorakentamisen.

Konkreettisena kehitysehdotuksena Kaakinen nostaa esille rakennetun ympäristön ministeriön lisäksi erillisen asuntoilmastorahaston perustamisen. Rahaston kautta voitaisiin rahoittaa hiilineutraaliuuteen tähtääviä rakennushankkeita riippumatta siitä, ovatko ne ARA-hankkeita vai vapaarahoitteisia.

– Asuntoilmastorahaston kautta voitaisiin kanavoida rahoitusta sellaisille hankkeille, joiden kustannukset ovat kohtuullisia ja jotka ovat ilmastollisesti järkeviä. Vapaarahoitteisella puolella ei välttämättä olla ilmastotehokkaita, koska se lisää kustannuksia. Rahasto voisi olla osaratkaisu tähän ongelmaan, sanoo Kaakinen.

Kohtuuhintainen tuotanto vähentää asunnottomuutta

Yleiseen hintatasoon voidaan parhaiten vaikuttaa kohtuuhintaisella asuntuotuotannolla, uskoo Juha Kaakinen. Sitä pitäisi lisätä myös ARAn tuella. Kaupunkiseutujen vetovoimatekijät ovat niin isot, että kysyntää on aina, eikä tällä hetkellä ole havaittavissa merkkejä siitä, että ylituotantoa tai ylitarjontaa olisi ehtinyt syntyä.

Jos kohtuuhintaisen asumisen kriteerinä on se, että maksimissaan 25 prosenttia tuloista menee asumiseen, pitäisi kohtuuhintaista rakentamista lisätä merkittävästi. Nyt kohtuuhintaisten asuntojen akuuttia puutetta kompensoidaan asumistuella, josta yli puolet menee vapaarahoitteiseen asuntokantaan. Kaakinen uskoo, että kohtuuhintaisten asuntojen tarjoaminen on ylipäätään parempi vaihtoehto kuin asumistuet.

– Ekonomistit ovat sitä mieltä, että kun rakennetaan tarpeeksi niin hinnat laskevat. Tälle ei näy empiirisiä todisteita. On kysyttyjä alueita, joilla hintataso pysyy, vaikka rakennettaisiin uutta. Yleiseen hintatasoon voidaan parhaiten vaikuttaa valtion tukemalla kohtuuhintaisella asuntuotuotannolla, sanoo Juha Kaakinen.

Kohtuuhintaisella asuntotuotannolla on ollut keskeinen vaikutus asunnottomuuteen. Esimerkiksi perheiden asunnottomuutta ei ole tällä hetkellä lainkaan.

Keinotekoista vastakkainasettelua

Missä tilanteissa kannattaa rakentaa markkinaehtoisesti ja milloin valtion tukemana? Kaakisen mukaan perusasetelma on ollut se, että heikossa suhdannetilanteessa valtion tukemaa asuntorakentamista on voitu lisätä. Tarve kohtuuhintaiselle asumiselle ei kuitenkaan muutu suhdanteiden mukaan.

– Pidän tätä vastakkainasettelua markkinaehtoisen ja valtion tukeman asuntotuotannon välillä hieman turhauttavana ja keinotekoisena. Tietysti markkinaehtoisella ja valtion tukemalla asuntotuotannolla on erilainen toimintalogiikka, mutta rakentamisessa on paljon yhteistä ja yhteistyö on erittäin hyödyllistä, painottaa Kaakinen.

Tontinvarausprosessin helpottaminen ja kaavoituksen nopeuttaminen avuksi

Tontinvarausprosessin tulisi olla kaikkialla läpinäkyvä, uskoo Juha Kaakinen. Kaikkien toimijoiden kannalta olisi tärkeää tietää millä perusteilla kukin tontit saa. Jos lähtee hakemaan vaikkapa yksittäistä ARA-tonttia, se on hankalaa. Tällä hetkellä. vaaditaan suurempia kokonaisuuksia.

– Ei ole oikein syyllistää kaavoittajia, mutta esimerkiksi Helsingissä kaavoittaminen on varsin yksityiskohtaiseksi vietyä tekemistä, kommentoi Kaakinen. – Kaavoitus on hidasta ja prosessit kestävät kauan. Erityisesti Helsingin seudulla prosessit tuppaavat venymään. Se tietenkin hidastaa osaltaan toteutusvaiheeseen pääsyä.

Kaakisen mukaan kummankin prosessin, tontinvarauksen sekä kaavoituksen, selkeyttäminen helpottaisi asuntotuotannon tilannetta merkittävästi.


Juha Kaakinen jäi keväällä 2022 eläkkeelle Y-Säätiön toimitusjohtajan tehtävästä. Kaakinen on Suomessa ja kansainvälisesti arvostettu sosiaalisen asumisen ja asunnottomuuden asiantuntija. Kaakinen tunnetaan yhtenä asunnottomuustyötä johtavan Asunto ensin -periaatteen luojana ja toteuttajana.


Kirjoitus on julkaistu alun perin Kuntarahoituksen Kestävä asuminen -keskustelupaperissa 13.9.2022. Julkaisussa Kuntarahoitus yhdessä ulkopuolisten asiantuntijoiden kanssa nostaa esiin kolme suositusta valtion tukeman asuntotuotannon kehittämiseksi. Lue lisää ja lataa keskustelupaperi täällä! Tutustu myös Kuntarahoituksen vuonna 2021 julkaisemaan keskustelupaperiin: Päätösten aika – tienviitat kestävään kuntaan.

NäkökulmatVastuullisuus

Jouni Parkkonen: Kohtuuhintaiset asunnot varmistavat toimivat työmarkkinat

Kohtuuhintaisista asunnoista on huutava pula – etenkin pääkaupunkiseudulla. Väestön ikääntyminen kasvattaa erilaisten palveluasuntojen tarvetta. Laitosasumisen purkamisen myötä myös esimerkiksi vammaisille suunniteltujen asuntojen tarve lisääntyy.

ARA-järjestelmä on kautta historian täydentänyt asuntotuotantoa. Aiemmin ARAlla oli selkeästi nykyistä suurempi merkitys osana asuntorakentamisen järjestelmää. Varsinkin 1990-luvulla se oli keskeisessä roolissa nostamassa Suomea ulos lamasta. Laman pahimpina vuosina yli 75 prosenttia rakentamisesta oli ARA-tuotantoa. Nykyään sen rooli on suppeampi, ja ARA tukee korostuneemmin pienituloisten ihmisten asumista.

Kohtuuhintaisten vuokra- ja asumisoikeustalojen omistajat – KOVA ry:n toimitusjohtaja Jouni Parkkosen mukaan nykyinen järjestelmä toimii pääsääntöisesti hyvin, mutta kysyntään nähden asuntoja ei tuoteta riittävästi. Erityisesti pääkaupunkiseudulla tarvittaisiin selkeästi enemmän kohtuuhintaista asuntotuotantoa. Tällä hetkellä Helsingin hintataso on este muun muassa työvoiman liikkuvuudelle.

– Helsingin seudulle ei kannata tulla, jos ei saa tuloihin nähden järkevän hintaista asuntoa. Jos kohtuuhintaisia ARA-asuntoja olisi tarpeeksi, olisi työvoiman liikkuvuuskin parempi, kertoo Jouni Parkkonen.

– Toivon, että Suomessa ei jouduttaisi tilanteeseen, jossa ihmiset joutuvat asuntojen hintojen takia pendelöimään pääkaupunkiseudulle töihin, sanoo Parkkonen.

Tonttien saatavuus pullonkaula

Erityisryhmäkohteiden tarve on tällä hetkellä suuri. Ongelman merkittävin syy on tonttien huono saatavuus, ei niinkään rahoitusjärjestelmä. Lisäksi erityisryhmärakentamisen investointituen hakemuksia on enemmän kuin avustusten myöntövaltuuksia. Tähän auttaisi investointivaltuuksien kasvattaminen. Erityistä tukea asumisessa tarvitsevat usein pakolaiset, opiskelijat sekä mielenterveysja päihdeongelmaiset.

– On selvää, että nuoriso- ja opiskelija-asuminen on muun asumisen kaltaista. Opiskelijoilla ja nuorilla on kuitenkin vielä matalampi tulotaso kuin pienituloisilla keskimäärin. Siksi investointituet nuoriso- ja opiskelija-asumiseen ovat erityisen tärkeitä. Jos nuoriso- ja opiskelija-asuntoja rakennetaan enemmän julkisella tuella, opiskelijat ja nuoret eivät ole vapailla asuntomarkkinoilla, ja se on tietysti hyvä juttu, kommentoi KOVAn Parkkonen.

Kaipaako valtion tukeman asuntotuotannon rahoitusmalli muutoksia?

Asuntopolitiikka koskettaa koko yhteiskuntaa ja vaikuttaa merkittävästi sen kehitykseen. Tästä syystä ympäristöministeriön asettama työryhmä valmisteli Suomeen Asuntopolitiikan kehittämisohjelman vuosille 2021–2028. Siinä peräänkuulutetaan asuntorakentamisen kytkemistä tiukemmin muihin politiikan lohkoihin. Jouni Parkkosen mukaan malliin kaivattaisiin isojakin muutoksia. Hän mainitsee esimerkiksi korkotukijärjestelmän, joka on rakennettu hyvin toisenlaiseen rahoitusmarkkinaympäristöön.

Esimerkiksi lainanlyhennysohjelmien takapainotteisuutta ei järjestelmän alkuvaiheessa pidetty ongelmallisena, koska inflaatio ehti pitkän laina-ajan mittaan syödä merkittävän osan lainasta.

– Valtion itsensä määrittämä riskienhallintapolitiikka ei ole tässä muodossa onnistunut. Se korostaa teoreettisia riskejä enemmän kuin pitäisi. Järjestelmä on tehty sellaiseksi, että kohtuuhintainen rakentaminen kasvukeskusten ulkopuolelle on tehty mahdottomaksi. Samalla valtio on korostetusti halunnut siirtää riskejä kunnille. Sama koskee osin asuntojen korjaamistakin. Esteetöntä ja energiatehokasta asumista tarvitaan kuitenkin koko Suomessa, Parkkonen summaa.

Suomessa ei ole Ruotsin kaltaisia slummeja

Suomalaisen asuntorakentamisen suurimpia viisauksia on ollut monipuolisen asuntokannan kaavoittaminen, millä turvataan myös asukasrakenteen monipuolisuus.

– Siitä täytyy pitää kiinni. Ei meillä ole tarvinnut keskustella slummeista samalla tavalla kuin vaikka Ruotsissa, Parkkonen sanoo.

Suomessa keskeinen ajatus on ollut se, että samoissa naapurustoissa asuu eri tuloluokkia ja muutenkin erilaisia taustoja edustavia ihmisiä.

– ARA-järjestelmällä on keskeinen rooli sen turvaamiseksi, että ylipäätään on monipuolista asuntorakentamista, kertoo Jouni Parkkonen.

Helsingissäkin on ollut liian vuokratalovaltaisia lähiöitä, joita on pyritty parantamaan joko purkamalla, rakentamalla lisää tai myymällä asuntoja. Esimerkiksi Jakomäki rakentui 1970-luvulla puhtaaksi vuokralähiöksi, mikä jälkikäteen todettiin huonoksi vaihtoehdoksi. Helsingin Myllypuro on onnistunut esimerkki korjaavista toimenpiteistä ja asukaspohjan muutoksella aikaansaadusta ongelmien vähentämisestä.

Valtion ARA-tuki nykyään lähes olematon

Valtio tukee ARA-järjestelmää nykyään hyvin vähän.

– Jos on asetettu sosiaaliset tavoitteet, pitäisi olla myös valtion tukea. Tukea pitäisi saada nykyistä enemmän erityisesti peruskorjauksiin, jotka määrittävät vuokratasoa jatkuvasti enemmän, sanoo Jouni Parkkonen.

Kasvukeskusten ulkopuolella suurin haaste on rahoituksen saatavuus, ja se koskettaa kaikkea asuntorakentamista, ei vain ARA-asuntokantaa. Hallintamuodosta riippumatta rahoituksen saatavuudessa on isoja haasteita.


Jouni Parkkonen työskentelee Kohtuuhintaisten vuokra- ja asumisoikeustalojen omistajat – KOVA ry:n toimitusjohtajana. Parkkonen on aiemmin toiminut muun muassa asuntoministeri Krista Kiurun erityisavustajana Kataisen hallituksessa vuosina 2011–2014.


Kirjoitus on julkaistu alun perin Kuntarahoituksen Kestävä asuminen -keskustelupaperissa 13.9.2022. Julkaisussa Kuntarahoitus yhdessä ulkopuolisten asiantuntijoiden kanssa nostaa esiin kolme suositusta valtion tukeman asuntotuotannon kehittämiseksi. Lue lisää ja lataa keskustelupaperi täällä! Tutustu myös Kuntarahoituksen vuonna 2021 julkaisemaan keskustelupaperiin: Päätösten aika – tienviitat kestävään kuntaan.

NäkökulmatVastuullisuus

Lännen viimeinen pysäkki – riittääkö Suomella vetovoimaa, kun naapurissa kuohuu arvaamaton itä?

Venäjän hyökkäys Ukrainaan jatkuu jo kahdeksatta kuukautta. Venäjän rintamalinjat rakoilevat ja ”kolmen päivän kirurginen erikoisoperaatio” on muuttunut väestön osittaiseksi liikekannallepanoksi. Lännen tukema Ukraina on viime aikoina ottanut voittoja, mutta kaikki merkit viittaavat siihen, että Venäjä ei tavoitteistaan hevillä luovu.

Venäjän aloittama sota on muuttanut myös Suomen asemaa politiikan ja talouden näyttämöllä. Siinä missä Suomea voitiin ennen pitää porttina Venäjän-markkinoille, onkin itänaapurissa nyt vastassa kansainvälisen yhteisön laajasti tuomitsema hylkiö. Natoon hakeutuva Suomi on muuttunut idän ja lännen solmukohdasta läntisen maailman reuna-alueeksi.

Kuntarahoituksen pääekonomisti Timo Vesala ja Finnveran pääekonomisti Mauri Kotamäki keskustelivat Suomen uudesta talousmaantieteellisestä asemasta Huomisen talous -podcastissa. Kasvaville ja kansainvälistyville yrityksille lainoja, takauksia ja takuita myöntävän Finnveran asiakaskunnassa kriisi näkyy selvästi.

– Moni yritys on lähtenyt Venäjältä, ja moni joutuu myös hakemaan uusia markkinoita. Hyvä uutinen on, että moni on niitä löytänytkin, Kotamäki sanoi.

Suomen vientiin voi tulla miljardien lovi

Finnvera arvioi elokuussa, että talouden epävarmuus voi leikata Suomen viennistä neljästä viiteen miljardia euroa. Venäjän-kauppaa on käyty täällä muita vilkkaammin, mutta muilta osin Suomen talous on verrokkimaita valmiimpi Venäjän haasteeseen.

– Suomen inflaatiovauhti ja sähkön hinnankehitys ovat olleet maltillisempia kuin muualla. Teollisuusyrityksetkin ovat pystyneet siirtämään kustannuspainetta eteenpäin jopa yllättävän hyvin, Vesala kommentoi.

Huolena kuitenkin on, että kriisi iskee teollisuuteen ja vientiin viiveellä.

– Täältä viedään jonkin verran hevosta suurempaa laitetta. Sopimukset ovat pitkiä, ja näissä tuotteissa vaikutus tulee jälkijättöisesti. Niin kävi finanssikriisissäkin, muistutti Kotamäki.

Vaikkei kriisi romuttaisi kuvaa Suomesta investointikohteena, voi se heikentää maamme hohtoa kansainvälisen työvoiman silmissä.

– Pula osaajista on hirvittävän suuri. Ajatellaanko Keski-Euroopassa tai muualla, että tänne ei enää kannata tulla? Vesala pohti.

– Haaste on aikamoinen, lisäsi Kotamäki. – Kun ihmiset lähtevät etsimään töitä, Suomi ei varmastikaan ole ensimmäisten joukossa. Työmarkkinat ovat ohuet ja kieli vaikea. Moni jää lähemmäs kotimaataan, missä omaa viiteryhmää on enemmän.

– Monelta osin tulemme kilpailuun takamatkalta. Tämä tosiasia ei ole mihinkään muuttunut, ei ainakaan parempaan suuntaan, Vesala harmitteli. – Toisaalta Nato-jäsenyys voi tuoda tänne yhteistyöhön liittyviä investointeja ja henkilöstöä.

Onko euroalueen talousveturilta loppunut löpö?

Vesala ja Kotamäki olivat yhtä mieltä siitä, että sodan myötä Suomi menettää osan kilpailukyvystään. Venäjän-kauppa on painunut murto-osaan entisestä eikä itänaapurin yli lennetä. Suomen maariskissä Venäjän läheisyys ei kuitenkaan korostu.

– Esimerkiksi luottoluokittajat eivät juuri huomioi sitä. Arvioissa puhutaan tutuista ongelmista, kuten väestön ikääntymisestä ja julkisen talouden alijäämästä, Kotamäki totesi.

Euroopan talouskriiseissä on yleistä, että pienempien euromaiden korkoerot Saksaan kasvavat. Niin on käynyt nytkin, mutta Suomessa korkomarkkinat eivät näe ylimääräistä riskiä.

– Korkoeron kasvaminen Saksaan ei sinänsä yllätä, mutta tietyssä mielessä Saksan talouden tila on Suomea huolestuttavampi. Ja siitä huolimatta korkoero kasvaa. Se on mielestäni mielenkiintoinen ilmiö, Kotamäki pohti.

– Herää jopa kysymys, onko Saksan rautainen kilpailukyky osin perustunut halpaan venäläiseen fossiilienergiaan, Vesala lisäsi. – Ja nyt paljastuu, että keisarilla ei ole vaatteita.


Kuuntele Vesalan ja Kotamäen keskustelu Huomisen talous -podcastissa:


Teksti: Roope Huotari
Kuvat: Mauri Kotamäki, Finnvera; Timo Vesala, Kuntarahoitus

KuntarahoitusNäkökulmatPääekonomistiTalous

Karl Lintukangas: Vauhtia energiansäästöhankkeisiin, kunnat!

Talven tullen moni kunta on saman pulman edessä kuin asukkaansakin: kelit kylmenevät, sähkösopimus on katkolla ja lasku uhkaa moninkertaistua. Akuuttiin hätään käytetään nopeita lääkkeitä: lämpötilaa lasketaan, valaistusta vähennetään ja ovia laitetaan säppiin. Kuntaliiton kyselyyn vastanneista Manner-Suomen kunnista 14 prosenttia on jo päättänyt tai harkitsee palvelupisteiden tai toimipaikkojen sulkemista.

Koska palveluista ei haluta pihistää, suosii moni kunta investointeja energiatehokkuuteen. Kuntaliiton kyselyssä kolme neljäsosaa kunnista kertoi aikovansa säästää sähköstä esimerkiksi tukkimalla lämpövuotoja tai vaihtamalla led-valaistukseen. Haasteena on saada energiansäästöhankkeita mahtumaan kunnan talousarvioon. Tiukoista raameista kun ei tunnu löytyvän sijaa uusille investoinneille.

Onneksi kunnille on tarjolla myös muita vaihtoehtoja: talousarviolainan sijaan energiansäästöhankkeita voidaan vauhdittaa leasingrahoituksella.

Kun kunta käyttää leasingrahoitusta energiansäästöhankkeeseen, sopimus räätälöidään sen pituutta ja jäännösarvoa säätämällä siten, että hankkeesta koituva hyöty vastaa investoinnin rahoituskustannusta tai ylittää sen. Toisin sanoen, leasingrahoituksella katettu energiansäästöhanke säästää enemmän kuin se maksaa. Koska kunnan käyttötalousmenot eivät kasva eikä investointitasoa tarvitse nostaa, voidaan hankkeita toteuttaa laajemmin ja nopeammin. Takaisinmaksun jälkeen kunta hyötyy energiansäästöstä täysimääräisesti.

Kustannusten kannalta paras vaihtoehto on kilpailuttaa energiansäästöhankkeen rahoitus erillisenä sen toteutuksesta. Toimittajan tarjoamana leasingrahoituksen marginaaliero voi kasvaa moninkertaiseksi. Kun sähkön hinta kipuaa kohti korkeuksia, maksaa huokealla leasingrahoituksella katettu hanke itsensä takaisin ripeästi, usein viiden tai seitsemän vuoden aikana. Tarvittaessa leasingsopimuksia voidaan solmia myös kymmenen vuoden jänteellä.

Energiansäästöhankkeista hyötyvät niin palveluiden käyttäjät kuin kunnan kirstunvartijat – ja ympäristökin kiittää. Niihin kannattaa siis pistää vauhtia. Olkaa yhteydessä, kerromme mielellämme lisää.


Karl Lintukangas
Kirjoittaja työskentelee Kuntarahoituksessa asiakkuuspäällikkönä

LeasingNäkökulmatTalousVastuullisuus

Esa Kallio: Uusia ulottuvuuksia etsimässä

Olemme kuluneella vuosikymmenellä kohdanneet sekä inhimillistä että taloudellista resilienssiä ravistelleita kriisejä yksi toisensa perään. Ensin korona moninaisine vaikutuksineen, tuoreimpana Venäjän hyökkäyssota ja energiapulan uhka. Kriisien aiheuttaman inhimillisen kärsimyksen lisäksi hintojen, etenkin energian hinnan nousu, aiheuttaa huolta niin kansalaisten kuin päättäjienkin keskuudessa. Samaan aikaan kunnat ja hyvinvointialueet tekevät hartiavoimin töitä julkisen sektorin historian suurimman uudistuksen parissa.

Kuntien talous näyttää todennäköisesti kolmatta vuotta peräkkäin kohtuullisen hyvältä johtuen muun muassa valtion koronatuista ja verokorttiuudistuksesta. Pelkästään viime vuosien numeroiden tarkastelu ei näytä todellista kuvaa. Rakenteelliset ongelmat eivät ole kadonneet. Investointitarve on etenkin kasvukeskuksissa edelleen suuri, ja sote-uudistus mullistaa rahoitusrakenteen. Osa kunnista tulee aiempaa riippuvaisemmiksi valtiosta. Samaan aikaan monella paikkakunnalla jo entisestään heikko huoltosuhde huononee entisestään. Yli viidennes kuntien menoista tullaan ensi vuoden alusta alkaen kattamaan markkinatyyppisillä tuotoilla, kuten myynti-, maksu- ja osinkotuloilla. Kunnat ovat taloudenpidossa aivan uudenlaisessa tilanteessa. Laki säätelee menot, mutta tulopuolella kuntien vaikutusvalta vähenee.

Kuntien tiet ovat jo muun muassa väestörakenteen muutoksen vuoksi eriytyneet, viimeaikaiset kriisit ja sote-uudistus erilaistavat niitä entisestään. Toimintaympäristön muutokset kohdistuvat alueisiin eri tavoin. Itä-Suomessa näkyy ja tuntuu yhteyksien katkeaminen Venäjään, vaikka rajat ovatkin osittain olleet auki. Turisteja, investointeja ja vapaa-ajan asukkaita täytyy nyt tavoitella muualta.

Muuttuneessa maailmantilanteessa Suomi joutuu luomaan itsensä uudestaan. Maa kaipaa kipeästi uusia investointeja, sekä kotimaasta että maailmalta. Mikä on vetovoimatekijämme nyt, kun tänne ei enää hakeuduta vieressä sijaitsevan suuren Venäjän-markkinan vuoksi? Mistä vetovoima löytyykin, se tehdään todeksi kunnissa. Kuntien asema hyvinvointiyhteiskunnan perusyksikkönä – elämisen, asumisen ja yritysten toimimisen alustana ei ole muuttumassa. Niillä on edelleen keskeinen rooli investointeja houkuttelevien olosuhteiden luojana. Tähän kuntien pitäisi myös entistä enemmän suunnata resursseja.

Uusi tilanne vaatii kuntien johdolta uudenlaista osaamista. Myös kuntajohtajan tehtäväkenttä on viime vuosina kehittynyt. Usein kunnanjohtaja toimii paikkakuntansa kasvoina ja keulakuvana, markkinoijana ja äänitorvena, on kyse sitten elinvoimasta tai koulutuksesta. Uudenlaisessa maailmantilanteessa meillä onkin monella tasolla uusien ulottuvuuksien etsimisen paikka.

Me Kuntarahoituksessa pyrimme tarjoamaan mahdollisimman paljon tietoa ja tukea kunnille ja hyvinvointialueille myllerryksen keskellä. Haluamme myös auttaa kuntaomistajia ratkaisemaan energiayhtiöiden ongelmat itsenäisesti. Olemme varautuneet talouden kriiseihin ja pystymme rahoittamaan kuntia myös, mikäli ne tarvitsevat apua energiayhtiöidensä toiminnan jatkumisen varmistamiseen.

Toivotan kaikille voimia ja avoimuutta monin tavoin historialliseen syksyyn!

Esa Kallio

Kirjoittaja on Kuntarahoituksen toimitusjohtaja

KuntarahoitusNäkökulmat