Ota yhteyttä Kirjaudu Avautuu uuteen välilehteen
Hae sivustolta

Energiakriisi harhautti hätiköimään suhdannekäänteen kanssa – torjuntavoitto ei välttämättä pitkälle kanna

Venäjän hyökkäys Ukrainaan sysäsi geopolitiikan mannerlaatat liikkeeseen voimalla, jollaista ei ole toisen maailmansodan jälkeen nähty. Humanitaarisen ja turvallisuuspoliittisen katastrofin liitännäissairautena myös talous sai vakavia oireita. Inflaatio kiihtyi merkittävästi, mihin keskuspankit reagoivat kovilla koronnostoilla. Elinkustannusten nousu leikkasi ikävästi ihmisten ostovoimaa.

Viime vuoden turbulenssi huomioiden on oikeastaan aika yllättävää, että euroalue on toistaiseksi välttynyt bkt:n supistumiselta, ja Suomessakin on koettu vasta pieni tekninen taantuma. Talouden tunnelmien synkin hetki osui viime syksyyn. Tätä kirjoittaessa euroalueen osakemarkkinoiden kokonaistuottoindekseissä on syyskuun pohjien jälkeen kertynyt nousua kolmisenkymmentä prosenttia. Yhdysvalloissa ja Suomessa kurssinousu on ollut puolet pienempää, mutta tuntuvaa sekin.

Osakemarkkinat ennakoivat talouden syklejä, mutta ei niiden sentään pitäisi kääntyä nousuun ennen kuin taantuma on edes alkanut. Yrittääkö pörssi siis viestiä, ettei taantumaa lopulta tule lainkaan, vai elämmekö vain väliaikaista ”sucker rallya” ennen uutta laskumarkkinaa?

Ostovoiman laskun ja korkojen nousun erirytmisesti vaikuttava tuplashokki on saattanut harhauttaa sekä ekonomistit että markkinat. Elinkustannuskriisi iski nopeasti. Varsinkin energiakustannukset kohosivat vauhdilla. Sen sijaan korkotason nousun vaikutukset välittyvät talouteen asteittain ja osin pitkälläkin viiveellä.

Euroopan energiashokista odotettiin lähtölaukausta taantumalle, mutta yritysten ja kotitalouksien kykyä sopeutua energian niukkuuteen aliarvioitiin. Samalla lauha talvi vähensi lämmityksen tarvetta. Valtioiden mittavat tuet ja kotitalouksien koronavuosina kertyneet säästöt myös puskuroivat elinkustannuskriisin vaikutuksia. Talous vaipui sivuttaisliikkeeseen muttei laskuun.

Torjuntavoiton hehkussa on voinut vähän unohtua, että rahoitusolosuhteiden kiristyminen potkii yhä kipeämmin yritysten ja kotitalouksien nilkoille. Lainaraha on kuin markkinatalouden verenkierto – sen pitää virrata. USA:n pankkikriisi on oma lukunsa, mutta kyllä Euroopassakin pankkien luotonanto on selvästi heikkenemään päin. Talouden korkoherkät sektorit, kuten rakentaminen ja asuntomarkkinat, niiaavat jo. Seuraavaksi jännitetään, miten teollisuuden käy.

Keskuspankitkin myöntävät, että suhdannekuvaan on ilmaantunut ilkeännäköisiä säröjä. Valitettavasti inflaatio ei anna yhtään armoa. Muutaman kuukauden maltillisemman vaiheen jälkeen euroalueen hintaindeksit ovat helmi–huhtikuun aikana olleet jälleen varsin jyrkässä nousussa. Inflaatioluvut ovat sen verran kauheita, että rahapolitiikan kiristyksiä on vaikea lopettaa, saati kääntää korkopolitiikka laskuun.

Akuutti energiakriisi selätettiin*, mutta se oli vasta ensipuraisu. Korkoshokki on vaikeampi sulattaa. En oikein jaksa uskoa, että taantuma on enää kovin pitkään vältettävissä, mutta toivottavasti matalasuhdanne jää lieväksi ja lyhytkestoiseksi. Geopoliittisten uhkien torjunta, irtautuminen fossiilienergiasta ja muut vihreän siirtymän investointitarpeet vaativat vahvan talouden.

* Kaasuvarastot ovat nyt täynnä, mutta ei Keski-Euroopan energiahuollon ongelmia ole pysyvästi ratkaistu. Varsinkin, kun Saksa todella sulki loputkin ydinvoimalansa.

Timo Vesala
Kirjoittaja on Kuntarahoituksen pääekonomisti. Löydät Timo Vesalan myös Twitteristä!

Kirjoitus on julkaistu alun perin Kuntarahoituksen Kauppalehden kumppaniblogissa 15.5.2023.

KuntarahoitusNäkökulmatPääekonomistiTalous

Mikkeli hakee elinvoimaa elinkeinoelämästä, mutta kaupungintalouden vaje hidastaa vauhtia

Vastuu sosiaali- ja terveyspalveluista sekä pelastustoimesta siirtyi vuodenvaihteessa kunnilta hyvinvointialueille. Miten yhteistyö on käynnistynyt kaupungin ja hyvinvointialueen välillä?

“Isossa kuvassa hyvin. Toki moni asia on vielä avoinna; hyvinvointialue on järjestäytynyt alkuvuodesta, ja heillä riittää tehtävää oman toimintansa organisoinnissa. Yhteisiä kysymyksiä ja ajankohtaista yhdyspintatyötä on monella toimialalla, muun muassa työllisyyspalveluissa, joiden järjestämisvastuu siirtyy kunnille vuonna 2025. Jatkossa hyvinvointialue järjestää kuntouttavaa työtoimintaa, ja kaupunki vastaa muista työllisyyspalveluista. Toimintojen pitää siis pelata yhteen.”

Miten Mikkelin kaupungilla menee?

”Mikkeli on vilkas ja eläväinen savolaiskaupunki. Paljon tapahtuu niin kulttuurissa ja matkailussa kuin elinkeinoelämässäkin, ja toiminnallisesti meillä menee hyvin. Taloudessa Mikkelillä on ollut haasteita.

Viimeisen viiden vuoden aikana sote-kustannukset ovat nousseet noin 75 miljoonalla eurolla, mikä on tehnyt mittavan loven kaupungin kirstuun. Se pitäisi kuroa umpeen vuoden loppuun mennessä, jotta vältämme kriisikuntamenettelyn. Alijäämää lyhennetään esimerkiksi myymällä vähemmistöosuus kaupungin energiayhtiöstä.

Sote-uudistuksen jälkeen kaupungin kustannukset eivät enää kasva holtittomasti, ja taloudenpitoa on helpompi ennakoida. Meillä on lupaava suunnitelma siitä, miten Mikkelin talous käännetään kestävälle uralle.”

Mitä uutta Mikkelissä tapahtuu?

”Käynnistelemme elinkeinoelämän toimijoiden kanssa tulevaisuustyötä, jolla haemme yhteistä suuntaa Mikkelin elinvoiman kehittämiselle. Tulevina kuukausina visioimme alueen tulevaisuutta esimerkiksi yritysten, kauppakamarin, kehittämisyhtiöiden ja koulutuslaitosten kanssa.

Paljon onkin jo tekeillä: Veturitallit ja Satamalahden ympäristö kaupungin keskustassa tarjoavat uusia mahdollisuuksia elinvoiman kasvattamiseen, kuten myös Kenkäveronniemi Saimaan rannalla. Pursialan voimalaitosalueelle kaavaillaan yli 100 miljoonan euron vetyinvestointeja, joita edistävät Etelä-Savon Energia ja projektikehitysyhtiö Nordic Ren-Gas.”

Mikä on mielestäsi Mikkelin suurin vahvuus?

”Muutaman kuukauden kokemuksella kehuisin erityisesti Mikkelin keskustaa ja sen elinvoimaa. Maalaispojalle Mikkeli on juuri sopiva: varsin kaupunkimainen ja vilkas, mutta silti lähellä luontoa, Saimaan rannalla. Täällä on esimerkiksi todella hyvä ravintolatarjonta, ja yli 6 000 opiskelijaa tuo kaupunkikuvaan eloa ja kansainvälisyyttä.”

Miltä Mikkeli näyttää 10 tai 20 vuoden kuluttua?

”Uskon, että Mikkeli on omiin vahvuuksiinsa nojaava elinvoimainen kaupunki ja Etelä-Savon eläväinen maakuntakeskus myös tulevaisuudessa. Toivon, että koko maakunta vahvistaa paikkaansa matkailun ja vientiteollisuuden keskittymänä Suomessa. Samaa tietysti toivon koko Itä-Suomelle, jonka suuntaan liittyy nyt paljon epävarmuutta.”

Mitä kaikkea olet tehnyt työurallasi?

”Aloitin kuntajohtajan työt Taivalkoskelta, Kuusamon kupeesta Koillismaalta, vuonna 2005. Sieltä siirryin Keski-Suomeen Saarijärven kaupunginjohtajaksi, sittemmin Viitasaarelle ja vuodenvaihteessa tänne Mikkeliin. Ennen kuntajohtajan uraani olen toiminut sivistysjohtajana, rehtorina ja myös muissa opetustehtävissä. Olenpa ollut Lahdessakin urheiluseuran toiminnanjohtajana ja suurtapahtumien pääsihteerinä.”

Mitä kirjaa, sarjaa, elokuvaa tai podcastia suosittelisit?

”Suosittelen Citizen Kanea, Orson Wellsin klassikkoelokuvaa. Opiskelin aikanaan pari vuotta Yhdysvalloissa, jossa elokuva-ala ja draamaopetus ovat tärkeä osa yhteiskuntaa. Draamakurssit opettivat katsomaan elokuvia erilaisesta näkökulmasta, ja Citizen Kane jäi elävästi mieleeni.”

Kenen kunta- tai aluevaikuttajan mietteitä haluaisit kuulla seuraavaksi?

”Mieleen tulee Keski-Suomen hyvinvointialuejohtaja Jan Tollet. Teemme paljon yhteistyötä Jyväskylän suuntaan, ja olisi mielenkiintoista kuulla, miten kaupungin ja hyvinvointialueen yhteispeli on lähtenyt siellä käyntiin.”

JANNE KINNUNEN
Työ: Kaupunginjohtaja, Mikkelin kaupunki
Koulutus: Kasvatustieteiden maisteri KM, oikeustieteen maisteri OTM
Syntymävuosi: 1970
Kotoisin: Viitasaarelta
Asuu: Mikkelissä

Lue juttusarjan aiemmat osat:

Teksti: Roope Huotari
Kuva: Mikko Tuovinen

Hyvinvointialueiden asiakastarinatKunta-/aluevaikuttajaNäkökulmat

Näkökulma: Pankkikriisi on vain jatkumoa koronan jälkeiselle hoipertelulle

Koronapandemian alussa sulkutoimet pudottivat yksityisen kulutuksen syvään kuoppaan. Kun rajoitukset poistuivat, patoutuneet kulutustarpeet ja talouden voimakas elvytys vauhdittivat kysyntää sellaisella tahdilla, ettei koronasta kohmeinen tuotantokoneisto pysynyt kyydissä. Rytmihäiriö johti kiihtyvään inflaatioon, jota Venäjän hyökkäys Ukrainaan entisestään pahensi.

Jälkiviisaasti voidaan sanoa, että keskuspankit reagoivat hintapaineisiin liian hitaasti. Yleensä korkoja nostetaan maltilla, kuin loivaprofiilista portaikkoa pitkin. Nyt alun reagointiviiveen vuoksi kirityksissä on kuitenkin jouduttu etenemään funikulaarilla ja kaasu pohjassa.

Inflaatioriskien aliarviointiin vaikuttivat epäilemättä 2010-luvun kokemukset, jolloin keskuspankit yrittivät torjua päinvastaista ongelmaa eli deflaatiota. Korkojen viestittiin pysyvän matalina pitkälle tulevaisuuteen. Inflaatioyllätyksen edessä rahapolitiikan U-käännös vei aikansa, koska keskuspankit joutuivat ikään kuin pettämään aiemman lupauksensa.

Kevään aikana virinnyt pankkikriisi on jatkumoa koronan jälkeiselle hoipertelulle. Yhdysvalloissa markkinakorkojen voimakas nousu on houkutellut etsimään rahamarkkinarahastoista pankkitalletuksia parempaa tuottoa. Tiukentuneet rahoitusolosuhteet taas ovat pakottaneet yritysasiakkaita käyttämään aiempaa enemmän talletuspuskureitaan. Silicon Valley Bankille kävi kylmät, kun se joutui talletusvuotojen katteeksi myymään kesken juoksuajan sinänsä hyvälaatuisia joukkovelkakirjasijoituksia, joiden markkina-arvot olivat korkotason nousun vuoksi laskeneet.

Pankkisektorin ongelmat ovat ruokkineet huolia keskuspankkien rahoitusvakaus- ja hintavakaustavoitteiden ajautumisesta törmäyskurssille. Toistaiseksi kyse on kuitenkin ollut pääosin USA:n pankkijärjestelmän sisäisestä, melko rajatusta kouristelusta – pankkien asiakkailla ei ole vielä alkanut laajamittaisesti mennä huonosti. Alisuojattu korkoriski ja keskittynyt talletuskanta ovat muutamien toimijoiden kohdalla johtaneet likviditeettiriskien toteutumiseen. Likviditeettiongelmia ja inflaatiota vastaan keskuspankit pystyvät taistelemaan samanaikaisesti.

Saaga kuitenkin jatkuu. Yhdysvalloissa myrskyn silmään joutuneet aluepankit vähentävät luotonantoaan, mikä kiristää rahoitusolosuhteita ja hidastaa talouskasvua. Sama ilmiö lienee edessä myös Euroopassa, joskin maltillisemmassa mittakaavassa. Rahoituskustannusten nousu tuntuu monissa yrityksissä ja kotitalouksissa jo nyt pahalta. Seuraavaksi kysytään, milloin luottotappiot kääntyvät nousuun ja kuinka jyrkästi.

Ennen pitkää jännite keskuspankkien eri vakaustavoitteiden välillä todennäköisesti kasvaa. Pankkien luotonannon supistuminen vähentää koronnostojen tarvetta, mutta on äärimmäisen vaikea tietää, kuinka paljon. Jos vaikutusta yliarvioidaan, inflaatio ei taltu. Jos taas aliarvioidaan, reaalitalous voi ajautua pahoihinkin vaikeuksiin.

Koronapandemian alkutärähdys on vaimentunut mutta jälkijäristykset tuntuvat yhä syvällä talouden rakenteissa. Kovasti yllätyn, jos ryskeestä ilmaan taantumaa selvitään.

Kirjoitus on alun perin julkaistu Kuntarahoituksen Kauppalehden kumppaniblogissa 17.4.2023.

KuntarahoitusNäkökulmatPääekonomistiTalous

Näkökulma: Asunto on keskeinen keino ehkäistä nuorten syrjäytymistä

Asunnolla on merkittävä rooli nuoren itsenäistymisessä ja syrjäytymisen ehkäisyssä. Vuokrasopimus on monelle nuorelle ensimmäinen sopimus, jonka he allekirjoittavat. Kun nuori muuttaa omaan kotiinsa, itsenäinen elämä vasta toden teolla alkaa. Se tuo mukanaan uudenlaisia vapauksia ja vastuita, sekä osalle myös haasteita.

Yksinasuminen on yleistyvä trendi, ja kasvukeskuksissa kilpaillaan kohtuuhintaisista asunnoista. Moni nuori on valmis tinkimään asuinneliöistä säästääkseen vuokrakuluissa. Sijaintikin on tärkeä, sillä töihin, harrastuksiin ja kavereiden luo kuljetaan usein ilman omaa autoa. Nuoren asema asuntomarkkinalla on erityisen haastava silloin, kun asunnolle on kiireellinen tarve.

– Väliaikainen asunnottomuus voi koskettaa nuoren elämää, kun hän muuttaa opintojen perässä toiselle paikkakunnalle tai jos kumppanin kanssa tulee ero. Tällöin nuori saattaa majoittua väliaikaisesti kaverin tai vanhemman luona, josta käsin on haastavampaa järjestää omaa elämää ja ylläpitää arkea, Tiina Irjala, Nuorisoasuntoliitto NAL Ry:n kehittämispäällikkö kertoo.

Nuorten asunnottomuus jää tilastoissa piiloon

Pitkäkestoisena jatkuva asunnottomuus syrjäyttää valitettavan tehokkaasti. Se voi aiheuttaa häpeää, vaikeuttaa avun piiriin hakeutumista tai johtaa muihin ongelmiin. Tukialus-hankkeen projektipäällikkö Robert Koski puhuu piiloasunnottomuudesta eli asunnottomuudesta, joka ei tilastoidu.

– Piiloasunnottomuutta on monenlaista. Nuori voi olla edelleen kirjoilla vanhempien tai entisen kumppanin asunnossa, mutta ei ole todellisuudessa tervetullut heidän luoksensa. Oikeasti nuori saattaa asua toisella paikkakunnalla, kaverin sohvalla tai yöpyä kadulla tai hätämajoituksessa, Koski kertoo.

Päihde- tai mielenterveysongelmat voivat olla syy tai seuraus pitkään jatkuneelle asunnottomuudelle. Kun kriisiytyneestä elämäntilanteesta tulee normi, kaikki aika kuluu seuraavasta haasteesta selviytymiseen: missä tänään nukkua, syödä, peseytyä tai pestä vaatteita.

– Ilman asuntoa minkäänlainen toipuminen on mahdotonta, sillä nuori ei yksinkertaisesti kykene järjestämään asioitaan seuraavaa hetkeä pidemmälle. Syrjäytymisen ehkäisyn kannalta pelkkä asunto ei takaa toipumista, vaan nuori tarvitsee myös yksilöllistä tukea elämänhallintaan, Koski jatkaa.

Asunnoton nuori jää usein ilman hänelle kuuluvaa tukea

Kosken ja Irjalan mukaan se, minkälaista apua ja tukea nuori tarvitsee, on aina yksilöllistä. Osalle asumisneuvonta auttaa asunnottomuuden ehkäisyssä. Jos nuorella on esimerkiksi maksuhäiriömerkintä, neuvonta ja muistutukset ennaltaehkäisevät häätämistä ja sitä myötä myös asunnottomuutta.

– Kun asunnoton nuori saa oikeanlaista tukea asumiseen, se maksaa nopeasti itsensä takaisin. Kärjistyneiden ongelmien hoitaminen on terveydenhuollolle ja yhteiskunnalle kallista, huomattavasti kalliimpaa kuin oikea-aikainen ja oikeanlainen tukeminen, Koski sanoo.

– Tukipalveluihin pitäisi päästä mahdollisimman nopeasti kiinni, sillä odotustaikana tilanteet menevät poikkeuksetta huonompaan suuntaan. Mielenterveyspalveluiden kohdalla haaste on suuri, sillä palveluiden saamisen ehtona on usein päihteettömyysvaatimus, Irjala lisää.

Asuntoja ja asunnottomien palveluja pitää olla tasavertaisesti saatavilla

Jotta nuorten asunnottomuutta ja sen seurauksia saataisiin minimoitua, kohtuuhintaisia asuntoja tulee olla riittävästi ja asumismahdollisuuksia tulee järjestää myös haastavassa elämäntilanteessa oleville ihmisille. Kohtuuhintaisten ja erityisryhmille suunnattujen asuntojen määrä ja asukasvalintakäytännöt vaihtelevat kunnittain ja toimijoittain.

Kuntarahoitus on merkittävä nuorten asumisen rahoittaja. Sen rahoittamiin kohteisiin kuuluu opiskelija-asuntoja ja nuorille suunnattuja asuntoja, kuten esimerkiksi NAL Asuntojen kohteita. Lisäksi nuoria asuu myös kuntien ja kaupunkien vuokra-asuntoyhtiöiden kodeissa. Monet tuoreista kohteista on rahoitettu yhteiskunnallisella rahoituksella, jota myönnetään yhdenvertaisuutta, yhteisöllisyyttä, hyvinvointia tai alueen elinvoiman toteutumista edistäville kohteille. Asumisen kohteissa yhteiskunnallisen rahoituksen perusteena ovat usein panostukset yhdenvertaisuuteen ja yhteisöllisyyteen.

– On tärkeää pohtia, mitä yhteisöllisyys nuorille käytännössä merkitsee. Tilojen suunnittelulla voidaan luoda kohtaamispisteitä, mutta yhteistilat ovat usein vähällä käytöllä. Hyvää palautetta on saatu esimerkiksi talotutortoiminnasta. Talotutor toivottaa asukkaat tervetulleeksi ja järjestää kevyttä toimintaa, Irjala kertoo.

Asunnottomien nuorten tilanne luisuu huonompaan suuntaan

Koski kertoo olevansa huolissaan nuorista ja lapsista. Jos asunnottomuuden seurauksiin ja lieveilmiöihin ei vastata rakenteellisesti, se tulee kalliiksi koko yhteiskunnalle.

– Tilanne luisuu hitaasti huonompaan suuntaan. Nuoria kiinnittyy katupäihdekulttuuriin ja rikollisuuteen jo vuosia ennen täysi-ikäistymistä. Se kertoo siitä, että nykyinen järjestelmä on epäonnistunut useammassa kohtaa heidän tukemisessaan. Kun yhä enemmän nuoria ja toimintakykyisiä ihmisiä kasvaa sisään katupäihdekulttuuriin, ongelmat kohdistuvat väistämättä myös ympäröivään väestöön, Koski sanoo.

– Helsingissä on tälläkin hetkellä vapaita asuntoja, joita voisi tarjota kodittomille, mutta uuden elämän rakentaminen vaatii muutakin kuin asunnon. Jättääkseen päihteet ja rikollisen alakulttuurin, ihminen tarvitsee muita ihmisiä ja jotain, mihin kuulua. Ilman tukea nuori saattaa palata takaisin kadulle ainoan tuntemansa yhteisön luokse, Koski lisää.



Tukialus-hanke

Tukialus-hanke tekee päihde- ja mielenterveystyötä Helsingin, Tampereen ja Lahden kaduilla.

Lue lisää Avautuu uuteen välilehteen

Nuorisoasuntoliitto NAL ry

NAL on nuorten asumisen edunvalvoja, joka tarjoaa nuorille asuntoja ja asumisneuvontaa. NAL on esittänyt suosituksia keinoista asunnottomuuden kitkemiseksi.

Lue lisää Avautuu uuteen välilehteen

Teksti: Sara Pitzén
Kuvat: Diakonissalaitos ja Sami Lamberg


Näkökulmat

Esa Kallio: Kuntien talous kääntyy negatiiviseksi – edessä vaikeita päätöksiä

Debattien kiivaudesta voi päätellä, että aihe ei ole helppo. Yksimielisyyttä lienee vain siitä, että jotain on pakko tehdä. Keskustelu virisi valtiovarainministeriön joulukuussa julkistamista synkistä luvuista, joiden mukaan julkista taloutta tulisi seuraavien kahden vaalikauden aikana vahvistaa yhdeksällä miljardilla eurolla. Maaliskuun alun meno- ja rakennekartoituksessa VM listasi säästömahdollisuuksia ja keinoja karsia julkisen talouden menoja. Listoilla vilahtaa myös kuntien valtionrahoitus.

Suomella on velkaa jo yli 70 prosenttia bruttokansantuotteesta. Inflaatio ja korkokustannusten nousu synkistävät julkisen talouden tilannetta entisestään. Puolustusmenot ovat kasvussa ja vihreä siirtymä tarvitsee investointeja toteutuakseen. Yhtälö on hankala. Valtionvarainministeriön mukaan velkasuhde ylittää 100 prosentin tason 15 vuoden kuluttua, jos suunta ei muutu.

Kuntarahoitus antaa oman ennusteensa talouden tilasta neljännesvuosittain julkaistavassa suhdanne-ennusteessa, joka sisältää myös kuntaosion. Maaliskuun ennusteessamme oli ensimmäistä kertaa mukana oma painelaskelmamme kuntatalouden kehityksestä.

Vuoden 2023 taloussuunnittelussa kunnat eivät ehtineet täysimääräisesti huomioida voimakkaasti nousutta inflaatiota, palkkaratkaisuja ja korkotasoa, jotka nostavat kuluja. Kunnat kyllä ennustavat talouksiinsa voimakasta negatiivista käännettä vuonna 2024 ja lähes puolet kunnista ennustaa taloutensa kääntyvän alijäämäiseksi vuoteen 2025 mennessä. Oman painelaskelmamme mukaan kuntien talouden tilanne on niiden omia arvioita merkittävästi synkempi. Laskelmassamme kuntien vuosikate putoaa noin miljardilla eurolla ja lainamäärä kasvaa ylimääräisellä kahdella ja puolella miljardilla eurolla vuoteen 2025 mennessä. Lainojen laskennallinen takaisinmaksuaika kasvaa viidestä 17 vuoteen. Tämä tarkoittaa, että kuntien investointikyky heikkenee.

Kuntien investointitarpeet ovat kuitenkin säilyneet lähes ennallaan, vaikka sote-palveluista vastaavat nyt hyvinvointialueet. Nykytilanteessa investointeja on harkittava aiempaakin huolellisemmin. Niitä tulisi tehdä vain toimintaa kehittäviin sekä taloutta ja kestävää kehitystä vahvistaviin hankkeisiin. Investoinnin tarvetta ja tärkeyttä arvioitaessa investoidun euron tehokkuuden tulevaisuudessa pitäisi olla keskeisin kriteeri.

Myös hyvinvointialueet ovat ennustaneet niiden ensimmäisen vuoden talouden alijäämän olevan yhteensä miljardiluokkaa. Kun valtion on tuettava myös hyvinvointialueita, mitkä ovat sen mahdollisuudet auttaa kuntasektoria?

Jotta talouden alamäki saadaan hallintaan, kuntienkin on pakko sopeuttaa. Toimintojen luonteesta johtuen tulopuolen sopeuttaminen on hankalaa, kun kustannusten nousua ei voida täysimääräisesti siirtää asiakashintoihin. Kulujen leikkaamismahdollisuudet ovat aikaisempaa kapeammat, käytännössä leikkauksia on mahdollista tehdä koulutuksesta ja varhaiskasvatuksesta, kulttuuri- ja vapaa-aikapalveluista tai elinvoimaa vahvistavista palveluista. Koulutuksen ei pitäisi olla leikkauslistan kärkipäässä, kunnissa tuskin on myöskään haluja karsia kuntalaisten hyvinvointia tukevia palveluja. Tuloja voisi kasvattaa veronkorotuksilla, mutta inflaation myötä elinkustannukset ovat nousseet. Veronkorotukset heikentäisivät ostovoimaa entisestään.

Koko julkinen sektori on nyt epämiellyttävien valintojen edessä. Synkältä näyttävä tulevaisuus tarjoaa kuitenkin tilaisuuden tarkastella nykyisiä toimintamalleja – kenen on järkevä tehdä, mitä ja miten? Kuntien välisellä yhteistoiminnalla on mahdollisuus nopeastikin löytää järkeviä ratkaisuja ja saada toimintaan lisää tehokkuutta. Katse kannattaa kenties kääntää naapurin suuntaan. Yhteistyö voisi avata uusia mahdollisuuksia kestävämpään tulevaisuuteen.

Esa Kallio

Kirjoittaja on Kuntarahoituksen toimitusjohtaja


Kuntien taloutta käsittelemme myös Huomisen talous -podcastin 28.3. julkaistussa Kuntatalous ristitulessa -jaksossa sekä 5.4. pidettävässä Talous & kunnat -tapahtumasarjassamme.

KuntarahoitusNäkökulmat

Karl Lintukangas ja Daniel Eriksson: Tilaelementtien rahoituksessa on syytä olla valppaana – ”Hinta voi yllättää”

Viime vuosina tilaelementtirakentamisesta on tullut suositumpaa. Kunnille menetelmän valtti on jousto: siirrettävä tilaelementtirakennus tarjoaa ratkaisun tilanteeseen, jossa tiloja tarvitaan nyt, muttei välttämättä tulevaisuudessa.

Markkinoilla on aktiivisia toimijoita, jotka tarjoavat tilaelementtejä vuokralle. Vuokramalli voi olla hyvä vaihtoehto, jos kunnan tilatarve on äkillinen ja lyhytaikainen – lähtökohtaisesti alle viisi vuotta. Sen hinta voi kuitenkin yllättää etenkin, jos sopimus on pitkä tai jos kunta haluaa lunastaa kohteen omaksi myöhemmässä vaiheessa. Myös vuokrasopimuksen jatkaminen on kallista. Käy helposti niin, että kunta maksaa investoinnin jopa kaksinkertaisesti ilman, että omistusoikeus kohteeseen siirtyy kunnalle. Sopimuksiin leivotaan yleensä myös vuosittaiset indeksikorotukset, joiden hinta kertautuu nopeasti, kun inflaatio laukkaa.

Kun kunta kilpailuttaa tilaelementtitoimittajan ja rahoituksen erikseen, se saa rahoitetulle kohteelle tiukan kilpailutushinnan ja voi hyödyntää rahoituksessa kuntariskillä määriteltyä markkinahinnoittelua. Rahoitusmalliksi kunta voi valita taselainan lisäksi kustannustehokkaan ja joustavan leasingrahoituksen. Leasingrahoitteinen tilaelementtirakennus maksetaan usein kokonaan takaisin noin kymmenen vuoden vuokria vastaavalla summalla. Jokainen leasingmaksu pienentää rahoitussopimuksen pääomaa ja on pois kohteen lunastushinnasta.

Pitkäaikaiset tilatarpeet tulee lähtökohtaisesti kilpailuttaa eri tavalla kuin lyhyet. Näin varmistetaan, että useampi toimittaja osallistuu kilpailutukseen ja saadaan kustannustehokkaampi kokonaisratkaisu. Tase- tai leasingrahoitettuun tilaelementtirakennukseen kannattaa lähtökohtaisesti ottaa takaisinostositoumus toimittajalta. Sitoumuksen avulla kunta pääsee halutessaan rakennuksesta eroon, esimerkiksi viiden tai kymmenen vuoden sopimuskauden jälkeen. Se on lähtökohtaisesti ilmainen optio, jolla kunta voi ulkoistaa jäännösarvoriskin aivan kuten vuokramallissa – mutta joustavammilla ehdoilla ja pienemmillä kuluilla.

Miksi siis valita kustannuksiltaan kallis vuokramalli, kun samaa joustoa saa leasingmallissa halvemmalla? Kerromme mielellämme lisää!

Lue lisää tilaelementtien leasingista

LeasingNäkökulmat

Täyskäännös koronapolitiikassa, tasapainoilua Venäjän ja lännen välillä – mihin Kiina on matkalla?

Venäjän hyökättyä Ukrainaan Euroopan riippuvuus itänaapurinsa energiasta lävähti päin länsivaltojen kasvoja. Samalla havahduttiin toiseen idästä nousevaan riskiin, kokoluokaltaan monin verroin suurempaan.

Kiinan-kauppaa käydään paljon, niin Suomessa, Euroopassa kuin Yhdysvalloissa. Suomen tuonnista 9 prosenttia tulee Kiinasta, EU:ssa osuus on 22 prosenttia ja Yhdysvalloissa noin 18 (v. 2021). Puhe Kiinasta irtautumisesta, tai ”decouplingista” eli irtikytkennästä, on käynyt kuumana, mutta muutos on helpommin sanottu kuin tehty, toteaa Ulkopoliittisen instituutin tutkimusprofessori, Kiina-asiantuntija Mikael Mattlin Kuntarahoituksen Huomisen talous -podcastissa.

– Euroopan tilanne ei ole helppo, meiltä puuttuu monia Yhdysvaltojen vahvuuksia, kuten valtavat sisämarkkinat, Silicon Valleyn teknologiajätit ja hyvä omavaraisuus. Yhdysvalloilla on myös parempi tilanne demografisesti, väestö on nuorempaa, Mattlin luettelee.

– Heidän on helpompi puhua irtikytkennästä, tilanne on paljon hankalampi Euroopalle.

Onko Kiinalla varaa menettää sekä Eurooppa että Yhdysvallat?

Mattlinin mukaan Venäjän hyökkäys Ukrainaan herätti päättäjät pohtimaan Kiina-riskejä, erityisesti Euroopassa.

– Selvästi keskustelu muuttui meilläkin, alettiin katsoa eri silmin esimerkiksi Taiwaniin liittyviä riskejä. Investoinneissa kartetaan Kiinaa sijoituspaikkana, ei laiteta kaikkia munia samaan koriin. Tätä tapahtuu enemmän amerikkalaisissa yrityksissä, mutta myös Euroopassa, Mattlin toteaa.

Kuntarahoituksen pääekonomisti Timo Vesala pohtii podcast-jaksossa Kiinan seuraavaa siirtoa: onko maalla varaa menettää suhdettaan sekä Yhdysvaltoihin että Eurooppaan?

– Nythän on nähty ystävällisiä vierailuja, esimerkiksi [Saksan liittokansleri] Scholz ja [Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja] Michel kävivät Pekingissä. Voiko Kiina jopa lähestyä Eurooppaa, avata markkinoitaan EU:n suuntaan ja hakea kumppanuuksia? Vesala kysyy.

– Periaatteessa näin, vastaa Mattlin. – Varsinkin aiempina vuosina Kiinassa on yritetty hakea EU:sta vastapainoa Yhdysvalloille. Pitkään se toimi hyvin, esimerkiksi Merkelin aikana Kiinan ja Euroopan johtohahmojen näkemykset taloussuhteista olivat yhtenäisemmät kuin Kiinan ja USA:n.

Nyt Kiina nähdään poikkeuksellisen huonossa valossa.

– Euroopassa tavalliset kansalaiset ovat huomattavan kriittisiä Kiinaa kohtaan, Mattlin sanoo.

– Vaikka EU:n johdossa olisikin valmiutta kuunnella Kiinaa ja palauttaa yhteistyötä, sitä rajoittaa kansalaisten valmius.

Terrorisminvastainen sota antoi Kiinalle aikalisän

Länsimaiden suhde Kiinaan on siis murroksessa, mutta muutos on tehnyt tuloaan jo pitkään. Välit ovat kiristyneet etenkin Tyynenmeren molemmin puolin.

– Obaman aikaan näytti siltä, että Kiinaa pidetään silmällä, mutta yhteiseloa haetaan yhteistyön kautta. Donald Trumpin ja Joe Bidenin kausilla äänenpainot ovat koventuneet, Kiinan uhasta puhutaan avoimemmin, pääekonomisti Vesala pohtii.

Osansa on Yhdysvaltain ulkopolitiikalla ja maan geopoliittisilla tavoitteilla, sanoo Mattlin.

– On sanottu, että Yhdysvallat tarvitsee ulkoisen vihollisen. Ennen se oli Neuvostoliitto, nyt Kiina. Kiinaa oltiin nostamassa asemaan jo vuosituhannen alussa, kunnes syyskuun 11. päivän iskut veivät huomion terrorismiin. Se antoi Kiinalle 10–15 vuotta lisää aikaa ja tilaa keskittyä omaan kehitykseensä.

Vahvistuneen Kiinan vaikutusvalta on kasvanut erityisesti globaalin finanssikriisin jälkeen.

– Se on aika luonnollinen kehitys, pohtii Mattlin. – Kun maan merkitys kasvaa, se pyrkii vaikuttamaan enemmän asioiden kulkuun.

Viime vuosina Kiinan kasvu ei ole ollut yksioikoista. Talouden vire on hiipunut, ja velkaantuminen painaa niin yrityksiä ja paikallishallintoa kuin kuluttajia ja keskushallintoakin. Maalle tärkeä rakennusteollisuus on ajautunut näyttäviin ongelmiin: Kiinan asuntomarkkinasta on kadonnut lyhyessä ajassa yli 1 200 miljardia euroa.

– Kiinassa on samoja piirteitä kuin Japanissa 90-luvulla: yritetään rakentamalla ja velkaantumalla puoliväkisin pitää talouskasvua korkeammalla tasolla kuin mihin on edellytyksiä. Rakennetaan siltoja ei mihinkään, Mattlin selittää.

”Isoja riskejä järjestelmän näkökulmasta” – koronapolitiikan täyskäännös yllätti asiantuntijan

Loppuvuonna Kiinassa protestoitiin tiukkoja koronarajoituksia poikkeuksellisen rajusti: mielenosoittajat huusivat vapautta ja vaativat jopa Kiinan kommunistisen puolueen johtajan Xi Jinpingin eroa. Koronapolitiikassa tehtiin täyskäännös, kovista koronarajoituksista luovuttiin. Mattlin yllättyi.

– Ajattelin, että jos höllennyksiä tulee, ei niitä heti tehdä. Sehän antaisi järjestelmän näkökulmasta väärän viestin: muutos tulee, kun osoitetaan mieltä ja huudetaan kadulla puoluetta alas, hän pohtii. – Luulen, että tilanne oli mennyt jo niin pahaksi, että puolue joutui kohtaamaan tosiasiat. Virus oli riistäytynyt käsistä, ja nollakoronapolitiikasta oli pakko luopua. Muuten kaikki uskottavuus olisi mennyt.

– Voiko tässä käydä niin, että epidemia-aalto menee ohi nopeasti, ihmiset nauttivat rajoitusten purkamisesta ja Kiinan talous elpyy? pääekonomisti Vesala kysyy. – Voiko koronapolitiikan ilmaveivi kääntyä Xin voitoksi?

– Kyllä tässä on isoja riskejä järjestelmän näkökulmasta, Mattlin vastaa.

– Oli syy mikä tahansa, osa luultavasti pani merkille sen, että muutoksia saatiin läpi, kun mentiin kadulle. Se ei ehkä näy seuraavan kuukauden aikana tai ensi vuonna, mutta pidemmällä aikavälillä tällainen viesti on riski autoritääriselle järjestelmälle.

Kiina maalaa kotiyleisölleen kaikkivoipaista kuvaa maan hallinnosta, sanoo Mattlin. Koronan kanssa johto kuitenkin epäröi loppuvuodesta 2022; tilanne ei ollut täysin hallussa. Politiikkalinja ja viesti vaihtuivat lennosta.

Kuva kaikkivoipaisuudesta voi olla pienestä kiinni, ja kun sen menettää, voi menettää kaiken.

– Kuten Romaniassa [vuonna 1989], kun Ceaușescu puhui parvekkeella kansalle ja yksi ihminen huusi jotakin. Yhtäkkiä kansa kääntyi hallitsijaa vastaan ja koko järjestelmä lähti kaatumaan.

Kuuntele Vesalan ja Mattlinin keskustelu Huomisen talous -podcastissa:

Voit kuunnella ja seurata Huomisen talous -podcastia Spotifyssa, SoundCloudissa tai Applen tai Googlen podcast-palveluissa.

Mikael Mattlinin kuva: Ulkopoliittinen instituutti

IlmiötNäkökulmatPodcastPääekonomisti

Karl Lintukangas ja Daniel Eriksson: Kuntien vuokrasopimuksissa muhii inflaatiopommi

Einsteinkin sen tiesi, ”korkoa korolle” on maailman kahdeksas ihme. Aikojen saatossa tämä sijoittajien suosikki-ilmiö on luonut maailmantalouteen mittaamatonta varallisuutta – ja hyvä niin, rakentuuhan sen varaan Suomen eläkejärjestelmäkin. Kaikki haluavat saada korkoa korolle, mutta harva sitä haluaa maksaa. Viime aikoina moni kunta ja hyvinvointialue on valitettavasti saanut todistaa ilmiön ikävän puolen.

Vuonna 2018 kunnat ja kuntayhtymät omistivat rakennuksia noin 20 miljardin euron edestä. Viime vuosina kiinteistöjä on myyty tiuhaan tahtiin, erityisesti sijoittajille ja kiinteistöyhtiöille, joista on tullut vuokranantajia kunnille ja hyvinvointialueille. Vuokramallin suosio on kasvanut myös uusissa rakennushankkeissa.

Kiinteistöjen vuokrasopimukset sidotaan tavallisesti elinkustannusindeksiin tai rakennuskustannusindeksiin. Matalan inflaation ja nollakorkojen aikana vuokrasopimusten vuotuiset indeksikorotukset jäivät maltillisiksi, mutta nyt indekseissä muhii suoranainen inflaatiopommi. Kuluttajahintojen vuosimuutos oli joulukuussa 9,1 prosenttia, ja rakennuskustannukset nousivat 5,3 prosenttia vuodentakaisesta. Moni vuokralainen havahtuu pian tilanteeseen, jossa myydystä kiinteistöstä maksetaan lähes kymmenen prosenttia enemmän vuokraa kuin vuosi sitten. Pitkissä vuokrasopimuksissa korotukset kertautuvat, siitä pitää huolen ”korkoa korolle” -ilmiö.

Kun rahaa säästetään tai sijoitetaan, korkoa ei kerry ainoastaan säästetystä pääomasta, vaan myös jo kertyneestä korosta. Vuokrasopimuksissa yhtälö puraisee maksajaa: vuotuiset korotukset kohdistuvat paitsi sopimushetkellä solmittuun vuokraan, myös vuosien varrella kertyneisiin indeksikorotuksiin. Mitä suuremmista rahasummista on kyse ja mitä pidempään korotukset rullaavat, sitä enemmän sijoittaja nauttii ”korkoa korolle” -ilmiön hyödyistä. Tästä syystä sijoittajat suosivat pitkiä vuokrasopimuksia. Parinkymmenen vuoden aikana 1,5 miljoonan euron vuosivuokra paisuu lähes 2,2 miljoonaan jo maltillisella 2 prosentin vuosittaisella korotuksella. Kauden päätteeksi vuokra on siis 45 prosenttia suurempi kuin sopimusta solmittaessa.

Tilanteessa, jossa kunta pohtii tarvetta rakennuttaa uusi kiinteistö ja asettua siihen vuokralle, kannattaa vertailuun ottaa myös indeksivapaa kiinteistöleasing. Se tarjoaa joustavan vaihtoehdon rahoittaa hanke tilanteessa, jossa kunta haluaa jättää kiinteistön ulos taseestaan. Leasingmaksuja ei sidota hintaindeksiin vaan markkinakorkoon.

Yhdessä asiassa vuokrasopimus yhä peittoaa leasingin: leasingkauden päätteeksi kiinteistö jää kunnan omistukseen. Kuntien onkin syytä miettiä, onko jäännösarvovastuu niin suuri, että sen ulkoistamisesta kannattaa maksaa monin verroin enemmän. Useimmiten ei.

Karl Lintukangas ja Daniel Eriksson
Kirjoittajat työskentelevät Kuntarahoituksessa asiakkuuspäälliköinä vastaten Kuntarahoituksen leasingrahoituksesta.

Tutustu Kuntarahoituksen joustavaan leasingrahoitukseen.

LeasingNäkökulmatTalous

Esa Kallio: Uusi vuosi tuo kunnille verolahjan – hengähdys kannattaa käyttää kestävän tulevaisuuden rakentamiseen

Parin viikon päästä astuu voimaan tähän mennessä merkittävin kuntien toimintaan vaikuttava uudistus, kun sosiaali-, terveys ja peruspalvelut siirtyvät hyvinvointialueiden vastuulle. Tämäkin vuosi on ollut kiivasta valmistautumista muutokseen sekä kunnissa että hyvinvointialueilla.

Helsingin Sanomien marraskuussa julkaiseman selvityksen mukaan yhtä lukuun ottamatta kaikki hyvinvointialueet arvioivat tekevänsä ensimmäisenä toimintavuonnaan tappiota. Paisuvat sote-menot ovat ensi vuoden alusta pois kuntien kontolta, mutta tulevat heijastumaan myös niiden talouteen, jos valtiontalouden vaikea epätasapaino tulevaisuudessa pienentää valtionosuuksia.

Kuntataloudessa ensimmäinen vuosi ilman sote-palveluja näyttää sen sijaan jopa yllättävän hyvältä. Sote-uudistukseen liittyvät menoleikkaukset vaikuttavat jo ensi vuonna, mutta uudistuksen aiheuttamat veroleikkaukset toteutuvat täysimääräisesti vasta vuonna 2024, ja kunnat saavatkin ensi vuonna yli miljardin euron kertaluonteisen verohyödyn. Tästä syystä kuntatalous on vuonna 2023 vahvemmassa tilassa kuin kertaakaan aiemmin 2000-luvulla.

Verolahjan ei pidä antaa hämärtää pitkän aikavälin näkymää. Inflaation kiihtyminen sekä korko- ja palkkamenojen nousu rokottavat myös kuntien taloutta. Positiivisten korkojen myötä lainanhoitokustannuksista on tullut aidosti merkitsevä menoerä. Kuntien investointitarpeet eivät supistu samassa suhteessa toimintamenojen kanssa, joten pääomamenojen merkitys korostuu ja poistojen osuus kasvaa. Riittävän vuosikatteen ylläpitoon on jatkossa kiinnitettävä entistäkin enemmän huomiota. Kuntatalouden hengähdysvuosi kannattaakin käyttää oman kunnan talouden pitkän aikavälin kestävyyden tarkasteluun ja turvaamiseen.

Sote-uudistuksen myötä kuntien taloudet myös eriytyvät entisestään. Vaikein tilanne on alijäämäisissä kunnissa, joissa sopeutukset on tehtävä aiempaa kapeammassa tehtäväkentässä. Vaikeasti alijäämäisiä kuntia on enemmän pienissä kuin keskisuurissa ja suurissa kunnissa. Elinvoiman ylläpito on haastavaa, kun väkiluku harvenee harvenemistaan. Näiden kuntien olisi hyvä tutkia yhteistyömahdollisuuksia muiden kuntien kanssa hyvissä ajoin.

Vaikka tehtäväkenttä kapenee, kuntien asema hyvän arjen ja yritystoiminnan edellytysten varmistajana säilyy. Kunnilla on edelleen ainutlaatuinen yhteys asukkaisiinsa läpi heidän elämänkaarensa varhaiskasvatuksessa, koulussa, kirjastossa sekä liikunta- ja kulttuuripalveluissa. Kunnat tarjoavat myös asunnon sadoille tuhansille Suomessa asuville. Pelkästään Helsingin kaupungin asuntojen eli Hekan 50 000 vuokra-asunnossa asuu yli 92 000 helsinkiläistä.

Kuntien rooli siirtymässä kohti entistä kestävämpää yhteiskuntaa on keskeinen. Kunnat voivat vaikuttaa paitsi omistamiensa ja käyttämiensä rakennusten päästöihin, myös niissä asuvien ja niitä käyttävien ihmisten toimintaan. Kuntien asuntoyhtiöllä on merkittävä rooli vihreän siirtymän vauhdittajana. Ne tekevät hartiavoimin töitä kestävän asumisen eteen sekä rakentamisen, peruskorjausten että käytön aikaisten ilmastopäästöjen pienentämiseksi. Kuntien asuntoyhtiöt yhdessä muiden valtion tukeman asuntotuotannon toimijoiden kanssa kirittävät koko rakennusalaa kestävämmäksi. Asumisen tulevaisuutta pohtivat alan asiantutijat syyskuussa julkaisemassamme keskustelupaperissa ja joulukuun Kestävä asuminen -tilaisuudessa.

Kuntarahoitus on asiakkaidensa tukena kestävyyshaasteiden ratkaisussa. Vihreällä ja yhteiskunnallisella rahoituksella vauhditamme kestäviä hankkeita, neuvonantopalvelumme sekä digitaaliset palvelumme auttavat kestävän talouden suunnittelussa. Tänä vuonna järjestimme Ilmasto ja kunnat -tapahtumasarjan, jossa pureuduttiin kuntien mahdollisuuksiin ehkäistä ilmastonmuutosta ja luontokatoa. Pohdimme asumisen tulevaisuutta yhdessä alan asiantuntijoiden kanssa syyskuussa julkaisussa keskustelupaperissa ja joulukuun Kestävä asuminen -tilaisuudessa. Tytäryhtiömme Inspira on tänä vuonna laajentanut palvelujaan kestävien hankkeiden konsultointiin. Syksyllä saimme nopeasti EU:lta luvan rahoittaa kuntien energiayhtiöitä ja myös tällä tavoin olla varmistamassa Suomen huoltovarmuutta.

Tämäkin erikoinen vuosi on vaatinut joustavuutta ja ratkaisukeskeisyyttä niin asiakkailtamme kuin meiltä kuntarahoituslaisilta. Työmme merkitys ja roolimme yhteiskunnan kestävyyttä kehittävänä ja jatkuvuutta turvaavana tukipilarina korostuvat poikkeuksellisina aikoina. Tätä työtä olemme valmiita jatkamaan kuntien, valtion tukeman asuntotuotannon toimijoiden sekä hyvinvointialueiden kanssa myös tulevaisuudessa.

Esa Kallio

Kirjoittaja on Kuntarahoituksen toimitusjohtaja

KuntarahoitusNäkökulmat

Kuntajohtajat vaihtuvat tiuhaan tahtiin – miksi työstä on tullut rankempaa?

Kuntaliiton mukaan kuntajohtajan työ on muuttunut raskaammaksi. Johtajiin kohdistuu ristiriitaisia odotuksia ja virheistä saa kuulla kunniansa – välillä värikkäin sanankääntein. Viime vuosina kuntajohtajat ovat vaihtuneet tiuhaan tahtiin, usein luottamuspulan vuoksi.

Kouluttaja ja ”kuntamentori” Tiina Heikka irtisanoutui Lapinjärven kunnanjohtajan virasta elokuussa 2021. Syitä oli kaksi, sanoo Heikka Kuntarahoituksen Huomisen talous -podcastissa.

– Halusin jakaa osaamistani laajemmin kuin vain yhteen kuntaan. Mutta toisaalta halusin myös oman elämäni takaisin. Kunnan johtaminen on tosi työlästä, siinä jäi usein minä itse ja perhe kakkoseksi. Aina tuli joku kriisi tai tulipalo, joka piti sammuttaa.

Ennen irtisanoutumistaan Heikka totesi Kuntalehden haastattelussa, että hänellä on ”maailman paras ja kamalin työ”. Mikä tekee kuntajohtamisesta niin kaksijakoista?

– Työ on äärettömän mielenkiintoista, merkityksellistä ja vaihtelevaa – ja sen voi aina palauttaa ihmiseen, kuntalaisiin. Mutta tänä päivänä kuntajohtajilta vaaditaan paljon: odotetaan, että kuntajohtaja on jonkinlainen sateentekijä. Palaute voi olla armotonta, vaikka yrittää parhaansa.

Heikka ei ole kokemuksissaan yksin, sanoo kunta- ja aluejohtamisen tutkija, yliopistonlehtori Jenni Airaksinen podcast-jaksossa: kuntajohtajan työ on rankempaa kuin ennen.

– Kaiken voi palauttaa ihmiseen, kuten Tiina sanoi, mutta usein mukana on myös se pettynyt ihminen. Jokainen, joka on ollut mukana vaikkapa kouluverkkouudistuksessa, tietää, miten voimakkaasti ihmiset päätöksiin reagoivat. Kuntajohtajat ovat tätä nykyä helposti saavutettavissa, eli varmaa on, että palautetta tulee – välillä kirjavassa muodossa.

Uudistajan on annettava uudistaa

Muutos ei ole yksiselitteinen, sanoo Airaksinen. Kuntajohtajan työtä mutkistaa moni yhteiskunnallinen trendi: urapolut poukkoilevat, politiikka pirstoutuu. Myös kuntalaiset ovat muuttuneet.

– Nykyään käytetään helposti ”asiakaskorttia”, sanotaan, että minä muutan ja vien veroni muualle, Airaksinen selittää.

Osansa on myös sosiaalisella medialla, jossa keskustelu kärjistyy helposti.

– Verkossa on paljon helpompi olla ilkeä, laittaa kirpeää kommenttia. Käynnissä oleva valtuustokausikin tuntuu jännitteisemmältä. Valtuustot eivät ole koronan takia päässeet niin paljon tapaamaan ja hitsautumaan yhteen, Airaksinen pohtii.

Vaikeinta kuntajohtaminen on silloin, kun yhteispeli päättäjien kanssa ei suju. Duaalijohtaminen on taitolaji, joka vaatii poliittista pelisilmää ja yhteisiä pelisääntöjä.

– Ennen mentoroitiin enemmän, otettiin puolueen kokouksiin, ryhmään tai toimielimeen mukaan. Poliittinen puoli opetti kuntajohtoa poliittiseen johtamiseen. Monessa tapauksessa tämä on nykyään hukassa, Heikka pohtii.

Aina tehtävässä ei voi onnistua, sanoo Airaksinen. Johtajan tulee sopia kunnan tai kaupungin kulttuuriin.

– Vaikka toimisi täydellisenä johtajana kunnassa A, saattaa kunnassa B törmätä seinään ensimmäisen viikon aikana.

Ajoittain valinnoissa on ristiriitaa.

– Valitaan uudistaja, muttei olla valmiita uudistumaan, Airaksinen selittää. – Olen haastanut tästä kuntapäättäjiä: jos haluatte johtajan, joka tekee asioita uudella tavalla, älkää sitten pöyristykö, jos hän tekee jotain uutta.

Ilmiö on Heikalle tuttu.

– Minullekin on joskus sanottu, että hillitse nyt itseäsi, tee vähemmän, Heikka muistelee. – Ja kun vertaa sitä siihen, mihin minut palkattiin, mitä ylin poliittinen johto on sanonut, on ristiriita aika suuri.

Yksin ei pidä jäädä

Moni kuntajohtaja on viime aikoina jättänyt virkansa. Vuonna 2021 täytettiin yli viisikymmentä kuntajohtajan paikkaa, viidenkymmenen raja on mennyt rikki tänäkin vuonna. Kuntien huipuilla tuulee, eikä Airaksinen näe, että pian tyyntyisi.

– Urat ovat erilaisia kuin ennen. Kuntajohtaja, joka on pari valtuustokautta hoitanut virkaa, alkaa jo miettiä, onko hän jämähtänyt siihen. Osa liikkuvuudesta on tätä, uutta urakehitystä, hän pohtii. – Osa johtuu myös pirstoutuneesta ja jännitteisestä toimintaympäristöstä, se tuskin tulee helpottamaan.

Moni kuntajohtaja kuitenkin viihtyy työssään, osa vuosikymmeniä. Mikä erottaa pitkän linjan kuntajohtajat muista?

– Kyllä se on se yhteispeli, sanoo Heikka. – Kun poliittinen puoli osaa hommansa ja kuntajohtaja hoitaa oman tonttinsa, kokonaisuus toimii todella hyvin.

Airaksinen sanoo samaa: johtajan on hyvä johtaa, kun politiikan rakenteet ovat kunnossa. Tärkeää on myös tuntea itsensä ja oma roolinsa.

– Hyvillä kuntajohtajilla on pelisilmää: he ymmärtävät, mitä heiltä odotetaan ja milloin. He osaavat myös asettaa rajat omalle tekemiselle.

Yksin ei pidä jäädä, neuvoo Heikka.

– Hommaa hyvä työnohjaaja, mentori tai vähintään toinen kuntajohtaja, jonka kanssa puida asioita. Ja muista, että kaikki aina jotenkin järjestyy. Vaikka tulisi välillä niin paljon lunta tupaan, että tukka on takana, niin siitä vaan pää pystyyn.


Onko kuntajohtajan työ maailman paras vai kamalin? Kuuntele Heikan ja Airaksisen keskustelu Huomisen talous -podcastissa. Haastattelijana Mika Korhonen. Voit kuunnella Huomisen talous -podcastia Spotifyssa, SoundCloudissa sekä Applen ja Googlen Podcastit -sovelluksissa.

IlmiötNäkökulmat