Ota yhteyttä Kirjaudu Avautuu uuteen välilehteen
Hae sivustolta

Yhteiskunta pienoiskoossa

Lasten äänet kuuluvat käytävälle ja suuren hallin täyttää itse Yrityskylä kaupungintaloineen ja yrityksineen. Kuudesluokkalaisia ja ohjaajia vilisee käytävillä ja kylä on täynnä intoa, ja hyvästä syystä.

Oppilaat ovat tulleet Yrityskylään viettämään opintokokonaisuuden viimeistä päivää, jossa he soveltavat oppimaansa työelämästä, taloudesta ja yhteiskunnasta. Takanaan heillä on kymmenen oppituntia opiskelua näistä aiheista ja itse kyläpäivä on opintokokonaisuuden kauan odotettu kohokohta. Kyläpäivänä oppilaat tekevät töitä sekä toimivat kuluttajina ja kansalaisina osana yhteiskuntaa eli Yrityskylää.

Päivän aikana oppilaat työskentelevät ammateissa, joihin he ovat etukäteen hakeneet: asianmukaisesti kirjoittaneet työhakemuksen, osallistuneet työhaastatteluun ja tulleet valituiksi. Jokaisessa yrityksessä on erilaisia ammatteja ja vastuita, jotka yhteistyöyritys on käsikirjoittanut yhdessä Yrityskylän tiimin kanssa. On toimitusjohtajia, päälliköitä, asiantuntijoita ja myyjiä.

Päivää ohjaa aikataulu, johon sisältyy työtehtävien hoitoa, tiimipalavereita, neuvotteluja ja taukoja. Päivä ja työtehtävät näyttävät sujuvan oppilaita hyvin, mutta laskut tuottavat päänvaivaa ja niitä tuntuu tulevan ihmeen paljon. Asiasta pitää ottaa selvää ja neuvokkaat oppilaat lähtevätkin selvittämään ja neuvottelemaan laskuja lähettävään yritykseen. Tämä todellakin on yhteiskuntasimulaatio!

Yrityskyläläiset saavat työstään palkkaa, jonka he voivat käyttää päivän aikana Yrityskylän palveluihin ja tuotteisiin. Oppilaat voivat vuokrata esimerkiksi potkulaudan ja huristella sillä kylänraitilla. Tuotteita myydään Alepassa ja K-raudassa. K-raudasta on mittanauhat loppuunmyyty kyseiseltä päivältä ja iltapäivän puolella käytävillä kiirii sana, että Alepasta saa lakuja alennuksella.

Yrityskylä on osa Talous ja nuoret TATin palveluita. Opintokokonaisuus perustuu opetussuunnitelmaan ja sen kehittämisessä on ollut mukana pedagogiikan ammattilaisia. Merkittävässä roolissa Yrityskylän opetuksessa ovat mukana olevat kumppaniyritykset, -yhdistykset ja -yhteisöt, joita on kymmenittäin.

Kumppanit voivat hyvällä omalla tunnolla sanoa tekevänsä yhteiskunnallisesti merkittävää yhteistyötä. Yrityskylää järjestetään ympäri Suomen sekä kuudesluokkalaisille että yhdeksäsluokkalaisille ja vaikuttavuus on huikea: Yrityskylä tavoittaa 6.-luokkalaisista yli 75 prosenttia ja 8.-luokkalaisista 40 prosenttia.

Oppilaiden työskentelyä seuratessa ilahtuu siitä, miten yhteistyökykyisesti ja neuvokkaasti he toimivat. Toiset otetaan huomioon ja oppimisen iloa on hienoa seurata.

Kuntarahoitus Yrityskylä on yhteiskunta pienoiskoossa

Yritän muistella, millainen itse olin kuudennella, mutta en osaa ollenkaan suhteuttaa itseäni ympärilläni oleviin oppilaisiin. He vaikuttavat erityisen eteviltä ja aikuismaisilta. Eräänkin yrityksen kuudesluokkalainen toimitusjohtaja kävelee kylän käytävillä pitkä takki päällään, kädet taskuissa ja hitain, pohtivin askelin, kuten oikeat toimitusjohtajat konsanaan.

Voin kuitenkin ilokseni huomata, että he ovat edelleen nuoria, ikäisilleen tyypillisine juttuineen. Poika intoutuu juttelemaan kanssani Pokemoneista. Jutteluhetken keskeyttää pojan kollega, saman luokan tyttö, joka toteaa ystävällisesti, että työt jatkuvat – sen jälkeen, kun on ensin itsekin osallistunut keskusteluun.

Kyläpäivä alkaa olla lopussa ja yritykset sulkevat ovensa. Oppilaat kerääntyvät kaupungintalon aukiolle kuulemaan jokaisen yrityksen toimitusjohtajan yhteenvetoa yrityksen päivästä. Yritysten toimitusjohtajat ovat varmoja esiintyjiä, eikä mikkiin puhuminen tunnu jännittävän ketään. Kun lopuksi vetäjä kysyy koko Yrityskylän koululaisilta ketkä ovat oppineet paljon ja tulisivatko he Yrityskylään uudelleen, kaikkien kädet nousevat – yhdellä innokkaalla jalatkin.

Eräs tyttö totesi minulle päivän aikana, että Yrityskylä on niin kiva paikka, että haluaisi asua kylässä useamman päivän. Tyttö kuvaili Yrityskylää myös söpöksi, mikä kyllä pitää paikkansa. Keskustelun päätteeksi muistutin jostain, joka sai tytön mietteliääksi: kun astuu Yrityskylän ovista ulos, on edessä maailma, joka on kovasti tämänkaltainen, mutta paljon isompi.

Yrityskylä on maailman parhaana koulutusinnovaationa palkittu suomalainen oppimiskokonaisuus, jossa koululaiset oppivat työelämästä, taloudesta ja yhteiskunnasta. Kuntarahoitus on 2018–2019 lukuvuodella mukana Helsinki–Vantaan ja Itä-Suomen yrityskylissä. Raportti perustuu Helsinki–Vantaan kyläpäivään.

Koulutuksen ja talousosaamisen tukeminen on tärkeä osa yhtiön yhteiskuntavastuuta. Lisäksi Kuntarahoituksen työntekijät ovat voineet osallistua vapaaehtoistyönä ohjaajaksi Yrityskylään.

Eeva Toivonen
Kirjoittaja on ESG-analyytikko Kuntarahoituksen yhteiskuntavastuutiimissä.

Näkökulmat

Investointien rahoitus mietittävä uudessa soteratkaisussa

Kun sote-uudistusta sorvataan uuteen uskoon, on uusi mahdollisuus kiinnittää huomiota investointien rahoitukseen. Tähän asti on keskusteltu lähes pelkästään käyttötalouden menoista, investointien rahoitus on unohdettu kokonaan.

Nyt, kun kunnat vielä vastaavat sotepalveluista, myös soteinvestoinnit on voitu rahoittaa tuloksekkaasti kuntien yhteisen varainhankintajärjestelmän eli Kuntarahoituksen ja Kuntien takauskeskuksen muodostaman järjestelmän puitteissa. Malli on osoittanut toimivuutensa myös hyvin vaikeissa markkinaolosuhteissa.

Riippumatta siitä, mikä taho tulevaisuudessa palveluista vastaa, täytyy tulevaisuudessakin sairaaloita rakentaa ja remontoida sekä kalliita sairaalalaitteita uusia. Näiden investointien rahoitukseen sopivaa, olemassa olevaa ja täysin toimivaa järjestelmää kannattaisikin kehittää niin, että se palvelisi myös mahdollisia uusia julkisia sotetoimijoita. Edellisessä soteratkaisussa, jossa maakunnat olisivat olleet sotepalvelujen järjestäjiä, Kuntarahoitus suljettiin pois rahoittajavaihtoehdoista ja tehokas, jo olemassa oleva järjestelmä hylättiin. Sote-valmistelussa on huomioitava, että rahoituksen saajana oleva uusi sotetoimija on voitava lukea pankkien vakavaraisuussääntelyssä niin sanottuun nollariskiluokkaan, jotta sen rahoittaminen pystytään hoitamaan mahdollisimman edullisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että toimijoilla on oltava mahdollisuus saada lainoilleen riittävä takaus, tai että toimijoilla on verotusoikeus.

Kuntien takauskeskuksesta annettua lakia tulisi kehittää niin, että kuntien yhteisen varainhankintajärjestelmän kautta voitaisiin rahoittaa myös mahdollisia uusia sotetoimijoita. Nyt Kuntarahoitus voi lain mukaan rahoittaa kuntia, kuntayhtymiä tai näiden määräysvallassa olevia yhteisöjä.

Ratkaisuja on pian saatava aikaan, jotta sotepalvelut saadaan järjestettyä järkevästi ja tehokkaasti sellaisissakin paikoissa, joissa alueen kunnat eivät vapaaehtoisesti saa sovittua palveluiden järjestämistä. Uudistus ja palvelujen järjestäminen eivät herätä kiinnostusta pelkästään Suomessa. Ulkoiset tarkkailijat kuten luottoluokittajat ja kansainväliset sijoittajat maailmalla seuraavat tarkasti uuden eduskunnan ja hallituksen tavoitteita ja niiden toteutumista, kuten ne tekivät jo edellisen hallituksen aikana.

Mikäli luottoluokittajat eivät vakuutu hallituksen rakenteellisiin muutoksiin liittyvistä tavoitteista, voi edessä olla Suomen luottoluokituksen laskeminen ja sen myötä lainarahan kallistuminen. Kuntarahoituksen varainhankinnan luottoluokitukset ovat vahvasti sidoksissa Suomen valtion luottoluokitukseen. Lainarahan kallistuminen ei luonnollisestikaan ole toivottavaa Kuntarahoitukselle eikä Suomen valtiollekaan, etenkin kun talouskasvun ennustetaan hidastuvan lähivuosina alle yhteen prosenttiin.

Esa Kallio
Kirjoittaja on Kuntarahoituksen toimitusjohtaja.

Näkökulmat

Elinkaarimallin ABC – Osa 4: Miten elinkaarihanke rahoitetaan?

Mitä elinkaarihankkeessa rahoitetaan?

Elinkaarihankkeessa, kuten missä tahansa rakentamista sisältävässä hankkeessa, tyypillisin rahoitettava osuus ovat itse rakentamisen kustannukset. Rakentamisen lisäksi rahoitusta saatetaan hakea rakennuksen PTS-investointien rahoittamiseksi. Riippumatta siitä, mitä osiota elinkaarihankkeesta rahoitetaan, tilaaja järjestää rahoittamisen parhaaksi katsomallaan tavalla. Rahoittaja ja elinkaarihankkeen palveluntuottaja eivät ole käytännössä missään tekemissä koko elinkaarihankkeen aikana.

Elinkaarihankkeeseen liittyvät sopimukset

Kuviossa on havainnollistettu elinkaarihankkeeseen liittyvät keskeiset sopimukset. Siitä voi havaita, että rahoittaja ja palveluntuottaja ovat eri sopimustahoja eikä niiden välillä ole sopimuksia. Elinkaarihankkeen rahoituksesta solmitaan siis tilaajan ja rahoittajan välillä. Tämä on tilaajalle edullinen ratkaisu, koska Suomen kunnat ovat rahoittajien kannalta käytännössä riskittömiä velallisia, joka taasen tarkoittaa suhteessa matalia rahoituksen kustannuksia, eli korkoja. Elinkaarihankkeen rahoituksen kustannukset ovatkin samat minkä tahansa kunnallisen hankkeen rahoituksen kustannuksien kanssa. Eivät kalliimpia, eivätkä halvempia.

Elinkaarihankkeiden rahoittaminen Suomessa

Kaikissa Suomessa toteutetuissa elinkaarihankkeissa rahoitusmuodoksi on valittu joko laina- tai leasingrahoitus. Haluan selvyyden vuoksi korostaa, että elinkaarimalli ei ole syynä lainan tai leasingrahoituksen valinnalle, vaan elinkaarihankkeen tilaaja on tehnyt rahoituspäätöksen täysin hankintamuodosta erillään.

Valitusta rahoitusmuodosta riippuu ennen kaikkea kuka maksaa palveluntuottajalle urakasta syntyvät maksut ja kuka omistaa rakennetun kohteen rahoitussopimuksessa määritellyn ajan: Lainassa tilaaja maksaa maksut ja omistaa kohteen. Leasingissa rahoittaja maksaa ja omistaa kohteen. Sekä lainassa että leasingissa tilaaja maksaa rahoituksen kustannukset rahoittajalle ja kantaa vastuun kohteen jäännösarvosta. Rahoitusmuodosta riippumatta elinkaarihankkeen palveluntuottaja vastaa kohteen palveluista, olosuhteista ja teknisestä kunnosta sopimuksensa mukaisesti.

Mikä rahoitusmuoto sopii sinun elinkaarihankkeellesi?

Koska elinkaarimalli ei aseta vaatimuksia rahoitukselle, tulee rahoitusmuodon valinnan perusteena olla vain ja ainoastaan kunnan talouden ja rahoituksen asema sekä niille asetetut tavoitteet. Siis aivan samat perusteet kuin minkä tahansa muunkin rakennushankkeen rahoituksella. Lainan ja leasingin hintaerot ovat nykyään häviävän pieniä, joten sopivin rahoitusmuoto ratkeaa usein muilla perusteilla, kuten rahoituksen lyhennysprofiilin sopivuudella kunnan investointiohjelmaan ja talouden kokonaiskuvaan.

Kolmas, toistaiseksi suomalaisissa elinkaarihankkeissa käyttämätön, rahoitusmuoto on vuokramalli. Vakiintunut käytäntö sivuuttaa vuokramallit elinkaarihankkeiden rahoituksessa on hyvä ja suosittelen itsekin välttämään vuokramallia elinkaarihankkeen rahoittamisessa. Keskeisin syy miksi vuokramallia ei kannata yhdistää elinkaarimalliin on mallien riskien ja vastuiden jaon päällekkäisyys. Elinkaarimallissa kohteen ylläpitoon, käytettävyyteen ja tekniseen jäännösarvoon liittyvät riskit ja vastuut ovat palveluntuottajalla, joten niitä ei tarvitse enää erikseen siirtää tilaajalta vuokralleantajalle. Elinkaarimalli soveltuu erinomaisesti kohteisiin, joille kunnalla on pitkäaikainen, selvästi yli 20 vuoden tarve. Vuokramalli taas soveltuu parhaiten kohteisiin, joille kunnalla ei ole pitkäaikaista tarvetta tai tarve tiloille on pitkällä tähtäimellä epävarma.

Tämä kirjoitus päättää Elinkaarimallin ABC -blogisarjan. Toivottavasti sarja on hälventänyt salaperäisyyttä elinkaarimallin ympärillä ja korjannut mahdollisia väärinkäsityksiä elinkaarimalliin liittyen. Toivon lisäksi, että elinkaarimalli vakiintuisi luonnolliseksi osaksi kuntien vaihtoehtoisia hankintamuotoja ja olisi aina mukana arvioinnissa, kun kuntien suurempien rakennushankkeiden päätöksiä valmistellaan.

Kirjoittaja Juho Paananen työskentelee apulaisjohtajana mm. elinkaarihankkeiden neuvonantoa tarjoavassa Rahoituksen neuvontapalvelut Inspira Oy:ssä.

Blogisarjan aikaisemmat osat:
Elinkaarimallin ABC– Johdanto: Lämpiöstä parrasvaloihin
Elinkaarimallin ABC – Osa 1: Mikä on elinkaarimalli?
Elinkaarimallin ABC – Osa 2: Mihin sitä elinkaarimallia tarvitaan?
Elinkaarimallin ABC – Osa 3: Mitä elinkaarihanke maksaa?

Näkökulmat

Koulutus – vanha lääke uuteen vaivaan?

Ajat ovat melkoisesti muuttuneet sitten Kuntarahoituksen perustamisvuoden 1989. Suomi oli 1970- ja 1980-luvuilla kasvanut kehitysmaasta talousmaaksi. Vietettiin nousukauden juhlaa. Pian 1990-luvun alun talouskriisi kuitenkin syöksi Suomen syviin vesiin.

Tuolloin talouden elvytyskeinovalikoima oli toisenlainen kuin tänään. Meillä oli oma valuutta, pystyimme itse päättämään korkotasosta. Vaikeassa tilanteessa kyettiin myös tekemään tiukkoja päätöksiä, ja vientiteollisuuden vetämänä talous ja Suomi saatiin uuteen nousuun. Taisi mukana olla hitunen onneakin.

Talouden imussa myös Kuntarahoitus kehittyi nopeasti ja tasaisen kasvun tietä jatkui aina vuoden 2008 talouskriisiin asti. Kriisi iski kovalla kädellä myös suomalaiseen pankkisektoriin. Kuntasektorin ja valtion tukeman asuntotuotannon oli vaikea saada pankeilta edes lyhytaikaista lainaa. Tässä ahdingossa Kuntarahoituksesta tuli entistä merkityksellisempi tekijä julkisen rahoituksen ylläpitämisessä.

Juhlavuodet tarjoavat tilaisuuden kurkata menneeseen, mutta vielä tärkeämpää on katsoa eteenpäin. Nykyisessä maailmantalouden horjuvassa tilanteessa ja toimintaympäristön nopeassa kehityksessä tulevaisuutta on vaikea ennustaa. Olosuhteet voivat muuttua nopeasti, ja laineet rantautuvat Suomeenkin väistämättä.

Britanniaa uhkaava sopimukseton Brexit, suurvaltasuhteiden kiristyminen ja maailmantalouden kasvun hidastuminen piirtävät suuria kysymysmerkkejä lähitulevaisuuteen. Kotimaassa sote-epävarmuus jatkuu, mutta varmaa on, että takaisin lähtöpisteeseen ei palata. Monet kunnat ovat jo miettineet vaihtoehtoisia ratkaisuja yhteistyön lisäämiseksi.

Sekin on näkyvissä, että asiakaskuntamme uudistuu. Ohjaksiin on jo osittain astunut uusi sukupolvi, joka on tottunut käyttämään toisenlaisia työkaluja kuin edeltäjänsä. Tähän muutokseen ja yhä kasvavaan tehokkuuden tarpeeseen vastaamme kehittämällä hartiavoimin uusia palveluja ja ratkaisuja. Niitä työstävät myös monet muut toimijat ja asiakkaamme itse. Pidämme aihetta säännöllisesti esillä tässä verkkolehdessä.

Mutta miten Suomi selviää myös tulevaisuudessa maailmalta vyöryvistä talouden heilahteluista ja muista myllerryksistä? 1990-luvun lamasta selviämiseen vaikutti osaltaan myös panostaminen inhimilliseen pääomaan. Koulutusjärjestelmän korkea taso säilytettiin ja innovaatiopolitiikkaan satsattiin. Yhdenvertaiset mahdollisuudet hankkia koulutusta säilytettiin.

Voisiko koulutuksen korkeassa tasossa ja innovoinnissa olla avain myös tulevista kriiseistä selviämiseen ja suomalaisen hyvinvoinnin ylläpitämiseen? Niin me uskomme.

Olemme jo usean vuoden ajan olleet mukana Yrityskylä-toiminnassa ja Nuori yrittäjyys -ohjelmassa. Juhlavuonna huomioimme lapsia ja nuoria aiempaakin enemmän ja autamme heitä pyrkimään kohti omia unelmiaan. Vuoden mittaan kerromme tästä lisää aihetunnisteella #huomisentekijät.

Pysykää kanavilla!

Esa Kallio
toimitusjohtaja
Kuntarahoitus Oyj

Näkökulmat

Digitalisaatio vaatii uudenlaista kulttuuria

Kuntarahoituksessa olemme jo saaneet viitteitä sen tarjoamista uudenlaisista mahdollisuuksista Apollon ja sen Talousennuste-sovelluksen kautta. On ollut ilo seurata yhtiön kehitystä, yhdessä tekemistä ja intohimoa, jolla nämä palvelut ovat syntyneet. Uskonkin, että tämä on vasta pintaraapaisu siitä, mitä on vielä tulossa.

Kaikki tämä edellyttää myös uudistumista. Muutos voi olla suuri myös asiakkaillemme, jotka saavat uudenlaisia tapoja asioida kanssamme. Yhtä lailla olemme Kuntarahoituksessa matkalla, joka vaatii meitä muuttumaan pintaa syvemmältä. Kuljettava polku on meille yhtä aikaa mutkainen ja innostava, eikä eksymiseltä ja harha-askeliltakaan pystytä välttymään.

Asiakaskeskeisyys on arvo, joka ohjaa kaikkea tekemistämme ja päätöksentekoamme. Kun kehitämme digitaalisia palveluitamme, meille on tärkeää varmistaa, että asiakkaidemme todelliset tarpeet ohjaavat kehitystä oikeaan suuntaan. Yhteisessä kehittämisessä ja asiakasymmärryksen kasvattamisessa meillä on vielä paljon opittavaa, mutta olemme ottaneet askeleita oikeaan suuntaan.

Yksi esimerkki asiakaskeskeisestä kehittämisestä on syksyllä 2018 järjestämämme innovaatiokiihdyttämö, jossa lähes 30 kuntarahoituslaista ideoi ratkaisuja asiakkaiden tunnistettuihin ongelmiin asiakaskeskeisiä palvelumuotoilumenetelmiä hyödyntäen. Keskeinen osa innovointia oli validoida tunnistettuja ongelmia ja ratkaisuja todellisilla asiakkailla. Innovaatiokiihdyttämö tuotti uusia toteutuskelpoisia palvelukonsepteja, joita tullaan toteuttamaan tämän vuoden aikana. Myös innovaatiotoimintaa tullaan varmasti jatkamaan.

Innovaatiokiihdyttämössä hyödynnetyt uudenlaiset työskentelytavat herättivät suurta innostusta Kuntarahoituksen henkilöstön joukossa. Työskentely moniosaavissa tiimeissä avasi uusia näkökulmia ja tarjosi luontevan tavan jakaa ajatuksia ja osaamista. Avoin ja yhteistyötä tukeva ilmapiiri mahdollisti uusien innovatiivisten ratkaisujen syntymisen. Näitä asioita ja tällaista toimintatapaa meidän tulisi pystyä edistämään ja vahvistamaan kaikessa tekemisessämme, jotta pystymme toteuttamaan missiotamme rakentaa vastuullisesti parempaa tulevaisuutta yhdessä asiakkaidemme kanssa.

Toimimme alalla, jolla on pitkät perinteet, ja jossa luottamus ja riskienhallinta ovat ensiarvoisen tärkeitä. Olemme tekemisissä suurten ja kriittisten asioiden kanssa. Huolellinen analysointi ja suunnittelu ovat meillä kaiken keskiössä. Tällaiseen toimintaympäristöön ei digitalisaation edellyttämä rohkean kokeilemisen ja suunnanmuutokset mahdollistava kulttuuri synny yhdessä yössä. On löydettävä oma tapaa johtaa kulttuuria, jossa kollegaa kannustetaan testaamaan ja kokeilemaan rohkeasti epätavallisia ideoita.

Pienet nopeat kokeilut vievät asioita nopeammin eteenpäin, ja auttavat ihmisiä sitoutumaan muutoksiin pala palalta. Toisaalta vaatii rohkeutta näyttää keskeneräistä ja pyytää siihen palautetta. Kun asioita katsoo hieman pidemmässä aikaperspektiivissä, huomaan että olemme ottaneet kokeilemisen kulttuurin suhteen huomattaviakin askeleita. Uskallamme jo rohkeasti kysyä palautetta vielä keskeneräisiin asioihin ja toisaalta antaa kannustavaa ja kehittävää palautetta.

Digitalisaatio ei tarkoita vain digitaalisia palveluita hienoine käyttöliittymineen. Se tarkoittaa muutosta asiakkaiden toiminnassa ja sisäisissä toimintatavoissa. Tuekseen se vaatii uudenlaisia käytäntöjä ja toimintatapoja kehittää asioita. Keskiössä ovat yhteistyö ja yhdessä tekeminen, sekä asiakkaiden kanssa että yrityksen sisällä. Ennen kaikkea digitalisaatio vaatii uudenlaista kulttuuria. Kulttuuria, jossa innostetaan ihmiset mukaan kokeilemaan ja tarjotaan vaikutusmahdollisuuksia. Etenemme pienin, mutta vaikuttavin askelin.

Hanna Rantonen
Kirjoittaja työskentelee Kuntarahoituksessa liiketoiminnan kehitystehtävissä.

Näkökulmat

"Kehittäjäporukasta lentää pois heti, jos suusta tulee 'ei voi'"

1. Luovuus käyttöön

Kun Raikko Törönen aloitti Imatran kaupungin kehittämiskoordinaattorina vuonna 2013, hän löysi uuden työhuoneensa pöydältä kaupungin talousarvion, tilinpäätöksen ja osavuosikatsauksen. Hän selaili opuksia ja yritti löytää osavuosikatsauksesta yhtymäkohtia talousarvioon. Se oli vaikeaa.

Törönen mietti, miksei tietoa voisi koota digitaalisesti yhteen paikkaan siten, että samalla kerrottaisiin, miten toteuma vastaa tavoitetta.

Törönen ei tiennyt ohjelmoinnista mitään, mutta se ei häntä haitannut.

–Viikonloppuna harjoittelin ohjelmointikielen, ja maanantaina oli kolmen sivun ohjelmademo valmiina. Siitä se sitten lähti.

Alusta on Törösen mukaan tärkein. Imatran tapauksessa sen olla avoin ja responsiivinen eli skaalautua kaikkiin näyttöpäätteisiin. Ja sitten sen piti tietysti olla halpa. Sopiva alusta löytyi Googlesta hakemalla ja kokeilemalla.

Alustan päälle rakentui lopulta neljä ohjelmaa, jotka mahdollistavat tarvittavat toiminnallisuudet. Rakentamisessa auttoi tietojohtaja Kari Perälä, joka kehotti myös myymään idean ensin sisäiselle tarkastukselle ja tarkastuslautakunnalle ja vasta sitten päättäjille. Se tepsi.

Nyt Imatran päättäjät voivat seurata kaupungin talouden kehittymistä mobiilisti kuukausittain päivittyvistä luvuista. Tavoitteiden toteutuminen päivitetään kolmesti vuodessa. Manuaalisesti tuotetun osavuosikatsausten julkistamista edeltänyt ”kahden viikon ryntäily” on Törösen mukaan jäänyt historiaan. Havaittuihin poikkeamiin ehditään reagoimaan nopeammin kuin ennen.

Imatran taloushallinnon digitalisoiminen onnistui pitkälti yhden innostuneen ideanikkarin voimin, mutta nykyisin talous- ja rahoitussuunnittelupäällikkönä työskentelevä Törönen tietää, että pienissä kunnissa resurssit ovat vähissä. Pelle Pelottomien palkkaaminen on investointi, mutta ilman ”luovaa hulluutta” kunta ei kehity, hän sanoo.

Toisaalta työntekijöistä jo löytyvän luovuuden esteiden raivaaminen ei maksa mitään. Esimerkiksi kun aletaan ideoida jotain ihan uutta, kriitikoille pitää näyttää ovea, Törönen sanoo.

–Kehittäjäporukasta lentää pois heti, jos suusta tulee ”ei voi”.

2. Kanavat auki tietoturva-avulle

Muutama vuosi sitten Solitan Cloud and Security Specialist Iiro Uusitalo valmisteli luentoa siitä, miten esimerkiksi Googlella voi etsiä digijärjestelmistä haavoittuvuuksia. Hän löysi vahingossa eräältä kunnalta haavoittuvuuden ja sitä kautta ”vähän isompiakin” tietoturvaongelmia.

Uusitalo ilmoitti löydöstä Kyberturvallisuuskeskukselle, mutta ajatus jäi kytemään. Uusitalo on mukana Team ROTissa, valkohattuhakkereiden ryhmässä, joka auttaa organisaatioita kehittämään tietoturvaansa. Mitä jos Team ROT auttaisi kuntia? Yhdenkin haavoittuvuuden löytämisellä voisi olla iso vaikutus, koska kunnat käyttävät usein samoja sovelluksia.

Syntyi #kuntahaaste-kampanja: kunnat saivat hakea avoimesti mukaan, ja muutama valittiin hakkerien tietoturvasyyniin. Hakkerit löysivät kaikkiaan yhdeksän haavoittuvuutta, kolme niistä kriittisiä.

Uusitalon mukaan kuntien tietoturva on huonolla tolalla. Rahaa on vähän, järjestelmiä ei välttämättä ole testattu riittävän hyvin eikä kuntien palkkalistoilta yleensä löydy haavoittuvuuksien etsimiseen erikoistuneita henkilöitä.

Yksi isoimmista haasteista on Uusitalon mielestä kuitenkin jo se, ettei kunnissa usein ole edes kanavaa, johon löytyneestä tietoturvaongelmasta voisi ilmoittaa, ja ihmisiä on vaikea saada kiinni. Uusitalon mukaan kuntien kannattaisikin aloittaa ilmoituskanavan luomisesta ja miettiä prosessit valmiiksi. Vinkkejä löytyy Tietoturvailmoitus.fi-sivulta.

Etsimiseen voi myös kannustaa – esimerkiksi Espoon kaupunki on valjastanut tähän lukiolaisiaan. Edistyneempi versio olisi niin kutsuttu bug bounty -järjestely, jossa kunta maksaisi hakkereille aukkojen löytämisestä. Kunnilla on valtava määrä kriittistä dataa, joka ei saisi päätyä vääriin käsiin, Uusitalo sanoo.

–Veikkaan, että bug bounty palvelisi koko yhteiskuntaa aika hyvin.
Sitä odotellessa Team ROTin hyväntekeväisyys saa jatko-osan nimeltään kouluhaaste, jossa kohderyhmänä ovat lukiot, ammattikoulut, ammattikorkeakoulut ja yliopistot.

3. Ikä ei ole ongelma, jos niin päätetään

Digihype on herättänyt myös huolta siitä, pysyvätkö kaikki kyydissä. Miten käy esimerkiksi ikääntyneiden ja vammaisten, kun sosiaali- ja terveyspalveluja digitalisoidaan?

Hyvin, jos heidän osallistaminen vain pidetään mielessä palveluja kehitettäessä, sanoo Tampereen ammattikorkeakoulun sote-muutokseen erikoistunut lehtori ja asiantuntija Taru Lehtimäki.

–Hyvinkin iäkkäät ihmiset pystyvät ottamaan kantaa, jos menetelmä on suunniteltu sellaiseksi, että sillä on tarkoitus pystyä itse ottamaan kantaa asioihinsa.

Lehtimäki on ollut mukana hankkeissa, joissa on tarkasteltu sote-palvelujen digitalisaatiota erityisryhmien näkökulmista. Hänen mukaansa digipalvelujen kehittäminen esimerkiksi ikääntyneille tyssää usein jo ennakkoluuloihin siitä, ettei ”meidän äiti” osaa käyttää tietokonetta tai älypuhelinta.

–Vähitellen alkaa olla aika hyvää näyttöä siitä, että ikäihmiset voivat olla joissain digitaalisissa palveluissa jopa suurin käyttäjäryhmä. Eli meillä ei voi ikäkategorisoida.

Ikää huolestuttavampana tekijänä Lehtimäki pitää sitä, onko kaikilla varaa nettiyhteyteen tai älypuhelimeen.

Digitaalisuus voi tuoda myös vammaisille uudenlaisia osallistumisen mahdollisuuksia, jos esimerkiksi palveluja visualisoidaan kuvin. Puhumattakaan siitä, jos robotti oppii tulkitsemaan vammaista ja auttaa häntä ilmaisemaan itseään.

Lehtimäen mielestä on selvää, että erityisryhmät eivät ole kaupallisten toimijoiden näkökulmasta kiinnostavia.

–Meidän pitäisi nähdä kasvava volyymi ja varmaan osittain julkisin rahoin pystyä tukemaan palveluiden kehittämistä ja nimenomaan kantaa ottamisen mahdollisuutta.

Lehtimäki korostaa, että digitaaliset sote-palvelut eivät koskaan täysin korvaa perinteisiä, eikä se ole tarkoituskaan. Pitkällä tähtäimellä digitalisoiminen voi mahdollistaa perinteisten sote-palvelujen tuottamisen entistä paremmin, mutta ensin täytyy varmistaa, että resurssit riittävät jatkossakin edes nykyiseen tasoon, hän sanoo.

–Meillä ei ole sellaista vaihtoehtoa, että pidetään meidän hyvinvointipalvelumme sellaisina kuin ne ovat nyt. Siihen ei raha riitä eivätkä ihmiset.

Tästä huolimatta kuntien pitäisi Lehtimäen mukaan olla nyt kriittisiä digipalvelujen ostajia: arvioida niiden vaikuttavuutta ja käytettävyyttä tarkasti ja välttää tekemästä liian pitkiä sopimuksia, jotta kunnat pääsevät liittymään esimerkiksi tulevaisuuden maakuntien yhteisiin palveluihin.

–Kyllä kuntien näkökulmasta yhteistyössä on nyt voimaa.

4. Digi murtaa maantieteellisiä rajoja

Uudenlaisesta yhteistyöstä on saatu hyviä kokemuksia kuntien rakentamisen lupapalveluissa, joista suurin osa kulkee nykyään Lupapisteen läpi.

Lupapiste on digipalvelu, jonka kautta voi hakea rakennetun ympäristön lupia ja hoitaa niihin liittyvän viranomaisasioinnin sähköisesti. Palvelu sai alkunsa valtakunnallisesta sähköisen asioinnin ja demokratian vauhdittamisohjelmasta. Nykyään kunnat ostavat palvelun Evoltalta, ja mukana on lähes 200 kuntaa.

Evoltan liiketoimintajohtaja Ilkka Mattilan mukaan vielä paperimaailmassa elävät ovat enimmäkseen pienimpiä kuntia, joissa lupahakemuksia tulee hyvin vähän. Vähänkään isommissa kunnissa keskitetyn palvelun hyöty tulee Mattilan mukaan siitä, että kaikki rakennuslupiin liittyvä tieto on saatavilla yhdessä paikassa ja asiakaspalvelu siten helpompi organisoida. Kustannushyötyjä saadaan esimerkiksi siitä, piirustusten käsittely ja arkistointi tehdään sähköisesti.

–Kaikki näkevät asiat, mitä siellä on keskusteltu, mitä materiaalia on toimitettu, mitä on luvattu ja pyydetty. Kaikki on siellä sen sijaan, että ne olisivat tarkastajien omissa sähköposteissa.

Lupapisteen kaltaisella digitaalisella yhteistyöllä on myös syvällisempiä, kuntien resurssien tehostamiseen liittyviä mahdollisuuksia. Mattila ottaa esimerkiksi Keski-Uusimaan, jonka kunnat ovat päättäneet tiivistää yhteistyötään rakennusvalvonnassa. Hyvinkää ja Järvenpää käytännössä jakavat jo työvoimaansa kummankin kiireen ja hankkeiden vaativuuden mukaan.
Evolta on kannustanut yhteistyöhön järjestämällä tapaamisia ja verkostofoorumeja. Mattilan visiossa siintää jo aika, jolloin rakennuslupien käsittely ei seisahtuisikaan heinäkuun lomasesongin takia.

–Ehkä jonain päivänä pystyttäisiin järjestämään se niin, että kunnat olisivatkin vähän eri aikaan lomilla ja pystyisivät hoitelemaan toistensa lupia.

NäkökulmatVastuullisuus

Ilmastotoimien aika on nyt – Nuorten ilmastokokous toi nuorten äänen kuuluviin

Lauantaina 2.3. Helsingin Finlandia-talo täyttyi puheensorinasta, kun Meidän ilmasto 2030: Nuorten ilmastokokous keräsi paikan päälle yli 500 nuorta ilmastoaktiivia. Nuorten Agenda2030 -ryhmän ja Sitran yhteistyönä järjestämä tapahtuma huipentui julkilausumaan, joka tuo suomalaisten nuorten näkemykset osaksi kansallista ilmastokeskustelua.

Nuorten ilmastojulkilausumassa vaaditaan päättäjiltä aktiivisia toimia ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi, kuten ilmastopolitiikan priorisoimista ulko- ja EU-politiikassa, hiiliveron käyttöönottoa ja ilmastokasvatuksen kytkemistä kaikkien luokka-asteiden opintosuunnitelmaan. Julkilausumaa on ollut työstämässä lukuisat kotimaiset nuoriso-, ympäristö- ja kehitysyhteistyöjärjestöt.

Ilmastoseinä innosti nuoret pohtimaan vaikeita kysymyksiä

Yhdessä muiden merkittävien kansallisten toimijoiden kanssa myös Kuntarahoitus oli mukana tapahtumassa osoittamassa tukeaan nuorten ilmastotavoitteille. Tapahtumassa Kuntarahoitus antoi nuorille mahdollisuuden kertoa ilmastohuolensa kuntapäättäjille kirjoittamalla ilmastopoliittisia odotuksiaan ja vaatimuksiaan koti- ja asuinkunnilleen. Visuaalinen ja suora tapa viestiä innoitti jakamaan valtavan määrän ideoita sekä fyysisellä seinällä että sosiaalisessa mediassa.

– Nuorilla on valtava määrä ideoita ja potentiaalia pohtia vaikeita kysymyksiä, kun siihen annetaan tilaa ja alusta. Ilmastoseinä herätti keskustelua sekä toimi vaikuttamisen ja vuoropuhelun kimmokkeena. Yksittäisistä odotuksista ja toiveista syntyi nopeasti seinällä dialoginen ketju, jossa osoitettiin tukea, kehitettiin ideoita eteenpäin ja haastettiin toisia. Oli ilo huomata, miten perinteisesti mollisävytteinen ilmastokeskustelu sai tapahtumassa uusia sävyjä: tapahtuman ilmapiiri oli motivoiva ja ratkaisukeskeinen, ja esiin nousi paljon konkreettisia mahdollisuuksia toiminnan uudistamiseen, kertoo Kuntarahoituksen yhteiskuntavastuun parissa työskentelevä Eeva Toivonen.

Nuorten odotukset kuntapäättäjiltä vaihtelivat laidasta laitaan. Toiveita esitettiin niin hiilineutraaliuudesta, kasvisruoasta kuin kierrätysmahdollisuuksista. Monenkirjavia toiveita yhdistää yksi seikka:

– Monet ehdotukset vaikuttivat helposti toteutettavilta. Jäin itse usean ratkaisuehdotuksen kohdalla miettimään, miksei näin jo toimita, jatkaa Toivonen.

Ratkaisuja etsitään kuntien vaikuttajien kanssa

Ilmastoseinälle kirjoitetut odotukset eivät kulu musteen mukana, sillä jatkosuunnitelmat ovat jo selvillä. Kuntarahoitus koostaa nuorten odotuksista yhteenvedon sekä etsii keskeisiin esiin nouseviin teemoihin kuntapäätöksentekoon soveltuvia ratkaisuja yhdessä asiantuntijoiden ja kuntien vaikuttajien kanssa. Tietylle kunnalle osoitetut odotukset toimitetaan suoraan kunnan johdolle.

Vaikka edessä oleva tie on pitkä, valoi tapahtuma uutta uskoa sukupolvien välisen yhteistyön voimaan.

– Parasta tapahtumassa oli yhteishenki. Kaikki etsivät yhteisiä ratkaisuja, eikä keskusteluissa sorruttu turhaan vastakkainasetteluun tai syvennetty ikäluokkien välistä kuilua. Näistä nuorista on kasvamassa paremman huomisen tekijöitä, ja kannustankin heitä seuraamaan kutsumustaan ilmastoasioiden parissa, summaa Toivonen.

Kevään 2019 mittaan Huomisen tekijät -lehden verkko- ja printtiversioissa avataan nuorten ilmastokokouksessa esiin nousseita teemoja. Ratkaisuja ehdotusten nopeampaan käyttöönottoon kunnissa etsitään yhdessä virkamiesten, päättäjien ja asiantuntijoiden kanssa.

NäkökulmatVastuullisuus

Tutkimustulos vahvistaa suurkaupungistumis­trendin: tulevaisuuden kehitykseen voi silti vaikuttaa

Uuden tutkimuksen mukaan kahdenkymmenen vuoden kuluttua kasvukäyrällä ovat enää Helsingin, Turun ja Tampereen kaupunkiseudut, ja niissäkin kasvu keskittyy kaupunkien ytimeen.

Tiedot perustuvat aluekehittämisen konsulttitoimisto MDI:n laatimaan tuoreeseen selvityksen Suomen väestökehityksen alueellisista trendeistä.

Uusi väestöennuste saattaa olla yllätys niille nykyisille kasvukeskuksille ja näiden kehyskunnille, joissa tämänhetkinen väestökasvu näyttää ennakoitua nopeammin kääntyvän lasku-uralle. Merkittävin syy tähän on syntyvyyden romahdus ja sen kerrannaisvaikutukset.

Kuntarahoitus on yksi MDI:n selvityksen tilaajista. Tilastokeskus ei viime vuonna julkaisemassaan väestöennusteessa julkistanut aiempien ennusteiden tapaan alueellista ennustetta. Sille on kuitenkin ehdottomasti tarvetta, jotta päätöksenteossa osataan valmistautua tulevaan.

Ennakoiva tieto antaa myös mahdollisuuden kääntää kehityskulkuja.

Kasvukeskuksissa ja väestömäärältään pienenevissä kunnissa virkamiehet ja päättäjät joutuvat vastaamaan eriytyviin tarpeisiin ja tilanteisiin.

Kasvukeskuksissa pitää pystyä ennakoimaan palvelutarpeen muutoksia, tarjota asuntoja uusille tulokkaille ja ehkäistä alueellista eriytymistä. Vähenevän väestön alueilla päänvaivaa aiheuttavat palvelujen turvaaminen, työvoiman saatavuus, kunnan elinvoiman säilyttäminen ja vetovoiman lisääminen.

Kuntarahoitus on keskittynyt kehittämään ja edelleen kehittää tietoon perustuva päätöksentekoa. Keräämme tietoa laajasti muun muassa markkinoiden kehityksestä, asiakkaiden taloustilanteesta ja toimintaympäristön muutostrendeistä. Näitä tietoja yhdistämällä suunnittelemme omaa toimintaamme ja autamme myös muita muutosten keskellä.

Ennakoivan tiedon hyödyntämiseksi Kuntarahoitus on kehittänyt myös uusia palveluita, kuten Apollon, joka lanseerattiin vuonna 2016 auttamaan asiakkaitamme rahoitussalkun kokonaishallinnassa ja rahoitusvaihtoehtojen simuloinnissa. Muutamassa vuodessa se on laajentunut käsittämään muun muassa sijoitusten ja takausvastuiden hallinnan, mutta myös yleisemmän talouskehityksen mallintamisen ja ennakoinnin. Palvelua kehitetään jatkuvasti asiakkaiden tarpeiden mukaan.

Etsimme koko ajan uusia tapoja auttaa asiakkaitamme varautumaan erilaisiin kehityspolkuihin ja pyrkiä vaikuttamaan kehityksen suuntaan. Tässä työssä meitä saa sparrata ja haastaa.

Vanha sanonta pitää paikkansa: huonoin uutinen on olematon uutinen, koska silloin ei tiedetä missä mennään. Huonokin uutinen on hyvä uutinen, koska se antaa mahdollisuuden reagoida tulevaan.

Lue lisää: MDI:n ennuste: Suomessa on 20 vuoden kuluttua vain kolme aitoa kasvuseutua

Näkökulmat

Elinkaarimallin ABC – Osa 3: Mitä elinkaarihanke maksaa?

Dataa, dataa ropisee…

Seuraavassa on toteutuneita hintoja uudisrakennuksena toteutetuista koulu- ja monitoimitalohankkeista (mm. koulu, päiväkoti, kirjasto jne. palvelut samassa rakennuksessa). Aineisto koostuu vuosina 2011-2018 toteutuneista 13 hankkeesta, joissa on yhteensä 15 kohdetta. Yksittäisiä päiväkoteja ei ole elinkaarimallilla toteutettu ja hyvinvointi-/terveyskeskuksien aineisto sisältää vielä liian vähän osumia, jotta siitä voisi esittää kovin luotettavia johtopäätöksiä. Peruskorjaushankkeita on toteutettu viisi, joissa on yhteensä 10 kohdetta. Nämä ovat elinkaarimallin ideologian näkökulmasta kuitenkin hieman outolintuja, joten jätän ne käsittelemättä.

Tarkasteluaineiston elinkaarihankkeiden investointikustannukset, eli KVR-urakkasopimusten mukaiset kiinteät urakkahinnat, ovat olleet keskimäärin 2 166 €/brm². Tämä kustannus on suoraan verrattavissa omien kouluhankkeidenne investointikustannukseen. Miltä näyttää?

Aineiston hankkeissa kiinteistöpalveluiden kustannukset ovat olleet keskimäärin yhteensä 6,87 €/brm²/kk tai koko 20 vuoden palvelujakson aikana 1649 €/brm². Palvelut sisältävät isännöintipalvelut, kiinteistönhoidon ja –kunnossapidon, ulkoalueiden hoidon ja kunnossapidon, siivouksen sekä energian laskennallisen kustannuksen. Miten kiinteistöpalveluiden kustannukset vertautuvat omiin koulukohteisiinne?

Samaisessa aineistossa peruskorjausten (PTS) kustannukset ovat olleet 9,92 €/brm²/vuosi eli 198 euroa/brm² 20 vuodessa. Tämä summa riittää varautumaan kaikkiin 20 vuoden ajalle suunniteltuihin pitkän tähtäimen korjaustoimenpiteisiin. Mikä teidän kuntanne keskimääräinen korjausvaraus on ja riittääkö se tuleviin korjauksiin?

Edellä mainitut kustannukset, yhteensä 4 013 euroa/brm², ovat siis keskimääräisen elinkaarihankkeen kustannuksia 20 vuoden aikana. Näiden lisäksi tilaajalle ei tule muita kustannuksia riippumatta siitä, joudutaanko elinkaarihankkeen kohdetta ylläpitämään ja korjaamaan suunniteltua laajemmin.

Jäikö jotain uupumaan?

No jäi. Koko elinkaarimallin ideahan on selkeästi määritellä rakennuksen suunnitteluun, rakentamiseen ja ylläpitoon liittyvät vastuut ja velvollisuudet sopimusosapuolten välillä. Kun jokin rakennushankkeen elinkaaren aikana ei mene kuin Strömsössä, voimme puhua riskin toteutumisesta. Ja riskillä on hinta. Kustannuksia vertailtaessa tulisikin huomioida myös tilaajalta palveluntuottajalle siirrettyjen riskien hinta. Tilaajan kustannustarkastelun osalta mielenkiintoista on huomioida vertailtavissa malleissa tilaajan vastattavaksi jäävien riskien euromääräinen kustannus.

Riskit ovat siitä kimurantteja, että ne eivät lupaa olla toteutumatta tai toteutua. Riskit eivät myöskään liiemmin vaivaudu etukäteen määrittelemään aiheuttamaansa haittaa. Näinpä ollen joudumme käsittelemään riskien kustannuksia odotusarvoisina pyrkien huomioimaan niiden todennäköisyys ja euromääräinen vaihteluväli.

Noh, näitä riskien odotusarvoisia kustannuksia ei tietenkään mikään tietopankki tarjoa, vaan ne joudutaan arvioimaan hanke hankkeelta tilaajan ja neuvonantajien yhteistyönä. Tämä menetelmä sisältää omat heikkoutensa, mutta on siitä huolimatta parempi tapa kuin jättää riskit tyystin huomiotta.

Näin arvioituja odotusarvoisia riskien kustannuksia jää tilaajan kannettavaksi elinkaarihankkeissa keskimäärin 149 €/brm². Vaihtoehtoisessa hankintamallissa (KVR + palvelut + PTS erikseen hankittuna) tilaajalle jäävien riskien odotusarvoinen kustannus on noin 476 €/brm².

Kallista vai halpaa?

Euroista puhuttaessa on syytä verrata elinkaarimallia johonkin muuhun tapaan hankkia vastaavan laajuisesti rakennuksen suunnittelu, rakentaminen ja ylläpito. Me suosittelemme toteuttamaan jokaisessa elinkaarihankkeessa vaihtoehtoisen hankinnan kustannusarvion. Kun tässä kustannusarviossa huomioidaan vielä eri hankintamallien riskit edellä kuvatusti, meillä on kaksi vertailukelpoista euromääräistä hintaa.

Vaihtoehtoisten hankintojen kustannusarviot ovat olleet keskimäärin investointien osalta 2193 €/brm², kiinteistöpalveluiden osalta 1489 €/brm² (6,21 €/brm²/kk) ja PTS-korjaustoimenpiteiden osalta 338 €/brm². Yhteensä vaihtoehtoisen hankinnan kustannus on siis keskimäärin 4020 €/brm² 20 vuoden tarkastelun aikana. Tähän kun lisätään riskien odotusarvoinen kustannus 476 €/brm² saamme vertailtavaksi kokonaiskustannukseksi 4 496 €/brm². Elinkaarimallin keskimääräiset kustannukset ovat riskit huomioiden 4 162 €/brm².

Nopeimmat teistä huomasivatkin jo, että elinkaarimalli on tämän aineiston perusteella edullisempi kuin vaihtoehtoinen tapa hankkia vastaava rakennus vastaavan laajuisella palvelukokonaisuudella. Niin se on. Mutta huomasitko myös, että jopa ilman tilaajalta palveluntuottajalle siirrettävien riskien huomioimista elinkaarimalli on edullisempi? Niinpä, olen ihmetellyt tätä myös itse. Saatavilla olevaan dataan perustuen vaikuttaakin siltä, että elinkaarihankkeen palveluntuottaja pystyy kantamaan hankkeeseen liittyvät riskit selvästi edullisemmin kuin tilaaja ja tämä näkyy edullisempana kokonaishintana.

Tiivistettynä: elinkaarimalli ei ole kallis.

Seuraavassa blogissa sitten se elinkaarimallin rahoitus.

Kirjoittaja Juho Paananen työskentelee apulaisjohtajana mm. elinkaarihankkeiden neuvonantoa tarjoavassa Rahoituksen neuvontapalvelut Inspira Oy:ssä.

Lue myös:

Elinkaarimallin ABC– Johdanto: Lämpiöstä parrasvaloihin

Elinkaarimallin ABC – Osa 1: Mikä on elinkaarimalli?

Elinkaarimallin ABC – Osa 2: Mihin sitä elinkaarimallia tarvitaan?

Näkökulmat

Aistit auki maailmalle, fokus omassa kentässä

Yhdysvaltojen taloudella menee lujaa, mutta kasvun odotetaan hidastuvan. Vaikka oppositiopuolue demokraatit saavutti marraskuisissa vaaleissa enemmistön edustajainhuoneessa, tämä tuskin saa presidentti Trumpia muuttamaan linjaansa. Poliittiseen maailmanrauhaan liittyvä epävarmuus kasvaa siis todennäköisesti edelleen. Rahan hinta seuraa rauhattomuutta ja korkotaso tullee nousemaan.

Eurooppaan epävakautta tuo velkainen Italia, jonka budjettiehdotuksen Euroopan komissio hylkäsi lokakuussa liian suuren alijäämän vuoksi. Korkeampi velkasuhde euroalueen maista on vain valtavat hätälainat saaneella Kreikalla. Italia on euroalueen kolmanneksi suurin talous. Mikäli Italia ei pysty löytämään EU:ta tyydyttävää ratkaisua, markkinat saattavat reagoida voimakkaasti, mikä heijastuisi väistämättä myös Suomeen.

Toinen suuri kysymysmerkki Euroopassa on Brexit. Vielä ei ole varmuutta, saadaanko sopimus EU:n kanssa aikaan ennen kuin ero Euroopan unionista maalikuussa koittaa. Mahdollinen ero ilman sopimusta heijastuu suomalaistenkin vientiyritysten toimintaan, kun kauppaan vaikuttaisivat WTO:n sääntöjen mukaiset tullit, mikä aiheuttaisi yrityksille lisää kuluja. Brittiyritykset ovat jo varautuneet hintojen nousuun ja jotkut niistä etsivät tuontituotteille kotimaisia vaihtoehtoja.

Kotimaassakin jännitysmomentteja riittää. Epävarmuus maakunta- ja soteuudistuksen toteutumisesta jatkuu. Vaikka sote menisi läpi nykyisellä ehdotuksella, kuntien investointitarve pysyy lähes ennallaan.

Kasvavien keskusten tarve panostaa kaupunkisuunnitteluun ja infraan ei vähene, päinvastoin.

Asuntoja, myös kohtuuhintaisia tarvitaan, jotta yritysten työvoiman saatavuus turvataan. Kaavoituksella ja varmistamalla monipuolinen asumisrakenne voidaan myös ehkäistä alueiden eriarvoistumista kasvavissa kaupungeissa. Yhdenvertaisuudesta ponnistavassa Suomessa asuinalueiden ympärille ei kaivata muureja.

Talouskasvu tehdään kunnissa ja kaupungeissa, jotka luovat edellytykset yritysten toiminnalle – yritysten menestyksestähän Suomen taloudellinen menestys pitkälti riippuu. Kaiken epävarmuuden keskellä tulee varmistaa, että kunnat pystyvät jatkamaan investointejaan, pitämään huolta elinvoimastaan ja yritysten toiminnan edellytyksistä. Näihin asioihin voimme vaikuttaa – synkältä näyttävä tilannekin voidaan nopealla reagoinnilla ja oikeilla strategisilla valinnoilla muuttaa valoisaksi, kuten tässä lehdessä kerrottu Oulun esimerkki osoittaa.

Kiitän asiakkaitamme, yhteistyökumppaneitamme ja henkilökuntaamme antoisasta ja menestyksekkäästä vuodesta 2018. Tulevaisuudessa on paljon kysymysmerkkejä, mutta me jatkamme työtämme yhdessä hyvinvoivan yhteiskunnan rakentamiseksi myös ensi vuonna.

 

Esa Kallio
toimitusjohtaja
Kuntarahoitus Oyj

Näkökulmat