Kuntien talousnäkymät heikentyivät viime vuonna
entisestään. Huolta ovat lisänneet odotettua synkempi Tilastokeskuksen
alueellinen väestöennuste sekä huonontuneet kansainväliset talousnäkymät.
Kunnissa pähkäillään, miten lakisääteiset tehtävät saadaan hoidettua yhä vähemmillä rahoilla.
Sopeuttamistoimenpiteisiin on monissa kunnissa jo ryhdytty, mutta silti yhä
useampi kunta tarvitsee lisää lainaa.
Kuntien perustehtävistä puhuttaessa keskitytään useimmiten
kuntalaisille tarjottaviin palveluihin kuten perusopetukseen ja
terveydenhuoltoon. Asukkaiden lisäksi kunta tarjoaa elinympäristön ja raamit, kuten
esimerkiksi infrastruktuurin, myös yrittäjyydelle ja yrityksille. Tästä
tehtävästä puhutaan yllättävän vähän, vaikka muun muassa työpaikkojen ja verotulojen kautta
yritysten rooli kunnan taloudelle on keskeinen. Yritysten toimintaedellytyksissä
kyse on samaan aikaan sekä kunnan elinvoimasta että koko Suomen
kilpailukyvystä.
Yrittäjyyteen ja yrityksiin panostamisesta hyviä
esimerkkejä ovat vaikkapa Oulu,
jossa on tehty määrätietoista työtä yrittäjyyden ja yritysten eteen, Äänekoski
biotuotetehtaineen tai Iin kunta, joka on systemaattisella ilmastotyöllä luonut työpaikkoja
ja veroeuroja. Joku voi tähän sanoa, että Pohjanmaalla on pitkät yrittäjyyden
perinteet, Oulu on yliopistokaupunki ja Äänekoskellakin on jo ennen ollut
sellutehdas – jotain näissä kaupungeissa on kuitenkin tehty oikein myös
nykytilanteessa.
Kunnille on aikojen kuluessa siirtynyt valtiolta lisää
tehtäviä, mutta raha ei ole seurannut perässä. Kaikille lienee selvää, että
valtiolla ei ole, mitä jakaa. Muun muassa kuntaministeri Sirpa
Paatero on
nostanut keskusteluun sen, pitääkö kaikilla kunnilla olla samat tehtävät.
Ovatko kaikki kuntien nykyiset tehtävät edes välttämättömiä? Nämä ovat hyviä
kysymyksiä, mutta linjauksia odotellessa kiireisempää on talousongelmien
ratkaiseminen. Tämä edellyttää myös kipeitä päätöksiä.
Velan ottamisessa on kiinnitettävä huomiota siihen, mihin
sitä otetaan: peruspalvelujen pyörittämiseen vai investointeihin, joilla voidaan saada kuntaan
lisää tuloja. Esimerkiksi Oulun viime vuosien nousu on pitkälti
toimintaympäristöön sopeutumisen ja elinvoimaan investoimisen ansiota. On
keskitytty niihin asioihin, joihin on itse voitu vaikuttaa.
Hallitusohjelmassa on kovat työllisyystavoitteet, mutta työllisyydessä
ja elinvoimassa pitää katsoa pidemmälle kuin yhden vaalikauden yli, niin
valtion kuin kuntatason politiikassa.
Syntyvyyteen on vaikea ainakaan kovin nopeasti vaikuttaa,
mutta yritysten toimintaedellytyksiä kuntatasolla voidaan sen sijaan parantaa,
vaikka ulkoinen toimintaympäristö ja siihen sisältyvät valtion linjaukset osan niistä
määrittelevätkin. Yrittäjyyteen voi panostaa monella tavalla, esimerkiksi
lisäämällä yrittäjyysmyönteisyyttä jo peruskoulussa sekä osallistamalla ja
kuulemalla yrityksiä, kun asioista päätetään.
Naapurikunnat ovat historiallisesti kilpailleet keskenään niin asukkaista kuin yrityksistä. Voimat yhdistämällä on varmasti mahdollista saavuttaa enemmän kuin kilpailulla – olisiko nyt tiivistetyn yhteistyön aika?
Esa Kallio toimitusjohtaja Kuntarahoitus Oyj Twitter @EsaKallio1
Eettiset periaatteet ovat kaiken toiminnan perusta ja osa arvopohjaa, ja niiden kirkastaminen kävi Imatran kaupunkikonsernille ajankohtaiseksi. Kaupunkikonsernin toiminnassa pitkään taustalla oli ollut paljon kirjoittamattomia sääntöjä, lainsäädäntöä sekä muuta toiminnalle tärkeää informaatiota, jotka koottiin yhteen, helposti luettavaan muotoon niin kaupunkilaisille, yhteistyökumppaneille kuin sidosryhmillekin.
– Periaatteiden määrittely käynnistettiin johtoryhmän yhteisellä työpajalla, jossa ulkopuolisena sparraajana toimi bisnesetiikan yritysvalmentaja Niina Ratsula Code of Conduct Companystä. Tärkeimpänä arvona esiin nousi vastuullisuus, Imatran tarkastuspäällikkö Arja Kekki kertoo.
– Emme halunneet nostaa maailmaa syleileviä, yleisiä arvoja, vaan meille yhteisesti valitut ja tunnistettavimmat arvot omasta toiminnasta, Kekki lisää.
Käytännönläheisyys oli imatralaisten lähestymistapa. Kaupungin johtoryhmän työpajan jälkeen määritellyt periaatteet siirtyivät konsernin johtoryhmän käsittelyyn, jossa niitä tarkasteltiin konserniyhtiöiden näkökulmasta. Lopuksi ne käytiin läpi henkilöstön omassa työpajassa, jossa työntekijät nostivat esiin lisäksi paljon konkreettisia, omiin työtehtäviin liittyviä esimerkkejä. Eettiset periaatteet määriteltiin organisaation jokaisella tasolla, jotta ne olisivat jokaisen allekirjoitettavissa.
Ensimmäinen työpaja järjestettiin vuoden 2019 toukokuussa, ja noin viiden kuukauden jälkeen periaatteet olivat käsittelyssä kaupungin valtuustossa.
Periaatteiden jalkautukset aloitettiin loppuvuonna 2019 ja työntekijöiden kanssa niitä onkin jo osittain käyty läpi. Koska Imatralla tehdään paljon hankkeita Suomen rajan yli, ne käännetään myös englanniksi ja venäjäksi.
Kun puhutaan arvopohjasta, periaatteista ja vastuullisuudesta, viestintä nousee erityisen merkittävään rooliin. Eettisistä periaatteista viestitään tietenkin sisäisesti, mutta myös ulkoisesti yhtiöiden kautta. Näin yhtiötkin pääsevät hyödyntämään periaatteita toiminnassaan yhteistyökumppaneiden kanssa Milla Oinonen, Imatran konsernilakimies kertoo.
– Jalkautus tapahtuu paitsi kirjallisessa, mutta myös videoiden ja koulutusten muodossa. Eettiset ohjeistukset on tehty työkaluksi helpottamaan arkea. Tutut asiat kiinnitetään arkipäivän työhön ja päätöksentekoon, Oinonen jatkaa.
Imatra haki eettisten periaatteiden määrittelyllä ennen kaikkea oman arvopohjan vahvistusta. Julkisessa organisaatiossa merkittävään rooliin nousevat etenkin hyvät johtamis- ja hallintotavat.
– Mahtavaa, miten innostuneesti ja paneutuneesti ihmiset organisaation kaikilta tasoilta ottivat osaa periaatteiden määrittelyyn, Kekki kehuu.
– Tälle oli selvästi positiivinen tilaus ja oli myös hieno huomata, miten helposti Imatralta löytyi yhteinen arvopohja, nimenomaan käytännön tekojen kautta.
Kansainvälisessä taloudessa uusi vuosi käynnistyy orastavan
toiveikkuuden merkeissä. Maailmantalous on ohittamassa kasvun hitainta vaihetta
ja tulevaisuuden odotukset ovat hieman kohentuneet. Merkittävää käännettä
parempaan ei kuitenkaan ole vielä näköpiirissä ja vuoden 2020 talouskasvu on
jäämässä selvästi pitkän aikavälin trendiä vaisummaksi.
Näkymän seestyminen on hyvä uutinen, mutta vielä helpotuksesta
ei kannata huokaista. Suhdanneriskejä nimittäin edelleen riittää. Ehkä
kiinnostavinta on USA:n talouden kehitys. Markkinoilla on varsin vahva
konsensus, että Yhdysvallat onnistuu jälleen välttymään merkittävältä
suhdanteiden jäähtymiseltä – osin keskuspankin oikea-aikaisen rahapolitiikan
kevennyksen ansiosta.
USA:n taloudessa on kuitenkin merkkejä, että kotimainen
kulutus on saattanut loppuvuoden 2019 aikana notkahtaa odotuksia enemmän ja
siten koko talouden suhdannekehitys voi talven aikana koukata ennakoitua
syvemmältä. Mikäli näin tapahtuu, talouden luottamusluvut joutuvat uuteen
testiin. 30.1. julkaistavat USA:n BKT-tilastot vuoden 2019 viimeiseltä
neljännekseltä ovat alkuvuoden talouslukujen kiinnostavinta antia.
Myös Kiinan talouteen liittyy suuria kysymysmerkkejä. Kiinassa
elvyttävä politiikka on ollut käynnissä jo hyvän aikaa ja piristävien
vaikutusten pitäisi alkaa jo näkyä reaalitaloudessa. On mahdollista, että
Kiinan pahenevat rakenteelliset ongelmat – työikäisen väestön väheneminen,
alhainen tuottavuuskasvu, korkeat velka-asteet – neutraloivat elvytyksen tehon.
Vuotta 2019 värittäneet poliittiset ongelmat näyttäisivät
onneksi olevan hieman helpottamassa, vaikkei kauppasodan välirauhasta saati
Brexitin lopullisesta muodosta edelleenkään ole täyttä selvyyttä. Näiden
kysymysten kanssa toki painitaan alkavana vuonnakin. USA:n presidentinvaalit
esivaaleineen ovat politiikan rintamalla eittämättä vuotta 2020 hallitseva
tapahtumasarja.
Suomessa kasvu hidastuu viiveellä
Vuoden 2019 keskivaiheilla Suomea riemastutti positiivinen
kasvuyllätys. Talouskasvu ei tyrehtynytkään Euroopan talousvetureiden perässä,
vaan nousukausi teki ainakin väliaikaisen paluun. Hyvä työllisyystilanne ja syksyn
muhevat veronpalautukset tukivat kulutusta. Asuntomarkkinoillakin kauppa kävi
vilkkaana ja ulkomaankaupassa erityisesti palveluvienti kasvoimukavasti.
Nähty kasvuyllätys parantaa
jonkin verran myös vuoden 2020 lähtökohtia. Hallituksen etupainotteiset menolisäykset
myös lisäävät julkista kulutusta ja osaltaan tukevat alkavan vuoden
BKT-kehitystä. Kasvu on silti väistämättä hidastumassa. Rakentaminen jäähtyy
selvästi ja myös vienti alkaa voimakkaammin reagoida maailmantalouden
alavireeseen. Viimeisimpien ennusteiden perusteella noin prosentin
talouskasvuun yltäminen olisi jo kelpo suoritus.
Työllisyyskasvu luupin alla
Viime vuosina työllisyysaste on ollut yksi tarkimmin
seuratuista talouden tunnusluvuista. Näin tulee varmasti olemaan myös vuonna
2020 ja hallituksen onnistumista peilataan työllisyysasteen kehitystä vasten.
75 prosentin työllisyysaste vuoteen 2023 mennessä on lyhyen
aikavälin politiikkatavoitteena jopa ylikorostunut, koska sitä ei tavoitella
pelkästään kestävyysvajeen taklaamiseksi, vaan myös hallituskaudella luvattujen
menolisäysten katteeksi. Kaikkein tärkeintä kuitenkin on, että työllisyysasteen
kestävä nousu saadaan varmistettua pitkävaikutteisilla uudistuksilla, joilla
vahvistetaan osaamista, kannustimia ja työvoiman liikkuvuutta. Työllisyysasteen
nousutarve nimittäin liittyy ensisijaisesti talouden pitkän aikavälin
haasteisiin. Väestö ikääntyy ja työikäisten suhteellinen osuus laskee, mihin
oikeastaan koko kestävyysvajekin kulminoituu. Suppenevasta työikäisten joukosta
entistä useamman tulisi olla töissä, jotta hyvinvointipalvelujen ja eläkkeiden
rahoituskuorma yhtä työllistä kohden ei kävisi liian raskaaksi. Tulevina
vuosikymmeninä tarvitsemme väistämättä myös työvoimaa vahvistavaa
maahanmuuttoa.
Velkasuhde kääntymässä jälleen nousuun
Nousukauden kuumimman vaiheen mentyä ohi julkisen talouden
rahoitusasema on uudelleen heikkenemässä. Valtionvarainministeriö ennustaa julkisen
talouden velkasuhteen nousevan hieman jo vuonna 2020. Suomen Pankki puolestaan
laskee, että kestävyysvaje on bruttokansantuotteeseen suhteutettuna paisunut 3
prosentista 4,7 prosenttiin. Kyseessä on usean miljardin euron uusi lovi, jonka
pääasiallisena syynä ovat lähivuosien odotuksia suuremmat alijäämät.
Maailmalla on jo jonkin aikaa käyty keskustelua, pitäisikö
julkisen talouden velkaantumiseen alkaa suhtautua aiempaa sallivammin. Matalat
korot näyttäisivät olevan hyvin pitkäaikainen ilmiö ja talouden hidastunutkin kasvuvauhti
on selvästi korkotasoa korkeampi. Tämä keskustelu tulee oletettavasti
Suomessakin vilkastumaan.
On sinänsä totta, että elämme poikkeuksellisen suotuisaa
aikaa tehdä tulevaisuuden kasvupotentiaalia vahvistavia ja hiilivapaata
yhteiskuntaa edistäviä julkisia investointeja. Alhainen korkotaso ei kuitenkaan
tarkoita, että velkaantumisesta olisi tullut tyystin vaaratonta. Kaukana siitä.
Vaikka lainakorot ovat alhaiset ja jopa negatiiviset, velanotto kuitenkin aina lisää
velkamassaa, joka pitää pystyä tulevaisuudessa kaikissa tilanteissa myös uudelleenrahoittamaan.
Ei ole mitenkään itsestään selvää, että seuraavassa taantumassa korot laskevat.
Jos kävisikin päinvastoin, velkasuhde voisi heiketä nopeasti ja korkomenojen
osuus julkisista menoista kääntyä jyrkkään kasvuun.
Erityisesti Suomen kaltaisen pienen, suhdanneherkän maan kannattaa olla velkaantumisen kanssa tarkkana. Suuriin maihin verrattuna olemme selvästi haavoittuvammassa asemassa: tuotantorakenteemme on yhä verrattain kapea-alainen, meillä on niukasti markkina-asemansa vakiinnuttaneita kasvuyrityksiä ja julkisen talouden rahahanat ovat pitkälti ulkomaisten sijoittajien luottamuksen varassa.
Timo Vesala Kirjoittaja on Kuntarahoituksen pääekonomisti.
Hämmennystä ovat tänä vuonna aiheuttaneet viime vuodelta
tutut asiat: suurvaltojen kinastelu, kauppasota ja brexit. Nämä teemat
loistivat yllättäen poissaolollaan Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n
vuosikokouksessa, johon lokakuun lopulla osallistuin. Kolmen päivän aikana
tapasin yhteensä yli kolmenkymmenen pankin edustajia. Yleensä tapaamisia on
yhdistänyt jokin tietty suuri teema. Tänä vuonna sellaista ei ollut, vaikka
merkittäviä maailmantalouteen vaikuttavia asioita on avoinna. Tämä oli
hämmentävää.
Vaikuttaa siltä, että asioiden paikallaan junnaamiseen on
turruttu. Riskien kanssa tekemisissä olevat ihmiset ovat kyynistyneet. Ennen suunnan
muuttamista tai toimiin ryhtymistä halutaan varmistua, että jotain
konkreettista tapahtuu eikä kyseessä ole pelkkä vouhotus.
Kansainvälisistä epävarmuustekijöistä huolimatta Suomen
talous on porskuttanut vastavirtaan. Talouden alamäki ole ainakaan vielä tänne tarttunut,
vaikka sekä kuluttajien että teollisuuden luottamus tulevaisuuteen näyttää
heikkenevän.
Luottamuksella on talousjärjestelmässä keskeinen rooli,
muutenkin kuin näkymien mittaamisessa. Pankkitoiminta perustuu nimenomaan
luottamukseen vastapuolta kohtaan.
Kuntataloudessa vuosi on ollut odotuksia synkempi muun
muassa ennustettua pienemmän verokertymän takia. Huolta tulevaisuudesta lisäsi
Tilastokeskuksen alueellinen väestöennuste, jota tässäkin lehdessä ja lokakuun
Huomisen talous -podcastissamme puidaan.
Mikäli kaupungistumiskehitys jatkuu ennustetusti, vuonna
2030 kymmenessä suurimmassa kaupungissa asuu 44 % Suomen väestöstä, vuonna 2040
jo 46 %. Vastaava luku tänä vuonna on 41 %, kun vuoden 2009 lopussa se oli 38
%. Kunnat tulevat jakautumaan entistä selkeämmin muuttotappio- ja
muuttovoittokuntiin. Vaikka merkittävät vaikutukset kunnille toteutuvat
nykyennusteen mukaan noin 20 vuoden kuluttua, niihin on reagoitava nyt.
Jo vuosia kestäneen paineen ja epävarmuuden keskellä kunnat
ovat pystyneet sopeuttamaan talouksiaan ja leikkaamaan kustannuksia.
Toivottavaa olisi, ettei niiden tehtäväkenttää jo muutenkin haastavassa
tilanteessa laajennettaisi ilman lisärahoitusta. Esimerkiksi julkisuudessa
pyöriteltyjen hoitajamitoitusten muuttaminen kertalaakista ilman siirtymäaikoja
tulisi kunnille kalliiksi.
Kuntarahoitus on perustehtävänsä kautta ollut jo 30 vuotta
kuntien kumppanina rakentamassa Suomen hyvinvointia, hyvinä ja huonoina päivinä.
Viime vuosina olemme lisäksi tehneet yhteistyötä erilaisissa hankkeissa, joilla
luodaan maamme tulevaisuuden menestystä.
Menestys rakennetaan tiimipelillä, minkä Huuhkajatkin
osoittivat. Joku on joskus sanonut, että tiimi ei ole joukko ihmisiä, jotka
tekevät työtä yhdessä. Se on joukko ihmisiä, jotka luottavat toisiinsa. Haluan
kiittää henkilöstöämme antoisasta vuodesta, sitoutuneisuudesta ja
tiimipelaamisesta. Kiitos myös asiakkaillemme ja kumppaneillemme luottamuksesta
asiantuntijuuttamme kohtaan. Jatketaan hyvää tiimipeliä myös ensi vuonna.
Esa Kallio toimitusjohtaja Kuntarahoitus Oyj Twitter @EsaKallio1
Maailmantalous on erikoisessa tilanteessa.
Korot ovat hyvin alhaiset, jopa negatiiviset, ja inflaatio on matalalla. Investoinnit
ovat vähissä ja työttömyys on ainakin USA:ssa alhainen.
– Tämä on hyvin hämmentävää. Kukaan ei olisi
ajatellut, että vuonna 2008 roihahtaneen finanssikriisin jälkeen ajauduttaisiin
tällaiseen tilanteeseen, Holmström sanoo.
Inflaation kasvua toivotaan, jotta alhaisista
koroista päästäisiin pois. Niistä aiheutuu monenlaista hallaa pankeille ja
taloudelle. Mistä ihmeestä tämä ekonomistienkin mielestä kummallinen tilanne
sitten johtuu? Holmströmin mukaan siihen on monta toisiinsa kytkeytyvää
selitystä, mutta ensisijainen syy on turvallisten sijoituskohteiden vähyys
suhteessa kysyntään.
– Finanssikriisin jälkeen suuri määrä
turvallisia sijoituskohteita hävisi, kun sijoittajien luottamus
varjopankkijärjestelmän tuottamiin velkakirjoihin romahti. Niitä luultiin
turvallisiksi, mutta totuus osoittautui toiseksi. Tämän seurauksena maailmassa
on runsaasti rahaa, joka etsii turvallista parkkipaikkaa.
Turvallinen parkkipaikka on yksi
vertauskuvista, joita Holmström mielellään käyttää. Vaikka aihe on
monimutkainen, Holmström pyrkii puhumaan mahdollisimman käytännönläheisesti.
– Kun
kysyntää turvallisille parkkipaikoille on enemmän kuin tarjontaa, hinta nousee
ja tuotto pienenee, korot painuvat matalalle. Maailmassa on arviolta 13–15 biljoonaa
velkaa, jossa korko on negatiivinen. Sijoittajat ovat valmiita maksamaan
turvallisesta parkkipaikasta.
Dollarin asema ei horju
Mitä markkinat sitten pitävät turvallisina
parkkipaikkoina rahalle?
– Erityisesti Yhdysvaltojen liikkeeseen laskemia
velkakirjoja, mutta myös muiden maiden dollarivelkakirjoja pidetään
turvallisina sijoituskohteina ympäri maailman. Raha hakeutuu Yhdysvaltoihin
myös Euroopasta ja Aasiasta. Yhdysvallat ei pysty suuresta velastaan huolimatta
kehittämään riittävästi turvallisia parkkipaikkoja maailmanlaajuiselle kysynnälle.
Tämä on osasyy alhaisiin korkoihin ja myös dollarin vahvuuteen.
Yhdysvaltojen ja dollarin ylivoimainen asema
tuntuu erikoiselta. Miksi raha hakeutuu sinne, missä finanssikriisi sai
alkunsa?
– Tämä on myös paradoksaalista. Luulisi, että
Yhdysvaltoja rangaistaisiin, Holmström pohtii.
– Kriisin laukaisijasta tuli aikaisempaakin
merkittävämpi. Dollari on dominoiva valuutta kaupankäynnissä, sen asemaa on ilmeisen
vaikea murtaa.
Yhdeksi selitykseksi dollarin vahvalle
asemalle Holmström sanoo Euroopan ajautumisen finanssikriisiin Yhdysvaltojen
vanavedessä sekä Kiinan epäluotettavuuden sijoituskohteena.
– Euroopan taloudella on ollut sen verran
vaikeuksia ja ongelmia, että euroa valuuttana ei ole saatu nostettua dollarin
kaltaiseen asemaan. Kiina on tietysti suuri talous ja siellä olisi
sijoitusmahdollisuuksia, mutta sinne ei haluta sijoittaa, koska Kiinan
finanssimarkkinat ovat nuoret ja kehittymättömät.
Dollarin vahvasta asemasta kertoo myös se,
että edes presidentti Donald Trumpin uhittelu ja poukkoilevat lausunnot,
jotka muuten ovat aiheuttaneet epävakautta maailman talouteen, eivät ole
heikentäneet dollarin asemaa.
– Yhdysvalloissa on kehittynyt finanssijärjestelmä,
jossa lainsäädäntö ja pelisäännöt ovat vakiintuneet ja sääntely on
kohtuullista.
Dollarin vahva asema aiheuttaa ongelmia myös
Yhdysvalloille. Valuuttakurssin nousemisen myötä Yhdysvaltojen kilpailukyky maailmalla
heikkenee. Maan kauppatase on vahvasti alijäämäinen. Tätä on valitellut myös
presidentti Trump, joka on väläytellyt valuutan ottamista pois kansainvälisestä
järjestelmästä ja rajoituksia ulkomaisille sijoituksille.
– Jos jotain tällaista tehtäisiin, sillä olisi maailmanlaajuiset vaikutukset. Uskon, että tässä vaiheessa kysymys on vain uhkailusta – ehkä siinä toivossa, että Trumpin puheet laskisivat dollarin kurssia, Holmstöm aprikoi.
Kuka ottaisi riskiä?
Yhdysvaltojen tavoin Euroopan keskuspankki on
lisännyt voimakkaasti finanssimarkkinoiden sääntelyä finanssikriisin jälkeen.
Sääntelyllä pyritään estämään pankkien ajautuminen kriisiin, mutta alhaiset
korot ovat johtaneet pankkien kannattavuuden heikentymiseen ja perinteisen
pankkisektorin supistumiseen. Viime kädessä pankkien kannattavuus on
turvallisuuden kannalta keskeisin tekijä. Sääntely on myös johtanut suuriin
muutoksiin varjopankkijärjestelmässä. Vakuuksien käyttöä on tiukennettu, mikä
on vähentänyt turvallisten parkkipaikkojen määrää. Samalla heikompien
vakuuksien käyttö on lisääntynyt.
– Keskuspankit ovat siirtäneet turvallisia
parkkipaikkoja taseisiinsa, kun ne ovat ostaneet omia valtion velkakirjoja.
Tällä on pyritty lisäämään talouden likviditeettiä, mutta samalla turvallisia
sijoituskohteita on poistunut valtavasti muun talouden käytöstä. Keskuspankkien
taseet ovat elvytystoimien myötä kasvaneet huikeasti. Monet keskuspankit,
erityisesti kehittyvissä talouksissa, ovat myös haalineet itselleen dollarimääräisiä
velkakirjoja tulevien kriisien varalle. Kaikkiaan turvallisia sijoituskohteita
katosi finanssikriisin jälkeen noin puolet. Ennen kriisiä niitä oli arviolta 35–40
prosenttia maailman bruttokansantuotteesta. Tänä päivänä niitä on vain 25 prosenttia,
mikä on selvästi alle normaalin tason.
Finanssikriisi sai alkunsa varjopankkijärjestelmässä,
jossa niin sanotut repomarkkinat pettivät Yhdysvalloissa.
– Tämän seurauksena monet näkivät varjopankkijärjestelmän hämäränä Wall Streetin salajuonena.
Bengt Holmström on taloustieteen tohtori ja Massachusetts Institute of Technologyn (MIT) taloustieteen professori. Holmström voitti taloustieteen Nobel-palkinnon vuonna 2016.
Holmströmin mukaan varjopankkijärjestelmällä on kuitenkin keskeinen ja kasvava rooli finanssimarkkinoiden toiminnassa, sillä se tehostaa vakuuksien käyttöä.
– Repomarkkinat toimivat eräänlaisena
talletuspankkina suursijoittajille: sinne voi sijoittaa satojenkin miljoonien
edestä rahaa kerralla, koska vastineeksi saa luotettavia arvopapereita. Repomarkkinoita
käyttävät liikepankit, eläkeyhtiöt ja myös keskuspankki, kun se haluaa myydä
tai ostaa omia velkakirjojaan. Järjestelmä ei todellakaan ole mikään Wall
Streetin salajuoni vaan elintärkeä osa toimivaa modernia talousjärjestelmää,
Holmström painottaa.
Minkä vuoksi niin moni taho ympäri maailman
juuri nyt etsii turvallisia parkkipaikkoja rahoilleen?
– Ihmiset eivät ole valmiita ottamaan riskiä,
rahaa pidetään mieluummin tilillä kuin sijoitetaan vaikka uusiin osakkeisiin. Yhdysvalloissa
riskipitoisten sijoitusten tuottovaatimus on säilynyt ennallaan koko 2000-luvun
ajan, vaikka korkotaso on laskenut hyvin alhaiseksi. Riskipreemio on kasvanut, mikä
saattaa heijastaa pelkoa siitä, että jonkinlainen kriisi on tulossa. Samaan
aikaan uskotaan, että valtio tulee pelastamaan järjestelmän, kuten se teki
vuosien 2008–2010 kriisin aikana.
Myös digitalisaatio on vähentänyt turvallisia
sijoituskohteita. Tuotannollisia sijoituksia tehdään vähän, investoinnit
kohdistuvat aineettomaan pääomaan.
– Asuntoja rakennetaan ja ne ovatkin
haluttuja investointikohteita kasvavilla alueilla. Ongelmana monessa
suurkaupungissa ovat tyhjillään olevat asunnot, joihin on parkkeerattu rahaa,
koska asuntosijoitukset koetaan turvallisiksi. Tämä on korkean riskipreemion ikävä
ilmentymä. Riskinottohalu pitäisi nyt saada jollain tavalla kasvamaan, mutta
jos epävarmuus tulevaisuudesta on suuri, halu sijoittaa riskipitoiseen
toimintaan on heikko, Holmström harmittelee.
Matala korko aiheuttaa pankeille ongelmia etenkin
Euroopassa, kun niiden on vaikea saada toiminnastaan kannattavaa. Lisäksi yritysten
uusiutuminen hidastuu, kun huonokuntoiset yritykset saavat tekohengitystä
ottamalla lisää halpaa lainaa. Matalien korkojen aiheuttamat ongelmat eivät jää
tähän.
– Sen lisäksi, että alhainen korko aiheuttaa
ongelmia pankeille, on se hankala myös eläkevakuutusyhtiöille. Eläkesitoumukset
ovat pitkiä, mutta niille ei ole näköpiirissa turvallista tuottomahdollisuutta.
Jotkut eläkeyhtiöt ovat jo lyhentäneet uusia sopimuksiaan ja lisänneet riskialttiimpia
sijoituskohteita. Tilanne on kuitenkin ongelmallinen niin Euroopassa kuin
Yhdysvalloissa.
Holmström ei pidä reiluna ratkaisuna sitä,
että tulevat pienet sukupolvet joutuvat kantamaan kohtuuttoman eläketaakan. Eläkejärjestelmän
rahastointiosuutta tulisi lisätä, mutta sen toteuttaminen oikeudenmukaisesti
nykyjärjestelmän puitteissa on suuri haaste ikärakenteen takia.
Kauppasodassa on vain häviäjiä
Kauppasota ja suurvaltojen keskinäinen
uhittelu ovat aiheuttaneet epävakautta maailman talouteen jo pitkään.
Yhdysvaltojen Kiinalle asettamat uusimmat tuontitullit tulivat voimaan syyskuun
alussa, eikä Eurooppakaan taida tullikorotuksilta säästyä. Holmström asettaa
monia huolettavan tilanteen mielellään pidempiaikaiseen perspektiiviin. Hän
toteaa tyynesti, että asetetut tariffit eivät historiallisessa valossa ole
kovin suuria.
– Tulleja tietysti kauhistellaan, koska ne
ovat viime vuosien mataliin tullimaksuihin verrattuna suuret. Avoimuuden odotettiin
jatkuvan ja siksi tullit ovat shokki. Maailma on kuitenkin ollut aikaisemmin
huomattavasti eristyneempi, Holmström muistuttaa.
Talouden toimintaa haittaa myös Yhdysvaltojen
poukkoileva politiikka.
– Tämä on paljon isompi asia kuin tariffit. Huomiota
halutaan kiinnittää Kiinan väärinkäytöksiin, mutta todellisuudessa kyseessä on
kädenvääntö vaikutusvallasta maailmalla.
Kuka kauppasodan voittaa?
– Tämä ei ole sota, joka voitetaan tai
hävitään. Yhdysvallat on riippuvainen kiinalaisesta teknologiasta yhtä lailla
kuin Kiina Yhdysvaltojen ja Euroopan teknologiasta. Kauppasodan kärsijöitä
eivät ole vain Yhdysvallat ja Kiina, vaan useimmat avoimet taloudet, mukaan
lukien Suomi.
Holmström uskoo kuitenkin, että Kiina tulee hyötymään pitkällä aikavälillä suhteellisesti Yhdysvaltoja enemmän, edellyttäen että Kiina pitää kiinni markkinajärjestelmästään.
– Kiinalaiset ovat monilla aloilla jo nyt
maailman huippua ja ongelmat Yhdysvaltojen kanssa vain nopeuttavat Kiinan
teknologista kehitystä. Tästä näkökulmasta ajatellen Yhdysvaltojen kannattaisi
ryhtyä kilpailemaan ihan normaalein keinoin.
Suomessa keskityttävä työllisyyden ja
tuottavuuden nostoon
Jo neljäkymmentä vuotta Yhdysvalloissa asunut
Holmström ei seuraa Suomen politiikkaa eikä taloustilannetta jatkuvasti, mutta
suostuu kuitenkin jakamaan näkemyksiään kysyttäessä.
– Suomella on maailmalla hyvä maine, lainaa
saadaan alhaisella korolla. Tämä vaikuttaa varmasti Kuntarahoituksenkin
varainhankintaan. Uskottavuus on ansaittu pitkän ajan kuluessa ja siitä on
tärkeää pitää huolta.
Holmström ei halua varsinaisesti arvioida
hallituksen linjauksia, mutta on huolissaan valtion ja kuntien
velkaantumisesta.
– Pienellä maalla, jolla on avoin talous eikä
omaa rahapolitiikkaa, ei ole varaa ylivelkaantua. Toivottavasti hallituksella
on joustavuutta muuttaa linjauksiaan, mikäli talouden tilanne äkisti muuttuu.
Viennistä riippuvalle taloudelle Holmström
näkee vähän elvytyskeinoja.
– Suomessa tulisi nyt keskittyä työllisyyden ja tuottavuuden nostoon, Holmström painottaa. Koulutuksen tehostaminen ja nuorista huolehtiminen ovat myös vanhusten etua ajatellen keskeisessä asemassa. Tämä ymmärrettiin ennen konkreettisemmin, kun lapset olivat vanhusten perusturva. Sama peruslogiikka patee edelleen, vaikka muodot ovat muuttuneet. Nyt digitalouden käyttöönotto ja kehittäminen ovat ratkaisevia. Niissä Suomella pitäisi hänen mukaansa olla hyvät edellytykset pysyä mukana.
Kuntatalouden kehitykseen on vaikuttanut ja vaikuttaa lähivuosina
eniten ikä- ja väestörakenteen muutos. Huomion kiinnittyminen verokertymien
”rytmihäiriöihin” ja muihin satunnaisiin tekijöihin voi olla yksittäisenä
vuonna merkittävää, mutta isossa kuvassa uhkaa viedä keskustelua väärään
suuntaan.
Väestön ikääntymisen vaikutuksista julkiseen talouteen on
varoiteltu vuosikausia. Syntyvyyden kääntyminen laskuun viime vuosina on
muuttanut pitkän aikavälin näkymän piirun verran synkemmäksi, vaikka lyhyellä
aikavälillä alempi syntyvyys vähentääkin nuorten ikäluokkien menopaineita.
Kokonaisuutena kuntien vastuulla olevien peruspalvelujen
palvelutarpeen muutokseksi arvioidaan keskimäärin 0,5 prosenttia vuosittain.
Ikärakenteeltaan ja väestökehitykseltään erityyppisissä kunnissa menopaineet
ovat kuitenkin aivan erilaisia. Lisäksi kuntien mahdollisuuksissa vastata
kasvavaan tai alenevaan palvelutarpeeseen on suuria eroja.
Uusimman kuntatalousohjelman painelaskelmat kertovat osaltaan
tarinaa kuntien eriytymisestä. Toiminnan ja investointien nettorahavirta kuvaa laskennallista
rahoituksellista sopeutustarvetta. Suurten kaupunkien tilanne erottuu
kokonaisuudesta vähiten haastavana. Pienten ja keskisuurtenkin kuntien tilanne
vaikuttaa keskimäärin vaikealta. On kuitenkin huomattava, että kuntakokoryhmien
sisällä (ml. suurimmat kaupungit) hajonta voi olla suurta.
Viime aikoina useat kuntapäättäjät ovat ihmetelleet sitä, että työllisyyden
kohentumisesta huolimatta kunnallisverotulot eivät ole juurikaan kasvaneet
viime vuosina. Ilmiö on monimutkainen, ja sitä ei ole vielä selvitetty
riittävästi. Vaikuttaa kuitenkin ilmeiseltä, että tämänkin asian yksi taustaselittäjä
on väestön ikärakenteen muutos. Työllisyyden kasvu ei riitä vahvistamaan kunnan
veropohjaa, jos samanaikaisesti työikäisen väestön määrä supistuu eläköitymisen
seurauksena. Eläketuloista maksetaan kunnallisveroa vähemmän kuin
palkkatuloista, ja pienimmistä eläketuloista ei makseta lainkaan veroa. Heikoimmassa
asemassa ovat kunnat, joissa ikääntyneitä on paljon ja työikäisten määrä
vähenee muuttoliikkeen seurauksena.
Ikääntymisen ja muuttoliikkeen vaikutusten rinnalla julkisen
infran ja rakennuskannan korvausinvestointipaineet rasittavat kuntien taloutta.
Kasvavien kuntien investointipaineet ovat suuret, mutta myös väestöään
menettävillä alueilla on säilytettävä riittävä palvelukapasiteetti. Tilojen
tarkoituksenmukaiseen mitoitukseen ja tilankäytön tehokkuuteen on samalla syytä
kiinnittää huomiota. Muuttoliike ei valitettavasti toimi symmetrisesti niin,
että plus ja miinus nettouttaisivat tulo- ja lähtöpäässä toisensa.
Käyttötalouden kireys ja suuret investointitarpeet jättävät paljon
veronkorotusten ja/tai velkarahoituksen varaan. Kunnallisessa päätöksenteossa
investointi tai sen tekemättä jättäminen on aina valinta myös sukupolvien
välisten tarpeiden ja tulonjaon välillä. Siksi investointipäätöksien ja niiden
rahoituksellisen kestävyyden tulee pohjautua huolelliseen analyysiin.
Kuntatalouden ahdinkoon ei valitettavasti ole olemassa
taikakonsteja. Veroa maksavien työllisten lisääminen, palvelujärjestelmän
tehottomuuksien korjaaminen ja kalliiden palvelujen käyttöä vähentävä
ennaltaehkäisevä työ antavat mahdollisuuden kohdentaa pelivaraa uudelleen: laadukkaisiin
palveluihin, riittävään henkilöstöön ja välttämättömiin investointeihin.
Jani Pitkäniemi ja Tanja Rantanen
Kirjoittajat työskentelevät valtiovarainministeriössä. Pitkäniemi on kunta- ja aluehallinto-osaston ylijohtaja ja Rantanen finanssineuvos ja yksikön päällikkö.
Kunnat ja kaupungit tarvitsevat erilaisia tiloja tuottaakseen palveluita kuntalaisille. Kasvatuksen ja sivistyksen toimialan tarvitsemat tilat, kuten päiväkodit ja koulut, ovat eniten tilaa tarvitseva palveluntuotanto. Toinen merkittävästi tilaa tarvitseva on tietenkin sote. Parhaillaan meneillään on näiden tilojen uudistamiseen liittyvä suurin investointiaalto, mitä kunnissa ja julkisella sektorilla on koettu.
Monelle pienehkölle kunnalle, joka sijaitsee etäämpänä suurista kasvukeskuksista, suunnitteilla oleva koulukeskus tai monitoimitalo on suurin kunnan koskaan toteuttama hanke. Lisäksi tilaan kohdistuvat vaatimukset edellyttävät lähes poikkeuksetta uudisrakentamista, koska harvasta paikasta löytyy sopivan kokoista olemassa olevaa tilaa, joka soveltuisi kaavailtuun toimintaan.
Tarvittavat uudet tilat voidaan lähtökohtaisesti hankkia kahdella eri vaihtoehdolla, vuokraamalla tai rakennuttamalla – samaan tapaan kuin asunnon voi joko vuokrata tai ostaa. Se, kumpi on taloudellisesti järkevämpi vaihtoehto kuntien tarvitsemien tilojen osalta, riippuu muun muassa käyttötarpeen pysyvyydestä. Mikäli hankittavia uusia tiloja tarvitaan pitkäksi aikaa, on omistaminen usein edullisempi vaihtoehto.
Mutta kuinka edullista tai kallista se tila sitten on? Yleensä vastauksen mihin tahansa kysymykseen löytää nykyään Googlesta. Mutta ei tässä tapauksessa. Kuntien ja kaupunkien tekemien kaikkien hankintojen kilpailutusten lopputulokset, erityisesti hintatiedot ja niihin keskeisesti vaikuttava tekijät, pitäisi julkaista avoimesti. Vielä pidemmälle vietynä, tiedot voisi koota yhteiseen tietopankkiin, josta niin virkamiehet, luottamusmiehet kuin hankkeiden maksajat (kuntalaiset) voisivat hakea tietoja. Vertailutietoa voisi käyttää esimerkiksi hankesuunnittelun ja päätöksenteon tukena, kun oma kunta on tekemässä ainutkertaista suurta hankettaan. Vastaavien hankkeiden todelliset toteutuneet vuokratasot olisivat parempi lähtökohta hankkeen valmistelulle ja päätöksenteolle kuin arvaukset ja arviot, tai – vielä pahempaa – myyntimiesten lupaukset.
Julkisen sektorin tilaajilla ei pitäisi olla mitään syytä piilotella hankintojensa tuloksia. Toiminnasta, päätöksenteosta, kilpailutuksista ja niiden lopputuloksista pitäisi tehdä niin läpinäkyvää ja vertailukelpoista kuin mahdollista. Myöskään tarjoajille ei saa antaa sen suhteen köyttä, että kilpailutusten lopputulokset pitää salata – heidän tavoitteensa asiassa on liian ilmeinen. Valitettavasti toimijat pääsevät liian usein tekemään liian hyvää liiketoimintaa kuntien ja kaupunkien kanssa, mikä näin veronmaksajan näkökulmasta harmittaa ja turhauttaa.
Ville Riihinen Kirjoittaja on Inspiran johtaja, joka on paininut julkisen sektorin investointihankkeiden ja niiden rahoittamisen kanssa finanssikriisistä asti.
MustRead on yhteiskunnallinen digitaalinen päättäjämedia, joka analysoi ja taustoittaa ajankohtaisia aiheita sotesta kaupungistumiseen. Kuntien toimivia käytäntöjä käsittelevä juttusarja alkaa MustReadissa vuoden 2020 alussa.
Tämä toimii on MustReadin journalistisin perustein tuottama juttusarja, mutta se mahdollistetaan Kuntarahoituksen ja Kuntaliiton tuella. Sarja nostaa esiin kuntien ja kaupunkien merkittävää yhteiskunnallista vaikutusta ja esittelee hyväksi havaittuja ratkaisuja niiden ongelmiin. Tavoitteena on jakaa tietoa toimivista konsepteista ja toimintatavoista.
Vaikuta käsiteltäviin teemoihin ja kerro toimivista ratkaisuista
Tämä toimii -sarjan taustaksi kerätään tietoja verkkokyselyllä, johon vastaaminen kestää noin 10 minuuttia.
Mitkä ovat kuntasektorin suuret haasteet, joihin kipeästi kaivataan ratkaisuja? Mitä toimivia käytäntöjä omasta kunnastasi löytyy? Onko jonkin muun kunnan toiminta tietyllä osa-alueella tehnyt sinuun vaikutuksen?
MustReadin toimitus on lähettänyt kyselyn sähköpostitse kuntien ylimmälle johdolle. Siihen voi vastata myös kuka tahansa teemasta kiinnostunut tämän linkin kautta.
Tämä toimii -artikkeli- ja podcast-sarja käynnistyy tammikuussa 2020.
Kuluvan vuoden kehitys odottamattoman vahvaa monella rintamalla
Oireita talouden paranevasta vedosta saatiin jo toisen
vuosineljänneksen BKT-luvuista. Talous kasvoi huhti–kesäkuussa ensimmäisten
arvioiden mukaan 0,8 prosenttia vuoden ensimmäisestä neljänneksestä. Suomen Pankin ”nowcasting”-ennustemalli
lupailee mukavaa kasvua myös kolmannelle neljännekselle, vaikka maailmantalouden
alamäen arveltiin heijastuvan Suomeen viimeistään vuoden 2019 jälkipuoliskolla.
Tilastokeskuksen kuukausittain julkaistava tuotannon suhdannekuvaaja kertoo
samaa tarinaa: talous on jälleen saanut kasvuvaihteen päälle ja vuositason
kasvutrendi on palannut yli 2 prosentin vauhtiin.
Maailmantaloutta vaivannut teollinen taantuma ei
toistaiseksi ole Suomeen tarttunut. Teollisuustuotannon kasvutrendi on viime
kuukausina kiihtynyt lähelle 3,5 prosenttia. Kehitystä voi pitää jopa
merkillisenä, sillä Suomelle tärkeän Saksan teollinen sykli alkoi hapantua jo
noin puolitoista vuotta sitten. Kenties erikoisinta on, että tuotelajeista
investointitavaroiden valmistus on kasvanut kaikkein rivakimmin, vaikka
kauppasodan ja muun poliittisen epävarmuuden on sanottu vaikuttavan nimenomaan
yritysten investointihaluihin.
Kuluttajien luottamus on trendinomaisesti heikentynyt jo
pidemmän aikaa, mutta käyttäytymiseen tunnelmapuolen alavire ei ole toistaiseksi
juuri vaikuttanut. Kesäkauden aikana vähittäiskauppa kääntyi entistä
voimakkaampaan kasvuun ja asuntokaupastakin on kuultu positiivista viestiä.
Parhaimmat uutiset saatiin kuitenkin Tilastokeskuksen
viimeisimmästä työvoimatutkimuksesta. Reilun puolen vuoden ”terassivaiheen”
jälkeen työllisten määrä jälleen kasvaa ja työllisyysaste nousee. Pitkään näytti,
että työmarkkinoilla kolkutellaan kasvun rajoja eikä ohentunut työvoimareservi enää
riitä lisäämään työsuhteiden määrää. Viimeisten tietojen perusteella vaikuttaa
siltä, että uusia työnhakijoita virtaa sittenkin taas työmarkkinoille ja
yritysten käytössä oleva rekrytointipotentiaali kasvaa.
Ennusteita ei silti kannata vielä korjata ylöspäin
Suomen taipumus reagoida viiveellä maailmantalouden
käänteisiin kirvoittaa aina spekulointia siitä, josko matalasuhdanne ei tällä
kertaa koskettaisi meitä lainkaan. Aivan vuoden 2008 lopulle saakka monet
pitivät täysin mahdollisena, että Suomi selviää finanssikriisistä suhteellisen
vähin vaurioin. Vuonna 2009 BKT kuitenkin supistui yli 8 prosenttia.
Historiallisen kokemuksen valossa talouden yllättävään
virkoamiseen kannattaakin suhtautua uteliaasti mutta varovaisesti. Kyse voi
olla puhtaasti satunnaisvaihtelun piikkiin menevästä heilahduksesta tai vain poikkeuksellisen
pitkäksi venähtäneestä viiveestä, jolla kansainvälinen matalapaine Suomeen
rantautuu. EK:n johtava ekonomisti Sami
Pakarinen onkin toistuvasti muistuttanut maailmantalouden heikkouden
näkyvän jo vientiteollisuutemme tilauksissa ja olevan vain ajan kysymys,
milloin hidastuva kasvu alkaa laajemmin tarttua Suomen talouteen.
Varautunutta tulkintaa puoltavat myös viimeaikaiset
luottamuskyselyt. Kuluttajien luottamus Suomen talousnäkymiin on selvästi
heikentynyt. Vaikka luottamus omaan talouteen onkin vielä kohtuullinen,
tunnelmien yleinen synkkeneminen koettelee jo uskoa hyvän työllisyystilanteen
säilymiseen. Elinkeinoelämän
tunnelmamittareissa varsinkin teollisuuden luottamuksen heikentyminen jatkuu.
Toisaalta historiallisen kokemuksen tuomaan skeptisyyteen ei
kannata liikaa juuttua. Taloutemme vahva vire voi sisältää myös positiivisia
signaaleja. Voisiko osaselitys olla Suomen parantuneessa kilpailukyvyssä?
Olemmeko tällä kertaa onnistuneet puolustamaan markkinaosuuksiamme aiempaa
paremmin? Vai onko maailmantalouden heikkoutta yksinkertaisesti yliarvioitu?
Varsinkin euroalueella talouden alavire on ollut hyvin Saksa-vetoista ja
voimakkain stressi liittynyt vieläpä melko pistemäisesti Saksan
autoteollisuuden ongelmiin. Olisiko mahdollista, että Suomen ulkopuolelta
tuleva paine ei olekaan kyllin laaja-alaista, jotta se riittäisi suistamaan kasvun
tyystin raiteiltaan?
Näitäkin kysymyksiä on kannattaa pohtia, vaikkei
talousennusteita vielä olekaan syytä ylöspäin korjata.
Timo Vesala Kirjoittaja on Kuntarahoituksen pääekonomisti.
Kunnat
muuttuvat yhä enemmän palvelujen järjestäjästä alueen kokonaisvaltaisen
elinvoiman vahvistajaksi. Hyvinvoinnin edistäminen tätä kautta onkin mitä todennäköisemmin
yksi jokaista kuntapäättäjää mietityttävistä asioista. Myös kuntaministerinä
pohdin näitä kysymyksiä paljon – miten erilaisissa kunnissa
elinvoiman haasteet ratkaistaan ja miten löydetään vaikuttavimmat keinot
elinvoiman edistämiseksi? Entä miten jo nyt vaikeassa
tilanteessa olevien kuntien talous kestää tarvittavat panostukset elinvoiman
kasvattamiseen, kun samalla on huolehdittava peruspalveluista?
Hallituksen
tavoitteena on huolehtia osaltaan elämisen ja yrittämisen edellytyksistä koko
Suomessa alueiden tarpeet huomioiden, on sitten kyseessä metropolialue, harvaan
asuttu maaseutu tai jotain siltä väliltä. Tavoitteessa onnistuminen edellyttää
monimuotoista kunta- ja kaupunkipolitiikkaa. Sitä hallitus aikoo tehdä yhdessä
kuntien ja kaupunkien kanssa. Hallitusohjelmaan on kirjattu erilaisten kuntien
ja alueiden huomioiminen niin että tehdään erillinen kaupunkistrategia ja
seutukaupunkiohjelma, laajennetaan MAL-sopimuksien käyttöä uusille alueille ja
luodaan alueellisia kasvusopimuksia, sekä muodostetaan harvaan asutuille
alueille oma toimenpideohjelma kokeiluineen elinvoiman ja hyvinvoinnin
kehittämiseksi.
Valtion
tehtävänä on luoda puitteet kuntien elinvoiman vahvistamiseksi
vakaalla ja ennustettavalla toimintaympäristöllä. Kunta kuitenkin kantaa
vastuun paikallisista elinvoimatekijöistä, kuten yritystoiminnan
kehittämisedellytyksistä, toimivasta elinympäristöstä ja vetovoimaisesta
paikallisyhteisöstä.
Kuntien
elinvoiman vahvistaminen vaatii myös investointeja. Kuntakonsernien nettoinvestointien
määrä oli 6,24 miljardia euroa vuonna 2018. Määrä kasvoi seitsemän prosenttia
edelliseen vuoteen verrattuna. Samalla kuntakonsernien lainakanta kasvoi lähes
36 miljardiin euroon. Kuntien päätöksentekijät ovat vaikeassa ristipaineessa:
toisaalta kunnan tulevaisuus edellyttäisi investointeja elinvoimaan, toisaalta
kunnan talouden tasapainosta pitkällä aikavälillä tulisi pitää huolta.
Koko maan
tasolla investointien määrää kasvattivat laajat sairaalainvestoinnit,
infrahankkeet sekä lukuisat kouluinvestoinnit, jotka toki ovat palvelujen ja
kuntalaisten kannalta tarpeellisia. Huolta kuntaministerinä kannan erityisesti
siitä, selviytyvätkö väestöään menettävät kunnat tekemiensä investointiensa
aiheuttamista pitkäaikaisista, jopa vuosikymmenien päähän ulottuvista
velvoitteista. Tehdyille investoinneille tulisi löytyä myös maksajat
pitkälle tulevaisuuteen.
Investointien
ja laajemminkin kuntatalouden tilanteen seuranta on kaiken kaikkiaan muuttunut
haastavammaksi. Palvelujen organisointi ja tuotantotavat vaihtelevat,
esimerkiksi suuri osa investoinneista toteutetaan kuntien sijasta niiden
omistamissa yhtiöissä. Kaikkia palvelutuotannossa tarvittavia rakennuksia ei
välttämättä nykyisin omisteta, vaan ne vuokrataan. Näistä syistä pelkästä
kunnan tilinpäätöksestä ei saa kuvaa kaikista kunnan velvoitteista. Kunnan
talouden tasapaino saavutetaan reaalitalouden toimenpitein
lisäämällä tuloja tai vähentämällä menoja. Kirjanpidon
toimenpiteet, kuten poistojen pienentäminen, eivät tuo lainkaan rahaa kunnan
kassaan.
Kunnan
taloutta, kuten myös kunnan elinvoiman rakentamista, on syytä tarkastella aina
pitkällä aikavälillä. Kunnan elinvoimaa kasvattavien toimenpiteiden
vaikuttavuus vaatii strategista otetta, luottamusta ja kykyä sovittaa yhteen
paikalliset elinvoimatekijät. Elinvoiman kasvattamisen pohjalla yksi
perusta on oikea ja riittävä kuva kunnan taloudesta.
