Kuntarahoituksen ja Demos Helsingin Päätösten aika – tienviitat kestävään kuntaan -julkaisu on aiheellinen ja perusteltu keskustelunavaus kuntavaalien alla ja kunnioitettava yritys fokusoida kuntavaalien keskustelua kunnallispolitiikan ytimiin ja reunaehtoihin. Juuri niihin asioihin, joista kunnissa päätetään. Kiitokset tästä.

Kuntavaaleja käydään poikkeuksellisena ajankohtana, jossa on perusteellinen epäselvyys siitä, millaiseen toimintaympäristöön ehdokkaat pyrkivät. Siirtyykö sote-palveluiden tuottaminen maakuntatasolle vai jääkö se kuntien hoidettavaksi? Epäselvyyttä on vielä varsin paljon myös mahdollisen siirron yksityiskohdista. 

Harvoja varmoja asioita, joista kuntapoliitikot tulevat jatkossakin päättämään, ovat perusopetus ja varhaiskasvatus, jotka ovat kunnan keskeisimpiä lähipalveluita. Julkaisu ei näitä asioita juuri käsittele paria mainintaa enempää. Tämä asia lukijan pitää itse oivaltaa. 

Julkaisun tarkastelussa ovat kuntien talous, vastuullisuus ja johtaminen, joiden haastavuuden lähtökohtana kuvataan muutamia megatrendejä: ikärakenteen muutos, kestävyyskriisit, kaupungistuminen ja teknologian kehittyminen. Nämä vaikuttavat kiistatta toimintaympäristöön kunnissa, kuten kaikkialla muuallakin. Ovatko nämä kuitenkaan erityisesti juuri kuntien haasteita, on pohtimisen arvoinen kysymys. Ja jos ovat, miksi?

Ikärakenteen muutos on trendinä Suomessa varsin nuori ilmiö. Kasvun ikäpyramidi on kääntynyt ympäri ja kuvaa supistumista. Se haastaa rakenteita, jotka on luotu kasvulle. Ympäristön näkökulmasta kehitys on menossa kohti kestävämpää ja vastuullisempaa suuntaa. Kun ihminen joutuu valitsemaan ympäristön ja itsensä väliltä, ehdoton enemmistö valitsee itsensä. Kestävyyskriiseissä kysymys on pitkälle tästä valinnasta. Mutta onko tämäkään todellisuudessa juuri kunnallinen ilmiö?

Kaupungistuminen on yksi megatrendien äideistä, joka on vaikuttanut ilmiönä ihmispopulaatiossa jo tuhansia vuosia. Ihminen on sosiaalinen laumaolento, joka hakeutuu lajitovereiden läheisyyteen muodostaen perheitä, heimoja ja kansoja. Suomessa, jos missä, on osaamista ja kokemusta tämän ilmiön jarruttamisesta. Silti se toteutuu, koska vastustaminen on ollut kallista ja rahat loppuvat. Asfalttia on levitetty tasaisesti ympäri maata, vaikka liikennettä ei olekaan joka niemeen ja notkoon riittänyt. Kaupungistuminen on myös mahdollisuus ja yksi luonnollinen ratkaisu, jolla ihmislaji yrittää yksilöinä selviytyä, mutta se on monin tavoin myös ympäristön kannalta ratkaisu kestävään ja vastuulliseen elämään. Julkaisussa se nähdään enimmäkseen ongelmana, joka kohtelee kuntia eriarvoisesti. 

Teknologian kehittyminen on vääjäämätön ja myös tuhansia vuosia vaikuttanut megatrendi. Ihmislaji rakentaa kaiken aikaa ympärilleen lisää teknologiaa, jolla se pyrkii helpottamaan omaa elämäänsä ja paikkaamaan puutteellisia ominaisuuksiaan. Suomessa suurin osa ihmisistä elää suurimman osan elämästään lähes täysin ihmisen rakentamassa teknologisessa ympäristössä ja samaan aikaan perusopetuksen oppisisällöistä on vähennetty teknologisia sisältöjä. Teknologinen kehitys on tähän asti ollut ihmislajin tärkein tapa selviytyä ja mitä luultavimmin se on sitä tulevaisuudessakin. Julkaisussa tätä megatrendiä kuvataan oppimisen, muutoksen ja toimintojen sopeuttamisen haasteena, vaikka todellisuudessa tämä on lähes yksinomaan mahdollisuus ratkaista uusia ongelmia.

Julkaisun näkökulman heikkous piilee ehkä siinä, että tarkastelun itsestään selvänä lähtökohtana pidetään nykyistä muuttumatonta kuntarakennetta sekä muutos- ja päätöskyvytöntä valtakunnallista päätöksentekoa. Julkaisun ajankohdan ja tavoitteiden näkökulmasta valinta on kuitenkin ymmärrettävä, sillä tällä rakenteella kuntavaalit käydään. Globaalit kestävää kehitystä haastavat megatrendit tulisi nähdä pikemminkin valtioiden tai koko ihmiskunnan haasteina lähinnä siksi, että oleellisimmat ratkaisut tulisi saavuttaa tällä tasolla ja sen seurauksena ohjata kuntien ja ihmisten toimintaa.

Kuntien taloudellinen tila on täysin rakenteellinen ja suomalaisten ihmisten itse luoma keinotekoinen järjestelmä. Muunkinlaisia malleja on. On tekopyhää osoittaa kuntia sormella talousongelmista, jotka valtiovalta on päätöksillään aiheuttanut. Yhtäältä kuntien eriarvoistumiskehitys ja myös taloudellinen eriytyminen ovat täysin valtakunnallisessa päätösvallassa olevia asioita. Julkaisu toteaakin yhdeksi keskeiseksi kysymykseksi sen, miten hyödyt ja haitat jakautuvat, vaikka ratkaisun avaimet löytyisivät siitä, kuinka hyödyt ja haitat jaetaan.

Kuntien talousnäkymä on todella heikko. Julkaisu keskittää huomiota tärkeään asiaan. Silti koen välttämättömänä korostaa kokonaisuuden näkökulmaa, jossa ongelman syy ei ole ainoastaan siellä, missä ongelma näkyy. Julkinen talous on laajempi asia kuin vain kuntien talous. Kuntien toimeenpaneva rooli ihmisten arjessa on merkittävä ja kunnissa tehdään tärkeimpiä arvopäätöksiä erittäin haastavissa, usein pakottavissa tilanteissa. Arvovalintojen tulisi perustua eettisiin lähtökohtiin ja edustaa laajaa näkemystä. Aina ei näytä näin tapahtuvan. 

Hieman kaukaa haettu vertaus päättäköön tämän kirjoituksen. Jos oletetaan valtion päättäjät kuntien opettajiksi, vanha opettajan määritelmä koululaisen suusta kertoo paljon: ”Opettajat ovat henkilöitä, jotka auttavat meitä ratkaisemaan ongelmia, joita meillä ei olisi ilman heitä”.

Niku Tuomisto
Kirjoittaja on OAJ:n kehittämispäällikkö, joka ei ole löytänyt yhtäkään järkevää syytä lomauttaa opetus- ja kasvatushenkilöstöä kunnista.