Tytti Bruce-Hyrkäs vastaa hiilineutraaliuden kehittämisestä kiinteistö- ja rakennusalan asiantuntijakonserni Granlund Oy:lla ja johtaa myös Green Building Council Finlandin vähähiilisen rakentamisen toimikuntaa. Kiinteistö- ja rakennusala tuottaa Suomen vuotuisista päästöistä noin 30 prosenttia, Bruce-Hyrkäs muistuttaa.

– Alan tavoite on laskea energiankäytön päästöjä 90 prosenttia ja puolittaa materiaali- ja työmaiden päästöt vuoteen 2035 mennessä.  Tällä hetkellä ala saa vetoapua siitä, että sähkö- ja kaukolämpöyhtiöt pudottavat päästöjään. Rakentajat voivat tehdä osansa tukemalla kohteissaan energiatehokkuutta parantavia ja uusiutuvaa energia tuottavia ratkaisuja.

Kunnat voivat edistää samaa kehitystä tekemällä kestäviä valintoja sekä omissa kiinteistöissään että julkisen maankäytön ja kaavoituksen osalta, Bruce-Hyrkäs korostaa.

– Jos esimerkiksi tontinluovutus kilpailutetaan, vähähiilisyys voidaan asettaa yhdeksi kriteeriksi ja näin kirittää yksityisiä toimijoita hakemaan parhaita ratkaisuja. Kunnat voivat tässä liikkua valtiota ketterämmin. On myös tärkeää huomioida, että suurimmat vaikutukset tehdään jo silloin, kun valitaan hankkeen toteutustapaa.

Resurssiviisaasti ja yhteistyöllä

Hiilineutraaliuden tavoite on osa Järvenpään kaupungin päivittäistä työtä ja strategiaa kaupungin kiinteistöhankkeissa. Mestaritoiminta Oy vastaa kaupungin kiinteistöjen rakennuksesta ja ylläpidosta. Toimitusjohtaja Jani Kervinen puhui yhtiön resurssiviisauden periaatteesta.

– Isossa kuvassa resurssiviisaudessa on kyse siitä, että kehitämme hyvin laajalla sektorilla useita osa-alueita: kaupunkirakennetta ja liikkumista, ympäristön tilaa, energia- ja materiaalikulutusta, Kervinen kuvailee.

– Laadimme kaupungin kiinteistöihin esimerkiksi pitkän tähtäimen energiatehokkuussuunnitelmia ja kehitämme lämmön, veden ja sähkön automaattista kulutusseurantaa, jotta ymmärrämme kiinteistökantaamme paremmin.

Kervisen kuvailema lähestymistapa vähähiiliseen rakentamiseen on pitkäjänteistä työtä. Ratkaisuja tarkastellaan kaavoituksesta rakentamiseen, ylläpitoon ja purkuun asti. Järvenpäässä keskusteluun haetaan mukaan laajasti eri osapuolia yhteistyötä painottavalla kiinteistöallianssimallilla.

– Allianssimallinen toiminta antaa meille moniammatillista ymmärrystä. Pääsemme kiinni laajasti kiinteistön ylläpitoon, rakentamisen tavoitteisiin, käyttäjien toimintaan ja kykenemme ajattelemaan yli perinteisten vastuurajojen. Vuorovaikutus on keskeisessä asemassa: meillä koulujen rehtoritkin ovat oppineet puhumaan sujuvaa “betonipäätä”.

Taksonomia määrittelee kestävän rakentamisen kriteerit uusiksi

Kuntarahoituksen vastuullisen rahoituksen senior asiantuntija Rami Erkkilä kertasi vihreän rahoituksen etuja ja kriteerejä kiinteistöjen ja rakentamisen osalta. Kuntarahoitus pitää vihreän rahoituksen edellytyksinä muun muassa uudisrakennuksissa A-energialuokkaa ja korjausrakentamisessa 30 prosentin parannusta energiatehokkuuteen. Toteutustavoissa on kuitenkin liikkumatilaa.

– Kun annamme rakennusalan osaajille mahdollisuudet toteuttaa hanke asiakkaan tavoitteiden mukaisesti, syntyvät parhaat ratkaisut. Tällöin rahoittajan ei tarvitse lähteä mikromanageroimaan toteutusta, Erkkilä kuvailee.

– Eräänlaisena vihreän rahoituksen huoneentaulunamme on, että rahoitetuissa hankkeissa halutaan tehdä asioita paremmin ja ennakkoluulottomammin kuin aiemmin on tehty. Tätä kautta hankkeissa onkin syntynyt erinomaisen hyviä ratkaisuja.

Kiinteistö- ja rakennusalaan tulee jatkossa vaikuttamaan merkittävästi Euroopan komission vihreä taksonomia, joka määrittelee EU:n yhteiset kriteerit ympäristön kannalta kestävälle toiminnalle. Pähkinänkuoressa taksonomian mukaisen toiminnan tulisi hyödyttää merkittävästi vähintään yhtä kuudesta määritellystä ympäristötavoitteesta, oltava tuottamatta merkittävää haittaa viidelle muulle tavoitteelle sekä oltava YK:n, OECD:n ja ILO:n eettisten työ- ja ihmisoikeusperiaatteiden mukainen.

Erkkilä näkee EU-taksonomian tuoman harmonisoinnin erittäin tervetulleena. Hän korostaa, että alkukankeutta voidaan kuitenkin odottaa, ennen kuin rakennusala alkaa löytää taksonomialle yhteiset tulkintatavat. Suomalaisille toimijoille päänvaivaa voi ainakin ensi alkuun tuottaa taksonomian kuudes tavoite, terveiden ekosysteemien suojelu.

– Tämä voi tarkoittaa sitä, että puuston kaataminen tai neitseelliselle metsämaalle rakentaminen ei ole taksonomian mukaista. Tämä on sinänsä hieno, mutta pohjoismaisessa rakentamisessa ja ympäristössä haastava tavoite.

Vihreä kehitys vaatii edelläkävijöitä, jotka uskaltavat kokeilla

Kervinen alleviivasi keskustelussa uskalluksen ja markkinavuoropuhelun tärkeyttä. Nykyistä maailmantilannetta hän kuvaa “rakentamisen pula-ajaksi”, jolloin yhteistyön rooli korostuu.  

– Voi olla, että tiettyä materiaalia ei vain ole saatavilla, jolloin joudutaan keksimään uusia ratkaisuja ja innovaatioita, Kervinen pohtii.

– Yhteistyö ei toki aina ole ongelmatonta. Meidän pitäisi uskaltaa purkaa syvään juurtuneita tilaaja-tuottajamalleja ja muistaa, että toimimme kohti yhteistä maalia. Se vaatii työtä vielä Järvenpäässäkin, mutta tahtotila on olemassa.

Erkkilä peräänkuuluttaa pilottihankkeita, joiden kautta EU-taksonomian käytännön tulkinnat alkavat löytyä. Hän näkee myös monien kuntatoimijoiden ennakkoluulottomuuden rakennushankkeissa positiivisena ilmiönä.

–  Jos julkisilla varoilla rahoitettu hanke epäonnistuu, voi kyyti olla julkisuudessa kylmää. On ollut hienoa nähdä, että asiakkaamme ovat silti uskaltaneet lähteä olemaan edelläkävijöitä.   

Bruce-Hyrkäs myönsi, että EU-taksonomia herättää vaihtelevia tuntemuksia. Taksonomian määrittely on EU:lta iso hanke, joten yksityiskohdat hakevat vielä paikkaansa ja kiinteistö- ja rakennusalalla on edessään työtä kriteerien selkeyttämiseksi.

– Toisaalta olen jo nähnyt ison positiivisen muutoksen: toimijat ovat alkaneet selvittää kohteidensa ja hankkeidensa taksonomian mukaisuutta, ja yhteistyötä alan toimijoiden ja rahoittajien välillä on syntynyt. Näen tässä myös ison mahdollisuuden.

Teksti: Tuomas Mäkinen