Kuntasektorin rahoituskysyntä oli vuonna 2021 maltillista ja ennakoitua alhaisempaa. Tämä johtui talous- ja työllisyystilanteen odotettua paremmasta tilanteesta sekä valtion kunnille suuntaamista koronatuista. Koronapandemian vaikutukset yleishyödyllisen asuntotuotannon kysyntään ovat olleet vähäisiä koko pandemian ajan, ja rahoituksen kysyntä kasvoi maltillisesti. Uuden pitkäaikaisen rahoituksemme määrä vuonna 2021 oli 3,7 miljardia euroa.
Millainen oli Kuntarahoituksen vuosi 2021?
Vihreän ja yhteiskunnallisen rahoituksemme vaikutukset julkaisemme tänä vuonna erillisinä raportteina. Julkaisuissa kuvataan ympäristöinvestointeihin suunnatun vihreän rahoituksen sekä erityisen vaikuttaville ja laaja-alaista yhteiskunnallista hyötyä tuottaville hankkeille suunnatun yhteiskunnallisen rahoituksen vaikutukset.
Vastuullisuus ja uudet toimintatavat osaksi arkea
Vastuullisuus nivoutuu yhtä tiiviimmin kaikkeen toimintaamme sekä jokaisen kuntarahoituslaisen työhön. Vuonna 2021 aloimme työstää laskelmia oman toimintamme ympäristövaikutusten näkyväksi tekemiseksi. Julkaisimme myös vastuullisen sijoittamisen viitekehyksemme, joka kiteyttää sijoitustoimintamme vastuullisuuden periaatteet prosessit ja vastuut avoimesti yksiin kansiin. Olemme myös ensimmäistä kertaa tuoneet vastuullisuusraportoinnin osaksi toimintamme raportointia, emmekä enää julkaise erillistä vastuullisuusraporttia.
Koko Kuntarahoituksen vuotta 2021 leimasi vahvasti uudistuminen ja uusien toimintamallien juurruttaminen.
– Tänä vuonna jatkamme uudistumistamme, johtamisen kehittämistä sekä vastuullisuuden integroimista yhä tiiviimmin toimintaamme, toimitusjohtaja Esa Kallio sanoo.
Uimahalliuudistus on ollut kaupungin suunnitelmissa jo yli vuosikymmenen ajan. Alkuperäinen suunnitelma oli peruskorjata nykyinen halli. Kuntokartoituksessa selvisi kuitenkin, että korjausaste olisi ollut korkea, peräti 89 prosenttia.
Vaaka kääntyi uudisrakentamisen puolelle ja Iisalmen kaupunginvaltuusto päätti uuden uimahallin rakentamisesta vuonna 2017. Vuonna 2019 valmistuneen kaavan myötä kaupunki päivitti hankesuunnitelmaa: uusi rakennus nousisi nykyisen uimahallin parkkipaikan alueelle. Samana vuonna valmistui myös hallin palvelusuunnitelma sekä sitä varten toteutettu asiakastarvekysely.
– Vastauksista kävi ilmi, kuinka paljon uudelta hallilta odotetaan. Terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät kysymykset olivat monille kaupunkilaisista selvästi tärkeitä, kertoo Iisalmen kulttuuri- ja vapaa-aikajohtaja Pekka Partanen.
– Hankkeen suunnittelu noudattelee hyvin esiin nousseita toiveita. Esteettömyys tulee uusissa tiloissa paranemaan merkittävästi: olivatpa asiakkaan tarpeet millaiset tahansa, uudessa uimahallissa niin allas- ja saunaosastot kuin pukutilatkin tukevat sujuvaa, kaikille mahdollista asiointia.
Terveyttä iäkkäille, uintitaitoa lapsille
Vanhoissa tiloissa oli Partasen mukaan enemmän ”bruttoneliöitä”, mutta myös hukkatilaa. Uudet tilat on suunniteltu paremmin käytettäväksi. Samalla päästään parantamaan uimahallin ekologisuutta: rakennusmateriaalit, lämmön talteenottojärjestelmät ja vedenpuhdistus päivitetään kaikki nykyaikaan. Suunnittelussa on huomioitu myös mahdollisuus asentaa tulevaisuudessa aurinkokennoja uuden hallin katolle.
Uuteen uimahalliin tulee yhteensä kuusi allasta, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on 740 neliömetriä: kuntouintiallas, lasten opetusallas, hyppyallas, vesijumppa-allas, poreosasto ja pienten lasten kahluuallas. Halliin rakennetaan myös tekniset valmiudet vesijumppien virtuaaliseen järjestämiseen ja ohjaukseen.
– Uinti on tärkeässä roolissa monenlaisessa kuntoutustoiminnassa ja tunnetusti hyvä fysioterapian muoto, kertoo Iisalmen talousjohtaja Eeva Suomalainen. – Lisäksi korkeatasoiset liikuntamahdollisuudet tukevat oma-aloitteista kunnon edistämistä ja sitä kautta sairauksien ennaltaehkäisyä. Molemmat ovat tärkeä osa sekä vanhan että uuden uimahallin palveluja iisalmelaisille ja haluamme tuoda niitä vahvasti esiin.
Uimahallin asiakaskunta jakautuu tasaisesti vauvasta vaariin. Vaikka vanhusten osuus tulee lähivuosina todennäköisesti kasvamaan, ovat myös lapset keskeinen asiakasryhmä. Monen lähikunnan lapset saavat koulu-uinnin opetusta Iisalmessa, Pekka Partanen kertoo.
– Uintitaito on arvokas kansalaistaito. Mittaamme kuudesluokkalaisten uintitaitoja säännöllisesti ja tällä hetkellä Iisalmi on valtakunnallista keskiarvoa edellä. Uusi halli parantaa opetustiloja, joten toivottavasti sama kehitys jatkuu myös tulevina vuosina.
Yhteisön tärkeä kohtauspaikka
Kaupungin johdossa on vahva näkemys Iisalmesta seutukaupunkina ja Ylä-Savon keskuksena. Tämä näkyy myös siinä, millaista asiakaskuntaa uuteen uimahalliin odotetaan.
– Arvioimme, että noin kolmannes asiakkaista tulee kaupungin ulkopuolelta. Lähikuntien asukkaat ovat iisalmelaisten ohella merkittävä asiakasryhmä, kertoo Suomalainen.
– Ja kun koronapandemia alkaa väistyä, odotamme turistien löytävän uuden uimahallin, joten kaupungin ulkopuolisten asiakkaiden osuus voi hieman kasvaakin, jatkaa Partanen.
Vanhalla uimahallilla oli Iisalmessa paljon uskollisia vakiokäyttäjiä. Heidän osuudekseen on arvioitu korkeimmillaan jopa 60 prosenttia kokonaiskäyntimäärästä.
– Monelle iäkkäämmälle kaupunkilaiselle halli on arvokas kohtauspaikka, johon mennään paitsi liikkumaan, myös näkemään tuttuja. Saunaosaston lauteilla kokoontuu usein vakiokaarti pitkän linjan hallikävijöitä, Partanen valottaa.
Uimahallin rooli sosiaalisena tilana ja kaupunkilaisten kohtauspaikkana tulee nousemaan esiin myös rakennuksen seinillä. Hankkeessa toteutetaan prosenttitaiteen periaatetta: noin prosentti rakentamisen kokonaisbudjetista käytetään rakennusta elävöittävään ja koristavaan taiteeseen.
Tavoitteena uusi kasvu
Uusi uimahalli on kokonaisuudessaan noin 15 miljoonan euron projekti. Hanke saa miljoona euroa valtionavustusta sekä 13,2 miljoonaa euroa Kuntarahoituksen myöntämää yhteiskunnallisen rahoituksen lainaa. Iisalmessa uskotaan vahvasti, että uusi halli tuo alueelle hyvinvointia vuosien aikajänteellä sekä piristysruiskeen jo rakennusvaiheessa.
– Halli rakentuu jaettuna urakkana, jossa huomioidaan myös paikallisen yritystoiminnan elinvoimaisuus, Eeva Suomalainen kertoo. – Iisalmi on halunnut kautta linjan tarjota paikallisille aliurakoitsijoille mahdollisuuden päästä mukaan hankkeeseen.
Iisalmen uusi uimahalli sai nimekseen Saukko ja se avasi ovensa huhtikuussa 2023. Pienen uintitauon jälkeen kaupunki odottaa, että uusi halli vetää puoleensa entistä enemmän kävijöitä.
– Koronatilanne on luonnollisesti leikannut asiakasmääriä kahden viime vuoden aikana, mutta ennen pandemiaa asiointikertoja oli noin 165 000 vuodessa. Kun toivon mukaan tilanne palailee normaaliin ja rajoitukset päättyvät, odotamme uuteen uimahalliin 180 000 asiakasta vuodessa, arvioi Partanen.
Yhteiskunnallinen rahoitus Kuntarahoituksen yhteiskunnallista rahoitusta myönnetään investoinneille, jotka tuottavat laaja-alaista yhteiskunnallista hyötyä. Rahoitettavilla hankkeilla on positiivisia vaikutuksia ympäristöönsä ja sen yhteisöön: ne edistävät yhdenvertaisuuden, yhteisöllisen hyvinvoinnin tai alueen elinvoiman toteutumista.
Pirkanmaalainen Mielen ry rakennuttaa Tampereen Nekalaan kevyen tuen uudiskohdetta. Kerrostaloon rakentuu 34 uutta kotia mielenterveyskuntoutujille. Kohteen ehdoton valtti on sen sijainti. Samalla tontilla on entuudestaan Mielen ry:n luhtitalo, jossa on 16 tukiasuntoa sekä erillinen Iideshovin päivätoimintakeskus.
– Uusi talo sijaitsee Iidesjärven rannassa, joten osalle asukkaista on tarjolla jopa järvinäköala. Sijainti on siinäkin mielessä erinomainen, että matkaa Tampereen keskustaan on ainoastaan kolme kilometriä, Mielen ry:n toiminnanjohtaja Maarit Hirvonen kertoo.
Kuntarahoituksen yhteiskunnallisella rahoituksella rakennettavat uudet asunnot edustavat mielenterveyden tukiasumista. Asukkaille on tarjolla päivittäistä tukea kuten kohtaamisia työntekijöiden kanssa, keskusteluapua tai ihan konkreettista tukea arkeen.
– Asiakkaiden tarpeet ovat hyvin erilaisia. Joku voi tarvita apua yksittäiseen asiaan, osa taas tarvitsee monipuolisempaa tukea elämäänsä. Yhden luona voidaan käydä keskustelemassa, toisen kanssa tehdään yhdessä kotitöitä. Erilaisen elämänhallinnan ja lääkehoidon tuen lisäksi apu voi olla esimerkiksi sosiaaliohjausta tai tukea Kela-asioiden hoidossa, Hirvonen selventää.
Tuettu asuminen on väliaikainen ratkaisu, jonka tulokset ovat hyviä, kertoo Mielen ry:n toiminnanjohtaja Maarit Hirvonen.
Kohti itsenäistä asumista
Uuden talon asukkaat ovat kaikki mielenterveyskuntoutujia. Monella on taustalla laitosjakso, jonka jälkeen siirrytään tukiasumisen piiriin. Osalla asukkaista taas on voinut kotona ilmetä ongelmia ja siksi uusi koti löytyy tuetun asumisen parista. Asukkaita saapuu myös sosiaalitoimen kautta.
– Täällä asuminen on väliaikainen ratkaisu. Suurin osa asukkaista asuu asunnoissamme parin vuoden ajan ja siirtyy sopivana hetkenä itsenäiseen asumiseen. Tämä on kunnille edullista palvelua, sillä tuetun asumisen tulokset ovat hyviä, Hirvonen kertoo.
Rinnalla kulkeminen ja toipumisen tukeminen ovat Mielen ry:n kaiken toiminnan ytimessä. Asukkaat pääsevät vaikuttamaan monenlaisiin asioihin aina avun laadusta ryhmien ja toiminnan muotoihin.
– Toipuminen on Mielen ry:n toiminnan keskiössä. Uskomme, että jokainen ihminen toipuu myös mielenterveyden sairauksista. Henkilön vaikeat kokemukset tuovat uudenlaista tietoa, joka auttaa löytämään itselleen mielekkään ja hyvän elämän. Meillä asiakas kertoo, mitä toivoo ja miten toivoo. Työntekijät eivät siis määräile asiakasta, vaan aina mennään yhdessä keskustellen eteenpäin.
Asukkaiden kuntoutumisella on pitkäaikaisia vaikutuksia. Saatu ohjaus ja tuki voivat vähentää mielenterveyshaittoja, parantaa elämänhallintaa ja sosioekonomista tilannetta sekä voimaannuttaa itsenäiseen elämään.
Rakentaminen on edennyt aikataulussa Nekalan työmaalla. Kuva joulukuulta 2021.
Omaa tilaa ja osallistumisen mahdollisuuksia
Mielenterveyden ongelmat ja päihteiden käyttö ovat lisääntyneet runsaasti viime vuosina. Koronapandemian oletetaan kasvattavan ongelmia entisestään. Tuetulle asumiselle on Tampereella ja koko Pirkanmaalla kova tarve. Kotien lisäksi uudiskohde tuo uusia työpaikkoja ja parantaa olemassa olevien tilojen hyödyntämistä.
– Tarvetta todellakin on! Kun yksi asukas muuttaa pois, aina on uusi tulossa. Saamme säännöllisesti kyselyjä vapaista paikkoista. Tämä uusi talo tuo mukanaan myös työtä ja tehoa nykyisiin palveluihin. Talon myötä työntekijöiden määrä tuplaantuu ja toimintakeskuksessa voidaan pyörittää aiempaa enemmän ryhmätoimintaa ja tehdä enemmän asukastyötä, Hirvonen pohtii.
Nekalan työmaalla rakentaminen on sujunut toistaiseksi onnellisten tähtien alla. Työ on edennyt suunnitellusti ja aikataulussa, eikä edes korona ole lyönyt kapuloita rattaisiin.
– Rakentaminen alkoi elokuun lopussa ja nyt talo on jo harjakorkeudessa. Seuraavaksi päästään aloittamaan talon sisätöitä, kun elementit ovat kuivuneet. Hyvällä mallilla siis ollaan ja valmistuminen häämöttää tämän vuoden loka-marraskuussa, Hirvonen myhäilee.
Uusien asuntojen naapurissa sijaitseva päivätoimintakeskus tarjoaa asukkaille monenlaista toimintaa ja aktiviteettia. Siksi suurin osa uuden talon pinta-alasta on voitu pyhittää asunnoille yhteisten tilojen sijaan.
– Asuntojen lisäksi taloon tulee yksi yhteistila sekä pesutupa. Naapurissa sijaitsevassa päivätoimintakeskuksessa voi käydä tapaamassa muita, kahvilla, lukemassa päivän lehdet, nauttia lounasta tai osallistua ryhmätoimintoihin. Myös saunat löytyvät naapurista, Hirvonen luettelee.
Rakentamisen edetessä myös asunnot alkavat hahmottua. Tulevista kodeista Hirvonen on mielissään. Uudisrakennus on mahdollistanut monia asumisen laatuun vaikuttavia valintoja ja myös nykyaikaisia ratkaisuja.
– Kodit tulevat olemaan kaikki kivan kokoisia, jokaisessa on runsaat 30 neliötä tilaa. Kaikissa asunnoissa on tupakeittiö astianpesukoneineen sekä alkovi tai pieni makuuhuone. Isot ikkunat tekevät kodeista valoisat. Järven puoleisissa asunnoissa järvinäköala on tietysti mukava asia. Talosta tulee kauttaaltaan esteetön, joten pyörätuolilla tai rollaattorillakin on mahdollista liikkua. Myös nykyaikaiset sähkölukitukset helpottavat elämää, Hirvonen tarkentaa.
Yhteiskunnallinen rahoitus
Kuntarahoituksen yhteiskunnallista rahoitusta myönnetään investoinneille, jotka tuottavat laaja-alaista yhteiskunnallista hyötyä. Rahoitettavilla hankkeilla on positiivisia vaikutuksia ympäristöönsä ja sen yhteisöön: ne edistävät yhdenvertaisuuden, yhteisöllisen hyvinvoinnin tai alueen elinvoiman toteutumista.
Teksti: Joonas Holste Havainnekuva ja työmaakuva: Mielen ry Maarit Hirvosen kuva: Anna-Stiina Saarinen
Pyhätunturintien suunnittelun lähtökohdat eivät olleet helpoimmasta päästä. Kaava oli vaativa, eikä tonttia ollut alun perin tarkoitettu vuokra-asuntorakentamiseen. Lopputulosta Ara kuvaa palkintoperusteissaan ”kehittämisotteeltaan esimerkilliseksi”. Mitä kaikkea tämä esimerkillinen kehittämisote pitää sisällään?
– Hankesuunnitelmavaiheessa teimme paljon kehitystyötä. Kaava sisälsi monenlaisia kommervenkkejä, joihin haimme poikkeamaa. Esimerkiksi julkisivumateriaali vaihdettiin rappauksesta tiiliverhoiluun ja sisäpihan puolella alumiiniin, projektipäällikkö Sari Koukku Helsingin kaupungin asuntotuotannosta kuvailee.
Kaavan vaatimusten taustalla oli tavoite laadukkaan asumisen tuomisesta kehittyvälle alueelle. Ympäristöstään erottuvan kohteen on suunnitellut arkkitehtitoimisto Lahdelma & Mahlamäki Oy, pääsuunnittelijana toimi Rainer Mahlamäki.
– Meille Ara-rakennuttajana laatuvaatimukset toivat melkoisia haasteita. Jouduimme jumppaamaan suunnitelmia aika lailla, jotta hinta ja laatu saatiin kohtaamaan. Tässä taitava arkkitehti on pystynyt puhaltamaan kohteeseen ainutlaatuista henkeä, vaikka kustannusraami oli tiukka, Helsingin kaupungin asuntotuotannon johtaja Seidi Kivisyrjä kiittelee.
Helsingin kaupungin asuntotuotannon projektipäällikkö Sari Koukku, kaupungin asuntotuotantopäällikkö Seidi Kivisyrjä ja Hekan toimitusjohtaja Jaana Närö.
Yksityiskohdat sävellettiin paikan päällä
Kesällä 2021 valmistuneeseen Pyhätunturintie 2 -kokonaisuuteen kuuluu seitsemän- ja kolmikerroksinen talo. Asuntojen keskipinta-ala on 53,6 m2, mikä on Helsingin asuntotuotannon uudistuotannon keskivertoa, mutta moniin kovan rahan kohteisiin verrattuna suuri.
– Emme tee taloja, joissa on vain yhdenkokoisia asuntoja. Kaikissa kohteissamme asuntojakauma on monipuolinen, seniorikohteita lukuun ottamatta. Eri kokoisilla asunnoilla pyritään saaman taloon mahdollisimman heterogeeninen asukaskunta, Hekan toimitusjohtaja Jaana Närö kertoo.
Kaikissa asunnoissa on lasitetut parvekkeet, pienkerrostalon huoneistoista lähes kaikki ovat kaksikerroksisia. Talojen asuntopohjat ovat monimuotoisia ja osittain jopa erikoisia huoneiden vinoine kulmineen. Erilaisia perhe- ja elämäntilanteita on ajateltu – osassa asunnoista on alkovisoppi, johon voi sijoittaa vaikka työpisteen tai sängyn.
– Yksi tärkeä suunnittelun perusasia on huomioitu joka asunnossa – kun huoneistoon astuu sisään, on suora näkymä ulos. Tämä luo kotiin heti hyvän ja avaran tunnelman, Koukku sanoo.
– Asunnot on hyvin suunniteltu ja ne voi kalustaa monella eri tavalla, tämä ei aina toteudu nykypäivän asuntotuotannossa, Närö jatkaa.
Rakennuksissa oli niin runsaasti yksityiskohtia, että suunnittelua tehtiin poikkeuksellisen paljon vielä työmaavaiheessa.
– Jouduttiin niin sanotusti säveltämään paikan päällä. Oli onni, että suunnittelijaporukka pystyi tähän. Iso kiitos siitä heille! Yleensähän suunnitelmat ovat toteutusvalmiita, kun hanke siirtyy urakkavaiheeseen, Koukku jatkaa.
Muutakin kuin kaunis ulkokuori
Ara kiitteli palkinnon perusteluissaan myös vähimmäistasoa korkeampaa laatua. Se näkyy asuntojen lisäksi yhteisissä tiloissa.
Maan alle sijoitetusta pysäköintihallista on yhteys sisäkautta taloihin, myös polkupyörille ja ulkoiluvälineille on varattu runsaasti turvallista tilaa. Asukkailla on käytössään kahteen osaan jaettava kerhohuone, pesula, kuivaushuone ja kaksi saunaa, joista molemmista pääsee suoraan ulos vilvoittelemaan. Kokonaisuus pihapiireineen on erittäin viihtyisä.
Uudenkarheat seinät kätkevät sisäänsä laatua, joka ei näy asukkaille, mutta on tärkeää omistajalle. Helsingin asuntotuotannon ohjeistus rakennusteknisissä ratkaisuissa on tiukka. Esimerkiksi kantaville rakenteille ja teräksen laadulle on tarkat vaatimukset, julkisivuissa ei käytetä rapattua eristeseinää vaan seinä muurataan ja sen päälle tehdään rappaus.
Palkittu kohde on rahoitettu Kuntarahoituksen vihreällä rahoituksella.
– Talojen energiatehokkuus yltää jopa parempaan lukuun kuin vihreän rahoituksen hakuvaiheessa. A-talon E-luku on 74 kWh/m2 vuodessa, B-talon 86 kWh/m2, Koukku kertoo.
Talo lämpenee kaukolämmöllä, lisäksi korkeamman talon katolle on asennettu aurinkopaneelit ja ilmanvaihdosta otetaan lämpö talteen.
Naiset ovat selvästi ylpeitä palkitusta kohteesta. Yhtälö tuntuu mahdottomalta: mielenkiintoista arkkitehtuuria Suomen kalleimpaan kaupunkiin Ara-hintaan. Miten tämä on mahdollista?
– Olemme hyvässä asemassa, suunnittelukilpailuihimme osallistuu hyviä toimistoja ja kokeneita arkkitehteja. Hankkeitamme pidetään kiinnostavina, Kivisyrjä iloitsee.
– Mellunmäen kehittämistä käynnistellään parhaillaan. Olimme vähän etunojassa, kun meillä on siellä jo näin upea uusi kohde, Närö myhäilee.
Teksti: Hannele Borra Kuvat:kohde: Arno de la Chapelle Sari Koukku ja Seidi Kivisyrjä: haastateltavat Jaana Närö: Heka / Aleksi Poutanen
Kuntarahoitus myöntää yhteiskunnallista rahoitusta hankkeisiin, jotka tuottavat laaja-alaista yhteiskunnallista hyötyä. Tavallista lainaa tai leasingia edullisempaa yhteiskunnallista rahoitusta on tarjottu vuodesta 2020. Kuntarahoitus on ensimmäinen yhteiskunnallista rahoitusta tarjoava rahoituslaitos Pohjoismaissa. Myös yhteiskunnallisten joukkovelkakirjalainojen liikkeeseenlaskijana yhtiö on ensimmäisten eurooppalaisten rahoituslaitosten joukossa.
Yhteiskunnallisen rahoituksen hankkeet jaetaan kolmeen osa-alueeseen, joita ovat asuminen, hyvinvointi ja koulutus. Rahoitettavien hankkeiden joukossa on niin kouluja ja päiväkoteja kuin erityisryhmien asuntoja, kohtuuhintaista vuokra-asumista sekä sosiaali- ja terveydenhuollon tiloja. Yhteistä hankkeissa on, että ne edistävät yhdenvertaisuutta, yhteisöllisyyttä, hyvinvointia ja alueiden elinvoimaa.
– Yhteiskunnallisilla investoinneilla on paljon laajempia vaikutuksia kuin usein ajatellaan. Esimerkiksi kirjasto tai uimahalli vaikuttaa monin eri tavoin ihmisten kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja alueensa yhteisöön, kertoo Kuntarahoituksen rahoituksesta vastaava johtaja Aku Dunderfelt.
Videolla Sairaala Novan johtajaylihoitaja Heljä Lundgrén-Laine, MVH-Kiinteistöhallinnointi Oy:n toimitusjohtaja Kimmo Vanhala ja Setlementtiasunnot Oy:n kehityspäällikkö Marja Mesimäki esittelevät yhteiskunnallisen rahoituksen kohteita ja kertovat niiden merkityksestä alueella.
Katso video ja tutustu hankkeisiin Kuntarahoituksen Ratkaisupankissa:
”Taksonomia on EU:n kestävän rahoituksen luokittelujärjestelmä, joka pyrkii yhdenmukaistamaan käsitystä siitä, millaisia ovat kestävät aktiviteetit. Taksonomian avulla EU:n komissio pyrkii suuntaamaan rahoituksen vipuvoiman aidosti kestäviin investointeihin sekä vauhdittamaan päästövähennyksiä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.”
Millaisia toimijoita taksonomia koskee?
”Tuleva taksonomia koskee rahoittajia, suuria yrityksiä sekä EU:n jäsenvaltioita. Se on osa sääntelykokonaisuutta, johon viitataan useiden raportointivaateiden yhteydessä. Toisin sanottuna taksonomian vaikutukset ovat siis myös välillisiä, koska raportointi edellyttää sääntelyn huomiointia.”
Milloin se tulee voimaan?
”Taksonomia-asetus astui voimaan 12.7.2020. Sitä ja EU:n kestävän rahoituksen strategiaa vahvistettiin julkaisemalla kestävän kehityksen rahoituspaketti 21.4.2021. Yritysten pitää raportoida asetuksen vaatimusten mukaisesti ensimmäisen kerran vuoden 2022 loppuun mennessä.”
Millainen investointi on taksonomian mukainen?
”Jotta jokin hanke tai toimenpide on taksonomian mukainen, sen on edistettävä merkittävästi vähintään yhtä ympäristötavoitetta kuudesta sekä olla tuottamatta merkittävää haittaa jäljelle jääville tavoitteille (do no significant harm -periaate). Lisäksi sen on oltava YK:n, OECD:n ja ILO:n eettisten työ- ja ihmisoikeusperiaatteiden mukainen (minimum social safeguards).”
Millaisia vaikutuksia taksonomialla tulee olemaan?
”Tällä hetkellä rahoittajien omat viitekehykset määrittelevät hankkeen kestävyyden. Taksonomia pyrkii harmonisoimaan nämä määritelmät. Samalla rahoituksen välittäjävoima saadaan vauhdittamaan vihreää siirtymää ja ilmastoriskit liitetään tarkemmin rahoituksen hintaan. Uskon, että kestävästä rahoituksesta tulee tällaisten kehitysaskeleiden myötä enemmän sääntö kuin poikkeus. Taksonomia tulee dynaamisesti muuttumaan ajan myötä, kun sitä päivitetään toimialojen kehittyessä.”
Onko taksonomiassa kritisoitavaa?
”No ainakin kriteeristössä on vielä paljon tulkinnanvaraa, mutta se tarkentunee markkinavuoropuhelun ja käytännön kautta. Ei myöskään voida suoraan vetää johtopäätöstä, että joku hanke, joka ei ole täysin taksonomian mukainen, olisi haitallinen ympäristölle. Näkisin, että markkinoilla on tilaa tulevaisuudessa kestäville hankkeille, jotka eivät täysin läpäise uutta kriteeristöä. Hieman huolestuttavaa on myös se, että mikäli raportointi osoittautuu liian raskaaksi, voi se etenkin pienemmissä hankkeissa lisätä tavanomaisempien rahoituslähteiden käyttöä. On lisäksi tärkeää varmistaa, että kansallinen ja toimialakohtainen sääntely on linjassa taksonomian kriteerien ja tavoitteiden kanssa.”
Miten Kuntarahoitus valmistautuu taksonomiaan?
”Me emme ole vielä tehneet päätöstä siitä, miten taksonomia vaikuttaa vihreän rahoituksen hankkeiden arviointiperusteisiin. Lisäämme omaa ymmärrystämme käymällä aktiivisesti vuoropuhelua sidosryhmiemme kanssa niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin. Sääntelyn muutoksen myötä olemme valmistautuneet myös raportoimaan yksityiskohtaisemmin rahoittamiemme hankkeiden ympäristövaikutuksista. Kehitys on menossa siihen suuntaan, että rahoituksen saajilta vaaditaan yhä laajempaa ja yksityiskohtaisempaa tietoa hankkeiden ympäristövaikutuksista. Uusi näkökulma investointien tarkasteluun tulee vaikuttamaan myös keskusteluihin asiakkaidemme kanssa.”
Mitä terveisiä asiakkaillemme?
”Asiakkaidemme on hyvä valmistautua raportoimaan tarkemmin investointiensa ympäristövaikutuksista, vaikka taksonomian raportointivaateet eivät suoranaisesti kosketakaan. Taksonomia kuitenkin vaikuttaa välillisesti asiakkaisiimme rahoituslaitoksien lisätietotarpeiden myötä.”
”Nyt viimeistään on kokeiltava rohkeasti uutta ja laittaa parhaat innovaatiot jakoon. Vihreä rahoituksemme toimii näiden parhaiden käytäntöjen näyteikkunana. Taksonomian mukainen rahoitus luo selkeän yhteyden asiakkaidemme ilmastotavoitteiden ja EU:n ilmastotavoitteiden välille. Asiakkaillamme on ehdottoman tärkeä rooli koko Suomen päästöjen vähentämisessä.”
Rami Erkkilä työskentelee Kuntarahoituksessa vastuullisen rahoituksen erityisasiantuntijana. Hän vastaa Kuntarahoituksen vihreän ja yhteiskunnallisen rahoituksen tuotekehityksestä.
Jyväskylän Kankaalle, keskustan koillislaidalle, valmistui keväällä kahdeksankerroksinen talo, jossa kokeillaan uudenlaista asumista. L-kirjaimen muotoinen rakennus on Keski-Suomen Opiskelija-asuntosäätiö Koasin ja yli 55-vuotiaille asumisoikeusasuntoja tarjoavan Jason yhteishanke, jossa opiskelijat ja ikäihmiset asuvat saman katon alla.
Kankaan ”monisukupolvitalon” erikoisuus ovat sen yhteiset tilat, jotka ovat molempien asukasryhmien käytössä. Jaetusta sisääntuloaulasta on käynti oleskelutilaan, yhteiselle kuntosalille ja talopesulaan. Sauna- ja lounge-tilat sijaitsevat ullakkokerroksessa, josta avautuu näkymä kattojen yli Jyväskylän keskustaan ja pitkälle Jyväsjärvelle.
Puitteet ovat hulppeat, ja siitä on kiittäminen yhteistyötä, kertoo Koasin toimitusjohtaja Matti Tanskanen.
– Kun kustannukset jaetaan kahden toimijan välillä, voidaan tehdä suurempaa ja paremmin. Se palvelee kaikkia.
Ohjenuorana yhteisöllisyys, joka ei jää sanahelinäksi
Jason toiminnanjohtaja Anna Maunula
Hienot tilat ovat plussaa, mutta yksin niiden takia yhteiskohdetta ei rakennettu. Ajatus monisukupolvitalosta sai alkunsa jaetuista arvoista. Yhteisöllinen asuminen on Koasille ja Jasolle tärkeä teema, joka sanelee kohteiden suunnittelua.
– Kaikissa Jason kohteissa on nimetty toiminnanohjaaja, joka neuvoo ja auttaa asukkaita. Ohjaajat eivät järjestä taloissa jatkuvaa ohjelmaa, vaan asukkaita kannustetaan kehittämään toimintaa itse. Ohjaaja toimii tarvittaessa apuna käytännön järjestelyissä, Jason toiminnanjohtaja Anna Maunula kertoo.
Maunulan mukaan tekemistä riittää, eikä Jason kohteissa yhteisöllisyys jää paperille.
– Joka päivä kokoonnutaan yhteisille kahvihetkille. On käsityöpiiriä ja erilaisia peliporukoita. Joissain taloissa asukkailla on yhteisiä remonttiryhmiä, jotka auttavat arjen askareissa, Maunula luettelee.
Koasilla yhteisöllisyys näkyy jaetuissa tiloissa ja asuntokohteiden palveluissa. Opiskelijoilla on käytössään yhteiskäyttöauto ja sähköpyörä. Uusiin ja remontoituihin kohteisiin on tuotu lisää yhteistä työskentelytilaa opiskelua ja ryhmätöitä varten. Etäaikana on panostettu myös virtuaaliseen yhteisöllisyyteen.
– Meillä on oma Naapuriapu-sovellus. Siellä opiskelijat voivat ilmoittautua vaikka hoitamaan toisen lemmikkiä tai pyytää apua pyöränkumin korjaukseen. Nämä ovat pieniä asioita, joilla on iso merkitys, Tanskanen kertoo.
Ensimmäisiä monisukupolvitaloja Suomessa
Koas ja Jaso aloittivat yhteiskohteen suunnittelun pari vuotta sitten. Kaupunki oli toivonut Kankaan alueelle uudenlaisia, kokeilevia asumisratkaisuja, ja monisukupolvitalo istui tähän ajatusmaailmaan hyvin. Tilasuunnittelun tueksi järjestettiin luovia työpajoja, joissa opiskelijat ja ikäihmiset pääsivät esittämään ideoitaan ja toiveitaan. Huolellinen suunnittelu oli paikallaan, sillä vastaavia kohteita ei ole Suomeen juuri rakennettu.
– Tietääkseni vain Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiö on ollut rakentamassa tällaista monisukupolvikohdetta. Se valmistui pari vuotta sitten, Koasin Tanskanen muistelee.
Kankaan monisukupolvitalo on jaettu kahteen siipeen. Koas Kankaan asunnot sijoittuvat Ailakinkadulta katsottuna talon vasempaan päätyyn ja Jason Kankaan Ilonan asunnot oikeanpuoleiseen päätyyn.
Molemmat kohteet täyttivät Kuntarahoituksen vihreän rahoituksen kriteerit, ja ne rahoitettiin pitkällä korkotukilainalla. Rahoituksen neuvotteluvaiheessa 2019 Kuntarahoitus ei ollut vielä tuonut yhteiskunnallista rahoitusta markkinoille. Tätä nykyä monisukupolvitalo vastaisi yhteiskunnallisen rahoituksen vaatimuksiin erinomaisesti, kertoo Kuntarahoituksen asiakkuuspäällikkö Sari Sistonen.
– Tämä on hieno kohde, jossa yhdistyvät sekä ympäristöasiat että yhteiskunnalliset arvot. Näitä ei Suomessa montaa ole, Sistonen kehuu.
Seuraavaksi työn alla on suuri yhteinen sisäpiha, jota kaikki Kankaan alueen asukkaat voivat vapaasti käyttää. Monisukupolvisuus jatkuu naapuritontilla, jossa toimii kieli- ja taidepainotteinen päiväkoti Touhula Fabriikki.
Monisukupolvitalon pohjakerroksen oleskelutiloja.
Ullakkokerroksen yhteisistä saunatiloista näkee pitkälle.
IT-tukea, villasukkia ja aamuun asti juhlimista
Kankaan monisukupolvitalon 168 asuntoa menivät kuumille kiville, ja talon molemmat siivet täyttyivät päivissä. Korona on varjostanut yhteiskohteen käyttöönottoa, mutta askel kerrallaan suunta on kohti normaalia. Seuraavaksi suunnitellaan yhteistä tekemistä, kun asukastoimikuntaelimet pääsevät vauhtiin.
– Meillä on yhteinen biljardipöytä ja kovia bilispelaajia Jason puolella. Ehkä saamme turnauksen pystyyn, Maunula pohtii.
Ideoita tulee talon molemmista siivistä.
– Eräs opiskelija oli jo ilmoittautunut vapaaehtoiseksi IT-tueksi vanhemmalle väelle. Myös villasukankutomiskurssia on toivottu, Maunula iloitsee.
Poikkipuolista palautetta ei Maunulan tai Tanskasenkaan korviin ei ole kantautunut. Asumisjärjestelyyn ollaan tyytyväisiä kautta linjan. Koasin opiskelijat ovat saaneet Jason Kankaan Ilonan asukkailta suitsutusta reippaasta asenteestaan ja huolellisuudestaan. Siisteys on tuonut lisäpisteitä.
– Jason hississä on kuulemma välillä roskia lattialla, mutta Koasin hissi on aina tip top -kunnossa. Näin minulle kerrotaan, Maunula naurahtaa.
Opiskelijoille monisukupolvitalo on turvallinen ja rauhallinen asuinympäristö. Yhteiskohteen tavoitteena oli törmäyttää eri sukupolvia ja siinä on Koasin Tanskasen mukaan onnistuttu.
– Ehkä se osaltaan laajentaa opiskelijoiden maailmankuvaa. Kun asutaan vierekkäin, ymmärretään, että tämä on yhteinen talo ja yhteinen kaupunki. On tärkeää, ettei mikään ryhmä asu omassa kuplassaan, Tanskanen pohtii.
Hankkeen alkuvaiheissa pohdittiin, sopivatko ikäihmiset ja railakas opiskelijaelämä saman katon alle. Jo ensimmäisissä työpajoissa kävi ilmi, että huoli on turha.
– Siellä vanhempi väki totesi, että ei huolta. Aiemmissa seniorikohteissa on kuulemma juhlittu ihan aamuun asti, Tanskanen naurahtaa.
Sairaala Nova on ensimmäinen kokonaan uusi sairaala Suomessa vuosikymmeniin. Laajennuksia on moniin sairaaloihin tehty, mutta kokonaan uutta sairaalaa ei. Uusi 100 000 neliön sairaala tarjoaa modernit tilat 275 000 keskisuomalaisen erikoissairaanhoidolle ja 56 000 jyväskyläläisen perusterveydenhuollolle. Sairaalarakennus ja -laitteet on rahoitettu osittain Kuntarahoituksen yhteiskunnallisella rahoituksella.
Oppeja uuteen sairaalaan haettiin ulkomailta, henkilöstöä ja sidosryhmiä osallistettiin suunnitteluun. Muutto ajoittui vuodenvaihteeseen, jota edelsi yksi koronapandemian tartuntapiikeistä.
Johtajaylilääkäri Juha Paloneva
– Koko toiminta piti siirtää parissa päivässä uusiin tiloihin. Päivystystoiminta ja potilaat on hoidettava jatkuvasti, lappua ei voi laittaa luukulle hetkeksikään, johtajaylilääkäri Juha Paloneva kertoo.
Sairaalahoidossa muuton aikana olevien potilaiden määrä pyrittiin minimoimaan. Koronatilannetta tarkkailtiin jatkuvasti ja skenaarioita laadittiin.
– Potilaiden ja henkilöstön siirtymiselle tehtiin minuuttiaikataulu. Aikataulutimme ambulanssit ja taksit kuljettamaan potilaat osasto kerrallaan, johtajaylihoitaja Heljä Lundgrén-Laine kuvailee.
– Suuri koronapotilaiden määrä olisi voinut viivästyttää muuttoa. Koronapotilaat ovat huonokuntoisia, heidän siirtämisensä on riski sekä potilaille että henkilökunnalle. Onneksi tilanne oli muuttohetkellä rauhallinen, Paloneva huokaa.
Sairaala Novan muutosta vastasi Sairaala Novan käyttöönottoprojekti. Lisäksi käyttöönottoa koordinoi ”muuttonyrkki”, johon kuului johtajaylilääkärin ja johtajaylihoitajan lisäksi palvelujohtajat, viestinnän asiantuntija ja sihteeri. Tämä kokoonpano ratkoi ketterästi eteen tulleet ongelmat ja asiat, jotka eivät osuneet kenenkään vastuualueelle. Sittemmin kokoonpano on vakiintunut Novan toiminnan ohjausryhmäksi.
Hyvästit sairaalasuunnistukselle
Uusi sairaala on vanhoja tiloja selkeämpi ja kompaktimpi. Asiakkaiden ja potilaiden sisäänkäyntien määrä on kutistunut aiemmasta yli kymmenestä kahteen. Lisäksi päivystykseen mennään omasta punaisesta ovesta. Toimintojen keskittäminen sairaalan eri osiin helpottaa sekä potilaita että henkilökuntaa.
– Niin sanotut kuumat toiminnot kuten päivystys sekä teho- ja leikkausosastot sijaitsevat vierekkäin sairaalan toisella puolella. Tietyt kuvantamisen toiminnot on sijoitettu päivystyksen yhteyteen, näin potilasta ei tarvitse siirtää pitkiä matkoja sairaalassa, Lundgrén-Laine kertoo.
Johtajaylihoitaja Heljä Lundgrén-Laine
Vastaanottopalvelut, myös Jyväskylän kaupungin vastaanotot, ovat sairaalan vastakkaisella puolella. Potilaan on helppo hahmottaa, missä mikäkin palvelu sijaitsee. Ulkoapäin asiakas ei tiedä, onko hän erikois- vai perusterveydenhuollon tiloissa tai kumman palveluksessa käytävällä vastaantuleva asiantuntija työskentelee.
– Vanhassa sairaalassa palveluja oli sikin sokin ja eri järjestyksessä eri kerroksissa, ”sillisalaattina” siellä sun täällä. Leikkausosastoja oli kolme, Paloneva kuvailee.
– Suunnistamiseen tarvitsi karttaa ja kysymättä harvoin löysi perille. Liikkuminen ja oikeaan paikkaan löytäminen on helpottunut huomattavasti, Lundgrén-Laine jatkaa.
Uudessa sairaalassa vuodeosastot on sijoitettu kerroksiin 5–7. Myös niiden sijoittelussa on mietitty synergiaa, toistensa toimintaa tukevat osastot on sijoitettu lähekkäin. Modernit tilat ovat joustavat ja monikäyttöiset. Vuodepaikkojen määrää vähennettiin uuteen sairaalaan muuton myötä.
– Pyrimme siihen, että hoidossa on aktiivinen ja kuntouttava ote alusta alkaen ja potilas pääsee mahdollisimman pian toimenpiteen jälkeen kotiin tai tarvittaessa kuntoutukseen, Paloneva sanoo.
Vuodeosastotilat ovat vakioituja, vain psykiatrisen osaston tilat poikkeavat hieman muista. Potilashuoneet ovat yhden hengen huoneita, mistä on tullut paljon kiitosta.
– Yhden hengen huoneissa potilaat nukkuvat paremmin, kun toiset potilaat tai hoitajien käynnit heidän luonaan eivät häiritse. Infektioiden leviämistä voidaan ehkäistä tehokkaammin. Huoneet ovat melko tilavia, kaikilla on oma suihku ja vessa. Televisiota ja verhoja saa säädellä haluamallaan tavalla, koronarajoitusten poistuttua omainen voi yöpyä huoneessa. Huoneet ovat kauniita ja niissä on myös taidetta kuten koko sairaalassa muutenkin, Lundgrén-Laine listaa.
Koronan vuoksi potilaat eivät ole pystyneet liikkumaan tiloissa normaalisti, ja joidenkin mielestä yhden hengen huoneessa on yksinäistä. Etenkin alussa palautetta tuli televisioiden ja kellojen puuttumisesta.
– Iäkkäämmillä ihmisillä ei välttämättä ole älylaitteita, siksi televisio on heille tärkeä. Nyt olemme onneksi saaneet lähes joka huoneeseen television, Lundgrén-Laine iloitsee.
Pois siiloista
Vanhasta sairaalasta uusiin tiloihin siirrettiin tavaraa mahdollisimman vähän sisäilmaongelmien vuoksi. Papereita tai tekstiilejä ei saanut mukaan ottaa lainkaan. Kaikki siirretty tavara käytettiin tiukassa puhdistuksessa. Uuden sairaalan sisäilma on saanut hyvää palautetta.
Televisioiden lisäksi asiakas- ja potilastiloissa tehtiin heti sairaalan alkuviikkoina palautteen perustella parannuksia muun muassa opastuksiin. Henkilöstön tiloissa järjestelyt ovat vielä kesken. Tilojen myötä muuttui myös tapa toimia.
– Entisessä sairaalassa monet olivat tottuneet olemaan omissa porukoissa ja tiloissa tai huoneissa. Nyt meillä on henkilöstölle yhteinen, moniammatillinen tila. Tämä on ollut todella suuri kulttuurinen muutos. Henkilöstön tilojen kehittäminen jatkuu ja hiljalleen ihmiset löytävät paikkansa ja kuhunkin tehtävään tarkoituksenmukaisen tilan. Pääsääntöisesti tiloihin ollaan tyytyväisiä ja moni on sanonut, ettei missään nimessä menisi takaisin vanhaan, Lundgrén-Laine kertoo.
Ennen muuttoa henkilökunnalle oli tarkoitus pitää yhteinen juhla uudessa sairaalassa, mutta korona pilasi suunnitelman.
– Korona-aika on tuonut muutenkin suureen muutokseen omat mausteensa. Tilojen lisäksi vaihtuivat henkilöt, laitteet ja osittain myös järjestelmät. Emme ole pystyneet pitämään mitään purkupajoja, henkilöstö ei ole kunnolla päässyt tuulettamaan tunnelmia. Rakennuksen fiilistely jäi tekemättä, heti alkoi arki, Lundgrén-Laine harmittelee.
Sairaala Novassa taidetta on niin yhteisissä tiloissa kuin potilas- ja vastaanottohuoneissa.
”Ei pidä olettaa, että kaikki menee hyvin, koska ongelmiahan tulee”
Suunnitteluvaiheessa ajatuksena oli, että uuteen sairaalaan siirryttäessä käytössä olisi uusi asiakas- ja potilastietojärjestelmä. Myös toiminnanohjausjärjestelmän piti tukea uudenlaista toimintaa. Kaikkia järjestelmiä ei kuitenkaan saatu käyttöön toivotussa aikataulussa.
Toiminta uudessa rakennuksessa käynnistettiin pienemmällä volyymilla. Nyt sairaala toimii jo normaalisti.
– Uuden toiminnanohjausjärjestelmän piti auttaa meitä entistä enemmän logistiikassa, potilaiden ajanvarauksessa sekä tilojen ja tarvikkeiden varauksessa. Järjestelmän pitäisi tukea sujuvia potilaskohtaamisia ja tehokasta tilankäyttöä. Valitettavasti tekninen toteutus oli odotettua monimutkaisempi ja manuaalista työtä joudutaan tukipalveluissa tekemään suunniteltua enemmän. Mutta tämäkin asia paranee koko ajan, Paloneva kertoo.
Mitä Lundgrén-Laine ja Paloneva suosittelevat vastaavia hankkeita suunnitteleville?
– Näin isossa projektissa on valtava määrä muuttujia. Huolellisesta suunnittelusta huolimatta moni asia voi muuttua matkan varrella. Ennen varsinaista muuttoa kannattaa tehdä niin paljon kuin mahdollista, muuttovaiheessa on syytä varautua ihan kaikkeen, Paloneva sanoo.
Johtajaylilääkärin mukaan muuttoprojektista vastaavan ryhmän kokoaminen nopeuttaa asioiden ratkomista.
– Ei pidä olettaa, että kaikki menee hyvin, koska ongelmiahan tulee. Tärkeintä on, että ne ratkotaan nopeasti, Paloneva summaa.
Lundgrén-Laine korostaa vuoropuhelun tärkeyttä: asioita täytyy käydä riittävästi läpi ja muutosjohtamiseen kannattaa kiinnittää huomiota.
– Yksi tärkein oppi on keskustelu ja yhteisen tavoitteen ja näkymän luominen yhdessä henkilöstön kanssa. Kompromisseja on myös pakko tehdä, kaikkia yksittäisiä toiveita ei voida täyttää. Meitä julkisena toimijana konsultoi myös euro, joka rajoittaa valintoja.
Vaikka vastoinkäymisiä on ollut, puntari on kuitenkin vahvasti positiivisen puolella.
– Meillä on tilavat, hyvät ja terveet tilat, joihin asiakkaiden on helppo tulla. Sairaala on viihtyisä, esimerkiksi aula ei edes näytä eikä tuoksu sairaalalta. Ja asiakaspalaute on hyvää, Lundgrén-Laine hymyilee.
Teksti: Hannele Borra Kuvat: Keski-Suomen sairaanhoitopiirija Petteri Kivimäki
Elokuussa voimaan astunut laki ajoneuvo- ja liikennepalveluhankintojen ympäristö- ja energiatehokkuusvaatimuksista velvoittaa kuntia ja valtiota lisäämään vähäpäästöisten ajoneuvojen osuutta hankinnoissaan. Laki panee täytäntöön EU:n puhtaita ajoneuvohankintoja koskevan direktiivin vaatimukset, ja se on osa hallituksen fossiilittoman liikenteen ohjelmaa.
Kuntien osalta lain vaatimukset vaihtelevat alueittain: sääntely on kireämpää etelässä, ja tiukimmat tavoitteet kohdistuvat maan 17 suurimpaan kaupunkiin. Laki jakaa vaatimukset kolmeen ajoneuvoluokkaan ja kahdelle hankinta-ajanjaksolle. Vaatimuksia sovelletaan, kun kunta ostaa, vuokraa, leasing-vuokraa, maksaa osamaksulla ajoneuvon tai hankkii tiettyjä liikennepalveluita.
– Esimerkiksi 17 suurimmassa kaupungissa vähintään 50 prosenttia henkilöautoista ja kevyistä hyötyajoneuvoista on oltava täyssähköautoja tai lataushybridejä. Muissa kunnissa osuus on 20:n ja 35 prosentin välillä, alueesta riippuen, Kuntaliiton kehittämispäällikkö Johanna Vilkuna kertoo ensimmäisen hankinta-ajanjakson vaatimuksista.
Venyykö kalusto tiukkoihin vaatimuksiin?
Vilkuna on seurannut lainsäädännön etenemistä sen EU-käsittelystä nykyhetkeen ja vetää Kuntaliiton puhtaiden ajoneuvojen verkostoa, jossa kunnat vaihtavat tietoa ja jakavat kokemuksia vähäpäästöisten ajoneuvojen hankinnoista. Lain tarkoitus on Vilkunan mielestä hyvä, mutta sen toimeenpanosta ei tule helppoa lähivuosina. Yksi ongelma-alue piilee palveluhankinnoissa.
Kuntaliiton liikenneasiantuntija Johanna Vilkuna harmittelee, että biopolttoaineet jäivät EU-direktiivissä taka-alalle.
– Kunnat hankkivat paljon koulukuljetuksia, sote-kuljetuksia ja muita lakisääteisiä henkilökuljetuksia yksityisiltä toimijoilta. Isoissa kaupungeissa puolet näistä kuljetuksista pitäisi hoitaa sähköisillä ajoneuvoilla. Onko esimerkiksi taksiyrityksillä tarjota sopivaa kalustoa? Vilkuna pohtii.
Laki koskee vain hankintoja, jotka ylittävät EU:n hankintalainsäädännön kynnysarvon. Tavara- ja palveluhankinnoissa tämä tarkoittaa 214 000 euroa vuodessa. Tätä pienemmät ostokset eivät siis auta kuntia saavuttamaan niille asetettuja tavoitteita.
– Esimerkiksi muutaman sähköajoneuvon hankinta jää alle kynnysarvon: sitä ei lasketa kunnan eduksi, kun lain toteutumista seurataan. Palveluhankinnat taas ovat kokoluokaltaan niin suuria, että ne ylittävät kilpailutusrajat heittämällä. Niihin siis kohdistuu suhteessa enemmän painetta, Vilkuna selventää.
Paine kasvaa myös kuntataloudessa. Sähköisten ajoneuvojen lisäksi kuntien ja kaupunkien on sijoitettava latausverkkoon. Kuntarahoitus tukee asiakkaitaan nollamarginaalilla: kunnat ja kuntayhtymät saavat rahoitusta uusien päästöttömien ajoneuvojen ja niiden vaatiman infran hankintaan markkinakorolla. Negatiivisten korkojen vallitessa rahoituksen kokonaiskustannus jää nollaan.
– Täyssähköautojen määrän lisääminen vaatii valtavasti latausinfraa, jota ei vielä ole. Työsarkaa riittää, ja haluamme auttaa kuntia ja kaupunkeja talkoissa, kertoo Kuntarahoituksen vihreästä rahoituksesta vastaava Rami Erkkilä.
Pakit biopolttoaineille
Kunnat ja kaupungit lähtevät päästövähennystalkoisiin hyvin erilaisista asemista. Esimerkiksi Helsingissä liikennöi jo lähes 200 sähköbussia. Vuoteen 2030 mennessä sähköbussien osuuden on katettava 60 prosenttia kaikista HSL:n linja-autoista. Vaikka joukkoliikenteen sähköistyminen on pääkaupunkiseudulla pitkällä, ei vaatimuksen toteutuminen ole itsestään selvää. Laki näet edellyttää, että mukaan lasketaan kaikki sopimukset: myös lyhytaikaiset ja poikkeustilanteita koskevat järjestelyt.
Lappeenrannassa suurimmat päästövähennystarpeet kohdistuvat liikenteeseen, kertoo kaupungin ilmastokoordinaattori Petri Kero.
Monessa kunnassa liikenteen päästöjä on pyritty vähentämään toista kautta: sähkön sijaan biopolttoaineilla. Näin on tehty esimerkiksi Lappeenrannassa, jossa perinteisiä polttomoottoriautoja on korvattu biokaasuautoilla.
– Vuodesta 2017 kaupunkikonserni on hankkinut pääasiassa biokaasulla toimivia henkilö- ja pakettiautoja. Täällä liikennöi myös pari biokaasubussia, kertoo Lappeenrannan kaupungin ilmastokoordinaattori Petri Kero.
Biopolttoaineisiin on panostanut myös Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksote, joka on hankkinut työntekijöidensä käyttöön biokaasulla toimivia autoja. Siinä missä linja-autoissa laki vielä mieltää biopolttoaineet puhtaaksi käyttövoimaksi, huomioidaan henkilöautojen ja kevyiden hyötyajoneuvojen kategoriassa pelkkä sähköautojen osuus. Sairaanhoitopiirin on siis jatkossa satsattava sähköön.
Ilmastokoordinaattori Kero harmittelee linjausta.
– Etelä-Karjalan Jätehuollolla on Lappeenrannassa oma biokaasulaitos, joka tuottaa polttoainetta paikallisesta raaka-aineesta. Puhdasta biokaasua olisi täällä saatavilla runsaasti.
Se, että biopolttoaineet jäivät direktiivissä taka-alalle, on Suomen lobbaustyöltä epäonnistuminen, sanoo Kuntaliiton Vilkuna.
– Monet kunnat ovat jo panostaneet biokaasuun. On todella valitettavaa, että se rajattiin henkilöautojen ja kevyiden hyötyajoneuvojen kategoriassa ulos. Suomen lisäksi tämä oli Ruotsille tärkeää, mutta muut jäsenmaat eivät ehkä ymmärrä ongelmaa, Vilkuna kertoo.
EU viitoittaa tietä julkissektorin johdolla
Epäkohdista huolimatta sekä Vilkuna että Kero liputtavat uudistuksen puolesta. Suomen kokonaispäästöjä direktiivin toimeenpano ei juuri laske, mutta Kuntaliiton Vilkuna uskoo, että esimerkin voima voi osoittautua mittareita mahtavammaksi.
– Vaikka päästövaikutus jää pieneksi, kyllä tämä muutosta vauhdittaa. Toisaalta muutos tapahtuu markkinaehtoisesti joka tapauksessa ja kunnissa niiden omat ilmastotavoitteet vauhdittavat kehitystä.
Lappeenrannassa liikenteen päästöjen vähentäminen on osoittautunut haastavaksi. Direktiivin toimeenpano asettaa riman korkealle, mutta hyvä niin, sanoo Kero.
– Sääntely pakottaa julkiset toimijat liikkeelle, se on hyvä.
Liikenne- ja viestintäministeriö tekee väliarvion lain toimeenpanosta vuoden 2024 loppuun mennessä. Tuolloin ministeriö tarkastelee, miten kuntien erisuuruiset tavoitteet ovat vaikuttaneet hankintoihin ja arvioi, onko rajapyykkejä syytä siirtää. Direktiivin toisella hankinta-ajanjaksolla, vuodesta 2026 vuoteen 2030, sääntely kiristyy entisestään.
– Voi olla, että joudumme tekemään lyhyempiä kilpailutussopimuksia, jotta palveluntarjoajat ehtivät hankkia lisää sähköisiä ajoneuvoja, Kero kertoo.
Lappeenrannalla on ympäristöasioissa edelläkävijän maine. Kaupunki on juuri uusinut ilmasto-ohjelmansa seuraavalle kymmenelle vuodelle, tavoitteena on hiilineutraalius vuoteen 2030 mennessä. Suurimmat päästövähennystarpeet kohdistuvat juuri liikenteeseen. Työsarkaa riittää, mutta niin riittää tahtoakin, sanoo ilmastokoordinaattori Kero.
– Ikuisena optimistina uskon, että kyllä tässä maaliin päästään.
FAKTA
Laki ajoneuvo- ja liikennepalveluhankintojen ympäristö- ja energiatehokkuusvaatimuksista vahvistettiin 15. heinäkuuta 2021, ja se astui voimaan 2. elokuuta 2021. Lailla pannaan täytäntöön EU:n puhtaita ajoneuvohankintoja koskevan direktiivin vaatimukset. Se velvoittaa julkisia hankintayksiköitä kuten kuntia ja valtiota hankkimaan tietyn osuuden vähä- ja nollapäästöisiä ajoneuvoja, kun ne tekevät uusia hankintoja.
Vähä- ja nollapäästöisten hankintojen vähimmäisvaatimukset on jaoteltu kolmeen eri ajoneuvoluokkaan: henkilöautoihin ja kevyihin hyötyajoneuvoihin, kuorma-autoihin sekä linja-autoihin. Velvoitteet on jaettu kahdelle hankinta-ajanjaksolle: 2021–2025 ja 2026–2030. Toisella hankinta-ajanjaksolla lain vähimmäisvaatimukset kiristyvät ensimmäisestä.
Vaatimuksia sovelletaan, kun hankintayksikkö ostaa, vuokraa, leasing-vuokraa, maksaa osamaksulla ajoneuvon tai hankkii tiettyjä liikennepalveluita. Sääntely koskee vain uusia hankintoja.
Seinäjoella oli pitkään selvitetty erilaisia voimalaitosratkaisuja. Kaupungin kaukolämmön tuotanto on ollut pitkään yhden laitoksen ja turpeen varassa. Turpeen käyttö on kallistunut kallistumistaan ja aiheuttanut kaukolämmön hintaan nostopaineita. Tämä sai Seinäjoen Energian pohtimaan uusia vaihtoehtoja.
Erilaisia jätepolttokattiloita ja isompia voimalaitosratkaisuja vertailtiin. Vuonna 2018 tehtiin päätös tuotannon hajauttamisesta useaan pienempään laitokseen yhden suuren laitoksen sijaan. Syksyllä 2022 aletaan koekäyttää noin puolet kaupungista lämmittävää, Kuntarahoituksen vihreällä rahoituksella rahoitettua biopolttolaitosta.
– Päätimme, ettemme laita kaikkia munia samaan koriin. Uusi laitos turvaa luotettavan uusiutuvan energian tuotannon, mutta jättää tilaa myös muille ratkaisuille, Seinäjoen Energian lämpöyksikön johtaja Mikko Mursula kertoo.
Vuosi hajauttamispäätöksen jälkeen yhtiö päivitti strategiansa. Tavoitteeksi asetettiin hiilineutraalius vuonna 2030.
Lämpöyksikön johtajan Mikko Mursulan mukaan Kapernaumin uusi laitos pystyy hyödyntämään polttoaineena myös hyvin kosteaa puuta.
– Tuolloin meillä ei ollut Kapernaumin uuden laitoksen lisäksi sen enempää konkretiaa tavoitteeseen pääsemisestä kuin tietoa turpeen polton vähentämisen aikataulustakaan, Mursula kuvailee.
Kapernaumin uusi laitos käyttää polttoaineena erilaisia sahojen sivutuotteita ja metsähakkuiden tähteitä kuten puun kuorta, sahanpurua tai metsähaketta. Poikkeuksellista laitoksessa on, että se pystyy hyödyntämään hyvinkin kosteaa puuta – poltettavan puun vesipitoisuus voi olla jopa 65 prosenttia. Puuta ei tarvitse kuivatella kasoissa, kun tuorekin puu palaa tehokkaasti laitoksen uumenissa. Savukaasujen lämmöt otetaan talteen.
– Tämä ei ole alalla uutta, mutta meille savukaasujen lämmön talteenotto tulee käyttöön nyt ensimmäistä kertaa. Teknologia on kehittynyt, taivaalle nousee 40-asteista savukaasua aiemman 150-asteisen sijaan.
Uusi lämpökattilahanke on yli 30 miljoonan euron investointi, siihen kuuluvat myös jo valmistuneet polttoaineen vastaanotto- ja käsittelyjärjestelmä. Se palvelee myös vanhaa turvekattilaa.
– Uuden logistiikkajärjestelmän myötä olemme jo kesällä saaneet säästöä aikaan, kun olemme polttaneet vanhassa kattilassa turpeen sijaan puuta.
Lämpöpumput suuressa roolissa
Uusi lämpökattila ei yksin tee Seinäjoen Energiasta lähes hiilineutraalia. Sen lisäksi Hanneksenrinteen öljyä pelletillä korvaava vara- ja huippulaitos valmistui 2020. Yhteensä investointeja on nyt tehty ja tullaan tekemään lähiaikoina noin 60 miljoonalla eurolla. Hiilidioksidipäästöjen on arvioitu putoavan vuoden 2018 lähes 660 000 tonnista alle 14 000 tonniin vuoteen 2023 mennessä. Asiakkaille investoinnit tarkoittavat vakaahintaista ja puhdasta, uusiutuvaa energiaa.
– Olemme selvitelleet kaikkea mahdollista ja tavoitteemme on lisätä kaikkea muuta kuin polttamalla tehtyä tuotantoa. Edes hiilidioksidivapaa polttamalla tehty energia ei välttämättä ole tulevaisuudessa kovin hyväksyttävää, Mursula pohtii.
Seinäjoelle rakennettava datakeskus tulee toteutuessaan tuottamaan noin 10 prosenttia kaupungin kaukolämmön vuositarpeesta. Se on suurin piirtein kaupungin kaikkien pientalojen vuotuinen kaukolämmön tarve. Jatkossa datakeskus voi lämmittää noin kolmanneksen Seinäjoesta, jos kaikki sujuu toivotulla tavalla.
Datakeskushanke on ollut vireillä jo kymmenisen vuotta, energiayhtiö on ollut mukana suunnittelussa muutaman vuoden.
– Datakeskuksen on tarkoitus toimia uusiutuvalla energialla tuotetulla sähköllä. Datakeskuksen lämpö otetaan talteen lämpöpumpuilla ja siirretään kaukolämpöveteen. Vihreää sähköä sisään ja vihreää lämpöä ulos, Mursula selvittää.
Lämpöpumpuilla on muutenkin suuri rooli Seinäjoen Energian pyrkiessä kohti hiilineutraaliutta. Lämmön talteenottoa ja hukkalämmön laajempaa hyödyntämistä selvitellään. Lämmön talteenotto jätevesistä voisi tulevaisuudessa kattaa jopa 10 % kaupungin energiantarpeesta. Vuonna 2022 valmistuu Seinäjoen voimalaitosalueelle EPV Energian toteuttama kaukolämpöakku- ja sähkökattilahanke. EPV:n kautta Seinäjoen Energialla on myös omaa tuulivoimaa.
– Energia-ala ja sähkömarkkina ovat melkoisessa myllerryksessä. Tuulivoimaa on tulossa paljon lisää. Välillä sähköstä on ylitarjontaa ja välillä pulaa. Pakkaspäivinä Seinäjoen energiantarve voi kaksinkertaistua. Kaukolämpöakkuun voimme varastoida energiaa silloin, kun siitä on ylitarjontaa, Mursula kuvailee suunnitelmia.
Valtion tuki- ja veropolitiikka kannustaa vihreään siirtymään ja lämpöpumppuinvestointeihin.
– Aiemmin lämpöpumppuinvestointien kannattavuus on mietityttänyt. Investointituet vauhdittavat investointeja ja pienentävät niihin liittyviä riskejä. Tällä hetkellä investoiminen kannattaa myös alhaisten korkojen takia, Mursula jatkaa.
