Elinvoima kasvaa asukkaita kuunnellen

Yksittäinenkin toimenpide tarvitsee tavoitteen ja merkityksen. Siksi Ståhl puhuu mielellään hyvän elämän infrastruktuurista.

– Jokaisella asukkaalla pitää olla tunne siitä, että juuri hänellä on aito mahdollisuus vaikuttaa oman kotikuntansa asioihin nyt ja tulevaisuudessa, sanoo Vihdin elinvoimajohtaja Petra Ståhl heti alkuun.

Ståhlin ajatukseen kuntalaisen vahvasta roolista tiivistyy Vihdissä tehdyn organisaatiomuutoksen perimmäinen tavoite, jonka eteen kunnassa paiskitaan päivittäin töitä. Hän luotsaa viime kesänä kuntaan perustettua erillistä elinvoimapalveluiden keskusta, jonka alla toimivat maankäytön kokonaisuus, ympäristönsuojelu ja -valvonta sekä rakennusvalvonta, liikuntapalvelut, elinkeinot, markkinointi ja viestintä.

Toimenpiteitä tehdään siis monipuolisesti usealla eri sektorilla.

– Niin tuleekin tehdä. Elinvoiman kehittäminen on nimenomaan sektorit läpileikkaavaa toimintaa, jossa jokaisella yksittäisellä toimenpiteellä on tavoite ja merkitys, Ståhl painottaa.

Mutta mieluummin kuin pelkistä yksittäisistä osa-alueista, hän puhuu hyvän elämän infrastruktuurista: päätöksenteossa on tärkeintä pohtia, miten asukkaan arjesta kunnassa saadaan mahdollisimman sujuvaa ja miellyttävää elämäntilanteesta riippumatta.

Konkreettisena esimerkkinä hän mainitsee Sepänpihan asumisen kehittämisprojektin Vihdin suurimmassa taajamassa Nummelassa. Sinne kohoaa ensi kesään mennessä Etelä-Suomen ensimmäinen pienten omakotitalojen asuinalue.

– Vihdin kunta haluaa tarjota yksilölliset, mutta ajan hermolla olevat ja tulevaisuuteen katsovat ratkaisut asumisunelmiin. Millaisia ratkaisuja ihmiset haluavat jatkossa, millaista asumista he kaipaavat? Toiveet ja halut ovat jatkuvassa murroksessa, joten kunnan pitää pysyä kehityksessä mukana, Ståhl jatkaa.

Olennaista on ymmärtää, mihin kullakin toimenpiteellä pyritään ennen niiden toteuttamista. Soitellen sotaan ei pidä lähteä – vaan tukeutua vahvaan strategiaan ja elinkaariajatteluun.

– Elinvoimaa voi ja kannattaakin tarkastella niin sanottujen kovien ja arkisten osatekijöiden kautta. Ensimmäisillä viittaan esimerkiksi maankäytön suunnitteluun ja kunnan mahdollisuuksiin lisätä työpaikkoja. Näiden vastapainona ovat jokapäiväiset ja arkiset asiat, kuten vaikkapa kunnassa järjestettävät tapahtumat ja yhteisöllisyyden ruokkiminen ylipäätään.

Kun osatekijät ovat tasapainossa keskenään, syntyy elinvoimaa ennemmin tai myöhemmin. Ainakin perusta on näin kunnossa.

Aina omat vahvuudet edellä

Mitä Helsinki ja pääkaupunkiseutu edellä, sitä Turku ja Tampere perässä – kuulostaa varsin tutulta. Julkinen keskustelu tuntuu usein vellovan suurten kasvukeskusten ja niiden tarinoiden ja tavoitteiden ympärillä.

Todellisuudessa Suomi tarvitsee elinvoimatyötä etelästä pohjoiseen. Miten Vihdin kaltainen pienehkö kunta pärjää elinvoimakisassa suurten kasvukuntien rinnalla?

– Menestyminen on mahdollista vain omien vahvuuksien kautta. Ei kannata yrittää tarjota kaikille kaikkea. Pitää oppia tunnistamaan, missä asioissa juuri meidän kuntamme on hyvä ja rakentaa tekemistä niiden varaan, Ståhl summaa.

Ståhlin mukaan oman kunnan tilanteen puntarointi onnistuu esimerkiksi tarkastelemalla kuntaan muuttaneiden ihmisten määrää tai kunnassa aloittaneita yrityksiä. Luvut puhuvat omaa kieltään. Konkreettinen keino on myös vertailla toisiinsa paria tai kolmea peräkkäistä kuntastrategiaa.

– Jos ne ovat keskenään kovin erilaisia, niin silloin kannattaa pohtia, mikä on pielessä. Jonkinlainen punainen lanka niistä pitäisi löytyä. Ja jos ei sitä löydy, niin edessä on systemaattista ja pitkäjänteistä työtä omien vahvuuksien löytämiseksi ja niiden työstämiseksi toteen, Ståhl sanoo.

Kyse ei ole pelkästään kuntapäättäjien linjauksista, vaan kuntalaisia tarvitaan aktiivisesti mukaan.

– Kuntalaisten rooli elinvoimatyössä kasvaa jatkuvasti. Yhteisöllisyyden ja ihmisten mielikuvien merkitystä ei voi koskaan vähätellä. Negatiiviset ja kriittisetkin näkemykset kumpuavat aina jostakin, joten päättäjän rooli on kuunnella herkällä korvalla ja sitten reagoida palautteeseen. Erityisen tärkeää on avoin yhteys paikallisiin yrittäjiin.

Strategista osaamista ja yhteistyötä

Valtion taholta tuleva sääntely luo elinvoimatyöhön omat haasteensa.

– Sääntely vaikuttaa eniten juuri näiden aiemmin mainitsemieni kovien osatekijöiden kautta. Esimerkiksi maankäyttö- ja rakennuslaki asettaa maankäytölle tietyt puitteet. Kyseinen laki on tosin tällä hetkellä kokonaisuudistuksen kourissa, joten jatkossa sillä on potentiaalia lisätä joustavuutta käytännön työhön, Ståhl kertoo.

Ståhl haluaa pohtia kunnan ja valtion suhdetta kokonaisuutena sekä painottaa elinkeinoelämän edistämisen kaltaisiin teemoihin. Hän ei näe valtion sääntelyä esteenä, vaan näkee asetelman ennemminkin niin, että kunnassa on pystyttävä tekemään riittävän strategisia valintoja sääntelyn asettamissa rajoissa.

– Meille kunnassa se tarkoittaa sitä, että pitää ymmärtää elinvoiman edistämisen ja sääntelyn välinen suhde ja käytännön toimintaraamit. Tämä vaatii vahvaa asiantuntemusta ja strategista osaamista niiltä, jotka tekevät elinvoimatyötä.

Ehyt kokonaisuus vaatii myös kuntien välistä yhteispeliä. Vihti on päättänyt lähteä ilmastotyöhön yhdessä Kirkkonummen kanssa.

– Yhteistyömme on käynnistynyt vauhdilla. Olemme jo tähän mennessä saaneet ympäristöministeriöltä rahoituksen ilmastokoordinaation hankkeeseen, mikä käytännössä tarkoittaa mahdollisuutta palkata yhteinen ilmastokoordinaattori.

Ståhl kuvailee rahoituksen saamista ytimekkäästi ”työvoitoksi”.

– Mikäs sen parempaa kuin yhdessä naapurin kanssa rakentaa parempaa tulevaisuutta, hän iloitsee.

Arvoilla on väliä

Elinvoimajohtajan virka perustettiin Vihtiin vasta viime vuoden puolella, mutta Ståhl puhuu aiheesta kuin pitkän linjan ammattilainen, joka osaa ottaa huomioon niin yksittäisen kuntalaisen inhimilliset tarpeet kuin koko kunnallisen päätöksenteon koukerot.

Miten päädyit nykyiseen tehtävääsi?

– Olen itse asiassa aloittanut Vihdin kunnassa työt jo 2010. Tämä on nyt kolmas toimenkuvani täällä. On ollut onni löytää oma polku niin sanotusti talon sisältä ja päästä kehittämään itseään osaajana ja ihmisenä, sanoo Ståhl, joka on valmistunut Helsingin yliopistosta filosofian maisteriksi pääaineenaan suunnittelumaatiede.

Lisää on tiedossa.

– Hakeuduin viime keväänä Aalto-yliopistoon tohtoriopintoihin tavoitteena tekniikan tohtorin paperit. Mutta myönnetään heti kättelyssä, että ensimmäinen vuosi on ollut haastava. Työn, opiskelun ja perhe-elämän yhdistäminen ei ole aina mitenkään kovin helppoa, Ståhl nauraa.

Ja mitä Vihdin elinvoiman kehittämiseen tulee, ei Ståhl aio levätä laakereillaan.

– Sen eteen tehdään hartiavoimin töitä strategisella otteella. Tulevaisuuden Vihti on sellainen, jossa asukkaiden osallistuminen ja osallistaminen on entistä vahvempaa. Vihdin poikki kulkee ESA-rata, joka helpottaa ja nopeuttaa ihmisten kulkemista. Meillä asuu entistä enemmän ihmisiä, jotka kokevat löytäneensä täältä omia arvojaan vastaavan asuinpaikan ja kodin. Vihdin pittoreskissa kirkonkylässä kulttuuri ja historia kulkevat käsi kädessä, ja vetovoimaisuus on nostettu uudelle tasolle. Ilmastotyössä on otettu uusia kierroksia. Samalla asukkaat vannovat yhteisöllisyyden nimeen, hän visioi.

Teksti: Pihla Hakala
Kuva: Annukka Pakarinen

Taidekaupunki Mänttä-Vilppulassa liikutaan energiatehokkaasti

Vuonna 2012 Mänttä-Vilppulan kaupunginvaltuusto totesi, että alueen jäähalli oli tullut elinkaarensa päähän. Valtuustolle esitettiin ajatus Suomen ensimmäisen energiatehokkaan jäähallin rakentamisesta vanhan hallin tilalle.

Hanke sai valtuustolta vihreää valoa. Hallin suunnittelutyöt alkoivat Mänttä-Vilppulan kaupungin, VTT:n ja energiatehokkaisiin rakennusratkaisuihin erikoistuneen Suomen Projektori Oy:n kolmikannalla.

– VTT:n ohjelman avulla pystyimme simuloimaan erilaisia energiaratkaisuja, kuten kosteusasteita ja optimaalisia lämpötiloja. Tietoja hyödynnettiin aktiivisesti hallin koko suunnittelukaaressa, Mänttä-Vilppulan kaupunginjohtaja Markus Auvinen kertoo.

Rakennustyöt alkoivat päätöstä seuraavana vuonna ja avajaisia juhlittiin 2016. Pihlajalinnasta tuli areenan pääsponsori, jonka mukaan se myös nimettiin.

Kritiikkiäkin tuli, kuten tällaisissa projekteissa usein tulee.

– Olimme tekemässä jotain sellaista, mitä ei oltu ennen tehty Suomen mittakaavassa. Osa ihmisistä epäili, ettei energiatehokkaan jäähallin kaltaista asiaa voisi olla edes olemassa. Tähän totesimme vain, että ei vielä olekaan, mutta kohta on.

Rakennusprosessi vaati ennen kaikkea ajattelutapojen uudistamista kaupungin päätöksenteossa.

– Kun kunnissa tehdään hankkeita, keskitytään yleensä automaattisesti pelkkiin investointikustannuksiin, kun pitäisi fokusoida koko elinkaaren kustannuksiin. Tässä hankkeessa olemme puolittaneet normaalin jäähallin energiakustannukset koko sen elinkaaren ajalla. Energiatehokkuudella saamme aikaan erittäin merkittäviä säästöjä pitkällä aikavälillä.

Auvisen mukaan elinkaariajattelu on pikkuhiljaa yleistymässä kunta- ja kaupunkitasolla, mutta työtä ajattelutapojen muuttamiseksi tarvitaan vielä.

– Kunnilta ja kaupungeilta vaaditaan rohkeutta, päättäväisyyttä ja uskallusta katsoa eteenpäin, eikä vilkuilua takapeiliin, Auvinen kannustaa.

Hallin käyttäjille energiatehokkuus ei käytännön tasolla käytössä ilmene mitenkään, mutta kunnan talousluvuissa se näkyy selvästi.

– Säästöjä on saatu jo tämän muutaman ensimmäisen käyttövuoden aikana. Ne energialaskelmat, jotka tehtiin suunnitteluvaiheessa, ovat pitäneet hämmästyttävän hyvin paikkansa. Voin ylpeydellä sanoa, että Pihlajalinna-areena on monitoimiareena, joka on talvikausina yksi Suomen parhaimmista harjoitusjäähalleista.

Kesällä areenalla järjestetään muita tapahtumia, kuten konsertteja, messuja tai vaikkapa koiranäyttelyitä aina tarpeen mukaan. Halli tuottaa kaiken käyttämänsä lämpöenergian itse, vain sähköä ostetaan ulkopuolelta.

– Kaupungin näkökulmasta juuri oma energiantuotanto on se kaikkein merkittävin tekijä koko projektissa.

Pitkän aikavälin säästöä

Miten energiatehokas jäähalli sitten toimii käytännössä?

– Hallissa on yksi perinteinen ammoniakkia jäädytysaineena käyttävä jäädytyskontti, joka jäädyttää hallin jään. Jään tekemisen yhteydessä saadaan lauhde- eli lämpöenergiaa käyttöenergiaksi, Pihlajalinna-areenan tekniikasta vastanneen Suomen Projektori Oy:n toimitusjohtaja Jarkko Piiparinen kertoo.

Hallin katolla on myös aurinkopaneeleita, joiden energia jalostetaan maalämpöpumppujen sähköntuotantoon ja siitä eteenpäin sekä lämmitysenergiaksi lämmitykseen että käyttöveteen.

– Kohteessa on maalämpöpumppu ja neljä maalämpökaivoa, jotka pääsääntöisesti huolehtivat hallin sekä käyttöveden lämmityksestä kesän aikana, Piiparinen jatkaa.

Pihlajalinna-areena tuottaa ja käyttää kaiken tarvitsemansa lämmitysenergian itse. Hallin tuottama ylimääräinen energia myydään viereiseen uimahalliin, joka kytkettiin tekniikkaan tammikuussa 2016. Energiaa siirretään uimahalliin noin 10 omakotitalollisen energiakulutuksen verran vuositasolla.

– Siirto uimahalliin tapahtuu siirtoputkilla. Myyty energia käytetään uimahallin ilmastoinnin esilämmitykseen ja käyttöveden lämmitykseen, Piiparinen kertoo.

Taidekaupunki Mänttä-Vilppulassa liikutaan energiatehokkaasti

Kuinka paljon rahaa tähän mennessä on säästetty?

– Jos kaikki hallin käyttämä energia olisi ostoenergiaa – eli jäähalli toimisi ilman hallin omaa energian kierrättämistä ja uudelleenhyödyntämistä – sen pyörittäminen jäähallikäytössä maksaisi noin 20 euroa tunti. Uusiutuvan energian käyttö, uudelleenhyödyntäminen sekä energian kierrätys antavat todellisuudessa nettoenergian hinnaksi vain viisi euroa tunti. Säästö on valtava jo pelkästään vuorokausitasolla, Piiparinen sanoo.

Kaupunginjohtaja Markus Auvisen mukaan vuositasolla puhutaan kaupungille noin 70 000 euron säästöistä. Piiparinen on Auvisen kanssa samaa mieltä siinä, että Suomessa tuijotetaan liian usein pelkkää investointihintaa.

– Valveutuneita tilaajia on maassamme valitettavasti erittäin vähän. Tällaisissa hankkeissa pitäisi nimenomaan keskittyä koko elinkaaren hintaan ja käyttökustannushintoihin, jolloin säästetään energiaa ja luontoa sekä kustannuksia pitkässä juoksussa.

Samalla hankkeiden toimivuutta pitäisi seurata jatkuvasti ja reagoida heti mahdollisiin muutoksiin esimerkiksi energiankulutuksessa.

– Se on nykypäivää, Piiparinen päättää.

Arvot edellä

Kaupunginjohtaja Auvisen mukaan vastuu korostuu kaikessa kaupunginteossa. Toiminta pohjaa kaupunkistrategiassa määritellyille arvoille: asiakaslähtöisyys, luovuus ja vastuullisuus.

– Etenkin vastuullisuus ohjaa kaikkea päätöksentekoamme. Ihannetilanteeseen päästään, kun isojen investointipäätösten kohdalla mietitään jälkipolville jääviä kustannuksia. Päätösten pitää kestää tarkastelua tulevaisuudessakin, hän jatkaa.

Mänttä-Vilppulalla on tavoitteena olla vuonna 2026 Suomen vetovoimaisin ja tunnetuin taidekaupunki sekä Euroopan kulttuuripääkaupunki yhdessä Tampereen kanssa.

– Tämän tavoitteen eteen teemme jatkuvasti töitä, hän summaa.

Jyväskylä – energiatehokkuuden pioneeri

Jyväskylässä ei olla energiansäästössä eilisen teeren poikia. Kaupungissa on nimittäin jo vuonna 1980 alettu kiinnittää huomiota energiankulutukseen ja mietitty aktiivisesti, mitä voisi parantaa. Jyväskylän Tilapalvelun energia-asiantuntija Tero Hirvelä on ollut keskeisessä roolissa energiatehokkuuden parantamisessa seitsemän vuoden ajan.

– Teimme vuonna 2013 kaupungin kiinteistömassaan energia-analyysin, jossa arvioitiin energiansäästöpotentiaali. Vuonna 2015 päätimme lähteä hakemaan säästöjä ESCO-hankkeilla, Hirvelä kertoo viime vuosien toimenpiteistä.

Vuodesta 2016 alkaen ESCO-hankkeita on toteutettu viisi. Yhdeksän rakennuksen energiatehokkuustoimet on rahoitettu Kuntarahoituksen vihreällä rahoituksella. Energiansäästötoimenpiteitä on tehty niin kouluissa, uimahalleissa, jäähalleissa kuin Jyväskylän kaupunginteatterissa.

Kilpailutuksen kautta kumppaniksi valikoitui Caverion Suomi Oy, jonka kanssa tehty puitesopimus ulottuu vuoteen 2020. Kumppani haarukoi energiaseurannan avulla energiasyöpöt kiinteistöt, käy läpi laitekannan sekä lämmön kulutuksen ja talteenotot. Tämän jälkeen kiinteistö katselmoidaan, ja sen energiankäytöstä laaditaan raportti sekä toimenpide-ehdotukset.

Toimenpiteitä on vuosittain tehty useampaan eri kiinteistöön.

– Meillä on iäkkäitä kiinteistöjä, jotka eivät kuitenkaan ole vielä saavuttaneet peruskorjausvaihetta. Laitekannan parantaminen ja muut energiatehokkuustoimenpiteet ovat antaneet kiinteistöille jatkoaikaa, Hirvelä kertoo.

Ei mitään nappikauppaa

Tähän mennessä tehtyjä energiatehokkuustoimenpiteitä ovat olleet esimerkiksi ilmanvaihdon ja lämmön talteenoton parantaminen ja valaistuksen uusiminen. Kolmeen kohteeseen on asennettu aurinkopaneeleja, lämpöpumpuilla siirretään lämpöä järjestelmästä toiseen.

– Valaistusten uusimisella on saatu lyhennettyä hankkeiden takaisinmaksuaikaa maksimissaan kymmeneen vuoteen. Maksujärjestelmä on laadittu niin, että se on yhtä pitkä kuin hankkeen takaisinmaksuaika. Rahoitamme investoinnit energiansäästöillä, Hirvelä kertoo.

Kaikille kohteille asetetaan energiansäästötavoite, jonka toteutumista seurataan vuosittain. Toistaiseksi säästötavoitteet ovat ylittyneet heittämällä. Säästösopimuksiin kirjattu vuotuinen säästömäärä on vuoden 2018 loppuun mennessä yhteensä 3750 megawattituntia.

– Kahtena ensimmäisenä puitesopimusvuonna toteutettujen hankkeiden säästö energiamaksuissa on 221 000 euroa vuodessa. Vuoden 2017 hankkeet onnistuivat niin hyvin, että sähköä säästyi 145 prosenttia tavoitteeseen verrattuna ja kaukolämpöä 111 prosenttia. Toimittajan säästölupaus ylittyi 21 000 eurolla, Hirvelä iloitsee.

Toimittaja Caverion Suomi Oy on sitoutunut säästötavoitteisiin. Mikäli tavoitteet eivät täyty, joutuu se korvaamaan erotuksen asiakkaalleen.

Säästöä sisäilman ehdoilla

Energiatehokkuustoimenpiteiden toteutusta seuraavan vuoden alusta kiinteistössä alkaa seurantajakso, joka on yhtä pitkä kuin lainan takaisinmaksuaika. Energian ja eurojen säästymisen lisäksi kohteiden sisäilmaolosuhteita seurataan tarkasti.

– Jo kartoitusvaiheessa kumppani keskustelee kiinteistönhoidon kanssa saadakseen mahdollisimman paljon tietoa kiinteistön sisäilmaolosuhteista. Huomiot kirjataan muistiin. Kohde tarkastetaan myös rakennusautomaation kautta. Sisäilman laadun säilyminen tai parantuminen on edellytys sille, että toimenpiteitä toteutetaan, Hirvelä painottaa.

Toimittaja seuraa kiinteistön olosuhteita etänä kiinteistöön asennettujen antureiden kautta. Lisäksi kiinteistöhoito ilmoittaa, jos kiinteistössä havaitaan häiriöitä tai puutteita. Kaikki muutokset, esimerkiksi ilmanvaihdon käyntiajan tilapäinen jatkaminen, kirjataan muistioon. Jos toimittaja tekee pienenkin muutoksen, koko kiinteistön olosuhteita seurataan etävalvonnan avulla.

– Joskus Caverionin talotekniikan ammattilaiset löytävät asioita, joita normaali kiinteistönhoito ei pysty havaitsemaan. Havainnot eivät välttämättä edes liity suoranaisesti energiatehokkuusprojektiin. Valvonnassa voi paljastua esimerkiksi sisäilman laatuun vaikuttava laiterikko.

Luottamus syntyy onnistumisten kautta

Hirvelän mukaan kumppanivalinta on onnistumisessa keskeisessä roolissa. Jyväskylässä hankkeet ovat sujuneet erittäin hyvin. Kokenut ostaja on tiennyt, mitä on hankkimassa ja toimittaja on tehnyt, mitä on luvannut. Tavoitteinen saavuttaminen ja hyvä projektijohto on synnyttänyt luottamusta toimittajaa kohtaan.

– Käytännön asioiden sujuvuus ja toimenpiteiden ajoittaminen niin, että ne häiritsevät mahdollisimman vähän käyttäjiä, sekä toimenpiteistä viestiminen on erittäin tärkeää. Rakennukseen on tutustuttava hyvin ja sen ominaisuudet ja käyttäjät on otettava huomioon sekä suunnittelussa että toteutuksessa, Hirvelä luettelee onnistumisen keskeisiä tekijöitä.

Energianseurannassa tulisi Hirvelän mielestä kiinnittää aikaisempaa enemmän huomiota rakennuksen käytön tehokkuuden määrittelyyn ja mittaamiseen. On ollut hienoa havaita, että esimerkiksi henkilömäärälaskureita on jo tarjottu testikäyttöön.

Energiakonkarilla itsellään on seuraavana tavoitteenaan laatia Jyväskylän Tilapalvelulle energianhallintaprosessi. Työtään hän pitää antoisana ja mukavana.

– On ollut hienoa seurata nuorten asiantuntijoiden ammattitaitoa. Heillä on suhteellisuudentajua, he tuntevat määräykset, erilaisia rakennustapoja, järjestelmiä, hienomekaniikkaa ja rakennusautomaatiota. Yhteistyö Caverionin kanssa on sujunut erittäin hyvin. Lisäksi heidän yhteistyönsä kiinteistöjen käyttäjien kanssa on sujunut hienosti.

Rahoittajastakin Hirvelällä on sanottavansa.

– Myös Kuntarahoituksen kanssa on mennyt hyvin. Kysymyksiin vastataan nopeasti ja laskut tulevat maksuohjelman mukaan. Vielä jos voisi jostain seurata sitä, kuinka paljon mistäkin kohteesta on vuosittain maksettu takaisin, se olisi hyvä. Nyt luotan tässä asiassa omaan kirjanpitoon, Hirvelä hymyilee.

ESCO-hankkeita Hirvelä pitää mainettaan parempina ja toimintamallia hyvänä. Hän kuitenkin peräänkuuluttaa toimijoille tiukempia raameja.

– ESCO-hankkeilla on ollut aikaisempina vuosina vähän negatiivinen kaiku. Hankkeita on ehkä siitä syystä ryhdytty toteuttamaan vähän nihkeästi. Toteuttaminen olisi helpompaa, jos RT-kortistossa olisi tarjolla kilpailuttamista ja sopimusten laatimista varten asiakirjoja, jotka määrittelisivät ESCO-projektin toimintatavan tarkemmin. Nyt toimittajilla on melko vapaat kädet ja ostajan täytyy olla todella tarkkana.

Joensuu on vuoden vihreä edelläkävijä

Palkinnon Joensuulle luovuttivat ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen sekä Kuntarahoituksen toimitusjohtaja Esa Kallio.

– Palkinnolla haluamme nostaa esiin toimijoita, jotka ovat asettaneet kunnianhimoisia tavoitteita ja ovat esimerkillisesti integroineet ympäristöajattelun kaikkeen toimintaansa, Kuntarahoituksen toimitusjohtaja Esa Kallio perusteli palkintoa.

Joensuulla on kokonaisvaltainen ote ympäristöajattelussa. Ympäristötavoitteet on kirjattu kaupungin strategiaan, ilmasto huomioidaan kaikessa suunnittelussa ja toiminnassa. Ympäristöajattelu konkretisoituu myös kaupunkilaisten arjessa vihreää teknologiaa hyödyntävissä ja Kuntarahoituksen vihreällä rahoituksella rahoitetuissa uusissa päiväkodeissa ja kouluissa.

Kaupunginjohtaja Kari Karjalaisen mukaan ympäristövaikutukset huomioidaan laajasti julkisissa hankinnoissa.

– Joensuulla on kunnianhimoinen tavoite olla hiilineutraali vuonna 2025. Tämä vaatii konkreettisia toimia. Investoimme rakentamiseen joka tapauksessa, joten miksi emme huomioisi siinä tilatarpeiden lisäksi myös ympäristövaikutuksia? Sama ajattelu toistuu julkisissa hankinnoissamme. Viime vuonna huomioimme ympäristökriteerit yli 90 prosentissa kaupunkimme kaikista kilpailutuksista.

Palkintona vihreästä edelläkävijyydestä Kuntarahoitus lahjoittaa Joensuun kaupungille ympäristötaideteoksen näkyvälle paikalle kaupungin ydinkeskustassa. Teos valmistuu kesällä 2019 Joensuun torin lähettyvillä sijaitsevalle leikkipaikalle kävelykadun varrelle. Kohteen suunnittelusta vastaa luovaan ympäristösuunnitteluun erikoistunut suomalainen Berry Creative.

Vilkasta keskustelua rakentamisen ympäristövaikutuksista

Vihreän edelläkävijän palkinto luovutettiin Joensuulle Kuntarahoituksen järjestämässä vähähiilisen rakentamisen seminaarissa 23.1. Tilaisuudessa käytiin vilkasta keskustelua rakentamisen ja rakennetun ympäristön ympäristövaikutuksista.

Ministeri Kimmo Tiilikainen totesi avauspuheenvuorossaan, että talkoiden aika ilmastoon liittyvissä kysymyksissä on ohi, nyt myös rakennusalalla on totisen työnteon aika.

Kommuninvestin Björn Söderlundh loi katsauksen länsinaapuriin, jossa 90 % kunnista on ilmastoon liittyvät tavoitteet, ja kunnat kilpailevat saavutuksilla keskenään. Kuntarahoituksen Antti Kontio korosti valtion, kuntien ja yritysten välisen yhteistyön olevan ainoa keino päästä asetettuihin ilmastotavoitteisiin.

Energisessä paneelissa ruodittiin muun muassa kaupunkisuunnittelun ja kaavoituksen roolia ilmastovaikutusten vähentämisessä, materiaalien roolia ja mahdollisuuksia sekä normien tarpeellisuutta valintoja ohjaavana tekijänä.

Lahden ympäristöjohtaja Saara Vauramo loi katsauksen Lahden tavoitteisiin ja siellä tapahtuneeseen muutokseen. Lahti ottaa tänä vuonna ensimmäisenä kaupunkina käyttöön kaupunkilaisten päästökaupan mahdollistavan sovelluksen.

Aktiivisesti osallistunut yleisö äänesti rakennusten elinkaareen vaikuttamisen tärkeimpänä ilmastovaikutuksia aiheuttavana tekijänä rakentamisen ja rakennetun ympäristön ylläpidossa.

Lue myös: Vihreää voimaa rakentamiseen

Leppäkertun koulu Leppävirralla kasvattaa nuoret ympäristötietoisiksi

Leppäkertun koulu Leppävirralla on yksi Kuntarahoituksen vihreän rahoituksen kohteista. Mikä tekee siitä edelläkävijän?

– Lähtökohtana Leppäkertun kouluhankkeessa on ollut energiatehokkuus, elinkaarikustannukset ja maalämmön valinnan myötä myös ympäristöasiat ja hiilijalanjäljen pienentäminen. Päätöksissä on huomioitu se, että kunnan tuottama hiilijalanjälki tulee vuosien mittaan pienenemään. Lämmitysratkaisu parantaa myös koulun käyttömukavuutta, sanoo Leppävirran kunnanjohtaja Matti Raatikainen.

– Tässä projektissa on panostettu uusiutuvaan energiaan ja suunnittelussa käyttöikään, kestäviin materiaaleihin ja tehokkaaseen tilankäyttöön. Rakennus on suunniteltu niin, että se tukee opetusta ja energiatehokkuudesta opettamista – rakennus itsessään toimii opetusvälineenä oppilaille, kertoo Leppävirran kunnan rakennuttajainsinööri Hannu-Pekka Seppänen.

– Suomalaisilla kunnilla on todella merkittävä rooli ympäristöasioiden kehityksen ohjaamisessa, koska olemme iso kiinteistömassan omistaja ja sitä kautta lämpö- ja sähköenergian käyttäjänä valtion ohella todella iso toimija. Niillä valinnoilla joita kunnat tekevät, on jo pelkästään päästöihin liittyen isoja vaikutuksia. Lisäksi ohjaamme yhdyskuntakehittymistä kaavoituksen kautta, Raatikainen sanoo.

– Kouluissa kunnat voivat myös kasvattaa nuoren ikäluokan vastuullisiksi kansalaisiksi. Se on kunnan rooliin olennaisesti kuuluva tehtävä.

Lahden ympäristösatsaukset luovat perustaa kestävälle kasvulle

Miten Lahden kaupungilla menee?

Lahdessa on tapahtunut paljon positiivisia asioita. Uusi strategia suuntaa kaupungin tekemistä entistä enemmän kasvuun, haastaa meitä tekemään kunnon kasvuloikan.

Talouden lähtökohdat ovat monin tavoin hyvät. Kaupungin väkiluku on nousussa ja muutenkin yleinen kiinnostus Lahtea kohtaan kasvaa. Nopeat liikenneyhteydet alkavat vaikuttaa ja kaupungin isot yleisötapahtumat vetävät hyvin.

Lahden ja Nastolan kuntaliitos astui voimaan 2016 alusta. Liitokseen ei ole liittynyt suurta dramatiikkaa. Kouluverkosto on puhuttanut, mutta toteutetut ratkaisut olisi pitänyt tehdä ilman kuntaliitostakin. Pelättyä ylimiehitystäkään ei ole syntynyt, vaan kaupungin henkilöstön määrää on saatu sopeutettua eläköitymisen ja normaalin vaihtuvuuden keinoin.      

Mitä uutta kaupungissa tapahtuu?

Lahdesta on tullut yliopistokaupunki: LUT-yliopisto muuttaa vuodenvaihteessa nimensäkin Lappeenrannan–Lahden teknilliseksi yliopistoksi. Kaupunki on pitkäjänteisesti panostanut opiskelumahdollisuuksiin ja yhteistyöhön, ja yliopiston kannalta kiinnostavaa Lahdessa olikin se, että meillä elinkeinoelämä on ihan korkeakoulutoiminnan iholla.

Opiskelijoiden kiinnostus tulla opiskelemaan Lahteen on ollut odotettua parempaa ja opiskelupaikan saaminen on ollut vaikeaa. Lahdessa on selvästi ollut tilausta yliopisto-opiskelulle, sillä opiskelijoiden sisäänpääsyprosentti on kymmenen tienoilla. Yliopisto onkin selvittänyt aloituspaikkojen määrän lisäämistä Lahteen.

Minkä toivoisit olevan ensimmäinen mielikuva, joka Lahden kaupunkiin liitetään ja miksi?

Haluaisin että Lahti mielletään ympäristökaupungiksi jossa tapahtuu. Olemme nyt hakemassa kolmatta kertaa peräkkäin Euroopan vihreän pääkaupungin statusta. Aiempina vuosina olemme päässeet finaaliin, ja uskon, että ensi kerralla voitamme. Se merkitsisi vihreän pääkaupungin asemaa vuodelle 2021.

Lahtelaisuuteen liittyy vahvasti ympäristötietoisuus. Meillä on näyttöjä merkittävistä ympäristöteoista kuten Vesijärven puhdistamisesta. Lahdessa ympäristöpainotukset eivät ole vain kaupungin johdon päätöksiä, vaan myös kaupunkilaisten omaa aktiivista tekemistä.

Päättynyt kesä oli erinomaisen hyvä esimerkki Lahden vetovoimasta ja toimivuudesta tapahtumapaikkana. Cheekin uran päätöskonsertit ja Lahti-Hollolan Jukolan viesti olivat onnistuneita esimerkkejä isoista ja keskenään hyvin erilaisista massatapahtumista. Ironman-triathlonkisat istuivat yllättävän hienosti kaupunkiympäristöön: uinnille, pyöräilylle ja puolimaratonille löytyi toimivat reitit aivan kaupungin keskustasta.

Mihin Lahteen liittyvästä käsityksestä haluaisit päästä eroon?

Lahtea tituleerataan edelleen joskus Suomen Chicagoksi. 70–80-luvulla syntynyt mielikuva kylmästä bisnescitystä ei vastaa lainkaan todellisuutta. Lahdessa on tehty iso käännös ja panokset on suunnattu ympäristökaupungin vahvistamiseen.

Suomessa ei useinkaan ei ymmärretä, että meillä on käsissämme ratkaisun avaimet, jotka kiinnostavat globaalisti. Me puhumme mielellämme teknisistä innovaatioista, mutta ympäristöön liittyvät ratkaisut yhdistävät talouskasvun ja kestävän kehityksen. Tämä on vaikkapa Kiinassa hyvin relevanttia osaamista: sielläkin on havahduttu siihen, että maapallon resurssit loppuvat. Lahti on elävä esimerkki, kaupungin kokoinen laboratorio siitä miten ympäristöosaamiseen satsaamalla voidaan kasvaa kestävällä tavalla.

Mitkä kolme tekijää ratkaisevat Lahden kehityksen lähivuosina ja -vuosikymmeninä?

  1. Asuinympäristön viihtyisyyden ja älykkyyden kehittäminen. Meidän on tarjottava ympäristö jossa ihmiset haluavat asua, ja toimivuus on iso osa vetovoimaa. Kaupungistumistrendin myötä yhä suurempi osa suomalaisista asuu kaupungeissa, mutta 2030-luvulla kaupungit tulevat olemaan perusratkaisuiltaan hyvin erilaisia kuin nyt. Liikkuminen ei voi jatkossa rakentua yksityisautoilun varaan.
  2. Korkeatasoisen ja monipuolisen koulutustarjonnan kehittäminen.
  3. Yhteistyö elinkeinoelämän ja muiden alueen toimijoiden kesken sekä yleinen yritysmyönteisyys. Yritysten määrä suhteessa asukaslukuun on jo nyt Päijät-Hämeen alueella suurin Suomessa.

Mitä kaikkea olet tehnyt työurallasi?

Suoritin ekonomin tutkinnon Turun kauppakorkeakoulussa ja valmistuin KTM:ksi. Valmistumisen jälkeen työskentelin kymmenisen vuotta Turun kaupungin palveluksessa, pääasiassa erilaisissa taloushallinnon ja erityisesti rahoituksen tehtävissä. Sen jälkeen olin mukana perustamassa rahastoyhtiötä. Lahden kaupungin palvelukseen siirryin 1999.

Mikä on henkilökohtainen suhteesi Lahteen?

Olen syntyperäinen turkulainen. Minulla on vene Turun saaristossa ja vierailen myös perhesyistä edelleen paljon Turussa. Olemme kuitenkin perheen kanssa viihtyneet Lahdessa hyvin. Lahti on huikean hieno asuinpaikka, koska täällä on kaikki ison kaupungin palvelut mutta luontoympäristö on läsnä. Kaupungin sijainti on todella keskeinen: kesänopeusrajoituksilla noin puolet suomalaisista asuu tunnin ajomatkan päässä Lahdesta.

Minkä kirjan luit viimeksi?

Jossain vaiheessa luin useita romaaneja viikossa, nykyisin ehdin lukea vähemmän. Veneily on lähellä sydäntäni, ja siksi minulle tärkeä kirja on Joshua Slocumin Yksinpurjehdus maapallon ympäri. Se oli kulttiteos joka piti lukea. 

Kenet kollegasi haluaisit nähdä haastateltavana seuraavassa Huomisen tekijöissä?

Seuraava haastateltava voisi olla Jyväskylän talousjohtaja Ari Hirvensalo, joka on minun laillani intohimoinen purjehtija.

Hämeenlinnan Nummikeskus edustaa uudenlaista rakentamista

Keskuksen tiloihin tulevat sijoittumaan Nummen yhtenäiskoulu, koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminta, Nummen kirjasto, neuvola sekä nuoriso- ja lastenkulttuuripalvelut. Kaupunginjohtaja Timo Kenakkala ja rehtori Kati Hirvonen kertovat haastattelussa, mikä tekee Nummikeskuksesta vihreän edelläkävijän. 

Nummikeskus, Hämeenlinna from Kuntarahoitus on Vimeo.

 

Vihreää voimaa rakentamiseen

Nepenmäen koulu kuhisi elokuussa syyslukukauden alkamisen alla kuin muurahaispesä. Vastavalmistunutta koulua kalustettiin aivan h-hetkeen saakka. Myös koulun yhteyteen rakennetussa Nepenmäen kirjastossa riitti avaamisen alla vilskettä, kun kirjoja aseteltiin kuumeisesti hyllyyn. Joensuun kaupungin tilakeskuksen johtaja Timo Korhonen kiersi koulun käytävillä ylävitosia koulun opettajille ja kannusti loppukirin ottamisessa.

– Uuden koulun käyttöönotto oli jännä paikka niin opettajille kuin oppilaille. Oli se vähän minullekin, sillä oma poika siirtyi Nepenmäelle opinahjoon, Korhonen sanoo.

Korhonen pystyi kuitenkin luottamaan siihen että kaikki sujuu kuten pitää. Nepenmäen koulu toteuttaa Joensuun kaupungin omaksumaa uutta ympäristöystävällisen rakentamisen periaatetta. Koulun opettajat ovat saaneet olla yhdessä rakennusyhtiön kanssa mukana koulun suunnittelussa.

Rakentamisessa on haettu mahdollisimman ympäristöystävällisiä ratkaisuja, mikä näkyy muun muassa aurinkopaneeleina katoilla, laadukkaina rakennusmateriaaleina ja kymmeninä antureina, joiden avulla koulun arkea seurataan monin eri mittarein, sisäilman laadusta vedenkulutukseen.

Kunnianhimoiset ympäristötavoitteet

Joensuussa ei ole kylmiltään ryhdytty vihertämään rakentamisessa. Euroopan metsäpääkaupungiksi nimetty Joensuu on Pohjois-Karjalan maakuntakeskus ja keskellä valtavia metsävarantoja. Joensuun kaupungin pinta-alasta 80 prosenttia on metsää. Metsäntutkimus on kuulunut alusta lähtien Joensuun yliopiston – tai Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksen, kuten nimi tänä päivänä kuuluu – ydinosaamiseen. Joensuussa toimii myös Euroopan metsäinstituutin EFI:n pääkonttori sekä monipuolista metsä-, puu- ja biotalouden teollisuutta.

– Joensuussa ihmisillä on aina ollut läheinen suhde luontoon. Maailma muuttuu vauhdilla ja ympäristökysymyksistä on tullut yhä tärkeämpiä kaikille. Olemme kaupunkina halunneet olla muutoksessa mukana, Korhonen kertoo.

Joensuun kaupunki otti tänä vuonna käyttöön uuden strategian, jonka tavoitteena on ympäristön ottaminen huomioon kaikessa toiminnassa. Joensuulla on kunnianhimoinen tavoite olla Euroopan hiilineutraalein kaupunki ja vähentää 60 prosenttia kasvihuonepäästöjä vuoteen 2025 mennessä vuoden 2017 tasosta. Kaupunki luopuu vuoteen 2030 mennessä kokonaan öljylämmityksestä toimitiloissaan.

– Tavoitteissa ympäristöystävällisellä rakentamisella on oma tärkeä roolinsa, korostaa Korhonen. Joensuun vihreä linja on noteerattu kansainvälisestikin. Kaupunki valittiin Euroopan vuoden 2019 Green Leaf Award -kilpailun finaaliviisikkoon. Tunnustuspalkinto jaetaan kaupungille, joka edistää ilmastonmuutoksen hillintää ja energiatehokkuutta sekä edistää jäte- ja kiertotaloutta.

– Voittoa ei kisassa tullut, mutta Joensuun imagolle valinta finaaliin oli jo itsessään tärkeä. Uskon, että vihreä imago on vahva vetovoimatekijä houkutella niin uusia yrityksiä kuin asukkaita Joensuuhun, sanoo Korhonen.

Korjausvelka kuriin

Oulussa diplomi-insinööriksi ja myöhemmin kauppatieteen maisteriksi opiskellut Korhonen teki työuraa muun muassa Jaakko Pöyryllä ja eduskunnan hallinnossa ennen aloittamistaan Joensuussa tilakeskuksen johtajana vuosikymmen sitten.

– Joensuun kiinteistökanta oli silloin sanalla sanoen kehnoa. Kaupungin korjausvelka oli kasvanut vuonna 2010 jo 53 miljoonaan euroon. Sitä oli pakko ryhtyä kaventamaan. Nyt korjausvelka on saatu supistettua 37 miljoonaan euroon ja vuonna 2020 sitä pitäisi olla enää 25 miljoonaa euroa, kertoo Korhonen.

Ensimmäisinä vuosina Korhosella riitti työmaata vanhojen suojeltujen rakennusten peruskorjauksissa. Vähitellen linjaa ryhdyttiin miettimään uusiksi. Monessa kohteessa, kuten sisäilmaongelmaisissa kouluissa ja päiväkodeissa, huomattiin, että uuden rakentaminen on taloudellisesti, toiminnallisesti sekä riskien kannalta paljon järkevämpää kuin vanhan korjaaminen.

Korjaamisen ja uuden rakentamisen vertailussa pitää Korhosen mielestä katsoa asioita aina pitkällä aikajänteellä. Vanhat rakennukset voivat olla moniongelmaisia eikä yhden asian korjaaminen riitä. Silloin uuden rakentaminen muuttuu paljon järkevämmäksi, sillä uusi rakennus voidaan tehdä energiatehokkaaksi sekä materiaaleiltaan ja tilaratkaisuiltaan ihanteelliseksi nykyisiä käyttötarkoituksia varten. Vanhassa se ei ole aina mahdollista.

– Alkuun investoinnit voivat olla hieman suurempia, mutta elinkaarikustannuksia tarkasteltaessa ympäristöystävällisen rakentamisen säästöt tulevat merkittäväksi vuosien myötä. Ennen kaikkea hyöty koituu kuntalaisille, jotka kunnallisverona lystin viime kädessä maksavat, Korhonen korostaa.

Elinkaari lyhyemmäksi?

Korhonen ei ryhdy jälkiviisaaksi vanhoihin kaupungin rakennuksiin liittyvissä ongelmissa. Rakennukset ovat Korhosen mielestä aikansa lapsia ja rakennettu parhaan silloisen tietämyksen mukaisesti. Tieto rakentamisesta ja materiaaleista on lisääntynyt valtavasti. Tilojen elinkaari suunnitellaan tänä päivänä 30–35 vuoden mittaiseksi. Siihen asti niiden tulisi palvella käyttäjäänsä ilman ongelmia.

– Kaupunki on julkisessa rakentamisessa suunnannäyttäjä. Olen miettinyt sitäkin, pitäisikö rakentamista suunnitella vain 20 vuoden käyttöä varten, sillä maailma muuttuu niin hurjaa vauhtia. Se, mikä tilaratkaisuissa tänään on järkevää, voi tulevaisuudessa olla tarpeetonta. Kehitys on nähtävissä toimistotyössä, joka ei ole enää sidoksissa tiettyyn työpisteeseen ja työhuoneeseen. Tarvitaanko jatkossa enää ollenkaan suuria toimistotiloja? Korhonen kysyy.

Muutos ajattelussa kohti ympäristöystävällistä rakentamista on Joensuussa ollut lopulta helppoa, sillä siitä saatava taloudellinen hyöty on ollut ilmeinen.

– Kaupungin hallinnossa ja päättävissä elimissä on ymmärretty, että investointeja kannattaa tutkia elinkaariajattelun kautta eikä sen mukaan, kuinka paljon itse rakentamiseen rahaa menee.

Tietenkin se vaatii hyvin esiteltyjä ja perusteltuja suunnitelmia. Joensuussa on nyt huomattu, että uudisrakentaminen on usein fiksuin vaihtoehto eikä vanhaa 1960- ja 70-lukujen rakennuskantaa kannata enää peruskorjata. Paluuta vanhaan ajatteluun ei ole, Korhonen sanoo.

Raja-aidat nurin

Perinteisen tyylin ”opettaja opettaa, oppilaat kuuntelevat” on nykykouluissa historiaa. Nyt korostetaan opettajien välistä tiimityötä, oppilaat tekevät paljon ryhmätöitä ja ovat aloitekykyisiä asioiden tutkijoita. Periaatteet on kirjattu opetushallituksen vuonna 2014 lanseeraamaan uuteen opetussuunnitelmaan eli OPS:iin.

–Uusi opettamisen ja oppimisen tapa istuu huonosti vanhoihin koulurakennuksiin. Tilojen tulee joustaa tarpeiden mukaan. Kaksi vuotta käytössä ollut Karhunmäen koulu on suunniteltu vastaamaan uuden opetussuunnitelman haasteisiin, sanoo Karhunmäen koulun rehtori Timo Nykänen.

Nykänen on silmin nähden tyytyväinen siihen, miten uusi koulurakennus palvelee käyttäjiään.

– Me opettajat pääsimme alusta mukaan koulurakennuksen suunnittelutyöhön. Se osoittautui hyväksi ratkaisuksi, sanoo Nykänen.

Joensuun kaupunki toteutti Karhunmäen koulun niin sanottuna KVR-urakkana, jossa rakennuttaja valitaan eri rakennuttajien tekemien suunnitelmien pisteyttämisen jälkeen. Rehtori Nykänen istui edustamassa koulun käyttäjiä hankesuunnitteluryhmässä, jossa koulun suunnittelua vietiin eteenpäin. Nykäsen mukaan koulua ei haluttu toteuttaa tämän päivän kuumimpien opetustrendien mukaan, vaan hakemalla ratkaisuja, jotka ovat toimivia myös tulevaisuudessa.

– Se tarkoittaa esimerkiksi opetuksessa niin sanottuja opetuspesiä, joissa neljällä luokalla on omat opetustilansa, mutta jotka ovat myös helposti yhdistettävissä avattavilla väliseinillä vaikka yhdeksi isoksi tilaksi. On tärkeää, ettei rakennus itsessään määritä, vaan mahdollistaa opetusta, kertoo Nykänen.

Karhunmäen koulu on yksi Joensuun kaupungin vihreän rahoituksen kohteista, jossa avainsana on ympäristöystävällisyys. Koulun toimivuutta mitataan sensoreilla monipuolisesti. Käyttötietoa käytetään osana opettamista.

– Haasteena on ollut tarpeeksi yksinkertaisen ja opetuksessa toimivan käyttöliittymän luominen kaiken tiedon hyödyntämiseen. Siinä on vielä paljon parantamista. Talon tekniikka on pitkälle automatisoitu ja sekin on haaste. Opettajia ja oppilaita on vaikea motivoida ympäristöystävälliseen toimintaan, jos esimerkiksi luokkahuoneiden lämpötiloihin ei päästä itse vaikuttamaan ja testaamaan eri asioita, sanoo Nykänen.

Karhunmäen koulun suunnittelu osui Nykäsen mielestä nappiin.

– Kaikki ovat olleet yhtä mieltä siitä, että koulussa on rauhallista olla ja työskennellä. On hienoa, kun rakennus itsessään voi lisätä työrauhaa ja oppimista, korostaa Nykänen.

Lue myös:Sillanrakentaja

Tienraivaaja

Bussi numero yksi ajaa Eerikinkatua eteenpäin ja kääntyy sitten Aninkaistenkadulle. On aikainen kesäkuun iltapäivä, auto on puolillaan matkustajia. Bussin keskiosassa vauva huutaa kyllästyneenä vaunuissa. Lapsen äiti yrittää rauhoitella.

Vaikuttaa aivan tavalliselta bussilta, mutta sitä se ei kuitenkaan ole. Dieselin sijaan auto kulkee sähköllä.

Tällä hetkellä Turussa on käytössä kuusi sähköbussia. Joukkoliikennejohtaja Sirpa Kortteen mukaan reilun 20 vuoden päästä niitä on määrä olla yli sata, puolet 250 linja-autosta.

Taustalla on kunnianhimoinen tavoite ja toive hiljaisuudesta, edessä rutkasti lisää töitä ja parempi Turku.

Kantapään kautta

Aloitetaan tavoitteesta: Turku aikoo olla hiilineutraali vuoteen 2040 mennessä. Käytännössä kasvihuonekaasupäästöjen on siis tuolloin oltava pienemmät kuin vuotuiset hiilinielut.

Liikenne tuottaa viidenneksen Turun hiilidioksidipäästöistä, ja sähköbussit ovat uusimpia dieselbussejakin vähäpäästöisempiä.

Oikeastaan idea Turun sähköbusseista syntyi kuitenkin metelistä. Turun seudun joukkoliikenteen Fölin reitit rakentuvat pitkälti Kauppatorin ympärille, ja etenkin ruuhka-aikoina keskusta täyttyy dieselmoottorien murinasta. Sähköbussi on liikenteessä lähes äänetön.

Vuonna 2014 Turun kaupunki päätti sähköistää koko ykköslinjan, joka kulkee Turun lentoaseman ja sataman väliä. Liikennöitsijäksi valittiin Turun Kaupunkiliikenne Oy. Kaupungin omistamana yhtiönä se oli looginen valinta vetämään hanketta, joka sisälsi taloudellisia riskejä.

Sähköllä kulkevia busseja oli kyllä kokeiltu Suomessa aiemminkin, mutta kukaan ei ollut rakentanut pelkästään sähköbussijärjestelmään nojaavaa joukkoliikennelinjaa. Etenkin akut ja latauslaitteet kehittyvät koko ajan, joten riski oli, että valitut tekniset ratkaisut olisivat äkkiä vanhentuneita. Käytännön asiat, kuten latauslaitteiden pakkaskestävyys ja bussien lämmityslaitteiden säätäminen, piti opetella kantapään kautta.

Turun Kaupunkiliikenteen toimitusjohtaja Juha Parkkonen muistutti kuljettajille, että he eivät vain aja bussia vaan kehittävät globaalisti uutta liikennöintitapaa.

– Täällä on mahdollista oppia sellaisia asioita, joita ei muissa bussiyhtiöissä ole tällä hetkellä tarjolla, hän sanoo.

Vaikka aluksi tulikin myöhästymisiä, Parkkosen mukaan asiakkaat olivat uudesta menopelistä innoissaan. Kun ensimmäiset sähköbussit alkoivat liikennöidä ykköslinjalla syksyllä 2016, jotkut eivät enää halunneet dieselbussien kyytiin lainkaan, hän kertoo.

– Ihmiset soittivat liikennetoimistoon ja kysyivät, että milloin se sähköbussi tulee, he haluavat tulla kyytiin.

Miljoonien eurojen investointi

Turun ykköslinjan sähköbussit tuottavat laskelmien mukaan 370 tonnia vähemmän hiilidioksidia vuodessa kuin korvaamansa dieselbussit*. Vertailun vuoksi: keskivertosuomalaisen kulutuksen hiilijalanjälki on Suomen ympäristökeskuksen mukaan arviolta kymmenen tonnia.

Parkkosen mukaan sähköbussien symbolinen merkitys on suuri.

– Tämä luo mielestäni uuteen, puhtaampaan tekniikkaan positiivisesti suhtautuvaa mielikuvaa tästä alueesta, Parkkonen sanoo.

Kaupunkiliikenteessä uusi tekniikka vaatii vanhaa enemmän ennakointia. Turun sähköbussit pystyvät ajamaan yhdellä latauksella 40 kilometriä. Pikalatausasemia on kaksi, yksi kummallakin päätepysäkillä. Jos lataus ei syystä tai toisesta onnistukaan, bussi pystyy ajamaan välin kolme kertaa. Huollon täytyy toimia saumattomasti.

– Ei voi ajatella, että tullaan huomenna korjaamaan, vaan se pitää tehdä saman tien, Parkkonen sanoo.

Akun kestävyys on myös yksi syy siihen, että Turku ei aio korvata kaikkia dieselbussejaan sähköbusseilla. Nykyinen akkuteknologia ei riitä esimerkiksi Pohjois-Turkuun ja Turun saaristoon ajavilla pidemmillä linjoilla, Sirpa Korte sanoo.

– Niitä liikennöivät ilman muuta jatkossakin dieselbussit, ja niihin haetaan uusiutuvan biodieselin ratkaisuja.

Vielä isompi haaste on raha. Turun sähköbussit on toimittanut suomalainen Linkker, ja yhden hinta on noin puoli miljoonaa euroa plus verot. Parkkosen mukaan tämä on kaksi kertaa dieselbussin hinnan verran. Latausjärjestelmineen kaikkineen Turun sähköbussijärjestelmä on tähän mennessä syönyt noin 3,8 miljoonaa euroa, josta merkittävä osa on rahoitettu erilaisilla julkisilla tuilla.

Parkkosen mukaan kustannusten arvioidaan tasoittuvan pidemmällä tähtäimellä, sillä sähköauton ajokustannukset ovat pienemmät kuin dieselbussien.

– Kymmenessä vuodessa saa rahansa takaisin.

Älyvaloilla nopeammin perille

Lentokentän päätepysäkkiruudussa on pieni töyssy. Kun kuljettaja Al-Rammahi Raed tuntee sen renkaiden alla, hän tietää olevansa täsmälleen latauslaitteen kohdalla. Hän pysäyttää auton ja painaa ratin vieressä olevaa nappia. Kolmen minuutin päästä auton akku on latautunut.

Tulevaisuudessa napin painallustakaan ei välttämättä tarvita, sillä osa Turun bussikyydeistä on tarkoitus ajaa täysin ilman kuljettajia.

– Kyllä minä toivon, että meillä on vuonna 2040 jo hyvinkin vakiintunutta liityntäliikennettä, jota hoidetaan automaattibusseilla, Korte sanoo.

Hieman lähempänä tulevaisuudessa Turkua odottaa joko raitiovaunu tai sähköinen, yli 20-metrinen ”superbussi”. Kaupunginvaltuuston on määrä päättää asiasta tällä valtuustokaudella.

Bussilinjojen uudistuksesta on jo päätös: kolmen vuoden päästä Kauppatorin kautta ajaa seitsemän päälinjaa, joita suosii älykäs liikennevalojärjestelmä. Liikennevalo esimerkiksi tunnistaa, jos risteykseen saapuva bussi on myöhässä aikataulusta, ja päästää sen kulkemaan ensin. Älykkäitä liikennevaloja testataan Turussa paraikaa.

Kaiken taustalla on se, että päästöt pienenevät vain, jos ihmiset todella käyttävät vähäpäästöisempää joukkoliikennettä. Eivätkä he Kortteen mukaan käytä, jos joukkoliikenne ei ole aidosti houkutteleva tapa liikkua. Markkinoinnilla on suuri merkitys, mutta tärkeintä on, että joukkoliikenne on tulevaisuudessa nykyistä nopeampaa ja sujuvampaa, hän jatkaa.

– Oikeastaan mikään ei ole ihmiselle nykyään niin arvokasta kuin aika, ja sen takia matkan pitäisi sujua nopeasti. Siinä meillä on tekemistä.

Juha Parkkonen uskoo, että reilun kahdenkymmenen vuoden päästä Turun liikenne on nykyistä monipuolisempaa. Että ihmiset yhdistelevät joustavammin erilaisia liikkumisvaihtoehtoja, kuten sähköbusseja, takseja, yhteiskäyttöautoja ja kaupunkipyöriä. Hän visioi jo sovellusta, joka tarjoaisi kuluttajalle erilaisia liikkumisvaihtoehtoja ja näyttäisi yhdellä painalluksella näiden hinnan, keston ja päästöt.

Jotta tämä olisi mahdollista, palveluntarjoajien täytyy tehdä entistä tiiviimpää yhteistyötä tai antaa yhteisratkaisujen kehittäminen ulkopuoliselle taholle.

– Ihmiset odottavat sitä.

*Turun ammattikorkeakoulun opinnäytetyö, Janne Lankila: Sähkö- ja dieselbussin TCO- ja hiilijalanjälkivertailu Fölin linjalla 1.