Lunta on tuskin tupruttanut nimeksikään maahan, mutta se ei estä tyrnäväläisen Rantaroustin alakoulun oppilaita laskemasta sydämensä kyllyydestä alas pieneltä kukkulalta koulun pihalla.
Kukkulan säilymisestä oltiin koulun rakentamisen yhteydessä huolissaan. Siksi kukkula säästettiin ja varustettiin varta vasten oppilaiden iloksi ja liikkumisen aktivoimiseksi. Kukkulan säilyminen oli oppilaille tärkeämpää kuin kiipeilyhäkkyröiden ja laitteiden hankkiminen.
– Oppilaat ovat tässäkin asiassa asiantuntijoita. Halusimme kuunnella, mitä he kouluunsa haluavat ja otimme toiveet myös huomioon, sanoo Rantaroustin koulun rehtori Jani Alakangas.
Uusia ratkaisuja
Elokuussa 2017 käyttöön otettu Rantaroustin alakoulu on monella tavoin poikkeuksellinen. Oikeastaan on helpompi sanoa, että siellä juuri mikään ei ole kuin perinteisessä koulussa.
Ruokasalia, käytäviä ja perinteisiä luokkahuoneita ei ole. Sen sijaan on oppimisalueita ja -tiloja, joissa opetus tapahtuu. Oppilaat ruokailevat pyöreiden pöytien ääressä koulun keskellä olevassa monikäyttöisessä yleistilassa. Musiikinopetuksen tila on ”talo talossa” eli sen rakenteet ovat irti muusta rakennuksesta, jolloin musiikin äänet eivät kulkeudu rakenteita pitkin resonoimalla toisiin tiloihin.
Avoimen oppimisympäristön toimivuuden takia erittäin tärkeä äänisuunnittelu tehtiin huolellisesti mallintamalla. Koulurakennuksessa on käytetty paljon akustisia materiaaleja, jotka pitävät huolen korvia miellyttävästä äänimaailmasta. Lisäksi niin lasten kuin aikuisten äänenkäyttöä ohjeistetaan värikartastolla, joka kertoo, minkä sortin volyymilla kyseisessä tilassa oppimista tulisi harjoittaa.
Rantaroustin koulusta ei löydä perinteisiä pulpetteja. Sen sijaa löytyy pöytäryhmiä, liikutettavia katsomorakenteita, säkkituoleja, sohvia, penkkejä ja huopaseinäisiä oppimismökkejä, joista oppilas voi valita omaan oppimiseensa parhaiten sopivan ratkaisun. Yhtenäiset tilat on jaettu hyllyillä, säilytyskaapeilla ja tekstiileillä pienempiin alueisiin. Opettajainhuonetta ei ole, on vain kaikille koulun työntekijöille yhteinen sosiaalinen tila.
– Talon erikoisuuksista voisi luennoida koko päivän. Sanottakoon, ettei mitään ole tehty erikoisuuden tavoittelua varten, vaan kaikki perustuu visioomme tämän päivän opettamisesta ja oppimiseen perustuvasta koulusta, selvittää Alakangas.
Koko kunnan yhteinen haaste
Jani Alakangas on toiminut Tyrnävällä alakoulun rehtorina viitisen vuotta. Aiemmin hyvinkin perinteisenä opettajana ja rehtorina itseään pitänyt Alakangas porukoineen alkoi miettiä uusiksi koulun, opettamisen ja oppimisen kolmiyhteyttä palattuaan kotikulmille Oulunseudulle ja Tyrnävälle Kirkkomännikön alakoulun rehtoriksi.
Tyrnävällä oli jo ennen Alakangasta tehty rohkeita ratkaisuja opetuksen uudistamiseksi. Uskallus kyseenalaistaa opetusmenetelmät tekivät Alakankaaseen vaikutuksen.
– Suomessa käsitys koulusta ja opetuksesta perustuu edelleen siihen yli sata vuotta sitten omaksuttuun malliin, jossa opettaja seisoo luokan edessä ja opettaa pulpetissa istuvia oppilaita. 2010-luvun oppilaat ovat jo itse sen mallin toimivuuden kyseenalaistaneet, heillä on omiakin keinoja hankkia tietoa. Kun Tyrnävällä tuli ajankohtaiseksi rakentaa kokonaan uusi koulu 3.–6.-luokkalaisille, lähdimme kunnassa yhteistuumin miettimään koko paletin uusiksi. Oli hieno huomata, että suuri osa oppilaiden vanhemmista sanoi luottavansa visioomme, vaikka varmasti siinä riitti purtavaa. Uudistusten tekeminen vaatii koko kunnalta yhteistä uskoa onnistuneeseen lopputulokseen, Alakangas kertoo.
Muutos lähtee Alakankaan mukaan siitä, että oppilaisiin suhtaudutaan kuten asiakkaisiin.
– Suomessa on oppivelvollisuus, mutta se ei saa olla motivaationa kouluun tulemiselle, vaan halu oppia. Kun oppilaan mieltää asiakkaaksi, ymmärtää, että asiakasta on palveltava ja kohdeltava hyvin. Ilman heitä ei meillä opettajillakaan ole töitä, muistuttaa Alakangas.
Oppilaiden tarpeet oppia muuttuvat maailman mukana. Siksi Alakangas ei enää usko, että oppiminen tapahtuu pulpetissa istumalla.
– Ei missään ammatissakaan tietääkseni istuta pulpetissa. Jos oppilas oppii matematiikkaa paremmin säkkituolissa pöydän alla, niin oppikoon, kunhan se vain tapahtuu koulun määrittelemän toimintakulttuurin puitteissa. Opettajan tehtävä on olla oppilaalle mahdollistaja sekä innostaja. Me valmistamme alakoululaisia tulevaisuuden työuria varten, joita ei ole vielä olemassakaan. Oppimisen, opettamisen ja johtamisen filosofiassa korostuu vastuullisuus, jaettu opettajuus ja jaettu johtajuuskin, sanoo Alakangas.
Tyrnävän suurin investointi
Tyrnävän kunnanjohtaja Marjukka Manninen on ylpeä esitellessään Rantaroustin alakoulua vieraille. Koulurakennus uusine opetusmenetelmineen on tuonut Tyrnävälle uteliaita vieraita niin kotimaasta kuin ulkomailta.
– Rantaroustin koulu nostaa osaltaan Tyrnävän maailmankartalla, sillä moni asia on koulussa sen verran ainutlaatuista. Tähän asti Tyrnävä on tunnettu parhaiten huippuluokan perunoistaan, sanoo Manninen.
Rantaroustin koulu on Tyrnävän kunnan historian suurin investointi. 500 oppilaan koulun suunnittelun, rakentamisen, kalustamisen ja muiden hankintojen kokonaiskustannukset olivat kaikkiaan 14,8 miljoona euroa. Koulu rakennettiin tulevaisuuden tarpeet huomioiden. Lähes 7000 asukkaan Tyrnävä on poikkeuksellisen nuori kasvukunta. Peräti 20 prosenttia Tyrnävän väestöstä on alle kouluikäisiä.
– Kouluun siirtyi reilut 400 oppilasta, mutta jatkossa siinä voi toimia isompikin määrä lapsia. Käytimme hyödyksemme kaikki mahdollisuudet, jota kunnan historian suurin investointi meille tarjosi, selvittää Manninen.
Koulun rakentaminen perinteiseen tapaan olisi tullut Tyrnävälle vieläkin kalliimmaksi.
– Pyrimme minimoimaan tilat, jotka ovat vähällä käytöllä ja eivät vaikuta oppimiseen. Kun kouluun ei rakennettu ruokalaa, käytäviä eikä erityisiä varastotiloja, tilan tarve putosi 7800 neliöstä 6500 neliöön. Se merkitsi arviolta 2,5 miljoonan euron säästöä rakennuskuluissa. Ennen kaikkea halusimme rakentaa turvallista, terveellistä ja tehokkaasti toimivaa koulutilaa, sanoo Manninen.
Suunnittelua tiiviissä yhteistyössä
Koulun rakensi elinkaarimallisopimuksella NCC, joka vastaa seuraavat 20 vuotta myös koulun ylläpidosta.
– Avoin vuoropuhelu ja reaaliaikainen 3D-mallinnos mahdollistivat koulun suunnittelun tiiviissä yhteistyössä käyttäjän ja rakentajan kanssa erinomaisessa kumppanuushengessä ilman turhia rajapintoja, kertoo Manninen.
Koulun yhteyteen rakennettiin myös koko kuntaa palveleva liikuntakeskus ja se valmistui koulua hieman myöhemmin, jotta materiaalit ovat saaneet tarpeen mukaan kuivua rauhassa.
– Halvimmat ja nopeimmat ratkaisut eivät ole Suomessa tuoneet kunnille säästöä. Koulu on pitkäaikainen sijoitus, siksi ratkaisutkin tulee miettiä kestämään aikaan, muistuttaa Manninen.
Rantaroustin koulu on varustettu kattavasti erilaisilla antureilla, jotka keräävät dataa muun muassa energiankulutuksesta ja veden käytöstä, lämpötiloista sekä sisäilman laadusta. Tieto jalostetaan hyödynnettäväksi eri tavoilla oppilaiden ja opettajien hyötykäyttöön yhteistyössä NCC:n kanssa kehitetyllä MySchool-käyttöliittymällä.
– Tätä kautta kestävään kehitykseen, terveyteen ja energiantalouteen liittyvä tietotaito siirtyy meidän laatumukuloiden kautta joka pirttiin, sanoo Manninen.