Annikan kotona
Annika Olo on 33-vuotias paljasjalkainen espoolainen. Arkisin hän työskentelee keittiötyöntekijänä ja harrastaa vapaa-ajallaan monipuolisesti liikuntaa, muun muassa kilpauintia, show- ja paritanssia sekä kuntosalia. Ratsastus on Annikalle näitäkin pitkäaikaisempi intohimo. Sitä hän on harrastanut pikkulapsesta asti ja voittanut myös tukun mitaleja.
Annika asuu Espoon Uusmäessä, asumispalvelua kehitysvammaisille ja erityistä tukea tarvitseville tarjoavassa Aurinkolinna-talossa. Rakennuksen omistaa Kehitysvammaisten palvelusäätiö ja sen asumispalvelut tuottaa KVPS Tukena Oy. Kohde on Kuntarahoituksen rahoittama.
Yksilöllistä asumista tarvitaan enemmän ympäri Suomea
Suomessa on edelleen haasteita kehitysvammaisten ja erityistukea tarvitsevien ihmisten asumisessa, sillä toiveisiin sopivaa asuntotarjontaa on niukasti. Siksi moni aikuisikäisistäkin kehitysvammaisista asuu vieläkin lapsuudenkodissaan, varatoimitusjohtaja, kiinteistötoimen johtaja Aarne Rajalahti Kehitysvammaisten palvelusäätiöstä kertoo.
– Lähipalvelujen tärkeys ja mahdollisuus pitää yllä sosiaalisia suhteita lapsuudenkodista muuton jälkeenkin korostuvat kehitysvammaisten ihmisten asumisessa. Tuttu ympäristö tukee itsemääräämisoikeutta ja omatoimisuutta, siksi sopivia asumisratkaisuja tarvitaan valtakunnallisesti eikä vain kasvukeskuksissa.
Aurinkolinnan juuret ulottuvat vuoteen 2009. Noin 30 kehitysvammaisen nuoren perheet perustivat tuolloin Espoon Aurinkolinna ry -yhdistyksen, joka ryhtyi ajamaan nuorille mahdollisuutta omaan kotiin. Yhdistys on edelleen aktiivinen asumisyksikön toiminnassa. Toteutuneen hankkeen perustana oli useiden vuosien selvitystyö.
– Tästä taustatyöstä oli paljon hyötyä siinä, että Aurinkolinnan suunnittelussa pystyttiin alusta alkaen huomioimaan kehitysvammaisten henkilöiden toiveet ja odotukset heidän asumiseensa liittyen, KVPS Tukenan varatoimitusjohtaja Jere Metsähonkala kertoo. – Myös Aurinkolinnan sijainti tukee asumisyksikön toimintaa hyvin. Alueella on runsaasti mahdollisuuksia ulkoiluun ja ajanviettoon. Rakennuksen sijoittelussa onnistuttiin huomioimaan pihan toiminnallisuus. Aurinkolinna-yhdistyksen aktiiviset perheet ovat tehneet merkittävää työtä ja ovat edelleen arvokas ja tärkeä ääni Aurinkolinnan arjessa.
Iloa ystävistä ja yhteisöllisyydestä
Annika Olo on perheineen ollut Aurinkolinna-hankkeessa mukana alusta asti ja he ovat yhdistyksen perustajajäseniä. Lopullisesti Annikasta tuli aurinkolinnalainen pari vuotta sitten: rakennus valmistui alkuvuodesta 2019 ja Annika muutti ensimmäisten asukkaiden joukossa elämänsä ensimmäiseen omaan kotiin. Hän on viihtynyt loistavasti.
– Tämä on tosi ihana paikka ja sopii minulle todella hyvin. Oli pitkä prosessi, ennen kuin pääsin tänne muuttamaan, mutta kun muutto sitten tapahtui, kaikki vähän niin kuin loksahti kohdalleen.
Annikan poikaystävä Klaus asuu myös Aurinkolinnassa. Pariskunta tapasi harrastusten kautta ja alkoi seurustella Annikan opiskellessa Omnia-ammattikoulun kotitalous- ja kuluttajapalvelujen linjalla. Mahdollisuus asua saman katon alla niin Klausin kuin ystäviensäkin kanssa on Annikalle eräs Aurinkolinnan parhaista puolista.
– Onhan se kivaa, kun kaverit asuvat naapurissa. Pidän siitä, että meillä on iso porukka asukkaita. Henkilökuntakin on mahtavaa ja monet ovat tulleet tosi tutuiksi, hän kertoo.
Ei laitosarkea, vaan itsenäistä elämää
Yksikön johtaja Anne Alhava korostaa, että Aurinkolinnassa tavoitteena on yksilöllinen, itsenäinen tapa asua. “Omannäköinen arki ja elämä” toistuvat hänen sanoissaan usein.
– Teemme kunkin asukkaan kanssa asumisen suunnitelman, jotta tunnemme hänen tuen tarpeensa. Tuemme asukkaita tarpeen mukaan, mutta emme väkisin tuppaudu kenenkään avuksi. Yksi voi kaivata apua pyykkipäivänä, toinen taas haluaa hoitaa nämä askareet itse.
Itsenäisen asumisen periaatteessa korostuu myös asukkaiden itsemääräämisoikeus. Aurinkolinna on asuinpalvelua tuottava yksikkö, ei hoitoyksikkö tai laitos. Henkilökunta työskentelee asukkaiden kodeissa, mikä edellyttää hienotunteisuutta ja rajojen kunnioittamista.
– Emme mene asuntoihin ilman lupaa tai vahdi kenenkään arkea, Alhava kertoo. – Asukkaamme ovat toimeliasta väkeä: suurin osa käy päivätoiminnassa ja töissä, harrastaa ja osallistuu yhteiskuntaan. Jotkut heistä haluavat vaikkapa aamuherätyksen, kun taas toiset mieluummin heräilevät ja lähtevät päivän menoihinsa omaan tahtiinsa.
Pandemia-aika on tuonut Aurinkolinnaan tutut haasteet. Asukkaiden harrastusmahdollisuudet ovat olleet suppeampia ja varotoimista on tullut osa arkea. Yhteinen toiminta on silti aktiivista.
– Kesällä meillä oli esimerkiksi asukkaiden ja henkilökunnan futiskatsomo yhteistiloissa. Syksyksi asukkaat valmistelevat Halloween-bileitä. Olemme myös järjestäneet tavallista enemmän toimintaa ulkosalla, kuten grillausta ja kävelyitä, Alhava kertoo.
Oma koti kullan kallis
Annika arvostaa ja nauttii Aurinkolinnassa pienistä arjen asioista.
– Olen jo 33-vuotias, joten itsekseen asuminen oli minulle tärkeä askel. Täällä voin viettää päivää vapaasti sillä tavoin kuin haluan: laittaa itse ruokaa, katsella rauhassa telkkaria, tai olla muiden seurassa yhteistiloissa.
Oma asunto on hänen arkensa kannalta hyvällä sijainnilla. Annikan lapsuudenkoti on Bembölessä, joten muutto Aurinkolinnaan ei tarkoittanut siirtymistä kohtuuttoman pitkän matkan päähän. Alueen liikenneyhteydet ovat muutenkin hänelle varsin sopivat.
– Pääsen töihin kävellen tai pyörällä. Bussilla menen, jos sattuu olemaan huono sää. Pidän siitä, että alueella on helppo liikkua: taksilla ja julkisilla pääsee hyvin pois ja takaisin.
Annikalle parasta ja arvokkainta Aurinkolinnassa on kuitenkin ennen kaikkea se, mikä niin monelle muullekin meistä.
– Se, että on oma koti, on maailman ihanimpia asioita, hän kertoo.
Lue lisää Ratkaisupankistamme:
Teksti: Tuomas Mäkinen
Kuva: Aleksi Poutanen
