Määrätietoisuus, laaja-alainen yhteistyö, rohkeus ja konkreettiset teot tuovat vauhtia ilmastotyöhön kunnissa

Kuntarahoituksen toukokuussa alkaneessa Ilmasto & kunnat -tapahtumasarjassa keskusteltiin ilmastonmuutoksen torjunnasta, siihen sopeutumisesta sekä luonnon monimuotoisuudesta useasta eri näkökulmasta. Tapahtumat keräsivät linjoille satoja kuntien vastuullisuustyöstä kiinnostuneita kuulijoita.

Luontokato ja ilmastonmuutos ratkaistaan yhdessä

Tapahtumasarjan ensimmäisessä osassa 31.5. keskusteltiin luonnon monimuotoisuuden edistämisestä.  Lahden kaupunginjohtaja Pekka Timonen, SYKE:n biodiversiteettiasiantuntija Riku Lumiaro ja Kuntarahoituksen Sustainability Analyst Mikko Noronen pohtivat kuntien roolia luontokadon torjumisessa ja toivat esiin parhaita käytäntöjä työn käynnistämiseen.

Timonen ja Lumiaro korostivat luonnon monimuotoisuuden roolia kunnan vetovoimatekijänä. Lähiluonnon arvostus ja käyttö ovat koronapandemian myötä kasvaneet entisestään.

– Tärkeintä on aloittaa työ ja tehdä sitä määrätietoisesti: näin on mahdollista päästä pitkälle. Taikavoima tavoitteisiin pääsemiseksi on alueen keskeisten toimijoiden sitouttaminen kestävyysajatteluun. Kunnassa täytyy myös olla ihmisiä, joiden vastuulla nämä asiat ovat, Timonen painotti.

Mikko Noronen korosti, että luontokatoa ja ilmastonmuutosta ei voi ratkaista erikseen. Molempia on torjuttava yhdessä. Kaikki kolme asiantuntijaa olivat yhtä mieltä siitä, että tarvitsemme kulttuurista muutosta kohti yhteiskuntaa, jossa luonto on arvostuksen keskiössä.

Vähähiilisyyden edistäminen edellyttää laaja-alaisuutta ja vuorovaikutusta

Vähähiiliseen rakentamiseen pureuduttiin tapahtumasarjassa 17.6. Kiinteistö- ja rakennusalan asiantuntijakonserni Granlund Oy:lla hiilineutraaliuden kehittämisestä vastaava Tytti Bruce-Hyrkäs kertoi, että alan tavoitteena on laskea energiankäytön päästöjä 90 prosenttia ja puolittaa materiaali- ja työmaiden päästöt vuoteen 2035 mennessä. Hän korosti, että kunnat voivat edistää tätä kehitystä tekemällä kestäviä valintoja sekä omissa kiinteistöissään että maankäytön ja kaavoituksen kautta.

Mestaritoiminta Oy:n toimitusjohtaja Jani Kervinen kertoi, että Järvenpäässä resurssiviisautta edistetään laajalla sektorilla kaupunkirakenteen ja liikkumisen suunnittelusta energian ja materiaalien kulutukseen. Vuorovaikutus on työssä keskeisessä asemassa. Hän korosti uskalluksen ja markkinavuoropuhelun merkitystä kestävyyden edistämisessä.

– Meidän pitäisi uskaltaa purkaa syvään juurtuneita tilaaja-tuottajamalleja ja muistaa, että toimimme kohti yhteistä maalia, Kervinen korosti.

Kuntarahoituksen vastuullisen rahoituksen senior asiantuntija Rami Erkkilä kertoi vihreän rahoituksen hyödyistä ja kriteereistä sekä valotti EU-komission vihreän taksonomian vaikutuksia kiinteistö- ja rakennusalaan. Erkkilä pitää taksonomian tuomaa harmonisointia tervetulleena, Hyrkäs myönsi sen herättävän alalla vaihtelevia tuntemuksia, mutta näki sen myös tuovan isoja mahdollisuuksia.

”Teot ja rohkeus ovat ilmastotyön pahin puollonkaula”

Ilmasto & kunnat -tapahtumasarjan kolmannessa osassa 15.8. puitiin ilmastolain vaikutuksia kuntiin. Ympäristö- ja ilmastoministeri Maria Ohisalo kiitti suomalaisia kuntia ilmastotyön edelläkävijyydestä ja valtiotason tavoitteiden kirittämisestä. Hän myös korosti kuntien roolia ilmastotyön alustana ja mahdollistajana.

– Kuntakonsernin suorassa vaikutuspiirissä on usein ehkäpä vain 10 prosenttia alueen kasvihuonekaasupäästöistä. Onkin siis selvää, että kuntakonsernin kannattaa kirittää alueensa muiden tahojen ja toimijoiden päästövähennyksiä, Ohisalo sanoi.

Helsingin kaupungin ilmastoyksikön päällikkö Kaisa-Reeta Koskinen peräänkuulutti lainsäätäjiltä johdonmukaisuutta ja ilmastotyötä tekeviltä konkreettisia toimia. Hänen mukaansa suunnitelmien ja raportoinnin sijaan pitäisi keskittyä päästöjä vähentäviin tekoihin.

– Jos Suomi haluaa olla hiilineutraali vuonna 2035, on pystyttävä tekemään myös vaikeita päätöksiä, joita kaikki eivät kannata. Keinot ja teknologiat ovat olemassa, teot ja rohkeus ovat tällä hetkellä pahin pullonkaula, Koskinen sanoi.

Koskinen myös toivoi valtiolle vahvempaa roolia yhteisten käytäntöjen luomisessa sekä liikenteen päästöjen vähentämisessä.

Kuntarahoituksen vastuullisuuspäällikkö Kalle Kinnunen kertoi rahoitusalan tukevan vihreää siirtymää sekä huomioivan ilmastonmuutoksesta aiheutuvat riskit. Kuntarahoituksen rahoittamilla tahoilla on merkittävästi suuremmat mahdollisuudet vaikuttaa päästöihin kuin yhtiöllä itsellään, minkä takia yhteistyö on tärkeää.

Strategiasta toimenpiteisiin – tärkeintä on päästä alkuun

Tapahtumasarjan viimeisessä osassa 30.9. annettiin vinkkejä siihen, miten ilmastotavoitteet voidaan muuttaa käytännön toiminnaksi. Motivan asiantuntija Anna Sahiluoma painotti, että toiminnan muuttaminen vaatii sitoutumista ja ajattelun muutosta koko organisaatiossa.

– Kaikki toimialat on saatava mukaan, ja ajattelu on ulotettava myös muihin toimijoihin kunnan alueella. Kunnan alueella kuntakonserni vastaa vain pienestä osasta päästöjä. Siksi voimaa on haettava esimerkiksi yritysyhteistyöstä, Sahiluoma sanoi.

Joensuun kaupungin ympäristöpäällikkö Jari Leinonen korosti ilmastotyön vaikuttavuuden arvioinnin merkitystä.

– Jos halutaan viestiä, että asiat ovat tärkeitä, täytyy pystyä osoittamaan myös niiden vaikutus, Leinonen sanoi.

Joensuun ilmastotyön kehitykselle verkostoilla, erityisesti Resurssiviisaiden edelläkävijäkuntien (FISU) -verkostolla, on ollut suuri merkitys. Myös Inspiran konsultti Pauliina Haro kehotti ottamaan mallia muilta.

– Tässä työssä kopiointi on sallittua, koska kaikilla on sama tavoite. Ilmastotyössä kannattaa edetä askel askeleelta ja edistää muutamaa toimenpidettä kerrallaan, Haro sanoi.


Lue lisää tapahtumista:

Lue myös blogit:

Jouni Parkkonen: Kohtuuhintaiset asunnot varmistavat toimivat työmarkkinat

Kohtuuhintaisista asunnoista on huutava pula – etenkin pääkaupunkiseudulla. Väestön ikääntyminen kasvattaa erilaisten palveluasuntojen tarvetta. Laitosasumisen purkamisen myötä myös esimerkiksi vammaisille suunniteltujen asuntojen tarve lisääntyy.

ARA-järjestelmä on kautta historian täydentänyt asuntotuotantoa. Aiemmin ARAlla oli selkeästi nykyistä suurempi merkitys osana asuntorakentamisen järjestelmää. Varsinkin 1990-luvulla se oli keskeisessä roolissa nostamassa Suomea ulos lamasta. Laman pahimpina vuosina yli 75 prosenttia rakentamisesta oli ARA-tuotantoa. Nykyään sen rooli on suppeampi, ja ARA tukee korostuneemmin pienituloisten ihmisten asumista.

Kohtuuhintaisten vuokra- ja asumisoikeustalojen omistajat – KOVA ry:n toimitusjohtaja Jouni Parkkosen mukaan nykyinen järjestelmä toimii pääsääntöisesti hyvin, mutta kysyntään nähden asuntoja ei tuoteta riittävästi. Erityisesti pääkaupunkiseudulla tarvittaisiin selkeästi enemmän kohtuuhintaista asuntotuotantoa. Tällä hetkellä Helsingin hintataso on este muun muassa työvoiman liikkuvuudelle.

– Helsingin seudulle ei kannata tulla, jos ei saa tuloihin nähden järkevän hintaista asuntoa. Jos kohtuuhintaisia ARA-asuntoja olisi tarpeeksi, olisi työvoiman liikkuvuuskin parempi, kertoo Jouni Parkkonen.

– Toivon, että Suomessa ei jouduttaisi tilanteeseen, jossa ihmiset joutuvat asuntojen hintojen takia pendelöimään pääkaupunkiseudulle töihin, sanoo Parkkonen.

Tonttien saatavuus pullonkaula

Erityisryhmäkohteiden tarve on tällä hetkellä suuri. Ongelman merkittävin syy on tonttien huono saatavuus, ei niinkään rahoitusjärjestelmä. Lisäksi erityisryhmärakentamisen investointituen hakemuksia on enemmän kuin avustusten myöntövaltuuksia. Tähän auttaisi investointivaltuuksien kasvattaminen. Erityistä tukea asumisessa tarvitsevat usein pakolaiset, opiskelijat sekä mielenterveysja päihdeongelmaiset.

– On selvää, että nuoriso- ja opiskelija-asuminen on muun asumisen kaltaista. Opiskelijoilla ja nuorilla on kuitenkin vielä matalampi tulotaso kuin pienituloisilla keskimäärin. Siksi investointituet nuoriso- ja opiskelija-asumiseen ovat erityisen tärkeitä. Jos nuoriso- ja opiskelija-asuntoja rakennetaan enemmän julkisella tuella, opiskelijat ja nuoret eivät ole vapailla asuntomarkkinoilla, ja se on tietysti hyvä juttu, kommentoi KOVAn Parkkonen.

Kaipaako valtion tukeman asuntotuotannon rahoitusmalli muutoksia?

Asuntopolitiikka koskettaa koko yhteiskuntaa ja vaikuttaa merkittävästi sen kehitykseen. Tästä syystä ympäristöministeriön asettama työryhmä valmisteli Suomeen Asuntopolitiikan kehittämisohjelman vuosille 2021–2028. Siinä peräänkuulutetaan asuntorakentamisen kytkemistä tiukemmin muihin politiikan lohkoihin. Jouni Parkkosen mukaan malliin kaivattaisiin isojakin muutoksia. Hän mainitsee esimerkiksi korkotukijärjestelmän, joka on rakennettu hyvin toisenlaiseen rahoitusmarkkinaympäristöön.

Esimerkiksi lainanlyhennysohjelmien takapainotteisuutta ei järjestelmän alkuvaiheessa pidetty ongelmallisena, koska inflaatio ehti pitkän laina-ajan mittaan syödä merkittävän osan lainasta.

– Valtion itsensä määrittämä riskienhallintapolitiikka ei ole tässä muodossa onnistunut. Se korostaa teoreettisia riskejä enemmän kuin pitäisi. Järjestelmä on tehty sellaiseksi, että kohtuuhintainen rakentaminen kasvukeskusten ulkopuolelle on tehty mahdottomaksi. Samalla valtio on korostetusti halunnut siirtää riskejä kunnille. Sama koskee osin asuntojen korjaamistakin. Esteetöntä ja energiatehokasta asumista tarvitaan kuitenkin koko Suomessa, Parkkonen summaa.

Suomessa ei ole Ruotsin kaltaisia slummeja

Suomalaisen asuntorakentamisen suurimpia viisauksia on ollut monipuolisen asuntokannan kaavoittaminen, millä turvataan myös asukasrakenteen monipuolisuus.

– Siitä täytyy pitää kiinni. Ei meillä ole tarvinnut keskustella slummeista samalla tavalla kuin vaikka Ruotsissa, Parkkonen sanoo.

Suomessa keskeinen ajatus on ollut se, että samoissa naapurustoissa asuu eri tuloluokkia ja muutenkin erilaisia taustoja edustavia ihmisiä.

– ARA-järjestelmällä on keskeinen rooli sen turvaamiseksi, että ylipäätään on monipuolista asuntorakentamista, kertoo Jouni Parkkonen.

Helsingissäkin on ollut liian vuokratalovaltaisia lähiöitä, joita on pyritty parantamaan joko purkamalla, rakentamalla lisää tai myymällä asuntoja. Esimerkiksi Jakomäki rakentui 1970-luvulla puhtaaksi vuokralähiöksi, mikä jälkikäteen todettiin huonoksi vaihtoehdoksi. Helsingin Myllypuro on onnistunut esimerkki korjaavista toimenpiteistä ja asukaspohjan muutoksella aikaansaadusta ongelmien vähentämisestä.

Valtion ARA-tuki nykyään lähes olematon

Valtio tukee ARA-järjestelmää nykyään hyvin vähän.

– Jos on asetettu sosiaaliset tavoitteet, pitäisi olla myös valtion tukea. Tukea pitäisi saada nykyistä enemmän erityisesti peruskorjauksiin, jotka määrittävät vuokratasoa jatkuvasti enemmän, sanoo Jouni Parkkonen.

Kasvukeskusten ulkopuolella suurin haaste on rahoituksen saatavuus, ja se koskettaa kaikkea asuntorakentamista, ei vain ARA-asuntokantaa. Hallintamuodosta riippumatta rahoituksen saatavuudessa on isoja haasteita.


Jouni Parkkonen työskentelee Kohtuuhintaisten vuokra- ja asumisoikeustalojen omistajat – KOVA ry:n toimitusjohtajana. Parkkonen on aiemmin toiminut muun muassa asuntoministeri Krista Kiurun erityisavustajana Kataisen hallituksessa vuosina 2011–2014.


Kirjoitus on julkaistu alun perin Kuntarahoituksen Kestävä asuminen -keskustelupaperissa 13.9.2022. Julkaisussa Kuntarahoitus yhdessä ulkopuolisten asiantuntijoiden kanssa nostaa esiin kolme suositusta valtion tukeman asuntotuotannon kehittämiseksi. Lue lisää ja lataa keskustelupaperi täällä! Tutustu myös Kuntarahoituksen vuonna 2021 julkaisemaan keskustelupaperiin: Päätösten aika – tienviitat kestävään kuntaan.

Laantuuko sitkeä inflaatio pehmeästi vai rytinällä? Kuntarahoituksen markkinakatsaus 10/2022 on julkaistu

Talouden epätasapaino jatkuu Yhdysvalloissa ja Euroopassa, arvioi Kuntarahoituksen pääekonomisti Timo Vesala yhtiön lokakuun markkinakatsauksessa. Pulaa on niin energiasta, työvoimasta kuin raaka-aineistakin, ja kysyntää on yhä tarjontaa enemmän – jäähtyvistä markkinoista huolimatta.

Keskuspankkien tärkein tehtävä on nyt saattaa kysyntä ja tarjonta tasapainoon ja häivyttää siten liialliset inflaatiopaineet taloudesta. Tarjontatekijöihin rahapolitiikka ei lyhyellä aikavälillä pure, joten kysyntää jäähdytetään koronnostoilla ja muilla kiristystoimilla.

– Markkinoita piinaa nyt syvä epävarmuus siitä, saavutetaanko tasapaino pehmeästi sopeutuen vai rytinällä.

Vesalan mukaan markkinakuri on heräämässä koomasta. Ison-Britannian taannoinen ”minibudjetti” ja sen markkinoilta saama täystyrmäys toimivat varoittavana esimerkkinä myös Suomelle.

– Esityksen katsottiin vaarantavan paitsi Ison-Britannian velkakestävyyden myös elvyttävän vastuuttomasti kysyntää tilanteessa, jossa keskuspankilla on menossa haastava kamppailu inflaation taltuttamiseksi. Keskuspankit eivät enää entiseen malliin tue valtioiden rahoitusoloja ostamalla massiivisia määriä niiden velkakirjoja markkinoilta. Muutos kannattaa panna merkille myös kotimaassa.

EKP puun ja kuoren välissä – pitkittyykö euroalueen inflaatio?

Taantuma on Euroopassa todennäköinen, sanoo pääekonomisti Vesala. Energiakriisi nakertaa tuotantokykyä, ja rivakat koronnostot koettelevat joidenkin euromaiden velkakestävyyttä. Syvä taloustaantuma voi saada Euroopan keskuspankin hidastamaan rahapolitiikan kiristystä tai jopa pysäyttämään koronnostot. Samalla inflaatio-ongelma pitkittyy.

– Ensi vuosi voi olla ratkaiseva sen kannalta, kyetäänkö tulevaisuuden inflaatio-odotukset pitämään aisoissa ja estämään euroalueen ajautuminen pitkäkestoisesti keskuspankin tavoitetta korkeampaan inflaatiokehitykseen, pääekonomisti Vesala arvioi.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan vaikuttaa Yhdysvaltoihin Eurooppaa lievemmin, ja keskuspankki Fedin tehtävä on EKP:tä selväpiirteisempi.

– Fed nostaa nyt ripeästi korkoja ja supistaa tasettaan niin kauan, että työmarkkinoiden kireys helpottaa, palkkapaineet alenevat ja kysynnän jäähtyminen palauttaa inflaation tavoitetasolle. Fed on tasapainotuspolitiikassaan jo hyvässä vauhdissa ja se saavuttanee tavoitteensa vuoden 2023 aikana – parhaassa tapauksessa jo ensi kesään mennessä, Vesala pohtii.

Keskuspankkien ohella maailmantalouden suuntaa sääntelee nyt Kiina. Maan tiukkana jatkuva koronapolitiikka sekä kiinteistösektorin vakava taantuma uhkaavat painaa Kiinan talouskasvun odotettua huomattavasti alhaisemmaksi. Lokakuun puoluekokouksesta odotetaan tärkeitä linjauksia maan talouspolitiikan tulevaisuudesta sekä viitteitä siitä, miten Kiinan suhteet länteen jatkossa kehittyvät.

Suomen talous kääntynyt laskuun – työllisyyskasvu pysähtynyt

Pääekonomisti Vesala arvioi, että talouden laskusuhdanne on alkanut myös Suomessa. Työllisyyskasvu pysähtyi kesällä, ja työttömyys on kääntynyt jopa hienoiseen nousuun.

– Reaaliansiot laskevat voimakkaasti, eikä alkuvuoden vahva veto kotimaisessa kulutuksessa jatku vuoden jälkipuoliskolla. Nousevat korot ovat jo selvästi hyydyttäneet asuntomarkkinoita, ja samaan aikaan vienti jäähtyy maailmantalouden hidastuessa.

Valtaosa syksyllä julkaistuista talousennusteista ennakoi Suomen bkt:n supistuvan lievästi vuonna 2023. Toisaalta työttömyyden ei nähdä voimakkaasti nousevan, sillä työvoimapula on edelleen monilla aloilla merkittävä ongelma.

Heikoista suhdannenäkymistä huolimatta kuntatalous lähtee ensi vuoteen vahvoista asemista. Vuodesta 2023 näyttäisi tulevan kunnille jopa ennätyksellisen vahva.

– Sote-uudistuksen kuntien verotuloja leikkaava vaikutus näkyy täysimääräisesti vasta vuonna 2024, mutta kaikki sote-menot poistuvat heti. Vuonna 2023 kunnille kertyy vielä n. 1,2 miljardia enemmän verotuloja kuin täysimääräisesti vaikuttavilla uusilla veroperusteilla vuonna 2024. Ilmiön seurauksena kuntatalous on väliaikaisesti varsin tuntuvasti ylijäämäinen vuonna 2023, pääekonomisti Vesala arvioi.


Huomisen talous: Lännen reunalla

Natoon hakeutuva Suomi on saanut uuden aseman Euroopan perällä. Timo Vesala ja Finnveran Mauri Kotamäki pohtivat Huomisen talous -podcastissa, miten muutos vaikuttaa kotimaan talousnäkymiin.

Kuuntele jakso!

Kuntarahoitus sai Euroopan komissiolta luvan rahoittaa kunnallisia energiayhtiöitä

Kuntarahoitus suosittelee, että kunnat ja niiden energiayhtiöt valmistautuvat mahdollisiin rahoitustarpeisiin heti, vaikka ne eivät olisi juuri nyt ajankohtaisia. Jos rahoitukselle tulee äkillistä tarvetta, Kuntarahoitus voi käsitellä yhtiöiden rahoitushakemukset vasta kun haetulle lainalle on olemassa kaupungin- tai kunnanvaltuuston takauspäätös.

Euroopan komission päätös mahdollistaa myös sen, että kunnat voivat rahoittaa energiayhtiöitään omasta kassastaan normaalista poikkeavin ehdoin. Kunta voi siis itse hakea lainaa Kuntarahoitukselta ja lainata edelleen varoja määräysvallassaan oleville yhtiöille samoilla ehdoilla, jotka komission päätöksessä koskevat Kuntarahoituksen energiayhtiöille suoraan myöntämää rahoitusta.

– Energiayhtiöiden rahoittaminen Kuntarahoituksen kautta edellyttää kunnan sataprosenttista takausta samalla tavalla kuin rahoitus Kuntarahoituksesta muutenkin kuntien määräysvallassa oleville yhtiöille. Tämä edellyttää kunnanvaltuuston päätöstä. Lainahakemus voidaan käsitellä heti kun valtuustopäätös on tehty, mutta rahat siirtyvät tilille vasta takauspäätöksen ollessa lainvoimainen – lainvoimaisuuden varmistaminen puolestaan kestää lähes 40 päivää, muistuttaa Kuntarahoituksen asiakasratkaisuista vastaava johtaja Aku Dunderfelt.

Varautuminen kannattaa – lainaehdoista on tehty mahdollisimman joustavat

Sähkömarkkinoiden vakuusvaatimuksista aiheutuvan rahoitustarpeen ennakoiminen on tällä hetkellä erittäin vaikeaa.

– Voi olla, että energiayhtiöiden tarve Kuntarahoituksen tarjoamalle rahoitukselle jää pieneksi. Emme kuitenkaan tiedä, miten sähkömarkkinat reagoivat, kun energiankysyntä kasvaa talvikuukausina. Tämän vuoksi kehotamme kuntia ja niiden energiayhtiöitä varautumaan ennalta mahdollisiin rahoitustarpeisiin. Kunnan tekemä laina- tai takauspäätös ei tarkoita, että rahoitus on nostettava, jos sille ei olekaan tarvetta. Tarjoamme lisäksi joustoa sekä lainan nostossa että takaisinmaksussa: lainat voi nostaa erissä, ja kertalyhenteistä lainaa on mahdollista myös lyhentää etukäteen korkokauden vaihtuessa. Lainahakemuksiin liittyviä käytännön ohjeita täsmennetään vielä jatkossa, Dunderfelt sanoo.

Euroopan komission hyväksymän ohjelman mukaan kunta itse tai Kuntarahoitus voi myöntää energiayhtiölle maksimissaan joko summan, jonka arvioidaan kattavan sähköjohdannaisten vakuusvaatimukset lainahakemusta seuraavalta 12 kuukauden ajalta tai summan, joka on enimmillään 15 prosenttia yhtiön kolmen vuoden liikevaihdon keskiarvosta. Lainan maturiteetti on korkeintaan kolme vuotta.

Kuntarahoituksen tai kunnan energiayhtiöille kohdistuvaa rahoitusta voi nyt hyväksytyn ohjelman puitteissa käyttää vain sähkön johdannaismarkkinoiden vakuusvaatimusten vuoksi kasvaneisiin likviditeettitarpeisiin. Rahoitusta ei siis voi suunnata esimerkiksi uusiutuvan energian investointeihin.

Valtuuston takauspäätöksessä tarvittavat tiedot:
– Lainan maksimisumma
– Rahoituksen myöntäjä
– Lainan maturiteetti
– Viittaus siihen, että lainan ehdot perustuvat Kuntien takauskeskuksen notifioimaan ohjelmaan kuntien määräysvallassa olevien energiayhtiöiden maksuvalmiuden turvaamiseksi
– Maininta siitä, että takaus kattaa pääoman lisäksi lainan mahdolliset muut liitännäiskustannukset

Lisätietoja:

Aku Dunderfelt, johtaja, asiakasratkaisut
puh. 050 336 3914
aku.dunderfelt@kuntarahoitus.fi

Jukka Leppänen, yksikönjohtaja, asiakassuhteet
puh. 050 5910 934
jukka.leppanen@kuntarahoitus.fi

Lue myös:

Karl Lintukangas: Vauhtia energiansäästöhankkeisiin, kunnat!

Talven tullen moni kunta on saman pulman edessä kuin asukkaansakin: kelit kylmenevät, sähkösopimus on katkolla ja lasku uhkaa moninkertaistua. Akuuttiin hätään käytetään nopeita lääkkeitä: lämpötilaa lasketaan, valaistusta vähennetään ja ovia laitetaan säppiin. Kuntaliiton kyselyyn vastanneista Manner-Suomen kunnista 14 prosenttia on jo päättänyt tai harkitsee palvelupisteiden tai toimipaikkojen sulkemista.

Koska palveluista ei haluta pihistää, suosii moni kunta investointeja energiatehokkuuteen. Kuntaliiton kyselyssä kolme neljäsosaa kunnista kertoi aikovansa säästää sähköstä esimerkiksi tukkimalla lämpövuotoja tai vaihtamalla led-valaistukseen. Haasteena on saada energiansäästöhankkeita mahtumaan kunnan talousarvioon. Tiukoista raameista kun ei tunnu löytyvän sijaa uusille investoinneille.

Onneksi kunnille on tarjolla myös muita vaihtoehtoja: talousarviolainan sijaan energiansäästöhankkeita voidaan vauhdittaa leasingrahoituksella.

Kun kunta käyttää leasingrahoitusta energiansäästöhankkeeseen, sopimus räätälöidään sen pituutta ja jäännösarvoa säätämällä siten, että hankkeesta koituva hyöty vastaa investoinnin rahoituskustannusta tai ylittää sen. Toisin sanoen, leasingrahoituksella katettu energiansäästöhanke säästää enemmän kuin se maksaa. Koska kunnan käyttötalousmenot eivät kasva eikä investointitasoa tarvitse nostaa, voidaan hankkeita toteuttaa laajemmin ja nopeammin. Takaisinmaksun jälkeen kunta hyötyy energiansäästöstä täysimääräisesti.

Kustannusten kannalta paras vaihtoehto on kilpailuttaa energiansäästöhankkeen rahoitus erillisenä sen toteutuksesta. Toimittajan tarjoamana leasingrahoituksen marginaaliero voi kasvaa moninkertaiseksi. Kun sähkön hinta kipuaa kohti korkeuksia, maksaa huokealla leasingrahoituksella katettu hanke itsensä takaisin ripeästi, usein viiden tai seitsemän vuoden aikana. Tarvittaessa leasingsopimuksia voidaan solmia myös kymmenen vuoden jänteellä.

Energiansäästöhankkeista hyötyvät niin palveluiden käyttäjät kuin kunnan kirstunvartijat – ja ympäristökin kiittää. Niihin kannattaa siis pistää vauhtia. Olkaa yhteydessä, kerromme mielellämme lisää.


Karl Lintukangas
Kirjoittaja työskentelee Kuntarahoituksessa asiakkuuspäällikkönä

Ministeri Ohisalo: Kuntien on kiritettävä myös alueensa muita tahoja päästövähennyksiin – Kuntarahoituksen tapahtumassa keskusteltiin ilmastolain vaikutuksista kuntiin

Uusi ilmastolaki astui voimaan heinäkuussa. Sen keskeisenä tavoitteena on, että Suomi saavuttaa hiilineutraaliuden vuoteen 2035 mennessä. Syksyllä 2022 hallituksen on tarkoitus antaa eduskunnalle ilmastolakia täydentävä esitys, joka sisältää velvoitteen laatia ilmastosuunnitelmat kunta-, seutu-, tai maakuntatasolla.

Ympäristö- ja ilmastoministeri Maria Ohisalo kiitti puheenvuorossaan suomalaisia kuntia ilmastotyön edelläkävijyydestä ja valtiotason tavoitteiden kirittämisestä.

– Suomalaisista jo lähes kaksi kolmasosaa asuu kunnassa, jolla on valtiota varhaisempi hiilineutraaliustavoite. Vapaaehtoisesti verkostoituneet ilmastokunnat ovat näyttäneet mallia, miten verkostoitumisella, tavoitteilla, suunnitelmilla ja yhteisillä toimilla voidaan hillitä ilmastonmuutosta ja samalla lisätä alueen elinvoimaisuutta kestävästi, Ohisalo sanoi.

Viimeistään Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on osoittanut energia- ja turvallisuuspolitiikan kietoutumisen yhteen.

– Mitä nopeammin irtaudumme fossiiliriippuvuudesta, sitä parempi ilmastolle sekä Suomen ja koko Euroopan turvallisuudelle. Paikalliset lämpöyhtiöiden investoinnit ovat avainasemassa tuontipolttoaineista luopumisessa ja kunnat voivat nopeastikin luopua vaikkapa öljylämmityksestä kiinteistöissään, Ohisalo painotti.

Ministeri Ohisalo korosti kuntien roolia ilmastotyön alustana ja mahdollistajana.

– Kuntakonsernin suorassa vaikutuspiirissä on usein ehkäpä vain 10 prosenttia alueen kasvihuonekaasupäästöistä. Onkin siis selvää, että kuntakonsernin kannattaa kirittää alueensa muiden tahojen ja toimijoiden päästövähennyksiä, Ohisalo sanoi.

Ympäristöministeriön Kuntien ilmastoratkaisut -ohjelma on vauhdittanut kuntien ja alueiden ilmastotyötä. Ilmastolain täydentävässä esityksessä kunnille lisätään velvoite tehdä ilmastosuunnitelma. Pienet kunnat voisivat laatia suunnitelman yhdessä alueen muiden kuntien kanssa. Valtio tulee tukemaan kuntia suunnitelmien laatimisessa.

– Suunnitelmassa kunta asettaisi itselleen päästövähennystavoitteen, esittäisi tiedot päästöjen kehityksestä sekä tiedot suunnitelman toteutumisen seurannasta. Ilmastolaissa asetettaisiin ainoastaan vähimmäisvaatimukset ilmastosuunnitelman sisällölle. Kunta voi halutessaan tehdä kunnianhimoisemman ja kattavamman suunnitelman, Ohisalo kertoi.

Sanoista tekoihin – Helsinki tavoittelee hiilineutraaliutta jo 2030

Helsingin kaupungin ilmastoyksikön päällikkö Kaisa-Reeta Koskinen peräänkuulutti lainsäätäjiltä johdonmukaisuutta ja ilmastotyötä tekeviltä konkreettisia toimia.

– Helsinki on menossa hyvään suuntaan, mutta tehtävää on paljon. Johdonmukainen ja konsistentti apu on tarpeen, Koskinen kommentoi.

Koskisen mukaan nyt pitäisi suunnitelmien ja raportoinnin sijaan keskittyä päästöjä vähentäviin tekoihin.

– Helsingin hiilineutraaliustavoitetta kiristettiin viidellä vuodella, se on nyt 2030. Monet toimet vievät oikeaan suuntaan, mutta liian hitaasti. Nopeasti vaikuttavista toimista on puute. Rahoitusta tarvitaan hankkeille, joilla saadaan suuria päästövähennyksiä, Koskinen painotti.

Koskinen myös toivoi valtiolle vahvempaa roolia yhteisten käytäntöjen luomisessa sekä liikenteen päästöjen vähentämisessä.

– Lainsäädännön pitäisi olla linjakasta ja konkreettisiin tekoihin ohjaavaa.

Rohkeutta ja tekoja tarvitaan

Myös Kuntarahoituksen vastuullisuuspäällikkö Kalle Kinnunen painotti yhteisten puitteiden luomista ja valtion ohjauksen tärkeyttä ilmastotyössä. Ilmastolakiin sisältyvä vaatimus kuntien ilmastosuunnitelmille on Kuntarahoituksen kannalta erityisen keskeinen muutos laissa.

– Rahoitussektorille on tulossa paljon tiedonantovaatimuksia, joita varten tarvitsemme tietoa rahoitetuilta kohteilta. Ilmastolaki ohjaa kuntia raportointiin, Kinnunen sanoi.

Rahoitusala sekä tukee vihreää siirtymää että huomioi siirtymästä ja ilmastonmuutoksesta aiheutuvat riskit.

– Rahoitusalan vaikutusmahdollisuudet ovat kuitenkin rajalliset: rahoittamamme tahot voivat vaikuttaa päästöihin enemmän, ja siksi yhteistyö on tärkeää. Rahoitusala voi ohjata investointeja kestäviin kohteisiin, mutta varsinaiset toimenpiteet tapahtuvat reaalitalouden puolella, Kinnunen jatkoi.

Lopuksi osallistujilta kysyttiin, miten ilmastotyön esteitä voisi purkaa. Ministeri Ohisalo korosti ilmaston huomioimista kaikessa toiminnassa sen sijaan, että sitä ajatellaan yhtenä politiikan lohkona. Koskinen painotti rohkeutta tehdä myös vaikeita päätöksiä.

– Jos Suomi haluaa olla hiilineutraali vuonna 2035, on pystyttävä tekemään myös vaikeita päätöksiä, joita kaikki eivät kannata. Keinot ja teknologiat on olemassa, teot ja rohkeus ovat tällä hetkellä pahin pullonkaula, Koskinen sanoi.



Ilmasto & kunnat: ilmastostrategiasta käytäntöön 30.9.2022 – osallistu tapahtumaan verkossa!

Ilmastotapahtumasarjamme päätösosassa pohditaan parhaita keinoja kunnan ilmastostrategian jalkauttamiseksi. Miten varmistetaan ilmastotavoitteiden toteutuminen käytännössä? Kuinka ilmastostrategian pitäisi näkyä hankkeiden kilpailutuksessa?

Ilmoittaudu tapahtumaan täällä!

Talousluottamus kyntää mittaushistorian pohjalukemissa – onko tunnelma jo turhankin synkkä? Kuntarahoituksen markkinakatsaus 08/2022 on julkaistu

Maailmantalouden näkymä on kesäkuukausien aikana synkentynyt ja taantumariskit kasvaneet – varsinkin Euroopassa, sanoo Kuntarahoituksen pääekonomisti Timo Vesala yhtiön syyskauden ensimmäisessä markkinakatsauksessa. Keskuspankkien odotuksia ripeämpi koronnostotahti hidastaa kysyntää, ja toimintaympäristön riskitekijät kalvavat talousluottamusta.

Euroopan kannalta suurin riski koskee energiaa: mikäli Venäjä katkaisee kaasutoimitukset Eurooppaan, taantumaa ei voitane välttää, pääekonomisti arvioi.

– On kuitenkin todennäköistä, että keskieurooppalaiset yritykset pystyvät sopeutumaan tuontikaasun vähenemiseen paremmin kuin erilaisissa riskiskenaarioissa on annettu ymmärtää.

Maailmantaloudessa riskejä muhii myös Euroopan ulkopuolella. Kiinan ja Taiwanin tulehtuneet välit uhkaavat horjuttaa koronan jäljeltä yhä yskiviä maailmanlaajuisia toimitusketjuja.

– Mikäli Kiina asettaisi Taiwanin kauppasaartoon, globaaleille arvoketjuille oleellisten välituotteiden, erityisesti puolijohdekomponenttien, toimitukset häiriintyisivät jälleen pahasti.

Pahin inflaatiohuippu voi pian olla takana – tavoitetaso silti kaukana

Kesän aikana taloudesta on kantautunut myös hyviä uutisia. Energian ja erilaisten raaka-aineiden hintakehitys on rauhoittunut ja toimitusketjujen sitkeitä solmuja on vihdoin saatu ratkottua. Inflaatio voi kääntyä laskuun jo lähiaikoina, pääekonomisti Vesala arvioi.

– Huipun ohittaminen on kuitenkin vasta ensimmäinen askel tilanteen normalisoitumisessa. Palkkapaineet ja energiapulan mahdollinen paheneminen voivat pitää hintapaineet vielä pitkään EKP:n tavoitetason yläpuolella.

Rahapolitiikka kiristyi kesällä odotuksia nopeammin. Yhdysvalloissa keskuspankki Fed nosti ohjauskorkojaan sekä kesä- että heinäkuussa 0,75 prosenttiyksiköllä. Myös Euroopassa ohjauskorot nousivat 0,5 prosenttiyksiköllä – vastoin Euroopan keskuspankin ennakko-ohjeistuksia. Kasvavat taantumariskit ovat saaneet pitkät korot luisuun, ja esimerkiksi Suomen valtion 10-vuotinen lainakorko on laskenut lähes prosenttiyksiköllä kesäkuun puolivälin huipputasolta (n. 2,4 %).

– Markkinaodotukset EKP:n koronnostotahdista ovat selvästi maltillistuneet. EKP:n talletuskoron ennakoidaan nyt nousevan noin 1,5 prosentin tasolle ensi kesään mennessä. Tämän jälkeen koronnostoja ei enää odoteta suhdannekuvan jäähtymisen vuoksi. Vielä kesäkuussa korkojen odotettiin nousevan 2023 aikana vähintään 2,5 prosenttiin, Vesala kertoo.

Kotitaloudet historiallisen synkissä tunnelmissa

Suhdannekuva on viime kuukausina heikentynyt myös Suomessa. Sota, inflaatio ja nousevat korot ovat painaneet kuluttajien talousluottamuksen mittaushistorian pohjalukemiin. Tällä kertaa kotitalouksien synkät tunnelmat saattavat kuitenkin yliarvioida talouden käännettä, pääekonomisti Vesala pohtii.

– Positiivistakin kehitystä on tapahtunut. Teollisuudessa tuotanto on jatkanut koko alkuvuoden selvässä kasvussa, ja palvelualat ovat piristyneet koronarajoitusten poistumisen jälkeen. Työllisyyskehityskin on edelleen hyvää, mikä vahvistaa tuntuvasti myös valtion ja kuntien verotulokertymiä.


Kiinnostavatko tulkinnat talouden näkymistä?

Kuntarahoituksen suhdanne-ennuste julkaistaan keskiviikkona 7.9.2022 klo 10. Ilmoittaudu julkaisutapahtumaan tästä! (linkki)

Kuntarahoituksen puolivuosikatsaus tammi–kesäkuulta 2022 on julkaistu: liiketoiminta jatkui vakaana toimintaympäristön turbulenssista huolimatta

Kuntarahoituksen liikevoitto ilman realisoitumattomia käyvän arvon muutoksia oli vuoden ensimmäisellä puolikkaalla 74 miljoonaa euroa. Viime vuoden vastaavan ajan ennätystulos oli 108 miljoonaa euroa. Tänä vuonna tuloksen pieneneminen oli ennakoitua, sillä siihen vaikutti viime vuoden loppupuolella toteutettu asiakasluottojen hinnoittelu-uudistus asiakkaiden eduksi.

Uuden luotonannon määrä oli alkuvuonna noin kaksi miljardia euroa ja pitkäaikaisen asiakasrahoituksen kanta kasvoi 2,6 prosenttia 29,8 miljardiin euroon. Vihreän rahoituksen kanta kasvoi 2,7 miljardiin euroon ja vuonna 2020 lanseeratun yhteiskunnallisen rahoituksen kanta lähes 1,3 miljardiin euroon.

Alkuvuoden uuden pitkäaikaisen varainhankinnan määrä oli lähes kuusi miljardia euroa. Konsernin tase kasvoi lähes 47,5 miljardiin euroon. – Koronan muuttamasta arjesta oli ennakoitu tulevan uusi normaali, mutta eurooppalaisen sodan sytyttyä tulevaisuus on vielä sumuisempi kuin odotimme. Kaiken epävarmuuden keskellä on kuitenkin tärkeää todeta, että me Kuntarahoituksessa teemme joka päivä töitä epävarmuuden vakauttamiseksi ja asiakkaiden toimivan arjen varmistamiseksi, Kuntarahoituksen toimitusjohtaja Esa Kallio sanoo. 

Kuntarahoituksen vakavaraisuus on erittäin vahva. Yhtiö julkaisee maanantaina 8.8. myös Pilari III -selvityksen, joka koskee konsernin riski- ja vakavaraisuustietoja.

Oivalluksia tavallisista suomalaiskodeista – Yleishyödyllisen asuntotuotannon festivaali Helsingissä

Anne-Jo Visser, Amsterdam Federation of Social Housing Associationin johtaja.
Anne-Jo Visser

ISHF-tapahtuman järjestelyistä vastasivat ARA, Helsingin kaupunki ja Housing Europe -järjestö. Kuntarahoitus on Suomen suurin valtion tukeman asuntotuotannon rahoittaja ja yksi tapahtuman yhteistyökumppaneista. Olimme mukana, kun asiantuntijavieraat kiersivät tutustumassa yhteisöllistä ja ekologista asumista tukeviin kohteisiin Jätkäsaaressa.

Haastattelimme kierroksen päätteeksi kahta kansainvälistä vierasta: Anne-Jo Visser toimii johtajana Amsterdam Federation of Social Housing Associationissa, Jasper Brus puolestaan on Hilversumin kaupungin kaupunkisuunnittelija.

Mikä toi sinut Helsinkiin ja ISHF-tapahtumaan?

Jasper Brus, Hilversumin kaupungin kaupunkisuunnittelija.
Jasper Brus

Visser: Halusin päästä tutustumaan suomalaiseen järjestelmään: en ollut aiemmin käynyt Suomessa ja olin utelias näkemään, miten sosiaalinen asuminen toimii täällä. Ihmisten tapaaminen on myös tärkeä osa matkaani. Järjestin kollegoideni kanssa neljä työpajaa, joissa pääsimme jakamaan oppejamme muiden asiantuntijoiden kanssa.

Brus: Hilversumin kaupunki haluaa olla mukana keskustelussa siitä, mitä yleishyödyllinen asuminen tänä päivänä on ja mihin se kehittyy. Olemme Alankomaiden suurin puutarhakaupunki ja ajatteluamme ohjaavat arvot, kuten inhimillinen skaala, kestävä ja terve asuinympäristö sekä yhteistyöhön sopivat tilat ja resurssit. Olemme hyvin kiinnostuneita siitä, kuinka rakentaa kohtuuhintaista valtion tukemaa asumista, joka pystyy myös vastaamaan näihin arvoihin.

Kiersimme tänään Jätkäsaaressa ja tutustuimme muutamaan asuinkohteeseen. Millaisen vaikutelman sait näistä kohteista?

Visser: Kaikki on ensinnäkin hyvin siistiä! Rakentaminen on tasokasta ja huomasin kiinnostavia innovaatioita, kuten rakennusten jätehuoltojärjestelmät. Myös eri ryhmien määrä teki vaikutuksen. Alankomaissakin pyritään siihen, että ihmiset eri yhteiskunnallisista ryhmistä asuisivat samoilla alueella, mutta täällä he asuvat myös samoissa rakennuksissa. Pidin myös siitä, kuinka paljon yhteistiloja kohteissa oli. Alankomaissa rakennuksissa voi olla yhteinen pyykkitupa ja olohuone; täällä näiden lisäksi yhteisiä musiikkihuoneita, askarteluhuoneita, saunoja.

Brus: Jätkäsaaressa näkemäni ratkaisut ovat hyvin kiinnostavia puutarhakaupunkiajattelun näkökulmasta: viheralueita on sijoitettu asuinkohteiden keskelle ja rakennuksissa on paljon yleisölle avoimia sisäpihoja, mikä on Alankomaissa hyvin epätavallista. Yhteistilojen määrä oli myös uutta. Alankomaissa asuminen on yksilökeskeisempää: tapaamme naapureitamme kadulla ja kaupungilla, emme niinkään talomme käytävillä ja yhteistiloissa.


Kuva ISHF-kävelykierrokselta Jätkäsaaressa: ryhmä ihmisiä katsoo kerrostaloja.


Kuva ISHF-kävelykierrokselta: kerrostaloja Jätkäsaaressa.


Jätkäsaari on perinteisesti ollut satama-alue; asuinrakentamisen saralla tämä onkin melko uusi kaupunginosa. Millaisen vaikutelman alue teki?

Visser: Pidin siitä, miten alueen vihreyteen on panostettu. Eräässä kohteessa kävimme ylimmässä kerroksessa. Kun näin alueen korkealta, oli jopa yllättävää tajuta, kuinka paljon rakennettua kaupunkia täällä onkaan: katutasolla seutu tuntuu hyvin vihreältä. Kestävästi rakennetut, hyvin eristetyt rakennukset ja eri ihmisryhmien sekoittuminen uudessa naapurustossa tekivät myös vaikutuksen.

Brus: Hilversumissa uudistamme parhaillaan entistä yritysaluetta asumiseen: Jätkäsaaren muutos muistuttaa minua paljon tästä prosessista. Alankomaissa monesti säilytämme joitakin vanhoja rakennuksia tai ratkaisuja, kun kaupunginosaa uudistetaan, jotta alueelle syntyisi tietty identiteetti. Täällä taas on lähdetty rakentamaan paljon uutta. Kun katson ympärilleni, kaikki näyttää nykyaikaiselta. Julkinen liikenne keskustan suuntaan toimii hyvin, joten parkkitilasta ei ole puutetta. Alue tuntuu hyvin jalankulkijaystävälliseltä. On hienoa huomata, että monet kadut on tarkoitettu ensisijaisesti jalankulkijoille ja sosiaaliseksi tilaksi, ei henkilöautojen valtakunnaksi.


Teksti ja kuvat: Tuomas Mäkinen

Idän ja lännen rajalla – Kuhmo ja Lappeenranta etsivät paikkaansa muuttuneessa maailmassa

Viime vuosikymmeninä Suomen idänpolitiikka on rakentunut käsitykselle erityissuhteesta naapurimaa-Venäjän kanssa. Suhdetta on vaalittu tiiviillä yhteistyöllä 1 300 kilometrin rajan molemmin puolin. Ulkoministeriön arvion mukaan vuosina 1992–2012 Suomi osoitti rajan ylittävään yhteistyöhön lähes 330 miljoonaa euroa. Hankkeita on tuettu myös EU:n rahoituksella sekä kuntien omilla investoinneilla.

Nyt yhteistyö on jäissä, ja itänaapurissa nähdään mahdollisuuksien sijaan uhkia. Mitä uusi todellisuus tarkoittaa rajaseudun kunnille ja kaupungeille?

Lappeenrannassa miljoonamenetykset

Kainuun rajakaupunki-Kuhmossa rajan ylittävä yhteistyö on ollut laajaa. Kaupungin yli 120 kilometrin Venäjän vastainen raja lukeutuu Euroopan vanhimpiin, ja vuonna 2019 Kuhmon Vartiuksessa kirjattiin 383 000 rajanylitystä. Kuten monella muulla kunnalla, myös Kuhmolla on ystävyyskaupunki Venäjällä. Noin 30 000 asukkaan Kostamus sijaitsee Kuhmosta satakunta kilometriä itään. Saman verran matkaa on Kainuun maakuntakeskukseen Kajaaniin, joka vastaa kokonsa puolesta Kostamusta.

– Kostamuksella ja Kuhmolla on paljon yhteistä historiaa, moni kuhmolainen osallistui kaupungin rakentamiseen 70- ja 80-luvuilla, kertoo Kuhmon kaupunginjohtaja Tytti Määttä.

Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen Kuhmo käänsi katseensa itään. Rajan yli on solmittu tiiviitä suhteita, niin virallisissa yhteyksissä kuin henkilökohtaisesti.

– Kulttuuriyhteistyötä, yritysyhteistyötä, puistoparitoimintaa, ystävyyskaupunkisopimus, Määttä luettelee. – Monella kuhmolaisella on myös sukulaissuhteita rajan yli. Minunkin lapsillani on ystäviä, joiden isovanhemmat asuvat Karjalan tasavallan puolella.

Samaa kertoo Lappeenrannan kaupunginjohtaja Kimmo Jarva. Kaupungissa asuu noin 3 300 venäjänkielistä asukasta, ja idänmatkailun huippuaikoina Etelä-Karjalan maakuntakeskuksessa vieraili lähes kaksi miljoonaa venäläistä vuodessa. Lappeenranta on laskenut menettävänsä noin miljoonan euron turistitulot joka päivä.

– Olemme mainostaneet sijaintiamme kahden metropolin, Pietarin ja Helsingin, välissä. Elimme toivossa, että koronan jälkeen seuraa paluu entiseen, mutta toisin kävi, Jarva harmittelee.

Mitä Kuhmon ja Lappeenrannan yhteistyöhankkeille kuuluu nyt, kun sota Ukrainassa on jatkunut jo useita kuukausia?

– Käytännössä mitään ei ole voitu jatkaa, Määttä toteaa. – Luonnonsuojeluyhteistyö on selvinnyt aiemmista kriiseistä, mutta nyt sekin on tauolla. Raja-asema on auki, mutta käytännössä kaikki toiminta on jäissä.

Hyistä on myös Etelä-Karjalassa. Lappeenrannan kaupungin Pietarin-toimistossa työskenteli takavuosina jopa 20 ihmistä eri yhteistyöhankkeiden parissa. Toimiston ovet on laitettu säppiin ja loputkin hankkeet jäihin, kertoo kaupunginjohtaja Jarva.

– Näkyvimpänä on varmasti Saimaan kanavahankkeen alasajo. Se on alueelle suuri menetys, 90 miljoonan euron investointi olisi tuonut tänne kaksi tuhatta henkilötyövuotta.

Katseet käännetään länteen

Mistä rajakaupungit hakevat elinvoimaa nyt, kun sitä ei enää itänaapurista virtaa?

Kuhmon kaupunki uusi joulukuussa strategiansa. Silloin päämääränä oli panostaa yhteistyöhön ja elävään suhteeseen Kostamuksen ja Karjalan tasavallan kanssa. Nyt tavoitteita on jouduttu pohtimaan uudelleen. Vetoapua haetaan jatkossakin ulkomailta, mutta idän sijaan lännestä.

– Teemme vahvaa yhteistyötä kulttuuriverkostossa, muun muassa UNESCOn kirjallisuuskaupunkina. Tarjoamme jatkossakin lapsille ja nuorille kansainvälistymiskokemuksia, mutta työ suuntaa nyt muualle Pohjoismaihin ja Eurooppaan, Määttä kertoo kaupungin päivitetystä strategiasta.

Lappeenrannassa strategiatyö on vielä käynnissä. Epävarmuus on suurta, ja suunnitelmia uusitaan jatkuvasti. Varmaa kuitenkin on, että katseet käännetään Lappeenrannassakin länteen.

– Me olimme aiemmin portti idän ja lännen välissä. Nyt nuolet osoittavat pelkästään länteen. Kaupungilla on onneksi oma lentokenttä, josta on hyvät yhteydet Eurooppaan. Katukuvassa on näkynyt viime aikoina enemmän matkailijoita esimerkiksi Italian Bergamosta, kaupunginjohtaja Jarva kertoo. 

Rajakaupungit haluavat osansa myös kasvavan kotimaanmatkailun ja etätyön hedelmistä. Lappeenrannassa vetonaulana toimii kuvankaunis Saimaa, jonka alueella matkailuyhteistyö on tiivistä.

–  Suomalaiset ovat käyneet täällä paljon, pari viime kesää ovat olleet hyviä. Jää nähtäväksi, mihin taso asettuu koronan jälkeen.

Kuhmossa valonpilkahduksia näkyy myös muuttotilastoissa, ensi kertaa vuosikymmeniin.

– Mobiilidatasta käy ilmi, että Kuhmossa liikkuu entistä enemmän porukkaa. Rajaseudun korpiluonto vetää puoleensa, ja moni mökkiläinen on viettänyt täällä paljon aikaa. Viime vuonna Kuhmoon muutti ensimmäistä kertaa 30 vuoteen enemmän ihmisiä kuin täältä pois, kaupunginjohtaja Määttä kertoo.

Määttä uskoo, että Venäjän hyökkäyssota lisää suomalaisten kiinnostusta maan omasta sotahistoriasta. Talvi- ja jatkosodan jäljet, taistelupaikat ja puolustuslinjat näkyvät Kuhmossa selvästi.

– Matkailijoita varmasti kiinnostaa tänä kesänä rajaseudun historia kulttuurin ja luonnon lisäksi. Kuhmon talvisotamuseoon avautuu heinäkuussa näyttely, jossa esitellään uutta videomateriaalia Ylen Vaietut arktiset sodat -tv-tuotannosta. Sitä kannattaa ehdottomasti tulla katsomaan.

Pussinperäksi ei haluta jäädä

Työ- ja elinkeinoministeriö asetti hiljattain valtiosihteerityöryhmän kartoittamaan toimenpiteitä itäisen Suomen elinvoiman vahvistamiseksi. Määttä pitää avausta tärkeänä. Hän näkee, että rajakuntia yhdistää sama tavoite: pussinperäksi ei haluta jäädä.

– Täällä on paljon halua kehittyä ja pysyä ajassa kiinni. Nyt on varmasti hyvä tarkastella, mitä voimme tehdä yhteistyössä valtion kanssa.

Vaikka matkailuala joutuu keksimään itseään uudelleen, muilla talouden osa-alueilla vire on vahva. Tuoreessa tilinpäätöksessään Lappeenrannan kaupunki kirjasi 27 miljoonaa euroa ylijäämää. 2000-luvun ennätystulos ei selity valtion koronatuilla, vaan verotulojen kasvulla.

– Metsä- ja konepajateollisuudella menee todella hyvin. Verotulot kasvoivat 20 miljoonaa euroa enemmän kuin mitä odotimme, kaupunginjohtaja Jarva kertoo.

Talouden tulevaisuus ei kuitenkaan näytä yhtä ruusuiselta. Hintojen ja korkojen kilpajuoksussa myötätuuli tuskin kantaa pitkään. Myös Jarva toivoo valtiolta tukea rajaseudun haasteisiin.

– Varmasti on kaikkien yhteinen intressi, että tälläkin alueella pärjätään.

Osa Lappeenrannan yrittäjistä näkee tilanteessa myös mahdollisuuksia. Rautaesirippu nousi itärajalle pyytämättä, mutta samalla se nostaa rajaseudun merkitystä – kansallisesti ja kansainvälisesti.

– Tuoko se jopa uusia mahdollisuuksia? Se jää nähtäväksi. Oli miten oli, itärajan kunnat ja kaupungit ovat paljon vartijoina.


Teksti: Roope Huotari
Kuvat: Kuhmon kaupunki, Lappeenrannan kaupunki