Kuntarahoituksen suhdanne-ennuste: Suomi painumassa lievään taantumaan, hyvinvointialueiden rahoituskriisi uhkaa läikkyä kuntiin

Maailma on myllerryksessä, mutta talous on toistaiseksi pitänyt yllättävän sitkeästi pintansa, toteaa Kuntarahoituksen pääekonomisti Timo Vesala yhtiön vuoden viimeisessä suhdanne-ennusteessa. Syksyn mittaan taloudessa on kuitenkin tapahtunut käänne heikompaan suuntaan.

– Ruoka-, energia- ja asumismenojen voimakkaan kasvun aiheuttama ”kolmoisisku” heikentää kuluttajien ostovoimaa ja supistaa yksityistä kulutusta. Korkojen jyrkkä nousu jarruttaa investointeja ja hiljentää asuntomarkkinoita. Asuntojen hinnat ovat jo kääntyneet selvään laskuun, toteaa pääekonomisti Vesala.

Kuntarahoitus on tarkistanut kuluvan vuoden bkt-ennusteensa 1,8 prosenttiin (ed. ennuste 1,5 %) mutta pitää lähivuosien kasvuennusteen ennallaan ja povaa Suomelle lievää taantumaa. Suomen bkt supistuu 0,5 prosenttia vuonna 2023 ja kasvaa 1,5 prosenttia vuonna 2024.

– Korkea työllisyys on suhdannekuvan vahvin henkivakuutus. Mikäli työttömyys nousee odotustemme mukaisesti vain vähän, suhdannekuoppa jäänee suhteellisen matalaksi ja lyhytkestoiseksi, Vesala perustelee.

Suhdanne-ennusteen perusolettamiin liittyy kuitenkin myös huomattavia riskejä.

– Kuluttajien säästöpuskurit pienenevät ja elinkustannusten nousun negatiiviset vaikutukset voivat alkaa ensi vuoden aikana kasautua. Monilla kotitalouksilla, joilla korontarkistuspäivät ajoittuvat vuoden alkupuoliskolle, korkomenojen tuntuva kasvu tulee eteen vasta ensi talven ja kevään aikana, Vesala huomauttaa.

Inflaatio on taittumassa, tavoitetasoon parin vuoden matka

Kuluttajahintainflaatio on kuluvan vuoden aikana kiihtynyt Suomessa korkeimmilleen lähes 40 vuoteen. Pahin kustannuspaine on hiipumassa, mutta inflaatio on sitkeä vieras. Pääekonomisti Vesala uskoo, että koronnostot jatkuvat vuoden 2023 alkupuolella ja muilta osin rahapolitiikkaa kiristetään vielä selvästi pidempään.

– Yhdysvalloissa ohjauskorkoa nostettaneen noin viiteen prosenttiin ja euroalueella 2,5–3 prosentin tuntumaan. Inflaation laantuminen keskuspankkien tavoitetasolle voi viedä parikin vuotta.

Kuntarahoitus on tarkistanut kuluvan vuoden inflaatioennusteensa 7,0 prosenttiin (ed. ennuste 6,7 %). Vuoden 2023 inflaatioennuste on nostettu 4,5 prosenttiin (ed. ennuste 4,0 %), ja vuonna 2024 inflaation odotetaan laskevan kahteen prosenttiin (ed. ennuste 2,0 %).

Hyvinvointialueiden rahoituskriisi on myös kuntatalouden ongelma

Hiipuva suhdannenäkymä ja kasvavat korot ovat myrkkyä myös kunnille, joiden talous on muutenkin perusteellisessa myllerryksessä. Vuodenvaihteessa voimaan astuva sote-uudistus ei kuitenkaan heti vaikuta kuntalouteen täydellä voimallaan, sillä kuntia hellii ensi vuonna yli miljardin euron kertaluonteinen verohyöty. Tämä ns. verohäntä johtuu siitä, että sote-uudistukseen liittyvät veroleikkaukset toteutuvat täysimääräisesti vasta vuonna 2024. Tilapäisen verohyödyn ansiosta kuntatalous on vuonna 2023 rahoituksellisesti vahvemmassa tilassa kuin kertaakaan aiemmin 2000-luvulla.

– Ensi vuosi tarjoaa kunnille aikalisän, mutta väliaikaisesti vahvojen talouslukujen ei pidä antaa hämätä, muistuttaa Kuntarahoituksen toimitusjohtaja Esa Kallio. – Nyt kannattaa miettiä, kuinka kestävällä uralla kunnan talous on pitkällä aikavälillä.

Sote-uudistus muokkaa kuntien tulojen ja menojen rakennetta perustavanlaatuisesti. Käyttötalous puolittuu, mutta kuntien investointitarpeet eivät vähene läheskään samassa suhteessa.

– Riittävän vuosikatteen ylläpitoon on jatkossa kiinnitettävä entistä enemmän huomiota. Erityisesti nyt, kun korkotaso on selvästi noussut ja lainanhoitokustannuksista on jälleen tullut aidosti merkitsevä menoerä.

Myös hyvinvointialueiden rahoituskriisi uhkaa läikkyä kuntien talouteen, varoittaa Kallio. Lähes kaikki hyvinvointialueet tekevät ensi vuonna tappiota, ja vauhdilla velkaantuva valtio joutuu jakamaan niukkuutta.

– Olettaa sopii, että valtio suosii tässä hyvinvointialueiden rahoitusta. Kuntien on syytä varautua siihen, että valtiontalouden vaikea epätasapaino heijastuu tulevina vuosina kuntien valtionosuuksiin.

Lisätietoja:

Soili Helminen, vs. viestintäpäällikkö
ext-soili.helminen@kuntarahoitus.fi
puh. 0400 204 853

Pääekonomistimme Timo Vesala avaa talouden näkymiä ja vuoden viimeisen suhdanne-ennusteen taustoja Huomisen talous -podcastissa. Kuuntele jakso ja seuraa podcastia Spotifyssa, SoundCloudissa tai Applen tai Googlen Podcastit -sovelluksissa!

Vuodenvaihteen muistilista asiakkaillemme

Vuodenvaihteessa asiakkaille toimitettavat todistukset

Kuntarahoitus lähettää postitse tammikuun 2023 alkupuoliskolla lainoihin, kiinnityksiin ja johdannaissopimuksiin liittyvät todistukset.

Asiakkaille toimitettavat asiakirjat:

  • saldotodistus, jossa vahvistamme lainojenne saldot sekä siirtyvät korot per 31.12.2022
  • todistus vakuuksista
  • kunta- tai kuntayritystodistusohjelman mukaisten sopimusten saldot sekä siirtyvät korot per 31.12.2022
  • kuntajohdannaissopimusten pääomat, siirtyvät korot sekä markkina-arvostukset per 31.12.2022
  • takaajille vahvistamme vuodenvaihteessa voimassa olevat takausvastuut

Leasingsopimusten vastuuraportin voi asiakas tulostaa itse tulostaa leasingpalvelusta >

Asiakkaiden tulee itse toimittaa tarvittavat todistukset edelleen kolmansille tahoille kuten tilitoimistolle, tilintarkastajille tai isännöitsijöille.

Lisätietoja saat sähköpostitse: antolainaus(at)kuntarahoitus.fi ja leasing(at)kuntarahoitus.fi    

Kuntatodistukset

Voit pyytää tarjoukset Kuntatodistuskaupankäyntisovelluksessa (Kuntarahoituksen digitaaliset palvelut Asiointi) arkisin klo 8–16 välillä (kaupan samalle päivälle voi tehdä klo 14 mennessä). Mikäli sovelluksessa on ongelmia, olethan yhteydessä osoitteeseen asiakaspalvelu@kuntarahoitus.fi

Huomioithan, että sovellus ei ole käytössä 24.–26.12.

Tärkeää kuntatodistuksiin liittyen:

  • Kauppaa voi tehdä aikaisintaan kaksi (2) pankkipäivää ennen kaupan maksupäivää, joten varmistathan, että sijaisellasi on voimassa olevat kaupankäyntioikeudet, mikäli itse lomailet joulunaikaan.
  • Uudet kaupankävijät ilmoitetaan Kuntarahoitukselle yhteystietolomakkeella ja uusilta kaupankävijöiltä tarvitaan voimassa oleva henkilöllisyystodistus. Yhteystietolomake löytyy kuntatodistuskaupankäyntisovelluksesta tai lomakkeen saa Kuntarahoitukselta pyytämällä sähköpostilla osoitteesta asiakaspalvelu@kuntarahoitus.fi
  • Huolehdithan, että myöskään oma henkilöllisyystodistuksesi ei ole päässyt vanhentumaan.

Lisätietoja saat sähköpostitse: asiakaspalvelu@kuntarahoitus.fi

Antolainaus

  • On hyvä varautua siihen, että palvelussamme on ruuhkaa vuoden vaihteen lähestyessä. Joten lähetäthän tarjouspyynnöt vähintään viikkoa ennen tarjouksen palautuspäivää, jotta Kuntarahoituksessa on sille riittävästi käsittelyaikaa.
  • Huomioithan myös, että lainat hinnoitellaan kaksi pankkipäivää ennen luoton nostoa, joten lainan nostosta on ilmoitettava Kuntarahoitukselle vähintään puolitoista viikkoa ennen toivottua nostopäivää. Eli mikäli haluatte nostaa lainaa vielä tämän vuoden puolella, siitä tulisi sopia mahdollisimman ajoissa ennen joulua.
  • Lainanottopäätösten ja takauspäätösten tulee olla lainvoimaisia ennen luoton nostoa. Takauspäätöksiin tarvitaan lisäksi lainvoimaisuustodistus hallinto-oikeudelta.

Lisätietoja saat sähköpostitse: antolainaus(at)kuntarahoitus.fi

Kuntarahoituksen puhelinvaihteen poikkeavat palveluajat vuodenvaihteessa:

26.12.2022 suljettu

6.1.2023 suljettu (loppiainen)

Muulloin puhelinvaihde palvelee tavalliseen tapaan klo 9–16.

Lue myös:

Miten rahoitussopimukset ja -vastuut siirtyvät hyvinvointialueille?

Sote-uudistuksen vaikutukset: Näin varmistat kuntatodistuskaupan sujuvan jatkumisen vuonna 2023


Kuntajohtajat vaihtuvat tiuhaan tahtiin – miksi työstä on tullut rankempaa?

Kuntaliiton mukaan kuntajohtajan työ on muuttunut raskaammaksi. Johtajiin kohdistuu ristiriitaisia odotuksia ja virheistä saa kuulla kunniansa – välillä värikkäin sanankääntein. Viime vuosina kuntajohtajat ovat vaihtuneet tiuhaan tahtiin, usein luottamuspulan vuoksi.

Kouluttaja ja ”kuntamentori” Tiina Heikka irtisanoutui Lapinjärven kunnanjohtajan virasta elokuussa 2021. Syitä oli kaksi, sanoo Heikka Kuntarahoituksen Huomisen talous -podcastissa.

– Halusin jakaa osaamistani laajemmin kuin vain yhteen kuntaan. Mutta toisaalta halusin myös oman elämäni takaisin. Kunnan johtaminen on tosi työlästä, siinä jäi usein minä itse ja perhe kakkoseksi. Aina tuli joku kriisi tai tulipalo, joka piti sammuttaa.

Ennen irtisanoutumistaan Heikka totesi Kuntalehden haastattelussa, että hänellä on ”maailman paras ja kamalin työ”. Mikä tekee kuntajohtamisesta niin kaksijakoista?

– Työ on äärettömän mielenkiintoista, merkityksellistä ja vaihtelevaa – ja sen voi aina palauttaa ihmiseen, kuntalaisiin. Mutta tänä päivänä kuntajohtajilta vaaditaan paljon: odotetaan, että kuntajohtaja on jonkinlainen sateentekijä. Palaute voi olla armotonta, vaikka yrittää parhaansa.

Heikka ei ole kokemuksissaan yksin, sanoo kunta- ja aluejohtamisen tutkija, yliopistonlehtori Jenni Airaksinen podcast-jaksossa: kuntajohtajan työ on rankempaa kuin ennen.

– Kaiken voi palauttaa ihmiseen, kuten Tiina sanoi, mutta usein mukana on myös se pettynyt ihminen. Jokainen, joka on ollut mukana vaikkapa kouluverkkouudistuksessa, tietää, miten voimakkaasti ihmiset päätöksiin reagoivat. Kuntajohtajat ovat tätä nykyä helposti saavutettavissa, eli varmaa on, että palautetta tulee – välillä kirjavassa muodossa.

Uudistajan on annettava uudistaa

Muutos ei ole yksiselitteinen, sanoo Airaksinen. Kuntajohtajan työtä mutkistaa moni yhteiskunnallinen trendi: urapolut poukkoilevat, politiikka pirstoutuu. Myös kuntalaiset ovat muuttuneet.

– Nykyään käytetään helposti ”asiakaskorttia”, sanotaan, että minä muutan ja vien veroni muualle, Airaksinen selittää.

Osansa on myös sosiaalisella medialla, jossa keskustelu kärjistyy helposti.

– Verkossa on paljon helpompi olla ilkeä, laittaa kirpeää kommenttia. Käynnissä oleva valtuustokausikin tuntuu jännitteisemmältä. Valtuustot eivät ole koronan takia päässeet niin paljon tapaamaan ja hitsautumaan yhteen, Airaksinen pohtii.

Vaikeinta kuntajohtaminen on silloin, kun yhteispeli päättäjien kanssa ei suju. Duaalijohtaminen on taitolaji, joka vaatii poliittista pelisilmää ja yhteisiä pelisääntöjä.

– Ennen mentoroitiin enemmän, otettiin puolueen kokouksiin, ryhmään tai toimielimeen mukaan. Poliittinen puoli opetti kuntajohtoa poliittiseen johtamiseen. Monessa tapauksessa tämä on nykyään hukassa, Heikka pohtii.

Aina tehtävässä ei voi onnistua, sanoo Airaksinen. Johtajan tulee sopia kunnan tai kaupungin kulttuuriin.

– Vaikka toimisi täydellisenä johtajana kunnassa A, saattaa kunnassa B törmätä seinään ensimmäisen viikon aikana.

Ajoittain valinnoissa on ristiriitaa.

– Valitaan uudistaja, muttei olla valmiita uudistumaan, Airaksinen selittää. – Olen haastanut tästä kuntapäättäjiä: jos haluatte johtajan, joka tekee asioita uudella tavalla, älkää sitten pöyristykö, jos hän tekee jotain uutta.

Ilmiö on Heikalle tuttu.

– Minullekin on joskus sanottu, että hillitse nyt itseäsi, tee vähemmän, Heikka muistelee. – Ja kun vertaa sitä siihen, mihin minut palkattiin, mitä ylin poliittinen johto on sanonut, on ristiriita aika suuri.

Yksin ei pidä jäädä

Moni kuntajohtaja on viime aikoina jättänyt virkansa. Vuonna 2021 täytettiin yli viisikymmentä kuntajohtajan paikkaa, viidenkymmenen raja on mennyt rikki tänäkin vuonna. Kuntien huipuilla tuulee, eikä Airaksinen näe, että pian tyyntyisi.

– Urat ovat erilaisia kuin ennen. Kuntajohtaja, joka on pari valtuustokautta hoitanut virkaa, alkaa jo miettiä, onko hän jämähtänyt siihen. Osa liikkuvuudesta on tätä, uutta urakehitystä, hän pohtii. – Osa johtuu myös pirstoutuneesta ja jännitteisestä toimintaympäristöstä, se tuskin tulee helpottamaan.

Moni kuntajohtaja kuitenkin viihtyy työssään, osa vuosikymmeniä. Mikä erottaa pitkän linjan kuntajohtajat muista?

– Kyllä se on se yhteispeli, sanoo Heikka. – Kun poliittinen puoli osaa hommansa ja kuntajohtaja hoitaa oman tonttinsa, kokonaisuus toimii todella hyvin.

Airaksinen sanoo samaa: johtajan on hyvä johtaa, kun politiikan rakenteet ovat kunnossa. Tärkeää on myös tuntea itsensä ja oma roolinsa.

– Hyvillä kuntajohtajilla on pelisilmää: he ymmärtävät, mitä heiltä odotetaan ja milloin. He osaavat myös asettaa rajat omalle tekemiselle.

Yksin ei pidä jäädä, neuvoo Heikka.

– Hommaa hyvä työnohjaaja, mentori tai vähintään toinen kuntajohtaja, jonka kanssa puida asioita. Ja muista, että kaikki aina jotenkin järjestyy. Vaikka tulisi välillä niin paljon lunta tupaan, että tukka on takana, niin siitä vaan pää pystyyn.


Onko kuntajohtajan työ maailman paras vai kamalin? Kuuntele Heikan ja Airaksisen keskustelu Huomisen talous -podcastissa. Haastattelijana Mika Korhonen. Voit kuunnella Huomisen talous -podcastia Spotifyssa, SoundCloudissa sekä Applen ja Googlen Podcastit -sovelluksissa.

Rahoituksella tehoja kuntien kehittämiseen – FCG:n ja Kuntarahoituksen aamukahvit 13.12.

Suomen kunnianhimoiset ilmastotavoitteet tehdään todeksi kunnissa, joissa kestävää tulevaisuutta rakennetaan poikkeuksellisen kovassa puristuksessa. Kuntien talous on murroksessa, kehitettävää on paljon ja resurssit niukat.

FCG:n ja Kuntarahoituksen aamukahveilla kuulet Kuntarahoituksen vastuullisesta rahoituksesta ja saat FCG:n konkreettiset vinkit siitä, millaisin projektein ja hankkein hyvinvoivempaa kuntaa voidaan rakentaa. Mukana keskustelemassa Kuntarahoituksen Rami Erkkilä ja Karl Lintukangas sekä FCG:n Taneli Heikkilä ja Teemu Linnakoski. Tilaisuus järjestetään verkossa ja se on maksuton.

Ilmoittaudu mukaan täällä! (linkki, avautuu uuteen ikkunaan)

Ohjelma klo 8.30-9.30:

Tervetuloa!

Vihreällä rahoituksella tehoja kuntien kehittämiseen
Projektijohtaja Taneli Heikkilä, FCG Finnish Consulting Group Oy
Liiketoiminnanjohtaja Teemu Linnakoski, FCG Finnish Consulting Group Oy 
Rahoituksen erityisasiantuntija Rami Erkkilä, Kuntarahoitus
Asiakkuuspäällikkö Karl Lintukangas, Kuntarahoitus

Keskustelua ja kysymyksiä.

Inflaatio hellittää Yhdysvalloissa, EKP:n piina jatkuu – Kuntarahoituksen markkinakatsaus 11/2022 on julkaistu

Kuluttajat ovat synkissä tunnelmissa, mutta talouskasvu jatkuu länsimaissa odotettua vahvempana. Koronarajoituksista on luovuttu ja pullonkaulat toimitusketjuissa ovat helpottaneet. Euroopassa yritykset näyttävät sopeutuvan energiapulaan ennakoitua paremmin, arvioi Kuntarahoituksen pääekonomisti Timo Vesala yhtiön marraskuun markkinakatsauksessa.

Talouskasvu on siis pitänyt pintansa, mutta käänne tekee tuloaan: ennakoivat indikaattorit osoittavat suhdannekuvan jäähtyvän vuoden loppua kohden.

– Vähintään parin–kolmen vuosineljänneksen mittainen taantuma on Euroopassa todennäköinen, mutta myös Yhdysvalloissa taantumariskit ovat asuntomarkkinoiden heikkouden vuoksi kasvaneet. Tuoreimmissa kansainvälisen talouden ennusteissa taantumajakson uskotaan kuitenkin jäävän lieväksi, myös euroalueella, pääekonomisti Vesala kertoo.

Inflaatio yllätti Yhdysvalloissa – tällä kertaa parempaan suuntaan

Talouden suunta riippuu nyt siitä, miten nopeasti länsimaita piinaava stagflaation uhka saadaan hallintaan. Hintavakaus on keskuspankkien ykkösprioriteetti, sanoo pääekonomisti Vesala, mutta silläkin on riskinsä.

– Kiristyvä rahapolitiikka heikentää taloudellista toimeliaisuutta. Mitä korkeammalle koronnostoissa joudutaan menemään, sitä suurempiin vaikeuksiin myös reaalitalous todennäköisesti ajautuu, Vesala pohtii.

Yhdysvalloissa pahin voi olla jo ohi. Lokakuun myönteinen inflaatioyllätys sai markkinat toivomaan, ettei keskuspankki Fed nostaisi ohjauskorkojaan yli viiteen prosenttiin. Euroalueella tilanne on toinen: hintojen nousu on kesän jälkeen kiihtynyt ja uhkaa levitä.

– Nyt seurataan, missä määrin kustannusten nousu siirtyy palkkoihin ja muihin sopimushintoihin. Euroopan keskuspankilla on inflaatio-odotusten hallinnassa ja talouden suhdanneohjauksessa selvästi Fediä vaikeampi tehtävä, Vesala harmittelee.

Kotitalouksiin osui kolmoisisku – talouskasvu painuu pakkaselle Suomessa

Myös Suomessa talous on pitänyt pintansa: teollinen tuotanto on jatkunut yllättävän vahvana, ja työllisyystilanne on varsin hyvä. Vauhti kuitenkin hiipuu loppuvuodesta, arvioi pääekonomisti Vesala.

– Ruoka-, energia- ja asumismenojen nousu heikentää ostovoimaa. Tämä kotitalouksiin osunut kolmoisisku on sen verran voimakas, että laskusuhdanne alkanee loppuvuodesta kotimaisen kysynnän painamana. Asuntomarkkinoilla kaupankäyntimäärät ovat jo selvästi laskeneet, ja asuntojen hinnoissa on laskupainetta. Korkojen ripeä nousu jarruttaa myös investointeja.

Vesala uskoo, että Suomi selviää laskusuhdanteesta muuta euroaluetta vähemmällä.

– Reaaliansiot eivät sula aivan yhtä rajusti kuin useimmissa verrokkimaissa, energiakriisin vaikutukset voivat jäädä pienemmiksi ja teollisuuden näkymä on toistaiseksi euroalueen keskiarvoa valoisampi.


Kestävä asuminen 3.12.2022 – osallistu tapahtumaan verkossa!

Miltä näyttää suomalaisen asuntotuotannon ja asuntopolitiikan tulevaisuus? Tapahtumassa keskustelevat Helsingin kaupungin apulaispormestari Anni Sinnemäki, Asuntosäätiön toimitusjohtaja Esa Kankainen, Rakli ry:n asumisesta vastaava johtaja Aija Tasa sekä Kuntarahoituksen asiakasratkaisuista vastaava johtaja Aku Dunderfelt. Keskustelua luotsaa asiakkuuspäällikkömme Mika Korhonen. Ilmoittaudu mukaan!

Professori: ”Olen luottavainen talven suhteen” – energiapula ei ole Suomessa todennäköinen

Samuli Honkapuro
Samuli Honkapuro on energiamarkkinoiden professori LUT-yliopistossa. Honkapuro tutkii sähkömarkkinoita, kysyntäjoustoa, hajautettuja energiaresursseja sekä energiayhteisöjä. Kuva: LUT-yliopisto

Sähkön hinta on noussut Euroopassa ennätyslukemiin, ja kuluttajat ovat monin paikoin kovilla. Syyskuussa sähkö maksoi Suomessa keskimäärin 215 euroa megawattitunnilta, kun kaksi vuotta aiemmin hinta oli alle 40 euroa. Hinnannousu on ollut vielä suurempaa Saksassa, jossa sähkön kuukausikeskihinta kohosi syyskuussa 346 euroon megawattitunnilta.

Sähkön hintaa nostavat tuotannon pullonkaulat, joista keskeisin on Venäjän sota Ukrainassa ja siitä seurannut energiakaupan alasajo, eritoten kaasutoimitusten keskeytys. Yksin sotaa energiakriisistä ei silti ole syyttäminen, sanoo LUT-yliopiston energiamarkkinoiden professori Samuli Honkapuro. Euroopan energiamarkkinoihin on iskenyt ”täydellinen myrsky”.

– Aika lailla kaikki mittarit ovat osoittaneet väärään suuntaan. Pohjoismaissa on takana pari kuivaa vuotta, mikä nostaa vesivoiman hintaa. Ranskan ydinvoimaongelmat ovat piinanneet Keski-Eurooppaa, ja pieni vaikutus on myös päästöoikeuksilla. Sitten on tietysti tämä sota, Honkapuro listaa.

Pohjoismaissa tilanne on muuta Eurooppaa parempi. Suomessa energiantuotantoa on hajautettu järjestelmällisesti ja ohjattu pois fossiilisista tuotantomuodoista, kuten maakaasusta. Energiapaletti ei ole liikaa yksittäisten tuotantomuotojen varassa.

– Sähköstä noin neljännes tuotetaan ydinvoimalla, parikymmentä prosenttia vesivoimalla ja kymmenesosa tuulivoimalla. Noin neljäsosa on sähkön ja lämmön yhteistuotantoa ja loput tuontisähköä, Honkapuro kertoo.

Tuontisähköstä noin neljäkymmentä prosenttia tuli viime vuonna Venäjältä, loput Pohjoismaista. Venäjän-tuonti on sittemmin korvattu täysin pohjoismaisella tai Baltiasta tuodulla sähköllä.

Suomessa asuinrakennusten lämmitykseen kuluu vuosittain 40–45 TWh energiaa, josta yli 80 prosenttia tuotetaan kaukolämmöllä, puulla tai sähköllä. Vuonna 2021 yli puolet kaukolämmöstä tuotettiin uusiutuvalla energialla tai hukkalämmöllä, hieman yli neljännes fossiilisilla polttoaineilla: maakaasulla (12 %), kivihiilellä (11 %) tai öljyllä (3 %). Suomen käyttämä maakaasu on tuotu lähes yksinomaan Venäjältä, mutta sen merkitys sähkön- ja lämmöntuotannossa on ollut pieni. Venäjän putkikaasu on korvattu Balticconnector-yhdysputken kautta ja meriteitse tuodulla nesteytetyllä maakaasulla. Ero on suuri esimerkiksi Saksaan, jossa valtaosa taloista lämpenee kaasulla.

– Suomessa tehtiin aikanaan päätös rakentaa kaukolämpöverkkoja, Saksa päätyi kaasuun. Meillä kaasua käytetään lähinnä teollisuudessa, eikä sielläkään paljon.

Vaikka Suomi ei ole kaasun suurkuluttaja, leviää hintapaine siirtoverkkoja pitkin myös tänne. Maakaasu lukeutuu Keski-Euroopan sähkön- ja lämmöntuotannon kulmakiviin, ja sen hinta sanelee energian hinnanmuodostusta koko maanosan alueella. Vaikutusta hillitsee rajallinen siirtokapasiteetti, jonka johdosta suurin hintapaine Pohjoismaissa rajautuu Norjan eteläosiin.

– Etelä-Norja on integroitunut tiiviisti eurooppalaiseen energiamarkkinaan, sieltä on vedetty kaapelit Saksaan, Hollantiin ja Britanniaan. Etelä-Norjassa sähkö on moninkertaisesti kalliimpaa kuin pohjoisessa, Honkapuro kertoo.

Suomea suojaa kysyntäjousto – kotimaiset energiamarkkinat Euroopan kärkeä

Rajalliset siirtoyhteydet suojaavat siis Suomea pahimmilta hintapaineilta. Hintapiikkejä tasaa myös kysyntäjousto, joka toimii Suomessa hyvin. Energiantuotanto ja -kysyntä pidetään tasapainossa kantaverkkoyhtiö Fingridin hallinnoimilla markkinapaikoilla, kuten reservi- ja säätösähkömarkkinoilla. Monissa Euroopan maissa näille markkinoille osallistuvat vain sähköntuottajat, Suomessa myös käyttäjät.

– Monet teollisuuden ja tuotannon prosessit osallistuvat siihen, esimerkiksi kasvihuoneiden valaistus. Lähes kaikki Suomen suurimmat kasvihuoneet ovat mukana häiriöreservissä, mikä tarkoittaa, että niiden valaistus saatetaan katkaista hetkellisesti kovimpien kysyntäpiikkien aikana. Fingrid maksaa tästä sitten korvauksen, Honkapuro selittää.

Tulevaisuudessa yhä suurempi osa Suomen sähköstä tuotetaan tuulivoimalla. Vuonna 2021 Suomessa rakennettiin ennätykselliset 141 tuulivoimalaa, ja tänä vuonna ennätys rikottiin alle puolessa vuodessa. Vuoden 2025 lopussa tuulivoimalat tuottavat noin 32 terawattituntia vuodessa, ennustaa kantaverkkoyhtiö Fingrid. Määrä on lähes puolet Suomen viime vuoden sähköntuotannosta.

Kun tuulivoiman osuus kasvaa, kasvaa myös tuotannon vaihtelu. Kysynnän tulee siis joustaa jatkossakin.

– Meillä on paljon automaatioteknologiaa, jonka avulla voidaan säädellä esimerkiksi toimistorakennusten ilmanvaihtoa sähkön hinnan mukaan. Sitä on vaan vielä aika vähän käytössä. Sähkö on ollut niin halpaa, että remontteja on lykätty.

Suomesta vihreän sähkön suurvalta

Professori näkee energiakriisissä myös hopeareunuksen. Korkea sähkön hinta hoputtaa vihreää siirtymää ja kannustaa valtioita ja yrityksiä satsaamaan energiatehokkuuteen ja kysyntäjoustoon. Suomen energiamarkkinoiden tulevaisuus on valoisa, sanoo Honkapuro, ja se povaa hyvää koko maan taloudelle.

– Esimerkiksi uuden tuulivoiman tuotantokustannus on Suomessa 20–30 euroa megawattitunnilta, kun Saksassa se on noin 70 euroa. Suomessa tuotetaan muutaman vuoden päästä niin paljon edullista uusiutuvaa energiaa, että sen luulisi houkuttelevan teollisuutta ja investointeja.

Ensin on silti edessä vaikea talvi. Senkin suhteen Honkapuro on luottavainen.

– Syksyn aikana on huomattu, että korkea sähkön hinta leikkaa kulutusta jopa yllättävän paljon. Kun hinta tästä vielä nousee, niiaa kulutuskin enemmän. En usko, että sähköpulaan joudutaan.

Jos näin kävisi, ja sähkönkysyntä Suomessa uhkaisi ylittää tarjonnan, säätelisi kantaverkkoyhtiö Fingrid sähkön kulutusta. Kotitalouksille sähköpula tarkoittaisi ennalta määrättyjä parin tunnin sähkökatkoja, jotka kiertäisivät eri puolilla Suomea. Pelikirja on siis olemassa, myös pahimman varalle.

– Tulisipa testattua sekin, Honkapuro hymähtää. – Meillä on hyvät valmiudet.


Lue myös:


Teksti: Roope Huotari
Kuvat: iStock, LUT-yliopisto

Aija Tasa: Uudenlaiset ratkaisut tuovat asumiseen joustoa

– Kun puhutaan asumisesta Suomessa, täytyy muistaa historiallinen tausta. Suomalainen asunto-osakeyhtiömalli on ainutlaatuinen koko maailmassa, sanoo Rakli ry:n johtaja Aija Tasa.

Hänen mukaansa Suomessa asuntopolitiikassa on onnistuttu suhteellisen hyvin. Suomalainen asuntomarkkina on kuitenkin pienehkö, ja resurssit erilaisten asumisen konseptien kehittämiseen ja kokeiluihin ovat siksi rajallisia. Kaavoitus asettaa myös omat haasteensa.

– Kaavoituksen pitäisi toimia pikemminkin mahdollistajana kuin lisäsääntelyn luojana, Tasa sanoo.

Muunneltavampia asuntoja

Aija Tasan mukaan nykyisissä asuntotuottamisen malleissa asukkaiden toiveita ei huomioida riittävän hyvin, vaikka suunta on menossa parempaan. Esimerkiksi pienistä asunnoista on ollut krooninen pula ja niiden rakentaminen on perustunut kysyntään.

Asuntopolitiikassa on Tasan mielestä onnistuttu kohtuullisen hyvin: rakentamisen laatu ja asumisen taso ovat pääosin hyvällä mallilla, samoin rakennusten turvallisuus ja terveellisyys. Urakoitsijat ja rakennuttajat tekevät jatkuvasti ennusteita kysynnän muutoksista ja seuraavat analyysejä väestökehityksestä. Näiden toimien ansiosta pieniä asuntojakin ryhdyttiin rakentamaan enemmän.

Asuntojen muuntojoustosta on puhuttu pitkään, mutta kehitys on hidasta. Haasteita on myös lainsäädännön puolella, kun joudutaan pohtimaan, miten asunto-osakeyhtiöissä yhdistellään osakkeita. Aija Tasa näkee asuntojen muuntojoustossa paljon mahdollisuuksia.

– Muuntojoustossa on kyse sekä tilaratkaisujen että asunnon muuntojoustosta. On tärkeää miettiä, miten eri tilat palvelevat joustavasti arjen tarpeissa. Kotona työskentely on tuonut asumisen tilaratkaisuihin uusia vaatimuksia. Ei ole kuitenkaan hyvä, jos ratkaisuja ohjataan liiaksi määräyksin, esimerkiksi niin, että makuuhuoneessa pitää olla tilaa työpisteelle. Asukkaiden toiveet vaihtelevat paljon, eikä viranomaisen mielestäni pitäisi ohjata liian yksityiskohtaisesti.

Tasan mukaan erilaisia tapoja löytää joustavia ratkaisuja on. Kerrostalojen alakerrassa voisi esimerkiksi olla etätyöpistemahdollisuuksia. Hyvin toteutetut uudenlaiset yhteistilaratkaisut voisivat luoda joustoa elämään.

Asumisesta tulee palvelu

Aija Tasan mielestä rakentamisen tärkein kriteeri on turvallisuus ja terveellisyys. Myös laadulla on iso merkitys. Laatu on kuitenkin vaikea käsite, kun yksi arvostaa tilaa, toinen yksilöllisyyttä, kolmas sijaintia.

– Uskon, että rakentaminen kehittyy niin, että on mahdollista toteuttaa yhä enemmän erityyppisiä ratkaisuja, Tasa sanoo.

Tulevaisuudessa asuminen kehittyy palvelujen suuntaan, uskoo Tasa. Asumisen ohessa on mahdollista ostaa esimerkiksi koiran ulkoiluttamista, lastenhoitoa tai siivouspalveluita. Tällä hetkellä jo moni ammattimainen vuokranantaja tarjoaa näitä palveluita. Yhtenä haasteena tällä hetkellä on vaikeus rakentaa kustannustehokasta palvelukonseptia pieniin asunto-osakeyhtiöihin. Tasa uskookin palvelumallin toimivan paremmin vuokra-asuntoyhtiöissä, joissa yksiköt ovat isompia.

Ylipäätään Aija Tasa peräänkuuluttaa yhteistyötä asumisasioissa.

– Tarvitaan yhdessä tekemisen meininkiä, jotta vastataan erilaistuviin asumistarpeisiin. Ei pidä säännellä keinoja vaan tavoitteita, ja antaa innovaatioille tilaa. Näin turvataan edellytykset vastata tuleviin asumisen tarpeisiin.


Aija Tasa työskentelee asumisesta ja asuntopolitiikasta vastaavana johtajana Kiinteistönomistajat ja rakennuttajat Rakli ry:ssä, joka on ammattimaisten kiinteistöomistajien ja rakennuttajien järjestö. Aiemmin hän toiminut muun muassa Valtiokonttorissa asuntorahoituksen parissa. Tasan vastuualueeseen kuuluvat sekä valtion tukema että markkinaehtoinen asuntotuotanto.


Lue myös:


Kirjoitus on julkaistu alun perin Kuntarahoituksen Kestävä asuminen -keskustelupaperissa 13.9.2022. Julkaisussa Kuntarahoitus yhdessä ulkopuolisten asiantuntijoiden kanssa nostaa esiin kolme suositusta valtion tukeman asuntotuotannon kehittämiseksi. Lue lisää ja lataa keskustelupaperi täällä! Tutustu myös Kuntarahoituksen vuonna 2021 julkaisemaan keskustelupaperiin: Päätösten aika – tienviitat kestävään kuntaan.

Anni Sinnemäki: Rakennusteollisuuden on pakko uudistua

Rakentaminen on ollut sektori, jossa toimintatavat ja tuottavuus ovat kehittyneet hitaasti, sanoo Helsingin kaupunkiympäristöstä vastaava apulaispormestari Anni Sinnemäki. Nyt kuitenkin muun muassa digitalisaatio ja kiertotalous ovat luoneet paineen uudistaa rakennusteollisuutta.

– Ne ovat alan kehityksen kannalta hyviä tehokkuustekijöitä, painottaa Sinnemäki.

Suomen ilmastotavoitteet myös pakottavat alan tehostamiseen, koska juuri rakentamisen ympäristövaikutukset ovat suuria.

Helsingin kaupunki on ottanut kansallista tasoa järeämmät toimet käyttöön energiatehokkuudessa. Tällä hetkellä rakentamisessa vaaditaan Helsingissä A-energialuokkaa ja pian ollaan siirtymässä vaatimuksiin, jotka asettavat raja-arvot rakennuksen elinkaaren hiilijalanjäljelle. Myös Espoo ja Vantaa seuraavat samoilla linjoilla.

– Nyt on käynnissä suuri muutos. Hiilineutraali Helsinki 2030 -tavoite edellyttää muun muassa sitä, että on keskityttävä esirakentamiseen, rakennusmateriaaleihin ja rakennusprosesseihin, koska käytön aikainen energiankulutus alkaa olla jo melko matala. Valmistelemme vaatimuksia, jotka asettavat tavoitteet rakennuksen koko elinkaaren aikaiselle hiilijalanjäljelle, summaa Sinnemäki.

Tavoitteiden on oltava sekä kunnianhimoisia että saavutettavia

Viime syksynä Verkkosaaren korttelista järjestettiin kilpailu, jossa suunnitelmia arvioitiin sekä arkkitehtonisen laadun että rakennuksen elinkaarenaikaisen hiilijalanjäljen näkökulmasta. Tulokset olivat toivoa antavia: parhaissa suunnitelmissa rakennusten hiilijalanjälki oli saatu ilahduttavan alas. Verkkosaaren kilpailusta saadut tulokset osoittavat, että esimerkiksi maanalaiset rakennusratkaisut ovat hiili-intensiivisiä ja pysäköintitalot olisi parempi rakentaa maan päälle kuin alle. Elinkaarenaikainen hiilijalanjälki ohjaa poispäin massiivista maanalaisista ratkaisuista.

– Tällaisilla kilpailuilla on tärkeä merkitys siinä, että rakentamisen elinkaaritavoitteet osataan asettaa sekä kunnianhimoiselle, mutta myös saavutettavalle tasolle, Sinnemäki arvioi.

Verkkosaaren kilpailu paljasti myös sen, että rakennusmateriaalit tulevat muuttumaan.

– Puun käyttö tulee varmuudella kasvamaan, mutta saadut tulokset osoittivat, että myös betoni on käyttökelpoinen vaihtoehto. Vähähiilinen betoni on haastava materiaali, mutta sitä on tullut markkinoille. Silläkin saralla tapahtuu, kertoo Sinnemäki.

Tukipolitiikan on edistettävä muutosta

Apulaispormestari Anni Sinnemäki uskoo, että uutta tavoitetasoa ja sääntelyä tarvitaan kansallisella tasolla. Aina on kilpailua ja edelläkävijöitä, mutta pelisääntöjen täytyy olla kaikille samat ja selkeät. Sääntelyn lisäksi tarvitaan tukku muita keinoja, kuten hiilijalanjälkirajan asettaminen.

– Näen kaupunkien roolin olevan yritysten yhteistyön fasilitoiminen kehittämishankkeissa. Klusteriohjelmassa ne yritykset, joilla on ideoita, voivat löytää esimerkiksi tilaisuuksia pilottikokeiluille, jotka eivät vielä ole kannattavia markkinalla, sanoo Sinnemäki.

Mutta pitäisikö julkisen vallan pyrkiä ohjaamaan rakentamista nykyistä ympäristöystävällisempiin vaihtoehtoihin?

– Kyllä pitäisi, vastaa Anni Sinnemäki. – Ajattelen niin, että sääntelyssä on eri vaiheita. Valtion tukipolitiikassa on tärkeää luoda dynaamisuutta ja miettiä, missä ja millainen tuki on tehokkainta. Elämme murrosvaihetta ja valtion rooli on viedä eri aloja sen yli.

Tukipolitiikan riskinä on, että se betonoi käytäntöjä. Siksi Sinnemäki varoittaa luomasta pysyviä tukirakenteita. Sinnemäen mukaan esimerkiksi yksityisten taloyhtiöiden kannalta energiatuet ovat hyvä kannuste.

Ympäristöteema on koko Euroopan teema

Vaikka rakentaminen ja sääntely ovat perinteisesti paikallisia ja kansallisia, osaamista voidaan saada muualtakin. Sinnemäen mukaan esimerkiksi Saksassa on hyvin samansuuntaisia suunnitelmia kuin Suomessa.

– Vaikka toimintamallit olisivat erilaisia, ne vievät silti samaan suuntaan. Sääntelyn osalta toimintaa voisi jossain määrin viedä samaan suuntaan ja yhdistää regulaatiota.


Anni Sinnemäki on toista kautta Helsingin kaupunkiympäristön toimialasta vastaava apulaispormestari. Sinnemäki on ollut keskeisessä asemassa, kun Helsinki on nostanut viime vuosina merkittävästi vuosittaisia asuntotuotantotavoitteitaan ja kiristänyt ilmastotavoitteitaan. Sinnemäki on entinen työministeri ja kansanedustaja.


Kirjoitus on julkaistu alun perin Kuntarahoituksen Kestävä asuminen -keskustelupaperissa 13.9.2022. Julkaisussa Kuntarahoitus yhdessä ulkopuolisten asiantuntijoiden kanssa nostaa esiin kolme suositusta valtion tukeman asuntotuotannon kehittämiseksi. Lue lisää ja lataa keskustelupaperi täällä! Tutustu myös Kuntarahoituksen vuonna 2021 julkaisemaan keskustelupaperiin: Päätösten aika – tienviitat kestävään kuntaan.


Kuva: Helsingin kaupungin aineistopankki / Pertti Nisonen

Klash-hanke vähensi opintojen keskeyttämistä Vantaalla

Varian pilottihanke sai alkunsa Kuntaliiton Klash-haastekilpailusta, jonka yhteistyökumppani Kuntarahoitus on. Klashin tavoitteena oli löytää monistettavia uusia käytäntöjä kuntien määrittelemiin ongelmiin. Opintojen keskeytymisellä kokonaan voi olla laajamittaisia negatiivisia vaikutuksia yksittäisen ihmisen elämään, ja se on myös yhteiskunnallisesti merkittävä ongelma, johon kunnat aktiivisesti hakevat ratkaisuja.  

Matalan kynnyksen tukipalvelua yhteiskehitettiin Vantaan ammattiopisto Varian kanssa kaksivuotisessa hankkeessa. Siihen osallistui 4 205 opiskelijaa ja 353 ammattilaista. Hankkeessa otettiin käyttöön tukibotti Annie, joka lähestyy opiskelijaa tekstiviestitse tasaisin väliajoin tai opintojen solmukohdissa ja selvittää tarvitseeko hän tukea. Jos opiskelija kaipaa tukea, tukibotti ohjaa hänet oikealle henkilökunnan jäsenelle tuen tarpeen perusteella.

Opiskelijoiden tuen tarpeita tunnistettiin hankkeen aikana 1 167 ja viestejä opiskelijoiden ja tukibotin välisessä viestiliikenteessä kertyi 50 458.

Tukibotti otettiin laajamittaisesti käyttöön ammattiopisto Variassa vuonna 2021. Samana vuonna ammattiopistossa havaittiin vuosittaisessa eronneiden opiskelijoiden osuudessa merkittävä pudotus 14,6 prosentista 10,7 prosenttiin (27 prosentin lasku). Samaan aikaan toisen asteen ammatillisista opinnoista eronneiden osuus nousi kansallisesti 0,5 prosenttia.

– Tukibotti on yksi opiskelijoiden tukeen tehdyistä panostuksista. Tulos on rohkaiseva, ja seurantaa vaikutuksista opintojen keskeyttämiseen ja opintojen etenemiseen jatketaan edelleen, Varian rehtori Pekka Tauriainen kertoo.

Opiskelijoiden kokemus tukibotista oli positiivinen: tukea pyytäneistä opiskelijoista 100 prosenttia ja kaikista opiskelijoista 80 prosenttia halusi, että tukibotti olisi jatkossakin käytössä. Avoimissa palautteissa yleisimmät esiin nousseet teemat botin hyödyistä olivat madaltunut kynnys avun pyytämiseen, tunne että opiskelijasta välitetään sekä tietoisuus siitä, että apua on tarvittaessa saatavilla.

– Opiskelijalähtöinen tukibotti ei korvaa perinteisiä tukipalveluita, vaan tuo uuden ja nykyaikaisen lisän palveluvalikkoon, Tauriainen huomauttaa.

Klash-hankkeessa kehitetty tukibotti on tähän mennessä otettu käyttöön 16:ssa eri koulutusorganisaatiossa Suomessa.

Opiskelijoiden kommentteja:
“Sain apua opintojen etenemiseen Annie-botin avulla. Kynnys avun pyytämiseen hävisi tämän botin avulla. En valmistuisi nyt lähihoitajaksi ilman että olisin saanut mahdollisuuden pyytää apua tätä kautta.”

“Annie-botista ja erityisopettajasta on ollut minulle pelkästään hyötyä ja aina apu on saatu todella nopeasti. En usko, että omatoimisesti olisin hakenut apua, vaikka olen tiennyt sitä tarvitsevani. Kiitos.”

Juha Kaakinen: Tarvitaanko asuntoasioille oma ministeriö?

Suomen asettamat hiilineutraaliustavoitteet vaikuttavat myös asuntorakentamiseen. Asuntomarkkinoiden muutos näkyy vahvasti juuri ilmastokysymyksissä, joissa tavoitteet alkavat vaikuttaa esimerkiksi rahoituksen saatavuuteen ja ehtoihin. Asuntoalan vaikuttaja Juha Kaakinen sanoo, että muutos on niin suuri, että nyt olisi jo tarvetta erilliselle asuntoministeriölle.

– Enää ei riitä, että asuntoasiat ovat ympäristöministeriön osastossa – se tekee asuntopolitiikasta lyhytjänteistä. Ilmoille heitetään ajatuksia esimerkiksi välimalleista, joilla asumisen kahtiajakoa voisi vähentää, mutta esitykset jäävät usein keskeneräisiksi. Konkreettisesti tilannetta voisi parantaa yhdistämällä MAL-sopimuksen piirissä olevat asiat samaan ministeriöön, eli esimerkiksi uuteen rakennetun ympäristön ministeriöön.

Kaakinen nostaa yhdeksi esimerkiksi lyhytjänteisyydestä osuuskuntamallin, joka luotiin osin katteettomilla lupauksilla. Rahoittajien saaminen asunto-osuuskuntahankkeita varten on käytännössä mahdotonta, sillä Suomessa ei ole asunto-osuuskuntia koskevaa lainsäädäntöä samalla tavalla kuin on esimerkiksi asunto-osakeyhtiöille. Puuttuva lainsäädäntö estää siis käytännössä osuuskuntamallisen asuntorakentamisen.

Konkreettisena kehitysehdotuksena Kaakinen nostaa esille rakennetun ympäristön ministeriön lisäksi erillisen asuntoilmastorahaston perustamisen. Rahaston kautta voitaisiin rahoittaa hiilineutraaliuuteen tähtääviä rakennushankkeita riippumatta siitä, ovatko ne ARA-hankkeita vai vapaarahoitteisia.

– Asuntoilmastorahaston kautta voitaisiin kanavoida rahoitusta sellaisille hankkeille, joiden kustannukset ovat kohtuullisia ja jotka ovat ilmastollisesti järkeviä. Vapaarahoitteisella puolella ei välttämättä olla ilmastotehokkaita, koska se lisää kustannuksia. Rahasto voisi olla osaratkaisu tähän ongelmaan, sanoo Kaakinen.

Kohtuuhintainen tuotanto vähentää asunnottomuutta

Yleiseen hintatasoon voidaan parhaiten vaikuttaa kohtuuhintaisella asuntuotuotannolla, uskoo Juha Kaakinen. Sitä pitäisi lisätä myös ARAn tuella. Kaupunkiseutujen vetovoimatekijät ovat niin isot, että kysyntää on aina, eikä tällä hetkellä ole havaittavissa merkkejä siitä, että ylituotantoa tai ylitarjontaa olisi ehtinyt syntyä.

Jos kohtuuhintaisen asumisen kriteerinä on se, että maksimissaan 25 prosenttia tuloista menee asumiseen, pitäisi kohtuuhintaista rakentamista lisätä merkittävästi. Nyt kohtuuhintaisten asuntojen akuuttia puutetta kompensoidaan asumistuella, josta yli puolet menee vapaarahoitteiseen asuntokantaan. Kaakinen uskoo, että kohtuuhintaisten asuntojen tarjoaminen on ylipäätään parempi vaihtoehto kuin asumistuet.

– Ekonomistit ovat sitä mieltä, että kun rakennetaan tarpeeksi niin hinnat laskevat. Tälle ei näy empiirisiä todisteita. On kysyttyjä alueita, joilla hintataso pysyy, vaikka rakennettaisiin uutta. Yleiseen hintatasoon voidaan parhaiten vaikuttaa valtion tukemalla kohtuuhintaisella asuntuotuotannolla, sanoo Juha Kaakinen.

Kohtuuhintaisella asuntotuotannolla on ollut keskeinen vaikutus asunnottomuuteen. Esimerkiksi perheiden asunnottomuutta ei ole tällä hetkellä lainkaan.

Keinotekoista vastakkainasettelua

Missä tilanteissa kannattaa rakentaa markkinaehtoisesti ja milloin valtion tukemana? Kaakisen mukaan perusasetelma on ollut se, että heikossa suhdannetilanteessa valtion tukemaa asuntorakentamista on voitu lisätä. Tarve kohtuuhintaiselle asumiselle ei kuitenkaan muutu suhdanteiden mukaan.

– Pidän tätä vastakkainasettelua markkinaehtoisen ja valtion tukeman asuntotuotannon välillä hieman turhauttavana ja keinotekoisena. Tietysti markkinaehtoisella ja valtion tukemalla asuntotuotannolla on erilainen toimintalogiikka, mutta rakentamisessa on paljon yhteistä ja yhteistyö on erittäin hyödyllistä, painottaa Kaakinen.

Tontinvarausprosessin helpottaminen ja kaavoituksen nopeuttaminen avuksi

Tontinvarausprosessin tulisi olla kaikkialla läpinäkyvä, uskoo Juha Kaakinen. Kaikkien toimijoiden kannalta olisi tärkeää tietää millä perusteilla kukin tontit saa. Jos lähtee hakemaan vaikkapa yksittäistä ARA-tonttia, se on hankalaa. Tällä hetkellä. vaaditaan suurempia kokonaisuuksia.

– Ei ole oikein syyllistää kaavoittajia, mutta esimerkiksi Helsingissä kaavoittaminen on varsin yksityiskohtaiseksi vietyä tekemistä, kommentoi Kaakinen. – Kaavoitus on hidasta ja prosessit kestävät kauan. Erityisesti Helsingin seudulla prosessit tuppaavat venymään. Se tietenkin hidastaa osaltaan toteutusvaiheeseen pääsyä.

Kaakisen mukaan kummankin prosessin, tontinvarauksen sekä kaavoituksen, selkeyttäminen helpottaisi asuntotuotannon tilannetta merkittävästi.


Juha Kaakinen jäi keväällä 2022 eläkkeelle Y-Säätiön toimitusjohtajan tehtävästä. Kaakinen on Suomessa ja kansainvälisesti arvostettu sosiaalisen asumisen ja asunnottomuuden asiantuntija. Kaakinen tunnetaan yhtenä asunnottomuustyötä johtavan Asunto ensin -periaatteen luojana ja toteuttajana.


Kirjoitus on julkaistu alun perin Kuntarahoituksen Kestävä asuminen -keskustelupaperissa 13.9.2022. Julkaisussa Kuntarahoitus yhdessä ulkopuolisten asiantuntijoiden kanssa nostaa esiin kolme suositusta valtion tukeman asuntotuotannon kehittämiseksi. Lue lisää ja lataa keskustelupaperi täällä! Tutustu myös Kuntarahoituksen vuonna 2021 julkaisemaan keskustelupaperiin: Päätösten aika – tienviitat kestävään kuntaan.