Aihe ei ole pinnalla ensimmäistä kertaa, sillä energiansäästöä ja energiatehokkuutta on edistetty valtion ja toimialojen välisillä sopimuksilla jo 1990-luvulta lähtien.

– Kunnat tekevät tosin paljon myös vapaaehtoisuuteen pohjautuvaa työtä energian käytön tehostamiseksi ja hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi, Kuntaliiton tilapalvelupäällikkö Jussi Niemi sanoo.

Niemen mukaan Suomi on yksi harvoista Euroopan maista, joissa vapaaehtoinen energiatehokkuussopimusmenettely toimii ja tuottaa tulosta.

– Yksi esimerkki toimivasta mallista on Kunta-alan energiatehokkuussopimus 2017–2025 (KETS), joka on työ- ja elinkeinoministeriön, Energiaviraston ja Kuntaliiton välinen sopimus energian tehokkaammasta käytöstä kunta-alalla. Siihen on sitoutunut 62 kuntaa ja kuntayhtymää.

Toinen mainitsemisen arvoinen vapaaehtoisuuteen perustuva toimintamalli on ilmastonmuutoksen hillinnän edelläkävijöiden Hinku-verkosto, joka kokoaa yhteen päästövähennyksiin sitoutuneet kunnat, ilmastoystävällisiä tuotteita ja palveluita tarjoavat yritykset sekä energia- ja ilmastoalan asiantuntijat. Hinku-kuntia on tällä hetkellä 51.

– Ne ovat sitoutuneet tavoittelemaan 80 prosentin päästövähennystä vuoteen 2030 mennessä vuoden 2007 tasosta.

Energian käytön tehostamiseksi tähtäävät toimet käynnistetään yleensä rakennusten energiakatselmuksilla. Esimerkiksi kouluissa vuosina 2008–2013 tehtyjen energiakatselmusten keskimääräiset energian säästömahdollisuudet olivat vedelle seitsemän prosenttia, sähkölle yhdeksän prosenttia ja lämmölle 13 prosenttia.

– Energiakuluja olisi siis mahdollista leikata keskimäärin 13 prosenttia. Koulujen energiankäytössä on mahdollista saavuttaa merkittäviä säästöjä tehostamalla ilta- ja viikonloppukäytön energiaratkaisuja.

Oikein tehtynä energiansäästö ei heikennä tilojen käytettävyyttä tai sisäilman laatua. Suhteellisen helposti toteuttavia keinoja ovat Niemen mukaan esimerkiksi ilmanvaihdon käyntiaikojen tarkistus ja säätöjen parantaminen, tariffin ja jännitetason tarkistukset, kaukolämmön sopimustehon tarkistus sekä vesikalusteiden virtaaman rajoitukset.

Isoilla kunnilla energiatehokkuustoiminta on jo hyvin pitkälti suunnitelmallista, hyvin johdettua ja tavoitteellista, mutta pienemmillä kunnilla on edelleen tarvetta ohjaukseen ja neuvontaan, Niemi huomauttaa.

– Moni helposti toteutettavista toimenpiteistä on kunnissa jo toteutettu. Lisäksi monessa paikassa harkitaan investointeja vaativia toimenpiteitä, kuten aurinkoenergian hyödyntämistä, maalämpöpumppuja ja kehittyneitä lämmöntalteenoton järjestelmiä. Rakennustekniset toimenpiteet kannattaa tehdä silloin, kun tarvetta on muuhunkin kuin energiatehokkuuden parantamiseen.

Tietoisuutta on, rohkeus puuttuu

Nykymaailmassa monet vanhat energiankäytön tunnusluvut, kuten energiankulutus per neliö, ovat huono mittari kokonaiskestävyyden tarkastelun kannalta, sanoo Aalto-yliopiston kestävän kiinteistöliiketoiminnan professori Seppo Junnila.

– Otetaan esimerkiksi hyvä ja toimiva kirjasto, jossa kaikki haluavat käydä niin usein kuin mahdollista. Tämä luonnollisesti nostaa kirjaston energiankulutusta. Vanhoilla mittareilla tarkasteltuna kirjasto vaikuttaa siltä, että onpa huono ja energiasyöppö tila, vaikka tilanne on käyttäjien näkökulmasta juuri päinvastainen. Siksi energiankulutusta pitää kyetä tarkastelemaan rakennuksen käyttöasteen kautta, eli onko kulutus loppupeleissä käyttöön suhteutettuna maltillista. Toimenpiteet pitää tehdä tätä silmällä pitäen, Junnila jatkaa.

Energiankäytön osalta hän puhuu sekä itse rakentamisen että varsinaisen käytön vaikutuksista.

– Koska kunta on kiinteistösalkun omistaja, ovat molemmat alueet relevantteja. Ei ole järkevää keskittyä tarkastelemaan esimerkiksi pelkkää energiankulutusta tai tuijottaa energiankäytön päästöjä jo olemassa olevissa tiloissa, vaan ajattelua pitää laajentaa. On keskeistä ymmärtää, mihin tarpeeseen tila tulee ja millä keinoilla tilantarve voidaan täyttää.

Junnila näkee, että esimerkiksi rakennusteollisuuden pitäisi nykyistä hanakammin suosia uusia ratkaisuja.

– Erilaisten kestävyysmallien kokeiluun tarvittaisiin rohkeutta puolin ja toisin. Kysymys ei ole tietoisuuden puutteesta, vaan tietoisuuden taso on päinvastoin korkealla niin käyttäjillä, tuottajilla kuin omistajilla. Strategista sitoumusta ja ymmärrystä on kyllä. Nyt kyse on pikemminkin käytännön operationaalisesta tekemisestä, eli pitäisi uskaltaa tarttua toimeen ja alkaa kehittää toimialaa.

Voiko uudelta hallitukselta odottaa toimenpiteitä kestävän rakentamisen osalta?

– Ilmastonmuutoksen näkökulmasta saadaan varmasti uutta ohjausta ja lainsäädäntöä. Tähän asti ratkaisumalli päätöksenteossa on ollut se, että haetaan käytönaikaista ympäristötehokkuutta, mutta nyt toivottavasti myös rakennusvaihe tulee keskeiseksi osaksi kokonaistaloudellisuutta. Toivottavasti myös kiertotaloustematiikasta jatketaan tästä eteenpäin.

Asenne ja sitoutuminen ratkaisevat, ei raha

Ei pelkkää sanahelinää, vaan arvoperusteista vahvaa strategiaa, joka myös johtaa käytännön tekoihin. Näin voisi kuvailla Espoon Asunnot Oy:n tavoitteita, joihin kuuluu vahvasti vastuullisen rakentamisen ydin: kiinteistöjen kestävä elinkaari, uusiutuvan energian käyttö sekä energiankäytön tehostaminen.

– Rakennutamme itse kaikki kohteemme pelkästään pitkäaikaiseen ja ennen kaikkea omaan omistukseen. Mitään ei mene ulkopuolisille myyntiin. Tämä ajaa meitä kehittämään toimintaamme jatkuvasti, Espoon Asuntojen toimitusjohtaja Jaakko Kammonen sanoo.

Yhtiöllä on käytössään suunnitteluohjeet, joilla pyritään ohjaamaan rakennusten suunnittelua, tilatehokkuutta ja erilaisten materiaalien valintaa siten, että ne yhdessä muodostavat helppohoitoisen ja kestävän kokonaisuuden. Vuokra-asuntojen kysyntä taas ohjaa eri kokoisten asuntojen rakentamista. Espoon Asuntojen tavoitteena on olla kaupungin ilmasto-ohjelman mukaisesti hiilineutraali vuoteen 2030 mennessä.

Koko toiminta perustuu elinkaariajatteluun, joka ulottuu uusien kiinteistöjen suunnitteluvaiheesta niiden rakennuttamiseen, ylläpitoon ja perusparantamiseen. Yhtiö seuraa aktiivisesti rakennusten ja rakennuttamisen uusia elinkaariedullisia ja älykkäitä ratkaisuja.

– Olemme esimerkiksi ottaneet käyttöön huoneistokohtaiset langattomat lämpötila- ja kosteusanturit, jotka ohjaavat talon lämmitystä. Järjestelmä on myös kytketty verkkoon. Talot ovat samalla mukana kaukolämmön kulutusjoustossa, jonka avulla energiaa voidaan käyttää tehokkaammin ja ympäristöystävällisemmin kuin aiemmin.

Tukea syyllistämisen sijaan

Myös asukkailla on erittäin merkittävä rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa, Jaakko Kammonen huomauttaa. Tämäkin on strategisessa työssä huomioitu: asukastoimikunnat ovat aktiivisia ja kiinteistöissä toimii asukkaita niin sanottuina ympäristöekspertteinä.

– Opastamme aktiivisesti oman kodin energian- ja vedenkulutuksessa ja kannustamme panostamaan kiinteistökohtaiseen jätteiden lajitteluun ja kierrätykseen. Espoon Asunnoilla toimii sisäisesti kaupungin kouluttamia ekotukitoimijoita, joiden vastuulla on edistää arjen ympäristötyötä ja vaikuttaa ruohonjuuritason toimilla.

– Viime vuosina ilmaston lämpenemiseen ja muovien käyttöön liittyvät asiat ovat olleet laajasti esillä. Jotkut asiat vain vievät kauemmin tottua ja sisäistää. Ihmisten syyllistäminen ei missään nimessä ole oikea tapa levittää tietoisuutta tai muuttaa asenteita, Kammonen korostaa.

”Päättäjien asenne siirtyy aina asukkaille asti”

Kammonen näkee, että kunnilla on lähtökohtaisesti yhtäläiset mahdollisuudet tehdä kestäviä ratkaisuja.

– Jokainen pystyy tekemään jotakin, se on varma. Kunnat ovat kuitenkin hyvin erilaisessa tilanteessa esimerkiksi väestönmuutoksen näkökulmasta. Kasvukeskusten haasteet ovat erilaisia kuin muuttotappiollisten kuntien. Monessa paikassa on jouduttu pohtimaan kannattaako kaikkia vajaakäytössä olevia tiloja ylläpitää vai voitaisiinko osasta luopua. Näin niukkoja resursseja saadaan ohjattua järkevästi.

Kammosen mielestä kestävä rakentaminen voisi olla kuntapäättäjien asialistalla korkeammallakin.

– Kyse ei ole aina edes kovin isoista rahoista, vaan kyse on ennen kaikkea asenteesta ja sitoutumisesta kestävimpiin ratkaisuihin. Päättäjien asenne siirtyy eteenpäin aina asukkaille asti.

Ilmastopolitiikka kytkettävä sosiaalipolitiikkaan

– Ympäristöasiat ymmärretään varmasti hyvin niin kuntatasolla kuin valtakunnan politiikassa, mutta käytännön tasolla on vielä paljon tekemistä. Usein vedotaan kustannuspuoleen. Toivoisin, että ilmastokysymyksissä siirryttäisiin ajattelemaan, että talous on väline, jolla on mahdollista saavuttaa päätettyjä tavoitteita, kun nyt se nähdään pikemminkin rajoittavana tekijänä. Ilmastoajattelussa se ei oikein toimi, sanoo Nuorten agenda 2030 -ryhmän puheenjohtaja, kauppatieteiden ja ympäristötieteiden maisteri Siiri Mäkelä.

Ryhmä perustettiin keväällä 2017 pääministerin johtaman kestävän kehityksen toimikunnan alaisuuteen edistämään kestävän kehityksen suunnittelua ja toteuttamista Suomessa. Kuluvan vuoden maaliskuussa Mäkelä johti nuorten ilmastojulkilausuman laadintaa ja nuorten ilmastokokousta Finlandia-talossa.

Seuraavaksi tavoitteena on saada julkilausumassa vaadittuja toimenpiteitä osaksi uutta hallitusohjelmaa.

– Laadimme tulevalle hallitukselle yhteensä yhdeksän toimenpidettä aina julkisesta liikenteestä yhdyskuntarakentamiseen. Kaikkien pitää osallistua ilmastotyöhön, joten myös kuntien panos on erittäin tärkeää koko päätöksenteossa, Mäkelä sanoo.

Rakentamisen ratkaisut ovat yksi konkreettinen asia.

– Puurakentaminen sitoo hiiltä pois ilmakehästä paljon paremmin kuin monet muut materiaalit, ja puurakennukset ovat korjattavissa ja näin pitkäikäisiä. Puurakentamisen tehokas käynnistäminen vaatisi jonkin verran investointeja ja koulutusta, mutta uskon, että moni päättäjä tukee ajatusta. Kunnat voivat esimerkiksi hankintakriteeristöllä, asemakaavoituksella ja tontin luovutuksissa edellyttää puurakentamista.

Olennaisessa osassa ovat myös lämmitysjärjestelmät.

– Lämmitysjärjestelmien pitää perustua uusiutuvaan energiaan. Tällä hetkellä noin puolet Helsingin kasvihuonekaasupäästöistä tulee kaukolämmön tuotannosta. Puun polttaminen ei myöskään ole mikään ratkaisu, se on yhtä haitallista kuin kivihiilen poltto.

Mäkelä muistuttaa, että sekä valtion että kuntien ilmastopoliittiset teot pitää kytkeä aina osaksi sosiaalipoliittista päätöksentekoa.

– Kunnan pitää kyetä tukemaan vähävaraisempia asukkaitaan, jos kulut paremman ilmastopolitiikan myötä nousevat. Kunnat ja kaupungit voivat myös toimia suunnannäyttäjinä toisille, esimerkiksi Helsingin päätös luopua kivihiilestä on tässä suhteessa esimerkillistä toimintaa. Samalla meistä jokainen voi kantaa oman kortensa kekoon miettimällä omia kulutustapojaan esimerkiksi kotinsa lämmönsäätelyn osalta. Nyt tarvitaan uudenlaisten käyttäytymismallien omaksumista.

Purkumateriaalit hyötykäyttöön

Ei kertainvestointi, vaan kokonaisuuden tarkastelu. Tätä ajattelutapaa Kuntaliiton yhdyskuntatekniikan päällikkö Paavo Taipale haluaa korostaa.

– Kun puhutaan kestävästä rakentamisesta ja energiatehokkaista ratkaisuista, pitäisi aina miettiä rakennusta koko sen elinkaaren ajalta ja kannalta, eli suunnata katsetta jo rakennushetkeä ja sen kertainvestointia paljon pidemmälle.

Mitään yksioikoisia kysymyksiä nämä eivät koskaan ole, Taipale huomauttaa.

– Esimerkiksi puurakennuksen ja betonirakennuksen hyödyistä ja haitoista käydään akateemistakin väittelyä. Materiaalivalinnat ja lämmitystaparatkaisut puhuttavat alalla laajemminkin.

Elinkaariajatteluun kuuluu vahvasti myös ajatus uusiokäytöstä ja kierrättämisestä. Taipale antaa esimerkiksi purkumateriaalien hyötykäytön, joka on tyypillisin rakennusmateriaalin kierrätyslohko.

– Siitä on puhuttu paljon viime aikoina. Esimerkiksi tehostamalla betonimurskeen käyttöä sen kuljetusmatkat lyhenisivät ja päästöt vähenisivät merkittävästi, kun materiaalia pystyttäisiin hyödyntämään seudullisesti tai jopa paikallisesti joko yhteistyössä kunnan oman toiminnan tai yksityisen rakentamisen puolella. Purkumateriaalien mahdollinen hyödyntäminen on tarpeen ottaa huomioon hyvissä ajoin suunnitteluprosessissa. Tässä on vielä paljon kehitettävää.