Tehokas kehitysasiantuntija ylläpitää positiivisuutta poikkeusoloissa

Kun Kuntarahoituksen HR:n ja viestinnän kehitysasiantuntija Tiina Lammin kanssa keskustelee, pistää merkille hersyvän huumorintajun ja positiivisen asenteen. Iloa ja energiaa riittää, vaikka vallitseva poikkeustilanne aiheuttaa muutoksia Kuntarahoituksenkin arkeen: jokapäiväinen työ tärkeät asiakaskontaktit mukaan lukien hoidetaan nyt toistaiseksi etänä kotitoimistoilta käsin. 

Lammilla on etätyön sujuvuudessa keskeinen rooli, sillä hän vastaa osaltaan talon sisäisen viestinnän kokonaisuuden hallinnasta, kuten viestintävälineistä, sisällöntuotannosta ja tiedottamisesta. 

– Aamu alkaa tietenkin aina kahvilla. Käyn heti päivän alussa läpi kaikki viestinnän käytössä olevat kanavat ja sähköpostit. Etenkin näin poikkeustilanteessa on tärkeä pysyä jatkuvasti ajan tasalla siitä, että kaikki viestintävälineet toimivat, ja niitä osataan myös käyttää. Yhteisessä statuspalaverissa käydään kaikki olennaiset asiat läpi, Lammi kertoo työpäivänsä kulusta. 

Työviikko koostuu pitkälti erilaisista suunnittelu- ja työpalavereista. Lammi työskentelee paljon myös erilaisten kehitysprojektien parissa. 

– Yrityksen ja sen osaajien pitää pystyä kehittymään jatkuvasti. Pyrin omassa työssäni mahdollistamaan kehityksen läpivientiä viestinnän avulla. 

Hyvä ja tiivis fiilis

Tiina Lammi tuli talon vastaanottoon assistentiksi vuonna 2011. Henkilökohtainen urapolku nykyiseen pisteeseen on hyvä esimerkki siitä, millainen työnantaja Kuntarahoitus on ja haluaa olla. 

– Kuntarahoituksessa on todella hyvä oma Kuntarahoitus-henkensä. Taloon on tullut paljon porukkaa näiden vuosien aikana, mutta pienen firman tuntu on edelleen vahvasti tallella. Olen saanut upeita tilaisuuksia tehdä erilaisia työtehtäviä, mistä olen kiitollinen. Meillä on aidosti mahdollisuus vaikuttaa omaan työnkuvaan, mikä on todella arvokasta työntekijän näkökulmasta, Lammi kiittelee. 

Kiitos lähtee myös työyhteisön suuntaan. 

– Parasta työssäni ovat ehdottomasti ihanat työkaverit. Olen vuosien mittaan saanut paljon rakkaita ystäviä, joiden kanssa olemme tekemisissä vapaa-ajallakin. Kuntarahoitus on työyhteisö, jossa saa sanoa ääneen vaikeitakin asioita. 

Kuntarahoitus on muutaman viime vuoden aikana panostanut vahvasti arvotyöhön ja yhteisiin arvoihin: avoimuuteen, vastuullisuuteen ja asiakaskeskeisyyteen. Varsinkin kaksi ensimmäistä toimivat selkeinä ohjenuorina Lammin työssä. 

– Haluan olla helposti lähestyttävä ja avoin tyyppi niin yrityksen sisällä kuin ulos viestittäessä. Kun pankkisektorilla toimitaan, on vastuullisuus selkärangassa. Kaikki työ, mitä tehdään, on asiakkaan hyväksi. Oma tehtäväni on huolehtia, että asiakasrajapinnassa työskentelevillä asiantuntijoilla on parhaat mahdollisuudet tuottaa parhaita mahdollisia ratkaisuja asiakkaille. Viestintä on tässä avainasemassa, Lammi sanoo. 

Hän tekee tiiviisti työtä myös työnantajakuvan kehittämiseksi. Tässä Lammi näkee Kuntarahoituksen osalta pelkkiä mahdollisuuksia. 

– Mielikuva alasta on hieman sellainen, että kaikki rahoitusalan ihmiset edustavat automaattisesti stereotyyppistä pankki-ihmistä. Tämä ei pidä paikkaansa. Kuntarahoituksessakin on paljon eri alojen ihmisiä ja monenlaiselle osaamiselle on kysyntää. Poikkitieteellisyydestä on pelkkää hyötyä. Tehtävien kirjo on laajentunut varsinkin digitalisaation myötä moneen suuntaan, itse kansainvälistä liiketaloutta opiskellut Lammi toteaa.


Tiina Lammi ja mäyräkoiransa Salli ja Pottu
Metsälenkit mäyräkoirien Sallin ja Potun kanssa tuovat vastapainoa etätyöläisen arkeen.


Vastapainoa tarvitaan

Nyt etäviikkoja on kertynyt jo useita. Lammin mukaan ensimmäinen viikko meni järjestäytymiseen ja erilaisen työtavan omaksumiseen, päivät pitivät sisällään runsaasti koulutuksia etätyövälineistä ja muuta ohjeistusta henkilökunnalle. Alkuhämmennyksen jälkeen uudet rutiinit alkoivat asettua uomiinsa.

– Pari viime viikkoa hommat ovat pyörineet jo business as usual. Viestinnän merkitys on korostunut entisestään, kun kaikki työskentelevät hajallaan. Olemme yhdessä yrittäneet ylläpitää hyvää fiilistä, ja johdolle haluaisin antaa erityiskiitoksen aktiivisesta viestinnästä, Lammi sanoo. 

– Tämä on ollut pakollinen digiloikka kaikille. Ehkä uudet tavat tehdä työtä jäävät elämään kriisin jälkeenkin, hän jatkaa.  

Lammi haluaa pitää kiinni itselleen tärkeistä vapaa-ajan rutiineista poikkeusaikanakin. Pitkät metsälenkit rakkaiden mäyräkoirien, Sallin ja Potun, kanssa, omakotitaloasumisen askareet miehen kanssa Vantaan Vallinojalla, maastopyöräily ja lukeminen tuovat kaivattua vastapainoa etäkonttorin kiireisiin. 

– Metsäreitti alkaa heti takapihaltamme, joten luonnon rauhaa ei tarvitse kaukaa hakea.


Teksti: Pihla Hakala 
Kuvat: Sami Lamberg

Datan kokoava malli valaisee kuntakiinteistötaloutta Kirkkonummella

Kirkkonummen kunta omistaa noin 200 kiinteistöä. Iso osa rakennuksista on rakennettu 1970-luvulla, korjausvelkaa on paljon ja suuria investointeja edessä.  

Alun perin hankeen tarkoituksena oli mallintaa kunnan suorassa omistuksessa olevien vuokra-asuntojen taloutta ja kannattavuutta. Tarkoitus oli myös tarkastella kunnan sisäisten vuokrien tason oikeellisuutta sekä vertailtavuutta markkinoihin. 

Koko kiinteistömassaan kohdistuva malli sai sysäyksen aiemmin toisen kumppanin kanssa toteutetusta kiinteistösalkutuksesta, pitkän aikavälin omistusstrategiasta, jossa kiinteistöt jaettiin neljään eri salkkuun: ylläpidetään, säilytetään ja kehitetään, luovutaan jollain aikavälillä sekä selvitetään (sote-kiinteistöt). 

– Salkutus sai meidät pohtimaan toisarvoisten, myytävät- ja purettavat-salkuissa olevien rakennusten kustannuksia kunnalle. Vuokra-asunnoille laadittu malli oli toimiva, joten se päätettiin laajentaa kattamaan kunnan kaikki kiinteistöt, Kirkkonummen kunnan toimitilajohtaja Jarno Köykkä kertoo. 

Talousvaikutukset näkyviin

Inspiran toteuttaman mallin taustalla on paljon dataa, jota Kirkkonummella on määrätietoisesti kerätty viime vuosina.  

– Olemme satsanneet paljon omaisuuden nykyisen kunnon selvittämiseen, minkä ansiosta tietoa pystytään nyt jalostamaan tällaiseen malliin. Ennen kuin mallinnusta pystytään tekemään, pohjatyöt täytyy tehdä huolella, Köykkä painottaa. 


Kirkkonummen tarpeisiin räätälöity malli kokoaa kunnan kiinteistösalkun nykytilan sekä arvion tulevasta kehityksestä yhteen näkymään.


Malliin pohjaksi koottiin kaikki saatavilla oleva oleellinen tieto kiinteistöistä, kuten tekniset arvot, pinta-alatiedot, käyttöasteet ja vuokrat. 

Mallilla voidaan havainnollistaa esimerkiksi investointien vaikutuksia kunnan talouteen, tarkastella tai vertailla kohteita tai vaikka mallintaa rakennusten tavoitellun kuntotason nostamisen tai heikentämisen taloudellisia vaikutuksia. Kohteita voi myös vertailla keskenään, tietyntyyppisiä kiinteistöjä voi katsella kokonaisuutena tai vaikka kiinteistöjä alueittain.

– Kiteytettynä voitaisiin sanoa, että malli kertoo, miltä kokonaiskiinteistötalous, tuotot ja kulut, kassavirta, investointi- ja lainanhoitokyky näyttävät nyt ja miten erilaiset skenaariot tai päätökset niihin vaikuttaisivat, Inspiran apulaisjohtaja Matias Vitie kuvailee. 

Malli syntyi muutamassa kuukaudessa tiiviissä yhteistyössä kunnan kanssa. Alkuun aikaa meni datan kokoamiseen ja relevantin datan poimimiseen. Ratkaisu on Kirkkonummen tarpeisiin räätälöity ja sitä on työstetty tiiviissä yhteistyössä Kirkkonummen kanssa. 

– Realistinen aika tällaiseen työhön on yhdestä kahteen kuukautta, mikäli tarvittava data on valmiiksi kerättynä. Olemme aiemmin toteuttaneet vastaavia ratkaisuja asuntopuolen toimijoille, tämä on ensimmäinen kunnan kaikki kiinteistöt kattava malli, Vitie kertoo. 

Päätöksiä tiedon pohjalta

Inspiran apulaisjohtaja Matias Vitie
Inspiran apulaisjohtaja Matias Vitie

Jarno Köykkä odottaa mallilta tukea tulevaisuuden suunnitteluun ja korjausten ajoittamiseen. 

– Meillä on paljon 1970-luvulla ja 2000-luvun alussa rakennettuja kiinteistöjä. Nyt maksamme isoa hintaa siitä, ettei 70-luvun rakennuksia korjattu ajallaan. Toivon, että mallilla pystymme numeroiden kautta havainnollistamaan, että peruskorjausikään tulevien rakennuksen korjaus kannattaa tehdä oikea-aikaisesti. 

Malli myös auttaa tekemään päätöksiä uusista kiinteistöhankkeista, kun pystytään yhdistämään sekä uudet, että olemassa olevat kiinteistöt samaan kokonaistarkasteluun ja arvioimaan uusien investointien vaikutuksia kokonaistalouteen.  

– Kunnan taloutta täytyy tasapainottaa ja miettiä tarkkaan, mihin rahat käytetään. Kokonaiskiinteistötalouden malli auttaa meitä tekemään kiinteistöjen osalta taloudellisesti järkeviä päätöksiä, Köykkä kertoo. 

– Koronapandemia lisää entisestään kuntien taloushaasteita. Tällainen malli, jossa kiinteistötaloutta pystyy suunnittelemaan kokonaisuutena, voi olla yksi työkalu talouden tasapainon hakemisessa, Vitie jatkaa. 

Vaikka malli sisältää paljon dataa, se on kuitenkin pyritty pitämään mahdollisimman kevyenä ja nopeana poimimalla mukaan vain oleellinen tieto. Malli on helppokäyttöinen, läpinäkyvä ja avoin, se on toteutettu taloudellisen mallinnuksen FAST-standardin mukaisesti.


Mikä Inspira?
Kuntarahoituksen tytäryhtiö Inspira tarjoaa talouden ja rahoituksen neuvonantopalveluita kunnille ja niiden yhtiöille, kuntayhtymille sekä yleishyödyllisen asuntotuotannon toimijoille. Yhtiön vahvuutena on kuntasektorin erityispiirteiden tuntemus yhdistettynä syvälliseen talouden ja rahoituksen osaamiseen. Inspiran neuvonantopalvelut koskevat muun muassa kuntataloutta, investointeja sekä palvelutuotannon ja omaisuuserien uudelleenjärjestelyjä. Lisätietoa palveluista saat Inspiran asiantuntijoilta.


Teksti: Hannele Borra
Kuvat: Haastateltavilta

Anssi Wright: Korona koettelee kuntataloutta – tie talouskriisistä ulos alkaa talouden tilannekuvan selkeyttämisellä

Korona on pistänyt talousnäkymät uusiksi lähes joka organisaatiossa. Harvassa ovat ne, joiden talousnäkymiä kriisi on parantanut. Sitäkin useammin talouden näkymiä on pitänyt reivata alaspäin – näin on myös kunnissa.

Tilanne kunnissa on muuttunut nopeasti hankalasta vaikeaksi. Taloustilanne oli jo kuluvaan vuoteen lähdettäessä monessa kunnassa haastava alijäämäisen tilikauden jälkeen. Koronakriisin vaikutukset iskevät kuntatalouteen monelta kulmalta, ja kokonaisvaikutukset tulevat olemaan miljardiluokkaa. Valtion tukien jälkeenkin kunnille on odotettavissa jopa satojen miljoonien eurojen korona-alijäämä. Lopulliset vaikutukset riippuvat siitä, millä aikataululla taloutta ja yhteiskunnan toimintoja päästään avaamaan sekä siitä, kuinka paljon valtion tukitoimet tulevat korvaamaan kuntien talousmenetyksiä.

Kunnat kantavat käytännön vastuun koronakriisin ratkaisemisesta, kiteyttää Esa Kallio blogissaan. Nyt on oikea aika miettiä, miten kuntien taloudelliset toimintaedellytykset varmistetaan.

Millainen on kuntasi talous tulevaisuudessa? Vaikka näkyvyys on vielä heikko, kannattaa tulevaisuuden mallintamiseen panostaa heti. Työkaluja on olemassa*: Kuntatalouden analyysilla ja skenaarioanalyysilla simuloidaan vaihtoehtoisia kuntatalouden kehitysuria, ja saadaan näin näkyvyyttä talouden kehitykseen. Skenaarioiden pohjalta luodaan tilannekuva talouden kokonaisuudesta ja mahdollisesta tasapainotustarpeesta. Lopuksi pohditaan konkreettisia keinoja talouden tasapainottamiseksi ja aikajännettä valittujen keinojen toteuttamiseksi.

Kuntien tie ulos koronakriisistä alkaa siis talouden ison kuvan selkeyttämisellä. Usein talouden tasapainottamisen keinoja on jo tunnistettu, mutta niiden toimeenpanosta on erilaisia näkemyksiä. Skenaariotyöskentely auttaa tarkastelemaan tilannetta kokonaisuutena lintuperspektiivistä, jolloin keinovalikoiman suhteet ja vaikutukset tulevat esiin. Ulkopuolinen näkemys tuo selkeyttä keinojen hyötyjen ja haittojen arviointiin sekä tukee eri näkökantojen yhteensovittamisessa.

Kuntarahoitus kulkee kuntien matkassa hyvinä ja huonoina aikoina – myös koronakriisissä ja siitä ulos. Ennustetyökalujen avulla piirretään näkymä kuntatalouden nykyhetkeen ja tulevaisuuteen sekä eri skenaarioiden tarkasteluun. Myös me Inspirassa olemme jo käärineet hihat, ja autamme asiakkaitamme talouden tasapainottavien toimenpiteiden analysoinnissa, suunnitelman luomisessa ja käytännön toimenpiteiden toteuttamisessa.

Rakennetaan yhdessä tie ulos kuntatalouden kriisistä.

Anssi Wright

Kirjoittaja on Kuntarahoituksen tytäryhtiön Inspiran toimitusjohtaja.

* Talous tulevaisuudessa on työpajakokonaisuus, jossa kunnat pureutuvat taloutensa nykytilaan ja sen kehitysmahdollisuuksiin Kuntarahoituksen ja Inspiran asiantuntijoiden johdolla. Työpajoissa analysoidaan kunnan taloustilannetta, laaditaan ennuste talouden kehityksestä sekä luodaan konkreettinen suunnitelma talouden tasapainottamiseksi.

Poikkeustilassa – professori Heikki Hiilamo: Koronakriisi on herätyksen paikka ihmiskunnalle

Sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamon päällimmäinen huoli on ihmisryhmät, joiden ongelmat ovat jääneet eristystoimien varjoon. Mitä suomalaiskotien seinien sisällä tapahtuu? Miten käy ihmisille, jotka ovat aiemmin osallistuneet esimerkiksi yhteiskunnan tarjoamaan ryhmätoimintaan, jota ei poikkeusaikana ole mahdollista järjestää? Entä ihmiset, jotka ovat jo ennen tätä tilannetta kärsineet yksinäisyydestä? Joillakin ihmisillä voi myös olla aito huoli riittävän ravinnon saamisesta, jos he eivät itse kykene tai uskalla käydä ruokakaupassa. 

– Monelle uusi arki ja siihen liittyvä ahdistus on riittävän suuri haaste jo itsessään. Vasta kun akuutti kriisi on oikeasti ohi, voimme katsoa tilannetta laajemmin ja tarkastella sen todellisia vaikutuksia, Hiilamo sanoo. 

Hän muistuttaa, että yksilölle on nyt ensisijaista huolehtia omasta ja läheisten terveydestä. Yhteiskunnan taas pitää ottaa koppia siitä, että myös heikommassa asemassa olevat ihmisryhmät tulevat kuulluiksi päätöksenteossa.

– Valtiolla on tässä suhteessa merkittävä vastuu. On oikeutettua odottaa, että valtio on valmiina lieventämään niitä haittavaikutuksia, jotka ovat syntyneet sen tekemien suojelutoimenpiteiden seurauksena. Palkansaajien, työnantajien ja yrittäjien kaltaisilla eturyhmillä on jo valmiiksi paremmat mahdollisuudet vaikuttaa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon kuin monella marginaaliryhmällä. 

Tällaisia ryhmiä ovat esimerkiksi päihdeongelmaiset, syrjäytyneet tai ylivelkaantuneet ihmiset. 

– He ovat jo ennen kriisiä olleet altavastaajan asemassa yhteiskunnassa, Hiilamo toteaa. 

Mitä voimme tästä oppia? 

Hiilamon mukaan kansallisvaltiot ovat menestyksekkäästi osoittaneet voimansa kriisin vastaisissa toimissa, mutta EU:n ja YK:n toimille hän ei anna kovinkaan korkeita pisteitä. Nyt ei kuitenkaan ole oikea hetki etsiä yksittäisiä syyllisiä, vaan jokaisen osapuolen tulisi ymmärtää kansainvälisen yhteistyön merkitys kriisissä. Ilman yhteispeliä koronan kaltaisia pandemioita ei voi torjua. 

– Kaikille pitäisi viimeistään tässä vaiheessa olla päivänselvää, että koronan kaltaiset virukset pitäisi pystyä tukahduttamaan synnyinsijoilleen mahdollisimman nopeasti. Vain näin voimme estää pandemioita syntymästä. Pelkät valtiolliset toimet eivät siihen riitä, hän muistuttaa. 

Hiilamo kertoo myös pohtineensa, olisiko nyt herätyksen hetki ihmiskunnalle. Vuosikymmenistä toiseen on puhuttu erilaisista tuomiopäivän ennusteista, profetioista ja uhkista, mutta niistä huolimatta elämä on silti kehittynyt suhteellisen positiivisesti, talous kasvanut ja elintaso noussut, eikä vastaavia globaaleja kriisejä ole tullut. 

– Siksi koronakriisi on paitsi todellinen epäjatkuvuuskohta, myös aika herätykselle siinä mielessä, että tällaiset uhat saattavat oikeasti toteutua, jos niihin ei puututa ajoissa. Sama ajattelu pätee esimerkiksi ilmastonmuutokseen, hän sanoo. 

Koronakriisiin on liittynyt myös jälkiviisautta. 

– Tilanteeseen reagoitiin liian myöhään. Virukseen olisi pitänyt puuttua kansainvälisemmin ja päättäväisemmin heti silloin, kun virus lähti liikkeelle Kiinassa. Näin tilanne ei olisi mennyt niin pahaksi kuin se nyt on mennyt. 

Voimasuhteet muuttuvat 

Olennainen kysymys on myös se, mitä kansainvälisillä rahamarkkinoilla tapahtuu, ja miten maailma reagoi julkisen velan rajuun kasvuun. Talouden globalisaatiolla voi olla vaikutusta perinteiseen kansainväliseen keskinäisriippuvuuteen. 

– Saatamme nähdä aiempaa enemmän hajautettua paikallista toimintaa. Tähän asti on ollut valloillaan vahvasti verkostoitunut tuotantomalli, jossa luotetaan muutamaan isoon kansainväliseen toimijaan. Kriisin myötä on nähty, että malli voi olla yllättävänkin haavoittuva, Hiilamo sanoo. 

Kriisi voi ravisuttaa ja muuttaa myös valtioiden välisiä voimasuhteita. 

– Tällä hetkellä näyttää siltä, että Kiina on vahvistamassa asemaansa ja tarjoaa apuaan muille maille. Yhdysvaltojen osalta on mielenkiintoista nähdä, kuinka toimintakykyinen maa on poliittisesti kriisin jälkeen. Tulevaisuus näyttää, kumpi jää peruskertomukseksi tapahtuneesta: varsinainen virus ja sitä seurannut pandemia vai lama, joka sai alkunsa pandemian suojelutoimista, Hiilamo summaa. 

Heli Knutars: Kunnat eivät ole erillisessä leirissä muihin nähden 

Kuten kaikki muutkin kunnat, myös pieni Posion kunta Lapissa on fyysisesti kiinni: kunnantalon, kirjaston ja suurelta osin koulunkin ovet ovat toistaiseksi säpissä. Koulutyöhön palataan hallituksen linjausten mukaisesti 14. toukokuuta alkaen. Työt hoituvat etänä. Yt-neuvottelut käytiin kunnassa maaliskuun puolella, ja ne johtivat alle viiden hengen maltillisiin lomautuksiin. Helppoja päätöksiä eivät maltillisetkaan päätökset ole koskaan. 

Nyt ei auta kuin seurata tarkasti mitä tuleman pitää, huokaa Posion kunnanjohtaja Heli Knutars. Tulevaisuus herättää huolta. Mitä Posion tilanteeseen tulee, hän sanoo olevansa eniten huolissaan kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien puolesta. Posiolla asuu paljon ihmisiä, jotka tarvitsevat runsaasti palveluja ja erityistä tukea. Ongelmat saattavat nyt kärjistyä entisestään. 

– Meillä on esimerkiksi paljon ikäihmisiä, jotka kuuluvat pelkästään ikänsä puolesta viruksen riskiryhmään. Sairastavuusindeksi on jo lähtökohtaisesti muuta maata korkeampi. Nyt on ensisijaisen tärkeää, että tilanne pysyy hallinnassa, eivätkä ongelmat ryöpsähdä silmille myöhemmin. Rajoituksia tarvitaan, mutta mietin silti, olisiko valtion pitänyt toimia vieläkin aiemmin. Meillä Lapissakin oli pitkään hiihtokeskukset täynnä porukkaa normaalisti lomanvietossa, Knutars sanoo. 

Ihmisten tiedonjano on kova, ja varsinkin yrittäjiltä tulee kunnalle paljon yhteydenottoja. Hätä yritysmaailmassa on valtava, mikä näkyy pienessäkin kunnassa. 

– Paljon on kysytty siitä, miten kunta voisi auttaa yrittäjiä eteenpäin. Pyrimme neuvomaan ja auttamaan niin hyvin kuin mahdollista. Kenelläkään ei kuitenkaan vielä ole selkeää vastausta kaikkeen. 

Kaikki samassa sopassa 

Koronakriisi ei ole ainakaan helpottanut kuntien pitkään jatkunutta ahdinkoa. Knutars haluaa muistuttaa, että kuntien tilanne kytkeytyy suoraan koko valtion tilanteeseen ja siten maailmantalouteen. 

– Ei ole mitään erillisiä leirejä kuntien ja muiden toimijoiden välillä, vaan kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kuntatalous on ollut todella tiukilla viime vuodet, ja yt-neuvotteluita on riittänyt jo ennen koronaakin. Tilanteella on kauaskantoiset seuraukset, joiden laajuutta ja vakavuutta on vaikea edes arvioida vielä, hän painottaa. 

Vaikutukset kuntatalouteen näkyvät suoraan vähentyvien verotulojen kautta. Myös irtisanomiset rokottavat kunnallisverokertymää maanlaajuisesti. 

– Yritysten vaikeudet taas näkyvät vähenevissä yhteisöveroissa. Kulut sen sijaan väistämättä nousevat. Olemme antaneet erilaisia huojennuksia kunnan tiloissa oleville yrityksille. Jos tilanne pitkittyy, jää tuottoja saamatta runsaasti. 

Sote-menot nousevat kriisin myötä. Ihmiset ovat huolissaan tehohoidon kapasiteetin riittävyydestä, eikä huolta helpota se, että matka lähimpään sairaalaan voi olla pohjoisessa hyvinkin pitkä. Tätä ei aina etelässä ymmärretä. 

– Leviäminen tänne – ja täällä – voi olla hitaampaa. Samalla pitää muistaa, että resurssit ovat pohjoisessa rajalliset. Posion kunnassa sote-palvelut tuottaa Coronaria-ryhmittymä, jonka kanssa yhteydenpitoa on tässä tilanteessa tiivistetty entisestään. Olemme hyvin tietoisia mitä tapahtuu ja missä mennään. 

Tulevaa voi jo suunnitella 

Knutars toivoo hallitukselta konkreettisia toimia kuntien kasvaneen ahdingon helpottamiseksi. 

– Ymmärrän hyvin, että hallitus keskittyy nyt yrittäjien ja yritysten tukemiseen. Kuntienkin kautta tukea ohjataan yritysmaailmaan, mikä on hyvä askel. On luvattu, että apua tulee suoraan kuntiinkin, mutta toistaiseksi on vielä hieman epäselvää, mitä toimenpiteet konkreettisesti ovat. Nyt täytynee vain edetä askel kerrallaan, hän sanoo.  

Vaikka nyt on vaikeaa, Knutarsilla on vahva luotto tulevaisuuteen. Hän uskoo, että Lappi säilyttää taikansa poikkeustilanteen yli. 

– Ihmisten keskusteluja kuunnellessa huomaa, että moni suunnittelee jo koronan jälkeistä aikaa. Mietitään matkoja ja matkakohteita. Lapin vetovoimatekijät tuskin muuttuvat miksikään kriisiä edeltävästä ajasta. Luonto ja rauha viehättävät varmasti vielä aiempaakin enemmän, hän pohtii. 

Kun pahimmasta selvitään, Lapin matkailu kehittynee hyvässä myötätuulessa – kuten ennen poikkeustilaa. 

– Näin haluamme uskoa. Iso kriisi on nyt selätettävänä, mutta kunhan tämän yli selvitään, niin Lapin matkailu saattaa kokea jopa piikin, Knutars sanoo toiveikkaana. 


Teksti: Pihla Hakala
Kuvat: Heikki Hiilamon kuva: Wilma HurskainenHeli Knutars: haastateltava

Poikkeustilassa – Futuristi: Koronaakin suurempi kriisi odottaa nurkan takana

Palkittu futuristi ja tietokirjailija Elina Hiltunen puhuu koronakriisistä villinä korttina. Virus itsessään ei kuitenkaan ole se villi kortti, sillä viruksia on levinnyt maailmassa pandemiaksi asti lukuisia kertoja aiemminkin. 

Villillä kortilla hän viittaa sen sijaan tasoon, jolla virus on pystynyt vaikuttamaan elämään. Volyymi on onnistunut yllättämään Hiltusen kaltaisen kokeneenkin tutkijan. 

Korona on kriisiyttänyt terveydenhuollon lisäksi pahasti myös talouden. Siksi varsinkin yritysten kannattaisi varautua vastaaviin villeihin kortteihin jo ennakkoon. Hiltunen antaa käytännön esimerkkinä tulipalot, koska kuten koronan kaltaisten kriisien, myös tulipalojen etenemistä ja voimakkuutta on vaikea tarkkaan arvioida. Viranomaiset tekevät paloharjoituksia, jotta ne pystyvät varautumaan erilaisiin, hyvin vaativiinkin tilanteisiin. Samaa ajattelua Hiltunen toivoisi enemmän myös yritysmaailmaan. 

– Sellaisella organisaatiolla, joka on tehnyt varautumissuunnitelman, on paremmat mahdollisuudet selvitä villistä kortista kuin sellaisella, joka ei ole tehnyt minkäänlaista ennakointia. Yritys voi lähteä liikkeelle ihan perusasioiden läpikäynnillä: mitkä ovat yrityksemme toiminnan kivijalat, ja mitä jos näille kävisi jotain. Näitä kivijalkoja ovat esimerkiksi henkilöstö, toimitilat, asiakkaat, tuotteet, alihankkijat ja niin edelleen. Ennakoinnin tarkoituksena on tuottaa varasuunnitelma, jos jokin kivijalka pettää. 

Varautuminen tarkoittaa myös taloudellista ennakointia. 

– Usein varautumisen hoitaneilla yrityksillä on sitä kuuluisaa puskuria. Toisin kuin ehkä nykyään, vanhalla kansalla oli tapana varautua kriiseihin. Säilöttiin ruokaa ja tehtiin muita käytännön toimenpiteitä. Nykypäivänä varautumistoiminta tuntuu yritystasolla olevan harvinaisen nihkeää, Hiltunen harmittelee. 

Kriisit eivät lopu tähän 

Kriisinaikaiset tunteet ja kokemukset helposti unohtuvat, kun tilanne alkaa normalisoitua. Ihmisellä on taipumus toimia näin, mikä on joissain olosuhteissa hyväkin asia, mutta tulevaisuuden kannalta on tärkeää, että mahdollisia kriisejä myös uskalletaan ajatella etukäteen, sanoo Hiltunen. 

– Ymmärrän hyvin riemastuneen fiiliksen, että hei me selvittiin tästä. Koronan jälkeen edessämme on kuitenkin paljon isompi, jatkuvasti käynnissä oleva kriisi, ilmastonmuutos. Sen osalta emme ole selvinneet vielä mihinkään suuntaan, hän painottaa. 

Hiltunen käyttää aiheesta puhuessaan mielellään metaforaa kiehuvasta sammakosta: koronakriisi on kuin sata-asteinen vesi, johon heitetään sammakko. Se reagoi sata-asteiseen veteen, toimii ja yrittää päästä kuumasta vedestä nopeasti pois, koska tietää, että se tappaa. Ilmastonmuutos taas on kuin 20-asteista vettä, jota kuumennetaan vähitellen, jolloin sammakko tottuu pieniin veden lämpötilan muutoksiin, eikä viitsi reagoida. Tässä tilanteessa sammakko ei ymmärrä toimia, vaikka ympäristö lopulta tulee olemaan sille kohtalokas. 

– Näkökantamme tulevaisuuteen on usein kovin rajallinen, jos keskitymme vain ja ainoastaan tähän hetkeen. Elämämme voi olla jo parinkymmenen vuoden päästä yhtä selviytymistaistelua ilmastonmuutoksen takia. Jatkuvat myrskyt riepottelevat, ilmastopakolaisten sekä äärimmäisten sääilmiöiden määrä kasvaa ja tuholaishyönteisten määrä lisääntyy. Sadot pienenevät ja ruuan saanti vaarantuu. Emme voi sulkea silmiämme vielä suuremmalta tuholta, vaikka vallitseva tilanne olisi kuinka kamala tahansa, hän sanoo. 

Suomi ei ole erillään muista 

Hiltunen toivoo, että protektionismin kaltaiset lieveilmiöt eivät kriisin myötä nosta päätään, kuten julkisessa keskustelussa on toisinaan povattu. 

– Viimeistään tässä tilanteessa suomalaisille pitäisi olla päivänselvää se, että emme ole vain Suomessa yksin suomalaisina, vaan olemme osa globaalia yhteisöä. Emme voi koskaan sulkea rajojamme täysin. Nyt jos koskaan on aika avata silmät sille, mitä maailmassa tapahtuu. Vain yhteistyöllä pystymme ennakoimaan kriisien liikkeitä, hän korostaa. 

Maailman terveysjärjestö WHO on jo vuosia varoitellut koronan kaltaisista pandemioista. Maailmalla on paljon ”mätäpaiseita”, ikäviä kehityssuuntia, jotka voivat eskaloitua globaalistikin – ja vaikuttaa meidän suomalaistenkin elämään. 

– Korona on tästä hyvä esimerkki. Jos suljemme itsemme muulta maailmalta, olemme tietämättömiä tällaisista mätäpaiseista. Meidän suomalaisten pitää yrittää vaikuttaa omalta osaltamme koko maailman suuntaan ja kehitykseen, jotta saamme jatkossakin elää turvallisessa Suomessa, Hiltunen jatkaa protektionismista. 

Kaikkialla ei ole yhtä hyvin 

Jos jotain positiivista on kriisin keskeltä haettava, voi poikkeustilanne olla hedelmällinen alusta uusille innovaatioille. Uutta tarvitaan silloin, kun totutuista toimintamalleista pitää luopua. Esimerkiksi sota-aikana onnistuttiin kehittelemään niin korvikekahvi kuin Molotovin cocktailit. 

– Normaali elämä kulkee yleensä eteenpäin junan lailla, eikä siinä tarvitse paljoa ylimääräisiä miettiä. Kunhan tekee ja suorittaa. Poikkeusoloissa tilanne on eri, jos esimerkiksi työ menee alta. Yksilöiden ja yritysten on pakko pysähtyä pohtimaan uudenlaisia mahdollisuuksia toimia, Hiltunen sanoo. 

Suomessa on myös varsin hyvät mahdollisuudet innovoida, kiitos hyvinvointiyhteiskunnan rakenteiden, hän muistuttaa. Poikkeustilanne kohtelee epäreilusti ihmisiä maailmassa. 

– Jokainen elää nyt epävarmassa tilanteessa, jossa tulevasta ei ole varmaa tietoa. Suomessa asiat ovat kuitenkin aika hyvin, jos vertaa oloja vaikkapa pakolaisleireihin Kreikassa ja taudin leviämiseen niissä olosuhteissa, Hiltunen muistuttaa. 

Hiltusen oma kalenteri tyhjeni pitkälti ainakin syksyyn asti poikkeustilanteesta johtuvien peruuntumisien takia. Tulevaisuus herättää huolta, mutta hän haluaa nyt yrittää suhtautua asioihin positiivisesti. 

– Terveys tulee tässä tilanteessa ensin. Niin sen pitäisi tulla kaikilla. Nyt on tärkeintä, että tauti saadaan kuriin ja selvitään eteenpäin mahdollisimman vähillä ihmisuhreilla. Siitä lähdetään, muu on nyt toissijaista. 

Minkä asian futuristi vielä nostaisi kriisistä esille? 

– Olen viime aikoina pohtinut Yhdysvaltojen tilannetta ja maan tulevaisuutta. Amerikkalaiset ovat käytännössä kriisin keskellä alkaneet suojella omia terveystuotteitaan ja menevät setelinippu kourassa ostamaan maskeja muiden nenän edestä. Trumpin tempaus katkaista WHO:n rahoitus oli ehkä radikaalein teko tähän mennessä. Tällainen itsekeskeinen käytös voi tehdä syvääkin lovea Yhdysvaltojen ja muun maailman välille. Aiemminhan Amerikka on ollut suunnannäyttäjä niin taloudellisesti kuin kulttuurillisesti. Nähtäväksi jää, syntyykö nyt jonkinlainen vastarinta Amerikkaa kohtaan, Hiltunen lopettaa. 

Timo Vesala: Työiässä olevien ja tulevien polvien maksutaakka hirvittää 

Kansantaloudelle koronakriisi on valtava stressi, sanoo Kuntarahoituksen pääekonomisti Timo Vesala. Vesalan mukaan tähän mennessä on jo melko uskottavasti ehditty analysoida rajoitustoimien suoria talousvaikutuksia ja tuotantomenetyksiä.  

– Epäilen kuitenkin, että epäsuoria vaikutuksia vielä aliarvioidaan. Nythän koko globaali markkina jäähtyy ennennäkemättömän yhtäaikaisesti ja voimakkaasti. Koronakriisin ensimmäinen aalto osui voimakkaasti palvelusektoriin, mutta globaalin taantuman seurannaisvaikutukset iskevät investointeihin ja vientiin. Pelkään, että nämä vaikutukset Suomelle ovat myös mittavia ja niihinkin on alettava varautua, Vesala sanoo. 

Myös siihen liittyy paljon epävarmuutta, kuinka nopeasti ja missä mitassa rajoitustoimia kyetään purkamaan, ja miten suuri on vaara, että niitä pitää hetken päästä taas kiristää. Tällainen haitariliike olisi Vesalan mukaan tietysti myrkkyä yritysten toiminnan suunnittelulle.  

Oma kysymyksensä on kriisin mahdolliset vaikutukset yhteiskuntien ja talouksien organisoitumiseen ja yksilönvapauksiin. Vesala nostaa esille taloustoimittaja ja ekonomisti Martin Wolfin Financial Timesin kolumnit, jotka Wolf aloitti jo jokin aika sitten puhuttelevasti ”History accelerates in crisis.”  

– Tulkitsin hänen huomionsa niin, että jo vallalla olleet trendit voivat kriisin varjolla voimistua ja nopeutua. Trumpismi eli kansallismielisyys ja kansallinen itsekkyys, globalisaation kritiikki, protektionismi, Kiinan pelko, yksilöiden valvonta, nyt muutamia mainitakseni. 

Vesalan mukaan koronakriisi voi antaa näille trendeille eväitä, koska pandemian ja talousvaikutusten nopea eteneminen ovat osaltaan juuri globalisaation ja talouksien voimakkaan keskinäisriippuvuuden seurausta.  

– Huoltovarmuuden kanssa kamppailu voi lisätä kansainvälisessä toiminnassa ”jokainen on oman onnensa seppä” -ajattelua. Pidän näitä näköaloja huolestuttavina, koska paremmalla kansainvälisessä koordinaatiolla tämänkin kriisin hoitoon olisi paljon paremmin ja nopeammin päästy kiinni. Toki on ymmärrettävää, että kansakunnat ja yritykset joutuvat miettimään itselle kriittisten toimitusketjujen resilienssiä ja mahdollisesti vahvistamaan niitä.  

Silti Vesala pitää surullisena sitä, jos koronakriisi johtaa voimakkaaseen protektionistiseen aaltoon ja kansalliseen itsekkyyteen. 

– Emme me keskinäisriippuvuutta nykymaailmassa kuitenkaan pakoon pääse. Ihmisten, tavaroiden ja ideoiden mahdollisimman vapaa liikkuvuus on teknologisen kehityksen ja tuottavuuden kannalta aivan ehdottoman tärkeitä perusedellytyksiä. Ilman rivakkaa tuottavuuskasvua on vaikea samanaikaisesti ylläpitää korkeaa elintasoa ja ratkaista aikamme megahaasteita: ilmastonmuutosta ja väestön ikääntymiseen liittyviä ongelmia, hän toteaa. 

Kasvotusten kohtaamista tarvitaan jatkossakin 

Vielä on melko aikaista arvioida, mikä kaikki muuttuu kriisin jäljiltä. Selvää on kuitenkin se, että moni toimija on joutunut koronakriisin yhteydessä ottamaan melkoisen digiloikan työtavoissaan. 

– Digiloikan myötä voi jäädä elämään tapoja, jotka laventavat toimintamahdollisuuksia ja vähentävät fyysisen liikkumisen tarvetta. Tämä voi olla ympäristön kannalta erittäinkin hyvä uutinen, Vesala sanoo.  

Hän kuitenkin uskoo, että niin liiketoiminta kuin vaikkapa tieteellinen luovuus tulevat jatkossakin tarvitsemaan ihmisten fyysisiä kohtaamisia. Paljon riippuu nyt myös siitä, kuinka pitkään ja millaisina liikkumisrajoitukset jatkuvat. 

– Jos rokotteen saaminen yleiseen jakoon kestää pitkään, matkailualan murros voi olla iso. Ylipäänsä esimerkiksi ravintola- ja erilaisten viihdepalvelujen tuottajat voivat joutua entistä tarkemmin miettimään, miten tuote saadaan kuluttajan ulottuville ilman noutopöytäjonotuksia ja isojen ihmisjoukkojen kokoontumisia, hän jatkaa.  

Talouden sairastumisella pitkät vaikutukset 

Nyt lienee syytä varautua siihen, ettei yhteiskunnan normaali toiminta palaudu täysin entiselleen kovinkaan nopeasti, Vesala sanoo. Esimerkiksi julkisen talouden rahoitusasema heikkenee näissä talkoissa todella paljon. 

– Sitä on kuitenkin nyt sinänsä turha surkutella, koska vaihtoehto olisi vielä kauhistuttavampi. Silti en voi kieltää, etteikö nyt työiässä olevien ja tulevien polvien maksutaakka hirvittäisi. Meillä on muutenkin mittava kestävyysvaje ja sen päälle lankeaa nyt vielä tämä koronalaskukin. 

Yhteiskunnan kannalta Vesalassa herättää huolta se, miten hyvin terveys- ja talouskriisin samanaikainen hoito onnistuu. Ihmiset ymmärrettävästi odottavat nyt ensisijaisesti suojaa ja huolenpitoa, mutta samalla on pakko huomioida, että talouskin sairastuu. 

– Ja sillä on suuri ja mahdollisesti pitkäkestoinen vaikutus koronan jälkeiseen aikaan. Yhteiskunnan turvaverkot auttavat, mutta monet ihmiset menettävät työnsä ja riski sosiaalisen eriarvoisuuden kasvusta on ilmeinen. 


Juttusarjan toisessa osassa mukana ovat sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo ja Posion kunnanjohtaja Heli Knutars. Se julkaistaan ensi viikon tiistaina 5. toukokuuta.


Teksti: Pihla Hakala
Kuvat: haastateltavat 

Vuosaaren uusi lukio haastaa opetuksen ja hankesuunnittelun vallitsevia käytäntöjä

Vuosaaren keskustaan kohoaa vauhdilla uusi maamerkki. Valmistuessaan moderni ja näyttävä Vuosaaren lukio edustaa muuttuvan kaupunginosan uutta identiteettiä parhaimmillaan: rakentamisen ja arkkitehtuurin laatuun on kiinnitetty erityistä huomiota, ja rakennuksen vehreät kattopihat tuovat palan luontoa keskelle urbaania kaupunkimaisemaa.

Hankkeen projektinjohtaja Arja Törmä uskoo Vuosaaren uuden lukion olevan tärkeä lisäys kehittyvän kaupunginosan imagoon.

Tontin pieni koko ja keskeinen sijainti metroaseman kupeessa ovat poikineet monta luovaa tilaratkaisua. Monikerroksisen koulurakennuksen kaksi ulkoilutilaa sijaitsevat rakennuksen katolla, ja niille kuljetaan lukion ulkoreunusta kiertävän portaikon kautta. Pihat ovat puolijulkisia tiloja ja siten osittain kaikkien vuosaarelaisten käytössä.

Uuden lukion myötä lukiolaisten määrä Vuosaaressa lähes kaksinkertaistuu. Vanha yksikerroksinen lukio puretaan ja tilalle rakennetaan asuintaloja.

– Rakennus alkaa olla käyttöikänsä päässä sekä teknisesti että toiminallisesti. Käytävämallista koulua ei alun perin edes suunniteltu lukiokäyttöön, kertoo hankkeen projektinjohtaja Arja Törmä Helsingin kaupungilta.


Nykyaikaiset tilat nykyaikaiselle opetukselle

Uudesta ja vanhasta lukiosta ei montaa samankaltaisuutta löydy. Perinteiset käytävät ja luokkahuoneet vaihtuvat nykyaikaisiin, joustaviin opetustiloihin, ja myös opetuksessa puhaltavat uudet tuulet. Päivitetyn opetussuunnitelman mukaisesti tilasuunnittelun avainsanana on monikäyttöisyys.

– Opetustiloja voidaan tarpeen mukaan yhdistää tai jakaa verhoilla ja kalusteilla pienempiin työskentelytiloihin. Myös ryhmätyöhuoneiden määrää on kasvatettu tuntuvasti, kertoo Helsingin kaupungin kasvatuksen ja koulutuksen toimialan johtava arkkitehti Viivi Snellman.


Uuden lukion tilasuunnittelua ohjaa monikäyttöisyys.


Snellmanilla on ollut tärkeä rooli uuden lukion suunnittelussa. Hankkeen aikana hän on toiminut tulkkina lukion käyttäjien – opettajien, oppilaiden ja henkilöstön – sekä rakennuttajien välillä. Snellmanin tehtävänä on ollut huolehtia siitä, että käyttäjäkunnan toiveet löytävät tiensä arkkitehdin piirtopöydälle ja lopulta rakennustyömaan ohjeisiin.

Snellmanin mukaan suurin haaste ei ole niinkään ollut tilojen vaan ajattelutavan muutos. Uudessa opetussuunnitelmassa työtavat ja ryhmäkoot vaihtuvat lennosta. Tiloilta, kuten opettajiltakin, vaaditaan joustavuutta.

– Ihannetilanteessa ensin kehittyisi opetus ja sitten tilat. Mutta eihän opetusta voi kehittää, jos tilat eivät sitä salli. Ajatus työtapojen muuttamisesta tuntui monesta aluksi vieraalta, mutta nyt opettajakunnalta suorastaan tulvii hyviä ideoita. Myös oppilaat ovat kiinnostuneet uuden lukion kehittämisestä, Snellman iloitsee.


Uudet tilat mahdollistavat entistä monipuolisemman opetuksen. Myös opettajilta vaaditaan joustavuutta.


Opetustapojen ja -tilojen muutos ei kuitenkaan tarkoita, että luokkahuoneet jäisivät historiaan.

– Ei luokkahuoneista tulla luopumaan. Luokkahuoneopetus on jatkossakin tapa muiden joukossa – se ei enää vain ole ainoa tapa, Snellman huomauttaa.

Lukio-opetuksen lisäksi Vuosaaren uusi lukio tarjoaa puitteet taide- ja musiikkiopiston toiminnalle, ja uudessa monitoimisalissa voidaan järjestää laajasti erilaisia konsertteja ja liikuntatapahtumia.

Kun tilat joustavat, myös opetus on entistä monipuolisempaa. Lukion kurssivalikoimassa on runsaasti monen oppinaineen yhdistäviä kokonaisuuksia, kuten kurssi hiilineutraalista Helsingistä.

– Uusissa tiloissa tällaisia kursseja voidaan opettaa esimerkiksi kolmen opettajan voimin: välillä jakaannutaan eri tiloihin ja sitten taas yhdistetään opetustilat yhdeksi saliksi. Myös ulko- ja sisätilojen välinen yhteys on pyritty tekemään mahdollisimman sujuvaksi. Esimerkiksi luonnontieteiden tiloista on suora käynti tutkimuspihalle kasvatuslaatikoineen, Snellman kuvaa.


Vuosaaren lukio on Helsingin kaupungin ensimmäinen uusi lukio vuosikymmeniin.


Uusi hankemalli haastaa tutut toimintatavat

Vuosaaren lukio on monella tavalla ainutlaatuinen. Se on Helsingin kaupungin ensimmäinen elinkaarihanke sekä kaupungin ensimmäinen uusi lukio vuosikymmeniin.

Hanke on toteutettu kilpailullisella neuvottelumenettelyllä, joka on kaupunkisuunnittelun ketterää kehitystä. Kilpailullisessa neuvottelumenettelyssä rakennusliikevetoiset ryhmittymät kehittävät omaa suunnitteluratkaisuaan yhdessä pedagogisten asiantuntijoiden ja arkkitehtien kanssa kaupungin asiantuntijoiden ohjauksessa.

Inspiran Ville Riihisen mukaan kilpailullinen neuvottelumenettely on työläs, mutta lopputulos sen arvoinen.

Kuukausien mittaisen neuvotteluprosessin päätteeksi kaikkien tarjoajien ehdotukset ovat hyviä – lopuksi täytyy vain valita paras. Vuosaaressa palveluntuottajaksi valittiin YIT:n ja Caverionin ryhmittymä. Arkkitehtisuunnittelusta vastaa Verstas Arkkitehdit. Päätöstä ohjasivat tasapuolisesti hinta ja laatu.

– Kilpailullinen neuvottelumenettely on hieman työläs, mutta tulokset puhuvat puolestaan. Menettelyn avulla monimutkainen ja haastava hanke saatiin muotoon, johon kaikki osapuolet voivat olla tyytyväisiä, kertoo Helsingin kaupunkia kilpailutuksessa avustaneen Inspiran projektista vastaava johtaja Ville Riihinen.

Kilpailullisessa neuvottelumenettelyssä hankkeen sidosryhmiä kuullaan laajasti. Myös elinkaarimalli vaatii kaupungin toimialoilta tiivistä yhteistyötä. Vanhat toimintatavat eivät tähän taipuneet, ja esimerkiksi kilpailuasiakirjoja kehitettiin yhteistyössä kaupunkiympäristön ja kasvatuksen ja koulutuksen toimialojen välillä.

– Perinteisesti Helsingissä vastaavia hankkeita on tehty hyvin lineaarisesti. Kukin osapuoli vuorollaan antaa oman panoksensa, ja prosessi liikkuu eteenpäin tarvesuunnittelusta hankesuunnitelmaan, suunnitteluun ja toteutukseen. Elinkaarihankemalli ei etene samalla tahdilla ja vaatii uudenlaisten asiakirjojen ja sopimusten kehittämistä. Projekti vaatii tarkkaa koordinointia ja avointa yhteistyötä eri toimialojen välillä, projektinjohtaja Arja Törmä tiivistää.

Tie ei ole ollut yksioikoinen, mutta elinkaarimallin ja kilpailullisen neuvottelumenettelyn hyötyihin on Helsingissä herätty. Vuosaaren lukiohankkeen jälkeen kaupunki on käynnistänyt kolme uutta elinkaarihanketta ja viisi kilpailullisen neuvottelumenettelyn hanketta.

– Asiakirjojen, ohjeiden ja säännösten yhtenäistämisen eteen on tehty paljon työtä. Iso laiva kääntyy hitaasti, mutta suunta on oikea, Törmä arvioi.


Teksti: Roope Huotari
Kuvat: Verstas Arkkitehdit, haastateltavat

Järvimaiseman keskelle nouseva sote-keskus toimii vahvasti digitaalisuus edellä

Varkauden vanhassa aluesairaalassa oli ollut remontin tarvetta jo pitkään: rakennuksessa oli sisäilmaongelmia, eivätkä vanhat tilat enää palvelleet modernin terveydenhuollon tarpeita. Kaupunki halusi rakentaa tilalle kokonaan uuden sairaalan parantaakseen ennen kaikkea asiakaslähtöisyyttä, energia- ja toimintatehokkuutta ja palveluiden muuntojoustavuutta.  

Hanke lähti etenemään hitaasti mutta varmasti. Kesäkuussa 2017 sosiaali- ja terveysministeriö myönsi poikkeusluvan uuden sairaalan rakentamiselle, tammikuussa 2019 Varkauden kaupunginvaltuusto näytti hankkeelle vihreää valoa, ja muutamaa kuukautta myöhemmin käynnistyivät varsinaiset rakennustyöt. Pääurakoitsijaksi valikoitu Lujatalo Oy, rahoitus tulee Kuntarahoitukselta. 

Kampus nousee vuoden 2020 aikana Varkauden Kommilan kaupunginosaan, luonnonläheisesti järven rannalle. Varsinaisen käyttöönoton on tarkoitus ajoittua keväälle 2021. Samaan rakennukseen sijoitetaan niin perusterveydenhuolto, erikoissairaanhoito, suunterveydenhuolto, sosiaalityö, tukipalvelut kuin päivystys – erikoisaloja on yhteensä 18. Vastaavanlaista kokonaisuutta ei Suomessa ole. 

Terveyskampus toteutetaan niin sanotulla elinkaarimallilla, jossa toteuttaja sekä suunnittelee että rakentaa kokonaisuuden sekä kantaa vastuun sovitun ylläpitojakson ajan. Uuden kampuksen osalta ylläpitojakso on 20 vuotta. 

Hankkeen projektipäällikkö Jukka Koskinen

Hankkeen projektipäällikkö Jukka Koskinen kuvailee elinkaarimallia humoristisesti määräaikaiseksi avioliitoksi.

– Yhteistyö toteuttajan kanssa on niin tiivistä, että on kuin olisi naimisissa parikymmentä vuotta.  

Elinkaarimalli takaa sen, että suunnittelija ja toteuttava urakoitsija joutuvat jo suunnitteluvaiheessa miettimään menetelmät, materiaalit ja rakentamistavan tavanomaistakin tarkemmin, koska vastuu on ylläpitojakson ajan täysin heidän käsissään, Koskinen sanoo.

Kyseessä on kaupungin koko historian merkittävin investointi, jonka hintalappu hankekustannuksineen on noin 40 miljoonaa euroa. Elinkaarimalli on myös taloudellisesti järkevä vaihtoehto. 

– Rakennuksen tekninen arvo olisi 20 vuoden päästä ilman elinkaarimallia 60 prosenttia alkuperäisestä tasearvosta, mutta elinkaarimallin ansiosta luku nousee noin 85 prosenttiin. 

Asiakaskokemusta yhden luukun periaatteella 

Palveluketjujen integraatiosta tulee erittäin vahva etenkin sosiaalipuolen palveluihin. 

– Sosiaalipalvelut tuodaan aiempaa lähemmäs muita terveydenhuollon palveluja. Kaikki tarvittava on saatavilla saman katon alla. Näin yhden luukun periaate näkyy loppuasiakkaalle aivan eri tavalla kuin ennen, Koskinen sanoo. 

Noin 21 000 asukkaan Varkaus kuuluu kolmen keskuksen seudulliseen sote-malliin yhdessä Kuopion ja Iisalmen kanssa. Jatkossa palveluja keskitetään juuri Varkauteen. Terveyskampuksesta halutaan alueelle merkittävä vetovoima- ja elinvoimatekijä. 

– Varkaudessa on paljon kansainvälistä teollisuutta, joten toivottavasti saamme jatkossakin korkeakoulutettua väkeä tänne. Tuskin hyvistä palveluista ainakaan haittaa on muuttopäätöstä tehdessä, hän naurahtaa.  

Terveyskampuksen teknologiset ratkaisut on tehty asiakaslähtöisyys edellä. 

– Digitaalisuuteen mennään vahvasti niin tilojen kuin palvelujen osalta. Keskuksen monipalvelujärjestelmät ovat nykyaikaiset, jolloin kustannustehokkuuskin paranee. Samalla saamme digin yhä merkittävämmäksi osaksi myös kotihoidon palveluita, Koskinen kertoo.


Teksti: Pihla Hakala
Kuvat: Maria Ronkainen / Terveyskampus-hanke 

Eeva Toivonen: Mistä on nuoret yrittäjät tehty?

Sain kunnian olla mukana tuomaroimassa Nuori Yrittäjyys ry:n Uskalla Yrittää -kilpailun semifinaaleja. Kilpailussa nuoret perustavat oman yrityksen ja vievät sen ideasta toteutukseen. Kyse ei ole simulaatiosta, vaan nuoret sijoittavat omaa rahaa firmansa pyörittämiseen ja huolehtivat itse yritystoiminnastaan; hinnoittelusta, taloudesta, tuotannosta, markkinoinnista ja viestinnästä sekä asiakashankinnasta. Mikä olisikaan parempi tapa oppia kuin itse tekemällä?

Viime kuukausien aikana semifinaaleja järjestettiin yhteensä 14 paikkakunnalla ympäri Suomen, ja niihin osallistui mykistävä määrä yrityksiä ja nuoria: yhteensä yli 450 yritystä ja 1230 nuorta, joista yli 80 yritystä kisailee SM-finaalissa huhtikuussa. Viime vuonna tapahtuman kruunasi Kampissa järjestettävä messupäivä ja tänä vuonna palkintogaala toteutetaan kaikille avoimena online-gaalana 23.4.2020. Kuntarahoitus palkitsee finaalissa parhaan perusasteen yrityksen #huomisentekijät-palkinnolla.

Pitää vain uskaltaa yrittää

On ollut upea kokemus päästä mukaan semifinaalikiertueelle tapaamaan nuoria yrittäjiä. Kuluneen kevään aikana tuomarointi ympäri Suomen sujui ympäristöystävällisesti junalla matkustaen. Sain kokea lumettoman Oulun keskitalvella, Seinäjoen hipihiljaiset kadut jo kello kahdeksalta illalla, noustua kotiseutuni eli Tampereen Koskikeskuksen lavalle (ja vedettyä rastin omaan bucketlistiin) sekä nähtyä Helsingin kauppakeskus Kaaren käytävät tupaten täynnä. Jokaisessa semifinaalissa sain todistaa yrittäjien älynväläyksiä ja mahtavaa tekemisen meininkiä. Toivon sydämeni pohjasta, että sparrailuistani ja tsempistäni on ollut heille apua.

Jotkut olivat tehneet harrastuksesta tai taidoistaan tavan tuottaa elantoa, ja jotkut olivat hypänneet täysin tuntemattomaan ja perustaneet esimerkiksi vaate-alan yrityksen. Toiset olivat löytäneet ulkomailla menestyneen tuotteen tai palvelun ja brändänneet sen Suomen markkinoille, ja toiset taas olivat keksineet ryhmän kesken yhteisen jutun ja alkaneet viedä ideaa eteenpäin. Oli ilo nähdä useiden yritysten ottaneen agendalleen myös yhteiskunnallisen vaikuttavuuden: ne suuntaavat osan tuotoistaan hyväntekeväisyyteen, työllistävät pitkäaikaistyöttömiä, hyödyntävät kiertotalousajattelua tai panostavat vastuullisuuteen. Selkeästi sekä oman työn merkitys että yrityksen vaikuttavuus ovat monessa menestyskonseptissa ajavat voimat.

Kilpailun lopputuotokset ovat myös erinomainen esimerkki siitä, miten oman jutun voi löytää jostain yllättävästä asiasta. Yksikin poikaporukka Seinäjoen semifinaalissa myi leipomiaan kakkuja. Todetessani heille, että tykkäävät ilmeisesti leipoa, pojat katsoivat hetken toisiaan ja myhäilivät, ettei se ole ehkä heidän suurin vahvuutensa. Kuitenkin he olivat yhteistuumin leiponeet ja vieläpä herkullisen näköisiä kakkuja myyntiin jo useampana iltana. Ja kuten usein yrittämisessä, hekin olivat kohdanneet haasteita – tiikerikakun raitoja oli vaikea saada näkyviin. Keskustelu hymyilytti. Niinhän se on, että asenne ratkaisee ja pitää vain uskaltaa yrittää. Ja sinnikkyydellä ne tiikerikakun raidatkin saa näkyviin.

Paras hetki tuomaroinnissa on ehdottomasti se, kun voittajatiimit julkistetaan. Silloin käännyn aina katsomaan tiimiä, joka julkistetaan hetken kuluttua voittajaksi. Kun tiimi kuulee nimensä, heidän kasvoilleen välähtää vilpitön yllätys, innostus ja riemu. Siinä ei voi kuin itsekin hymyillä.

Eeva Toivonen

Kirjoittaja työskentelee Kuntarahoituksen yhteiskuntavastuu-tiimissä analyytikkona.

Kuntarahoitus on mukana Nuori Yrittäjyys ry:n Uskalla Yrittää -kilpailussa pääyhteistyökumppanina. Yhteistyö on osa Kuntarahoituksen 30-vuotisjuhlavuotta, jonka teemana ovat nuoret ja omien vahvuuksien löytäminen.

Taloussuunnittelun uudet tuulet – Hyvinkää etsii vastauksia väestörakenteen murrokseen

Markus, miten Hyvinkään kaupungilla menee?

Edellisessä kuntavaikuttajan haastattelussa porilainen kollegani taisi vastata, että olosuhteisiin nähden hyvin. Ja kyllähän se paikkansa pitää täällä Hyvinkäälläkin.

Kulttuuripuolella vietetään tapahtumarikasta vuotta, kaupungin keskusta kehittyy edelleen ja osaavalle työvoimalle riittää tehtävää. Rakennus- ja kehityshankkeissa on erityisen hyvä vire päällä: entiselle asuntomessualueelle rakentuu uusi alakoulu, ja radanvarteen kohoaa lähes tuhannen oppilaan keskuslukio ja opistorakennus – kaupungin historian suurin oppilaitoshanke.

Hyvinkää ei kuitenkaan välty talouden yleisiltä trendeiltä tai väestörakenteen muutoksilta. Vuosi 2018 oli mittaushistoriassa ensimmäinen, jona kaupungin väkiluku laski. Uskomme kuitenkin, että tämä oli tilapäinen yskös­ – palveluja, asuntoja ja töitä nimittäin riittää.

Mitä uutta kaupungissa tapahtuu?

Hyvinkään tapahtumatarjonta on viime vuosina paisunut aivan uusiin mittasuhteisiin.

Kotimaisen elokuvan festivaali Red Carpet on muutamassa vuodessa noussut koko kansan tietoisuuteen, ja festivaalin kolmas kierros keräsi viime kesänä jo lähes 10 000 kävijää. Hyvinkää Soi -kaupunkifestivaali pakkaa kesä toisensa jälkeen historiallisen Villatehtaan täyteen kotimaisia huippuartisteja, ja Hyvinkääsalissa nautitaan kulttuuririennoista ympäri vuoden.

Kattavaa tapahtumatarjontaa tukee myös uudistettu Hotel Sveitsi, joka avasi pari vuotta sitten ovensa remontin jäljiltä. Sveitsin kokous- ja elämyshotelli on vakiinnuttanut paikkansa konferenssien ja yritystapahtumien keskuksena: monelle Hyvinkää-päivään jää paljon aikaa muuhunkin kuin matkantekoon.

Mikä on Hyvinkään suurin vahvuus?

Hyvinkää on juuri sopivan kokoinen kaupunki. Keskustasta fillaroi muutamassa minuutissa loistavien harrastusmahdollisuuksien ääreen: on golf-kenttiä ja futisnurmia, museoita ja konserttisali – jää- ja uimahallia unohtamatta. Kaikki on lähellä ja kaikkea on. Hyvinkää on tiivis kaupunki ilman suuren väkimäärän mukanaan tuomaa kiirettä ja ruuhkaa. Arki on mutkatonta, eikä koko elämä kulu autossa.

Entä missä asioissa kaupungilla on parantamisen varaa?

Kotiseutuylpeyttä ja tietynlaista rohkeutta tarvitaan täällä vieläkin enemmän. Hyvinkääläiset ovat melko perinteisiä suomalaisia, joilla vaatimattomuus kulkee DNA:ssa. Meillä on paljon ylpeydenaiheita, mitkä helposti unohtuvat, jos keskitytään epäkohtiin.

Nykyisessä kaupunkistrategiassa on suuri painoarvo rohkeilla kehittämishankkeilla ja tapahtumatarjonnan monipuolistamisella. Tietysti myös Hyvinkäälle jonkin uuden megaluokan elinvoimahankkeen käyntiin pyöräyttäminen olisi kaupungille lottopotti. Silläkin suunnalla kaivataan siis uskoa itseen, rohkeita ideoita ja yrittämistä.

Mistä Hyvinkääseen liittyvästä mielikuvasta haluaisit päästä eroon?

Hyvinkäältä pääsee Helsinkiin reilussa puolessa tunnissa, ja monet saattavat luulla, että täältä vain pendelöidään pääkaupunkiseudulle töihin. Hyvinkää on kuitenkin ihan oikea kaupunki, jonka työpaikkaomavaraisuus keinuu muistaakseni 95 prosentin kieppeillä.

Muutaman avainyrityksen muodostama insinöörikeskittymämme on koko maan tasolla merkittävä, ja tarve esimerkiksi ohjelmistopuolen osaajille on valtava. Työtä riittää myös lääkäreille ja hoiva-alan ammattilaisille. Keskussairaalatasoinen Hyvinkään sairaala palvelee viittä kuntaa ja lähes 200 000 asukkaan väestöpohjaa ja kattaa lähes kaikki erikoissairaanhoidon alat.

Juttusarjan edellisessä osassa Porin kaupungin konsernihallinnon talousyksikön päällikkö Tuomas Hatanpää kehui Hyvinkään kaupungin taloussuunnittelua. Mitä Hyvinkäällä on tehty toisin muihin kuntiin verrattuna?

Toistaiseksi taloussuunnittelumme on ollut melko perinteistä, mutta uudet tuulet toki puhaltavat. Pyrimme kehittämään kaupungin päätöksentekoa ja kohdentamaan käytössä olevia resursseja entistä fiksummin.

Väestön ikääntyessä muun muassa vanhustenhoidon palvelutarve kasvaa. Jotta kuntatalous pysyy hallinnassa, emme voi vain puskea lisäresursseja vanhustenhoitoon, vaan meidän täytyy myös sopeuttaa kustannuksia alueilla, joilla tarve pienenee. Esimerkiksi jos lasten ja nuorten määrä samanaikaisesti vähenee, täytyy resursseja siirtää sinne, missä volyymi ja palvelutarve on suurin. Nyt kehitettävän tuotteistukseen perustuvan taloussuunnittelumallin avulla näihin palvelutarpeen muutoksiin pyritään pääsemään entistä paremmin kiinni. Muuttuvien tarpeiden lisäksi uusi malli huomioi myös kaupungin strategiset tavoitteet: resurssipainotuksia voidaan muokata kaupungin strategian mukaan.

Uuden taloussuunnittelumallin avulla Hyvinkää tekee entistä parempia päätöksiä entistä parempaan tietoon pohjautuen.

Mitä kaikkea olet tehnyt työurallasi?

Olen istunut talousasioiden päällä oikeastaan koko urani ajan: taloussuunnittelijana, -päällikkönä ja -johtajana. Talousjohtajan tehtäviä olen tehnyt vuodesta 2011, ensin naapurikunnassa Hausjärvellä ja sittemmin täällä Hyvinkäällä.

Minkä kirjan luit viimeksi?

Jos Mitä Missä Milloin -kirjoja ei lasketa, niin viimeisimpänä yöpöytää taisi kuluttaa joululahjaksi saatu Joseph Knoxin The Smiling Man – puhdasta dekkarijännitystä siis.

Kenen kuntavaikuttajan ajatuksia haluaisit kuulla seuraavaksi

Naapurin kanssa on aina kiva vaihtaa kuulumisia. Jatketaan siis porilaislähtöisten kuntavaikuttajien linjaa ja heitetään pallo naapurikunnan Nurmijärven talousjohtajalle Ville Rajahalmeelle!


MARKUS PEEVO
Työ: Talousjohtaja, Hyvinkään kaupunki
Koulutus: Kauppatieteiden maisteri, Tampereen yliopisto
Asuu: Hyvinkäällä
Syntynyt: 1973


Lue juttusarjan aiemmat osat:


Teksti: Roope Huotari
Kuva: Hyvinkään kaupunki / Teemu Heikkilä

Timo Vesala: Työllisyysaste ei ole paras hyvinvoinnin rahoituspohjan mittari

Työllisyysaste mittaa, kuinka suuri osa työikäisistä eli 15–64-vuotiaista on töissä. Hyvinvoinnin rahoituspohjan kannalta oleellista kuitenkin on, miten työllisten suhde koko väestöön kehittyy. Mikäli väestön ikärakenteessa ei tapahtuisi merkittäviä muutoksia, työllisyysaste ja työllisten väestösuhde kulkisivat käsi kädessä. Suomessa väestön ikärakenne on kuitenkin voimakkaassa murroksessa. Jo viime vuosikymmenellä siirryimme vaiheeseen, jossa työikäisten määrä kääntyi laskuun, vaikka koko populaatio edelleen kasvaa. Erityisesti vanhusten suhteellinen osuus väestöstä nousee voimakkaasti.

Ikääntyminen on jo viimeisen kymmenen vuoden aikana näkynyt työllisyysasteen ja työllisten väestösuhteen eriytymisenä: työllisyysaste on noussut lähelle 1990-luvun lamaa edeltäneitä huipputasoja, mutta työllisten väestösuhde ei ole historiallisessa vertailussa mitenkään erityisen korkea. 15–74-vuotiaiden työllisten osuus koko väestöstä on tällä hetkellä alle 47 %, joka on edelleen noin prosenttiyksikön alempi kuin juuri ennen finanssikriisiä vuonna 2008.

Sama eriytyminen näkyy vielä voimakkaammin maakuntien tasolla. Vuosina 2011–2019 laskennallinen työllisyysaste nousi kaikissa maakunnissa varsin reippaasti, mutta samalla tarkastelujaksolla työllisten väestösuhde laski kahdeksassa maakunnassa ja nousi maltillisesti kymmenessä maakunnassa. Eräänlainen ääriesimerkki on Keski-Pohjanmaa, jossa työllisyysaste nousi 2011–2019 peräti 6,7 %, mutta samana ajanjaksona työllisten väestösuhde laski 1,3 %.

Työllisten väestösuhde vääjäämättä laskee, ellei työllisyysaste merkittävästi nouse

Jatkossa riittävän korkean työllisten väestösuhteen ylläpito vaikeutuu entisestään. 15–64-vuotiaiden laskennallisen työllisyysasteen (nyt 73,4 %) on jatkettava merkittävää nousuaan, mikäli työllisten väestösuhde aiotaan pitää edes kutakuinkin nykyisellä tasollaan. Tilannetta hieman helpottaa se, että aiempaa useampi yli 65-vuotias jatkaa työelämässä. 65–74-vuotiaiden työllisyysaste on 2000-luvulla noussut varsin mukavasti, ja on parin viime vuoden aikana asettunut noin 11 %:n tuntumaan. Suomessa 65–74-vuotiaita työllisiä on tällä hetkellä noin 75 000.

Tulevaisuuden haastavuutta kuvaa Tilastokeskuksen väestöennusteeseen perustuva laskelma, jonka mukaan työllisten väestösuhde laskee 2070 mennessä alle 42 %:iin, mikäli 15–­­64- ja 65–74-vuotiaiden työllisyysasteet pysyvät nykyisillä, historiallisesti katsottuna varsin korkeilla tasoillaan. Työllisyydessä on siis juostava hirvittävän paljon lujempaa, jotta pysyisimme edes paikallamme.

Oikeastaan nykyinen työllisten väestösuhde on matalahko siihen nähden, että vanhusten määrä kasvaa erittäin voimakkaasti ja hoivamenojen nousupaineet ovat kovat. Työllisten väestösuhde olisi hyvä nostaa ainakin edelliselle, vuoden 2008 huipputasolle noin 48 %:iin. Tämä tavoite toteutuu esimerkiksi niin, että 15–64-vuotiaiden työllisyysaste yltää vuoteen 2040 mennessä 78 %:iin ja 65–74-vuotiaista jatkaa työelämässä suunnilleen yhtä moni kuin nykyisin. Vuoteen 2070 mennessä 15–64-vuotiaiden työllisyysasteessa pitäisikin sitten päästä jo selvästi yli 80 %:n.

Onko työllisyyden jatkuva nousuvaade mahdoton tehtävä?

On aivan selvää, että työllisyysaste(id)en nousutarve on valtava haaste taloudelle ja koko yhteiskuntamallillemme. Pitkävaikutteisia uudistuksia tarvitaan monella rintamalla. Kirjoitin näistä uudistustarpeista laajemmin edellisessä työllisyysaiheisessa blogikirjoituksessani, joten en nyt mene niihin tarkemmin. Sen sijaan tarkastelen seuraavaksi lyhyesti, millaiset lähtökohdat ikärakenteen muutokset työikäisten ryhmän sisällä antavat tulevaisuuden työllisyystavoitteille.

Väestöennusteiden mukaan työikäisten (15–64-vuotiaat) kokonaismäärä jatkaa jo 2010-luvulla alkanutta laskuaan, ja lasku jyrkkenee 2040-luvulla suoranaiseksi luisuksi. Työikäisten väheneminen johtuu yhtäältä nuorten ja nuorten aikuisten (alle 35-vuotiaat) ja toisaalta seniorityöikäisten (55–64-vuotiaat) määrän supistumisesta. Myös 65­–74-vuotiaiden määrä laskee, kun suuret ikäluokat pikkuhiljaa poistuvat tästä ikäryhmästä. Aktiivi-ikäisissä on kuitenkin myös ikäryhmiä, joiden koko kasvaa vielä hyvän aikaa: 35–44-vuotiaiden määrä kasvaa seuraavan kymmenen vuoden aikana lähes neljällä prosentilla. 45–54-vuotiaiden määrä puolestaan laskee ensin muutaman vuoden, mutta kääntyy varsin reippaaseen nousuun vuonna 2024. Sitä seuraavan vajaan parinkymmenen vuoden aikana 45–54-vuotiaiden määrän odotetaan kasvavan peräti yli kymmenellä prosentilla.

Kaikeksi onneksi 35–54-vuotiaiden keskuudessa työllisyysaste on yleensä korkeimmillaan. 45­–54-vuotiaiden työllisyysaste on tällä hetkellä peräti 87,6 % ja 35–44-vuotiaillakin 86,0 %. Ne ovat huomattavasti korkeampi lukemia kuin nuorten aikuisten (25–34-vuotaat) ikäryhmässä (78,9 %), 15–24- (44 %) ja 55–64-vuotiaista (67,4 %) puhumattakaan.

Työikäisyyden sisällä tapahtuva eri ikäryhmien suhteellisten osuuksien muutos siis tukee kokonaistyöllisyyden kasvua, koska keski-ikäisissä väestöryhmissä (35–54-vuotiaat) työllisyysaste on tyypillisesti muita ikäryhmiä korkeampi. Viime vuosina nuorten aikuisten (25–34-vuotiaat) työllisyyskehitys on jossain määrin jäänyt keski-ikäisten ikäryhmien jalkoihin. Tähän on ehkä syytä alkaa kiinnittää enemmän huomiota, ettei työllistymisen mahdolliset ongelmat kroonistu ja seuraa iän karttuessa mukana vanhempiin ikäryhmiin.

Työllisyyskasvun kannalta erityisen tärkeäksi on usein mainittu, että 55–64-vuotiaiden työllisyysastetta saataisiin edelleen nostetuksi ja yli 65-vuotiata lykkäämään eläkkeelle jäämistä. Nämä ovat sinänsä kannatettavia pyrkimyksiä. On kuitenkin hyvä huomata, että 55–74-vuotiaiden absoluuttinen määrä laskee seuraavan 10–20 vuoden aikana varsin tuntuvasti, eikä näiden ikäryhmien korkeampi työllisyysaste voi yksin kokonaistyöllisyyden nousutarvetta ratkaista.


Timo Vesala
Kirjoittaja on Kuntarahoituksen pääekonomisti.

Lue muita Timon blogikirjoituksia: