Viime vuosikymmeninä Suomen idänpolitiikka on rakentunut käsitykselle erityissuhteesta naapurimaa-Venäjän kanssa. Suhdetta on vaalittu tiiviillä yhteistyöllä 1 300 kilometrin rajan molemmin puolin. Ulkoministeriön arvion mukaan vuosina 1992–2012 Suomi osoitti rajan ylittävään yhteistyöhön lähes 330 miljoonaa euroa. Hankkeita on tuettu myös EU:n rahoituksella sekä kuntien omilla investoinneilla.
Nyt yhteistyö on jäissä, ja itänaapurissa nähdään mahdollisuuksien sijaan uhkia. Mitä uusi todellisuus tarkoittaa rajaseudun kunnille ja kaupungeille?
Lappeenrannassa miljoonamenetykset
Kainuun rajakaupunki-Kuhmossa rajan ylittävä yhteistyö on ollut laajaa. Kaupungin yli 120 kilometrin Venäjän vastainen raja lukeutuu Euroopan vanhimpiin, ja vuonna 2019 Kuhmon Vartiuksessa kirjattiin 383 000 rajanylitystä. Kuten monella muulla kunnalla, myös Kuhmolla on ystävyyskaupunki Venäjällä. Noin 30 000 asukkaan Kostamus sijaitsee Kuhmosta satakunta kilometriä itään. Saman verran matkaa on Kainuun maakuntakeskukseen Kajaaniin, joka vastaa kokonsa puolesta Kostamusta.
– Kostamuksella ja Kuhmolla on paljon yhteistä historiaa, moni kuhmolainen osallistui kaupungin rakentamiseen 70- ja 80-luvuilla, kertoo Kuhmon kaupunginjohtaja Tytti Määttä.
Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen Kuhmo käänsi katseensa itään. Rajan yli on solmittu tiiviitä suhteita, niin virallisissa yhteyksissä kuin henkilökohtaisesti.
– Kulttuuriyhteistyötä, yritysyhteistyötä, puistoparitoimintaa, ystävyyskaupunkisopimus, Määttä luettelee. – Monella kuhmolaisella on myös sukulaissuhteita rajan yli. Minunkin lapsillani on ystäviä, joiden isovanhemmat asuvat Karjalan tasavallan puolella.
Samaa kertoo Lappeenrannan kaupunginjohtaja Kimmo Jarva. Kaupungissa asuu noin 3 300 venäjänkielistä asukasta, ja idänmatkailun huippuaikoina Etelä-Karjalan maakuntakeskuksessa vieraili lähes kaksi miljoonaa venäläistä vuodessa. Lappeenranta on laskenut menettävänsä noin miljoonan euron turistitulot joka päivä.
– Olemme mainostaneet sijaintiamme kahden metropolin, Pietarin ja Helsingin, välissä. Elimme toivossa, että koronan jälkeen seuraa paluu entiseen, mutta toisin kävi, Jarva harmittelee.
Mitä Kuhmon ja Lappeenrannan yhteistyöhankkeille kuuluu nyt, kun sota Ukrainassa on jatkunut jo useita kuukausia?
– Käytännössä mitään ei ole voitu jatkaa, Määttä toteaa. – Luonnonsuojeluyhteistyö on selvinnyt aiemmista kriiseistä, mutta nyt sekin on tauolla. Raja-asema on auki, mutta käytännössä kaikki toiminta on jäissä.
Hyistä on myös Etelä-Karjalassa. Lappeenrannan kaupungin Pietarin-toimistossa työskenteli takavuosina jopa 20 ihmistä eri yhteistyöhankkeiden parissa. Toimiston ovet on laitettu säppiin ja loputkin hankkeet jäihin, kertoo kaupunginjohtaja Jarva.
– Näkyvimpänä on varmasti Saimaan kanavahankkeen alasajo. Se on alueelle suuri menetys, 90 miljoonan euron investointi olisi tuonut tänne kaksi tuhatta henkilötyövuotta.
Katseet käännetään länteen
Mistä rajakaupungit hakevat elinvoimaa nyt, kun sitä ei enää itänaapurista virtaa?
Kuhmon kaupunki uusi joulukuussa strategiansa. Silloin päämääränä oli panostaa yhteistyöhön ja elävään suhteeseen Kostamuksen ja Karjalan tasavallan kanssa. Nyt tavoitteita on jouduttu pohtimaan uudelleen. Vetoapua haetaan jatkossakin ulkomailta, mutta idän sijaan lännestä.
– Teemme vahvaa yhteistyötä kulttuuriverkostossa, muun muassa UNESCOn kirjallisuuskaupunkina. Tarjoamme jatkossakin lapsille ja nuorille kansainvälistymiskokemuksia, mutta työ suuntaa nyt muualle Pohjoismaihin ja Eurooppaan, Määttä kertoo kaupungin päivitetystä strategiasta.
Lappeenrannassa strategiatyö on vielä käynnissä. Epävarmuus on suurta, ja suunnitelmia uusitaan jatkuvasti. Varmaa kuitenkin on, että katseet käännetään Lappeenrannassakin länteen.
– Me olimme aiemmin portti idän ja lännen välissä. Nyt nuolet osoittavat pelkästään länteen. Kaupungilla on onneksi oma lentokenttä, josta on hyvät yhteydet Eurooppaan. Katukuvassa on näkynyt viime aikoina enemmän matkailijoita esimerkiksi Italian Bergamosta, kaupunginjohtaja Jarva kertoo.
Rajakaupungit haluavat osansa myös kasvavan kotimaanmatkailun ja etätyön hedelmistä. Lappeenrannassa vetonaulana toimii kuvankaunis Saimaa, jonka alueella matkailuyhteistyö on tiivistä.
– Suomalaiset ovat käyneet täällä paljon, pari viime kesää ovat olleet hyviä. Jää nähtäväksi, mihin taso asettuu koronan jälkeen.
Kuhmossa valonpilkahduksia näkyy myös muuttotilastoissa, ensi kertaa vuosikymmeniin.
– Mobiilidatasta käy ilmi, että Kuhmossa liikkuu entistä enemmän porukkaa. Rajaseudun korpiluonto vetää puoleensa, ja moni mökkiläinen on viettänyt täällä paljon aikaa. Viime vuonna Kuhmoon muutti ensimmäistä kertaa 30 vuoteen enemmän ihmisiä kuin täältä pois, kaupunginjohtaja Määttä kertoo.
Määttä uskoo, että Venäjän hyökkäyssota lisää suomalaisten kiinnostusta maan omasta sotahistoriasta. Talvi- ja jatkosodan jäljet, taistelupaikat ja puolustuslinjat näkyvät Kuhmossa selvästi.
– Matkailijoita varmasti kiinnostaa tänä kesänä rajaseudun historia kulttuurin ja luonnon lisäksi. Kuhmon talvisotamuseoon avautuu heinäkuussa näyttely, jossa esitellään uutta videomateriaalia Ylen Vaietut arktiset sodat -tv-tuotannosta. Sitä kannattaa ehdottomasti tulla katsomaan.
Pussinperäksi ei haluta jäädä
Työ- ja elinkeinoministeriö asetti hiljattain valtiosihteerityöryhmän kartoittamaan toimenpiteitä itäisen Suomen elinvoiman vahvistamiseksi. Määttä pitää avausta tärkeänä. Hän näkee, että rajakuntia yhdistää sama tavoite: pussinperäksi ei haluta jäädä.
– Täällä on paljon halua kehittyä ja pysyä ajassa kiinni. Nyt on varmasti hyvä tarkastella, mitä voimme tehdä yhteistyössä valtion kanssa.
Vaikka matkailuala joutuu keksimään itseään uudelleen, muilla talouden osa-alueilla vire on vahva. Tuoreessa tilinpäätöksessään Lappeenrannan kaupunki kirjasi 27 miljoonaa euroa ylijäämää. 2000-luvun ennätystulos ei selity valtion koronatuilla, vaan verotulojen kasvulla.
– Metsä- ja konepajateollisuudella menee todella hyvin. Verotulot kasvoivat 20 miljoonaa euroa enemmän kuin mitä odotimme, kaupunginjohtaja Jarva kertoo.
Talouden tulevaisuus ei kuitenkaan näytä yhtä ruusuiselta. Hintojen ja korkojen kilpajuoksussa myötätuuli tuskin kantaa pitkään. Myös Jarva toivoo valtiolta tukea rajaseudun haasteisiin.
– Varmasti on kaikkien yhteinen intressi, että tälläkin alueella pärjätään.
Osa Lappeenrannan yrittäjistä näkee tilanteessa myös mahdollisuuksia. Rautaesirippu nousi itärajalle pyytämättä, mutta samalla se nostaa rajaseudun merkitystä – kansallisesti ja kansainvälisesti.
– Tuoko se jopa uusia mahdollisuuksia? Se jää nähtäväksi. Oli miten oli, itärajan kunnat ja kaupungit ovat paljon vartijoina.
Teksti: Roope Huotari
Kuvat: Kuhmon kaupunki, Lappeenrannan kaupunki
