Palkittu futuristi ja tietokirjailija Elina Hiltunen puhuu
koronakriisistä villinä korttina. Virus itsessään ei kuitenkaan ole se villi
kortti, sillä viruksia on levinnyt maailmassa pandemiaksi asti lukuisia kertoja
aiemminkin.
Villillä kortilla hän viittaa sen sijaan tasoon, jolla virus on
pystynyt vaikuttamaan elämään. Volyymi on onnistunut
yllättämään Hiltusen kaltaisen kokeneenkin tutkijan.
Korona on kriisiyttänyt terveydenhuollon lisäksi pahasti myös
talouden. Siksi varsinkin yritysten kannattaisi varautua vastaaviin
villeihin kortteihin jo ennakkoon. Hiltunen
antaa käytännön esimerkkinä tulipalot, koska kuten koronan
kaltaisten kriisien, myös tulipalojen etenemistä ja voimakkuutta on vaikea
tarkkaan arvioida. Viranomaiset tekevät paloharjoituksia, jotta
ne pystyvät varautumaan erilaisiin, hyvin vaativiinkin tilanteisiin. Samaa
ajattelua Hiltunen toivoisi enemmän myös yritysmaailmaan.
– Sellaisella organisaatiolla, joka on tehnyt varautumissuunnitelman, on
paremmat mahdollisuudet selvitä villistä kortista kuin
sellaisella, joka ei ole tehnyt minkäänlaista
ennakointia. Yritys voi lähteä liikkeelle ihan perusasioiden
läpikäynnillä: mitkä ovat yrityksemme toiminnan kivijalat, ja mitä jos
näille kävisi jotain. Näitä kivijalkoja ovat esimerkiksi henkilöstö,
toimitilat, asiakkaat, tuotteet, alihankkijat ja niin edelleen. Ennakoinnin
tarkoituksena on tuottaa varasuunnitelma, jos jokin kivijalka pettää.
Varautuminen tarkoittaa myös taloudellista ennakointia.
– Usein varautumisen hoitaneilla yrityksillä on sitä kuuluisaa
puskuria. Toisin kuin ehkä nykyään, vanhalla kansalla oli
tapana varautua kriiseihin. Säilöttiin ruokaa ja tehtiin muita käytännön
toimenpiteitä. Nykypäivänä varautumistoiminta tuntuu yritystasolla olevan
harvinaisen nihkeää, Hiltunen harmittelee.
Kriisit eivät lopu tähän
Kriisinaikaiset tunteet ja kokemukset helposti unohtuvat,
kun tilanne alkaa normalisoitua. Ihmisellä on taipumus toimia näin,
mikä on joissain olosuhteissa hyväkin asia,
mutta tulevaisuuden kannalta on tärkeää, että mahdollisia kriisejä myös
uskalletaan ajatella etukäteen, sanoo Hiltunen.
– Ymmärrän hyvin riemastuneen fiiliksen, että hei
me selvittiin tästä. Koronan jälkeen edessämme on kuitenkin paljon
isompi, jatkuvasti käynnissä oleva kriisi, ilmastonmuutos.
Sen osalta emme ole selvinneet vielä mihinkään suuntaan, hän painottaa.
Hiltunen käyttää aiheesta puhuessaan mielellään
metaforaa kiehuvasta sammakosta: koronakriisi on kuin sata-asteinen vesi,
johon heitetään sammakko. Se reagoi sata-asteiseen veteen,
toimii ja yrittää päästä kuumasta vedestä nopeasti pois, koska tietää,
että se tappaa. Ilmastonmuutos taas on kuin 20-asteista vettä, jota
kuumennetaan vähitellen, jolloin sammakko tottuu pieniin veden lämpötilan
muutoksiin, eikä viitsi reagoida. Tässä tilanteessa sammakko ei ymmärrä
toimia, vaikka ympäristö lopulta tulee olemaan sille kohtalokas.
– Näkökantamme tulevaisuuteen on usein kovin
rajallinen, jos keskitymme vain ja ainoastaan tähän
hetkeen. Elämämme voi olla jo parinkymmenen vuoden päästä yhtä
selviytymistaistelua ilmastonmuutoksen takia. Jatkuvat myrskyt
riepottelevat, ilmastopakolaisten sekä äärimmäisten sääilmiöiden
määrä kasvaa ja tuholaishyönteisten määrä lisääntyy. Sadot pienenevät
ja ruuan saanti vaarantuu. Emme voi sulkea silmiämme vielä suuremmalta
tuholta, vaikka vallitseva tilanne olisi kuinka kamala tahansa, hän sanoo.
Suomi ei ole erillään muista
Hiltunen toivoo, että protektionismin kaltaiset lieveilmiöt eivät kriisin
myötä nosta päätään, kuten julkisessa keskustelussa on toisinaan povattu.
– Viimeistään tässä tilanteessa suomalaisille pitäisi olla päivänselvää se,
että emme ole vain Suomessa yksin suomalaisina, vaan olemme osa globaalia
yhteisöä. Emme voi koskaan sulkea rajojamme täysin. Nyt jos koskaan on aika
avata silmät sille, mitä maailmassa tapahtuu.
Vain yhteistyöllä pystymme ennakoimaan kriisien liikkeitä, hän
korostaa.
Maailman terveysjärjestö WHO on jo vuosia varoitellut koronan
kaltaisista pandemioista. Maailmalla on paljon ”mätäpaiseita”, ikäviä
kehityssuuntia, jotka voivat eskaloitua globaalistikin – ja vaikuttaa meidän
suomalaistenkin elämään.
– Korona on tästä hyvä esimerkki. Jos suljemme itsemme
muulta maailmalta, olemme tietämättömiä tällaisista
mätäpaiseista. Meidän suomalaisten pitää yrittää vaikuttaa omalta
osaltamme koko maailman suuntaan ja kehitykseen, jotta saamme jatkossakin
elää turvallisessa Suomessa, Hiltunen jatkaa protektionismista.
Kaikkialla ei ole yhtä hyvin
Jos jotain positiivista on kriisin keskeltä haettava, voi
poikkeustilanne olla hedelmällinen alusta uusille
innovaatioille. Uutta tarvitaan silloin, kun totutuista
toimintamalleista pitää luopua. Esimerkiksi sota-aikana onnistuttiin
kehittelemään niin korvikekahvi kuin Molotovin cocktailit.
– Normaali elämä kulkee yleensä eteenpäin junan lailla,
eikä siinä tarvitse paljoa ylimääräisiä miettiä. Kunhan tekee ja
suorittaa. Poikkeusoloissa tilanne on eri, jos esimerkiksi työ
menee alta. Yksilöiden ja yritysten on pakko pysähtyä pohtimaan uudenlaisia mahdollisuuksia
toimia, Hiltunen sanoo.
Suomessa on myös varsin hyvät mahdollisuudet innovoida, kiitos
hyvinvointiyhteiskunnan rakenteiden, hän
muistuttaa. Poikkeustilanne kohtelee epäreilusti ihmisiä maailmassa.
– Jokainen elää nyt epävarmassa tilanteessa, jossa tulevasta ei ole
varmaa tietoa. Suomessa asiat ovat kuitenkin aika hyvin, jos
vertaa oloja vaikkapa pakolaisleireihin Kreikassa ja taudin
leviämiseen niissä olosuhteissa, Hiltunen muistuttaa.
Hiltusen oma kalenteri tyhjeni pitkälti ainakin syksyyn asti
poikkeustilanteesta johtuvien peruuntumisien takia. Tulevaisuus
herättää huolta, mutta hän haluaa nyt yrittää suhtautua asioihin
positiivisesti.
– Terveys tulee tässä tilanteessa ensin. Niin sen pitäisi tulla kaikilla.
Nyt on tärkeintä, että tauti saadaan kuriin ja selvitään
eteenpäin mahdollisimman vähillä ihmisuhreilla. Siitä lähdetään, muu on
nyt toissijaista.
Minkä asian futuristi vielä nostaisi kriisistä esille?
– Olen viime aikoina pohtinut Yhdysvaltojen tilannetta ja maan
tulevaisuutta. Amerikkalaiset ovat käytännössä kriisin keskellä alkaneet
suojella omia terveystuotteitaan ja menevät setelinippu kourassa ostamaan
maskeja muiden nenän edestä. Trumpin tempaus katkaista WHO:n
rahoitus oli ehkä radikaalein teko tähän mennessä. Tällainen itsekeskeinen käytös
voi tehdä syvääkin lovea Yhdysvaltojen ja muun maailman välille. Aiemminhan
Amerikka on ollut suunnannäyttäjä niin taloudellisesti kuin kulttuurillisesti.
Nähtäväksi jää, syntyykö nyt jonkinlainen vastarinta Amerikkaa kohtaan, Hiltunen lopettaa.
Timo Vesala: Työiässä olevien ja tulevien polvien maksutaakka
hirvittää
Kansantaloudelle
koronakriisi on valtava stressi, sanoo Kuntarahoituksen pääekonomisti Timo
Vesala. Vesalan mukaan tähän mennessä on jo melko uskottavasti ehditty
analysoida rajoitustoimien suoria talousvaikutuksia ja
tuotantomenetyksiä.
– Epäilen
kuitenkin, että epäsuoria vaikutuksia vielä aliarvioidaan. Nythän koko globaali
markkina jäähtyy ennennäkemättömän yhtäaikaisesti ja voimakkaasti.
Koronakriisin ensimmäinen aalto osui voimakkaasti palvelusektoriin, mutta
globaalin taantuman seurannaisvaikutukset iskevät investointeihin ja vientiin.
Pelkään, että nämä vaikutukset Suomelle ovat myös mittavia ja niihinkin on
alettava varautua, Vesala sanoo.
Myös
siihen liittyy paljon epävarmuutta, kuinka nopeasti ja missä mitassa
rajoitustoimia kyetään purkamaan, ja miten suuri on vaara, että niitä pitää
hetken päästä taas kiristää. Tällainen haitariliike olisi Vesalan mukaan tietysti
myrkkyä yritysten toiminnan suunnittelulle.
Oma
kysymyksensä on kriisin mahdolliset vaikutukset yhteiskuntien ja talouksien
organisoitumiseen ja yksilönvapauksiin. Vesala nostaa esille taloustoimittaja
ja ekonomisti Martin Wolfin Financial Timesin kolumnit, jotka
Wolf aloitti jo jokin aika sitten puhuttelevasti ”History accelerates in
crisis.”
– Tulkitsin
hänen huomionsa niin, että jo vallalla olleet trendit voivat kriisin varjolla
voimistua ja nopeutua. Trumpismi eli kansallismielisyys ja kansallinen
itsekkyys, globalisaation kritiikki, protektionismi, Kiinan pelko, yksilöiden
valvonta, nyt muutamia mainitakseni.
Vesalan
mukaan koronakriisi voi antaa näille trendeille eväitä, koska pandemian ja
talousvaikutusten nopea eteneminen ovat osaltaan juuri globalisaation ja
talouksien voimakkaan keskinäisriippuvuuden seurausta.
–
Huoltovarmuuden kanssa kamppailu voi lisätä kansainvälisessä toiminnassa
”jokainen on oman onnensa seppä” -ajattelua. Pidän näitä näköaloja
huolestuttavina, koska paremmalla kansainvälisessä koordinaatiolla tämänkin
kriisin hoitoon olisi paljon paremmin ja nopeammin päästy kiinni. Toki on
ymmärrettävää, että kansakunnat ja yritykset joutuvat miettimään itselle
kriittisten toimitusketjujen resilienssiä ja mahdollisesti vahvistamaan niitä.
Silti Vesala
pitää surullisena sitä, jos koronakriisi johtaa voimakkaaseen
protektionistiseen aaltoon ja kansalliseen itsekkyyteen.
– Emme me
keskinäisriippuvuutta nykymaailmassa kuitenkaan pakoon pääse. Ihmisten,
tavaroiden ja ideoiden mahdollisimman vapaa liikkuvuus on teknologisen
kehityksen ja tuottavuuden kannalta aivan ehdottoman tärkeitä
perusedellytyksiä. Ilman rivakkaa tuottavuuskasvua on vaikea samanaikaisesti
ylläpitää korkeaa elintasoa ja ratkaista aikamme megahaasteita:
ilmastonmuutosta ja väestön ikääntymiseen liittyviä ongelmia, hän toteaa.
Kasvotusten kohtaamista tarvitaan jatkossakin
Vielä
on melko aikaista arvioida, mikä kaikki muuttuu kriisin jäljiltä. Selvää on
kuitenkin se, että moni toimija on joutunut koronakriisin yhteydessä ottamaan
melkoisen digiloikan työtavoissaan.
–
Digiloikan myötä voi jäädä elämään tapoja, jotka laventavat
toimintamahdollisuuksia ja vähentävät fyysisen liikkumisen tarvetta. Tämä voi
olla ympäristön kannalta erittäinkin hyvä uutinen, Vesala sanoo.
Hän
kuitenkin uskoo, että niin liiketoiminta kuin vaikkapa tieteellinen luovuus
tulevat jatkossakin tarvitsemaan ihmisten fyysisiä kohtaamisia. Paljon
riippuu nyt myös siitä, kuinka pitkään ja millaisina liikkumisrajoitukset jatkuvat.
–
Jos rokotteen saaminen yleiseen jakoon kestää pitkään,
matkailualan murros voi olla iso. Ylipäänsä esimerkiksi ravintola- ja
erilaisten viihdepalvelujen tuottajat voivat joutua entistä tarkemmin
miettimään, miten tuote saadaan kuluttajan ulottuville ilman
noutopöytäjonotuksia ja isojen ihmisjoukkojen kokoontumisia, hän jatkaa.
Talouden
sairastumisella pitkät vaikutukset
Nyt lienee
syytä varautua siihen, ettei yhteiskunnan normaali toiminta palaudu täysin
entiselleen kovinkaan nopeasti, Vesala sanoo. Esimerkiksi julkisen talouden rahoitusasema heikkenee näissä talkoissa
todella paljon.
– Sitä on kuitenkin nyt sinänsä turha surkutella, koska
vaihtoehto olisi vielä kauhistuttavampi. Silti en voi kieltää, etteikö nyt
työiässä olevien ja tulevien polvien maksutaakka hirvittäisi. Meillä on
muutenkin mittava kestävyysvaje ja sen päälle lankeaa nyt vielä tämä
koronalaskukin.
Yhteiskunnan kannalta Vesalassa herättää huolta se, miten
hyvin terveys- ja talouskriisin samanaikainen hoito onnistuu. Ihmiset
ymmärrettävästi odottavat nyt ensisijaisesti suojaa ja huolenpitoa, mutta
samalla on pakko huomioida, että talouskin sairastuu.
– Ja sillä on suuri ja mahdollisesti pitkäkestoinen
vaikutus koronan jälkeiseen aikaan. Yhteiskunnan turvaverkot auttavat, mutta
monet ihmiset menettävät työnsä ja riski sosiaalisen eriarvoisuuden kasvusta on
ilmeinen.
Juttusarjan toisessa osassa mukana ovat sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo ja Posion kunnanjohtaja Heli Knutars. Se julkaistaan ensi viikon tiistaina 5. toukokuuta.
Teksti: Pihla Hakala
Kuvat: haastateltavat