Ota yhteyttä Kirjaudu Avautuu uuteen välilehteen
Hae sivustolta

Kemissä kestävyys on kilpailutekijä

Hankkeen tärkeimpiä tavoitteita on luoda kaupungille monistettavissa oleva ympäristöpoliittinen ohjelma, saada kaupungin toimialat ja sidosryhmät toimimaan kestävän kehityksen ja vähähiilisyyden ehdoilla sekä lisätä tietämystä ympäristöstandardin mukaisista toimintatavoista.

Kemin kaupunginjohtaja Tero Nissinen kuvailee hanketta kaupungin strategian kulmakiveksi.

­– Kunnissa on välillä pahana tapana, että innostutaan täysillä yhdestä ja heti perään jostain toisesta asiasta ilman kunnollisia päämääriä ja tavoitteita. Tähän olemme sitoutuneet täysillä ja pitkäaikaisesti. Määrätietoisuudesta kertoo jotain se, että lähdimme heti hankkeen käynnistyttyä tavoittelemaan ISO 14001 -ympäristösertifikaattia, jonka saimme ensimmäisenä mannersuomalaisena kuntana maaliskuussa 2019, Nissinen kertoo.

Sertifikaatti myönnettiin Kemin kaupunginkanslialle, sivistystoimialalle, sosiaali- ja terveystoimialalle ja tekniselle toimialalle, eli monipuolisesti eri toimijoille kaupungin sisällä.

– Tavoitteena on saavuttaa win–win-tilanne ympäristöllisen ja taloudellisen ajattelun osalta. Ympäristön kannalta kestävä toiminta ei mielestäni ole ristiriidassa taloudellisen toimeliaisuuden tai menestymisen kanssa. Kemi on ollut asian äärellä tosissaan vasta pari vuotta, mutta liikkeellelähtö on ollut erinomainen. ISO-sertifikaatti pitää uusia vuosittain, joten sekin haastaa meitä eteenpäin.

Tavat näkyville ja kuuluville

Nissinen käyttää mielellään termiä kestävyys, sillä se kuvaa hänen mielestään parhaiten kestäviä tavoitteita niin ympäristötekijöiden kuin talouden osalta. Myös yhteistyön pitää olla kestävää.

– Yhteistyön merkitys on valtava. Kestävyyden tehostamiseksi on olennaista, että toimialat löytävät toisensa aiempaa paremmin ja ymmärtävät, miten omat tekemiset vaikuttavat toisten tekemisiin ja miksi. Johtamisen vinkkelistä katsottuna tarvitaan tiivistä kanssakäymistä emon ja yhtiöiden kesken. Kaupunki emokonsernina määrittelee yhtiöittäin omistajaohjauksen periaatteita ja tavoitteita ja on sitä kautta edesauttamassa yhtiöiden kestäviä investointeja.

Toimenpiteiden pitää olla sellaisia, joilla kuntalaisetkin saadaan aktivoitua mukaan.

– Tarvitaan tapoja ja caseja, jotka näkyvät, kuuluvat ja ovat kuntalaisen näkökulmasta helposti lähestyttäviä. Kaupunki on tässä tärkein suunnannäyttäjä. Meillä on esimerkiksi lyhyille työmatkoille käytössä polkupyöriä, olemme lopettaneet muovipussien käytön kaupungintalolla ja muutamissa muissa keskeisissä kiinteistöissä ja järjestäneet brunsseja hävikkiruoasta. Kuntalaisen silmissä vain konkreettisilla teoilla on väliä, Nissinen toteaa.

Kestävyydestä kilpailutekijä

Kemi pyrkii noudattamaan kestävyyden periaatteen ehtoja kaikissa hankinnoissaan, mutta Nissinen myöntää, että aina hintaan ja ympäristöön liittyvät asiat eivät niin sanotusti istu samalla puolella pöytää.

– Jokainen tapaus harkitaan erikseen ja huolella. Hankintastrategiaa päivitetään aktiivisesti, jotta ympäristökriteerit saadaan mukaan hankalimpiinkin päätöksiin.

Teollisena paikkakuntana Kemin innostus kestävyyteen kumpuaa Nissisen mukaan juuri teollisuudesta.

– 96 prosenttia Suomen jätteistä tulee teollisuudesta, mutta samalla voitot saadaan sieltä, joten jotain on tehtävä. Vaikka teollisuuden kapasiteetit ovat vuosien varrella nousseet, ovat ympäristölupa-asiat vain tiukentuneet. Jos haluaa olla edelläkävijä ja toimia esimerkkinä naapurikunnille, ei voi levätä laakereillaan. Hiilijalanjälki ja päästöt ovat pienentyneet seudullamme todella rajusti, kiitos vastuullisten periaatteiden ja tavoitteiden.

Nissinen uskoo, että kestävyys on seudulle myös kilpailutekijä.

– Kestävyys on otettu osaksi elin- ja pitovoimatyötä. Ympäristöasiat puhuttelevat etenkin nuorisoa. Uudet sukupolvet ovat tietoisempia kuin edeltäjänsä, joten näemme tässä pelkästään mahdollisuuksia Kemin tulevaisuudelle. Haluaisin juhlallisesti puhua jopa teollisuuden kestävyyden renessanssista, hän päättää.

Hiilidioksidipäästöt kolmasosaan nykytasosta

Yksi esimerkki kestävistä käytännön toimista seudulla on uusi biolämpökeskus, jonka Kemin Energia ja Vesi Oy rakentaa Kemin keskustan kupeeseen samalle tontille nykyisen lämpölaitoksen kanssa. Se on tarkoitus ottaa käyttöön vuoden 2021 ensimmäisellä vuosineljänneksellä, näillä näkymin heti tammikuussa. Keskukselle on myönnetty Kuntarahoituksen vihreää rahoitusta.

Uusi keskus pystyy käyttämään polttoaineena pelkkää puuta, kun nykyiseen lämpökattilaan pitää sekoittaa turvetta mukaan. Laskelmien mukaan turpeen käyttö uuden kattilan myötä vähenee tulevaisuudessa kokonaisuudessaan jopa yhteen kolmasosaan, mikä tarkoittaa myös hiilidioksidipäästöjen vähentymistä noin kolmasosaan vuoden 2018 tasosta.

Kemin Energia ja Vesi Oy:n toimitusjohtaja Anne Salo-oja.
Kemin Energia ja Vesi Oy:n toimitusjohtajan Anne Salo-ojan mukaan Kemin uusi biolämpökeskus tuo vuositasolla satojen tuhansien eurojen säästöt.

Turpeen käyttö on kallistunut verotuksen kiristyttyä ja sen tarvitsemien päästöoikeuksien hintojen noustua parissa vuodessa jopa nelin–viisinkertaisiksi. Siksi turpeen käytön vähentäminen pienentää energiakuluja selvästi.

– Uusi kattila ei yksinään riitä kemiläisten kaukolämmön tarpeeseen, joten nykyistäkin tullaan vielä tarvitsemaan. Se kuitenkin jää vähemmälle käytölle, ja uudesta kattilasta tulee niin sanotusti ykköskattila, kertoo Kemin Energia ja Vesi Oy:n toimitusjohtaja Anne Salo-oja.

Salo-ojan mukaan lämpökeskuksen kokonaiskustannusarvio on noin 12,8 miljoonaa euroa. Hänen mukaansa budjetissa on pysytty hyvin. Uuden biolämpökeskuksen kautta saatava säästö riippuu päästöoikeuksien senhetkisestä hinnasta, mutta vuositasolla liikutaan kuitenkin sadoissa tuhansissa euroissa.

Uusi laitos myös parantaa alueen kaukolämmön tuotannon omavaraisuutta, kun käytössä on kaksi kattilaa. Tällä hetkellä Kemin Energia ja Vesi Oy ostaa kaukolämpöä jonkin verran paikalliselta teollisuudelta.

– Toki olemme jatkossakin halukkaita yhteistyöhön.

Etelässä pitää kuunnella pohjoista

Miten uusi biolämpökeskus toimii käytännössä?

– Kyseessä on niin sanottu arinakattila, johon syötetään energiapuuta, joka palaa arinan päällä. Kattilan sisällä on vesiputkia, jotka kuumenevat. Vesi siirtyy lämmönvaihtimen kautta 70–115-asteisena kaukolämpöverkkoon ja asiakkaille. Lisäksi lämpökeskuksen savukaasujen lämpö otetaan savukaasupesurissa talteen, jolloin polttoaineiden energiasisältö hyödynnetään täysimääräisesti. Tämä on hyvin yksinkertainen tapa tuottaa kaukolämpöä. Vastaavia laitoksia on Suomessa kymmeniä muitakin, Salo-oja kertoo.

Uuden kattilan ansiosta yhtiö pystyy pitämään kaukolämmön hinnat kohtuullisina.

– Tälläkin hetkellä hintataso on alle valtakunnan keskiarvon. Biolämpökeskusinvestoinnin ansiosta emme joudu hiilidioksidipäästöjen kustannusten takia ainakaan nostamaan hintoja. Haluamme myös omalta osaltamme tarjota asiakkaillemme informaatiota vastuullisesta energian- ja vedenkulutuksesta.

Muuttuvat vuodenajat tietävät lisähaasteita.

– Vaihtelu vuosien välillä on suurta. Esimerkiksi tämä vuosi on alkanut todella leudosti. Lämpötiloja seurataan niin sanotulla lämmitystarveluvulla, joka toimii pohjana sähkön ja lämmön tarpeen seurannalle. Tähän asti vuotuisten lämmitystarvelukujen muutoksista ei ole voinut selvästi nähdä sitä, onko kyseessä ilmaston lämpeneminen.

Salo-oja näkee, että suomalaiset ovat erittäin tietoisia ilmastonmuutokseen liittyvistä asioista ja osaavat tehdä oikeanlaisia ratkaisuja sen torjumiseksi.

– Kuluttajien tietoisuus kasvaa mitä enemmän aiheesta puhutaan julkisuudessa. Suomessa pitää ottaa huomioon myös maantieteelliset erot: täällä Pohjois-Suomessa ihmiset kokevat esimerkiksi polttoaineiden verotukseen ja julkiseen liikenteeseen liittyvän keskustelun usein täysin eri tavalla kuin etelässä. Jokaista osapuolta pitää kuunnella, hän muistuttaa.


Teksti: Pihla Hakala
Kuvat: Teija Laurinolli / Kemin kaupunki & Anne Salo-oja

NäkökulmatVastuullisuus

Timo Vesala: Näyttävä on vaikuttavan pahin vihollinen

Näyttävä on vaikuttavan pahin vihollinen! Ajatus syntyi, kun kuuntelin Osmo Soininvaaran haastattelua Ylen Ykkösaamussa (18.2.2020). Haastattelussa Soininvaara kyseenalaisti hallituksen niin sanotun ilmastorahaston mielekkyyden ja piti sitä ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta pahimmillaan jopa haitallisena. Soininvaaran koko argumentointi on kuunneltavissa Ylen Areenassa tai luettavissa hänen blogistaan.

Soininvaara tunnistaa, taloustieteellisen tutkimuskirjallisuuden tapaan, perusongelmaksi sen, ettei fossiilitalous itse kärsi riittävästi tuottamistaan negatiivisista ulkoisvaikutuksista eli päästöistä. Siksi maailmanlaajuisen hintamekanismin luominen hiilelle – esimerkiksi päästökaupan laajentamisen tai globaalin hiiliveron avulla – pitäisi olla ensisijainen tavoite. Tällöin voitaisiin, ainakin periaatteellisesti, vaikuttaa kerralla kaikkien uusien investointien kannustimiin edistää hiilivapaata taloutta. Vastaavan vaikuttavuuden saavuttaminen yksittäisiä ilmastoystävällisiä hankkeita subventoimalla olisi paitsi äärettömän epävarmaa myös hirvittävän kallista. Siinä pelissä muutamalla sadalla miljoonalla eurolla ei olisi juuri merkitystä.

Miksi sitten aidosti vaikuttavia ja kustannustehokkaita ilmastotoimia on vaikea saada aikaiseksi, mutta monimutkaisia ja kalliita subventiomekanismeja kyllä kehitellään? Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehnin vastaus A-studiossa 18.2.2020 oli poliittinen realismi: maailmanlaajuinen hiilivero on vielä niin pitkässä kuusessa, että toistaiseksi on pakko tyytyä paikallisempiin ja mahdollisesti kalliimpiin toimiin. Soininvaara puolestaan itse arveli, että yksi syy on tukipolitiikan miellyttävyys. Poliitikoille on mukavampi jakaa rahaa yksittäisiin ilmastoinvestointeihin kuin rangaista koko fossiilitaloutta uusilla kustannuksilla.

Vaivatta tulee mieleen liuta muitakin esimerkkejä, joissa kestävä ongelmanratkaisu jää näyttävän mutta tehottoman ratkaisumallin jalkoihin. Ajatellaanpa vaikka työllisyyskasvua edistäviä politiikkatoimia. Työttömien palvelujen ja palkkatuen lisääminen voivat sinänsä olla hyviä ja tarpeellisia keinoja. Näyttäviäkin ne ovat ja tuntuvat hyviltä, mutta pitkän aikavälin vaikuttavuuden ja kustannustehokkuuden kannalta ne eivät ehkä ole aivan kärkipään reformeja. Muun muassa palkkatuen työllisyysvaikutusten haasteista löytyy hyvä Palkansaajien tutkimuslaitoksen kiteytys.

Pitkäjänteisen työllisyyskasvun kannalta tärkeintä olisi päästä käsiksi työmarkkinoiden rakenteisiin, kohtaanto-ongelmien juurisyihin ja työnteon kannustimiin. Niihin puuttuminen on kuitenkin vaikeaa ja epämiellyttävää. Työmarkkinauudistuksissa ajaudutaan helposti törmäyskurssille työmarkkinajärjestöjen kanssa ja kannustimista taas on todella vaikea edes keskustella ilman, että keskustelun virittäjää syytetään vähempiosaisten syyllistämisestä.

Näyttävän niskalenkki vaikuttavasta taitaa vaivata monia kuntatalouden ongelmien ratkaisumallejakin.  Osassa kunnista koetaan houkutusta panostaa erilaisiin vetovoimatekijöihin siinä toivossa, että ikääntymisen ja kaupungistumisen megatrendit voitaisiin ainakin paikallisesti kääntää toiseen suuntaan. Yhtäällä investoidaan hienoihin kouluihin ja urheiluhalleihin, toisaalla luvataan lapsibonuksia tai jaetaan lukiolaisille ilmaisia läppäreitä. Toimenpiteet ovat näyttäviä, mutta niiden vaikuttavuus on hyvinkin epävarmaa, varsinkin jos (ja kun) naapurikunnat päätyvät tekemään suunnilleen vastaavia vetovoimainvestointeja.

Lopputuloksena voi hyvinkin olla, että megatrendit eivät käänny eivätkä investoinnit maksa itseään takaisin. Vaikuttavinta voisi monessa tapauksessa olla kuntarakenteet ylittävä yhteistyö, vaikka se vähän kipuilua aiheuttaisikin. Katsottaisiin porukalla, miten palvelujen kohtuullinen saavutettavuus voidaan kustannustehokkaasti turvata siinäkin tapauksessa, että väestöennusteiden synkempi laita toteutuu.

Timo Vesala
Kirjoittaja on Kuntarahoituksen pääekonomisti.

Tutustu Vesalan aiempiin blogikirjoituksiin:

KuntarahoitusNäkökulmatPääekonomistiTalous

Pohjoismaiset liikkeeseenlaskijat päivittivät vihreiden bondien raportointisuosituksiaan

Kuntarahoitus on yhdessä muiden pohjoismaisten julkisen sektorin liikkeeseenlaskijoiden kanssa päivittänyt vihreiden bondien eli ympäristöinvestointeihin korvamerkittyjen joukkovelkakirjalainojen pohjoismaista raportointisuositusta. Ensimmäinen versio suosituksesta julkaistiin lokakuussa 2017 ja uusi suositus korvaa siitä 2019 tammikuussa julkaistun päivitetyn version.

Position Paper on Green Bonds Impact Reporting on kymmenen pohjoismaisen julkisen sektorin liikkeeseenlaskijan yhteinen raportointisuositus, joka pitää sisällään suositukset ympäristövaikutuksiin liittyvistä indikaattoreista ja laskentatavoista.

Tuoreessa päivityksessä pieniä muutoksia on tehty ympäristövaikutusten laskentatapoihin. Lisäksi raportointisuosituksiin on otettu mukaan EU:n kestävän rahoituksen mukaiset ympäristötavoitteet. Raportointisuositusten tarkoituksena on muodostaa yhtenäinen, läpinäkyvä ja korkealaatuinen kehikko vihreiden bondien liikkeeseenlaskijoiden raportoinnille.

– Ilmastokysymykset ja ilmastohaasteiden ratkaisu ovat nousseet valtioiden agendalle kautta maailman. Lisäksi sääntely-ympäristön kautta haetaan entistä vahvemmin ratkaisuja globaaliin haasteeseen. Finanssisektori on keskeisessä roolissa ja on tärkeää keskittyä siihen, että toimien vaikuttavuudesta voidaan raportoida uskottavasti. Yhteneväisten käytäntöjen luominen ja niihin sitoutuminen parantavat raportoinnin laatua ja vertailtavuutta, sanoo Eeva Toivonen, Kuntarahoituksen edustaja työryhmässä.

Suositukset luonut pohjoismainen ryhmä koostuu Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan julkisen sektorin vihreiden bondien liikkeeseenlaskijoista. Ryhmään kuuluu pohjoismaisia julkishallinnon rahoittajia kuten Kuntarahoitus, norjalainen Kommunalbanken, ruotsalaiset Kommuninvest ja Swedish Export Credit Corporation (SEK) sekä seitsemän ruotsalaista kuntaa tai paikallista liikkeeseenlaskijaa. Ryhmän työskentelyssä apuna ovat olleet lisäksi CICERO (Center for International Climate Research), SEB, Crédit Agricole CIB ja kansainvälinen sijoittajayhteisö.

Lisätietoja:

Eeva Toivonen
ESG-analyytikko, yhteiskuntavastuu ja viestintä
puh. 050 4643 073


Position Paper on Green Bonds Impact ReportingDownload

KuntarahoitusVarainhankintaVastuullisuus

Kuntarahoituksen markkinakatsaus 2/2020

Maailmantalouden suhdanneodotusten paraneminen näkyy varsin laaja-alaisesti talouden indikaattoreissa. Kasvu näyttäisi voimistuvan jo vuoden 2020 aikana.

Suhdannekuvaajat olivat edellisen kerran nykyisen kaltaisessa tilassa syyskesällä 2016. Silloin seuraavan vuoden aikana

  • USA:ssa, euroalueella ja koko maailmantaloudessa BKT-kasvu kiihtyi noin prosenttiyksiköllä
  • pitkät korot nousivat noin 60-80 korkopistettä, korkokäyrä jyrkkeni selvästi.

Jokainen sykli on kuitenkin erilainen ja vuosiin 2016–17 verrattuna taloutta uhkaa nyt merkittävä satunnainen epävarmuustekijä eli koronavirus, joka ei vielä näy viimeisimmissä makroluvuissa.

Koronavirusepidemia vaikuttaa alkuvuonna voimakkaasti Kiinan talouteen. Kiinan osuus maailmantalouden kasvusta on lähes 30 %, joten koronavirus aiheuttaa merkittävän negatiivisen kysyntävaikutuksen koko globaaliin talouteen. Tilanteesta koituu varmuudella häiriöitä myös kansainvälisiin toimitusketjuihin.

Rahapolitiikan viritys – erityisesti FED:n osalta – on tällä hetkellä elvyttävämpi kuin 2016–17, mikä oletettavasti jarruttaa korkotason syklistä nousupainetta.

Mikäli koronavirusepidemia saadaan lähiviikkoina hallintaan eikä se laajene pandemiaksi, suhdannenäkymän vahvistuminen ja korkotason maltillinen nousutrendi todennäköisesti jatkuvat.


Teollisuustuotannon pohjakosketus ohitettu – ostopäällikkö-indeksit ennakoivat piristyvää kasvua myös palvelualoille

PMI-ostopäällikköindeksit seuraavat teollisuuden ja palvelualojen trendiä (kysely yrityksille).
Ne toimivat hyvinä indikaattoreina talouskasvusta:

PMI > 50 : sektorin odotetaan kasvavan
PMI < 50 : sektorin odotetaan supistuvan


OECD:n suhdannekuvaajien perusteella maailmantalouden kasvu nopeutuu selvästi jo vuonna 2020 (Huom: Kuvaajat eivät vielä huomioi koronaviruksen vaikutuksia)


Kasvunäkymän muutoksen suhteen vastaavissa olosuhteissa oltiin viimeksi 08-09/2016 – silloin seuraavan vuoden aikana kasvu vauhdittui ja pitkät korot nousivat


Koronaviruksen vuoksi Kiinan talouskasvu hidastuu alkuvuonna merkittävästi – toimitusketjujen ja kansainvälisen kaupan välityksellä vaikutukset leviävät laajalle


Pitkät korot laskivat varsin voimakkaasti korona-epidemian puhkeamisen jälkeen – osakkeissa epäyhtenäisempi reaktio


Pitkän aikavälin korko-odotuksissa ei enää juuri hinnoitella EKP:n lisäkoronlaskuja – toisaalta keskuspankkielvytyksen odotetaan jatkuvan entistä pidempään


FED:n rahapolitiikan viritys selvästi elvyttävämpi kuin vastaavissa suhdanneolosuhteissa 2016-17


Suomen talouden näkymä

Suomessa talouskasvu oli vuoden 2019 kolmella ensimmäisellä neljännekselä selvästi muuta euroaluetta vahvempaa. Kotimainen kulutus on jo pidemmän aikaa ollut keskeisin kasvun ajuri.

Ennakkotiedot vuoden 2019 viimeisen neljänneksen kasvuluvuista kuitenkin viittaavat kansainvälisen talouden ongelmien olevan lopulta välittymässä myös Suomeen. Alustavan arvion mukaan BKT supistui 0,4 % edellisestä neljänneksestä.

Kenties myönteisin yllätys on ollut odotettua selvästi vahvempi työllisyyskasvu – nykyisellä vauhdilla hallituksen 75 %:n työllisyysastetavoite vuoden 2023 loppuun mennessä on saavutettavissa.

Työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmien paheneminen (avoimien työpaikkojen määrä kasvaa voimakkaasti mutta työttömien määrä ei vastaavasti laske) kuitenkin merkitsee, että työllisyyden kasvu ennen pitkää pysähtyy ilman merkittäviä uusia työllisyystoimia.

Rakentamisen jäähtyminen sekä kansainvälisen talouden suhdanneongelmien tarttuminen viiveellä Suomeen painavat kuluvan vuoden BKT-kasvua. Odotamme Suomen talouden kasvavan 2020 0,9 % ja 1,0 % vuonna 2021.

Tilastokeskuksen ennakollisen neljännesvuositilinpidon mukaan kuntatalouden heikkeneminen jatkui vuonna 2019. Manner-Suomen kuntien ja kuntayhtymien tilikauden tulos painui yhteensä noin 200 milj. negatiiviseksi ja velkaantuminen kiihtyi. Tulos on erittäin heikko, vaikkakin jonkin verran odotettua parempi. Kuntatalouden heikkenemisen taustalla on erityisesti toimintamenojen ja investointitarpeiden kasvu.


Kotimainen kulutus pitänyt Suomen talouskasvun euroaluetta vahvempana – nettoviennin ja investointien kasvukontribuutio vaisu


Teollisuustuotannon ja tavaraviennin viimeaikainen heikkeneminen viittaa maailmantalouden ongelmien olevan tarttumassa lopulta myös Suomeen


Työllisyyskasvu ylittänyt odotukset: 5 vuodessa työllisyysaste noussut lähes 5 prosenttiyksikköä – nousua eniten 55-64 -vuotiaissa


Jatkossa työllisyyden kasvupotentiaali riippuu entistä enemmän siitä, miten hyvin työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmia onnistutaan lievittämään


Rakentamisen jäähtyminen ja kv-suhdanneongelmien välittyminen viiveellä Suomeen painavat BKT-kasvun vuonna 2020 pitkän aikavälin trendin alapuolelle


Kuntatalouden heikkeneminen jatkui 2019 – pääsyynä toimintamenojen ja investointitarpeiden kasvu

Kuntatalous = Manner-Suomen kunnat ja kuntayhtymät


Manner-Suomen kuntien ja kuntayhtymien tilikauden tulos negatiivinen, lainakanta kasvoi voimakkaasti


Kuntarahoituksen markkinakatsaus-02_2020Lataa

PääekonomistiTalous

Yhteiskunnallisen rahoituksen arviointiryhmä haluaa muuttaa maailmaa

Jenni Airaksisen koko työura on liittynyt kuntien tutkimukseen, kehittämiseen ja näiden asioiden opettamiseen ja viestimiseen. Häntä kiinnostavat erityisesti kuntien johtaminen ja uudistuminen sekä koko järjestelmän kehittäminen niin, että siitä olisi ihmisille mahdollisimman paljon iloa ja hyötyä. Tämä näkemys on myös koko yhteiskunnallisen rahoituksen tavoitteiden ytimessä.

Myös Jouni Parkkonen on omistautunut urallaan yhteiskunnallisten asioiden kehittämiseen. Ennen nykyistä rooliaan yhteiskunnallisen asuntotuotannon edunvalvonnassa hän on työskennellyt virkamiehenä ja poliittisissa tehtävissä. Parkkonen on opiskellut laskentatoimea ja rahoitusta, rahoitukseen liittyvät erityiskysymykset ovat hänelle myös tuttuja.

Päivi Petäjäniemi työskentelee Kuntarahoituksena asuntosektorin asiakasvastaavana. Hänellä on pitkä rahoitusalan tausta, ja hän on työskennellyt jo aiemmin Kuntarahoituksen vihreän rahoituksen tiimissä. Uudessa roolissaan hän vastaa uuden yhteiskunnallisen rahoituksen tuotteen kehittämisestä.

Sekä Airaksinen että Parkkonen tunnetaan omilla aloillaan kantaaottavina ja kehittämisorientoituneina asiantuntijoina. Airaksinen nauraa olevansa ”häirikkö, analyytikko, tsemppari ja päivystävä tohtori”.

Airaksinen ja Parkkonen ovat intohimoisia hyvinvointiyhteiskunnan puolestapuhujia. He haluavat työllään antaa takaisin yhteiskunnalle, jolta ovat saaneet paljon.

– Kuntakentältä eivät haasteet lopu, mutta se on innostavaa eikä lannistavaa. Haluan käyttää energiaani hyvinvointi- ja sivistysjärjestelmän kehittämiseen, koska olen tälle systeemille paljon velkaa. Täysin tavallisesta, duunariperheestä olen ilman suuria ponnisteluja saanut ilmaisen koulutuksen, jonka avulla minulle on avautunut ura ja asema, jollaisesta en olisi edes osannut haaveilla, Airaksinen sanoo.

– En pelkää tarttua uusiin asioihin ja isoihinkin haasteisiin. Koen itseni etuoikeutetuksi, että olen saanut olla rakentamassa KOVA ry:stä merkittävää asuntopoliittista vaikuttajaa ja yhteiskunnallista keskustelijaa, Parkkonen jatkaa.

Yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisuun tarvitaan uusia työkaluja

Yhteiskunnallisen rahoituksen arviointiryhmän jäsenet näkevät rahoituksen keskeisenä tapana ratkoa hyvinvointivaltion ydinongelmia.

– Yhteiskunnallinen rahoitus on Suomessa ja vielä muualla maailmassakin suhteellisen tuore juttu. Yhteiskunnalliset kysymykset ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus kiinnostavat minua suuresti. Iloitsen siitä, että osana yritysten ja sijoitusmaailman vastuulliskysymyksiä myös yhteiskunnallinen vastuullisuus nostaa päätään, Jouni Parkkonen sanoo.

– Vastuullinen rahoittaminen on luonteva jatke meidän vihreälle rahoitukselle. Yhteiskunnallisen rahoituksen kautta voimme kertoa entistä paremmin asiakkaidemme hienoista hankkeista ja niiden vaikutuksista ympäristöönsä. On tosi mukava olla tekemässä jotain ihan uutta, Petäjäniemi huomauttaa.

Kuntien ja yleishyödyllisen asuntotuotannon merkitystä yhteiskunnan ja hyvinvoinnin kehityksessä ei aina tunnisteta keskustelussa, joka keskittyy valtakunnan politiikkaan. Niiden vipu- ja kerrannaisvaikutuksilla on kuitenkin valtava vaikuttamispotentiaali.

– Tavoitteena on oltava parempi maailma ja paremmin voivat ihmiset. Olen vakuuttunut siitä, että maailmaa voi ja kannattaa parantaa esimerkiksi kunta kerrallaan, Airaksinen sanoo.

Mikä yhteiskunnallisen rahoituksen arviointiryhmän jäseniä innostaa työn ulkopuolella?

Jenni Airaksinen
Tanssin, seuraan mieheni kanssa jääkiekkoa, käyn avannossa ja saunassa vuorotellen ja muun ajan yritän kasvatella kolmea teiniä.

Jouni Parkkonen
Matkustan ulkomailla niin lyhyempiä ja pidempiäkin reissuja. Lisäksi harrastan viinejä. Kaveriporukoiden kesken pelataan korttia, lähinnä tikkipelejä. Kunnostani pidän vaihtelevalla menestyksellä huolta juoksemalla. Talvisin myös hiihdän.

Päivi Petäjäniemi
Tykkään liikkua ja olen intohimoinen juoksuharrastaja. Suuren osa ajasta lohkaisevat lapset ja heidän harrastuksensa. Olen myös aivan koukussa Scrabble-lautapeliin.

Lue lisää

Kuntarahoitus tuo ensimmäisenä Pohjoismaissa markkinoille yhteiskunnallisen rahoituksen

Yhteiskunnallinen rahoitus

Teksti: Soili Helminen
Kuva: Sami Lamberg

Digitaaliset palvelutVarainhankintaVastuullisuusYhteiskunnallinen rahoitus

Kuntarahoitus tuo ensimmäisenä Pohjoismaissa markkinoille yhteiskunnallisen rahoituksen

Yhteiskunnallista rahoitusta voivat saada Kuntarahoituksen asiakkaat eli kuntasektorin yhteisöt sekä valtion tukeman yleishyödyllisen asuntotuotannon toimijat. Rahoitettavien hankkeiden on sisällyttävä jollekin Kuntarahoituksen yhteiskunnallisen rahoituksen viitekehyksen osa-alueista, joita ovat asuminen, hyvinvointi ja koulutus.

Yhteiskunnallista rahoitusta saavan hankkeen on edistettävä yhdenvertaisuutta, yhteisöllisyyttä, hyvinvointia tai kuntien tai niiden alueiden elinvoimaa. Ulkopuolisen arvion liikkeeseen laskettavan social bondin viitekehyksestä on antanut arvostettu kansainvälinen vastuullisuusluokittaja ISS ESG. Se arvioi viitekehykseen kuuluvien hankkeiden edistävän merkittävästi YK:n kestävän kehityksen tavoitteita.

– Käytännössä kaikki Kuntarahoituksen rahoittamat investoinnit kohdistuvat yhteiskunnan kehittämiseen, olipa kyse kunnallisinfrasta, sairaalasta tai päiväkodista. Yhteiskunnallisen rahoituksen portfolioon valittavat hankkeet arvioidaan kuitenkin vaikutukseltaan erityisen laaja-alaisiksi ja yhteisöönsä positiivisesti vaikuttaviksi. Hankkeiden yhteiskunnallisista vaikutuksista raportoidaan sijoittajille vuosittain, kertoo Päivi Petäjäniemi, joka vastaa Kuntarahoituksessa yhteiskunnallisen rahoituksen kehityksestä. 

Kuntien investointien vaikutukset näkyviksi   

– Yhteiskunnallinen rahoitus edistää pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan ytimeen kuuluvia tavoitteita. Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on kovan taloudellisen paineen alaisena, ja inhimillisten arvojen ohella yhteiskunnallinen rahoitus tekee näkyväksi yksilön hyvinvoinnista myös yhteiskunnalle koituvaa hyötyä, sanoo Kuntarahoituksen toimitusjohtaja Esa Kallio.

Rahoituksen vakiintuessa Kuntarahoitus kehittää tapoja kuvata investointien vaikutusten monialaisuutta mahdollisimman konkreettisesti.

– Harvoin tulee ajatelleeksi, kuinka erilaisia ja laaja-alaisia vaikutuksia koululla, liikuntapuistolla tai kirjastolla voi olla ympäristöönsä ja omaan yhteisöönsä. Yhteiskunnallisen rahoituksen avulla haluamme nostaa esiin näitä vaikutuksia ja rohkaista kuntia ja asuntorakennuttajia suunnittelemaan investointikohteita innovatiivisesti, pitkäjänteisesti ja eri käyttäjäryhmät huomioiden, Päivi Petäjäniemi kertoo.

Yhteiskunnallisen rahoituksen hankkeet hyväksyy kolmejäseninen arviointiryhmä, johon kuuluvat toiminnanjohtaja Jouni Parkkonen Kohtuuhintaisen vuokra-asumisen edistäjät KOVA ry:stä, kuntatutkija Jenni Airaksinen Tampereen yliopistolta ja Päivi Petäjäniemi Kuntarahoituksesta.

Luonteva askel vastuullisen rahoituksen saralla

Kuntarahoitus toi ensimmäisenä Suomeen vihreän rahoituksen. Yhteiskunnallisen rahoituksen tarjoajana se on ensimmäinen rahoituslaitos Pohjoismaissa.

– Vastuullisuus on osa Kuntarahoituksen DNA:ta. Panostamme vastuullisuuteen sekä asiakkaille tarjoamissamme tuotteissa että omien prosessien ja toimintatapojen kehittämisessä. Siksi on luontevaa, että olemme eturintamassa myös yhteiskunnallisen rahoituksen osalta, Esa Kallio sanoo.

– Kuntarahoitus on Suomen suurin yleishyödyllisen asuntotuotannon rahoittaja. Siihen kuuluu sekä erityisryhmien – muun muassa opiskelijoiden, vammaisten tai ikäihmisten – asuminen että kohtuuhintainen vuokra-asuntotuotanto. Odotamme, että erityisen vaikuttavat yleishyödylliset asuntohankkeet tulevat muodostamaan ison osan myös Kuntarahoituksen yhteiskunnallisen rahoituksen portfoliosta, Päivi Petäjäniemi sanoo.

Lisätietoja:

Esa Kallio
toimitusjohtaja, Kuntarahoitus
puh. 050 337 7953

Soili Helminen
viestintä- ja yhteiskuntavastuupäällikkö, Kuntarahoitus
puh. 0400 204 853

Digitaaliset palvelutKuntarahoitusVastuullisuusYhteiskunnallinen rahoitus

Kuntarahoitus auttaa nuoria löytämään omat supervoimansa

Suomalaisen yhteiskunnan menestyksen avaimet ovat osaamisen kehittämisessä. Juhlavuonnaan Kuntarahoitus halusi nostaa esiin Suomen tulevaisuuden tekijät, nuoret. Nopeasti muuttuvassa maailmassa toisen asteen opintojen ulkopuolelle jääminen on merkittävä syrjäytymisen riskitekijä. Kuntarahoitus ja voittoa tavoittelematon Nuori Yrittäjyys ry haluavat tukea nuoria auttamalla heitä tunnistamaan omat vahvuutensa opinnoissa ja työelämässä menestymiseen.

Ammattitaito ei ole ainoa työelämätaito – oppimateriaalit auttavat vahvuuksien tunnistamisessa

Tavoitetta tukemaan Kuntarahoitus ja Nuori Yrittäjyys ry ovat rakentaneet yläkouluikäisille nuorille suunnatun osaamisen oppimiskokonaisuuden, joka tarjoaa tietoa ja tehtäviä omien vahvuuksien ja kiinnostuksen kohteiden tunnistamiseen. Portaalin sisällöt on suunnattu erityisesti peruskoulunsa päättäville yhdeksäsluokkalaisille. Oppimisympäristöön on kirjautunut jo 1 700 oppilasta ja 250 opettajaa, jotka hyödyntävät oppimateriaaleja sekä lähiopetuksessa että itsenäisessä opiskelussa.

Osaamisen kehittämisen moduulin tehtävissä oppilaat pääsevät muun muassa hahmottamaan unelmakarttaa ja pohtimaan konkreettisesti, voisiko omien unelmien inspiroimana syntyä toimiva bisnesidea. Oppikokonaisuus on saanut käyttäjiltään positiivista palautetta.

– Palaute on ollut hurjan positiivista, ja oppimateriaalit on otettu kouluissa innolla käyttöön. Saamamme palautteen mukaan tehtävät ovat toimineet ajattelun työvälineinä. Nuoret kokevat, että omien vahvuuksien pohtiminen auttaa esimerkiksi ensimmäisen työpaikan haussa. Tehtävät tarjoavat haastetta, sillä monelle yhdeksäsluokkalaiselle työelämä on vielä kaukainen ajatus. Osalle tämä on ensimmäinen kerta, kun näitä asioita pääsee pohtimaan, ja siihen haluamme antaa mahdollisuuden, kertoo Nuori Yrittäjyys ry:n operatiivinen johtaja Eemeli Alanne.   

Supervoimina kommunikointitaidot ja rohkeus verkostoitua

Oppimisportaalin lisäksi Kuntarahoitus kannustaa nuoria yrittäjyyteen Nuori Yrittäjyys ry:n valtakunnallisessa Uskalla Yrittää -kilpailussa. Jännittävässä kilpailussa on edetty jo semifinaalivaiheeseen, jossa ratkeavat kilpailun finalistit. Kuntarahoitus palkitsee #Huomisentekijät-palkinnolla parhaan perusasteella opiskelevien nuorten yrityksen, ja kannustaa kilpailijoita pohtimaan yritystoiminnan yhteiskunnallista ulottuvuutta. Arvioinnissa painottuvat erityisesti yritysideoiden ajankohtaisuus ja innovatiivisuus.

Kuten markkinoilla yleensäkin, kilpailu on tiukkaa myös Uskalla Yrittää -kisassa. Tämän tietävät viime vuoden voittajiin kuuluvat Otto Rantanen ja Aatu Veikkola. Kilpailussa menestymiseen ei riitä vain hyvä bisnesidea, vaan menestykseen tarvitaan myös työelämän supervoimia eli työelämätaitoja.

– Tärkeimmät työelämätaidot ovat verkostoituminen ja kyky pyytää apua. Kaikkea ei tarvitse osata itse, ja asiat ratkeavat parhaiten yhteistyössä. Myös kommunikointi on tärkeää – ei ole asiaa, joka ei selviäisi puhumalla. Työelämätaitoja oppii kahdesta paikasta: työstä ja elämästä, joten rohkeasti vain kokeilemaan, pojat kannustavat.

Oton ja Aatun haastatteluvideolla voi kuulla lisää poikien ajatuksia yrittäjyydestä ja vinkkejä työelämätaitojen tunnistamiseen.

Uskalla Yrittää -kilpailu huipentuu huhtikuussa. Nuorten yli 80 finalistiyritykseen voi käydä tutustumassa kaikille avoimilla finaalimessuilla Kampin kauppakeskuksessa 22.4.2020 klo 15–18. Suomen parhaat nuorten yritykset valitaan 23.4.2020 järjestettävässä palkintogaalassa.

KuntarahoitusVastuullisuus

Yrittäjämäinen asenne rakentuu ennakkoluulottomuudelle

Kymmenisen vuotta sitten Nuori Yrittäjyys ry:n toiminnanjohtaja Virpi Utriainen alkoi kollegoineen tutkia tarkemmin yrittäjyyden ja ennen kaikkea yrittäjämäisen asenteen merkitystä. He kävivät muun muassa työpaikkailmoituksia läpi selvittääkseen, millaisia ihmisiä työnantajat etsivät. Isossa osassa ilmoituksia toistui sama lista ominaisuuksia: luovuus, ongelmanratkaisukyky, moniosaaminen, vuorovaikutustaidot, itseohjautuvuus ja kielitaito.

Utriaisen mielestä juuri nuo ominaisuudet ovat myös yrittäjämäisen asenteen ydintä.

– Hyvä asenne on se tärkein asia, ja sitä jokainen työnantaja arvostaa. Kilpailu työpaikoista kovenee, mutta juuri asenteen avulla on mahdollista erottua muista hakijoista. Uskon vahvasti, että yrittäjämäistä asennetta tarvitaan kaikilla sektoreilla, sanoo Utriainen, joka oli Kuntarahoituksen Huomisen talous -podcastin vieraana tammikuun loppupuolella.

Esa Kallio ja Virpi Utriainen keskustelivat nuorten syrjäytymisestä Kuntarahoituksen Huomisen talous -podcastissa.

Utriaisen kanssa podcastissa vieraana ollut Kuntarahoituksen toimitusjohtaja Esa Kallio on samaa mieltä.

– Meillä Kuntarahoituksella peräänkuulutetaan yrittäjämäista asennetta. Työtä tehdään siten, kuin kyseessä olisi oma yritys ja laitetaan tunnettakin peliin, Kallio sanoo.

Nuori Yrittäjyys tekee aktiivisesti työtä vaikuttaakseen lasten ja nuorten yrittäjyys-, työelämä- ja taloustaitoihin. Se esimerkiksi järjestää vuosittain suositun Job Shadow -päivän, jossa joukko johtajia ottaa suomalaisnuoren seurakseen työpäivänsä ajaksi ja saa tilaisuuden kuulla nuorten ajatuksia työelämästä. Kallio oli itse viime syksynä toista kertaa nuoren seurattavana.

Kallion mielestä Job Shadow -päivään osallistuneita nuoria yhdistivät tietyt ”silmiinpistävät” piirteet.

– Ennakkoluulottomuus, tilanteeseen, aikaan ja henkeen hyppääminen, palava tiedonhalu ja kiinnostus ympäristön tapahtumia kohtaan kiinnittivät huomioni. Samoja elementtejä on yrittäjämäisessä asenteessakin.

Omat vahvuudet esiin

Yrittäjyys vaatii toki muutakin kuin pelkän asenteen, mutta jälkimmäisen löytäminen on jo vahva lähtökohta.

– Meistä jokainen on hyvä jossakin. Kysymys on siitä, että löytää sen oman jutun. Suomessa asioita lähestytään usein negaation kautta ja lähdetään liikkeelle heikkouksista. Pelkästään tämän kääntämisellä ja oman itsensä vahvistamisella pääsee pitkälle. Itsetunto vahvistuu onnistumisista, joista syntyy positiivinen kierre, Kallio sanoo.

Utriainen komppaa.

– Olemme nuorten parissa töitä tehdessämme päätyneet kolmioon, joka kuvastaa ihmisen kokonaishyvinvointia: having, loving ja being. Ensimmäinen kuvastaa tyytyväisyyttä, että saadaan tehdystä työstä jotain. Being on hyvää fiilistä, kun nähdään tehdyn työn merkitys, ja loving on osa yhteisöön kuulumista. Nämä kun yhdistää, ollaan jo pitkällä.


Utriainen ja Kallio käsittelivät nuorten syrjäytymistä Kuntarahoituksen Huomisen talous -podcastissa.
Kuuntele jakso: Huomisen talous – Miten nuorten syrjäytymistä voidaan ehkäistä?


FAKTA
Kuntarahoitus on Nuori Yrittäjyys ry:n pääyhteistyökumppani vuosina 2019–2020. Kuntarahoitus tukee Nuori Yrittäjyys ry:n toimintaa muun muassa tarjoamalla Vuosi yrittäjänä -ohjelmaan yhdeksäsluokkalaisille suunnatun oppimiskokonaisuuden. Kuntarahoituksella on lisäksi oma #huomisentekijät -palkintokategoria NY:n Uskalla Yrittää -yrittäjyyskilpailussa.

Näkökulmat

Timo Vesala: Työllisyysasteen kestävän nousun varmistaminen on Suomen elinehto

On oikeastaan vähän hassua, että hallituksen onnistumista mitataan näin voimakkaasti yhden numeron kautta. Muutaman vuoden sihdillä nimittäin suhdannevaihtelu ja työmarkkinakierrokset luultavasti vaikuttavat työllisyyskasvuun paljon enemmän kuin hallituksen politiikkatoimet. Toisaalta konkreettinen tavoite sparraa ja tuo kaivattua ryhtiä poliittiseen päätöksentekoon: ilman kuukausittaista työllisyysasteen desimaaliseurantaa ei ehkä olisi riittävää painetta työllisyystoimien aikaansaamiseksi.

Todellisuudessa 75 prosentin työllisyysasteeseen pääseminen tismalleen vuoteen 2023 mennessä ei ole mikään ratkaiseva kohtalonkysymys. Paljon tärkeämpää on pyrkiä varmistamaan työllisyysasteen kestävä nousu pitkävaikutteisilla toimilla. Tarve saada työllisyysaste nousemaan nimittäin liittyy ennen kaikkea talouden pitkän aikavälin haasteisiin. Väestö ikääntyy ja työikäisten suhteellinen osuus laskee, mihin oikeastaan koko kestävyysvajekin kulminoituu. Suppenevasta työikäisten joukosta entistä useamman tulisi olla töissä, jotta hyvinvointipalvelujen ja eläkkeiden rahoituskuorma ei kävisi yhtä työllistä kohden liian raskaaksi.

Tulevina vuosikymmeninä työllisyydessä onkin juostava paljon kovempaa, jotta pysyisimme edes paikallamme. Pelkästään taloudellisen huoltosuhteen (ei-työllisten määrä sataa työllistä kohden) vakiinnuttaminen nykytasolleen edellyttää työllisyysasteen oleellista nousua – vuosisadan jälkipuoliskolla pitäisi päästä selvästi yli 80 prosentin. Vanhushuoltosuhteen tuntuva nousu tosin kasvattaa ikäsidonnaisia menoja niin paljon, että nykyisenkaltaisten palvelujen turvaamiseksi todennäköisesti tarvittaisiin vielä tätäkin voimakkaampaa työllisyyskasvua.

Rakenteellisen työttömyyden alentaminen vaatii kohtaanto-ongelmien ratkaisua

Työllisyysasteen kestävään nousuun ei ole olemassa yhtä viisasten kiveä, vaan tarvitaan runsaasti erilaisia uudistuksia monella rintamalla. Viime vuosikymmeninä työmarkkinoidemme niin kutsutut kohtaanto-ongelmat ovat selvästi pahentuneet: meillä on samanaikaisesti työvoimapulaa ja eurooppalaisittain verrattain korkea työttömyys.

Kohtaanto-ongelmat liittyvät ainakin osaamiseen, alueelliseen liikkuvuuteen ja kannustimiin.

Osaaminen

Pitkällä aikavälillä osaamiseen panostaminen on kaikkein tärkeintä paitsi työllisyysasteen myös tuottavuuskehityksen kannalta. Korkeakoulujen perusrahoitusta onkin jo päätetty vahvistaa, ja myös ammatilliseen koulutukseen panostetaan. Lisätoimia kuitenkin tarvitaan, jotta saamme suomalaisten keskimääräisen koulutustason nousemaan takaisin OECD-maiden kärkikastiin. Myös oppisopimusjärjestelmän ja muuntokoulutuspolkujen kehittämisessä olisi tärkeää edetä.  

Osaamisen vahvistamiseen voidaan laskea myös syrjäytymisen ehkäisy, jota oppivelvollisuuden pidentämisellä tavoitellaan, sekä esimerkiksi nuorten mielenterveyspalveluihin panostaminen. Meillä ei ole varaa menettää tuhansia nuoria aikuisia eläkkeelle –  ja tuskinpa eläköityminen mielenterveysongelmien kanssa kamppailevien tilannetta pitkässä juoksussa edes auttaa. On huolehdittava, että oppimispolkujen päät pysyvät eri elämäntilanteissa auki.

Liikkuvuus

Työvoiman liikkuvuutta voidaan edesauttaa muun muassa varmistamalla asuntotarjonnan riittävä kasvu voimakkaimmin kasvavilla kaupunkiseuduilla. Liikenneinfran perusparannukset ja kehittäminen voivat myös tukea liikkuvuutta.

Kannustimet

Työn tekemisen kannustimista ja tuloloukkujen purkamisesta puhutaan paljon, mutta konkreettisia uudistuksia on erittäin vaikea toteuttaa. Kannustimissa on yksinkertaisuudessaan kyse siitä, että työn tuottaman hyvinvoinnin pitäisi olla riittävästi suurempi kuin hyvinvointi, jota työttömänä tai työvoiman ulkopuolella on mahdollista ylläpitää. Palkkatason tulee pitkällä aikavälillä perustua työn tuottavuuteen, joten hyvinvointieroa työllisten hyväksi ei voida palkkoja keinotekoisesti nostamalla kestävästi kasvattaa. Työttömyysturvan ja muiden sosiaalietuuksien leikkaaminen kyllä lisäisi työllisen ja työttömän hyvinvointieroa, mutta yhteiskunnan vähempiosaisten toimeentulon heikentäminen on eettisesti hankalaa.

Tuloloukut syntyvät yleensä siitä, että työtulojen kasvaessa erilaiset sosiaalietuudet vähenevät varsin nopeasti. Tämän ”työllistymisveron” vuoksi käteen jäävät nettotulot saattavat työllistymisen myötä kasvaa vain hyvin vähän. Mikäli sosiaalietuja ei haluta leikata, ainoa keino lievittää työllistyvän tuloloukkua on ”verottaa” etuudet loivemmin pois työtulojen kasvaessa. Sosiaalietuuksien ulottaminen aiempaa korkeammille työtuloille tulisi kuitenkin yhteiskunnalle hyvin kalliiksi, eikä Suomella näillä näkymin ole siihen varaa.

Kauan kaivattu sosiaaliturvan kokonaisuudistus on erittäin vaikea toteuttaa, koska siihen kohdistuu niin monenlaisia odotuksia. Niistä kolme keskeisintä ovat:

  1. Uudistus ei saa heikentää perusturvan tasoa,
  2. Sen pitää lisätä työn vastaanottamisen kannustimia,
  3. Se ei saa lisätä julkisen talouden alijäämää.

Kyseessä on trilemma: kolmesta tavoitteesta on samanaikaisesti mahdollista toteuttaa korkeintaan kaksi. 

Maahanmuutto on osa ratkaisua – kotoutuksessa on pystyttävä parempaan

Vaikka edellä kuvatuissa uudistuksissa onnistuttaisiinkin odotettua paremmin, yli 80 prosentin työllisyysasteeseen yltäminen on silti erittäin kova tavoite. Moisiin lukemiin ei ylipäätään ole kovinkaan monessa maassa päästy. OECD:n mukaan haamurajan ylittävät tällä hetkellä ainoastaan Islanti ja Sveitsi. Lienee realismia tunnustaa, että työllisyysasteen nostaminen pysyvästi yli 80 prosenttiin tuskin omin voimin onnistuu. Tarvitsemme kipeästi myös työikäisten maahanmuuttoa.

Näine tarpeinemme emme suinkaan ole yksin. Demografinen vastatuuli pyyhkäisee tulevina vuosikymmeninä lähes kaikkien kehittyneiden maiden yli, ja kansainvälinen kilpailu osaavasta työvoimasta kiristyy. Toki Suomella on tarjota liuta positiivisia kilpailutekijöitä, kuten turvallisuus, puhtaus ja toimivat yhteiskunnan palvelut, mutta takamatkaa luovia tekijöitäkin on paljon. Olemme pieni, suhteellisen syrjäinen markkina-alue, joka ei koulutetun ihmisen näkökulmasta varmaankaan koskaan voi tarjota yhtä laajalla skaalalla uramahdollisuuksia kuin esimerkiksi Keski-Euroopan työmarkkinat. Muuttokynnystä nostaa myös omintakeinen ja vaikeasti opittavissa oleva kieli.

Siksi tarvitsemme maahanmuuttostrategian eli vision konkreettisista toimenpiteistä ulkomaisten osaajien houkuttelemiseksi. Tarvitsemme myös maassapitostrategian, jolla pyrimme edesauttamaan sekä kotimaisen että ulkomaisen työvoiman pysymistä Suomessa.

Lisäksi meidän on opittava pelaamaan jo jaetuilla korteilla paljon paremmin. Maassa asuvissa ulkomaan kansalaisissa lasten, opiskelijoiden ja työllisten osuus on yhtä suuri (66 %) kuin Suomen kansalaisissakin, mutta työttömien ja työvoiman ulkopuolella olevien osuus on merkittävästi suurempi. Sen sijaan eläkeläisten osuus on merkittävästi pienempi. Suomessa jo olevissa ulkomaalaisissa on huomattava työvoimapotentiaali, kunhan kotouttamisessa ja työmarkkinoille integroinnissa onnistutaan nykyistä paremmin.

Timo Vesala
Kirjoittaja on Kuntarahoituksen pääekonomisti.

Tutustu Timon aiempiin blogikirjoituksiin:

KuntarahoitusNäkökulmatPääekonomistiTalous

Urheilu ja opiskelu ne yhteen sopii – Urhea-kampus tuo helpotusta urheilevan opiskelijan arkeen

Vuodesta 1961 nykyisellä paikallaan Helsingin Vallilassa sijainnut Mäkelänrinteen lukio on perinteisesti toiminut opinahjona Suomen nuorille urheilijalupauksille. Vuoden 2021 alkusyksystä koulun historiassa kääntyy uusi lehti, kun lukion kylkeen kohoava laajennusosa, uusi urheiluhalli sekä Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiö Hoasin uusi asuintalo valmistuvat.

Kampukselle kohoava Hoasin asuintalo on ensimmäinen urheilijoille suunnattu opiskelija-asuntokohde Helsingissä.

Matti Tarhio

– Rakennushanke on Suomen mittakaavassa ainutlaatuinen. Pystymme tarjoamaan opiskeleville urheilijoille helpotusta kiireiseen arkeen, jota treenit ja opiskelu rytmittävät. Ajanhallinta helpottuu huomattavasti, kun opiskelijan asunto sijaitsee treenipaikkojen ja koulun välittömässä läheisyydessä. Kampuksen eri rakennukset ovat myös suorassa sisäyhteydessä toisiinsa, eli kulku niiden välillä on sujuvaa, kertoo Hoasin toimitusjohtaja Matti Tarhio.

Opiskelijoille suunnatuissa uudiskohteissa yksiöiden määrä kaikista asunnoista on tänä päivänä noin 80 prosenttia. Urhea-kampuksen opiskelijatalossa kuitenkin vain 40 prosenttia kaikista asunnoista tulee olemaan yksiöitä.

– Asuntojakaumassa erityistä huomiota on kiinnitetty urheilevien opiskelijoiden yhteisöllisyyteen. Esimerkiksi saman urheilulajin opiskelijat voivat asua yhteisessä kimppa-asunnossa, Tarhio kertoo.

Hieman normaalista poikkeavan asuntojakauman lisäksi kohteessa on muitakin pieniä erikoisuuksia. Urhea-kampuksen opiskelijatalossa yhteistiloja on hiukan tavallista enemmän, ja niiden sijoittelu on suunniteltu sujuvoittamaan opiskelijoiden arkea.

Simo Tarvonen

– Opiskelun ja urheilun ristiaallokossa voi helposti käydä niin, että opiskelijat viettävät kaiken liikenevän vapaa-aikansa neljän seinän sisällä omassa asunnossaan. Koulun ja asuintalon välille sijoitetut sauna- ja lounge-tilat houkuttelevat viettämään aikaa ja tapaamaan opiskelukavereita. Myös pyykinpesu kuuluu yllättävänkin isona osana urheilijan arkeen. Kampuksen pesutilat onkin sijoitettu taktisesti heti urheilutilojen välittömään läheisyyteen, kertoo Pääkaupunkiseudun urheiluakatemian ja Urhea-halli Oy:n toimitusjohtaja Simo Tarvonen.

Myös muutamaan opiskelija-asuntoon tullaan asentamaan erikoisuutena mahdollisuus niin sanottuun hypoksiavaraukseen, jonka avulla huoneiston ilman happitasapaino voidaan säätää vastaamaan vuoristo-olosuhteita.

– Tämä auttaa täällä merenpinnan tasolla asuvia urheilijoita tehostamaan harjoittelua. Myös ympäristönäkökulmasta hypoksiavarauksella on etunsa – pystytäänhän sen avulla välttämään turhat matkat ulkomaille vuoristo-olosuhteiden saavuttamiseksi, Tarvonen toteaa.

– Asuntojen erikoisjärjestelyjä ei luonnollisestikaan rahoiteta ARA-mallilla, vaan niiden rahoitus tulee urheiluakatemian kautta. Itse asuinrakennus rakennetaan samaan tapaan kuin mikä tahansa opiskelija-asuntokohde, ja asuntojen sisäiset erikoisratkaisut rahoitetaan ARA-mallin ulkopuolelta, Hoasin Tarhio vielä korostaa.

Kaikki palvelut kampusalueella

Ainutlaatuisen hankkeesta tekee myös kampusalueen moniammatillisuus. Urheilutilojen, koulun ja asuinrakennuksen lisäksi alueelta tulee löytymään muitakin urheilevan nuoren arjessa tärkeitä palveluita. Urheiluvalmennuksen lisäksi kampusalueella on mahdollisuus psyykkiseen valmennukseen, fysioterapiaan sekä lääkäri- ja kuntoutuspalveluihin. Tämän lisäksi kampusalueelta tulee löytymään myös tutkimus- ja innovaatiotoimintaa – yhtenä esimerkkinä jo aiemmin mainittuun hypoksiaan ja sen sovellusmahdollisuuksiin eri sairauksien hoidossa liittyvä tutkimus. Sitä tekee Urheilulääketieteen säätiön ylläpitämä Helsingin Urheilulääkäriasema, joka toimii Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan tutkimusyksikkönä.

– Lähtökohtana on, että kampus palvelee päivisin opiskelevia urheilijoita. Ilta-aikaan paikalliset urheiluseurat pääsevät toki myös hyödyntämään tiloja, Tarvonen kertoo.

Koko hankkeen lähtökohtana on ollut halu tukea nuoria urheilijoita ja siivittää heitä yhä parempaan menestykseen – aktiiviuran jälkeistä aikaa unohtamatta.

– Erityislahjakas ihminen kaipaa tukea, oli kyseessä mikä tahansa osaamisalue pianonsoitosta tieteeseen tai huippu-urheiluun. Urheilijat ovat kovilla sekä henkisesti että fyysisesti, joten on erittäin tärkeää, että elämän turvaverkot ovat kunnossa, ja urheilu-uran päätyttyä heillä on mahdollisuus siirtyä sujuvasti ja ongelmitta seuraavaan elämänvaiheeseen, Tarvonen pohtii.

– Tässä on kyse arjen helpottamisesta ja siitä, että opiskelevien urheilijoiden perustarpeet ovat kunnossa. Myös henkinen hyvinvointi, yhteisöllisyys ja sosiaaliset suhteet ovat nuorelle urheilijalle tärkeitä – ja ne ovatkin toimineet hankkeen suunnittelun kulmakivinä, lisää Tarhio.

FAKTA:

Vuonna 2021 valmistuva Urhea-kampus koostuu Urhea-urheiluhallista, Hoasin kerrostalosta sekä Mäkelänrinteen lukiosta ja sen uudesta laajennusosasta.

Urhea-halli käsittää kaikkiaan yli 14 000 m2 urheilutiloja. Hallista löytyvät suorituspaikat yleisurheilulle, koripallolle, telinevoimistelulle, rytmiselle voimistelulle, painille ja judolle.

Hoasin kerrostaloon rakentuu yhteensä 88 opiskelija-asuntoa, joissa on tilaa 176 opiskelijalle.

Kuntarahoitus on yksi kampuksen opiskelija-asuntojen rahoittajista. Se tarjoaa asuntotuotannon rahoitusta Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARAn yleishyödyllisiksi nimeämille asuntoyhteisöille. Urhea-kampus saa myös Suomen Urheiluliiton, Suomen Voimisteluliiton, Koripallosäätiön, Urheiluopistosäätiön ja Kisakalliosäätiön tukea. Lisäksi Jane ja Aatos Erkon säätiö on tukenut hanketta 1,5 miljoonalla eurolla.

Teksti: Anne Laiho
Havainnekuva: Arkkitehtitoimisto Tuomo Siitonen Oy
Muut kuvat: Haastateltavat

Asuntotoimijoiden asiakastarinat