Ota yhteyttä Kirjaudu Avautuu uuteen välilehteen
Hae sivustolta

Kassaennuste täydentämään Kuntarahoituksen digitaalisia palveluita – tule mukaan pilottiryhmään!

Uuden kassaennustesovelluksen myötä Kuntarahoituksen digitaalisten palveluiden kokonaisuus antaa entistä selkeämmän näkymän talouden kokonaisvaltaiseen suunnitteluun ja mahdollistaa laadukkaan tietoon pohjautuvan päätöksenteon. Kassaennustesovellus täydentää Kuntarahoituksen digitaalisia palveluita, joihin kuuluvat myös lainasalkun ja sijoitussalkun hallinta sekä talousennustesovellus.

Analysten CashForecast-palveluun pohjautuva kassaennustesovellus takaa ammattimaisen kassaennustamisen, ja tuo ennustamiseen tarkkuutta ja vähentää manuaaliselle työlle tyypillisiä inhimillisiä virheitä. Palvelussa asiakas pääsee optimoimaan kassaennustettaan sekä saamaan ajantasaisen näkymän maksuvalmiuteensa – myös konsernitasolla.

Asiakkaiden toiveista liikkeelle lähtenyt kassaennustesovelluksen kehitystyö jatkuu kevään aikana Kuntarahoituksessa pilottiryhmän kanssa. Pilottiryhmän työ käynnistyy maalis-huhtikuun vaihteessa.

– Haluamme tuoda asiakkaillemme aitoa lisäarvoa ja välineitä päivittäiseen työhön. Paras lopputulos syntyy yhdessä tekemällä, minkä vuoksi kutsumme rahoituksen prosessien kehittämisestä kiinnostuneita asiakkaitamme mukaan kokeilemaan palvelua ensimmäisten joukossa – tervetuloa mukaan, sanoo Jukka Leppänen Kuntarahoituksen digitaalisista palveluista.

Haluatko mukaan pilotoimaan uutta kassaennustepalvelua? Etsimme kaikenkokoisia kuntia ja asuntopuolen asiakkaita pilottiryhmäämme. Ilmoittaudu mukaan sähköpostitse rahoituspäällikkö Okko Rostedtille (okko.rostedt(at)kuntarahoitus.fi) 31.3.2020 mennessä.  

Digitaaliset palvelut

Kuntarahoituksen suhdannekatsaus: Koronaviruksella arvaamattomat talousvaikutukset, kuntatalouden tilanne entistäkin uhatumpi

Näkymän heikkenemisen taustalla on erityisesti kaksi tekijää: koronaviruksen puhkeaminen ja talouskasvun ennakoitua voimakkaampi jäähtyminen viime vuoden lopulla. Varsinkin koronaviruksen talousvaikutuksiin liittyy tässä vaiheessa erittäin suurta epävarmuutta.

Koronaviruksen vuoksi matkustamista ja muitakin kulutuspäätöksiä perutaan tai lykätään. Osittain näitä päätöksiä tehdään konkreettisen tartuntariskin tähden, osittain varovaisuussyistä kaiken varalta. Varmuuden vuoksi -ilmiö tekee koronan käyttäytymisvaikutusten arvioimisen hankalaksi. Ilmiö voi johtaa varsin klassiseen taantumadynamiikkaan: yksilön kannalta järkevältä näyttävä varovaisuus summautuu kansantalouden tasolla kulutuskysynnän pudotukseksi, jota seuraa työttömyyden kääntyminen nousuun ja kysynnän alentuminen entisestään.

Talouspolitiikan tehtävänä on pyrkiä estämään tällainen talouden itseään ruokkiva negatiivinen kierre. Sekä finanssipolitiikan että rahapolitiikan elvytystä tullaan lähikuukausina lisäämään.

– Toimitusketjujen häiriöitä voisi globaalisti lievittää purkamalla kauppasodan yhteydessä asetettuja tulleja ja muita kaupan esteitä. Näissä päätöksissä tosin USA:n hallinto on keskeisin toimija eikä kauppasodan nopea peruutus vaikuta realistiselta odotukselta, Timo Vesala sanoo.

Ennustenäkyvyys olematon – väliaikaiseksikin jäävä korona-häiriö painaisi Suomen talouskasvun nollaan vuonna 2020

Olemattoman ennustenäkyvyyden vuoksi Kuntarahoitus ei päivitä maaliskuussa Suomen talouden numeerisia ennusteita.

Viime joulukuussa Kuntarahoitus arvioi BTK:n kasvavan 0,9 % vuonna 2020 ja 1,0 % vuonna 2021. Tuolloin odotettiin vuoden 2019 suhdannevedon siirtävän tälle vuodelle tuntuvasti positiivista kasvuperintöä, mutta sen jälkeen BKT:n todettiin supistuneen loka–joulukuussa vuosineljännestasolla 0,7 % huolimatta risteilylaivatoimituksen siivittämästä nettoviennin positiivisesta kasvuvaikutuksesta.

Suhteessa edelliseen ennusteeseen BKT:n lähtötasomuutoksen vaikutus vuoden 2020 kasvunäkymään on noin -0,5 prosenttiyksikköä. Tämän lisäksi väliaikaiseksikin jäävä koronan aiheuttama häiriö leikkaisi kuluvan vuoden kasvua Kuntarahoituksen arvion mukaan noin puoli prosenttiyksikköä. Näiden yhteenlaskettu vaikutus riittäisi jo painamaan kuluvan vuoden talouskasvun kutakuinkin nollaan. Taantuman riski on todellinen, pääekonomisti Timo Vesala arvioi.

Näyttää todennäköiseltä, että Suomen BKT supistuu vuoden 2020 alkupuoliskolla. Jos koronaviruksen aiheuttamat käyttäytymisvaikutukset laantuvat loppukevään aikana, tuotantomenetyksiä voidaan vuoden jälkipuoliskolla osittain kuroa takaisin.

Kasvun jäähtyminen uhkaa kiihdyttää julkisen talouden velkaantumista

Kasvunäkymän jäähtyminen on kunnille ja koko julkiselle taloudelle ikävä uutinen.

Erityisesti kuntien rahoitusasema on väestön ikääntymisen ja epäsymmetrisen muuttoliikkeen vuoksi rakenteellisesti heikentynyt. Tämä on jo näkynyt kuntatalouden ongelmien kärjistymisenä 2018–2019, vaikka yleinen suhdannetilanne onkin ollut kohtuullisen hyvä.

Talouskasvun nopea hidastuminen vaikuttaisi negatiivisesti verotulojen kertymiseen ja pahentaisi kuntien entuudestaankin voimakasta velkaantumiskehitystä.

Julkisen talouden suunnitelmassa esitettyjen herkkyyslaskelmien mukaan jo yhden prosenttiyksikön alenema talouskasvussa kiihdyttäisi merkittävästi koko julkisen talouden velkaantumista. Näyttää siltä, että ainakin vuoden 2020 osalta näin on käymässä ja hallituksen tavoite julkisen talouden tasapainottamisesta vuoteen 2023 mennessä karkaa entistä kauemmaksi, Timo Vesala arvioi.

– Tilanne on kuntatalouden näkökulmasta huolestuttava. Kunnat ovat jo ennen koronan aiheuttamaa sokkia budjetoineet tilanteessa, joissa talous on vaatinut määrätietoisia tasapainottavia toimia. Jos näiden budjettien perustana ollut arvio talouskehityksestä on vaarassa toteutua merkittävästi heikompana, herää kysymys, onko kuntien mahdollista vain omilla sopeuttamistoimilla vastata muuttuneeseen tilanteeseen, sanoo Kuntarahoituksen toimitusjohtaja Esa Kallio.

Kuntarahoituksen suhdannekatsaus 03-2020Lataa

Lisätietoja

Esa Kallio, toimitusjohtaja, puh. 050 337 7953

Timo Vesala, pääekonomisti, puh. 050 532 0702

KuntarahoitusPääekonomistiTalous

Tämä toimii! -podcast: Porvoossa kaupunginosan päästöt pienenivät kolmanneksella vain kaavoitusta muuttamalla

Maija-Riitta Kontio, Anne Moilanen ja Antti Irjala keskustelevat Porvoon kaavoituksesta Tämä toimii! -podcastissa.

Tämä toimii! -juttusarjan ensimmäisen podcastin aiheena on energiatehokas kaavoitus.

Esimerkkinä toimii Porvoon Skaftskärrin kaupunginosa, jossa alueen hiilidioksidipäästöjä on onnistuttu vähentämään 30 prosenttia verrattuna siihen, että kaavoituksessa olisi edetty vanhoin periaattein.

Hämmästyttävää suoritusta käsittelee podcastissaan MustReadin päätoimittaja Anne Moilanen, joka kävi tutustumassa Skafskärrin alueeseen henkilökohtaisesti.

Studiovieraina podcastissa ovat Porvoon kaupungin yleiskaavapäällikkö Maija-Riitta Kontio ja ympäristöneuvos Antti Irjala ympäristöministeriöstä.

Tämä toimii! esittelee onnistumisia

Tämä toimii! -sarja esittelee kuntien ja kaupunkien uusia toimintatapoja. Toimitus on valinnut juttujen aiheet journalistisen työn ja kunnille tehdyn kyselyn perusteella. Ehdotuksia onnistuneista uudistuksista voi yhä lähettää osoitteeseen info (at) mustread.fi

Tämä toimii! -sarjan jutut ovat vapaasti kaikkien luettavissa. Myös tämä podcast on vapaasti kaikkien kuunneltavissa.

Editointi: Panu Pentikäinen / Pulu Studio
Musiikki: Tuomas Arokanto
Podcastin pituus 42 minuuttia

Teksti: Anne Moilanen
Kuva: MustRead

Tämä uutinen ja podcast ovat MustReadin tuottamia ja julkaisemia. Tämän sisällön mahdollistavat Suomen Kuntaliitto ry ja Kuntarahoitus Oyj.
Lahjoittajat eivät ole vaikuttaneet sisältöön eivätkä MustReadin journalistiseen prosessiin.

Sarjassa aiemmin ilmestynyt:

Vaasa otti kokeilut osaksi arkea – ja pian yksi kaupungin hortonomeista varjosti jo hollantilaisia kollegoitaan

Lisää aiheesta:

MustRead kutsui lukijoikseen kaikki kunnanjohtajat – kuntien parhaat käytännöt pääsevät parrasvaloihin Tämä toimii! -juttusarjassa

AsiakastarinatKuntien asiakastarinatVarainhankinta

Muutoksen tuulet ravisuttelevat Eurooppaa

Britannia lähti Euroopan unionista tammikuun lopussa. Nyt edessä ovat vaikeat neuvottelut keskinäisistä suhteista kauppasopimuksineen. Brexit-prosessi on osaltaan ruokkinut myös Skotlannin itsenäistymishaluja entisestään, ja samalla on spekuloitu Pohjois-Irlannin yhdistymistä osaksi Irlantia.

Nähdäänkö tulevaisuudessa yhdistynyt Irlanti ja itsenäinen Skotlanti, poliittisen talouden tutkija Antti Ronkainen?

– Skenaariot ovat ihan realistiset, mutta varmaa on, että kumpikaan ei tule tapahtumaan lähivuosina. Nyt pelataan todella pitkää peliä, sanoo Kuntarahoituksen Huomisen talous -podcastissa vieraillut Ronkainen.

Ronkainen ei usko, että Skotlannin pääministeri ja kansallispuolue SNP:n johtaja Nicola Sturgeon aikoo järjestää Skotlannin osalta unilateraalia – kuten Kataloniassa tai omaehtoista kansanäänestystä asiassa. Se vaatisi Britannian pääministerin Boris Johnsonin hyväksynnän, jota tuskin on tulossa.

– Muutoshalun pitää nyt antaa muhia niin Skotlannissa kuin Pohjois-Irlannissa, jotta asian kannatus kasvaa huomattavasti yli 50 prosentin. Pelkällä 50 prosentin itsenäistymishalulla ei vielä tee mitään, vaan kannatuksen pitää nousta lähelle 80–90 prosenttia, Ronkainen jatkaa.

Pohjois-Irlanti jää Johnsonin hyväksymän sopimuksen perusteella EU-sääntelyn piiriin. Tämä tekee tilanteesta Ronkaisen mukaan erityisen mielenkiintoisen.

– Pohjois-Irlanti alkaa taloudellisesti eriytyä Manner-Britanniasta, mikä lisää itsenäistymishaluja lähivuosien aikana.

Mitä tapahtuu Merkelin jälkeen?

Ronkainen otti kantaa myös Euroopan poliittiseen kenttään brexit-myllerryksen keskellä ja mainitsi siinä yhteydessä keskustaoikeiston kriisin, jolla tarkoitetaan vanhojen keskustalaisten yleispuolueiden kriisiä.

Aiemmin kyseiset puolueet ovat voineet pitää samassa teltassa niin konservatiiviset kuin liberaalit äänestäjät, mutta viime aikoina niiden rinnalle on noussut selvästi konservatiivisempia ja toisaalta liberaalimpia vaihtoehtoja.

– Keskustaoikeiston kriisissä on pohjimmiltaan kyse siitä, miten vanhat yleispuolueet vastaavat muutokseen, ja miten ne positioivat itsensä uusiin puolueisiin, hän sanoo. 

Kriisi näkyy etenkin Saksassa kristillisdemokraattien CDU/CSU:n johtajavalinnassa Angela Merkelin jälkeen sekä kokoomuksen oppositiopolitiikassa.

– Itävallan kansleri Sebastian Kurz on ratkaissut kriisin tekemällä yhteistyötä vihreiden kanssa kuitenkin niin, että maan politiikkaa ohjaa oikeistolainen talouspolitiikka ja radikaali maahanmuuttopolitiikka. Boris Johnson on puolestaan ratkaissut kriisin tekemällä Tory-puolueesta brexit-puolueen ja viemällä puoluetta muutenkin kansallismielisempään suuntaan, Ronkainen jatkaa.

Euroopan kehitykseen vaikuttaa nyt erityisesti CDU/CSU:n kehitys sekä se, miten tämä vaikuttaa laajemmin suhtautumisessa Eurooppaan.

– Jos keskustaoikeiston kriisi ratkaistaan menemällä lähemmäksi kansallismielisempiä, kaikenlainen Euroopan integraatio tyrehtyy entisestään, ja EU-maat alkavat tehdä entistä enemmän pesäeroa Eurooppaan. Tämä näkyy jo nyt esimerkiksi siinä, että vuoden 2015 pakolaiskriisin jälkeen kansallismieliset voittivat kysymyksenasettelun siitä, miten pakolaisiin Euroopassa suhtaudutaan, hän päättää.

Ronkainen vieraili helmikuussa Huomisen talous -podcastissa. Ronkaisen ja Kuntarahoituksen pääekonomisti Timo Vesalan keskustelun voit kuunnella tästä:

Teksti: Pihla Hakala
Kuva: Markus Hyvärinen

PodcastTalous

Timo Vesala: Koronaviruksen odotettua vakavampi luonne syventää epidemian talousvaikutuksia

Viruksen luonne vaikuttaa oleellisesti odotettavien talousvaikutusten syvyyteen

WHO julkaisi 3.3.2020 päivitetyn näkemyksen koronaviruksen luonteesta. Sen mukaan Covid-19 ei ole yhtä tarttuva kuin normaali kausi-influenssa, täysin oireettomia potilaita ei juuri ole eivätkä oireettomat tyypillisesti levitä tautia. Toisaalta kuolleisuus on selvästi kausi-influenssaa korkeampi (> 3 % vs. < 1 %). Laaja epidemia on vaarallinen myös siksi, että Covid-19 on uusi virus eikä sille vastustuskykyisiä ihmisiä ole.

WHO:n uusimmat tiedot muuttivat jonkin verran aiempia käsityksiä koronaviruksen luonteesta. Talouden kannalta keskeinen johtopäätös WHO:n uusista arvioista on, että voimakkaita rajoitustoimia, kuten karanteeneja, yleisötilaisuuksien peruutuksia ja koulujen sulkemisia tullaan oletettavasti jatkamaan sitä mukaa kuin uusia tartuntapesäkkeitä esiintyy. Covid-19 tulee siis todennäköisesti häiritsemään talouden normaalia toimintaa aiempia arvioita pidempään.

Vaikutukset ulottuvat koko maailmantalouteen

Jo nyt tiedetään, että koronaviruksella on ollut dramaattinen vaikutus Kiinan talouteen. Kansainvälisten toimitusketjujen ja kaupan häiriöiden sekä yleisen talousluottamuksen rapautumisen kautta Kiinan äkkijarrutus välittyy myös koko maailmantalouteen.

OECD julkaisi 2.3.2020 ensimmäisen laajan arvion koronan kasvuvaikutuksista. OECD:n perusnäkemyksen mukaan viruksen leviäminen on vielä saatavissa hallintaan ja myös Kiinan talouden voimakas notkahdus rajoittuu alkuvuoteen. OECD:n perusennusteessa koko maailmantalouden kasvu jää vuonna 2020 noin 0,5 prosenttiyksikköä alhaisemmaksi kuin ennen koronaviruksen puhkeamista arvioitiin. Kiinan ohella voimakkaimmin koronaviruksesta ovat kärsimässä muut Aasian maat ja raaka-aineiden tuottajat sekä maat, joissa laajempia tartuntaketjuja esiintyy. Kasvuvaikutukset USA:ssa ja Euroopassa ovat keskimääräistä vähäisempiä.

Ennuste-epävarmuus on kuitenkin suurta ja globaalin taantuman riski todellinen.

Talouspolitiikan rooli vahvistuu, jos kriisi syvenee

Alkuvaiheessa valtiot voivat lievittää tilannetta lähinnä jakamalla tietoa ja ohjeita sekä hillitsemällä viruksen leviämistä ja lisäämällä terveys- ja lääkintäpalveluja. Finanssipolitiikan rooli korostuu enemmän vasta jos muutamiin toimialoihin kohdistuva kysyntäsokki laajenee yleiseksi kysyntävajeeksi.

Rahapolitiikan pääasiallinen tehtävä on turvata rahoitusmarkkinoiden likviditeetti ja pankkijärjestelmän vakaus sekä pyrkiä vahvistamaan tulevaisuuden odotuksia. Yhdysvaltain keskuspankki Fedin yllättävä, 0,50 prosenttiyksikön koronlasku 3.3.2020 on nähtävä nimenomaan talousodotusten ja -luottamuksen hallintaan liittyvänä toimenpiteenä. WHO:n tilannepäivitysten perusteella Fed ilmeisesti varautuu koronan odotettua pitkäkestoisempiin talousvaikutuksiin. Vuoden 2019 hyvät kokemukset ennaltaehkäisevien koronlaskujen toimivuudesta saattoivat myös vaikuttaa päätökseen.

Euroopan keskuspankki lisännee myös rahatalouden elvytystä, mutta etsinee ensisijaisesti yleistä koronlaskua kohdennetumpia toimenpiteitä. Kynnys talletuskoron laskulle on korkea, mutta siihenkin valmius on olemassa.

Suomen kasvunäkymän riskit selvästi kasvaneet

Runsaasti ulkomaankauppaa käyvänä avotaloutena Suomi on länsimaiden joukossa keskimääräistä alttiimpi kansainvälisten toimitusketjujen häiriöille, minkä vuoksi myös negatiiviset kasvuvaikutukset voivat olla Suomessa keskimääräistä suurempia. Julkisen talouden – erityisesti kuntatalouden – kannalta kasvunäkymän jäähtyminen on merkittävä riskitekijä. Kuntien rahoitusasema on rakenteellisten haasteiden eli väestön ikääntymisen ja maan sisäisen muuttoliikkeen vuoksi jo muutenkin heikentynyt. Äkilliset suhdanneongelmat vaikuttaisivat negatiivisesti verotulojen kertymiseen ja pahentaisivat entuudestaankin voimakasta velkaantumiskehitystä.

Timo Vesala

Kirjoittaja on Kuntarahoituksen pääekonomisti.

Lue Vesalan aiempia kommentteja ja blogikirjoituksia:

NäkökulmatPääekonomistiTalous

Vuosi 2019 lukuina: Kuntarahoituksen vuosikertomus ja vihreän rahoituksen vaikuttavuusraportti on julkaistu

Kuntarahoitus julkaisi 4.3.2020 vuosikertomuksen vuodelta 2019. Aiempina vuosina erillisenä raporttina julkaistu vastuullisuusraportti sisällytettiin nyt ensimmäistä kertaa vuosikertomuksen osaksi. Samalla yhtiö julkaisi myös ympäristöinvestointeihin suunnatun vihreän rahoituksen vaikuttavuusraportin.

Katso oheiselta videolta, kuinka toimitusjohtaja Esa Kallio ja rahoitustoiminnosta vastaava johtaja Aku Dunderfelt summaavat Kuntarahoituksen vuoden 2019.

Vastuullinen rahoitus laajenee

Kuntarahoitus on tarjonnut asiakkailleen vihreää rahoitusta vuodesta 2016 alkaen. Vihreän rahoituksen avulla yhtiö haluaa nopeuttaa ilmastotavoitteita tukevien hankkeiden yleistymistä Suomessa. Vuoden 2019 loppuun mennessä vihreää rahoitusta on myönnetty jo 101 hankkeelle ympäri Suomen ja rahoitusta on nostettu yli 1,263 miljardilla. Vihreällä rahoituksella mahdollistetaan ympäristöhyötyjen lisäksi moninaiset sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset sekä paikallisesti että alueellisesti.

– Myönnetyn vihreän rahoituksen määrä on kasvanut neljässä vuodessa tasaisesti noin 1,5 miljardiin euroon. Se on merkittävä määrä, mutta silti liian vähän. Tarvitsemme lisää edelläkävijöitä, jotka näyttävät muille toimijoille suuntaa ja tekevät näkyväksi ympäristöinvestointien hyötyjä. Kulttuurin on murruttava ympäristön kannalta kestäväksi kaikilla toimialoilla ja kaikissa investointipäätöksissä, sanoo Rami Erkkilä, joka vastaa Kuntarahoituksessa vihreän rahoituksen tuotekehityksestä.

Helmikuussa 2020 Kuntarahoitus toi ensimmäisenä pohjoismaisena rahoituslaitoksena markkinoille uuden yhteiskunnallisen rahoituksen tuotteen. Yhteiskunnallinen rahoitus on suunnattu asumisen, koulutuksen ja hyvinvoinnin hankkeisiin, jotka edistävät yhdenvertaisuutta, yhteisöllisyyttä tai alueiden elinvoimaa.

Kuntarahoituksen vuosikertomus 2019 >

Vihreän rahoituksen vaikuttavuusraportti 2019 >

Yhteiskunnallinen rahoitus >

Lisätietoja:

Soili Helminen, viestintä- ja yhteiskuntavastuupäällikkö, puh. 0400 204 853

Eeva Toivonen, ESG-analyytikko, puh. 050 464 3073

KuntarahoitusVastuullisuus

Taloussuunnittelun uudet tuulet – Hyvinkää etsii vastauksia väestörakenteen murrokseen

Markus, miten Hyvinkään kaupungilla menee?

Edellisessä kuntavaikuttajan haastattelussa porilainen kollegani taisi vastata, että olosuhteisiin nähden hyvin. Ja kyllähän se paikkansa pitää täällä Hyvinkäälläkin.

Kulttuuripuolella vietetään tapahtumarikasta vuotta, kaupungin keskusta kehittyy edelleen ja osaavalle työvoimalle riittää tehtävää. Rakennus- ja kehityshankkeissa on erityisen hyvä vire päällä: entiselle asuntomessualueelle rakentuu uusi alakoulu, ja radanvarteen kohoaa lähes tuhannen oppilaan keskuslukio ja opistorakennus – kaupungin historian suurin oppilaitoshanke.

Hyvinkää ei kuitenkaan välty talouden yleisiltä trendeiltä tai väestörakenteen muutoksilta. Vuosi 2018 oli mittaushistoriassa ensimmäinen, jona kaupungin väkiluku laski. Uskomme kuitenkin, että tämä oli tilapäinen yskös­ – palveluja, asuntoja ja töitä nimittäin riittää.

Mitä uutta kaupungissa tapahtuu?

Hyvinkään tapahtumatarjonta on viime vuosina paisunut aivan uusiin mittasuhteisiin.

Kotimaisen elokuvan festivaali Red Carpet on muutamassa vuodessa noussut koko kansan tietoisuuteen, ja festivaalin kolmas kierros keräsi viime kesänä jo lähes 10 000 kävijää. Hyvinkää Soi -kaupunkifestivaali pakkaa kesä toisensa jälkeen historiallisen Villatehtaan täyteen kotimaisia huippuartisteja, ja Hyvinkääsalissa nautitaan kulttuuririennoista ympäri vuoden.

Kattavaa tapahtumatarjontaa tukee myös uudistettu Hotel Sveitsi, joka avasi pari vuotta sitten ovensa remontin jäljiltä. Sveitsin kokous- ja elämyshotelli on vakiinnuttanut paikkansa konferenssien ja yritystapahtumien keskuksena: monelle Hyvinkää-päivään jää paljon aikaa muuhunkin kuin matkantekoon.

Mikä on Hyvinkään suurin vahvuus?

Hyvinkää on juuri sopivan kokoinen kaupunki. Keskustasta fillaroi muutamassa minuutissa loistavien harrastusmahdollisuuksien ääreen: on golf-kenttiä ja futisnurmia, museoita ja konserttisali – jää- ja uimahallia unohtamatta. Kaikki on lähellä ja kaikkea on. Hyvinkää on tiivis kaupunki ilman suuren väkimäärän mukanaan tuomaa kiirettä ja ruuhkaa. Arki on mutkatonta, eikä koko elämä kulu autossa.

Entä missä asioissa kaupungilla on parantamisen varaa?

Kotiseutuylpeyttä ja tietynlaista rohkeutta tarvitaan täällä vieläkin enemmän. Hyvinkääläiset ovat melko perinteisiä suomalaisia, joilla vaatimattomuus kulkee DNA:ssa. Meillä on paljon ylpeydenaiheita, mitkä helposti unohtuvat, jos keskitytään epäkohtiin.

Nykyisessä kaupunkistrategiassa on suuri painoarvo rohkeilla kehittämishankkeilla ja tapahtumatarjonnan monipuolistamisella. Tietysti myös Hyvinkäälle jonkin uuden megaluokan elinvoimahankkeen käyntiin pyöräyttäminen olisi kaupungille lottopotti. Silläkin suunnalla kaivataan siis uskoa itseen, rohkeita ideoita ja yrittämistä.

Mistä Hyvinkääseen liittyvästä mielikuvasta haluaisit päästä eroon?

Hyvinkäältä pääsee Helsinkiin reilussa puolessa tunnissa, ja monet saattavat luulla, että täältä vain pendelöidään pääkaupunkiseudulle töihin. Hyvinkää on kuitenkin ihan oikea kaupunki, jonka työpaikkaomavaraisuus keinuu muistaakseni 95 prosentin kieppeillä.

Muutaman avainyrityksen muodostama insinöörikeskittymämme on koko maan tasolla merkittävä, ja tarve esimerkiksi ohjelmistopuolen osaajille on valtava. Työtä riittää myös lääkäreille ja hoiva-alan ammattilaisille. Keskussairaalatasoinen Hyvinkään sairaala palvelee viittä kuntaa ja lähes 200 000 asukkaan väestöpohjaa ja kattaa lähes kaikki erikoissairaanhoidon alat.

Juttusarjan edellisessä osassa Porin kaupungin konsernihallinnon talousyksikön päällikkö Tuomas Hatanpää kehui Hyvinkään kaupungin taloussuunnittelua. Mitä Hyvinkäällä on tehty toisin muihin kuntiin verrattuna?

Toistaiseksi taloussuunnittelumme on ollut melko perinteistä, mutta uudet tuulet toki puhaltavat. Pyrimme kehittämään kaupungin päätöksentekoa ja kohdentamaan käytössä olevia resursseja entistä fiksummin.

Väestön ikääntyessä muun muassa vanhustenhoidon palvelutarve kasvaa. Jotta kuntatalous pysyy hallinnassa, emme voi vain puskea lisäresursseja vanhustenhoitoon, vaan meidän täytyy myös sopeuttaa kustannuksia alueilla, joilla tarve pienenee. Esimerkiksi jos lasten ja nuorten määrä samanaikaisesti vähenee, täytyy resursseja siirtää sinne, missä volyymi ja palvelutarve on suurin. Nyt kehitettävän tuotteistukseen perustuvan taloussuunnittelumallin avulla näihin palvelutarpeen muutoksiin pyritään pääsemään entistä paremmin kiinni. Muuttuvien tarpeiden lisäksi uusi malli huomioi myös kaupungin strategiset tavoitteet: resurssipainotuksia voidaan muokata kaupungin strategian mukaan.

Uuden taloussuunnittelumallin avulla Hyvinkää tekee entistä parempia päätöksiä entistä parempaan tietoon pohjautuen.

Mitä kaikkea olet tehnyt työurallasi?

Olen istunut talousasioiden päällä oikeastaan koko urani ajan: taloussuunnittelijana, -päällikkönä ja -johtajana. Talousjohtajan tehtäviä olen tehnyt vuodesta 2011, ensin naapurikunnassa Hausjärvellä ja sittemmin täällä Hyvinkäällä.

Minkä kirjan luit viimeksi?

Jos Mitä Missä Milloin -kirjoja ei lasketa, niin viimeisimpänä yöpöytää taisi kuluttaa joululahjaksi saatu Joseph Knoxin The Smiling Man – puhdasta dekkarijännitystä siis.

Kenen kuntavaikuttajan ajatuksia haluaisit kuulla seuraavaksi

Naapurin kanssa on aina kiva vaihtaa kuulumisia. Jatketaan siis porilaislähtöisten kuntavaikuttajien linjaa ja heitetään pallo naapurikunnan Nurmijärven talousjohtajalle Ville Rajahalmeelle!


MARKUS PEEVO
Työ: Talousjohtaja, Hyvinkään kaupunki
Koulutus: Kauppatieteiden maisteri, Tampereen yliopisto
Asuu: Hyvinkäällä
Syntynyt: 1973


Lue juttusarjan aiemmat osat:


Teksti: Roope Huotari
Kuva: Hyvinkään kaupunki / Teemu Heikkilä

Kunta-/aluevaikuttajaTalous

Timo Vesala: Työllisyysaste ei ole paras hyvinvoinnin rahoituspohjan mittari

Työllisyysaste mittaa, kuinka suuri osa työikäisistä eli 15–64-vuotiaista on töissä. Hyvinvoinnin rahoituspohjan kannalta oleellista kuitenkin on, miten työllisten suhde koko väestöön kehittyy. Mikäli väestön ikärakenteessa ei tapahtuisi merkittäviä muutoksia, työllisyysaste ja työllisten väestösuhde kulkisivat käsi kädessä. Suomessa väestön ikärakenne on kuitenkin voimakkaassa murroksessa. Jo viime vuosikymmenellä siirryimme vaiheeseen, jossa työikäisten määrä kääntyi laskuun, vaikka koko populaatio edelleen kasvaa. Erityisesti vanhusten suhteellinen osuus väestöstä nousee voimakkaasti.

Ikääntyminen on jo viimeisen kymmenen vuoden aikana näkynyt työllisyysasteen ja työllisten väestösuhteen eriytymisenä: työllisyysaste on noussut lähelle 1990-luvun lamaa edeltäneitä huipputasoja, mutta työllisten väestösuhde ei ole historiallisessa vertailussa mitenkään erityisen korkea. 15–74-vuotiaiden työllisten osuus koko väestöstä on tällä hetkellä alle 47 %, joka on edelleen noin prosenttiyksikön alempi kuin juuri ennen finanssikriisiä vuonna 2008.

Sama eriytyminen näkyy vielä voimakkaammin maakuntien tasolla. Vuosina 2011–2019 laskennallinen työllisyysaste nousi kaikissa maakunnissa varsin reippaasti, mutta samalla tarkastelujaksolla työllisten väestösuhde laski kahdeksassa maakunnassa ja nousi maltillisesti kymmenessä maakunnassa. Eräänlainen ääriesimerkki on Keski-Pohjanmaa, jossa työllisyysaste nousi 2011–2019 peräti 6,7 %, mutta samana ajanjaksona työllisten väestösuhde laski 1,3 %.

Työllisten väestösuhde vääjäämättä laskee, ellei työllisyysaste merkittävästi nouse

Jatkossa riittävän korkean työllisten väestösuhteen ylläpito vaikeutuu entisestään. 15–64-vuotiaiden laskennallisen työllisyysasteen (nyt 73,4 %) on jatkettava merkittävää nousuaan, mikäli työllisten väestösuhde aiotaan pitää edes kutakuinkin nykyisellä tasollaan. Tilannetta hieman helpottaa se, että aiempaa useampi yli 65-vuotias jatkaa työelämässä. 65–74-vuotiaiden työllisyysaste on 2000-luvulla noussut varsin mukavasti, ja on parin viime vuoden aikana asettunut noin 11 %:n tuntumaan. Suomessa 65–74-vuotiaita työllisiä on tällä hetkellä noin 75 000.

Tulevaisuuden haastavuutta kuvaa Tilastokeskuksen väestöennusteeseen perustuva laskelma, jonka mukaan työllisten väestösuhde laskee 2070 mennessä alle 42 %:iin, mikäli 15–­­64- ja 65–74-vuotiaiden työllisyysasteet pysyvät nykyisillä, historiallisesti katsottuna varsin korkeilla tasoillaan. Työllisyydessä on siis juostava hirvittävän paljon lujempaa, jotta pysyisimme edes paikallamme.

Oikeastaan nykyinen työllisten väestösuhde on matalahko siihen nähden, että vanhusten määrä kasvaa erittäin voimakkaasti ja hoivamenojen nousupaineet ovat kovat. Työllisten väestösuhde olisi hyvä nostaa ainakin edelliselle, vuoden 2008 huipputasolle noin 48 %:iin. Tämä tavoite toteutuu esimerkiksi niin, että 15–64-vuotiaiden työllisyysaste yltää vuoteen 2040 mennessä 78 %:iin ja 65–74-vuotiaista jatkaa työelämässä suunnilleen yhtä moni kuin nykyisin. Vuoteen 2070 mennessä 15–64-vuotiaiden työllisyysasteessa pitäisikin sitten päästä jo selvästi yli 80 %:n.

Onko työllisyyden jatkuva nousuvaade mahdoton tehtävä?

On aivan selvää, että työllisyysaste(id)en nousutarve on valtava haaste taloudelle ja koko yhteiskuntamallillemme. Pitkävaikutteisia uudistuksia tarvitaan monella rintamalla. Kirjoitin näistä uudistustarpeista laajemmin edellisessä työllisyysaiheisessa blogikirjoituksessani, joten en nyt mene niihin tarkemmin. Sen sijaan tarkastelen seuraavaksi lyhyesti, millaiset lähtökohdat ikärakenteen muutokset työikäisten ryhmän sisällä antavat tulevaisuuden työllisyystavoitteille.

Väestöennusteiden mukaan työikäisten (15–64-vuotiaat) kokonaismäärä jatkaa jo 2010-luvulla alkanutta laskuaan, ja lasku jyrkkenee 2040-luvulla suoranaiseksi luisuksi. Työikäisten väheneminen johtuu yhtäältä nuorten ja nuorten aikuisten (alle 35-vuotiaat) ja toisaalta seniorityöikäisten (55–64-vuotiaat) määrän supistumisesta. Myös 65­–74-vuotiaiden määrä laskee, kun suuret ikäluokat pikkuhiljaa poistuvat tästä ikäryhmästä. Aktiivi-ikäisissä on kuitenkin myös ikäryhmiä, joiden koko kasvaa vielä hyvän aikaa: 35–44-vuotiaiden määrä kasvaa seuraavan kymmenen vuoden aikana lähes neljällä prosentilla. 45–54-vuotiaiden määrä puolestaan laskee ensin muutaman vuoden, mutta kääntyy varsin reippaaseen nousuun vuonna 2024. Sitä seuraavan vajaan parinkymmenen vuoden aikana 45–54-vuotiaiden määrän odotetaan kasvavan peräti yli kymmenellä prosentilla.

Kaikeksi onneksi 35–54-vuotiaiden keskuudessa työllisyysaste on yleensä korkeimmillaan. 45­–54-vuotiaiden työllisyysaste on tällä hetkellä peräti 87,6 % ja 35–44-vuotiaillakin 86,0 %. Ne ovat huomattavasti korkeampi lukemia kuin nuorten aikuisten (25–34-vuotaat) ikäryhmässä (78,9 %), 15–24- (44 %) ja 55–64-vuotiaista (67,4 %) puhumattakaan.

Työikäisyyden sisällä tapahtuva eri ikäryhmien suhteellisten osuuksien muutos siis tukee kokonaistyöllisyyden kasvua, koska keski-ikäisissä väestöryhmissä (35–54-vuotiaat) työllisyysaste on tyypillisesti muita ikäryhmiä korkeampi. Viime vuosina nuorten aikuisten (25–34-vuotiaat) työllisyyskehitys on jossain määrin jäänyt keski-ikäisten ikäryhmien jalkoihin. Tähän on ehkä syytä alkaa kiinnittää enemmän huomiota, ettei työllistymisen mahdolliset ongelmat kroonistu ja seuraa iän karttuessa mukana vanhempiin ikäryhmiin.

Työllisyyskasvun kannalta erityisen tärkeäksi on usein mainittu, että 55–64-vuotiaiden työllisyysastetta saataisiin edelleen nostetuksi ja yli 65-vuotiata lykkäämään eläkkeelle jäämistä. Nämä ovat sinänsä kannatettavia pyrkimyksiä. On kuitenkin hyvä huomata, että 55–74-vuotiaiden absoluuttinen määrä laskee seuraavan 10–20 vuoden aikana varsin tuntuvasti, eikä näiden ikäryhmien korkeampi työllisyysaste voi yksin kokonaistyöllisyyden nousutarvetta ratkaista.

Timo Vesala
Kirjoittaja on Kuntarahoituksen pääekonomisti.

Lue muita Timon blogikirjoituksia:

KuntarahoitusNäkökulmatPääekonomistiTalous

VM:n Pitkäniemi: Kuntakeskustelu kaipaa lisää näkökulmia

Väestön ikääntyminen, kaupungistuminen, osaajapula ja työttömyys nakertavat kovalla kädellä kuntien taloutta. Moni Suomen kunnista tekee jatkuvasti alijäämäisiä tilinpäätöksiä, eikä pikaista helpotusta ole näkyvissä. 

Paljon puhutaan esimerkiksi tarpeesta kirittää kuntien välistä yhteistyötä, mutta miten se voisi käytännössä onnistua nykyistä paremmin? Keskustelimme kuntien nykytilanteesta valtiovarainministeriön kunta- ja aluehallinto-osaston johtajan Jani Pitkäniemen kanssa. Pitkäniemi vieraili helmikuussa Kuntarahoituksen Huomisen talous -podcastissa.  

Kuntien välistä yhteistyötä tehdään toki jo nykyisin paljon. Pitkäniemi antaa esimerkiksi lakisääteiset sairaanhoitopiirit, toisen asteen koulutuksen ja elinkeinoelämän kehittämiseen liittyvän yhteistyön. 

– 2000-luvun alkupuoliskolla alettiin säätää vähimmäismääriä niin sote-alueisiin kuin esimerkiksi ammatilliseen opetukseen. Maakuntatason esimerkkejä taas ovat viime vuosina muodostetut sote-kuntayhtymät ja maakuntien liittojen kautta tapahtuva yhteistyö. 15–20 viime vuoden aikana ollut monella rintamalla liikettä vahvemman yhteistyön suuntaan, hän sanoo. 

Sote-uudistus on pitkään dominoinut julkista keskustelua. Pitkäniemi nostaisi nyt keskustelun ytimeen myös opetukseen ja koulutukseen liittyvät asiat, puhuttiin sitten pelkästään kuntien välisestä yhteistyöstä tai esimerkiksi syntyvyyden laskun vaikutuksista kuntien kokonaistilanteeseen. 

– Suomessa on yhä enemmän kuntia, joissa syntyy alle koululuokallinen lapsia. Toisaalta on useita suhteellisen pieniäkin naapurikuntia, joissa kaikissa on oma lukio. Herää kysymys, onko oma koulu aina optimaalinen ratkaisu palvelujen laadun tai yhteiskunnan rahankäytön näkökulmasta.  

On kyettävä tarvittaessa miettimään tapoja, joilla kunnat pystyisivät yhdistämään voimansa.  

– Helsingin kaltaisissa kasvukeskuksissa tällaisen pohtiminen voi kuulostaa hassulta, mutta se on arkea monella alueella maassamme. Toisaalta oppilasmäärien lasku ja kouluverkkokysymykset ovat likipitäen kaikkien alueiden ja kuntien haaste, Pitkäniemi muistuttaa.  

Hänen mielestään niin sanottu one size fits all -ajattelu on liian vahvasti vallalla Suomessa.  

– Se ei enää pidemmän päälle toimi. Kasvavien kaupunkien ongelmat ovat aivan erilaisia kuin kutistuvien paikkakuntien ongelmat lähtöisin niinkin arkisesta asiasta kuin koulumatkojen pituudet tai osaavan työvoiman saatavuus. 

Lisää digiä, vähemmän kuppikuntia 

Pitkäniemen mukaan Suomella ei ole varaa kouluttaa supistuvia ikäluokkia epätasaisesti. 

– Nyt tuntuu, että keskustelu menee vähän liiaksi vallitsevien rakenteiden suojiin, kun tarvittaisiin yhteistä dialogia ja avointa päätöksentekoa. Samalla pitäisi pohtia kuntien houkuttelevuutta työnantajana, hän sanoo.  

Se, saadaanko kouluihin ylipäänsä riittävästi päteviä opettajia tai esimerkiksi yläkouluun valinnaisaineisiin, on entistäkin merkittävämpi kysymys jatkossa. 

– Myös annettujen opetustuntien määrässä on havaittu yllättävän suuria eroja paikkakuntien ja koulujen välillä. 

Siilolähtöisestä ajattelusta kannattaisi pyrkiä pois: Suomessa ajatellaan liian usein, että on valtio, on jatkossa maakunta, ja on kunta – kaikki omissa poteroissaan. 

– Mitä kaikkea niiden yhdyspinnoissa pystyttäisiinkään tekemään jatkossa yhdessä? Myös digiaika pitäisi nähdä mahdollisuutena yhteistyölle. 

Moni kunta kamppailee tilanteessa, jossa nuorten määrä vähenee ja vanhusten kasvaa. Tämä kannattaa huomioida etenkin kuntien investoinneissa, joissa puhutaan useiden kymmenien vuosien vaikutusajasta. 

– Tilojen monikäyttöisyys on välttämätöntä tuollaisissa kunnissa. Pitää miettiä, mitä kannattaa rakentaa mihinkin.


Pitkäniemen mietteitä kuntien näkymistä voit
kuunnella Huomisen talous -podcastissa:



Teksti: Pihla Hakala
Kuva: Markus Hyvärinen

NäkökulmatTalous

Pääekonomisti Timo Vesala: Koronaviruksen vaikutusmekanismit talouteen

Tilanne on periaatteellisesti samankaltainen kuin lakkojen tai luonnonmullistusten tapauksessa. Erona on kuitenkin, että korona aiheuttaa hyvin laaja-alaisesti tuotantohäiriöitä – varsinkin, jos/kun se leviää pandemiaksi. Lakot, tulvat, tsunamit tai hirmumyrskyt ovat yleensä varsin rajattuja, paikallisia ja lyhytkestoisia. Laajenemisen uhkan vuoksi koronalla on ollut tiettyihin toimialoihin jo selviä kysyntävaikutuksiakin, muun muassa matkailuun ja etenkin lentoyhtiöihin.

Talouspolitiikalla ei välittömästi voida lievittää tällaisten tarjontasokkien vaikutusta – muuten kuin jakamalla tietoa ja ohjeita, hillitsemällä viruksen leviämistä ja lisäämällä terveys- ja lääkintäpalveluja.

Talouspolitiikan rooli korostuu enemmän vasta jos alkuperäinen shokki pitkittyy ja muuttuu vakavaksi kysyntäongelmaksi. Tähän vaiheeseen siirrytään, jos voimakkaat viruksen leviämistä ehkäisevät toimet jatkuvat ja yritysten ja kuluttajien tulomuodostus häiriintyy useiksi viikoiksi tai kuukausiksi. Länsimaissa finanssipolitiikan automaattiset vakauttajat kuten erilaiset tulonsiirrot ja sosiaalietuudet lievittävät kysyntäshokkia. Julkista kysyntää voidaan tilapäisesti yrittää myös lisätä. 

Rahapolitiikan pääasiallinen tehtävä on turvata rahoitusmarkkinoiden likviditeetti ja pankkijärjestelmän vakaus. Tämä on sitä tärkeämpää, mitä laajemmin pitkittynyt kysyntäshokki aiheuttaa konkursseja ja luottotappioita.

Mikäli kaikista vastatoimista huolimatta kuluttajien ja yritysten tulevaisuuden odotukset heikkenevät niin paljon, että kulutuskysyntä ja investoinnit kääntyvät trendinomaiseen laskuun, taantumaan johtavaa negatiivista kierrettä on vaikea pysäyttää. Emme ole vielä siinä pisteessä.

Timo Vesala
Kirjoittaja on Kuntarahoituksen pääekonomisti.

Lue Timon blogikirjoituksia:

PääekonomistiTalous