Asunto-, energia- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen tasapainottelee työssään isojen haasteiden keskellä. Ilmastonmuutos on globaalisti päivänpolttava ja kaikkeen vaikuttava ongelma, joka vaatii pikaisia ratkaisuja. Tiilikaisen ministerisalkun vastuualueet ovat laajoja, mutta niillä kaikilla on suoria vaikutuksia ilmastoon.
Tiilikaisen ministerikaudella Suomi on nostanut kansainvälistä profiiliaan ilmastoasioissa. Suomalaiset olivat vahvasti neuvottelemassa YK:n Pariisin ilmastosopimusta. Monen keskeisen virkamiestyöryhmän vetäjänä nähtiin suomalaisia ja ministeri Tiilikainen oli yksi EU:n ministeritason neuvottelijoista.
Vaikka Donald Trumpin valtaannousu Yhdysvalloissa on vakavasti nakertanut uskoa Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden toteutumiseen, Tiilikainen uskoo edelleen sen merkitykseen.
– Mahdollisuudet pysyä Pariisissa sovitussa alle kahden asteen lämpötilan nousun tavoitteessa ovat varmasti olemassa. Se edellyttää kuitenkin huikean päättäväistä asennetta, Tiilikainen sanoo nyt, reilut pari vuotta Pariisin ilmastosopuun pääsyn jälkeen.
– Kyseessä on mitä suurimmassa määrin kansainvälinen yhteistyöharjoitus. Suomella on kuitenkin kaikki mahdollisuudet olla ilmastokysymyksissä kokoaan suurempi toimija, kunhan kotityöt tehdään hyvin.
Tiilikaisen kaudella Suomi on aktivoitunut myös EU:n sisäisissä ilmastokysymyksissä. Suomi on vaikuttanut paljon keinoihin, joilla unioni pyrkii saavuttamaan ilmastotavoitteet. Tammikuussa Euroopan parlamentti äänesti uusiutuvan energian direktiivin käsittelyssä ministerineuvoston ehdotusta kunnianhimoisempien tavoitteiden puolesta. Parlamentin hyväksymä esitys kestävän bioenergian käytön lisäämisestä perustui Suomen ja Ruotsin näkemyksiin.
Viime syksynä Suomi kokosi yhdessä Kanadan ja Iso-Britannian kanssa Irti hiilestä -liittouman, joka kannustaa hallituksia, yritysmaailmaa ja eri organisaatioita luopumaan nopeasti perinteisestä hiilivoimasta.
– Tavoitteena on, että Suomi luopuu kivihiilestä kokonaan viimeistään 2030. Mahdollisesti irtautuminen onnistuu nopeamminkin, Tiilikainen sanoo.
Kunnat ovat muutoksen generaattoreita
Arvotutkimusten mukaan ilmastonmuutos on suomalaisten suurin huolenaihe.
– Jos ilmastokysymykset kiinnostavat suomalaisia ihmisiä, niiden täytyy kiinnostaa myös päättäjiä. Vastuu kuuluu kaikille. Valtiovallan ja poliittisten linjausten täytyy näyttää suuntaa, asettaa päämääriä ja nostaa rimaa riittävän korkealle tasolle; linjausten käytännön toimeenpano jää kuitenkin päätöksiä ja valintoja tekeville tahoille. Kun 70–80 prosenttia päästöistä syntyy kaupungeissa, niin ilmastonmuutoksen vastainen taistelukin voitetaan tai hävitään niissä.
Päällimmäisenä tavoitteena Suomessa on Tiilikaisen mukaan päästä eroon hiilestä ja muista fossiilisista polttoaineista energianlähteinä. Kunnilla on tässä ratkaiseva asema, koska ne päättävät millä tavalla kaukolämpö tuotetaan.
Energiakysymysten merkityksen takia Tiilikainen nostaa kunnissa keskeiseen päätöksentekijärooliin luottamushenkilöiden ja ylimmän virkamiesjohdon lisäksi energia-asioista ja kaukolämmön tuotantotavoista päättävät.
Uusiutuvan energian lisäksi kunnat voivat vaikuttaa ilmastovaikutuksiinsa monin eri tavoin. Tiilikainen nostaa esimerkiksi vaikkapa ledeihin siirtymisen katuvalaistuksessa sekä puurakentamisen.
– Ilmastotyö etenee eri kunnissa vaihtelevasti. Edelläkävijät ovat tärkeitä, ja siksi esimerkiksi Syken koordinoima, hiilineutraaliuteen tähtäävien Hinku-kuntien verkosto on merkittävä.
Rakentamisen valinnoilla on massiivinen vaikutus
Rakennukset ja rakentaminen aiheuttavat noin kolmanneksen Suomen kasvihuonekaasupäästöistä ja noin 40 prosenttia energiankulutuksesta. Rakentamisen ympäristövaikutusten vähentäminen on siksi keskeinen keino Suomen ilmastotavoitteiden saavuttamisessa.
– Kun kysyntä rakentamisessa on kova – kuten parhaillaan on – niin alalla ei välttämättä nähdä tarvetta tehdä muutoksia. Uskon kuitenkin, että seuraavan 10–20 vuoden aikana rakennusala kokee isoja mullistuksia, ministeri Tiilikainen povaa.
Yksi Tiilikaisen ennustamista murroksista on puurakentamisen läpilyönti. Puu on uusiutuvaa materiaalia ja rakennukset itsessään toimivat hiilinieluina.
– Vaikka osa rakennuttajista onkin jo aktivoitunut puumateriaalin käytössä, niin yleisesti puurakentamiseen suhtaudutaan vielä hymähdellen. Mutta vielä 10–15 vuotta sitten uusiutuvan energian roolia vähäteltiin ja puhuttiin naureskellen risupaketeista. Nyt harva kyseenalaistaa uusiutuvan energian merkitystä.
Rakennusalan energiatehokkuusmääräykset ovat sitovia ja energiatehokkuutta on kehitetty jo pitkään. Tiilikaiselle se ei enää riitä. Vuoden 2017 syksyllä ympäristöministeriö julkaisi julkiselle sektorille vähähiilisen rakentamisen hankintaohjeet.
– Nyt on myös käynnistetty valmistelutyö sen pohjustamiseksi, että ensi vuosikymmenen puolivälissä rakennusten olisi saavutettava tietty elinkaaren aikainen hiilijalanjälki. Rakennuttaja voisi itse päättää tavat riittävän pienen hiilijalanjäljen saavuttamiseksi. Seuraavaksi mallia on tarkoitus pilotoida ja lopulta asettaa kokonaisvaltainen rakentamisen hiilijalanjälkinormi.
Tiilikainen näkee kunnilla ison vastuun myös rakentamisen suuntaamisessa kestävämmille urille.
– Kunnat voivat omissa rakennushankinnoissaan asettaa tiukempia ympäristövaatimuksia kuin lainsäädäntö edellyttää. Lisäksi niillä on mahdollisuus kaavoituksella edistää haluamansa kaltaista rakentamista, esimerkiksi puun käyttämistä rakennusmateriaalina.
Tuupalan uuden puukoulun rakehtaminen oli vuodenvaihteessa 2016-2017 pitkällä. Parhaillaan on käynnissä C-osan yläpohjan eristys ja B-osan elementtien asennus.
Kohtuuhintaiseen asumiseen tarvitaan valtion vetoapua
Rakennusala on tällä hetkellä onneksi vahvassa vedossa, mutta valtion tukemalla asuntotuotannolla on nykytilanteessakin iso merkitys, Kimmo Tiilikainen sanoo. Monilla alueilla on edelleen kova tarve asunnoista.
– Valtion tukeman asuntotuotannon keskeinen hyöty on se, että sen avulla pystytään varmistamaan kohtuuhintaisten asuntojen saatavuus. Asuntojen on oltava saavutettavia tavallisille palkansaajille ja niillekin, joilla ei ole työpaikkaa.
Parhaillaan ympäristöministeriössä on meneillään pitkän korkotukimallin uudistaminen. Mallia on arvosteltu kannustimien puutteesta, ja siksi uudistuksessa siihen on yritetty löytää elementtejä, joilla tehdä tukijärjestelmästä houkuttelevampi rakennuttajien kannalta. Tiilikainen pitää hyvänä aloitteena myös selvitysmies, ARAn ylijohtaja Hannu Rossilahden selvitystä asukkaiden kohtuuhintaisen asumisen osuuskuntamallista.
– Euroopassa tämän tyyppinen rakentaminen on vireämpää kuin Suomessa. Meillä on kuitenkin pitkä osuuskuntatoiminnan perinne ja asukkaiden näkökulmasta asunto-osuuskuntamalli on hyvinkin kiinnostava, joten sitä kannattaa ehdottomasti viedä eteenpäin.