Suomen talouden askellus on viimeiset pari vuotta ollut todella vaivalloista. Vuoden 2022 alusta lukien bruttokansantuote on supistunut viitenä vuosineljänneksenä yhdeksästä ja olemme ainoa teollisuusmaa, jossa bkt on valahtanut koronapandemiaa edeltäneen tason alapuolelle. Venäjän hyökkäyssodan ja korkotason nousun vaikutukset ovat ottaneet koville.
Vaikka positiivista suhdannekäännettä jo povataan, tulevaisuuden kasvuennusteet ovat edelleen hyvin varovaisia. Ensi vuoden osalta tuoreimmat arviot liikkuvat 1,5 prosentin molemmin puolin. Selvästi parempaankin pitäisi olla mahdollisuudet. Aika usein elpymisnopeus yllättää, kun suhdannekuopasta lähdetään kirimään ylös.
Ennusteiden nihkeyteen on toki hyvät syynsä: arvonlisäveron korotus ja etuusleikkaukset rokottavat ostovoimaa, konkurssimäärät ovat 2000-luvun huipputasolla ja korot laskevat tuskallisen hitaasti. Silti moni tekijä luo myös optimismia. Talousluottamus hiljalleen vahvistuu, asuntomarkkinatilanne on vähintäänkin vakautumassa ja maailmantalouden kasvu herättää toiveita viennin toipumisesta. Vihreitä investointeja on paljon jonossa ja myös rakennusalan laman uskotaan ensi vuonna helpottavan.
Bkt-kasvun kannalta vuosi 2025 näyttää varsin otolliselta. Sekä yksityinen kulutus, vienti että investoinnit saattavat elpyä melko samanaikaisesti. Lisäksi ensi vuodelle voi siirtyä huomattavaakin ”kasvuperintöä”, mikäli bkt-käyrä kääntyy ennusteiden mukaisesti nousuun jo kuluvan vuoden jälkipuoliskolla. Viimeksi suhdannepalaset loksahtivat vastaavalla tavalla kohdilleen 2016–2017, jolloin bkt kasvoi kumpanakin vuonna noin 3 prosenttia. Saman suuntaisia lukuja voidaan nähdä nytkin, kunhan vain korkojen lasku jatkuu vähintäänkin markkinoiden odottamalla tahdilla.
Pidemmän päälle oleellista ei tietenkään ole parin seuraavan vuoden bkt-kehitys, vaan millaiselle kasvu-uralle Suomi tulevaisuudessa yltää. Globaalin finanssikriisin jälkeinen noin viidentoista vuoden jakso on ollut suuri pettymys, mutta lupauksia paremmasta on. Yritykset ovat jo lisänneet TKI-panostuksia ja puhtaan energian saatavuus kehittyy suotuisasti. Maahanmuuton ansiosta jopa työikäisten määrä on kaikkien yllätykseksi kääntynyt uudelleen nousuun.
Edessä siintävät kasvulupaukset pitäisi kyetä lunastamaan. Vuosien alisuoriutuminen on saanut monet epäilemään suomalaisen talousmallin dynaamisuutta. Onko siinä tarpeeksi eteenpäin vievää markkinadraivia? Miksi pörssin suurimpien yritysten lista pysyy vuosikymmenestä toiseen hämmentävän samanlaisena, vaikka muualla on nähty huomattavaa rotaatiota? Missä ovat uudet kasvuyhtiöt?
Rakenteellisille rajoitteille, kuten pienelle ja syrjäiselle kotimarkkinalle sekä pääomien puutteelle, emme juuri mitään voi – ainakaan kovin nopeasti. Sitäkin suuremmalla syyllä talouden muut olosuhteet pitäisi virittää paremmin tukemaan kasvuhakuista yritystoimintaa. Yksi ohjenuora voisi olla, että panostaisimme vähemmän vanhoja tuotantorakenteita säilyttäviin tukiin ja enemmän terveen kilpailun edistämiseen.
Kirjoitus on julkaistu alun perin Kuntarahoituksen Kauppalehden-yhteistyöblogissa 9.7.2024.